Viikonlopun aikana pakkanen kiristyy koko maassa ja alkuviikoksi on ennustettu Lapin ja Kainuun selkeille alueille jopa -35-40 astetta. Pakkanen on kovaa koko maassa ja tuolloin jos koskaan tarvitsee ylle kunnon kerrospukeutumista lämmön haihtumista estämään. Nilkat paljaina ei pärjää vetreinkään nuori. Lämpöä ja apua pakkasesta selviytymiseen tarvitsevat myös monet suomessa talvehtivat linnut.

Suomen talvessa sinnittelee noin 70 pesimälajia. Vaikka kylmyys, lyhyt valoisa aika, lumi ja jää heikentävät lintujen ravinnonsaantimahdollisuuksia, talvehtiminen pesimäseuduilla voi kuitenkin olla linnuille turvallisempaa kuin raskaalle ja vaaralliselle muuttomatkalle lähteminen. Ihmisen tarjoama talviruokinta auttaa monen talvehtivan linnun selviytymisessä kevääseen. Paljon energiaa sisältävä ruoka auttaa lintuja kestämään koviakin pakkasia. Esimerkiksi sinitiainen joutuu tankkaamaan moninkertaisesti oman painonsa verran ruokaa selvitäkseen hengissä pakkasyön yli. Lintuja voi auttaa ruokkimalla niitä talvella. Samalla lintuja pääsee tarkkailemaan helposti ja pihalle saa mukavaa vipinää. Ruokinta on paitsi hauska harrastus, myös lintujen kannalta tärkeää. 

Kuva Pixabay

Sopiva aika lintujen ruokinnan aloittamiselle on syksyllä, kun maa jäätyy tai peittyy lumeen. Sinitiaisen ja mustarastaan ilmaantuminen pihapiiriin kertoo usein siitä, että ravinto alkaa olla luonnossa vähissä. Tärkein asia lintujen ruokinnassa on se, että jos sen aloittaa, sitä pitää jatkaa yhtäjaksoisesti aina siihen asti, kunnes keväällä maa on paljas ja sula. Satunnaisesta ruokinnasta ei ole linnuille kuin hetkellistä apua. Varsinkin harvaanasutuilla alueilla yhteen ruokintapaikkaan tottuneet linnut eivät ehkä löydä tarpeeksi nopeasti uutta ruokintapaikkaa, ja ne saattavat jopa menehtyä, jos ravinto loppuu kovien pakkasten aikaan.

Mitä linnuille voi sitten antaa ravinnoksi? Linnuille kelpaa monenlainen ruoka, kunhan se ei ole pilaantunutta eikä liian suolaista. Suosituimpia talvilintujen herkkuja ovat auringonkukansiemenet, maapähkinät ja tali. Kauraa, hirssiä, hamppua, rypsiä ja pellavaakin voi kokeilla. Pähkinät ovat suurta herkkua useille linnuille, mutta jos pähkinää ei ole tarjolla pieneksi murskattuna, jää se kokonaisena monelta lajilta syömättä.  Pähkinät voi murskata tehosekoittimessa ja siivilöidä hienontamisen yhteydessä syntynyt maapähkinäjauho erilleen. Jauhoa ei kuitenkaan pitäisi linnuille syöttää, koska se kostuu hyvin helposti, ja vettynyt ruoka on huonoa ravintoa linnuille. Murskaus käy hyvin myös esimerkiksi liha- tai perunanuijalla. 

Kuva Pixabay

Koska linnut säikähtävät helposti, olisi ruokintapaikka hyvä sijoittaa riittävän kauas rakennuksista. Ruokintapaikan lähellä olisi hyvä olla tuuheita havupuita, pensaita tai pensasaitaa, jotka antavat linnuille suojaa. Ruokintapaikalle olisi hyvä laittaa useampikin ruokintapiste, koska se vähentää lintujen välistä kilpailua. Hyvällä ruokintapaikalla voi olla esimerkiksi muutama ruokinta-automaatti, jotka on sijoitettu riittävän kauas toisistaan, talipallo- ja rasvapötkötelineitä sekä muutama pieni roikkuva ruokinta-automaatti, jotka voi helposti sijoitettaa esimerkiksi pensasaidan sisään. 

Meidän lintujen ruokintapaikalla on ihan perinteinen lintulauta ja tuollainen roikkuva talipallopötkö. Perinteinen lintulauta ei ole linnuille paras mahdollinen, koska linnut saattavat siinä vieraillessaan ulostaa siemenien joukkoon. Tämä lisää erilaisten tautien, kuten salmonellan, lisääntymistä. Parempi vaihtoehto olisi ruokinta-automaatti, jonka säiliöstä ruoka valuu alareunassa oleviin kapeisiin kouruihin ruoan kulutuksen mukaan. Suuren automaatin etuina on myös se, että niiden suurta säiliötä ei tarvitse täyttää niin usein, vaan ruokaa riittää linnuille pidemmäksi aikaa. Meillä lintuja riittää lintulaudalla, joten taidankin heti seuraavalla kauppareissulla ostaa toisen lintulaudan, jossa on tuo säiliö noille siemenille. Talipalloja pitää myös ostaa lisää. 

Kuva Pixabay

Tänä viikonloppuna järjestetään kaikille luonnosta kiinnostuneille Suomen suurin lintutapahtuma, BirdLife Pihabongaus. Tapahtumassa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja esimerkiksi omalla pihalla. Pihabongauksen tavoitteena on innostaa tarkkailemaan talvisia lintulaudan ja kotipihan lintuja sekä kiinnostumaan lähiluonnosta. Osallistuakseen Pihabongaukseen ei tarvitse olla lintuharrastaja, eikä Pihabongaus ole kilpailu, joten havaittujen lintujen määrä ei ole olennaista. Tärkeintä on osallistuminen ja havaintojen ilmoittaminen, vaikka havaintona olisi yksi lintu. Pihabongauksen tuloksista saadaan arvokasta tietoa maamme talvisen linnuston muutoksista. Pihabongaus on järjestetty vuodesta 2006. Tapahtumaan osallistuu vuosittain yli 20 000 ihmistä lähes 15 000 paikassa ympäri maan. Pihabogauksen suojelijana toimii tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio. Tarkemmat tiedot tapahtumasta, osallistumisohjeet sekä päivittyvä tulossivu löytyvät Birdlife Suomen nettisivuilta. 

Ensimmäiset sukat lahjakassiin

Ehdin neuloa viime syksyn aikana yhdeksät aikuisten ja kahdet lasten villasukat pukin konttiin. Neuloin sukkia kotona vapaa-ajalla ja koulussa luennoilla eli sukan kudin kulki mukanani joka päivä ja joka paikkaan. Syksyn aikana neulominen jäi osaksi elämääni. Joulun jälkeen neuloin heti miehelle villasukat, koska en ehtinyt neuloa niitä jouluksi. Sen jälkeen aloitin toiset miesten sukat, jotka ovat nyt valmistuneet ja pääsivät ensimmäisenä lahjakassiini. Lahjakassiin aion kerätä erilaisia ja eri kokoisia villasukkia pitkin vuotta. Sieltä on sitten kiva ottaa niitä aina tarvittaessa ja antaa lahjaksi.

Valmistuneet sukat ovat miesten perussukat koossa 42-43. Lankana käytin edelleenkin moniväristä Novitan seiskaveikkaa. Syksyn aikana neulotuista villasukista jäi vielä reiluja keriä lankoja, joten päätin neuloa niistä sukkia lahjakassiin, että langat tulevat käytettyä eivätkä jää pyörimään nurkkiin turhan panttina.

Lanka: Novitan Seitsemän veljestä Polaris

Puikot: 3,5 mm

Ohje: Novita Villasukka neulontaohje

Tänään olin aikaisessa aamuvuorossa työharjoittelussa, joten nyt onkin kivasti aikaa taas rentoutua seuraavien sukkien kanssa.

Neulontapäivä ja valepalmikon ohje

Tämä viikonloppu on tainnut olla talven kylmin. Meillä ainakin täällä kymenlaaksossa pakkanen on laskenut lähelle -20 astetta. Koska työharjoittelussa tulee ulkoiltua säässä kuin säässä, olinkin sitten eilen vastapainoksi koko päivän sisällä. Minusta on ihanaa, kun ei vapaapäivänä tarvitse lähteä mihinkään, vaan saa olla kotona ja tehdä itselle mieluisia asioita tai sitten olla vaan. Minulle neulomisesta on viime syksyn aikana tullut rakas harrastus ja hyvä rentoutumismuoto. Viime päivinä ja jopa viikkoina en ole kauheasti ehtinyt neulomaan, mutta onneksi siihen oli eilen aikaa.

Päätin viedä eilen oman neulomiseni seuraavalle levelille ja opetella hiukan jotain uutta. Olin netistä katsellut monia valepalmikoiden ohjeita. Katsoin myös yhden youtube-videon sen neulomisesta ja koska ohje ei vaikuttanut vaikealta, päätin kokeilla. Kannatti kokeilla. Valepalmikon ansiosta resorista tuli heti paljon näyttävämpi ja niin kaunis. Valepalmikko sopii siis hyvin resoreihin, koska joustaa ihan samallalailla kuin tavallinenkin joustin.

Ohje valepalmikon neulomiseen:

Luo tarvitsemasi määrä silmukoita. (viidellä jaollinen, jotta voi tehdä valepalmikkoa)

Neulo sukan resori valepalmikkoa seuraavasti:

1-3krs: *3o, 2n*
4. krs: *1o neulomatta, 2o, vedä neulomatta nostettu silmukka neulottujen yli, 2n*
5. krs: *1o, langankierto, 1o, 2n*

Toista kerrokset 1-5 haluamasi määrä. Itse neuloin neljä. 

Tekemässäni unelmakartassa yksi haave tälle vuodelle oli marisukkien neulominen itselle. Olin heti joulun jälkeen ostanut sitä silmällä pitäen lisää yksivärisiä Novitan seiskaveikkojakin, mutta koska en ole sitten kouluvuosien neulonut mitään kuvioneuleita, ajattelin näin aluksi vain lähteä kokeilemaan villisti erilaisten kuvioiden neulomista sukan varteen. Mielessä pyöri ajatus lapsellisen värikkäistä, pitkistä villasukista, joita voisin käyttää päiväkodilla ollessani ja kotona. Olen huomannut, että olen vähän liian väritön ja tummanpuhuva pukeutuja päiväkotimaailmaan, joten nyt pitää saada väriä pukeutumiseen.

No, aika tummanpuhuvasti tuo sukka alkoi, mutta menköön! Aloin siis neulomaan mustalle pohjalle palloja. Resorin jälkeen neuloin muistaakseni kolme kerrosta mustalla pohjavärillä ennenkuin aloitin kuvion. Samalla lisäsin kahdella puikolla langankierrolla yhdet silmukat, että sain kaikille puikoille saman silmukkamäärän. Kokemattomuus astui kuvaan tässä kohdassa. Netistä olin löytänyt pallokuviolle piirroksen ja nyt tiedän, että valmiit piirrokset kannattaa ensin piirtää oman työn silmukkamäärälle sopivaksi ennekuin aloittaa neulomisen niin ei tarvitse purkaa niin paljon. Lopulta sain silmukkamäärät ja kuviot kohdalleen. Ihan kivanäköistähän siitä sitten lopulta tuli vai mitä?

Jatkoa joulun suklaaövereille ja yleiskonehaaveita

Tytär juhlii vielä tänä viikonloppuna sairaanhoitajaksi valmistumistaan kavereiden kanssa ja äiti sai tehdä juhliin niin suolaisen kuin makeankin kakun. Suolaiseksi kakuksi valikoitui joulukuussakin valmistujaisjuhlissa ollut kreikkalainen voileipäkakku. Tämä voileipäkakku onkin yksi perheemme suosikeista. Makeaksi kakuksi tein suklaaöverikakun, vaikkei joulun suklaaövereistä ole vielä pitkäkään aika. Tyttären avopuoliso on suuri suklaan ystävä ja tämä kakku taisikin olla enemmän hänen toiveidensa mukainen. Olen kerran aiemminkin tehnyt tuollaisen suklaaöverikakun, mutta itse en vielä ole sellaista koskaan syönyt. Täytynee varmaankin seuraaviin omiin juhliin tehdä. 

Tein kakkuun kuuden munan kaakaokakkupohjan. En ole vielä tähän päivään mennessä löytänyt tai ehkä paremminkin oppinut leipomaan mehevää suklaakakkupohjaa. Niinpä teen aina tämän kaakaopohjan, koska tiedän, että se varmasti ainakin onnistuu. Kakun molempiin väleihin laitoin suklaamoussen. Kakun kuorrutin sitten voisokerikreemillä, johon sekoitin joukkoon sulatettua suklaata ja laitoin vielä siihenkin vähän kaakaojauhetta. Kakun päälle keitin suklaaganachen. Suklaaganachesta tuli omaan makuuni liian paksua. Hiukan ohuempi ganache valuisi kauniimmin kakun reunoilta alas. 

Kakun koristelin sitten erilaisilla suklailla. Laitoin päälle kindermunia ja -patukoita, kitkattia, maissipalloja ja kismettiä. Kakun alaosaan ja vähän tuohon päälle pursotin jäljelle jäänyttä voisokerikreemiä. Uskon, että kakku on oikea suklaanystävän unelma. 

Leipominen on ollut jo vuosia yksi tärkeimmistä harrastuksistani ja lähipiiri kyllä tunteekin minut kakuistani ja juhlatarjoiluistani. Itse kakkuharrastus lähti ystäväni näyttämästä kakkukuvasta. Ihmettelin kauniisti koristeltua kakkua ja mietin, voiko kakkuja tosiaankin koristella muutenkin kuin vain niillä raskalaisilla pastelleilla ja kermalla. Pikku hiljaa innostus kakkuja kohtaan lisääntyi ja halu oppia itsekin uusia koristelutapoja kasvoi. Itseopiskellen olen taitoni hankkinut. Luin paljon leivontablogeja ja niiden kommenttilaatikoissa käytyjä keskusteluja. Kokeilujen ja erehdysten kautta on päästy tähän päivään ja matkan varrelle on mahtunut aika monet juhlat ja niihin leivotut kakut.

Kuva lainattu netistä.

Tänään mietin ensimmäisen kerran, että kun miehen mummon vanha Kenwood sanoo sopimuksensa irti, olen pulassa. Hyvä yleiskone on ehdottoman tärkeä, jos aikoo leipomista harrastaa. Olen aina ollut vannoutunut Kenwoodin kannattaja, koska äidillänikin oli hyvä Kenwoodin yleiskone. Ajat kuitenkin muuttuvat ja jos nyt saisin valita ihan minkä vaan yleiskoneen niin se olisi ehdottomasti  Kitchen Aid Artisan 4,8 litraisella kulholla. Ystävälläni on ollut tämä yleiskone jo 10 vuotta ja kysyessäni käyttökokemuksia hän kertoi, ettei vaihtaisi KitchenAidiä enää mistään hinnasta. Muutenkin olen kuullut ja lukenut tästä yleiskoneesta tosi hyviä arvosteluja. Nuo KitchenAidit ovat myös tosi kauniita muotoilultaan ja väreiltäänkin. Niitä ei tarvitse piilottaa kaappiin, vaan kone voi olla kokoajan saatavilla. Oma valintani värin suhteen olisi jokin pastellisävyistä; minttu, vaaleansininen tai pinkki. 

Harrastatko sinä leipomista? Oletko koskaan leiponut tai syönyt suklaaöverikakkua tai onko sinulla kokemuksia Kitchen Aid yleiskoneista?

Hyvää viikonloppua kaikille!

Aarrekartan avulla unelmista totta

Olen nyt alkuvuoden aikana törmännyt parissa blogissa aarrekarttaan. Itse en ole aarrekarttaa koskaan tehnyt, mutta näiden näkemieni aarrekarttojen kautta oma kiinnostus sellaisen tekemiseen on kasvanut. Koulussa teimme loppusyksystä kyllä ammatillisuuden aarrekartan. Tykkäsin leikata lehdistä kuvia ja tekstejä sekä liimailla niitä sitten kartongille. Ehkäpä juuri tuon työn vuoksi oman elämän aarrekartan tekeminenkin alkoi kiinnostaa minua. Aarrekartta auttaa selkeyttämään omia tavoitteita. Kun tiedää, mitä haluaa ja tarvitsee, voi kurottautua haaveita kohti ja tehdä niistä totta.  

Kaunismäellä blogin Virpi oli tehnyt oman unelmakarttansa netistä ladattavalla ilmaisella canvas-ohjelmalla. Itsellä ei kotona ole tällä hetkellä yhtään leikkaamattomia lehtiä, joten canvas-ohjelma kuullosti hyvältä ja vaivattomalta tavalta lähteä työstämään omaa aarrekarttaa. Jollain tavalla olin kai alitajuntaisesti jo työstänyt omaa karttaani, koska sen tekeminen oli aika helppoa eikä minun enää tarvinut juurikaan miettiä, mitä asioita siihen laitan.

Minullakin karttaan pääsi neljä osa-aluetta, jotka tuntuivat enemmän tai vähemmän tärkeiltä. Yläreunasta vasemmalta lukien:

Kokonaisvaltainen hyvinvointi

En halunnut ottaa tähän vain pelkkää liikuntaa, koska se ei ole koko totuus asiasta, jota tavoittelen. Tavoitteenani on ulkoilemalla ja liikkumalla lisätä omaa hyvinvointiani ja pysyä ainakin yhtä terveenä kuin olen nyt. En tavoittele hullua treenaamista, vaan jatkuvaa liikkumista jollain tavalla. Tavalla joka pitää minut säännöllisesti liikkeellä ja aktivoi minua. Tiedän, että se varmasti auttaa minua voimaan entistä paremmin.

Terveellinen ruoka

Viimeisten vuosien aikana oma ruokavalio on heittänyt totaalisesti häränpyllyä. Tiedän, mikä siinä on pielessä ja millä tavoilla sitä voisi korjata ja parantaa. Tähän mennessä en vain jostain syystä ole saanut tehtyä asialle juurikaan mitään. Kuullostaa ehkä kohdallani jo kliseeltä, mutta tavoitteenani on pienin askelin muuttaa ruokailutottumuksiani terveellisempään ja itselleni paremmin sopivaa ruokavaliota kohden.

Villasukkaprojekti

Viime syksynä alkanut villasukkienneulosmisharrastukseni on tullut jäädäkseen. Neulomisesta on tullut minulle rakas harrastus ja erittäin hyvä tapa rentoutua. Tämän vuoden tavoitteenani on viedä neulominen ihan uudelle levelille. Tavoitteenani on neuloa itselleni pitkät marisukat.

Työpaikka

Kuten varmasti olen jo aiemmin tuonut julki, valmistun uuteen ammattiin kevättalvella. Niinpä yksi tärkeä tavoite tälle vuodelle on löytää itselle sellainen työpaikka, jossa viihdyn ja josta pidän. Sellainen työpaikka, johon jaksan herätä päivä toisensa jälkeen ja jonne on kiva mennä joka päivä.

Usein tietämättämme unelmat viitoittavat arkisia valintojamme. Parhaimmillaan ne toimivat selkeinä tavoitteina. Aarrekartta on hyvä apuväline saavuttaa omat tavoitteet ja unelmat. Canvas-ohjelmalla tehdyn unelmakartan voi ladata itselleen ja laittaa kännykkään vaikkapa taustakuvaksi. Näin oman unelmakartan näkee joka päivä. Aina unelmat eivät toteudu. Aika ei ole vielä kypsä tai jokin selvittämätön asia voi estää unelman saavuttamista. Mutta jos uskoo omiin unelmiinsa ja ne ovat realistisia, aidosti sinun omia unelmiasi, ne toteutuvat. Ihmisen oma mieli luotsaa niitä haluamaamme suuntaan. 

Oletko sinä tehnyt aarre- tai unelmakarttaa tai oletko ylipäätään asettanut itsellesi mitään tavoitteita tälle vuodelle?

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Paluu arkeen

Niin se hurahti taas viisi päivää tuolla keikkatöissä. Töissä oli mukava olla, kun sain työskennellä samojen mukavien työkavereiden kanssa kuin kesälläkin ja paikka oli ennestään tuttu. Pääsi jatkamaan työtä ja oppimista siitä, mihin kesällä jäi. Tuossa kyseisessä työssä pidän erityisesti työn vastuullisuudesta ja merkityksellisyydestä. Olen sen aiemminkin sanonut, että minulle on äärimmäisen suuri merkitys sillä, että työllä on oikeasti merkitystä, työpanostani tarvitaan ja että työ on vastuullista. Tuo työviikko pisti kyllä ajatukset taas kerran tulevaisuuden osalta sekaisin. En osaa yhtään sanoa, mihin työllistyn tai haluan töihin valmistumiseni jälkeen. 

Nyt on päättynyt myös ihanan pitkä joululoma opinnoista ja viimeinen puristus opintojen osalta on alkanut tämän viikon maanantaina. Sain siis ennen joulua kaikki teoriaopintoni suoritettua ja nyt on jäljellä enää viimeinen seitsemän viikon työharjoittelu. Omalta osaltani työharjoittelu alkoi vähän kehnosti, kun ehdin olla vain päivän harjoittelussa, kun sairastuin taas. Tällä kertaa sairastuin vatsatautiin ja sain viettää yhden yön meidän vessan lattialla. Kauhea tauti, joka todellakin tyhjentää niin sisukset kuin olonkin ihan täysin. Itse sairauden jälkeen pitää olla kaksi tervettä päivää kotona, joten tällä hetkellä vietän kotipäiviä ja yritän palautua jälleen normaalikuntoon.

Tuollainen vatsatauti vie kyllä voimat ihan täysin ja olo on vielä pitkään kovin tyhjä, mutta pikku hiljaa yritän päästä taas normiarkeen kiinni. Olen katsellut Cmoresta muutaman leffan sängystä käsin ja vähän olen myös taas jo neulonutkin. Ihan perussukkia on vielä tuloillaan ja tytölle ne pitkät sukat tallisukiksi. Olen katsellut netistä paljon erilaisia kirjoneulesukkia ja niiden ohjeita. Tosi ihania sukkia ihmiset ovat kyllä neuloneet ja en voi kuin ihailla niitä. Itse olen alkanut haaveilemaan marisukista ja sellaisiin löytyisi langatkin jo kotoa. Näin Kun äiti kelaa-blogissa ihanat marisukat ja siitä se idea sitten lähti. Minähän en ole sitten kouluvuosien neulonut mitään kuvioneuleita, joten pikku hiljaa opetellen nämä sukat tulisivat etenemään ja toivottavasti lopulta myös valmistumaan. Ainakin aion kokeilla niiden tekoa, kunhan saan ensin puikoille tilaa.

Kahvi ei vielä tänään oikein maistunut, mutta ajattelin keittää itselleni nyt kupin teetä ja juoda sen tuosta uudesta muumimukista, Hento lumisade, jonka onnistuimme löytämään vielä joulun jälkeen. Samalla saimme hyödynnettyä joululahjaksi saamaamme lahjakorttia, jolla tuo muki siis maksettiin. Lahjakortti on kyllä hyvä joululahja, koska silloin lahjan saaja voi ostaa itselleen juuri sitä, mitä oikeasti tarvitsee. 

Miten arki on lähtenyt käyntiin pitkien pyhien jälkeen? Oletko ollut terveenä vai onko flunssa tai kurjaakin kurjempi vatsatauti kaatanut petiin? 

Mukavan talvista torstaita teille kaikille!

Vuosi on vaihtunut

Vielä kerran oikein hyvää alkanutta, uutta vuotta 2019 teille kaikille ♥ Meillä vuosi vaihtui flunssan kourissa. Kerroinkin käyneeni loppuviikosta auttamassa kuopusta muutossa, kun hän oli kuumeessa. Itsekin olin silloin jo vähän kipeän oloinen, mutta aatonaattona alkoi sitten vielä kunnon nuha, joka oli pahimmillaan juuri uudenvuodenaattona. Meillä on siis sairastettu oikein kunnolla ja tuntuu, että tauti kiertää meidät kaikki läpi vuoron perään. 

Lastenlasten piti tulla ensin meille uudeksivuodeksi, mutta suunnitelmat muuttuivat ja olimmekin sitten miehen kanssa kahdestaan kotona niinkuin monena vuonna aikaisemminkin. Emme ole mitään suuria uudenvuoden juhlijoita ja nyt kipeänä ei oikein suuremmin ollut muutenkaan mitenkään juhlatuulella. Ostimme kuitenkin kaupasta tortillatarpeet ja perinteiset nakit ja perunasalaatin. Uudenvuoden aattona söimme pitkästä aikaa tortilloja ja uudenvuodenpäivänä sitten nakkeja. 

Raketteja emme ole ostaneet enää moneen vuoteen emmekä siis ostaneet niitä tälläkään kertaa. Jos olisin ollut terveenä, olisimme varmasti menneet keskustaan katsomaan kaupungin ilotulitusta, joka on kuulemani mukaan ollut tälläkin kertaa hieno. Ilma alkoi myös muuttumaan entistä tuulisemmaksi, joten jäimme suosiolla kotiin ja katselimme raketteja, joita lähialueen asukkaat ammuskelivat pitkin iltaa. 

Tinan valaminen uutenavuotena on monille perinne, josta halutaan pitää kiinni. Lapsuudessa muistan valaneeni tinaa ainakin mammani kanssa. Tinoja sitten tutkittiin tarkasti ja pohdittiin, mitä niiden muodot oikein tarkoittivat ja kertoivat tulevasta vuodesta. Vuosi sitten uutisoitiin, että tinan valaminen loppuu tinojen sisältämän suuren lyijymäärän vuoksi. Onneksemme näin ei kuitenkaan ole käynyt, koska tuttuja hevosenkengän mallisia tinoja sai kuin saikin ostettua tänäkin vuonna. Tinakengän ulkonäkö on pysynyt samana, mutta niiden sisältämä terveydelle ja myös ympäristölle vaarallinen lyijy on nyt korvattu tinalla. Itse emme tänä vuonna valaneet tinaa lainkaan, mutta kuulemani mukaan uusi tinakenkä käyttäytyi ihan samallalailla kuin vanhakin "lyijykenkä". 

Ulkona on tällä hetkellä aikamoinen lumimyrsky. Lunta on meillä tullut viime päivien aikana ihan reilusti. Eilen lämpötila oli ihan nollassa ja vesi tippui räystäistä. Yön aikana lämpötila on kuitenkin painunut pakkasen puolelle. Mies lähti juuri ulos tekemään hiukan lumitöitä, että pääsemme päivällä auton kanssa pois pihasta. Minulla on nimittäin loppuviikko/-loma töitä ja liikkeelle olisi siis pakko päästä. Onneksi minulla on tänään kuitenkin iltavuoro, niin ei tarvinut olla liikkeellä vielä heti aamusta. Toivotaan myös, että vointini antaa myöden ja jaksan olla töissä. Enköhän, kun nenä ei enää vuoda yhtenään, kuten pari päivää sitten.

Lumimyrskyn jatkuessa on pakko pistää lisää puita uuniin ja uloslähtiessä on hyvä pukeutua kunnolla. Muistetaan myös varata automatkoille riittävästi kaikille lämmintä vaatetta mukaan, jos matka jostain syystä vaikka katkeaa niin ei kukaan sitten palellu tuolla tien päällä apua odotellessa. Toivotaan, ettei näin kuitenkaan kenellekään käy. Itse lähden nyt valmistautumaan iltavuoroon. Vähän taas kyllä jännittää, kun en ole vähään aikaan ollut tuolla töissä. Toivotaan, että jännitys osoittautuu illan aikana turhaksi. 

Miten teidän vuodenvaihde sujui? Ammuitteko raketteja vai kävittekö katsomassa ilotulitusta kaupungilla? Valoitteko tinaa vai onko se teille perinne uutena vuotena? 

Kivaa tammikuun alkua kaikille!

Kaikki postauksen kuvat on lainattu netistä.

Katsaus menneeseen vuoteen 2018

Vuosi 2018 oli tosi raskas monellakin tavalla. Opiskelu ja perhepiirissä tapahtuneet asiat verottivat voimia, mutta kaikesta on kuitenkin selvitty. Onneksi vuoteen sisältyi myös mukavia asioita, jotka unohtuvat liian helposti huolien ja murheiden keskellä, mutta joiden voimalla jaksoi taas eteenpäin. Toivon todellakin, että nyt alkanut uusi vuosi olisi edeltäjäänsä parempi ja toisi vastauksia avoinna oleviin kysymyksiin. Päätin vielä kuitenkin hiukan palata viime vuoteen tarkemmin ja tehdä siitä kuukausikatsauksen, jollaisia on nähty näin vuodenvaihteessa monissa muissakin blogeissa. 

Tammikuussa palasin työntäyteisen joululoman jälkeen takaisin kouluun. Opiskelu tuntui hyvältä ja motivaatio oli korkealla. Elämä oli tavallista arkea ja totuttelimme ajatukseen, että asuimme nyt kahden kotona kuopuksen muutettua joulukuun alussa omilleen. Puolessa välissä kuuta vietimme miehen kanssa hääpäiväämme ja kävimme sen kunniaksi syömässä Amarillossa. 

Helmikuussa olin työharjoittelussa ja tykkäsin. Jännitin tuota harjoittelua tosi paljon, mutta aivan turhaan. Puolen kuun jälkeen yllätimme kuopuksen perheen kanssa kokoontumalla yhdessä syömään Frans&Roseeseen Kouvolaan tyttären vanhojen päivän kunniaksi. Helmikuussa myös lapsenlapset olivat mummolassa ja loppukuusta kävin ensimmäisen kerran elämässäni avantouinnilla. 

Maaliskuu alkoi kirpeällä pakkassäällä ja hiihtolomalla, jonka olin pääasiassa töissä. Maaliskuussa maalasin eteisen puolipaneelit valkoiseksi ja saattelimme miehen isotädin viimeiselle matkalleen. Maaliskuu päättyi blogitreffeihin Kaakonkulman bloginaisten kesken.

Huhtikuussa kävin ystäväni ja hänen poikansa sekä lastenlasteni kanssa Sikin sokin sekaisin saduissa jääshowssa Kouvolan jäähallissa. Huhtikuussa lumet olivat jo sulaneet pois ja ilma oli tosi lämmin. Kevät alkoi rytinällä ja kävin kuun puoli välissä Kevätmessuilla Helsingissä. Huhtikuun lopussa treffasin Mansikkatilan mailla-blogin Tainan Lahdessa iki-ihanassa Sisustuskahvila Wanha Justiinassa aamukahvien merkeissä. Samalla reissulla kävin ystäväni Katin kanssa Lahden messukeskuksessa Pihapiiri-messuilla.

Toukokuu oli harvinaisen lämmin ja elämä siirtyi ulos. Äitienpäivänä kokoonnuimme äitini luo kahvittelemaan lasteni ja sisaruksieni kanssa. Omenapuut kukkivat viime vuonnakin kauniisti ja toukokuun lopussa sain viettää blogiystäväni Marjon kanssa yhteisen kevätpäivän Porvoossa. 

Kesäkuussa vietimme esikoiseni valmistujaisia, joita olin laittamassa heidän luonaan Lahdessa. Pääsin mukaan myös lastenlasteni kevätjuhlaan. Valmistujaisten jälkeen aloitin kesätyöt. Mies oli reissutöissä ja vietin ensimmäisen kerran juhannuksen yksin kotona. Loppukuusta kävin treffaamassa 40+ blogien muita bloggaajia Linnanmäellä, kun pääsimme tutustumaan siellä uuteen ravintolamaailma Herkkulinnaan. 

Heinakuussa kesä jatkui helteisenä ja käytiin lastenlasten kanssa mm. jätskeillä kävelykatu Manskilla Kouvolan keskustassa. Loppukuusta kävimme ystäväni kanssa erään kirpputorin loppuunmyynnissä, josta teimme peräkärrillisen verran hyviä löytöjä. 

Elokuussa helteisestä säästä huolimatta koulu alkoi. Kävin alkukuusta ystäväni kanssa mustikassa ja uimassa. Pidimme myös pihakirppiksen ystäväni pihapiirissä. Töiden vuoksi lapsenlapsemme olivat meillä ihan liian vähän viime kesän aikana, mutta onneksi elokuussa saimme viettää heidän kanssaan ihanan viikonlopun. 

Syyskuussa kirjoittelin siitä, kuinka vihdoin olen heittänyt kaikki sisustustrendit romukoppaan. Syksy teki tuloaan ja alkukuusta kävimme miehen kanssa Pilkanmaa Vintage tapahtumassa Marttilan tilan navetan vintillä. 

Lokakuussa talvi teki jo tuloaan ja kävin kuvaamassa pakkasaamun kauneutta. Askartelin kesällä kerätyistä kävyistä käpykranssin ja kävimme lastenlasten kanssa mukavalla syysretkellä. Pikkuiset keräsivät sieniä ukin kanssa ja yhdessä paistoimme makkaraa läheisellä laavulla sekä söimme mukanamme olevia eväitä. 

Marraskuussa  huomasin, että olin jäänyt koukkuun neulomiseen. Löysin neulomisesta uuden harrastuksen, joka osoittautui hyväksi rentoumismuodoksi opiskelujen ja arjen keskellä. Askartelin lopuista kävyistä hauskan käpykuusen. Kuun lopussa kävin ystäväni kanssa myös Suomen Kädentaito messuilla Tampereella. 

Joulukuussa olin miehen mukana Haminassa Kaakkois-Suomen Aluetoimiston ylentämis- ja palkitsemistilaisuudessa. Itsenäisyyspäivän jälkeen juhlistimme meillä toisen tyttäreni valmistumista sairaanhoitajaksi. Pikku hiljaa aloin valmistautua jouluun ja osallistuinkin Koiskalan kartanon joulutapahtumaan kuun puolessa välissä. Ennen joulua sain kaikki teoriaopintoni suoritettua ja jäin siis ihan hyvillä mielin joululomalle, joka on ollut pidempi kuin vuosiin. 

Sellainen oli minun vuoteni 2018. Pääpaino vuodessa on tietenkin ollut opinnoissani ja ne ovat vieneet pääasiassa kaiken aikani ja voimani. Loppuvuotta kohden mennessä perheen sisäisen huolet ovat verottaneet voimia ja elämä on tuntunut väliin vähän liiankin raskaalta kulkea. Mutta vuoteen mahtui myös paljon mukavia tapahtumia ja kohtaamisia, joista olen iloinen ja kiitollinen, totta kai. Kaksi tyttäristäni valmistui ammattiin, kaikki kolme tytärtäni ovat löytäneet hyvät kumppanit itselleen ja lapsenlapset sinällään ovat sitä elämän parasta antia. Vuoteen sisältyi myös mukavia kohtaamisia ja tapahtumia ystävien ja miehenkin kanssa. Tästä on hyvä lähteä avoimin mielin uuteen vuoteen. 

Hyvää Uutta Vuotta 2019 kaikille ♥