Kädentaidot lisää hyvinvointia - Suomen Kädentaidot 2018

26.11.2018

Opiskelu on vienyt viime viikkojen aikana melkeinpä kaiken aikani ja voimani. Viime viikolla meillä oli kaksi tenttiä eli kotona tuli istuttua tenttikirja nenän edessä tunti, jos toinenkin. Aihepiiri oli kuitenkin laaja, joten välillä oli pakko pitää taukoa ja mikäpä olisikaan silloin ollut parempaa puuhaa kuin neulominen. Siinä aivot saivat vielä hyvin aikaa työstä vasta luettua samalla kun sain lääkettä minuun iskeneeseen neuloosiini.

Toissa viikonloppuna Tampereella pidettiin jo 23. kerran Euroopan suurimmat Kädentaitomessut. Messut ovat todella suositut ja niinpä minäkin lähdin kässäkaverini, Katin kanssa tutustumaan messutarjontaan. Nauroinkin kotona miehelle, että kyllähän sitä nyt jo messuille voi lähteä, kun on neulonut melkein kolmet villasukat valmiiksi. Täältä Kouvolasta kestää noin kolme tuntia ajella Tampereelle, joten aamulla lähdimme liikkeelle jo puoli kahdeksan maissa. Päivän valjettua kaivoin sitten sukan kutimen kassistani, kun repsikkana kerran istuin. Onhan kolme tuntia pitkä aika ja siinä ajassa ehti pistellä sukkaa tulemaan jo jonkin verran.


Suomalaiset ovat käsityökansaa ja sen huomasi kyllä helposti myös tuolla messuilla. Väkeä oli sankoin joukoin liikkeellä ja suoraansanottuna ehkä jopa vähän liikaakin. Kolmen päivän aikana messuilla kävi yhteensä 50 996 messuvierasta. Ihan huikea määrä käsitöistä kiinnostuneita ihmisiä ja miksipä ei. Vuoden harmaimpaan aikaan moni haluaa viettää viikonloppunsa valon ja värien keskellä, samanhenkisten ihmisten kanssa ja aloitella joulunodotusta positiivisen tunnelman ympäröimänä.  Välillä kyllä meinasi huumori olla koetuksella, kun kaikki käytävät olivat tupaten täynnä ihmisiä ja liikkuminen oli jatkuvan törmäilyn vuoksi hankalaa. 

Messuilla oli yhteensä 734 näytteilleasettajaa esittelemässä ja myymässä omia tuotteitaan. Neulonta ja virkkaus ovat naisten piirissä kaikista suosituimpia käsityönmuotoja. Seuraavina tulevat ompelu ja sisustukseen ja tuunaamiseen liittyvät käsityöt. Tärkeintä käsitöiden harrastamisessa on kuitenkin käsitöiden tuoma rentous ja hyvinvointi.




Tänä vuonna Suomen Kädentaitomessujen teemoina olivat lapset ja nuoret, perinteet ja kiertotalous. Messuilta löytyi paljon nähtävää ja koettavaa siis myös lapsille ja nuorille. Monilla osastoilla oli mahdollista askarrella tai tuunailla jotain. Jo ennen messuja 4H-Suomi oli järjestänyt "Mitä keppihevoset syövät?"- kilpailun, jossa nuoret saivat suunnitella keppihevosille ruokaa. Yli 300 lasta ja nuorta oli pohtinut keppihevosten ruokavaliota. Voittoisat työt olivat sitten messuilla esillä. 



Kuten arvata saattaa, minua messuilla kiinnosti eniten neulomiseen liittyvät asiat ja myyntikojut. Novitan esittely- ja myyntipiste oli se kaikista kiinnostavin, mutta toki kiersin hypistelemässä kauniin värisiä lankoja muidenkin lankafirmojen kojuilla. Novitan langat ovat minulle kuitenkin tällä hetkellä niitä omimpia ja niinpä hyödynsin myös heidän messutarjouksensa langoista ja ostin langat seuraaviin villasukkatöihini. Katselin myös messuilta käsityötarvikkeiden tarjontaa, koska olin kuullut, että niin bambuiset kuin koivuisetkin puikot ovat todella miellyttäviä neuloa. Lopulta puikot jäivät messuilta ostamatta, koska niiden hinta lähiprismassa on hiukan edullisempi kuin, mitä tuolla messuilla. 

Ystäväni osti messuilta myös suosittuja Paapiin trikoita ja joustocollareita. Myös muilta kangaspisteiltä löytyi toinen toistaan kauniimpia kuoseja. Itse en niihin sortunut, koska en osaa ommella eikä minulla ole saumuriakaan. Varmasti ystäväni minulle tunikan ompelisi, jos olisin tuolta kankaan siihen ostanut, mutta vielä maltoin mieleni. Ehkäpä sitten ensi vuonna.


Koska näytteilleasettajia ja sen myötä nähtävää oli paljon ja ihmisiä vielä enemmän, paljon jäi messutarjonnasta näkemättä. Näin pitkästä matkasta messuilla olleena aika oli kuitenkin rajallinen. Jos ensi vuonna messuille lähden, mikä on aika todennäköistä, täytynee pistää vakavasti harkintaan, että lähtisi koko viikonlopuksi Tampereelle ja kävisi messuilla useampana päivänä. 

Kävitkö sinä messuilla? Mitä pidit messutarjonnasta ja häiritsikö sinua suuri väkimäärä?

DIY: Käpykuusi

25.11.2018

Marraskuu alkaa olla lopuillaan ja viikon päästä vietämme jo ensimmäistä adventtia. Marraskuu on mennyt hurjaa vauhtia. En oikein ole tajunnutkaan, kuinka lähellä joulua jo olemme. Nyt on kuitenkin vielä hyvää aikaa tehdä kaikenlaisia jouluaskarteluja. Minulla oli vielä vähän pieniä käpyjä jäljellä, joten ajattelin jatkaa käpyaskartelujani, kun aiemmin tekemästäni käpykranssistakin tuli niin kiva. 

Ostin Sinellistä styroksisen kartiokuusen, jota käytin pohjana tässä käpykuusessa. Sitten vain kuumaliimapistooli kuumenemaan ja hommiin. Aloitin käpyjen kiinnittämisen kartion alareunasta. Ensimmäisen kerroksen liimasin käpyjä ihan vieri viereen ja seuraavilla kerroksilla sitten yritin vähän sovitella käpyjä niin, ettei käpyjen väliin jäisi suuria rakoja, vaan ne olisivat mahdollisimman lähellä/kiinni toisissaan.




Kartion päähän yritin valikoida mahdollisimman nätin kävyn vähän kuin tähdeksi. Kuuseen jäi pakostakin rakoja käpyjen väliin. Sivuleikkureilla leikkasin käpyjä pienemmiksi ja pienityillä kävyillä sitten täytin noita rakoja. 



Kun käpykuusi oli valmis, kieputin vielä punaisen helminauhan sen ympärille. Ajatuksissani oli visio täysin valkoisesta heminauhasta, mutta valkoinen spraymaali ei kyllä peittänyt kokonaan helminauhan punaista väriä, joten helminauhasta jäi hennon vaaleanpunainen. Aluksi olin hiukan pettynyt lopputulokseen, mutta hetken valmista kuusta katsottuani, olinkin lopputulokseen ihan tyytyväinen. Minulla oli myös pikku pussillinen erimallisia tähtiä, jotka liimasin sinne tänne kuuseen. Tähtiä olisi saanut olla enemmän, mutta nyt oli tyytyminen tähän määrään. 

Oletko sinä tehnyt jo jouluaskarteluja vai ostatko kaiken valmiina kaupasta? Vai löytyy varastoistasi joulukoristeita riittävästi menneiltä vuosilta?

Puikoilta pudonnut vai onko sittenkään?

16.11.2018

En ole oikein koskaan pitänyt itseäni minkäänlaisena käsityöihmisenä. Miksi olisin, koska en koskaan tehnyt mitään käsitöitä?! En ommellut, kutonut enkä neulonut. Monilla on varmasti omat muistonsa koulun käsityötunneilta, niin minullakin. Tein kyllä kaikki vaaditut käsityöt sitkeästi loppuun asti oli niiden lopputulos sitten millainen tahansa, mutta kaikki tuli tehtyä. Sukat tuli neulottua ja paitapusero ommeltua, mutta jotenkin näistä tunneista jäi tunne, että käsityöt eivät ole minua varten.


Sain aika nuorena ensimmäiset lapseni ja heidän ollessaan pieniä tein paluun käsitöiden ihmeelliseen maailmaan. Muistan ommelleeni lapsille helppoja collagevaatteita, jotka naurattavat nyt jo aikuisia lapsiani vielä tänäkin päivänä. Muistan myös neuloneeni heille parit villasukat ja tumputkin. Sitten homma jäi jälleen unholaan vuosikymmeniksi.

Tänä syksynä tapahtui kuitenkin jotain, joka muutti kaiken. Pitkään olin ihastellut mm. instassa kauniita villasukkia ja villasukathan vaan kuuluvat talveen ja monilla myös kesäänkin. Kotona kuljen aina villasukissa, koska ne vaan ovat niin ihania. Ihastelin myös monien ystävieni sukankutimia ja salaa mietin mielessäni, että osaisinkohan minäkin?! Niinpä kaivoin kaapista lankakerän ja puikot, jotka olivat jääneet yli omien lasten käsityötunneilta sekä googlasin netistä villasukkien ohjeen. Kälyni ollessa meillä yökylässä tartuin puikkihin ja aloitin ensimmäisten villasukkien neulomisen 25 vuoden tauon jälkeen. Kiitos Kaisa saamistani hyvistä neuvoista ja tsempeistä!

Sen jälkeen se onkin sitten ollut menoa. Novitan 7 veljeksen langat ovat ihan mielettömän ihania, kun niistä tulee sukkiin kuviotkin ihan itsestään. Voi sitä ilon ja onnen päivää, kun sain ensimmäiset villasukat valmiiksi ja saatoin todeta, että minä osaan sittenkin. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin kipittää kauppaan ostamaan lisää lankaa. Nyt istun päivittäin sukankudin käsissä enkä meinaa malttaa lopettaa neulomista ollenkaan. Nyt työn alla on jo kolmannet aikuisten villasukat, joten olenkin miettinyt, että onko tämä nyt sitä neuloosia?!

Kuullostaako tutulta? Teetkö sinä käsitöitä ja onko neuloosi iskenyt myös sinuun?

Kodin rakkain huonekalu/esine

14.11.2018

Mansikkatilan mailla blogin Taina toteutti blogissaan lokakuun alkupuolella Deko-lehdestä lähtöisin olevan alkujaan instan puolella olleen haasteen, jossa piti kuvata kodin rakkain esine tai huonekalu. Haaste vaikutti kivalta, joten minäkin innostuin sitten kuvailemaan oman kotini rakkaimman huonekalun.


Pidän todella paljon vanhoista huonekaluista ja niitä löytyykin kotoamme jo muutamia. Osan olen saanut lapsuudenkodistani, kuten vanha puusohva ruokailuhuoneessa sekä eteisessä oleva vanha kaappi, ja osan olen sitten ostanut itse. Vanhojen huonekalujen kunnostuksessa mieheni ja ystäväni Kati ovat auttanut minua aina tarvittaessa. Viime kesänä kävimme Katin kanssa yhden kirpputorin loppuunmyynnissä, josta löysinkin itselleni taas yhden vanhan aarteen kotiini. Tuosta reissusta kerroinkin heinäkuussa blogissani. Voit palata postaukseen tästä linkistä. 


Kotimme minulle kaikista rakkain huonekalu on vanha emännänkaappi. Vuosia haaveilin tuollaisesta kaapista, mutta sopivaa ja sopivan hintaista kaappia ei vaan löytynyt ihan helposti. Aika ajoin jo luovutin asian suhteen, kunnes taas kerran otin asiakseni selailla myynti-ilmoituksia ja säästää rahaa kaappia varten. Torista löytyikin sitten juuri sopiva emännänkaappi minulle. Kaappi tosin oli aika pitkässä matkassa, mutta en luovuttanut. Olin päättänyt saada tuon kaapin ja lopulta kaikki järjestyi hienosti, kun ystävällinen myyjä lupasi tuoda työmatkallaan kaapin minulle kotiin asti. 

Ystävällinen, vanhempi herrasmies, kantoi emännänkaapin sisälle ruokailuhuoneeseen mieheni kanssa. Onneksi mieskin sattui olemaan tuolloin kotona, koska kaappi on aika painava. Kaapin väri oli minulle ja kotiimme sopiva eikä toisin paikoin vähän rapisseet maalit haitanneet minua, joten emännänkaappi ei vaatinut minkäänlaista kunnostusta. 

Pidän todella paljon tämän aikakauden keittiökalusteista ja huolisin niitä kyllä lisääkin kotiimme. Ehkäpä säännöllinen torin ja nettikirppisten selaaminen tuottaa vielä jonain päivänä tulosta. Näitä vanhoja huonekaluja kun ei vaan voi mennä ostamaan silloin, kun siltä tuntuu, vaan niiden hommaaminen vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. 

Mikä on sinun rakkain huonekalusi/esineesi?

Suosittu askartelukirja on saanut jatkoa, vau! + arvonta

7.11.2018

Moni on varmasti seurannut telkusta Putousta jo useampanakin vuonna. Itse en ole tällä tuotantokaudella ollut kovinkaan aktiivinen katsoja toisin kuin vuosi sitten.  Minusta kaikista mukavin ja viihdyttävin osio tuosta ohjelmasta on sketsihahmokilpailu. Viime vuonna Tanhupallo sulatti hurmaavalla olemuksellaan varmasti monen muunkin kuin vain minun sydämeni. 



Tanhupallo on Kiti Kokkosen luoma sketsihahmo, joka ottaa kantaa moniin tärkeisiin asioihin lapsennäkökulmasta katsottuna. Juuri tämä on varmasti se syy, mikä vetoaa minuun. Meidän aikuisten, kun pitäisi paljon useammin ajatella kiireisen arkemme keskellä, miltä lapsista jokin asia tuntuu ja kuunnella niitä lastenkin ajatuksia ja puheita. 

Keväällä 2018 Tanhupallo julkaisi ensimmäisen kirjansa Tanhupallon askartelukirja. Nyt Tanhupallo on jo joulutuulella ja lupaa lisää askarteluja, tehtäviä ja tarinoita uudessa Tanhupallon joulukirjassa. Tuhti, lähes satasivuinen joulukirja sisältää 24 jouluista askarteluohjetta - samalla se siis käy vaikka joulukalenterista. Helpot ja hauskat tekeleet sopivat perheen pienimmille, mutta myös koko perheen yhteiseksi ajanvietteeksi.

"Kuitenkin kaikkein kivonta on antaa lahjoja. Moni voi ruveta itkemäänkin kun ne on niin iloisia, jos tekee itse jonkun hienon rakkaudellisen lahjan. Sitten niistä tulee tulevaisuudessa kauniita muistoja ja taas voi uudestaan itkeä ilosta. Sain kerran kaverilta niin hienon talouspaperirullasta tehdyn käsilaukun".

Kirjassa on omat lukunsa koristeista, syötävistä joulujutuista, lahjoista sekä salaisista joulujutuista. Tanhupallo on suunnitellut ja toteuttanut mm. jouluisen tonttupannan, terveelliset piparit, turvalliset kynttilät, joululahjapiilon etsintätikun sekä joulurauhansoittimen. Ja laitetaankos pesä myös pikkutontulle? Kirjasta löytyy myös Tanhupallon itse piirtämä ristikko, vähintään viisi virhettä sisältävä piirros, ohjeet Karvamadon hankkimiseen sekä Enon kanssa tehty runo. Talvimainen satu yksinäisestä hiirestä ja viisaasta oravasta herkistää varmasti paatuneemmankin mielen juuri sopivasti ennen joulua. Tanhupallon asenteella mikään ei voi mennä pipariksi. Tai sitten menee - ja se on just hyvä niin. 

Tanhupalloa esittävä Kiti Kokkonen on itsekin intohimoinen askartelija. Hän on myös näyttelijä, kirjailija, käsikirjoittaja ja Suomen Komediateatterin taiteellinen johtaja. 

Nyt sinulla on mahdollisuus saada uusi ja ihana Tanhupallon joulukirja omaksesi osallistumalla arvontaan täällä blogissani. 

Arvontaan pääset osallistumaan seuraavasti:

1 arpa: Olet kirjautunut blogini lukijaksi tai teet sen juuri nyt.

2 arpaa: Olet kirjautunut blogini lukijaksi ja käyt peukuttamassa Arjen Helmiä facebookissa tästä.

Ilmoita vielä kommentissasi monellako arvalla olet mukana.
Jos mainintaa ei ole, olet automaattisesti mukana yhdellä arvalla.

Arvonta alkaa nyt
ja päättyy 18.11.2018
klo.18.00

Onnea kaikille arvontaan!!

*Kirjat saatu blogin kautta*

Vietän pyhäinpäivää, en halloweenia

3.11.2018

Marraskuussa, vuoden pimeimpään aikaan vietettävä pyhäinpäivä on Suomessa hiljainen ja harras päivä, jolloin omaiset vievät edesmenneiden läheistensä haudoille kynttilöitä, seppeleitä ja kukkia. Pyhäinpäivän juuret ulottuvat ensimmäisille kristillisille vuosisadoille. Uskonsa tähden kuolleiden kristittyjen muistopäiviä vietettiin heidän kuolinpäivinään. 300-luvulla ryhdyttiin viettämään erillisten muistopäivien lisäksi yhteistä kaikkien pyhien päivää. Nykyään pyhäinpäivässä yhdistyvät kaikkien pyhien päivä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä.  


Minäkin vein tänään aamuvuoron jälkeen kynttilät kaikille kolmelle sukumme haudalle. Olen tottunut tähän tapaan jo lapsuudessani. Minusta on itsestäänselvyys, että näin tehdään, koska muutenkin käymme aivan liian harvoin poisnukkuneiden läheistemme haudoilla. Haudalla kynttilää viedessä on aika hiljentyä hetkeksi muistelemaan omia rakkaitaan. Tänä aamuna mennessäni ennen seitsemää töihin ajoin Valkealan kirkon hautausmaan ohi. Jo tuolloin hautausmaalla paloi lukuisia kynttilöitä. Moni oli siis vienyt kynttilän palamaan jo eilen. Hyvä niin, koska hautausmaa oli tosi kaunis kaikesta pimeydestään huolimatta. 

Monet rakkaamme ovat poistuneet joukostamme liian varhain. Muistamme heitä usein tuhansin eri tavoin. Aamuisin, kun avaamme silmämme, iltaisin, kun katselemme taivaan tähtiä, päivisin arjen keskellä, kun kuulemme tietyn laulun, kun olemme jossakin tutussa paikassa tai jokin tuoksu saa heidät mieleemme. Me pidämme heidät elossa muistoissamme ikuisesti.


Hän, joka on ollut
sinulle rakas, ei koskaan 
kuole sydämestäsi.
Niin kauan kuin elät, 
kannat hänen
sytyttämäänsä valoa
sielusi joka sopessa.

- Anja Porio-

Rauhallista Pyhäinpäivää kaikille!
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan