Viikonloppu alkaa olemaan lopuillaan ja kuinka ihmeen nopeasti se taas menikään?! Tämän viikonlopun vietin ihan täysin kotona. Joku voi ajatella, että ompa tylsää, mutta rehellisyyden nimissä se ei sitä todellakaan ollut. Sain nimittäin heti perjantaina töistä kotiuduttuani lapsenlapseni meille viikonlopun viettoon ja nuorisokin on viihtynyt nuorin vävykokelas mukaan lukien kiitettävän hyvin tänä viikonloppuna kotosalla. Viikonloppu on siis pitänyt sisällään vilskettä ja vilinää sekä vauhtia ja "vaarallisia tilanteita".

Lastenlasten ollessa meillä pyhitän kaiken aikani heille. Yhdessä touhutaan kaikenlaista mummolakivaa niin ulkona kuin sisälläkin eikä hiukan mullin mallin olevasta kodista silloin stressata. Pienten mentyä on sitten taas aikaa pistää paikat ojennukseen. Viikonloppu oli toivottavasti myös noille pikkuisille ikimuistoinen. Näillä kilometreillä (satunnaiset) yöheräämiset ja jatkuva hoivaaminen vievät voimia.Luonto on ajatellut järkevästi, kun on järjestänyt asiat niin, että lapset tehdään nuorena. Vaikka haikein mielin joka kerta hyvästelen nuo lapsukaiset, samalla rehellisyyden nimissä huokaisen helpoituksesta, kun pääsen oikaisemaan hetkeksi sohvalle. Siinä sohvalla maatessani voin palata niihin mukaviin hetkiin ja lasten hauskoihin lausahduksiin, mitä mennyt viikonloppu piti sisällään. Samalla ajaukset väistämättä siirtyvät ajassa eteenpäin ja huomaan miettiväni, että "Koskahan nuo pikkuiset tulevat seuraavan kerran taas mummolaan?".

Sydämellä tehtyä ♥

Meillä oli taas tänään paikallisten blogimuijien kanssa treffit. Tällä kertaa olimme saaneet kutsun mennä vierailulle Sydämellä tehtyä-blogin Katjan kotiin. Hänen luonaan emme vielä koskaan aiemmin olekaan kokoontuneet. Tämä koti on nimensä mukaisesti Sydämellä tehty ♥ Kaunis, valkoinen ja niin maalaisromanttinen koti, jossa jokainen esine ja asia oli huolellisesti harkittu. 

Ilma oli tänään hiukan sateisen harmaa, mutta se ei meitä haitannut. Me otimme harmaudesta kaiken irti ja nautimme lukuisten tuikkujen ja kynttilöiden loisteesta tässä kauniissa kodissa. Katja oli myös kerännyt syreenin oksia useampaan eri maljakkoon ja mikä ihana tuoksu niistä tulikaan ♥

Kaikilla treffeillämme syöminen on aina suuressa roolissa ja niin nytkin. Katja oli loihtinut yhdessä miehensä kanssa meille todella maittavat grilliherkut. Ne olikin muuten mun tämän kesän ensimmäiset...niin hyvää! Jälkkäriksi saimme herkutella Helin tekemällä suklaahyydykekakulla ja Marikan tekemällä kaura-raparperimansikkapaistoksella jäätelön kera. Kiitos IhaNaiset ♥

Tässä kodissa on niin paljon toinen toistaan kauniimpia yksityiskohtia. Oi ja voi...ei voi kuin huokailla varsinkin nyt, kun tuntuu, että oman kodin sisustus on ihan hukassa! Näin kesäaikaan tämä loppujen lopuksi aika pieni viisi henkisen perheen koti saa yhden lisähuoneen terassista. Mä niin tykkään tuosta Katjan lavasohvasta. Itsekin haluaisin sellaisen, mutta en vain tiedä, mihin sellaisen meillä voisi kasata.

Kiitos vielä kerran Katjalle mukavien blogitreffien emännöinnistä ♥ Oli taas niin ihanaa nähdä teitä kaikkia. Katjan ja allekirjoittaneen lisäksi paikalla olivat myös

Heli - Kotoisaa arkea - blogista
Laura - Raparperin alla - blogista
Marika - Palanutta Siirappia ja Pumpernikkeliä - blogista
ja
Jessica - Sisustan ja Unelmoin - blogista

Kiitos myös teille kivasta illasta ♥

Puutarhakutsut lehmusten katveessa

Kesä on erilaisten juhlien kulta-aikaa. Parin viikon päästä juhlitaan uusia ylioppilaita ja ammatteihin valmistuneita, mutta aina ei juhlaan välttämättä tarvitse mitään erityistä syytä. Kesällä juhlat voi pitää puutarhassa, omalla pihalla tai jopa parvekkeella. Tärkeintä puutarhakutsuilla ovat iloinen seura, hyvä ruoka ja juoma. Ja tietenkin aurinko ja luonnon vehreys ympärillä. Tässä muutamia vinkkejä kesäisille puutarhakutsuille.

Kanna pöytä puutarhaa ja levitä kaunis liina pöydälle. Hae luonnon kukkakaupasta kimppu maljakkoon ja tee kaunis kattaus. Kertakäyttö- ja muoviastiat ovat nykyisin niin kauniita, että niillä saa helposti aikaan näyttävän kattauksen eikä tarvitse pelätä lasi- ja posliiniastioiden rikkoutumista ulkona. Jos puutarhassasi on puita, kannattaa buffet-pöytä laittaa puiden katveeseen auringolta suojaan. Paras aika aloittaa puutarhakutsut on iltapäivällä, jolloin aurinko ei enää paista ihan niin kuumasti. Lisäistumapaikkoja saat helposti levittämällä peittoja, tyynyjä ja vaikkapa räsymattoja nurmikolle.

Tarjoilu kesäisillä puutarhakutsuilla syntyy helposti erilaisista salaateista, grilliherkuista ja paloitelluista kasviksista ja hedelmistä. Erilaiset majoneesit ovat helppoja dippejä esimerkiksi grillivartaille. Jälkiruokana voi olla vaikkapa pari erilaista juustoa. Leipäkoriin voit varata tuoreita sämpylöitä tai patonkia ja keksejä juustoille. Juomana voit tarjota kesäisiä, poreilevia kuplajuomia joko alkon hyllystä noudettuna tai ihan itse sekoitettuna. Jos vieraasi eivät ole kiireisiä ja puutarhassasi on tilaa, voi vieraiden kanssa pelata vaikkapa mölkkyä tai krokettia. Jos pelaaminen ei kiinnosta tai siihen ei ole mahdollisuutta, jännitystä ja hauskuutta syntyy myös perinteisen  tietokilpailun tai sananselityspelin ympärillä. Puutarhakutsujen järjestäminen ei ole mitään rakettitiedettä. Jokainen onnistuu varmasti ja tärkeintä on, että pidetään hauskaa luonnonhelmassa ja nautitaan suomen kesästä ♥ 

Kukkailoittelua

Mun on ihan pakko laittaa vielä pari kuvaa tosta meidän omenapuusta. Nyt kaikki kukat ovat auki ja näky on todellakin silmiä hivelevä. En ehkä kyllä tiedä mitään niin kaunista kuin omenapuun kukka ♥ Puussa käy kova kuhina ja pörinä. Luulisi siis, että on tulossa mieletön omppusato, vaan eipä ole. Tämä on joku ihan ihmeellinen omenapuu. Se tekee pieniä sormenpään kokoisia ja kovia omenia, jotka pitää sitten joka syksy haravoida ja kerätä kottikärriin ja kärrätä tunkiolle. Ärsyttävää! Kaikki ilo on siis nyt otettava irti tästä puusta. Joskus ollaan puhuttu sen kaatamisesta, mutta vielä ei olla raaskittu, kun on kukkiessaan kuitenkin niiiin ♥ ja ompa tuolla oksien alla joskus ollut pöytä ja tuolitkin. Aika kiva kahvittelupaikka, etten sanoisi.

 Muutenkin meidän pihalla kukkii tällä hetkellä normaalia enemmän. Norjanargervo on täydessä kukassa, samoin joku valtava koristepensas ja tuomikin lopettelee kukintaansa tuossa kellarin nurkalla. Harvinaista herkkua siis meidän pihalla, koska vaikka puita ja pensaita on paljon, ei niissä kukkivia ole montaakaan. Pitäisköhän asialle tehdä jotain? Meillä kun ei siis ole noita kukkapenkkejäkään, jos ei kuunlilja ja pionipenkkejä lasketa. Ehkä, mutta kuka ne penkit sitten hoitaa?

Osallistun tällä postauksella Mansikkatilan mailla-blogin Kukkailoittelua haasteeseen. Siinä linkataan kukkapostauksia Tainan Kukkailoittelua postauksen perään ja käydään lukemassa ja kommentoimassa toisten postauksia. Kukkailoitteluun voi osallistua myös Instassa lisäämällä kuviin #kukkailoittelua ja #mansikkatilanmailla. Mukaan kelpaavat kaikki kukkiin liittyvät postaukset ja Instassa kukkakuvat. Tainalla oli vielä toiveena, että lisäisit postaukseesi tai blogin sivupalkkiin tuon Kukkailoittelua logon.

Kaunista lauantaita kaikille!

Ikuinen kevät ♥

Tänä aamuna kurkkiessani unenpöppöröisillä silmilläni ulos kodinhoitohuoneen ikkunasta huomasin, että yksi meidän omenapuista on nyt avannut kaikki kukkansa. Nämä nuppukuvat otit muutama päivä sitten. En ehkä tiedä mitään kauniinpaa kuin kukkiva omenapuu ♥ Muutenkin kevät on ehdottomasti mun lempparivuodenaika ja toukokuu kuukausista se kaikista paras. Mun kalenterissa voisi olla vain pelkkiä toukokuita...monta peräjälkeen. Luonto herää pitkän ja kylmän talven jälkeen eloon. Kaikkialla vihertää, linnut laulaa, luonnon kukkakauppa avaa ovensa eikä ole liian kuuma. Jos minussa yhtään on sitä puutarhaihmistä, niin keväällä sitä on kaikista eniten. Viikonlopuksi on luvattu taas ihan jopa kesäisiä ilmoja. Taidanpa kattaa kahvipöydän tuonne omenapuun alle ja hetken olla vain ja nauttia tästä kaikesta ihanasta ♥

Mukavaa alkavaa viikonloppua!

Miten meidän perheessä luetaan?!

Kirjasto on mulle aika vieras paikka, vaikka lapsena tuli joka viikko käytyä kodin lähellä käyneellä kirjastoautolla. Jo silloin olin huono lukija, vaikka repussa olikin kotiintuomisena aina vino pino lasten kirjoja. Naapurin tyttö, se ainut, joka kotikylälläni asui, oli kova lukemaan ja mä halusin olla samanlainen. Toisin kuitenkin kävi. Melkeinpä poikkeuksetta jokaisen kirjan palautin puoliksi luettuna, kun en vain koskaan saanut luettua kirjoja loppuun. Olikohan mulla jo silloin joku keskittymishäiriö vai enkö vain jaksanut lukea, kun en ollut enkä ole vieläkään mikään nopea lukija? 

Sama tyyli on jatkunut vielä aikuisenakin. Luen siis todella harvoin ja vähän. Olen perustelut aiemmin asiaa sillä, että en ehdi enkä malta olla niin kauaa paikoillani, että lukisin. Lainaan kyllä toisinaan kirjoja esimerkiksi ystäviltä tai joskus ostan tai saan kirjan lahjaksi, mutta harvemmin pääsen kirjoissa alkua pidemmälle. Vävyni oli pakahtua nauruun, kun käskin hänen kertoa äidilleen sellaisia terveisiä, että pian vuosi sitten lainaamansa kirja on tallessa, mutta en ole vieläkään saanut sitä luettua. Höh, mitäs hauskaa siinä nyt on? En ymmärrä. Muistan kuitenkin tapauksen noin kymmenen vuoden takaa, kun sitten kerran upposin erään rakkausromskun pauloihin ja luin sitä melkeinpä taukoamatta. Silloin ala-asteikäinen tyttäreni tokaisi minulle: "Äiti, miksi sä aina vaan luet?". Ha haa...silloin minä meinasin kuolla nauruun!!

Lapsilleni olen kuitenkin aina lukenut iltasatuja/kirjoja, kun olivat pieniä. Nykyisin luen sitten lastenlasten kanssa. Tiedän kuinka kehittävää lukeminen on. Sanavarasto ja mielikuvitus karttuu. Lukemalla olen yrittänyt herätellä myös lasten kiinnostusta kirjoihin ja lukemiseen. Esikoisen kohdalla tässä onnistuinkin, mutta kahden muun kanssa ei sitten mennytkään ihan niin hyvin. Esikoiseni opittua lukemaan hän onkin lukenut paljon kirjoja. Varmasti huomattavasti enemmän kuin minä koko elämäni aikana. Teinivuosinaan Harry Potterit ilmestyivät ja vielä tänäkin päivänä nuo kirjat löytyvät esikoiseni kirjahyllystä...luettuina. Muistan kutenkin hauskan tapahtuman siltä ajalta, kun esikoiseni opetteli itse lukemaan. Tyttö istui olohuoneen lattialla seinään nojaten ja luki lahjaksi saamaansa Astrid Lingrenin kirjaa, Se pikkuinen Lotta. Olin mielessäni riemuinnut moneen kertaan, että kirjan lukeminen oli pikku hiljaa edennyt ja loppu häämötti. Tytön lukiessa viimeisiä lauseita, hän tokaisi: "Mitähän tuokin sana tarkoittaa?" ja löi kirjan kannet kiinni. Huokasin syvään ja mietin mielessäni, että ymmärsiköhän tyttö oikeasti mitään, mitä luki. No, kyllä hän ainakin lukemaan oppi eikä Lotta-kirja todellakaan jäänyt hänen viimeiseksi lukemakseen kirjaksi.

Meidän kodista löytyy paljon kirjoja. Mies on kova lukemaan ja kirjalahja onkin aina onnistunut lahjavalinta hänelle. Nykyisin pitää vain olla tarkkana, ettei osta lahjaksi kuin uutuuksia, koska lempparikirjailijoiden kirjat on luettu jo moneen kertaan. Välillä tuskailen noiden kirjojen kanssa, kun niitä tosiaan löytyy meiltä monta hyllyllistä, mutta miehen mielestä ne ovat arvokkaita eikä niiden hävittämisestä edes puhuta. Viime viikolla kävin kutenkin itsekin tutustumassa työkaverini opastuksella kaupunkimme kirjastoon. Kovin on kaikki muuttunut sitten niiden vuosien, kun itse olen kirjastossa aktiivisemmin käynyt. Kirjasto tuntui kuitenkin ihan mukavalta paikalta ja luulenpa, että nyt kerran siellä käytyäni tulen vierailemaan siellä vähän useammin kuin tähän asti. Miten usein te käytte kirjastossa ja luetteko ylipäätään minkäverran kirjoja?

Poikkesin puutarhalla

Ulkona on edelleen ollut ihan mielettömän lämmintä ja aurinkoista. Taisi olla helatorstai, kun tämä kesä alkoi. Viime päivinä ainoastaan melko kova tuuli on ollut riesana. Noh eipä se suuremmin tietenkään tuolla töissä haittaa, kun olen suurimman osan päivästä sisällä toimistossa! Blogeissa ja instassa olen ihastellut kauniita kesäkukkakuvia. Itsellä ei ole tähän päivään asti ollut kuin nuo muutamat kevätmessuilta ostamani orvokit. Niinpä huristelin tänään paikalliselle puutarhalle ihastelemaan valtavaa kukkaloistoa. Valikoimaa oli siis todella runsaasti. Valinnan vaikeushan siinä sitten meinasi tulla. Niinpä valitsin mukaani perinteisiä vanhoja tuttuja petunioita ja pelargonioita, mutta myös jotain ihan uutta eli nelikkaa ja olikohan tuo köynnös nyt sitten hopeaköynnös?! En muista! Joka tapauksessa asetelmasta tuli minusta ihan nätti ♥ Toivotaan, että ei enää tule yöpakkasia, ettei palellu nämä mun tämän päiväiset ostokseni. Pelargoniat olinkin suunnitellut laittavani tuohon kuistille vanhan vaakan päälle, joten siinä ne eivät ainakaan palellu, vaikka yöpakkasia vielä tulisikin. Jokos teillä on kesäkukat ostettu ja laitettu?

Arki ja sisustusähky

Elämä on pääosin arkea. En voi sanoa, että tuttua ja turvallista, koska yhteiselämää tämän kokoonpanon kanssa on takana vasta reilu viisi vuotta. Tarinamme alussa olin varma, että arki rullaa. Noh, kyllä se tavallaan rullaakin, vaikka välillä tiellä onkin vähän kuoppaisempaa! Tällä hetkellä aikuiset käy töissä, miehen lapset koulussa, mun tyttö pitää välivuotta ja isommat lapset asuvat jo omillaan. Sekalaista seurakuntaa sanoisin. Suurin osa kuukaudesta ollaan kolmistaan, mutta osan aikaa yhden teinin sijaan meillä onkin niitä kolme. Kolme täysin erilaista persoonaa.Lasten mukana arkeen kuuluvat myös kaverit ja poika/tyttöystävät. Välillä tuntuu, että ruokapöydässä loppuu paikat kesken ja kuistin lattialla tila kaikkien kengille.

Meillä mies kokkaa ja hoitaa pihatyöt, minä leivon ja hoidan siivoukset. Pyykkiä pesee se, kuka ehtii ja muistaa. Minä mankeloin liinavaatteet, kun innostun (harvoin), mies ei taas ymmärrä yhtään, miksi tälläinenkin homma pitää tehdä. Kaupassa käy se, kummalla sattuu olemaan rahaa tai sitten mennään yhdessä. Lapset eivät rasitu kotitöistä. Mä olen ollut tosi huono delegoimoimaan niitä. Omien huoneidenkin siistinäpito tuntuu olevan riittävän haasteellinen homma. Huoneiden siistinäpidossa ja siivoamisessa riittä ihan tarpeeksi ruinaamista, pyytämistä, kehoittamista ja käskemistä tekemään edes jotakin asian eteen. Tästä pitäisi sitten löytää ne onnen hetket.
 

Välillä tuntuu, että olisin valmis heittämään pyyhkeen kehään ja painamaan ulko-oven viimeisen kerran kiinni perässäni. Toistaiseksi vastapuoli on kuitenkin saanut tunteen häviämään ja ollaan jatkettu eteenpäin. Lauantaina olen menossa Virtakiveen kirppikselle...myymään, en ostamaan. Olen kutsunut itseäni sisustushulluksi. Koti on täyttynyt toinen toistaan kauniimmista sisustustavaroista. Nyt niistä suurin osa on pakattu laatikoihin, joiden kanssa suuntaan lauantaina Virtakiveen. Minut paremmin tuntevat ihmettelevät nyt, mikä minuun on mennyt. Edelleenkin pidän kauniisti sisustetuista kodeista ja vanhoista esineistä. Tässä kohden haluan vain todeta, että tästä eteenpäin aion panostaa entistä enemmän siihen, miten tämän kodin seinien sisäpuolella voidaan. Millainen ilmapiiri täällä vallitsee?! Enkä tarkoita tällä nyt sitä, että aion haudata mopin ja pölyhuiskun pihavaraston taakse multiin. Koti voi olla kaunis ja siisti ilman, että joka paikka on täynnä erilaisia somisteita ja kippoja ja kuppeja. Tästä eteenpäin vähempikin riittää. Sitä paitsi minusta on ollut äärimmäisen helpottavaa pakata tavaroita pois laatikoihin. Vain parhaat ja suurimmat "aarteeni" saavat nyt jäädä.

Kippo kutsuilla

Mä en muista, koska olisin viimeksi ollut Tupperware kutsuilla. Sain kuitenkin ystävältäni kutsun sellaisille ja minähän menin. Otin vielä kaverinkin mukaan. Täytyy kyllä myöntää, että mä olin vähän niinkuin odottanutkin, että joku kaveri emännöisi kutsut ja mä pääsisin vieraaksi. Näin nimittäin työkaverilla kivan Tupperin juomapullon. Mulla veden juominen meinaa aina unohtua, niin ajattelin, että kun olisi kunnon vesipullo aina mukana, niin tulisi ehkä juotuakin enemmän. No, nyt mulla on sitten oma juomapullo! Kaveri löysi sen vielä poistokorista, joten investointini oli pelkkää säästöä :))

Kutsuilla esittelijä teki kutsujen emännän avustuksella suklaakakkua...mikrossa. Tosi kätevää ja niin suklaista ♥ Mun on kyllä pakko myöntää, että tarjoilut ja hyvä seura on tälläisillä kippokutsuilla aina se paras juttu. Nytkin homma meni pääosin kyllä ihan kaverin kanssa terassilla istumiseksi ja seurusteluksi. No, uskon, että se ei kuitenkaan ketään häirinnyt?!

Huomasin muuten just, että meidän pihatuomi vihertää jo ♥

Vappu

Vappu tuli ja meni. Meillä se ei juuri poikennut normaalista viikonlopusta. Mies oli koko viikonlopun töissä. Kiitos kauppojen vapautuneiden aukiolojen! Meillä ei syöty vappubrunssia eikä käyty picknikillä. Munkit, sima, nakit ja pottusalaatti tekivät tästä viikonlopusta vapun. Ne kuuluvat kuitenkin aina meidänkin vappuumme. Simaa tein itse, koska kaupan sima ei vaan ole minun mielestä hyvää. Munkit ostin kaupan pakastealtaasta ja ne toimivat hyvin. Ei tullut ongelmaa niiden tuhoamisessa. Vapun päivänä pakkasin pari simapulloa ja pussin munkkeja kassiin ja huristelin äidin luo maalle. Siellä sitten yhdessä juotiin simaa ja syötiin suut sokerissa munkkeja. Velikin tuli mukaan simakekkereihin vaimonsa kanssa ♥

Vappuaatto oli täällä meillä suomen sateisin. Kuinka voikaan yhtenä päivänä sataa niin paljon? Sademäärä oli kaksi kolmasosaa huhtikuun normaalimäärästä. Voin kertoa, että meidän nurmikko lainehti. Vapun päivänä sää kuitenkin helli meitä. Ilma oli jo keväisen lämmin ja sai tämänkin himapirkon vähän ulos tepsuttelemaan. Toivottavasti nämä lämpimät kelit jatkuvat. Ihanaa toukokuuta teille kaikille!