Olen ollut tämän viikon lomalla. Työt ovat vähentyneet ja henkilökuntaa on pyydetty tai vähintäänkin suositeltu pitämään lomia pois. Kukaan kun ei tiedä, millainen kesä meillä on edessä. Voihan olla, että silloin ei lomien pitäminen ole edes mahdollista. Tässä kohdassa loma on tuntunut levolta, kiireettömyydeltä ja omalta ajalta. Ei kuullosta siis lainkaan hullummalta, mutta miten se lopulta on mennyt, kun liikkumista on rajoitettu eikä auki ole kuin kaupat, huoltoasemat ja sairaalat?

Iltaisin nukkumaan käydessäni mieleni on vallannut pieni ahdistus. Jotenkin on tuntunut pelottavalta käydä nukkumaan. Olen toivonut, että yö olisi nopeasti ohi. En tiedä mistä tämä tunne johtuu. koska tälläistä minulla ei ole koskaan aiemmin ollut. Voi olla, että uusi elämäntilanteeni aiheuttaa sen tai sitten alitajuntaisesti nämä poikkeusolot ja koronan vuoksi hämärän peitossa oleva tulevaisuus. Aamulla nousen kuitenkin hyvillä mielin. Keitän aamukahvit vanhaan totuttuun tapaani ja juon ne ilman kiireettä selaillen somea. Tänään en jaksanut heti nousta keittämään kahvia, vaan kuuntelin BookBeatista hetken kirjaa. Hetken päästä havahduin kuitenkin unen rajamailta enkä muistanut pätkääkään kuuntelemastani kirjasta. Ihan kiva keksintö tuo kirjojen kuunteleminen. Latasin sovelluksen muutama päivä sitten ja olen nyt opetellut käyttämään sitä. En ole kova kirjojen lukija, mutta ajattelin, että kuunnellen asia hoituisi ehkä helpommin. En tiedä. Jotenkin on vaikea hakea ja löytää sopivaa ja mielenkiintoista luettavaa. Hyviä kirjavinkkejä otetaan siis vastaan.

Olen tottunut olemaan vapaa-ajallani paljon kotona, joten se ei ole minulle mikään ongelma. Ihmisen mieli on kuitenkin ihmeellinen. Ulkopuolelta tulevat määräykset, jotka rajoittavat omaa liikkumistamme, alkavat ahdistaa koti-ihmistäkin. Silloin kun joudumme olemaan kotona toisen käskystä, vaikka normaalisti kotoilemme mielellämme ja tunnemme kodin turvapaikaksemme, olo alkaa tuntumaan kurjalta ja vähintäänkin yksinäiseltä. Onneksi olen ainakin vielä saanut päivät kulumaan aika nopsaan omien harrastusteni ja kotitöiden lomassa. Asun nyt uudessa kodissa, joka on minun  turvapaikkani. Paikka, missä on helppo hengittää. Muuttolaatikot on purettu ja tavarat ovat löytäneet paikkansa. Jotain juttuja vielä puuttuu, mutta kuten kaikki muutkin huonekalut ja tavarat olen hankkinut käytettynä, odotan kuumeisesti, että pääsisin jälleen kiertelemään kirppiksiä ja tekemään löytöjä. 

Tykkään tehdä lasten kanssa palapelejä ja siitä innostuneena kävin ostamassa itselleni vähän isomman palapelin. Ajattelin, että siinäpä mukavaa puuhaa eristykseen. Ostin sitten heti suoraan tuhannen palan palapelin ja voin sanoa, että onhan niitä, paloja nimittäin, aikamoinen määrä. Hetki voi siis vierähtää ennekuin palapeli on valmis. Tyttäreni vinkkasi minulle palapelimatosta, jonka päälle palapelin voi rakentaa. Se on siitä kätevä, että sen avulla keskeneräisen palapelin voi rullata pois pöydältä ja levittää taas uudelleen, kun jatkaa sen tekemistä. En ollut koskaan aiemmin kuullutkaan tälläisestä, mutta Suomalaisesta kirjakaupasta sen löysin. Nyt, kun etsin linkkiä Suomalaisen kirjakaupan verkkosivuilta tähän postaukseen, huomasin tuotteen olevan loppuunmyyty. Joku muukin on siis innostunut kokoamaan palapelejä. No, en ihmettele, onhan se mukavaa ajanvietettä ja sen parissa hujahtaa helposti tunti tai kaksi!

Kokoaikaa ei kuitenkaan jaksa tehdä samaa puuhaa, joten vaihtelua pitää olla, että viihtyy kotona mahdollisimman hyvin. Työkaverini kutsui minut virkkaamaan isoäidinneliöistä poikkeustilapeittoa. Neulominen olikin juuri sopivasti tauolla, joten kaivoin langat ja koukut kaapista ja aloitin. Pieni hetki oli kulunut edellisestä kerrasta, kun olin neliöitä virkannut, joten piti taas katsoa YouTubesta ohjevideo. Hakuun kun laittaa isoäidinneliö niin löytyy monta hyvää ohjetta. Nyt taas muistan tämän työn ajan, miten se tehdään. Virkkaaminen on kivaa puuhaa telkkarin katsomisen lomassa. Itse olen katsellut tähän asti ohjelmia läppäriltäni, mutta tänään saan pienen telkkarin. Yritän nimittäin säästää tätä läppärivanhustani, että tämä kestäisi vielä jonkin aikaa eikä tarvitsisi ihan vielä ostaa uutta. Ja voihan telkkarista katsella vähän laajemmin ohjelmia kuin läppäriltä. 

Miten te olette saaneet ajan kulumaan eristyksessä? Onko teillä jotain hyviä vinkkejä, mitä voisi puuhastella yksin tai yhdessä, jonkun toisen kanssa? 

JonttuLätsä ja Jonttuut - neuleilla piristystä arkeen

Sain joululahjaksi ystävältäni, Katilta, ihanan Jonna Nordströmin uutuuskirjan, Villasukkarakkautta. Lahja oli todella mieluinen, vähän jopa toivon, että saisin joltain sen. Jonnan JonSukat olivat minulle jo entuudestaankin tuttuja ja olen niitä jonkin verran neulonut myös itse. Kuulun facebookissa Jonnan neuleryhmään, Villasukkarakkautta by Jonna, josta olen saanut ohjeet niihin. Jonnan ohjeilla tein myös elämäni ensimmäiset kirjoneulesukat, joista postailin myös täällä blogissani viime helmikuussa. Tämä samainen postaus oli siis blogini viime vuoden luetuin postaus, joka sekin varmasti kertoo siitä, että meitä villasukkarakkaudesta "kärsiviä" on paljon. 

Tuossa Jonnan neulekirjassa on paljon ennen julkaisemattomia ohjeita erilaisiin JonTuotteisiin, mutta myös niitä ohjeita, joita on saatavilla tuolla facebook ryhmässä. Kirja on ihanteellinen tälläiselle tuoreelle neuleharrastajalle, koska ohjeet ovat selkeät ja asiat on selitetty niin hyvin, että jokainen sen varmasti ymmärtää. Mitää ei siis ole jätetty arvailujen varaan. Kirjan kuvat ovat myös todella kauniita ja inspiroivia. Kuvien ja niissä olevien neuleiden värit innostavat neulomaan.

Elokuusta lähtien neuloin koko viime syksyn ja loppuvuoden villasukkia joululahjaksi läheisilleni. Osa sukista oli JonSukkia, osa ihan perusvillasukkia. Niinpä heti joulun jälkeen oli ihana valita joululahjakirjasta jotain, mitä neuloa itselleen. Ihan ensiksi neuloin JonPipon, joka oli siis tarkoitettu alkujaan minulle, mutta kun neuloin sen liian pienillä puikoilla tuli siitä lopulta pipo tyttärelleni. Vahingosta viisastuneena hankin isommat puikot ja aloin neulomaan itselleni JonttuLätsää. Malli on hiukan erilainen kuin JonPipossa eli hiukan pidempi ja tuollainen taaksepäin roikkuva malli. Oikean kokoisilla puikoilla piposta tuli omaan päähän sopiva. Tein pipoon tupsun itse, mutta se on ehkä hiukan raskas ja tuntuu, että painaa pipoa liikaa alaspäin eli tekoturkistupsu toimisi varmasti tässä mallissa paremmin. Pipon kaveriksi neuloin vielä samoilla väreillä ja kuoseilla itselleni Jonttuut eli lapaset. Molemmille on oikeasti käyttöä eli tulivat tarpeeseen. En ole mikään pipo- enkä hattuihminen, mutta töissä pipo on päivittäisessä käytössä ja on kiva, että lasten kanssa työskennellessä ulkovaatteissa on hiukan väriä. Lapasia en ole töissä raaskinut pitää, koska tämä suomen talvi on, mitä on, mutta vapaa-ajalla ovat olleet tarpeen, kun olen jotenkin omituisesti hukannut vuosia hyvin palvelleet nahkakäsineeni jonnekin. 

Oletko sinä hattu- ja pipoihmisiä? Käytätkö neulemyssyjä tai pipoja vai tarviiko niitä edes nykysin suomen talvessa? Onko Jonnan JonTuotteet sinulle tuttuja tai oletko itse neulonut niitä?

Mukavaa torstaita sinulle ♥

Katsaus vuoteen 2019

Vuosi on jälleen vaihtunut ja viime yönä hyvästelimme päättyneen vuoden. Kaikenkaikkiaan mennyt vuosi oli henkisesti erityisen raskas. Päällimmäisenä oli suuri huoli rakkaasta lapsenlapsestamme sekä huoli hänen vanhempiensa jaksamisesta vakavan sairauden kohdatessa perhettä. Toisinaan tunsin suurta turhautumista, kun en omien opiskelujeni ja töiden vuoksi pystynyt olemaan apuna ja tukena niin paljon kuin olisin halunnut. Varmasti ei ollut päivääkään, ettenkö olisi ajatellut heitä ja sitä, miten he pärjäävät, miten kaikki sujuu ja kuinka tyttö voi. Minusta oli äärimmäisen tuskaisaa olla, kun en tietenkään voinut olla jatkuvasti kyselemässä heidän kuulumisiaan, koska tiedän, että jatkuva kysely myös rasittaa vanhempia tilanteessa, jossa he itsekin varmasti tunsivat monesti olevansa ihan kädettömiä. 

Näiden kokemusten myötä olen alkanut keskittymään entistä enemmän itselleni tärkeisiin asioihin. En enää surffaile ihmisten välillä miellyttääkseni kaikkia, vaan teen asioita ja päätöksiä, jotka tuntuvat minusta oikeilta ja omien arvojeni mukaisilta. Tämän vuoksi elämästäni on poistunut muutamia ihmisiä, koska ajatusmaailmamme ei kohtaa eikä naamatauluni selvästikään miellytä. Mutta olen sitä mieltä, että pärjään aivan loistavasti ilman näitäkin ihmisiä, jopa paremmin kuin ennen. Tälläiset ihmissuhteet ovat todella kuluttavia ja vievät aivan liian paljon energiaa eli olen vain hyvilläni siitä, että tälläiset energiasyöpöt ovat poistuneet elämästäni. Lapsen sairauden kautta oppii paljon ja en voi kuin ihailla lapsenlapsemme reippautta, rohkeutta ja asennetta, mikä hänellä on kaikesta huolimatta ollut koko ajan. Meistä aikuisista moni voisi ottaa mallia hänestä. 

Alkuvuoden aikana sain suoritettua opintoni loppuun ja valmistuin lähihoitajaksi. Minulla oli hyvää onnea matkassa ja työllistyin heti valmistumiseni jälkeen. Vakituista työpaikkaa en saanut, mutta pitkä sijaisuuskin on ollut ihan hyvä vaihtoehto. Tosin olen ollut työstä johtuen monesti melko väsynyt, kun enhän ole enää mikään nuori tyttönen. Maaliskuussa siirryin ihan uudelle vuosikymmenelle, kun 50 pamahti mittariin. Viime vuosi olikin oikea synttärivuosi, kun kuopukseni täytti 20, esikoiseni täytti 30 ja me miehen kanssa molemmat 50. Jos olisimme pitäneet yhdet yhteiset juhlat olisimme voineet juhlia 150 vuotisjuhlia. 

Viime vuoden aikana neulomisesta tuli minulle ihan ykkösharrastus. Suoraansanottuna hurahdin ihan täysin tuohon hommaan. Neulominen on ollut hyvää vastapainoa työlle ja erittäin hyvä rentoutumismuoto. Helmikuussa neuloin elämäni ensimmäiset kirjoneulesukat Jonna Nordströmin ihanilla ohjeilla. Tämän onnistuneen suorituksen jälkeen on Jonnan JonSukkia valmistunut ainakin yhdeksät lisää, joista suurin osa päätyin nyt jouluna lahjaksi jollekin itselleni tärkeälle henkilölle. Tämän lisäksi neuloin kymmenkunta paria ihan perusvillasukkia. Neulominen on siis tullut jäädäkseen elämääni.

Vaikka viime vuosi oli hyvin työntäyteinen ja sen vuoksi kiireinen, mahtui vuoteen myös mukavia pikku reissuja, tapahtumia ja kohtaamisia. Helmikuussa kävin Kädentaitomessuilla Helsingin Wanhassa Satamassa ja huhtikuussa Kevätmessuilla Messukeskuksessa. Asuntomessut olivat viime vuonna täällä Kouvolassa, joten messualueeseen tuli tutustuttua peräti kahteen kertaan. Helsingissä tuli käytyä viikonloppureissulla pariinkin otteesseen. Heinäkuussa vietin siellä kivan viikonlopun siskoni kanssa ja syksyllä miehen kanssa. Elokuussa vierailin blogiystäväni, Tainan, kotona, kävin tutustumassa Loviisan Wanhoihin taloihin ja vietin kivan päivän Katin kanssa Tuusulassa, kun kävimme kalkkimaaliostoksilla Onnionstoressa ja samalla myös tutustumassa Koiramäen Pajutalliin. Marraskuussa kävimme Katin kanssa vielä Lahdessa Kätevä&Tekevä kädentaitotapahtumassa ja isänpäivänaikaan sai osallistua vielä instabloggaajien tapaamiseen Millan Putiikilla Lahdessa. Helatorstaina juhlimme valmistujaisiani ja pian niiden jälkeen lastenlasten synttäreitä puutarhajuhlien merkeissä. 

Syksy oli synkkä ja pimeni pimenemistään loppu vuotta kohden. Elämä oli pelkkää kulkemista kodin  ja työpaikan välillä. Voimat olivat vähissä ja töissä kaupungin säästötoimien vuoksi meistä työntekijöistä otettiin kaikki irti. Onnekseni sain voimaa ja tukea ystäviltäni ♥ Aika ja jaksaminen riitti ihan liian harvoin yhteisiin hetkiin ja tapaamisiin lastenlasten kanssa. Mieltä piristi kuitenkin  lapsenlapsemme hyvin alkanut koulutaival ja huomattavasti parempi terveydentila sekä kuopuksen hyvin menneet ylioppilaskirjoitukset. Henkistä taakkaa ei kuitenkaan helpottanut yhtään äidin voinnin heikkeneminen ja huoli hänen pärjäämisestään. Itsenäisyyspäivänä juhlimme kuitenkin kaikkien rakkaiden läheisten kanssa tyttäreni ylioppilaaksi pääsyä. Juhlien jälkeen alkoikin laskeutuminen jouluun.

Vuoteen 2019 mahtui paljon ja toivon, että nyt alkanut uusi vuosi olisi meille hiukan lempeämpi. Toivon, että se antaisi meille kaikille paljon iloa ja onnea sekä elämänmakuisia hetkiä. Toivon kuopukselle menestystä ammattiopintoihin ja kaikille lapsilleni sekä läheisilleni jaksamista työhön ja arkeen. Toivon, että miehen ja minun työt, joista molemmat kovasti pidämme, jatkuisivat myös tämän vuoden loppuun asti ja pidempäänkin. Lisäksi toivon kaikille terveyttä ja hyvää oloa ♥

Hyvää alkanutta uutta vuotta 2020 myös sinulle ♥

Välipäivien puuhasteluja

Vuoden viimeinen päivä on aluillaan ja eilen alkoi jälleen arkinen aherrus töissä. Meillä toki on töissä vielä paljon niin lapsia kuin aikuisiakin lomalla, joten toiminta on sellaista hyvin joulun välipäiviin sopivaa rentoa meininkiä. Kotona joulun välipäivät ovat menneet myös hyvin rennosti ja olemme miehen kanssa puuhastelleet molemmat itselle tärkeitä asioita. Mies on lukenut ja minä olen neulonut.

Sain joululahjaksi Jonna Nordströmin uuden neulekirjan Villasukkarakkautta. Kirja on ilmestynyt juuri joulun alla ja se on saanut kovan suosion meidän neuleharrastajien joukossa. Kirjaa on kai jo neljäs vai peräti viides painos tulossa myyntiin. Olen viime talvena neulonut muutamia villasukkia Jonnan ohjeilla ja tätä kautta rakkaus JonSukkiin on syntynyt. JonSukat ovat kivoja neulottavia ja tälläinen aloittelevakin neuloja osaa niitä tehdä. Lisäksi nyt tässä kirjassa on hyvät ja selkeät sanalliset ohjeet, joista ymmärtää helposti, mitä milloinkin pitää tehdä. Voin siis lämpimästi suositella tätä kirjaa kaikille neuleharrastajille. 

Koska minulla ei ollut mitään neuletta jouluna puikoilla, aloitin heti tapaninpäivänä neulomisen. Olen pitkään ja monesti ihaillut instagramissa kauniita pipoja, mutta en ole koskaan rohjennut niitä itse neuloa. Nyt päätin kuitenkin tarttua härkää sarvista ja valitsin kirjasta JonttuPipon, jota lähdin sitten neulomaan. Langaksi valitsin tuttuun tapaani Novitan seiska veikan, mitäs muutakaan. Puikkojen koon pidin samana kuin villasukkia neuloessani ja sehän olikin sitten virhe. En ollut lukenut ohjeistusta huolella ja muihin kuin villasukkiin suositellaan tuolle langalle nelosen puikkoja. Pipo tuli kuitenkin tehtyä noilla pienemmillä puikoilla, kun ei muitakaan kotona ollut. Minulla on sen verran tiukka käsiala, että pipon koko ei vastannut ohjeen kokoa ja oli siis minulle vähän liian tiukka. Noh, ei hätää. JonttuPipo oli juuri sopiva tyttärelleni ja hän sai siitä itselleen uuden pipon. 

Perjantai-illaksi sain kutsun Katin luo marttailemaan eli kudin mukaan ja niinhän me sitten neulottiin yhdessä. Paikalla oli vielä kolmaskin ystävämme, joka myös aloitteli villasukkien neulomista kummitytölleen. Samalla Kati neuvoi minulle tuon tupsun teon pipoon, kun minulla ei ollut ihan tuoreessa muistissa sen tekeminen. Tupsukehikon avulla homma onnistui kätevästi ja sunnuntaina olikin sitten pakko ostaa itselle oma, kun kävimme miehen kanssa prismassa. Itseasiassa sain sen myöhäisenä joululahjana mieheltäni yhdessä uusien puikkojen ja valitsemieni lankojen kanssa. Mies ei ollut keksinyt minulle mitään lahjaa jouluksi (on vähän huono näissä) ja itsekin keksin tämän lankalahjaidean vasta joulun jälkeen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt on nelosen puikot ja lisää lankaa tulevia neuleprojekteja varten. 

Miten teidän joulun välipäivät ovat sujuneet? Oletteko jo palanneet töihin vai oletteko vielä lomalla? Mitä olette siis puuhailleet? 

Oikein hyvää uudenvuodenaattoa teille kaikille ♥

Kädentaitajat kokoontuivat Kätevä & Tekevä messuille Lahteen

                                                                                                                     Yhteistyössä Lahden Messut

Olen nyt reilun vuoden verran harrastanut neulomista. Neulomisesta on tullut minulle paras tapa rentoutua hektisen työpäivän jälkeen. Neulominen vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiimme, helpottaa stressiä ja ahdistusta, hellii aivoja ja tuo tekemistä tylsiin hetkiin. Marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna Lahden Messukeskuksessa järjestettiin Kätevä & Tekevä kädentaitotapahtuma ja jo messukeskukselle mennessä (jonottaessa) totesin Katille, että kädentaidot on asia, joka kiinnostaa ja liikuttaa ihmisiä. Kätevä & Tekevä messut olivat minusta onnistuneet; tarjontaa oli sopivasti ja messuhallissa oli helppo liikkua. Keräsin tähän postaukseeni omat suosikkini messuilta.

BellaMiina

BellaMiinan tapasin ensimmäisen kerran viime keväänä Helsingin Kädentaitomessuilla. Ihastuin heti hänen kauniisiin tuotteisiinsa. Nämä luonnonmateriaaleista rakkaudella valmistetut sisustustuotteet ovat todella siistiä työtä ja niin minun makuuni. Voisin huolia nämä kaikki. BellaMiinan osastolta löytyi materiaaleja, valmiita tuotteita sekä ihania DIY-paketteja. Itse kotiutin tuon suloisen Joulu-viirin. Tulevana viikonloppuna tavoitat BellaMiinan Suomen Kädentaitomessuilta Tampereelta. BellaMiinan osasto löytyy c-hallista ihan sisäänkäynnin edestä (c10). Kannattaa käydä tutustumassa. Tarjolla paljon kivoja lahjaideoita pukin konttiin. 

Teija Kosenius

Teija on riihimäkeläinen kuvataiteilija, jonka upeisiin tauluihin olen tutustunut blogiystäväni Tainan kautta. Tainan tapasinkin messuilla ilokseni Teijan osastolla. Taulut ovat mielestäni tosi kauniita ja jotenkin niin herkkiä. Hän tekee maalauksia pääasiassa sekatekniikkalla eli käyttäen akryylimustetta, akryyliä, hiiltä ja liitua. Teijalla on oma työhuone Riihimäen keskustassa kauppakeskus Majakassa. Uusimmat taulut näkee helpoiten hänen facebook sivuiltaan. Alemman kuvan ihana talitintti taulu löysi uuden kodin täältä. 

Kahvelikoru

Kahvelikoru on suomalaista designia ja käsityötä kierrätetyistä materiaaleista. Tuotteiden raaka-aineena käytetään ruostumatonta terästä, joka on aiemmin palvellut toisessa käyttötarkoituksessaan ja saanut uuden elämän Antti Alatalon käsissä. Korut ja käyttöesineet valmistetaan pääsääntöisesti Hackman Sorsakoski -aterimista. Näissä koruissa on sitä jotakin ja ne viehättävät minua todella paljon. Tässä kierrättäminen toteutuu ihan mielettömän hienolla tavalla. Toivon vielä jonain päivänä omistavani edes yhden tälläisen upean korun. 

Sanni Kallosen Huovutetut hahmot

Kädentaitotapahtuman ehkä yksi kuvatuimmista kohteista oli nämä todella taidokkaasti tehdyt huovutetut hahmot. En voi käsittää, miten SanniK on saanut näistä hahmoista niin aidon näköisiä. Sanni on itseoppinut taiteilija, joka on harrastanut huovuttamista vasta kaksi vuotta. Uskomatonta, miten niin lyhyessä ajassa voi saada näin mahtavia lopputuloksia aikaan. Mutta ehkäpä tämä kertoo juuri siitä, että kun on haluja, on myös mahdollisuus oppia uutta ja onnistua.

Knottenroll

Makrametyöt ovat vallanneet viime aikoina entistä enemmän alaa ja saavuttaneet suosion suuren yleisön keskuudessa. Itsekin pidän niistä todella paljon. Minusta ne ovat todella kauniita. Messuilta olisi saanut ostaa DIY-paketteja, joilla olisi päässyt itse kokeilemaan makramen valmistusta. Hiukan kutkutteli ostaa tuollainen paketti ja opetella myös itse tekemään makrameta. Messuilla vierailin Knottenrollin osastolla, jossa oli esillä todella huikeita makrame töitä. Näiden töiden takana on suuri makramen ystävä, Satu Nyqvist. En voi kuin ihailla hänen töitään, niin upeita ne ovat eikä se ainakaan yhtään vähennä halua oppia myös itse tekemään niitä.

Heidin Fabriikki

Lohjalta oli Lahden messuille tullut Heidi, jonka osasto oli täynnä toinen toistaan kauniimpia  ja värikkäämpiä kukkaroita, laukkuja ja pussukoita. Heidi valmistaa kaikki tuotteensa omassa työpajassaan Lohjalla ja ne on valmistettu puuvillakankaista, jotka on painettu luontoystävällisillä ja myrkyttömillä kangasväreillä. Heidin tuotteet olivat todella siistiä työtä ja niiden hinnat olivat kohtuulliset, mikä innosti minuakin ostamaan itselleni uuden kukkarolaukun. Heidillä on kotisivujensa yhteydessä myös verkkokauppa, jossa pääset tutustumaan hänen valikoimaansa. 

Antiikkistudio

Suurena kirppisten ja kierrätyksen ystävänä messuilla kiinnosti kovastikin Antiikkistudion osasto, jossa oli paljon hyviä kierrätysesineitä myynnissä mielestäni kohtuullisen edulliseenkin hintaan. Mukaan olisi tarttunut varmasti useampikin tuote, mutta koska heille ei käynyt pankkikortti maksuvälineenä, jäi ostokset tekemättä. Harmillista.

Kätevä & Tekevä kädentaitomessut oli mukava kokemus. Oli kiva päästä tutustumaan ja näkemään suomalaisten kädentaitajien töitä sekä saamaan ideoita ja uutta inspiraatiota omaan käsityöharrastukseenkin. Messuilla kävi tänä vuonna noin 9000 messuvierasta, joka on suunnilleen sama määrä kuin viime vuonna. Tämä lupaa vain hyvää eli ensi vuonnakin pääsemme nauttimaan kädentaidoista Lahden Messukeskukseen marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Ihan mahtavaa.

Kiitos kässäkaverilleni Katille seurasta ja kyydistä sekä suurkiitos Lahden Messut saamistani pääsylipuista, joista kaksi arvoin instagramin puolella ♥

Ajatuksia liikunnan merkityksestä ja synttäriarvonnan voittaja

Lokakuu lähenee loppuaan ja eilen oli päivälleen kaksi kuukautta jouluun. Minusta tuntuu, että tämä lokakuu on mennyt jotenkin supersuurin harppauksin eteenpäin ja loppuu ennenkuin ehdin tajuta, että se edes alkoikaan. Päivät ja viikot kuluvat vauhdikkaasti töissä. Vapaa-ajalla on sitten harrastukset ja sosiaaliset kohtaamiset. Luppoaikaa ei lokakuussa juuri ole ollut, mutta ehkä se on vaan hyvä, koska niinhän vanha kansakin sanoi, että vierivä kivi ei sammaloidu.

Olen tietoisesti lisännyt liikuntaa elämääni ja arkeeni. Viikottainen liikuntasuositus olisi 2,5 tuntia reipasta liikuntaa viikossa. Määrä kuullostaa pieneltä, mutta kun alan miettimään ei se kohdallani ole useinkaan täyttynyt. Pieni puolen tunnin kävelylenkki viitenä päivänä viikossa täyttäisi tuon vaatimuksen ja sillä olisi jo merkittävä vaikutus elinikäennusteeseemme. Lisäksi se pienentäisi riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja aikuisiän diabetekseen. Nyt kun lapset ovat lentäneet pesästä ja on enemmän aikaa vain itselleen, on tullut mietittyä myös ennemmän omaa hyvinvointia ja terveyttä. Myös saavutettu keski-ikä ja mittarissa olevat lukemat vaikuttavat. Olen aina ihastellut niitä vanhuksia, jotka vielä yli 85 vuotiaina puuhastelevat puutarhassa ja liikkuvat ikäänsä nähden hyvin. Minulle on tullut halu olla aikanaan samanlainen, mutta tiedän, että jos en nyt harrasta yhtään liikuntaa, tuo haave jää saavuttamatta. Muistan kuinka jo pikku tyttönä olen miettinyt, että en halua koskaan kuolla. No, kukapa haluaisi ja kyllä tuo ajatus on nytkin käynyt mielessä, vaikka koskaan emme voikaan tietää, milloin on se viimeinen päivä. Siitä huolimatta haluaisin elää vielä pitkään ja kokea kauniin ja hyvän vanhuuden. Nyt on siis korkea aika tehdä voitavansa sen eteen, että tuo haave toteutuisi.

Töissä minulle kertyy helposti paljon askeleita ja ulkoilukin kuuluu jokapäiväiseen ohjeelmaan säällä kuin säällä. Tämä on syy, miksi aina ei sitten kotona tee enää mieli tai ei ole jaksamista lähteä lenkille ja liikkumaan. Minua vaivanneet alaselän vaivat ovat myös rajoittaneet liikkumista työpäivien jälkeen. Esikoiseni on urheiluhieroja ja sain häneltä hyviä venyttelyohjeita vaivoihini. Lisäksi hän suositteli myös kävelyä, vaikka se vähän kipeää tekisikin, koska liikunta on lääke. Kävelyn lisäksi olen nyt ottanut viikko-ohjelmaani vesijuoksun. Vesi on elementti, josta olen aina pitänyt. Pidän vedessä olemisesta, vaikken olekaan kovin hyvä uimari. Vesijuoksu ei vaadi hyvää uimataitoa ja se on myös todella nivelystävällinen liikuntamuoto. Ystäväni Kati on houkutellut minut myös avantoon. En olisi jokunen vuosi sitten voinut kuvitellakaan, että jonain päivänä kävisin avannossa. Mutta kylmävesiuinti yhdistettynä rantasaunan löylyihin on todella rentouttavaa ja mukavaa vesijuoksun jälkeen. Kylmäähän tuo vesi jo on ja minulla tuntuu vielä kipuja nilkoissa vedessä käynnin jälkeen, mutta silti sinne vaan menen kerta toisensa jälkeen uudelleen. 

Se hyvänolontunne avantouinnin ja saunomisen jälkeen on ihan mahtava. Sen vuoksi aion jatkaa kylmävesiuintia säännöllisesti läpi talven. Sunnuntaisin käymme Katin kanssa yhdessä ja viikolla käyn töiden jälkeen yhden kerran yksin. Uintireissun jälkeen on ihana kotona kääriytyä vilttiin ja juoda kuppi kuumaa teetä. Muutenkin avantouinnin jälkeen ja jo sen aikana pitää muistaa juoda tosi paljon. Avantouinti vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja vessassa saakin sitten hypätä normaalia useammin. 

Blogin synttäriarvonta on nyt päättynyt ja Ilona Pietiläisen uuden joulukirjan; Olisipa aina joulu, voitti My Sweet Home-blogin Sari Riekkola. Voittajan arvoin netistä löytyvän arvontakoneen avulla. Onnea Sarille arvontavoitosta ♥ Olen pitkään seurannut Sarin blogia ja Sari on yksi oman blogini aktiivisista seuraajista, joten mieltäni lämmitti todella paljon, että saan lähettää kirjan juuri hänelle. Sari on jo saanut tiedon asiasta ja ensi viikon alkupuolella pääsen käymään postissa ja kirja lähtee matkaan. 

Mukavaa tulevaa viikonloppua kaikille ♥