Hei, se on Wappu ny!

Meillä viime vuodet on vietetty vappua hyvinkin rauhallisissa merkeissä, jos sitä on vietetty lainkaan. Mies on pääsääntöisesti ollut aina työreissulla ja minä sitten puolestani olen ollut yksin tai tytön kanssa kotona. Tänä vuonna tilanne on ihan toisenlainen. Aloin jo hyvissä ajoin kysellä mieheltä, mitä haluaisi tehdä vappuna, kun tiesin, että olemme vapun ihan kahden. Miehen lapset ovat äidillään ja minun tyttöni matkaa tänään poikakaverinsa kanssa Helsinkiin pojan vanhempien luokse vapun viettoon. Siitä olen todella iloinen mm. siksi, että tyttö pääsee oikein Ullanlinnan mäelle huomena vappubrunssille ♥ Me puolestaan miehen kanssa sitten kutsuimme meille muutamia pariskuntia istumaan iltaa. Ilmeisesti olimme kuitenkin liian myöhään liikkeellä, koska vain yksi pariskunta pääsee tulemaan. Noh, kiva, että edes yksi! Mukava naapuripariskuntamme saapuu siis ilahduttamaan meidän vappuiltaamme.

Olemme molemmat pariskunnat hyvän ruoan ystäviä, joten aiomme avata tänään grillikauden. Kaasupullo on vaihdettu täyteen, grillattavat ostettu ja naapurit lupasivat tuoda salaatin tullessaan. Patongit unohdettiin ostaa, mutta ne haen sitten tänään vielä töiden jälkeen. Illalla leivoin vielä kokeeksi gluteenittomia pestomozzarellarullia. Toivottavasti ovat hyviä. Rullat olivat nimittäin tosi helppoja tehdä, joten näistä voisi onnistuessaan tulla uusi tarjottava allergisille vieraillemme jatkossakin. Jälkkäriksi  syömme perinteisesti munkkeja ja juomme kotitekoista simaa. Munkkeja en tänä vuonna ehtinyt tekemään itse, joten turvauduin kaupan pakastealtaaseen. Ihan hyviä vaihtoehtoja sieltäkin löytyy.

Nyt vaan vielä viimeiset järjestelyt, ostokset ja koristelut ja vappu voi alkaa. Toivotaan, että saamme viettää sitä ainakin poutaisessa säässä, vaikkei siitä auringostakaan olisi haittaa. Meillä on nimittäin viime päivien aikana satanut niin paljon, että mies jo suunnitteli pitkospuiden rakentamista pihalle, että pääsisi kuivin jaloin tuonne huvimajaan. Nurmikko siis suoraan sanottuna lainehtii. Savimaa, kun ei ole ehtinyt ihan imeä itseensä sitä kaikkea vettä, mitä taivaalta on tullut. Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein aurinkoista ja mukavaa vappua ♥
 

Bloggauspisteen uusi lamppu

 

 

Niinkuin olen monta kertaa jo aiemminkin maininnut mieheni on todella näppärä käsistään ja tekemään kaikenlaisia tuunailuja tms. No, onhan hän nuoruusvuosinaan lukion jälkeen opiskellutkin käsi- ja taideteollisessa, joten ihmekös tuo sitten. Häneltä onnistuu hyvin myös tekemisen ohella tuo suunnittelu. Tällä kertaa kotoa löytyvistä "jämistä" valmistui sitten uusi pöytälamppu tuonne mun uuteen bloggauspisteeseen meidän makuuhuoneeseen. Ainut mitä tuohon piti ostaa oli tuo sähköjohto, kun mies halusi sen sävy sävyyn itse lampun kanssa. Mitäs tykkäätte?

 





Ps. Voit nyt seurata blogiani myös facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tässä, klik.
Muista myös merkitä ruksi Arjen Helmien facebook sivujen tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa ilmoitukset-kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.



Blogiystäviä ja pallovaloja

Hei vaan kaikille!

Täällä ollaan, vaikkei taas ole kuulunut mitään moneen päivään. Olen viimeisten parin viikon aikana ollut tosi vähän iltaisin koneella. En oikein ole edes käynyt lukemassa teidän toistenkaan blogeja. Vähän jotain sieltä täältä. Illat on menneet touhuten jotain muuta. Olen vihdoin saanut itseni hiukan liikkumaan. Olen käynyt pari kertaa lenkillä ja kuntosalilla. Mä tykkään käydä salilla vähän illemmalla, kun siellä on rauhallisempaa. Kotiin tullessa mies on aina lämmittänyt saunan ja salin jälkeisen hyvän olon kruunaa saunan ihana lämpö ♥

Keskiviikkoiltana tapasimme jälleen ihanaisten bloginaisten kanssa. Tällä kertaa kokoonnuimme Kouvolan Amarillossa seitsemän naisen voimin. Ihanaa oli syödä yhdessä ja höpötellä kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Nämä tapaamiset ovat kyllä niin ihanan voimaannuttavia. Ennen tapaamista treffasin jo Palanutta siirappia ja pumpernikkeliä-blogin Marikan kanssa ja kävimme ihastelemassa tarjotinpöytää yhdessä sisutusliikkeessä sekä penkomassa Eurokankaan tarjouslaareja. Vaikka olin tarjoutunut Marikalle kantoavuksi pöydälle, jäi se vielä odottamaan ilmeisesti äitienpäivää liikkeeseen, mutta Eurokankaasta sentään löytyi kaunis kangas viirinauhaa varten. Jokos Marika viirinauha on valmis?

Blogini on saanut taas viime aikoina muutaman uuden lukijankin. Tervetuloa mukaan. Toivottavasti niin uudet kuin vanhatkin lukijani viihtyvät matkassani mahdollisimman pitkään ja siitäkin huolimatta, että päivityksiä on viime aikoina tullut harvakseltaan. Siitä huolimatta blogi on ja pysyy. Arjen Helmiä on tullut jäädäkseen. Parhaiten pysyt ajan hermolla, kun käyt tykkäämässä Arjen Helmien fb-sivuista. Linkitän sinne kaikki postaukset heti niiden ilmestyttyä. Minua voi nykyisin seurata myös Instagramissa. Käyttäjätunnukseni on komonkr. Tuo insta on kyllä vienyt mut ihanalla tavalla valokuvien maailmaan ♥

Tämän postauksen kuvissa näkyvät Happy Lights pallovalot ovat ihana synttärilahja rakkaalta äidiltäni ♥ Happy Lightsien saaminen hiukan kesti, koska sisustusliikkeillä on ollut todella pahoja toimitusvaikeuksia näiden kanssa. Itsekin tein tilaukseni jo maaliskuun ekalla viikolla ja vasta eilen sain pakettini. Nyt ne kuitenkin ovat minulla ja olen niiiin onnellinen niistä. Paketissa oli kahdet 20 pallon valot. Näihin sinisävyisiin ihastuin suuresti vieraillessani Kotoisaa arkea blogin Helin luona ja halusin itsellenikin samanväriset. Pitkään vaan mietin mihin meillä tuon väriset pallovalot käy, kunnes keksin, että harmaa valkoiseen eteiseen ne ovat juuri sopivat. Toiset pallovalot ovat kokonaan valkoiset. Ne etsivät vielä paikkaansa. Nyt ne roikkuvat tuolla ruokailuhuoneen verhotangossa. 

Nyt lähden haukkaamaan hiukan raitista ilmaa, kun aamupäivä meni siivoiluiden merkeissä. Siivotessani sain ihan hirveän päänsäryn, joten iltapäivän makasinkin sitten olohuoneen sohvalla. Onneksi pystyin kuitenkin siivoamaan alakerran loppuun asti. Ilmeisesti kuntosalilla tehdyt niska-hartia liikkeet saivat aikaan tuon säryn, kun aikamoinen jumi on mulla noissa hartioissa. Ammatin varjopuolia. Noh, täytyy vain jatkaa niiden jumppaamista, niin eiköhän ne siitä vetristy. Huomenna voisikin sitten ulkoiluttaa vähän haravaa tuolla pihalla, jossa mies onkin kaiken viikkoa tehnyt hommia. Mukavaa lauantai-iltaa teille kaikille!

Viikonlopun kuulumisia

Heippa kaikille!

Taas ollaan jo sunnuntaissa. Täällä on vietetty viikonloppua lastenlasten kanssa. Pikkuiset tulivat molemmat perjantaina mun töiden jälkeen meille yökylään. Perjantaina illalla kylvettiin ja saunottiin. Se on pikkuisten oikein lempipuuhaa. Yö nukuttiin hyvin ja lauantaina sitten jatkettiin yhdessäoloa leikkien ja ulkoillen. Viime kesänä hankkimamme leikkimökki on vanhemman lapsenlapsen eli tytön unelmapaikka. Hän puhuukin usein "Minun mökistä" ♥ Leikkimökki sijaitsee pihallamme lasten leikkipaikalla, jossa on myös hiekkalaatikko ja keinut. Siinä lasten leikkiessä minä aloittelin haravointeja. Tärkeysjärjestys siinäkin hommassa eli leikkipaikka ja -mökin ympäristö ensimmäisenä.

Lasten vanhemmat kisailivat lauantaina Espoossa BJJ:n Finnish Openissa. Vävy paini pronssille. Meistä kotijoukoista sijoitus tuntuu toki hyvältä, vaikkei vävy itse ollutkaan tyytyväinen suoritukseensa. Esikoisenikin sanoi, ettei tatamilla paininut ollenkaan normaali vävymme. Luulenpa, että edellisviikolla painitut EM-kisat painoivat vielä kropassa eikä vire siitä syystä ollut paras mahdollinen. Tuolta Rooman EM-kisoistahan vävymme toi kotiin myös pronssisen mitalin. Esikoisellani on takana huomattavasti lyhyempi historia lajin parista, mutta ottaen huomioon kahden lapsen synnytyksen kolmen viime vuoden sisällä, hän otteli eilen Espoossa oikein hyvin. Häviö tuli pisteillä, mutta vähänkin isommilla treenimäärillä hänellä olisi ollut täydet mahdollisuuden voittoon. Kamppailun jälkeen esikoinen vain hymyili, kun vastustajan käsi nostettiin ylös eikä hänen. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin lajin ja urheilun parissa.

Eilen illalla uni maistui hyvin tälle mummolle ja yhdeksän tunnin yöunien jälkeen olin taas kuin eri ihminen, hih... Nyt ymmärrän, miksi luoja on ajatellut niin, että lapset tehdään nuorena. Tänään käytiin miehen kanssa äänestämässä ja nyt vietän loppupäivän tässä kotona kotiaskareiden parissa. Mitään erityistä en ole suunnitellut, joten teen taas sitä, mitä mieleen juolahtaa ja mistä hommasta saan kiinni. Mitäpä teidän viikonloppuunne ja sunnuntaihin kuuluu?

Ps. Voit nyt seurata blogiani myös facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tässä, klik.
Muista myös merkitä ruksi Arjen Helmien facebook sivujen tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa ilmoitukset-kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Vähän erilainen vapaapäivä

Minulla oli tänään, keskellä viikkoa, normaalista poiketen vapaapäivä. Ystäväni pyysi minua mukaan Zizzin kanta-asiakkaille suunnattuun ilmaiseen stailaustilaisuuteen. Minulla oli kellokortille kertynyt hiukan ylitöitä, joten miksikäs ei. Telkkarista olenkin monesti katsellut erilaisia muuttumisleikkiohjelmia ja ihastellut, kuinka huikeisiin muutoksiin sitä ammatti-ihmisten käsissä voikaan päästä. Hiljaa mielessäni olen salaa myös toivonut itse pääseväni joskus tälläiseen. Nyt ei ihan muuttumisleikistä voi puhua, mutta stailauksesta kylläkin. Eilen kävin jo Zizzissä sovittelemassa/valitsemassa itselleni asukokonaisuuden, josta pidän ja jossa viihdyn. Farkku- ja tennarityttönä valinta oli lopulta aika helppo. Tänään kävin sitten ensin aamulla kampaajalla (sinne olisin mennyt muutenkin) siistimässä taas hiukseni. Sitten vain meikittömänä Zizziin maskeeraajan tuoliin.

Täytyy kyllä sanoa, että siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun meikki pohjistuksineen oli valmis. Meikki oli minusta ihan kiva. Täytyisi kai itsekin opetella laittamaan vähän muutakin kuin sitä ripsaria, hih... Sitten olikin vaatteiden vaihdon aika ja eikun kuvauksiin. Kuvaaja oli saksasta ja tiesi kyllä, mitä teki. Hän opasti koko ajan, mihin asentoon menen. Miten seison. Missä kädet on ja missä katse...ja smile. Voi että on vaikeaa hymyillä kauniisti ja luonnollisesti! Mies oli myös mukana ja otti itse kuvaustilanteesta muutamia kuvia. Hirveästi ei voinut ottaa, ettei häirinnyt itse kuvaajaa työssään.

Kaikista valokuvaajan ottamista kuvista sai valita itselleen parhaat. Yhden sai ilmaiseksi ja loput kuvat olivat sitten maksullisia. Itselleni otin kaksi meistä parasta kuvaa.

Mukava kokemus, jota suosittelen kyllä kaikille, joilla on mahdollisuus osallistua tälläiseen.

Kohti tervettä itsekkyyttä

Mä oon viime päivinä miettinyt taas tosi paljon, mitä terveellinen elämäntapa pitää sisällään. Olen selaillut paria blogia, joissa nuoret naiset ovat tehneet onnistuneen elämäntapamuutoksen (toinen niistä on oma tyttäreni), katsellut niiden kuvia ja miettinyt. Miks hitossa mä en vaan onnistu? Oonko mä tosiaan ihan luuseri? Ruoka on tänä päivänä tosi kallista ja terveellinen ruoka vielä kalliinpaa. Kuten tiedätte meillä on viime aikoina keskitytty vain siihen, että pöydässä on ylipäätään ollut jotain syötävää. Hyvää ja halpaa, ihan  peruskotiruokaa, jota minäkin olen syönyt välittämättä siitä, minkä verran siinä on käytetty kermaa ja voita (mies käyttää niitä paljon). Pääasia, että on ollut jotain, mitä syödä ja sitä on tehty niistä raaka-aineista, mitä on sattunut olemaan ja mitä niistä lahjoitusruokakasseista on löytynyt.

Pari vuotta sitten pudotin sen 17 kiloa painoa ja nyt kymppi on tullut takaisin. Mä muistan Jutan sanat sen telkkuohjelmasta: " Jos palaat entiseen, kaikki pudotetut kilot tulevat varmasti takaisin". Totta, niin totta! Mua ottaa päähän ihan hirveesti, että annoin kilojen tulla takaisin. Ja mä olen ihan vaan syönyt ne itselleni. Mä pudotin noi kilot tosi vähähiilarisella ruokavaliolla. Kyllä mä liikuinkin, mutta pääpaino tossa hommassa oli siinä, mitä laitoin suuhuni. Väsymys on mun heikko kohta. Väsyneenä en hallitse syömisiäni eikä ne oikeastaan kiinnosta mua silloin pätkääkään. Mähän oon todellinen herkuttelija. Kaikki herkut maistuu mulle vähän liiankin hyvin. Kun otan yhden palan, en voi olla ottamatta lisää, kun se vaan maistuu niin hyvälle. Sokerinhimo on ollut valtava ja annoin sen viedä mennessään sen enempää miettimättä. Suurin syy painonnousulleni on siis varmasti ollut herkuttelu ja liikkumattomuus. En voi syyttää kotiruokaa kiloistani. Toki voin miettiä ja tarkentaa annoskokoja, mutta kyllä syy on herkuissa ja leivässä. Leipää on tullut syötyä viime aikona paljon. Aiempi herkkuni rahka on unohtunut jonnekin. Miksi? Miksi se on unohtunut, vaikka tykkään siitä tosi paljon?

 Vähähiilarisen dieetin jälkeen yritin löytää kultaisen keskitien ruokailuissa, millä paino pysyisi kurissa eikä nousisi. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta lopulta homma salakavalasti riistäytyi käsistä. Yks'kaks vaan huomasin syöväni taas kuten ennenkin ja vaa'alle meno pelotti eikä syyttä. Mä vihaan sanoja dietti ja laihdutus. Niillä ei kukaan onnistu. En minä aikakaan. Kyllä ne ruokailutottumukset pitää muuttaa sellaisiksi, että pystyt noudattamaan niitä lopun ikääsi eikä vain jonkun pienen ajan. Itselle pitää sallia myös niitä herkkupäiviä, jos pystyy sitten niiden jälkeen palaamaan takaisin ns. ruotuun. Mä luulen, että kaiken tämän takana on se oma, aito halu muuttaa niitä ruokailutottumuksia ja sitä kautta voida paremmin.

Me ollaan juteltu miehen kanssa tästä asiasta. Olen aina saanut mieheltä parhaan mahdollisen tuen asiaan ja niin saan nytkin. Aion nimittäin pienin askelin alkaa remontoimaan omaa ruokavaliotani sellaiseksi, että tehdyt muutokset pysyvät siellä vihdoinkin koko mun loppuelämän. Liian ehdoton ruokavalio ei toimi enkä halua sitä enää itselleni. Mua miellyttää hurjasti Jonnan (toinen blogi, jota olen tutkinut) tapa syödä. Syödään terveellistä, mutta myös herkutellaan. Liikkumisesta puhuimme myös. Meiltä on kuntosalille matkaa 11 kilometriä. Käyn siellä mieluiten vähän myöhemmin illalla, kun siellä on rauhallisempaa. Silloin ei tarvitse jonottaa laitteisiin eikä mun tarvitse hävetä makkaroitani ja leveää ahteriani, kun puhisen laitteissa. Viimeisen vuoden aikana mun omatunto ei ole antanut myöden ajaa illalla erikseen enää salille, kun muutenkin on pitänyt hyvin tarkkaan miettiä riittääkö bensa kaikkiin pakollisiin ajoihin ennen seuraavaa tilipäivää. Mietin myös sitä, olenko liian itsekäs, jos meillä on bensaa mun kuntosalireissuihin, mutta ei kaikkiin lasten vapaa-ajan ajoihin, joista olen vähän niille tai ainakin miehelle naputtanut? Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että voin ja pitääkin olla terveellä tavalla itsekäs, koska omasta tilipussistanihan ne bensarahat kuitenkin otetaan ja hänkin tietää, kuinka hyvää kuntosalitreenaaminen minulle tekee...monella tapaa.

Tälläisissä mietteissä täällä aloittelen viikonlopun viettoa. Tänään kotipäivä ja huomenna velipojan luo kesärenkaiden vaihtoon. Täksi päiväksi on luvattu ihanaa ilmaa. Iltapäivällä kaivetaan siis lenkkarit kaapin perältä ja lähdetään nauttimaan keväisestä auringosta lenkkipoluille. Mukavaa viikonloppua kaikille ♥ 

Ps. Voit nyt seurata blogiani myös facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tässä, klik.
Muista myös merkitä ruksi Arjen Helmien facebook sivujen tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa ilmoitukset-kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Puutarhaihminen, not...

 Vaikka kerroinkin vast'ikään viiden kysymyksen haasteessa, että yksi asia, mistä erityisesti pidän kodissamme, on suuri pihamme, en kuitenkaan siitä huolimatta tunnustaudu suureksi puutarhaihmiseksi. Minusta on kyllä tosi mukavaa ihastella kaunista pihaa, istua puutarhatuolissa ja nauttia mukavasta olosta vaikkapa siemmaillen kylmää juomaa lämpimänä kesäpäivänä, mutta... Asia ei kuitenkaan ole ihan noin yksinkertainen. Suuri piha vaatii paljon työtä.

 Onnekseni mieheni hoitaa aina nurmikon leikkuun, leikkaa ja karsii pensasaitoja, puskia ja pensaita sekä puuhastelee muutenkin mielellään pihalla (tai ainakin mä luulen niin). En kuitenkaan voi vaatia, että hän hoitaa kaiken yksin. Olenkin nyt vuosien myötä oppinut, että välillä on vaan ihan pakko osallistua noihin pihahommiinkin ihan vain perhesovunkin säilyttämiseksi. Eilen oli taas sellainen päivä. Mies oli leikellyt kuusiaitaamme, joka on ollut vuosia tosi huonolla hoidolla. Mun tehtäväksi jäi sitten oksien kerääminen kärriin ja kuusiaidan alustan haravoiminen sekä sinne kasvaneiden vattupensaiden oksien katkominen ja poisotto. Ei mikään lempparihommani, mutta tulipahan tehtyä ja ristiselkä huutaa hoosiannaa.

 Mä olen enemmän sellainen ruukkupuutarhuri. Mä en tykkää kitkemisestä ja sen vuoksi olenkin hävittänyt tältä tontilta useamman ison mieheni ja hänen ex:nsä aikanaan tekemän kukkapenkin. Olen kiltisti kyllä kysynyt luvan mieheltäni niiden hävittämiseen ja saanut myöntävän vastauksen. Jipiii!!! Voin kertoa, että oli todella terapeuttista viime keväänä, kun revin ex:n juurakoita ylös maasta. Pyllähdin välillä persiilleni, mutta irtosipa juuri sittenkin, hih... Kukkapenkkien paikat on sitten kylvetty nurmeksi. Kyllä mä kukista tykkään ja haalinkin niitä kesäisin pihalle useammankin kuin yhden tai kaksi ruukullista. Mutta kun sitä viherpeukaloa ei ole, niin niidenkin hoito ja kastelu meinaa sitten jäädä miehen vastuulle, kun mä en vaan muista, hupsis...

Sitten kun kevät on niin pitkällä, että kaikki lumet ovat sulaneet, maa kuivunut ja aurinko lämmittää jo niin paljon, että voin heittää takin pois, otan haravan tallin seinustalta ja aloitan pihan haravoinnin. Se on yks niistä mun hommista. Kyllä mieskin haravoi, mutta pieni perfektionisti sisälläni ei sitten kuitenkaan kaikesta huolimatta hyväksy mieheni käden jälkeä siinä kohtaa. Mies onkin joskus sanonut minulle, ettei ole koskaan nähnyt ketään, joka haravoi nurmikon niin tarkkaan kuin minä. Noh, ehkäpä olen perinyt sen mammaltani, joka rakasti pihan kuopsuttamista ja tuli aina lapsuudenkotiinikin tekemään sitä hommaa ihan omasta tahdostaa (käsittäkseni). Kaikista parasta tuossa haravoinnissa on sitten se, kun näet heti sen suuren muutoksen pihalla, minkä harvoiminen saa aikaan. Tämän lisäksi yksi minusta tärkeä ja mukava puoli noissa pihatöissä on yhdessätekeminen. Silloin kun työt tehdään yhdessä, saatan tuntea rinnassani pienen pienen hyvänolon tunteen, jonka voimalla jopa minä jaksan puuhastella tuolla pihalla.

Että sellainen puutarhuri täällä meillä asuu... Mites teillä? Onko piha- ja puutarhatyöt sinun lempihommiasi vai väkinäistä pakkopullaa?

Viiden kysymyksen haaste

Nappasin Marikan blogista pALaNuTtta SiiRaPpiA jA PuMpErNikKeLiÄ haasteen, jossa pitää vastata viiteen kysymykseen, keksiä itse uudet viisi kysymystä ja haastaa mukaan viisi kaveria.

Tässä Marikan kysymykset. Auts, mitenköhän käy vastausten kanssa? Se jää nähtäväksi, yritän parhaani.

 1. Kerro viisi kivointa asiaa kodistasi?

1. Yhdessä miehen kanssa rempatut huoneet ovat minulle todella tärkeitä. Näin olemme yhdessä saaneet tehdä omasta kodistamme juuri meidännäköisemme.

2. Vanhat, lapsuudenkodistani saamani huonekalut. Niillä on äärettömän suuri tunnearvo enkä ikinä voisi luopua niistä.

3. Vaikken ole mikään puutarhaihminen, pidän tosi paljon suuresta pihastamme. Suurin osa siitä on ihan ok kunnossa, joten on kesällä todella kaunis vanhoine omenapuineen ja suurine nurmialoineen. Minusta on ihanaa, kun pihalla on tilaa liikkua.

4. Itsessään jo se, että kotimme on vanha talo on tosi kiva juttu. Uudet talossa ovat upeita, mutta vanhoissa taloissa on vain se jokin juttu, joka viehättää.

5. Pihalla oleva leikkimökki, joka ollaan itse miehen kanssa kunnostettu. Omat lapset ei siellä enää leiki, mutta mökki on lapsenlapsillemme todella tärkeä juttu ja lapsenlapset ovat taas meille todella tärkeitä ♥

2. Mitkä viisi asiaa/esinettä/yksityiskohtaa haluaisit saada kotiisi? (jos mikään tylsä asia, kuten raha, ei estäisi)

Tämä on kyllä minulle tosi helppo kysymys. 

1. Valkoiset keittiönkaapit

2. Vaihtaisin olohuoneen kirjahyllyn ja lipaston yllätys, yllätys, valkoisiksi ♥

3. Iso terassi, joka on ollut kyllä suunnitelmissa, mutta jota ei vielä ole pystytty rakentamaan.

4. Terassin läheisyyteen haluaisin paljun ♥

5. Haluaisin tietenkin saada remontoitua loput kotimme huoneet, kuten yläkerran lastenhuone ja wc (sitä ei vielä edes ole) sekä kodinhoitohuone.

3. Viisi lempparijälkiruokaasi, mitä toivoisit saavasi kun menet ravintolaan syömään tai kylään jonnekin?

1. Juustokakku (paistettu) uppoaa aina ♥

2. Jätskiannos ♥

3. Creme brulee ♥

4. Brownies vaniljajäätelöpallolla ♥

5. Vohvelit, pannarit, letut... ♥

4. Entäs ne viisi inhokkiruokaasi, joita et vaan saa alas vaikka mikä olisi?

Olen melkolailla kaikkiruokainen. Maistelen mielelläni uusia makuja ja ruokia, mutta jotain tosiaankin on, mitä en oikeastaan koskaan syö.

1. Maksapihvi tai -kastike

2. Siansyltty

3. Hapankaali

4. Liian tulinen ruoka. Ei vaan pysty, vaikka haluaisi.

5. Neulamuikut tai silakka

5.  Mitä teit viisi tuntia sitten? Mitä aiot tehdä viiden tunnin kuluttua? Mitä aiot tehdä viiden tunnin kuluttua siitä? Mitä aiot tehdä viiden tunnin kuluttua siitä? Mitä aiot tehdä viiden tunnin kuluttua siitä? 

Viisi tuntia sitten nukuin. Viiden tunnin kuluttua aion tehdä huomiseksi pashaa. Siitä viiden tunnin päästä syön jo varmaankin mieheni valmistamaa hyvää ruokaa. Siitä viiden tunnin päästä katselen makkarissa sängyllä telkkua miehen kainalossa ♥. Ja siitä viiden tunnin päästä mä taas jo nukun, hmm...

Sitten se haasteen vaikein osio eli uusien kysymysten keksiminen, hmm...

1. Mitkä viisi ominaisuutta ovat puolisossasi ne tärkeimmät, joiden vuoksi kenties juuri rakastuit hänessä?

2. Kerro viisi asiaa, minkä vuoksi asut juuri maalla/kaupungissa?

3. Mainitse viisi asiaa, mitkä tekevät arjestasi juhlaa?

4. Minäkin haluan kuulla, mitkä ovat viisi kivointa asiaa kodissasi?

5. Mainitse viisi tärkeintä asiaa, mitä teet vapaa-ajallasi?

Huh, selvisin, vaikka yhden kysymyksen kopsasinkin Marikalta, mutta se on tälläiselle koti- ja sisustusihmiselle hyvin mielenkiintoinen kysymys! ♥

Laitan haasteen eteenpäin seuraaville: Kotoisaa arkea-blogin Helille, Onnistain on puolet sinun-blogin Katrille, Elämän aallokossa-blogin Helmille, Marika's -blogin Marikalle ja ehdottomasti haluaisin kuulla vastaukset näihin kysymyksiin Sydämellä tehtyä-blogin Katjalta, vaikka huomasin juuri viime metreillä, että olis saanut jo haasteen Raparperin alla-blogin Lauralta. Jokainen vastaa haasteeseen, jos haluaa.

Leppoisaa Pääsiäisen jatkoa kaille lukijoilleni! Me jatketaan tänään villasukissa hissuttelua täällä kotona ja valmistellaan huomista pääsiäisateriaa ♥

Postin tuomaa

Posti toi minulle jo muutama päivä sitten mukavan kirjeen. Kirje liittyi Ilahduta bloggariystävääsi haasteeseen. Sain haasteen Sydämellä tehtyä-blogin Katjalta. Nykyaikana on aika harvinaista, että saa postin mukana kortteja saatika sitten ihan kirjeitä. Niinpä olin kyllä tosi innoissani tästä muistamisesta. Kuoresta paljastui hemmottelua juuri minulle itselleni...kasvonaamio, kynsitarroja ja -lakka sekä kaunis kortti, jossa oli niin osuva teksti. Kiitos Katja ♥

"Tee jokaisesta päivästäsi

niin hyvä kuin osaat...

ja ONNI 

löytää sinut

missä ikinä oletkin".

Ps. Voit nyt seurata blogiani myös facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tässä, klik.
Muista myös merkitä ruksi Arjen Helmien facebook sivujen tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa ilmoitukset-kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.