Heinäkuussa teimme Katin kanssa päiväreissun Tuusulaan. Kävimme ensin Onnion Store nimisessä kierrätykseen ja tavaroiden tuunaukseen perustuvassa lifestyle-liikkeessä. Tapasimme omistajan kevätmessuilla ja saimme kutsun Tuusulaan. Lifestyle-liikkeessä toimii tuunattujen tavaroiden myynnin lisäksi kirppis, pieni kahvio ja kaiken kruunaa Frenchic-kalkkimaalien myynti. Uusi sävy kalkkimaalia lähti meidänkin matkaan. Koska aika lähellä Onnion Storea sijaitsee Koiramäen pajutalli, päätimme poiketa vielä "pikaisesti" sinne ennen kotimatkaa. 

Olen jo melko pitkään seurannut Koiramäen pajutallia facebookissa ja haaveillut sinne pääsystä. Nyt olin vihdoin paikalla, mutta en osannut ikimaailmassa kuvitella, että paikka olikin hehtaarin kokoinen ja täynnä toinen toistaan ihanampia juttuja. Ensin tutustuimme piharakennuksesta löytyvään tallipuotiin, josta löytyi paljon erilaisia pajuesineitä. Koiramäen tilalla viljellään kahdeksaa eri pajulajiketta, joista sitten valmistetaan myyntiin erilaisia esineitä. Punontapajut ovat ohuempia ja sitten paksummista pajuista tehdään esimerkiksi aitoja. En ollut kyllä koskaan tullut ajatelleeksi, että pajujakin kasvatetaan ihan varta vasten, kun aina on vain kuullut niistä mutinaa, kuinka ne valtaavat alaa ojanpientareilta ja niitä raivataan pois. Mutta kun asiaa alkaa ajattelemaan, niin ihan loogistahan se on, että sitä tälläisessa paikassa kasvatetaan, koska punontatöihin tarvittava määrä on niin suuri, ettei sitä kyllä luonnosta löydä. 

Tallipuodista kierroksemme jatkui vanhaan saunarakennukseen, jossa asustavat minipossut Arvi ja Otto sekä kolme kania. Possut makoilivat lokoisasti piha-aitauksessaan ja paistattelivat päivää. Arvi ja Otto eivät juurikaan välittäneet aidan vieressä seisoskelevista ihmisistä. Selkeästi he olivat tottuneet salamavalojen räiskeeseen ja ihmisten läsnäoloon. Sisällä saunalla oli minipossujen karsina sekä kanien koti. Ehdottomasti voidaan puhua kodista, koska Koiramäellä kaneillakin on karsinoissaan kristallikruunut ja ihanan romanttiset metallikalusteet. Tuollaisista kalusteista olen itse haaveillut vuosia, mutta en ole koskaan niitä raaskinut ostaa. Koiramäellä kaneillakin on sellaiset.

Koiramäen pihapiiristä löytyy useampikin rakennus, jossa on myynnissä erilaisia country-henkisiä sisustustavaroita, lahjaideoita ja tuliaisia. Pajutallin päärakennuksesta löytyy myymälä kahdessa kerroksessa, wc sekä kahvio. Kahvit voi juoda joko sisällä toinen toistaan kauniimpien sisustustavaroiden ympäröimänä tai sitten takapihalla suurten puiden katveessa. Kaikki ostokset maksetaan päärakennuksessa olevalle kassalle. Tämä, että myytävää oli useammassa rakennuksessa tuotti itselleni hiukan hankaluutta. En nimittäin osannut ostaa mitään noista piharakennuksista, koska en vielä siinä vaiheessa tiennyt, mitä kaikkea ihanaa oli edessä enkä enää välttämättä päärakennuksessa muistanut oliko piharakennuksessa jotain kivaa, minkä olisin ehkä halunnut ostaa. Ostettavaa olisi toki ollut paljonkin, mutta kun kaikkea ei vaan voi saada. Minusta tarjonta oli ehkä vähän liiankin runsas. 

Pajutallin puutarhasta ja pihapiiristä löytyy pajumajoja, aitoja, kukkatelineitä ja erilaisia eläinhahmoja. Kesäaikaan Koiramäellä asustavat myös viisi pässinpoikaa; Apila, Hiili, Ruska, Kuura ja Pouta. viisi kanaa; Tyyne, Rauha, Martta, Bertta ja Hertta  sekä kukko Kevin. Nämä kesäasukkaat majailevat Pajutallilla aina syyskuun puoliväliin asti. 

Istuessamme Katin kanssa päärakennuksen takapihalla kahvilla silmiini osui Peikkometsä, joka vaikutti mielenkiintoiselta, joten olihan siihenkin sitten pakko mennä tutustumaan. Pajupeikot toivottavat vierailijat tervetulleiksi peikkometsään. Kesäkuussa uusittu peikkometsä suloisine mökkeineen oli aivan ihana. Lapsenmielisyyteni pääsi tuolla täysin valloilleen ja nyt tiedän, miksi olen päiväkodissa töissä, hih... Kulkiessani pitkin peikkopolkua mielen valtasi suuri harmitus: olisipa lapsenlapseni nyt mukana. Koiramäen Pajutalli on ehdottomasti koko perheen retkikohde, jossa lapsetkin aivan varmasti viihtyvät. 

Koiramäen Pajutalli on avoinna läpi vuoden lukuunottamatta talvitaukoa, joka viime talvena oli helmikuun paikkeilla. Kannattaa ottaa Koiramäen pajutallin facebook sivut seurantaan. Sieltä saa lisätietoa aukioloajoista sekä pajutallilla järjestettävistä tapahtumista ja kursseista. (Tämä ei ole maksettu mainos) Itseäni kiinnostaisi kovasti mennä vielä syksyllä käymään Pajutallilla sadonkorjuun ja halloweenin aikaan. 

Onko Koiramäen Pajutalli sinulle tuttu paikka? Jos olet käynyt siellä, mitä tykkäsit ja teitkö hyviä ostoksia? Onko pajukoristeet sinun mieleesi? Mitä mieltä olet Peikkometsästä? Onko turhaa hössötystä vai ihanaakin ihanampi idea? 

Loviisan Wanhat talot - Uudet kohteet

Viime viikonloppuna vietettiin Loviisassa jo 14. kerran Loviisan Wanhat talot päiviä. Viikonlopun aikana hurmaavat loviisalaistalot avasivat ovensa suurelle yleisölle. Kävijöitä noissa kauniissa ja persoonallisissa kodeissa riittikin todella hyvin, sillä tänä vuonna tehtiin kaikkien aikojen yleisöennätys. Arviolta noin 20 000 ihmistä kierteli viikonlopun aikana kaupungilla ja kohteissa. Sääkin suosi tapahtumaa ja ajellessamme Katin kanssa Loviisaan tapasimme auringon juurikin Loviisan rajalla ja sitä paistetta riittikin sitten koko päiväksi.

Olemme Katin kanssa käyneet kerran aiemminkin kiertelemässä Loviisan vanhoja taloja. Kaksi vuotta sitten askeleita kertyi reippaasti yli 20 000 yhden päivän aikana. Nyt ajoimme autolla ihan keskustaan asti ja parkkeerasimme auton kadun varteen. Kävellen kiertelimme muutamia kohteita mm. Suolatorin ympäristössä. ja sen jälkeen ajoimme autolla toiselle puolelle kaupunkia ja jatkoimme kohteisiin tutustumista siellä olevissa taloissa. Loviisassa saa tapahtuman aikana siis parkkeerata ilmaiseksi autonsa kadun varteen, jos siellä vain on tilaa. 

Avoimia koteja on niin paljon, ettei niitä ehdi millään kiertämään yhden päivän eikä edes yhden viikonlopun aikana. Niinpä aloitimme tämän vuotisen kierroksemme kohteista, joissa emme olleet aiemmin käyneet ja jotka esittelyn perusteella kiinnostivat meitä eniten. Tässä postauksessa esittelen noista kohteista kolme eniten miellyttänyttä taloa..

Villa Jose, Puutarhakatu 21

Puutarhurinkadulla sijaitseva Villa Jose on todella kaunis koti ja pidin se sisustuksesta tosi paljon. Talon vanhin osa on peräisin 1850-luvulta. 1900-luvun alussa taloa on laajennettu pihan puolelle ja 1940-luvulla talosta tuli kaksikerroksinen. Vuoteen 2006 asti vintti oli kylmänä kunnes nykyiset omistajat vuorasivat sen ja rakensivat sinne kaksi makuuhuonetta. Talon isäntä ei innostunut kosteanhämyisestä kellarisaunasta, joten hän rakensi taloon ikkunallisen vinttisaunan entisen kylpyhuoneen tilalle. Makuuhuoneiden ja saunan välille jätettiin tyhjä tila, ettei esim vesivanhingon sattuessa kosteus leviä muihin huoneisiin. Tyhjä tila on nyt kirjasto.

Vackerbacka, Puutarhakatu 34

Vackerbacka on kohde, johon varmasti joka vuosi on eniten jonoa. Tämä on juuri se syy, miksi kaksi vuotta sitten meiltä jäi tutustumatta tähän kohteeseen. Jono oli yksinkertaisesti niin pitkä, ettemme enää jaksaneet jonottaa sinne. Niinpä suunnittelin tämän vuotisen reittimme lauantaille niin, että aloitimme kierroksemme tältä puolelta kaupunkia ja suunnitelma kannatti, sillä heti aamupäivällä Vackerbackaan ei tarvinut vielä jonottaa ja pääsimme tutustumaan vihdoin tähän persoonalliseen kotiin. Rakastan näiden kotien rohkeita ja kekselijäitä sisustusratkaisuja. Kaiken ei aina tarvitse olla niin justiinsa eikä vakavaa.

Vackerbacka on 1800-luvun alkupuolella rakennettu porttitalo eli taloon kuljetaan hauskan portin kautta. Vuosien kuluessa talo pääsi todella huonoon kuntoon, kunnes vuonna 2011 nykyiset omistajat löysivät tämän ihastuttavan talon ja päättivät pelastaa sen. Alkoi uskomaton urakka, jonka aikana pariskunta puhdisti ja pelasti huolellisin käsin listoja, ovia ja leveitä lankkuja. Useammasta hirsitalosta aikoinaan yhdeksi yhdistetty kaunotar riisuttiin luurangoksi; hirsiä vaihdettiin, katto ja välikatto uusittiin, maavaraiset lattiat avattiin ja maata kaivettiin käsin poisvietäväksi. Paljon on siis tehty työtä sen eteen, että talo on nyt kuin uusi. 

Vackerbacan maamerkkinä toimii ihastuttava puumaja, joka on alkujaan rakennettu perheen lapsille, mutta joka nykyisin toimii perheen vanhempien hengähdyspaikkana. Usein päivän päätteeksi vanhemmat kiipeävät puumajaan pohtimaan maailmanmenoa ja tulevaisuutta. "Majassa ei märehditä surullisia asioita, vaan unelmoidaan siitä, mitä kaikkea voisikaan olla. Sillä ei ole väliä, toteutuvatko unelmat, sillä seuraavana iltana ne voivat iloisesti olla jo toisia ".

Villa Armas, Kaivokatu 9

Villa Armas on rakennettu aivan 1900-luvun alussa. Sen ensimmäinen omistaja on ilmeisesti ollut suutari Nikolai Lundberg. Vanhojen rakennuskuvien mukaan talossa on aikanaan ollut kaksi erillistä asuntoa. 1980-luvulla taloon on tehty perusteellinen remontti ja nykyiset omistajat ovat tehneet vielä 2010-luvulla taloon pintaremontin lisäksi keittiö- ja wc-remontit. Tämä talo oli jo rakennuksenakin todella kaunis ja sen kruunasi kaunis puutarha, josta sain hurjasti inspiraatiota ja hyviä ideoita omaan kierrätyspuutarhaani.

Keittiön seinällä olevat sinivalkoiset lautaset, pitsein koristellut avohyllyt peltipurkkeineen ja muutenkin valoisa koti teki minuun suuren vaikutuksen. Monet oikeasti vanhat esineet kruunasivat kokonaisuuden.

Monissa kohteissa, kuten täällä Villa Armaassakin, sekä katujen varsilla oli paljon ihania kirppiksiä, joista saattoi tehdä hyviä löytöjä. Muutama sellainen taisi osua meidänkin kohdalle.

Loviisan Wanhat talot on itselleni merkittävä tapahtuma. Pidän todella paljon sisustamisesta ja minusta on mukavaa päästä tutustumaan tälläisiin jo historiallisestikin merkittäviin koteihin ainakin kerran vuodessa. Aina niistä jää jotain itselleen; ainakin hyviä muistoja ja muutama kiva idea omaankin kotiin. Nähdään taas pian uuden LWT-postauksen parissa.

Koukussa

Hei, mitä teille kuuluu? Olen ollut viimeiset pari viikkoa ihan koukussa. Niin koukussa, että en ole oikein malttanut edes käydä täällä blogissakaan enkä myöskään kenenkään muunkaan blogissa. Kahden viikon täydellinen blogihiljaisuus tuli ihan vahingossa, mutta ehkä sellainen on välillä ihan hyväkin juttu. Päivät ovat menneet tietenkin töissä ja iltaisin olen sitten pääsääntöisesti ollut kotona. Hiukan sosiaalistakin elämää on sentään näiden viikkojen aikana ollut kiitos ystävien, lapsien ja sukulaisten. 

Mikä minua on sitten koukuttanut näiden kahden viikon aikana? No, kesän jäljiltä kaivoin langat ja puikot esille ja sittenhän se taas olikin menoa. Neuloosi iski salakavalasti ja lahjakassi alkoi jälleen täyttyä villasukilla. Ensin valmistui Novitan seikaveikan sateenkaarilangasta iloiset raitasukat ja sen jälkeen puikoille pääsi niinikään seiskaveikan raitalanka, mutta tällä kertaa sinisävyisenä. Viime jouluksi neuloin tuosta samaisesta langasta appiukolle unisukat. Pidän tosi paljon noista väreistä ja kun lankaa oli vielä melkein täysi kerä jäljellä, päätin neuloa sen sukiksi. Jouluna sitten joku miespuolinen läheiseni saa siitä kivat raitasukat lämmittämään varpaitaan. 

Neuloessa olen sitten katsellut ruudusta kotimaista suosikkisarjaa Sykettä. Löysin ensin aiemmin kesällä CMoresta kaksi viimeisintä tuotantokautta ja silloin jo tykästyin sarjaan. Pari viikkoa sitten löysin vahingossa ruutu.fi stä neljä ensimmäistä tuotantokautta. Pakkohan niitä oli sitten alkaa katsomaan, koska tuo sairaalamaailma on vaan jotenkin niin kiehtovaa. Lisäksi sarjassa on tuttuja, hyviä kotimaisia näyttelijöitä. Niinpä olen sitten neuloessani katsellut Sykettä ja jäänyt siihen ihan koukkuun. Jopa suosikkisarjani Emmerdale on saanut väistyä enkä ole malttanut katsoa sen uusia jaksoja vielä lainkaan. 

Mutta jotain muutakin olen siis malttanut tehdä. Sydämellä tehtyä blogin Katjan luona kävin yhtenä aamuna aamukahvilla. Kahvini sain juoda uudesta nuku hyvin-muumimukista, joka on siis ollut myynnissä vain IittalaShopeissa. Postauksen ensimmäinen kuva on siis otettu tuolta vierailulta Katjan suloisen kauniissa kodissa. Kaksi lapsistani asuu ihan meidän lähellä ja on tosi mukavaa, kun he aina välillä laittavat viestiä ja kysyvät saavatko tulla käymään. No tottakai saavat ♥ Tiistai-iltana appivanhempani piipahtivat meillä iltakahveilla ihan yllättäen, kun mieheni täytti maanantaina pyöreitä vuosia. Keskiviikkona minulla oli aikainen aamuvuoro ja sen jälkeen hain anopin kyytiin ja kävimme hiukan pyörimässä Kouvolan keskustassa. Kävimme mm. kahvilla Kahviputiikki Papulaarissa. Tuo ihanan tunnelmallinen kahvila onkin nimetty hyvin osuvasti kouvolalaisten toiseksi olohuoneeksi. Ihana paikka ja alakerrasta löytyy vielä Vintage&Design liike Korentotori, josta ei koskaan tiedä, mitä aarteita sieltä löytää. 

Eilen olin sitten Katin kanssa Loviisassa kiertelemässä kauniita vanhoja taloja, Loviisan Wanhat talot tapahtumassa. Ihana päivä ♥ Loviisan Wanhat talot ovat avoinna vielä tänäänkin ja itse olen hiukan suunnitellut, jos lähtisin katsastamaan etäkohteita Ruotsinpyhtäälle ja Ahvenkoskelle. Oletko sinä aikeissa mennä Loviisaan vai kävitkö jo eilen? Käytkö mieluummin katsomassa vanhoja taloja kuin uusia taloja asuntomessuilla? 

Aurinkoista sunnuntaita sinullekin ♥

Oma maa mansikka - eli mansikkamaan perustaminen

Kirjoittelin tuossa heinäkuun loppupuolella eräässä postauksessani puutarhaunelmistani ja kerroin, että olen pikku hiljaa aloittanut oman kierrätyspuutarhan rakentamisen. Tarkoituksena on siis rakentaa tätä puutarhan osaa mahdollisimman pitkälti kierrätystavaroilla. Roskalavalta löytää vaikka mitä kierrätyspuutarhaan sopivaa niin materiaaleja kuin taimiakin.

Meillä oli ennestään varastossa jo yksi lavakaulus, joka muutama viikko sitten miehen avustuksella löysi paikkansa kierrätyspuutarhasta. Siinä vaiheessa en vielä ollut oikein varma, mitä lavaan laittaisin, mutta kun sain apuja ja hyviä neuvoja mieheltäni, niin päätin, että lavan voi asentaa valmiiksi ja sen jälkeen voi sitten pähkäillä, mitä siihen laitetaan. Minulla on tarkoitus ensi keväänä hommata pari lavaa lisää, joten miehen kanssa yhdessä tuumailtiin, mihin tuo ensimmäinen lava olisi järkevintä laittaa. Kun paikka sitten löytyi ja mies hiukan lapion kanssa teki sille paikkaa, asettui lava hyvin paikalleen perennapenkin edustalle. Kun lava oli paikoillaan, levitin lavan pohjalle suojakankaan. Suojakangas on hyvä laittaa muuten niin, että se ylettää lavan reunoille asti. Kun suojakangas oli aseteltu paikoilleen, naputtelin sen nitojalla kiinni lavan reunoihin. Toinen hyvä kateaine on märät sanomalehdet. Niitä vain lavan pohjalle reilu kerros ja mullat päälle. Minulla oli viime kesältä pakka tuota suojakangasta, joten käytin sitä. Multaa tuohon lavaan menikin sitten useampi säkki. Puutarhamyymälästä ostettu kalkittu ja peruslannoitettu puutarhamulta on hyvä valinta. 

Muutaman ystäväni luona olen nähnyt, että kasvulavoissa on ollut mansikoita, joten siitä se ajatus sitten lähti. Aluksi mietin kylväisinkö vielä retiisiä, salaattia tms lavaan, mutta sitten uppouduin hetkeksi internetin ihmeelliseen maailmaan ja ajatus mansikkamaan perustamisesta kasvulavaan sai vahvistuksen. Paras aika mansikkamaan perustamiselle on joko kevät (toukokuusta juhannukseen) tai sitten elokuun alusta aina syyskuun puoliväliin asti eli vielä ehtii. Aluksi olin aikeissa ostaa lavaan mansikan taimet puutarhamyymälästä, mutta kun en niitä sieltä enää saanut, asia jäi hetkeksi junnaamaan paikoilleen, kun en vain saanut sitten mentyä etsimään taimia toisesta myymälästä. Ehkä oli ihan hyvä, etten mennyt, koska tänään sain mansikan taimet roskalavaryhmän kautta ilmaiseksi. Kävin siis napsimasta erään eläkeläisrouvan mansikkalavasta pussillisen rönsyjä, jotka sitten istutin omaan lavaani. Tämä on kierrätyspuutarhan perustamista parhaimmillaan.

Mansikkamaan voi siis perustaa mansikan rönsyistäkin eikä aina tarvita kaupan astiataimia. Mansikkamaa pitää vain kastella tosi hyvin ja huolehtia aluksi riittävästä kastelusta muutenkin, että rönsytaimet lähtevät hyvin kasvamaan. Meillä satoi tänään hiukan joten ajattelin alkukosteuden tulleen taivaalta, mutta mitä vielä. Vain mullan pinta oli hiukan kastunut ja kaikki muu multa oli ihan kuivaa. Niinpä pääsin heti kasteluhommiin. Mullan päälle olisi tietenkin ollut hyvä laittaa mansikkakangas, musta muovi tai vaikkapa olkia suojaamaan rikkakasveilta ja pitämään kosteuden hyvin lavassa, mutta kun mitään edellämainituista ei minulla ollut, on mansikkalavan pinta vielä paljaana. Oljet on helppo levittää taimien juurelle vielä jälkeenkin päin. Ehkäpä saan niitä vaikkapa veljeltäni, kun vaan muistan kysyä ja pyytää. 

Illalla täytyy kyllä vielä käydä kippaamassa lisää vettä taimien niskaan. Olisi niin kiva, kun mansikat lähtisivät nyt hyvin kasvamaan ja jos en vielä ensi kesänä, niin vaikka sitten seuraavana kesänä saisin poimia kakkumansikat omasta maasta.

Onko sinulla kasvulavoja puutarhassassi? Mitä olet niissä kasvattanut? Onko sinulla kenties mansikkalava tai oletko lisännyt mansikkamaatasi rönsyistä?

Mukavaa alkavaa, uutta viikkoa kaikille ♥

Kuulumisia ja vierailu Mansikkatilan mailla

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet todella työntäyteisiä ja sen vuoksi myös melko raskaita. Päivät ovat siis olleet vain töihin lähtöjä ja töistä kotiin paluita eikä paljon muuta. Iltaisin en oikein jaksa puuhailla kotona mitään kummempaa ja nykyään, kun lapset eivät enää asu kotona, ei oikeastaan edes ole pakko tehdä mitään, jos ei jaksa tai viitsi. Ehkä olen tullut myös hiukan mukavuudenhaluiseksi enkä siksi enää edes häiriinny niin pahasti lattialla pyörivistä villakoiristakaan. 

Varsinaista kesälomaahan minulla ei tänä kesänä ole lainkaan. Kevättalvelta minulle kertyi kolme kokonaista lomapäivää, joista yksi meni valmistujaisjuhliini ja kaksi pidin heinäkuun alkupuolella. Niinpä viime viikon alussa olleet kolme vapaapäivää tuntuivat ruhtinaallisilta. Olihan se vapaa pidempi kuin kesälomani pidempi jakso. Tiesin suostuessani tuohon kolmen päivän vapaaseen, että se tietää pitkää työputkea, mutta niin ihanan houkuttelevalta se tuntui, että suostuin siihen. Vapaat olivat minulle kuin miniloma. 

Mies oli ollut juuri silloin edeltävänä viikonloppuna ystävänsä häissä ja toi sieltä tullessaan ison täytekakun. Niinpä kokoonnuimmekin sitten maanantai-iltana veljeni ja kahden vanhimman tyttäreni perheiden kanssa meille kahvittelemaan ja syömään kakkua. Pitkästä aikaa oli ihan mukava taas kokoontua yhteen ja vaihdella kuulumisia ilman, että oli mitkään juhlat tms. Kakkukin maistui hyvin kaikille ja se oli oikein kesäisen raikas.

Seuraavana päivänä kävin aamupalalla ystäväni terassilla. Ruuhkavuosia elävän ystävän kanssa ei aikataulut ihan helpolla satu yksiin, mutta aina välillä onneksi natsaa. Syötyäni ihanan aamiaisen ystävän luona käänsin auton nokan kohti Villähteä ja ajelin blogiystäväni, Tainan, luo kylään. Kävimme pari viikkoa aiemmin Tainan kanssa Asuntomessujen mediapäivässä ja silloin Taina muistutti minua, että kahvikutsu hänen luokseen on edelleen voimassa. Kun sain sitten tietää tästä minilomastani, laitoin heti Tainalle viestiä ja sovimme treffit. Tainan kanssa on aina tosi helppo olla ja keskustella ihan mistä vaan maan ja taivaan välillä. 

Olen seurannut Tainan blogia Mansikkatilan mailla jo usean vuoden ajan ja nyt olikin tosi kiva päästä näkemään ihan livenä Tainan koti ja ennenkaikkea ihana kesähuone, josta olen hänen blogissaan nähnyt paljon kuvia ja tietenkin seurasin aikanaan  myös sen valmistumista. Ja kyllä, kuvat eivät valehtele, Tainan kesähuone oli juuri niin ihana kuin sen kuvittelinkin olevan.

Kaivelipa Taina minulle puutarhastaan muutaman malvikin alunkin mukaan, jotka sitten illalla heti istutin tuonne kierrätyspuutarhaani. Puutarhaprismasta hain vielä niiden seuraksi muutaman muun perennan, että sain penkin täyteen. Ostin palavaa rakkautta, harjaneilikkaa ja kurjenpolvea. Nyt vaan pitää toivoa, että lähtevät hyvin kasvamaan ja saan ensi kesänä nauttia upeasta kukkaloistosta. Ostin myös yhden jaloangervon, jonka istutin ihan omaan pikku penkkiinsä. Olenkin ajatellut vihdoin panostaa jatkossa enemmän noihin monivuotisiin kukkiin ihan vaan sen vuoksi, että minulta menee joka vuosi ihan hurja määrä rahaa kesäkukkiin, jotka kesän jälkeen päätyvät tunkioon. Olen aina kuvitellut, että en osaa kasvattaa perennoja, mutta ei kai se nyt niin vaikeaa voi olla, ettenkö siitä jotenkin suoriutuisi. Aika näyttää, kuinka käy.

Huomenna työt taas kutsuvat. Viikonloput menevät kyllä ihan hurjan nopeasti ja tuntuu, ettei näiden aikana meinaa millään ehtiä palautumaan kunnolla työviikosta. Tänä viikonloppuna alkoi myös taas kirppispöydän pito paikallisella kivijalkapirppiksellä, joten sekin työllistää hiukan, kun käy siistimässä ja täydentämässä kirppispöytää. Huomenna on taas töiden jälkeen heti ajettava sinne. 

Mukavaa alkavaa, uutta viikkoa Sinullekin ♥

Kaikki postauksen kuvat ovat Tainan luona otettuja.