Ensimmäinen harjoitteluviikko päiväkodissa on takana ja kuten arvata saattaa, flunssa yrittää kovin ottein kaataa minut. En nyt kuitenkaan ole antanut sen lannistaa minua, sillä tälle päivälle oli tiedossa mukavaa ohjelmaa. Viime viikkonloppuna luin Talossa nro23 blogista Sadun postauksen Lahteen avatusta Sisustuskahvila Wanha Justiinasta. Ihastuin heti tuohon kahvilaan ja päätin, että menen mahdollisimman pian käymään tuolla. Tänään oli se päivä.

Olin sopinut treffit Mansikkatilan mailla blogin Tainan kanssa kahvilaan heti sen auetessa kymmeneltä. Niimpä olin jo ennen kymmentä ystäväni kanssa kurkkimassa Sisustuskahvilan ikkunasta sisään. Pian oven aukaisikin ihanan pirteä kahvilan emäntä, joka toivotti meidät tervetulleeksi sisälle. Heti eteisessä haistoimme ihanien tuoreiden leivonnaisten tuoksun. Kahvilan emäntä oli siis aloittanut päivänsä jo anivarhain. 

Sisustuskahvila Wanha Justiina koostuu kahdesta erillisestä huoneesta, joista ensimmäisessä huoneessa on suurin osa myynnissä olevista sisustustavaroista ja huonekaluista. Valikoimassa on paljon erilaisia sisustustuotteita, maalaisromantiikkaa, tanskalaisia sisustustuotteita, wanhoja huonekaluja sekä unikkeja käsitöitä, kuten kuvassa näkyvät juuttikankaiset pussit ruokailuvälineille. 

Myynnissä on myös laaja väriskaala Vintage kalkkimaaleja, pyykkietikkaa, imuripulvereita, jalkakylpypalloja, saippuoita, kortteja, servettejä ja kynttilöitä. Siis kaikkea ihanaa ♥ Sisutuskahvilan toisessa huoneessa on sitten noiden ihanien tuoksujen alkulähde eli itse kahvilan puoli. Vitriinistä löytyy kahvilan emännän, Miian, itseleipomia niin suolaisia kuin makeitakin herkkuja, joita ei ole ainakaan hinnalla pilattu. Niinpä mekin joimme hyvät kahvit vanhoista ruusukupeista ja söimme ihanan maukasta tomaatti-basilikapiirakkaa sekä jälkkäriksi tulevan vapun kunniaksi munkkirinkilät. 

Kahvikupin ja ihanien leivonnaisten äärellä oli mukava vaihtaa pikaiset kuulumiset Tainan kanssa ja jutella hetki ihan rauhassa. Itse suosin aina tälläisten pienyrittäjien paikkoja ja varsinkin kahviloita, jotka ovat erityisen lähellä sydäntäni. Kahvilan puolella oli myynnissä myös runsas valikoima erilaisia kahveja sekä teetä. Gluteenitonta ruokavaliota noudattaville oli myynnissä kätevä tee-se-itse-sarja, josta löytyi valmispusseja niin pannukakun kuin pizzapohjankin leipomiseen. 

Sisustuskahvila Wanha Justiina sijaitsee siis Lahdessa Karjalankatu 3:ssa ja on avoinna maanantaista perjantaihin kello 10-18 ja näin lauantaisin kello 10-15. Paikka saa minulta vahvan suosituksen ja kuten Miialle sanoinkin, tulen vierailemaan Sisustuskahvila Wanha Justiinassa vielä monta kertaa. 

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

Orvokit - varma kevään merkki

Parin harmaan ja sateisen päivän jälkeen aurinkoinen kevätpäivä on enemmän kuin tervetullut. Meillä lämpömittari on kivunnut tänään yli 15 asteen ja tuo lämpö tuntuu niin hyvältä. Muutamana aamunakin lämpötila on ollut jo reilusti plussalla, joten pieniä toiveita siis olisi, että yöpakkaset olisivat jo ohi vai menikö se niin, että kohta puhutaan hallasta ja hallan vaarasta eikä yöpakkasista? 

Kevät on siis takuuvarmasti tullut ja yksi selvä kevään merkki on orvokit. Eilen kävin ensimmäisen kerran puutarhamyymälässä tänä keväänä ja tänä aamuna hurautin sinne jo uudestaan. Vielä ei puutarhalla ollut muita kukkia kuin orvokkeja ja narsisseja, jos ei monivuotisia juurakoita ja perennojen alkuja oteta huomioon. Huhtikuun puolella kun vielä kuitenkin ollaan, olin täysin tyytyväinen tähän valikoimaan. Mukaan lähti siis laatikollinen orvokkeja. Tykästyin noihin kaksivärisiin orvokkeihin, joiden kanssa valkoiset orvokit sopivat täydellisesti yhteen.

Tänään ajelin sitten äidin luo heti aamusta ja siivoilin siellä vähän hänen terassiaan. Mieheni on tehnyt äidille muutama vuosi sitten kuormalavasta samanlaisen kukkalavan kuin meilläkin on kesähuoneen seinällä. Nappasin kukkalavasta kuivuneet callunat pois, möyhin mullan (ja lisäsin uutta) ja sitten istutin kukkalavan täyteen ihania ja niin keväisiä orvokkeja; vuorotellen valkoista ja kaksiväristä. Kyllä pienillä asioilla saa paljon aikaan. Kotona istutin eilen orvokkeja pienempii astioihin, kun meidän kukkalavan luo ei vielä ole mitään asiaa. Nurmikko on nimittäin niin märkä vielä, ettei sinne ole asiaa vielä pitkään aikaan. Ensin pitää odottaa, että isot lammikot häviävät ja sen jälkeen, että nurmikko kuivaa. Lämpimät kevätpäivät ovat siis todellakin tervetulleita tänne Kaakon kulmalle.

Ottaessani kuvia tähän postaukseen kukka-asetelmistani minulla oli innokas kuvausassari seuranani. Meidän kissa tykkää paistatella päivää tuossa lavapöydän päällä kellien auringossa eikä olisi millään halunnut väistää ja siirtyä hetkeksi vähän syrjään. Hassu kissa se on, kuten kuvista näkee. Kuvista näkee myös, kuinka se on pitänyt lavapöytää salaa minulta raapimapuunaan, murrr... Huomenna, jos sää vain salliin, aion siistiä pionipenkkini pihan perältä vanhan saunarakennuksen päädystä. Viime syksynä penkin talviteloille laittaminen saattoi hiukan unohtua ja nyt on katkottava kuivat pionin varret ja haravoitava kuivat lehdet pois, että uudet kukinnot pääsevät nousemaan penkistä olettaen tietenkin, etteivät pionini ole paleltuneet talven aikana. 

Aurinkoista ja ihanan keväistä torstai-iltaa kaikille!!

Lähdetään lomalle vai lähdetäänkö sittenkään?!

Nyt on sitten ensimmäisen opiskeluvuoden teoriat opiskeltu ja seuraavan kerran kulutan koulun penkkejä vasta elokuussa, kun osaamisalan opinnot alkavat. Tämähän tarkoittaa myös sitä, että luokkamme oli tänään viimeistä kertaa kasassa ja nyt tiemme erkanevat. Jokainen suuntaa omalle osaamisalalleen eikä yhteisiä koko porukan oppitunteja enää ole. Onneksi jokaiselle osaamisalalle menee aina useampi meidän luokalta eli ihan yksin ei kenenkään tarvitse elokuussa uudessa luokassa opintoja jatkaa.

Vielä ei meillä kuitenkaan alkanut kesäloma, vaan edessä on vielä viiden viikon puristus perusopintojen viimeisessä harjoittelussa. Huomenna menen itse tutustumaan omaan harjoittelupaikkani ja ensi maanantaina sitten alkaa harjoittelu. Lisäksi harjoittelun ohella pitäisi suoriutua parista verkkokurssista, kun koulu keksi järjestää meille sellaista kivaa tuohon kesäloman alkuun. Noh, nuo kun saa nyt suoritettua ei niitä sitten tarvitse enää ensi talvena opiskella. Hyvähän se on tietenkin sekin!

Tänään koulun jälkeen käydessäni prismassa silmiini osui uusi kesäsesongin muumimuki; Lähdetään lomalle. Muumi -sesonkituotteet kertovat aina palan tarinaa Tove Janssonin kirjoista. Tässä uusimmassa muumimukissa Muumiperhe on päättänyt lähteä kesän kunniaksi retkelle yksinäiselle saarelle. Jokainen kerää ja pakkaa itselleen tärkeitä tavaroita mukaan. Muumien lähtöä on päivittelemässä joukko erilaisia tiedemiehiä. He tuumailevat säätä ja miettivät minkälaiseksi keli muuttuu. Kotoa lähdetään seikkailun toiveessa, mutta matkalla koetaan yllätyksiä. Muotoilija Tove Slotte on piirtänyt Muumeja Arabian astioihin 1990-luvun alusta asti. Hän muuttaa muumitarinoita Arabian Muumi-astioiden kuvituksiksi. Slotte saa innoituksensa Janssonin alkuperäiskuvituksista, joita hän sovittaa astioiden muotoon. Muumit ovat aina olleet Tove Slotten sydäntä lähellä. Hän tiivistää Muumien merkityksen yhteen lauseeseen: ”Minusta jokaisen pitäisi nauttia ripaus muumifilosofiaa joka päivä.” 

Tykästyin heti mukin kuviointiin ja värimaailmaan. Mukin kuvia katsellessani minulle tuli tosi iloinen olo ja muki piristi mieltäni. Viime päivien tapahtumat ovat vetäneet mielen haikeaksi ja huoli rakkaasta läheisestä on ollut kova. Välillä elämä on raskampaa kulkea, mutta onneksi kaikesta selvitään. Tänään minulla oli vielä mahdollisuus saada mukista -15% alennus, joten hirveän pitkään ei tarvinut miettiä ostanko mukin tänään vai en. Kotiin päästyäni tein heti kahvikoneella cafe au laten ja kylläpä se maistuikin hyvälle uudesta mukista. 

Tänään en vielä jaksa paneutua noihin verkkokursseihin, vaan ajattelin katsella vähän telkkaria ja käydä saunassa. Mukavaa rentoilua siis luvassa koko ilta. Toisaalta olen kyllä niin väsynytkin tällä hetkellä, että ei olisi kyllä mitään järkeäkään aloittaa minkään uuden asian opiskelua juuri nyt. Tänä aamuna minulla oli super aikainen herätys, kun miehellä alkoi työt jo ennen seitsemää ja menimme samalla kyydillä. Niinpä aloitin tänään aamuni kahvila-aamiaisella. Otin tabletin mukaan niin sen parissa aikakin meni nopsaan koulun alkua odotellessa. Nyt mies huutelee minua syömään, joten on aika lopettaa ennekuin käskyt harvenevat. Isäni tapasi aina käytää tuota sanontaa, jos ei väki tullut syömään ensimmäisestä kehoituksesta. 

Mukavaa tiistai-iltaa kaikille!

Minun suosikkiosastoni Kevätmessuilla - Ideapuutarha

Olen käynyt nyt kahtena vuonna Kevätmessuilla Helsingin Messukeskuksessa ja molemmilla kerroilla oma ehdoton lemppariosastoni on ollut Puutarhaetsivien Tiinan ja Tainan luoma Ideapuutarha. Tänä vuonna Ideapuutarha oli rakennettu Liisa Ihmemaassa-sadun ympärille. Ehkäpä hullaantumiseni juuri tähän kyseiseen osastoon kertoo jotakin minusta ja luonteestani.

Koko Idepuutarha on huikean kokonaisuus, joka pitää sisällään monta erilaista osiota Liisa ihmemaassa-sadusta. Itseasiassa tämä kyseinen satu ei ole minulle se kaikista tutuin, mutta siitä huolimatta olin aivan lumoutunut kulkiessani tuossa sadunhohtoisessa puutarhassa. Teekutsut nurkkaus on ihanaa värien iloittelua. Kauniisti katettu teepöytä ihanine kukka-asetelmineen ja suloisine astioineen oli niin kaunis. Huovasta oli askarreltu kauniita kukkia ja perhosia. Teepöydän yläpuolella roikkui pelikorteista ja ruokailuvälineistä tehty kattokruunu. Ehkä mekin kiireiset nykypäivän ihmiset voisimme ottaa hiukan mallia tuosta sadusta, jossa vietettiin syntymättömyyspäiviä ja kello oli pysähtynyt kuuteen iltapäivällä, mikä merkitsi sitä, että teekutsut jatkuvat ikuisesti. Elämässä on aina aihetta juhlaan ja sitä voisi hyvinkin iloisesti juhlistaa rakkaidensa kanssa vaikkapa kauniisti katetun teepöydän äärellä.

Katsellessani näitä ottamiani kuvia tuolta Ideapuutarhasta en voi kuin ihastella Tiinan ja Tainan sekä Lyhty Ry:n tekemää valtavaa työtä. Ensinnäkin on sanomattakin selvää, että kyseessä on ollut todella ammattitaitoinen porukka, joka tämän kaiken on luonut ja saanut aikaan. Ihailen aina ihmisten kykyä luoda jotakin uskomatonta ja tämä on juuri sitä. Ideapuutarhasta löytyy kolme erilaista lampea. Sadun Irvikissa on saanut oman lampensa ja löytyyhän lammelta toki myös itse Irvikissa; väriävaihtavana ja savua suustaan puhkuvana. Lammen takana on Hatuntekijän nurkkaus, jossa jokainen voi halutessaan sovitella itselleen erilaisia hattuja. Lammen laidalla olevat lukuisat erilaiset ja eri aikaa käyvät kellot liittyvät oleellisesti kyseiseen satuun. Muistatko sinä miten?

Sadun alussa Liisa näkee taulussa Valkoisen Kanin ja seuraa Kania maalaukseen. Ideapuutarhassa kaneja on ympäriinsä ohjailemassa messukävijöitä; hulluille teekutsuille, kaninkoloon, pelottavaan peilisaliin ja Hullun Hatuntekijän luo sekä loikkimassa ihan muuten vain. Valkoinen Kani löytyy esimerkiksi Piironkilähteellä olevasta suihkulähteestä. Lammen yläpuolella roikkuu huovasta tehtyjä Yökorentoja. Vesi on itselle tärkeä elementti ja sen mukaanolo puutarhassa on minulle tärkeä asia. Niinpä toivon, että oman pihamme suihkulähde saadaan taas tulevana kesänä toimimaan muutaman vuoden tuon jälkeen.

Sadussa Liisan kyynelistä muodostuu Kyynelten lampi, joka löytyy myös Kevätmessujen Ideapuutarhasta. Surullinen Liisa seisoo lammessa pidellen sateenvarjoaan, josta suihkuaa vettä. Itse tulin Ideapuutarhaan Peilisalin kautta, jossa lukuisat peilit luovat omanlaisensa fantasiamaailman. Tunnelma peilisalissa sekoitti ilmeisesti ajatukseni ihan täysin heti alkuunsa, koska minulla ei ole sieltä harmikseni yhtään valokuvaa.

Ideapuutarha on huikea kokonaisuus, jossa on käytetty myös paljon aitoja kukkia, kuten tulppaaneja, magnolioita, santpaulioita ja liljoja sekä paljon erilaisia viherkasveja ja syötäviä kasveja. Ideapuutarhasta löytyy myös puita ja pensaita. Mitäs mieltä olette tuosta Hullu Hatuntekijä linnunpelättimestä? Minusta se on hieno enkä pistäisi pahakseni, jos tuollainen seisoskelisi tuolla meidän marjapensaidemme vahtina.

Kukkailoittelua Kevätmessuilla

Tällä viikolla meillä oli koulusta kaksi etäpäivää ja toinen niistä osui mukavasti perjantaille, mikä jatkaa viikonloppua kivasti. Niinpä hyppäsinkin tänään heti aamusta ystäväni auton kyytiin ja menin hänen kanssaan tsekkaamaan Kevätmessujen tämän vuotisen tarjonnan Messukeskukseen Helsinkiin. Ilmakin oli ihanan keväinen, kun aurinko paistoi koko reissun ajan lähes pilvettömältä taivaalta. 

Toissa keväänä kävin ensimmäisen kerran Kevätmessuilla ja nyt vuoden tauon jälkeen oli kiva päästä taas messuille fiilistelemään tulevaa kesää ja luomaan omia puutarhaunelmia. Perjantai oli hyvä valinta messupäiväksi, koska silloin messuilla ei ollut ainakaan ihan aamusta ja alkuiltapäivästä niin paljon ihmisiä, kun tiedän siellä viikonloppuna olevan. Nyt messualueella pääsi hyvin liikkumaan ja omatkin ajatukset juoksivat paremmin. 

Kevätmessut ovat aina todellista kukkailoittelua. Ihania kukkia on joka paikassa. Niitä on käytetty paljon messualueen rakentamisessa, malliparvekkeissa ja -terasseissa, ideapuutarhassa ja somisteena. Kevätmessuilla aina huomaa ja hoksaa, kuinka monilla eri tavoilla kukkia voikaan laittaa esille. Itsellä alkoi heti sormet syyhyämään oman terassin ja pihan suhteen. Jokos ne yöpakkaset ovat ohi? Jokohan ne orvokit pärjäisivät ulkona?

Messuilla kun ollaan niin tottakai kukkia sai ostaa myös mukaan. Valikoimat olivat valtavat; ruusuja, tulppaaneja, orkodeoita, hortensioita, neilikoita, pelargonioita jajaja...lista on loputon. Kukista on paljon hyviä messutarjouksia, joita kannattaa kyllä hyödyntää. Valikoima oli kuitenkin yksinkertaisesti niin laaja, että minullehan iski sitten valinnan vaikeus enkä ostanut mitään. Messuilla on myynnissä paljon myös perennoja tai siis niiden juurakoita eli jos niiden tarvetta on niin kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa myös se puoli.

Koska tänään on perjantai ja Mansikkatilan mailla blogissa on Kukkailoittelu päivä, osallistun tällä postauksellani siihen. Tule sinäkin jakamaan kukkailoa ja kauneutta Tainan ihanaan blogiin. Kukkailoitteluun voi osallistua koko viikonlopun ajan ja myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailoittelua @mansikkatilanmailla. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ♥

Kevätkuulumisia

Kevät, yksi lempivuodenajoistani, on nyt täällä. Niinkuin monena vuonna aikaisemminkin olen yks'kaks vain huomannut, että lumet ovat sulaneet eikä niitä enää vaan yksinkertaisesti ole missään. Ulkona on oikeasti jo lämmin. Aurinkoiset kevätpäivät ovat piristäneet mieltä ja saaneet energiatason ihan uudelle levelille. Vaikka päiväni ovatkin pitkälti menneet sisätiloissa koulun penkkejä kuluttaen, olen nauttinut tästä ihanasta valoisuudesta ja pitkistä illoista täysin rinnoin. Jos en ole muuta ulkoilua jaksanut harrastaa, niin olen istunut terassilla, hengittänyt raitista ilmaa ja nauttinut auringon lämmittävistä säteistä. Eilen illalla oli jo pakko vähän lakaista terassia puhtaaksi syksyn lehdistä. Huomenna aion juoda kevään ensimmäiset terassikahvit. Kissakin nauttii auringosta ja usein kilpailemmekin sen kanssa terassin parhaasta paikasta. Kisukin tietää, missä on emännän paikka ja luopuu valtaamastaan puutarhatuolista saapuessani paikalle; verkkaisesti, mutta varmasti. 

Opintoni ovat edenneet myös vauhdilla ja perusopintojen teoriaopinnot alkavat olla suoritettuna. Ensi viikolla menen tutustumaan seuraavaan harjoittelupaikkaani ja reilun viikon päästä alkaakin sitten perusopintojen viimeinen harjoittelu. Tänään varmistui myös kesän työkuviot ja ilokseni olen saanut alan töitä koko kesäksi. Tulen työskentelemään tulevana kesänä kahdessa eri yksikössä ja voin kyllä olla onnellinen siitä, että minulle on tarjoutunut mahdollisuus tähän. Työskentely näissä yksiköissä eroaa paljon toisistaan ja se on kyllä minulle etu. Työkokemukseni ja osaamiseni etenee suuren harppauksen tulevan kesän aikana. Sen turvin on hyvä sitten elokuussa lähteä jatkamaan opintoja.

Maanantaina kävin taas elokuvissa. Taisinkin tuossa Mitä mulle tänään kuuluu-haastepostauksessa kertoa, että kävin kuopuksen kanssa leffassa ja syömässä hänen syntymäpäivänsä kunniaksi. Nyt seuranani oli keskimmäinen tytöistäni, jolla oli viime viikonloppuna synttärit. Olen siis ottanut tänä vuonna tavakseni antaa kaikille lapsilleni synttärilahjaksi kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa. Nyt kaksi nuorimmaista ovat pääseet nauttimaan jo lahjastaan ja syksyllä on sitten esikoiseni vuoro. Kahdenkeskinen aika ja yhdessä tekeminen on mukavaa ja olisi suotavaa useamminkin, mutta toimii hyvin myös lahjana varsinkin jo kotoa poismuuttaneille lapsille. Tälläkin kertaa kävin ennen leffaa tytön kanssa syömässä. Ruokailun lomassa oli mukava päivitellä kuulumisia ja jutella niitä näitä. Elokuvaksi valikoitui tällä kertaa hauska ja ehdottomasti näkemisenarvoinen leffa; Varasto2. Mä niin tykkään tosta Minttu Mustakalliosta.

Nyt edessä on normaalia pidempi viikonloppu ja luvassa on paljon mukavaa tekemistä ja ihania kohtaamisia. Huomenaamuna lähden ystävän kanssa Kevätmessuille Messukeskukseen. Ihanaa päästä fiilistelemään tulevaa kesää ja tsekkaamaan parhaat vinkit puutarhasisustamiseen. Minua saa sitten nykäistä hihasta, jos olet itsekin messuilla ja tunnistat minut. Illalla tulevat sitten mummon muruset mummolaan ja päästään yhdessä ulkoilemaan ja viettämään keväistä viikonloppua. Jokohan olisi oikea aika korkata grillikausi?!

Miten sinun kevääsi on sujunut? Oletko päässyt nauttimaan upeista keleistä? Joko teillä on korkattu grillikausi?  

Sikin sokin saduissa

Olen ollut viime aikoina ihan totaalisen sekaisin satujen ja lorujen ihmeellisessä maailmassa. Koulussa olemme luovan tunneilla saduttaneet, lukeneet loruja, laulaneet lastenlauluja ja leikkineet. Mies kyselee aina iltaisin, miten koulussa on mennyt ja mitä ollaan tehty?! Eräänä päivänä sitten kerroin, että tehtiin nukketeatteria. Mies tuumasi siihen, että "Te siis leikitte koulussa?!" "Joo, mä esitin Kolme karhua" , vastasin. Sain huokailuja vastaukseksi. Mutta täytyy kyllä sanoa, että olen tykännyt noista tunneista.

Lukeminen on lapsille todella tärkeää ja kehittävää. Se auttaa lapsen kielellisessä kehityksessä hurjasti ja tietenkin laajentaa myös heidän sanavarastoaan. Lukuhetket lasten kanssa ovat myös tärkeitä yhdessäolon hetkiä. Nykyisin luen lastenlasteni kanssa paljon kirjoja, mutta kyllä olen omillekin lapsilleni lukenut aikanaan. Iltasadut olivat joka päiväinen juttu. Lapset muistelevat vielä tänäkin päivänä erästä sauhetkeä, kun olin lukiessani hiukan eläytynyt sadun mukana ja leijona todella karjaisi niin, että pienimmäinen lapsistani säikähti, hups!

Silkkiturkki,

ruususuu,

pieni kissa Krumeluu,

pienen pieni kissa

istuu aatoksissa.

Miettii kissa Krumeluu:

Missä on se suuri puu,

jossa niin kuin omenoita

kasvaa hiiren penikoita.

Puuta vain kun ravistaa

sata hiirtä putoaa.

Niitä sitten popsimalla

söisi pienen sienen alla

kissa Krumeluu,

pieni ruususuu.

-Kirsi Kunnas, Tiitiäisen satupuu-

Koulussa meillä oli kotitehtävänä tehdä oma lorupussi. "Kuka saa, kuka saa, lorupussiin kurkistaa, tillin tallin tömpsis?" Niinpä minäkin askartelin omat korttini ja keräsin ne ystäväni minulle vartavasten ompelemaan pussiin. Etsin netistä lasten loruja, kirjoitin ne wordille ja tulostin. Tulostamani lorut liimasin sitten noihin kortteihin. Toiselle puolelle liimasin aiheeseen liittyvän kuvan, joita olin leikannut vanhoista kirjoista ja lehdistä. Eilen testasin lorupussia lastenlapsien kanssa ja toimii. Lorupussi on mukava, helppo ja nopea ohjelmanumero esimerkiksi silloin, kun lapsilla ei ole mitäään tekemistä; ainakaan heidän omasta mielestään. Silloin lorupussi esille ja nopea sukellus lorujen maailmaan. Muutaman lorun jälkeen leikitkin taas maistuvat ihan eri lailla.

Eilen jatkoin vielä lastenlasten kanssa seikkailua satujen maailmassa. En kovinkaan usein käy lastenlasten kanssa missään, vaan vietämme yleensä yhteistä aikaa meillä mummolassa. Eilen  teimme kuitenkin poikkeuksen ja lapsenlapset tulivat ihan vartavasten tätä menoa varten iltapäiväksi meille, Kouvolan Taitoluistelu ry järjesti nimittäin Kouvolan jäähallissa jääshown, jossa oltiin ihan sikin sokin saduissa. Eri ikäiset lapset ja nuoret luistelun harrastajat esittivät hienon jääshown, jossa oli katkelmia useista kaikille tutuista Disneyn saduista. Jäällä nähtiin niin Frozen, Tuhkimo, Lumikki, Dumbo kuin Pinocciokin sekä monta muuta satuhahmoa. 

Jääshowssa esiintyi todella taitavia luistelijoita, mutta kyllä kaikista hellyyttävimpiä olivat nuo pienen pienet luistelijat ♥ Voi suloisuus, miten söpöjä he olivat ♥ Välillä joku muksahti nurin, mutta se ei haitannut. Ylös vain ja esitys jatkui. Ihan pienimmät tarvitsivat vielä taluttajan ♥ Lapset tykkäsivät esityksestä ja tyttö ihasteli tyttömäiseen tapaansa luisteijoiden kauniita pukuja. Jääshow oli mukava irtiotto aikuisopiskelijan arjesta ja lastenlasten varjolla sitä pääsee helposti itsekin mukaan tälläisiin kivoihin juttuihin.

Onko sadut sinulle tuttuja? Luetteko tai oletteko lukeneet lapsille kirjoja? Entä onko lorupussi sinulle tuttu juttu?