Ajellessani viikolla eräänä iltapäivänä töiden jälkeen äitini luo, havahduin huomaamaan, kuinka kaunis syksy meillä tänä vuonna on. Lehtipuut loistivat kauniissa keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä, taivas oli sininen ja aurinko paistoi. Minusta on ihanaa, että meillä on neljä vuodenaikaa ja rakastan jokaista varmasti omalla tavallaan, mutta syksy on kyllä yksi lempivuodenajoistani.

Minua ei ole ahdistanut eikä haitannut lainkaan pimenevät illat. Minusta on ollut ihanaa tunnelmoida kynttilöiden valossa, viritellä valosarjoja kotiin ja nauttia niiden luomasta kauniista tunnelmasta. Itse en henkilökohtaisesti jaksa "vihastua" pimeydestä ja harmaudesta, koska se kuuluu tähän vuodenaikaan eikä sille voi minkään. Elämässä on varmasti suurempiakin huolen ja murheen aiheita kuin pimeä syksy. Yritän siis löytää meneillään olevasta vuodenajastakin aina ne parhaat ja positiiviset puolet. Silloin itsekin vaan voi paremmin ja jaksaa enemmän. 

Tällä viikolla minulla on viikonloppukin töitä eli olen tänäänkin kohta lähdössä töihin. Tästä johtuen minulla oli viikolla yksi vapaapäivä. Viikkovapaat ovat itselleni harvinaisia, koska työviikonloppuja on itselläni vain joka kolmas viikonloppu eli noin kerran kuussa. Viikkovapaat ovat minusta kivoja, koska silloin minulla on aikaa vain itselleni eikä tarvitse miettiä miehen tekemisiä tai mitä tekisimme yhdessä tai muuta. Viikkovapaalla voi tehdä juuri niitä asioita, mistä pidän ja mitä haluan, potematta huonoa omaatuntoa siitä, etten vietä aikaa yhdessä miehen kanssa. Viikkovapaillani jään hurjan helposti vain kotiin neulomaan ja ylipäätään lepäilemään. Nautin yksin kotona olosta ja kiireettömyydestä. Tällä viikolla en kuitenkaan jäänyt kotiin, vaan käänsin auton nokan aamulla kohti Lahtea ja huristelin esikoistyttäreni luokse. 

Kun alkaa oikein tarkasti ajattelemaan, niin tapaamme ja näemme esikoiseni kanssa tosi harvoin. Viestittelemme ja vaihdamme kyllä kuulumisia epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta tapaamme ja näemme toisiamme aika harvoin. Olen tosi huono kyselemään ylipäätään kenenkään läheisen, sukulaisen tai ystävän, kuulumisia ja jotkut ovatkin pitäneet minua sen vuoksi aika sydämettömänä ihmisenä. Sitä en mielestäni kuitenkaan ole, koska kukaan ei näe pääni sisälle ja tiedä, mitä siellä ajattelen ja tunnen. Tässä kohtaa olen myös ajatellut joidenkin ihmisten kohdalla niin, että miksi minun pitäisi aina olla se, joka kyselee kuulumisia. Ihan yhtälailla minultakin voisi kysellä niitä vai mitä? Vai olenko sydämetön ja itsekäs äiti, kun en kysele lasteni kuulumisia lakkaamatta?

Olen halunnut antaa lapsilleni ja heidän perheilleen rauhan elää omaa elämäänsä enkä ole koskaan halunnut puuttua heidän tekemisiinsä. Vastaan ja kerron oman mielipiteeni, jos sitä kysytään, mutta muuten olen hiljaa. He ovat oma tiiminsä, joka tekee omat päätöksensä heidän elämänsä suhteen ja toimivat ja elävät niiden mukaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi kiinnostunut heidän elämästään tai lastenlasteni elämästä. Tottakai olen, he kaikki ovat minulle todella tärkeitä ja rakkaita, mutta en halua olla äiti, anoppi tai mummo, joka on kokoajan sanomassa, miten missäkin tilanteessa pitäisi toimia tai puuttumassa asioihin, jotka eivät minulle kuulu. Jokainen perhe tekee omat päätöksenä ja luo oman tapansa elää sekä vastaa siitä ja sen seurauksista. Niin minäkin olen saanut tehdä omassa elämässäni. 

Tyttäreni tarjosi minulle lounaan Lahden Kauppahallissa, jossa en muuten ole kai koskaan aiemmin käynytkään. Siellä tyttäreni ystävä pitää kahvio Sivuraidetta, josta saa myös lounasta. Tarjolla on  mm. keittolounasta ja erilaisia salaattikulhoja. Me valitsimme molemmat tyttäreni suosikin lohibowlin. Täytyy kyllä sanoa, että oli hyvä lounas ja ennenkaikkea hyvää seuraa. Meillä oli tosi kiva päivä yhdessä ilman sen suurempia tekemisiä. Välillä rento hengailu ja yhdessäolo on ihan parasta. Päivän kruunasi tietenkin lastenlasten tapaaminen iltapäivällä. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kesäinen Helsinki osa 2 ja kahvilasuositus

Olin pari viikkoa sitten siskoni luona Helsingissä. Lunastin joululahjaksi saamani lahjakortin, jolla sai laatuaikaa siskon kanssa. Kirjoittelinkin silloin jo heti ensimmäisen päivän tapahtumista ja nyt postaus saa jatkoa. 

Sunnuntaina otimme auton alle ja käänsimme auton keulan kohti Espoota. Rakastan olla repsikkana, kun silloin pystyy hyvin katselemaan maisemia, pihoja ja puutarhoja eikä tarvitse pelätä, että ajaa ojaan. Niinkin on joskus meinannut käydä, kun olen autoa ajaessani nähnyt jotakin kaunista. Kävimme kahdessa sisustusliikkessä. Ensimmäinen sijaitsi Espoon Saunalahdessa aivan omakotitaloalueen kupeessa. Kyseessä oli lifestyle-liike Home Bazaar. Paikan omistajapariskunta otti meidät iloisesti vastaan. Myymälässä oli myynnissä paljon mm. sisustustuotteita sekä koruja. Pihalla olevassa kasvihuoneessa oli myynnissä isännän omaa tuotantoa, kuten betonihuonekaluja.  Selkeästikin paikka on hyvässä suosiossa, kun meidän siellä ollessamme myymälään tuli vanhempi pariskunta, joka tuli varta vasten kahville myymälään ja herkuttelemaan rouvan porkkanakakulla. Myymälässä toimii siis myös pienimuotoinen kahvila. Itse löysin vihdoin ja viimein itselleni takeaway-mukin. Maksaessani mukia, huomasin kassalla mainoslapun, jossa omistajarouva hymyilee iloisesti ja mainosti antamiaan energiahoitoja. Silloin ymmärsin, miksi paikka vaikutti jollain tavalla tutulta, vaikken varmasti ollut käynyt siellä koskaan aiemmin. Tämä koti oli viime talvena mukana Kenen kotona?-ohjelmassa.

Toinen sisustusliike, missä kävimme, oli siskoni suosikkikauppa Cobello. Sisustusohjelmia katsoessani olen usein törmännyt tähän liikkeeseen ja taisihan Kouvolan Asuntomessuillakin olla joissan kohteissa Cobellon tuotteita. Cobellossa on tuotteita kolmessa eri kerroksessa ja myynnissä on niin laatuhuonekaluja kuin piensisustustuotteitakin.

Ennen bussini lähtöä kotiin kävimme vielä yhdessä kahvilla, sillä pitihän ne korvapuustikahvit juoda vielä sunnuntainakin. Eikös se niin mene, että korvapuusti päivässä pitää pyllyn pyöreänä. Eli nyt seuraa otsikossa lupaamani kahvilasuositus.

Kyseessä on tietenkin tuhansien tarinoiden kahvila, Cafe Regatta, joka sijaitsee Helsingin Töölössä, Sibeliuspuiston ja soutustadionin välissä, meren rannalla. Aivan uskomaton paikka ja kuten kuvasta näkyy myös hyvin suosittu. Tiskille sai siis jonottaa, mutta se ei tuntunut haittaavan ketään. Ei asiakkaita eikä Regatan ystävällistä henkilökuntaa. Itse kahvilarakennus on tosi pieni, mutta ulkoa löytyy paljon lisää istumapaikkoja. Täytyy kyllä sanoa, että harvemmin tulee meikäläisen juotua pullakahveja niin, että voi samalla vaan tuijotella merelle. 

Cafe Regatan kahvilarakennus on sijainnut samalla paikalla jo vuodesta 1887 Alunperin se oli läheisen Pauligin huvilan verkkovaja. Vuosien saatossa siinä on ollut pienimuotoista kesä kahvilatoimintaa 50-luvulta lähtien. Vuonna 2002 rakennusta tarjottiin vuokralle legendaariselle töölöläisyrittäjä Raine Korpelalle. Korpela ihastui miljööseen ja liikeidea lande keskelle Helsinkiä sai alkunsa. Konsepti on uniikki ja se on rakennettu pala palalta, omista aarteista. Tällä hetkellä Cafe Regatasta huolehtii Rainen lisäksi tyttäret Marina ja Krista. Regatasta on vuosien saatossa tullut kahvila jolla on suomalainen sielu.

Cafe Regatta sijaitsee vain parin kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Regatta on lande keskellä kaupunkia. Nuotiosavun tuoksu ja kaunis merimaisema auttaa rentoutumaan ja unohtamaan hetkeksi kaiken muun. Kahvila on auki ympäri vuoden ihan jokaisena päivänä; myös jouluna ja juhannuksena. Kesällä Regatassa voi nautiskella auringon säteistä ja talvella tuijotella tulta vilttiin kääriytyneenä siemaillen samalla kuumaa juomaa. Ihana paikka, ei voi muuta sanoa. Tuo punainen, pieni tupa kätkee sisälleen tuhansia tarinoita. Kuulemani mukaan Regatassa on ihastuttu ja rakastuttu sekä jopa vihitty pari paria avioliittoon. Cafe Regattaan ovat kaikki tervetulleita, niin lapset, aikuiset kuin koirat ja kissatkin.

Kaunis kiitos siskolleni ihanasta lahjasta ja mukavasta viikonlopusta Helsingissä ♥ Kaikkea ei ehditty näkemään ja kokemaan, mutta pitäähän sitä jäädä jotain seuraavallekin kerralle. 

Onko Cafe Regatta sinulle tuttu paikka? Oletko käynyt herkuttelemassa siellä uunituoreilla korvapuusteilla tai kenties paistanut makkarat nuotiolla? 

Helsingin kesä ja joululahjan lunastus päivä yksi

Lahjakortti on ehkä yksi parhaista lahjoista, mitä voi antaa lahjaksi ihmiselle, jolla jo on paljon kaikkea tai vaikkei olisikaan. Se mahdollistaa lahjansaajan omien toiveiden ja tarpeiden toteutumisen ja aikaansaa mukavia elämyksiä ja kokemuksia. Itse sain viime jouluna siskoltani joululahjaksi lahjakortin, jolla sai laatuaikaa siskon kanssa. Aika ihana lahja, kun nimittäin muuten tapaamme ihan liian harvoin siskoni kanssa ja yhdessä vietetty aika ihan kahden on kultaakin kalliinpaa. 

Viime viikonloppuna matkustin sitten siskoni luo kesäiseen Helsinkiin lunastamaan lahjaani. Lauantaiaamuna hyppäsin kouvolassa Onnibussiin, joka on muuten ihan mielettömän edullinen tapa matkustaa ja jo vähän ennen kymmentä olin perillä. Meillä oli siis koko päivä aikaa toteuttaa toiveitani, joita siskoni oli kysellyt minulta jo ennakkoon. Ensimmäisenä suuntasimme Hernesaarenrantaan aamukahville Löylyn terassille. Kuppi kahvia ja Löylyn suurin korvapuusti lautasella kahvittelimme ja ihastelimme terasilta avautuvaa upeaa maisemaa. Ilma oli sateen jälkeen vielä pilvinen, mutta saatoin kuvitella, kuinka ihanaa tuolla on istua auringonpaisteessa kauniina kesäpäivänä tai vaikkapa iltasella auringon laskiessa. Huikea paikka.

Kirpputorien suurena ystävänä ja muutenkin kierrätyksen kannattajana suuntasimme Hernesaaresta  Helsingin suurimmalle ulkokirpputorille eli Hietsun kirppikselle. Hietsun kirppis on todella suosittu kesäkohde, josta voi tehdä löytöjä tai sitten puolestaan tietenkin myydä pois ylimääräisiä vaatteita ja tavaroita. Hietalahden tori oli täynnä myyjiä ja niin uutta kuin vanhaakin tavaraa oli siis paljon tarjolla; vanhaa Arabiaa, Iittalaa, Riihimäen lasia ja paljon muuta mielenkiintoista. Hetken kierreltyämme bongasin jo kaukaa aivan priiman Marimekon Oiva-sarjan Vihkiruusu mukin. Mukeja oli itseasiassa kaksi, toinen vihreällä ja toinen pinkillä ruusulla. Myyjä ei tinkimisestäni huolimatta suostunut pudottamaan hintaa, joten ostin sitten vain tuon pinkillä kukalla varustetun mukin. Samassa pöydässä silmiini osui myös yksi Muumimukien tuotesarjan erikoismuki; Muumin päivä muki, jota myytiin vuosi sitten vain yhden päivän ajan eli Tove Jansonin syntymäpäivänä 9.8.2018. Tuolloin en mukia onnistunut suuren kysynnän vuoksi saamaan enkä sitä kyllä nytkään raaskinut itselleni ostaa, mutta ystävällinen myyjä antoi minun kuitenkin katsoa ja pitää mukia kädessäni hetken aikaa. No, olihan sekin jo jotain!

Kävimme siskoni kanssa myös toisella kirpputorilla Kaivarin kanuunassa Vuorimiehenkadulla. Netistä saamani tiedon mukaan tämä helsinkiläinen kirpputori on toiminut jo kymmenen vuoden ajan ja on vakiinnuttanut asemansa yhtenä kaupungin suosituimmista kirpputoreista. Kirppis oli todella siisti ja sisäilma vaikutti raikkaalta. Myynnissä oli pääosin vaatteita, kenkiä ja laukkuja, mutta myös jotakin piensisustusesineitä. Itse en tuolta tällä kertaa löytänyt mitään ostettavaa, mutta uskon, että moni tekee sieltä löytöjä, koska tarjolla oli myös paljon merkkituotteita, kuten Marimekon raitaa sekä muitakin kuoseja. 

Aika kului kaupungilla kierrellessä tosi nopeasti ja välillä täytyi myös syödä. Kuljettuamme Esplanadin puiston läpi poikkesimme lounaalle oikeaan Esplanadin helmeen eli Kappeliin. Täytyy tunnustaa, että en ole koskaan aiemmin käynyt siellä, mutta lounaamme jälkeen olin todella vakuuttunut siitä, että käyntini ei jäänyt viimeiseksi. Kappelin arvokas olemus, upea lasiveranta sekä vieressä olevan Esplanadin puiston kauneus eivät voi olla tekemättä vaikutusta Kappelissa kävijöihin. Paikka kuhisi ihmisiä, jota en siis todellakaan ihmettele ja rapusalaatti oli taivaallisen hyvää. Täydellinen valinta lounaspaikaksi.

Iltapäivällä sade hiukan häiritsi meidän suunnitelmiamme, joten suunnitelmissamme ollut vierailu Happy Waffle Hki:ssä jäi tällä kertaa kokematta. Olen suuri vohvelien ystävä ja olen kuolannut instagramissa lukemattomia kertoja noita ihanannäköisiä vohveleita, joten siinä syy, miksi olisin halunnut käydä tuolla. Mutta ensi kerralla sitten. Vaikka kuljimme kaupungilla osin julkisilla, kertyi meille päivän aikana yli 15 000 askelta ja sen myötä tietenkin myös ruokahalu kasvoi. Siskoni oli kuullut paljon kehuja saaneesta ravintola Baccosta ja heidän erityisen hyvistä pizzoistaan. Italialainen ruoka on aina suuri nautinto, joten paikka kuullosti oikein hyvältä valinnalta illallisellemme. 

Eikä ole turhaan kehuttu Baccon pizzoja. Ne olivat todella hyviä ja tuo pizzan pohja oli erityisen maukas eikä pizzan syönnin jälkeen tullut sellaista turvottavaa ähkyä, kuten monesti saattaa tavallisen pizzan jälkeen tulla. Tutkin hiukan asiaa ja Baccon pizzapohja tehdäänkin hiukan eritavalla kuin normipizzapohja. Taikinaa kohotetaan 96 tuntia, jona aikana hiiva on niinsanotusti kulunut loppuun taikinassa ja tämä on se syy, miksi Baccon pizza ei jätä turvonnutta fiilistä. Lisäksi plussaa pizzalle oli se, että se leikkaantui hyvin ilman sahaamista. Valitsemani ravintolan nimikkopizza Bacco oli todella herkullinen. Kiinnitin myös huomioni siihen, että pizzoissa oli käytetty tuoreita ja hyviä raaka-aineita, joka vain lisäsi ruokailun nautintoa.

Illallisen jälkeen poikkesimme kotimatkalla hakemaan kaupasta vielä leffakarkkeja ja jäätelöä, koska katsoimme Netflixistä vielä illan päätteeksi hauskan kotimaisen leffan, Yösyöttö. Leffan jälkeen ei unta paljon tarvinut odotella, joten ensimmäinen päivä Helsingissä oli päättynyt. 

Oletko sinä käynyt Hietsun kirppiksellä tai Kaivarin Kanuunassa? Onko Kappeli sinulle tuttu paikka? Entä mitä mieltä olet italialaisen keittiön herkuista?

Mukavaa alkanutta viikoa sinullekin ♥

Päiväkahvilla vanhassa viljamakasiinissa

Olemme miehen kanssa tämän alkukesän aikana käyneet muutaman kerran viikonloppuisin ajelemassa. Minusta on ollut hämmentävää huomata, että tässä omassa kotikaupungissakin on paljon paikkoja, joita en ole koskaan nähnyt tai joissa en ole koskaan käynyt. Aina ei siis kannata mennä merta edemmäs kalaan.

Eilen lähdimme taas sunnuntaiajelulle ja tällä kertaa suuntasimme Korian kautta kohti Anjalaa. Olen toki käynyt Anjalassa ennenkin ja miehen tämänhetkinen työmaakin sijaitsee siellä, mutta Vanhassa Makasiinikahvilassa en ollut käynyt koskaan aiemmin. Viime keväänä sinne yritimme kerran mennä, mutta silloin se oli vielä kiinni. Nyt kahvila oli auki ja pääsimme kahvittelemaan sen ihanalle aurinkoterassille.  

Maksiinikahvila sijaitsee Anjalan kartanon vanhassa viljamakasiinissa, joka on rakennettu vuonna 1842. Kahvilakäyttöön makasiini on kunnostettu ja otettu vuonna 1958. Makasiini on kaksikerroksinen ja vuonna 1977 sen toisessa kerroksessa alkoi pienimuotoinen taidenäyttelytoiminta, kun silloinen yrittäjä asetti yläkertaan tauluja esille. Perinne jatkui seuraavina vuosina kehittyen lopulta Anjalankosken kaupungin ylläpitämäksi ”Anjalankosken taidetömäys”-näyttelyksi. 2000-luvun alussa nimeksi vaihtui ArtPurha. Nykyisin Ankkapurha Art -näyttelyt esittelevät paikallisia taiteilijoita. Taidenäyttelyt toteutetaan yhteistyössä Kouvolan taiteilijaseura Kouta ry:n kanssa. 

Minä rakastan kahviloita. Makasiinikahvila oli ihana ja sen hyvä kahvi ja herkulliset jäätelöt ovatkin saaneet suuren suosion. Kahvista tuli hetkessä vieläkin parempaa, kun se kaadettiin vanhoihin Arabian kahvikuppeihin. Vitriinistä löytyi useampaa erilaista kakkua, macaronceja sekä Kymenlaaksolainen perinneruokauutuus Läppä, jota meidänkin piti tietenkin maistaa. Ruisläppää löytyy lammas- ja kasvistäytteillä. Lammasläpässä ruiskuoren päällä on palvilammasta rouheena sekä emmental-juustoa. Kasvisversio taas pitää juuston lisäksi sisällään rakuunalla maustettua punasipulia ja porkkanaa.  Leivonnaisen juju on siinä, että yksi reuna käännetään kaksinkerroin. Silloin syntyy pieni läppä, josta on helppo pitää kiinni. Suolaisen alkupalan lisäksi piti tietenkin ottaa myös jälkiruokaa ja se oli sitten jotain makeaa. Mies valitsi appelsiinisorbetin ja itse otin juustokakkujen ystävänä mangojuustokakkua. Minusta oli hienoa, että jäätelöpallot laitettiin esille pieniin lasisiin purkkeihin pahvisten pikarien sijaan. Leivonnaiset ja jäätelöt olivat kaikki todella hyviä eikä niitä oltu pilattu edes liian korkeilla hinnoilla. Leivonnaiset leivotaan Nuorisokeskus Anjalan keittiössä kivenheiton päässä. 

Makasiinikahvila sijaitsee todella kauniissa miljöössä Anjalan kartanon mailla. Itse kartano on vielä tällä hetkellä remontissa, mutta aukeaa yleisölle jälleen heinäkuussa Asuntomessujen alkaessa ja on avoinna joka päivä klo.12-18 kuukauden ajan. Kartanon historia alkaa jo 1600-luvulta, mutta nykyinen päärakennus on rakennettu 1800-luvun vaihteessa. Kartano oli Wrede-suvun omistuksessa 1837. Kartano edustaa varhaista uusklassismia ja toimi kartanomuseona vuosina 1957 – 2010. Vuodesta 2017 kartano on ollut yksityisomistuksessa ja Ankkapurhan kulttuurisäätiön hallinnassa. Kannattaa siis suunnata Asuntomessujen aikaan myös Anjalaan, Ankkapurhan kulttuuripuistoon. Messualueelta on noin 20 kilometrin matka Anjalaan. Ankkapurhan kulttuuripuisto ja siihen sisältyvät Alvar Aallon suunnittelemat mestaritalot Inkeroisissa muodostavat yhden asuntomessujen etäkohteen. Messuvieraat pääsevät tutustumaan oheiskohteisiin maksutta koko asuntomessujen aukiolon ajan. 

Ankkapurhan kultturipuistossa järjestetään paljon erilaisia tapahtumia ja ohjattuja kierroksia, joiden aiheina ovat mm. historia, arkkitehtuuri ja myös alueen kummitukset. Tapahtumista voit lukea lisää heidän nettisivuiltaan.

Miten sinun viikonloppusi sujui? Harrastako sinä maakuntamatkailua vai lennätkö mieluummin sinivalkoisin siivin lämpimään? Oletko aikeissa tulla asuntomessuille Kouvolaan? 

Hyvää alkavaa uutta viikkoa sinullekin ♥

Lupiinikimppu maljakossa kohti viikonloppua

Eilen pysähdyin kotimatkalla poimimaan viikonlopuksi kukkia maljakkoon. Valmistujaislahjaksi saamani ihana Riviera Maisonin laukkumallinen maljakko oli ammottanut tyhjyyttään kuistin lipaston päällä jo monta päivää. Nyt oli siis jo korkea aika saada maljakkoon täytettä. 

Tällä kertaa maljakkoon pääsi tien pientareelta kauniit vaaleanpunaiset ja valkoiset lupiinit. Olen lukenut ja kuullut, että lupiini luetaan nykyisin haittalajiksi ja ne pitäisi hävittää kokonaan. Ihmisiä on kehoitettu keräämään lupiineja, jotta niiden siementäminen luontoon vähenisi. Itse kyllä henkilökohtaisesti pidän tosi paljon lupiineista, koska ovat niin kauniita. En siis toivo, että ne häviäisivät kokonaan tien pientareilta. Ymmärrän kyllä, että tämä sitkeä laji leviää ja valtaa alaa hyvin helposti, koska se viihtyy ja pystyy kasvamaan hyvin vähäravinteisessakin maassa. Lupiinien leviämisen myötä lukuisat niittyjen ja laitumien kasvit ja hyönteiset ovat tulleet uhanalaisiksi. Lisäksi lupiini sitoo juurinystyröillään typpeä ilmasta rehevöittäen kasvupaikkaansa. Lupiini vaikuttaa paikallisiin päiväperhospopulaatioihin, koska se ei kelpaa toukille eikä aikuisille ravintokasviksi. Se heikentää myös kulttuurimaisemia valtaamalla alaa kedoilta ja vanhoilta koristekasveilta vanhoissa kulttuuriympäristöissä. Kerätäänpä siis kaikki sankoin joukoin lupiineja maljakoihin ja hävitetään kukkineet lupiinit sekajätteen mukana, niin saadaan tämä vieraslaji kuriin, vaikka niin kaunis kukka onkin. 

Viime viikot tai oikeastaan koko mennyt kuukausi on ollut todella kiireistä aikaa. Niinpä vapaa-ajallakaan en oikein ole ehtinyt kunnolla lepäämään. Se on tuntunut kropassa ja olossa ylipäätään. Tälle viikonlopulle ei ole sovittu eikä suunniteltu mitään erityistä, joka on kyllä enemmän kuin tervetullut ajatus. Kotikin on ollut vähän huonolla hoidolla valmistujaisteni jälkeen, joten olen pikku hiljaa tehnyt siivouksia rennolla otteella ja ilman paineita. Saunan pesu ei ole lempipuuhaani, mutta eilen töiden jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja laitoin tuulemaan. Nyt sauna tuoksuu puhtaalta ja raikkaalta ja on valmis ottamaan vastaan juhannuksen pienetkin saunojat. 

Tänä aamuna olen myös nauttinut ihanasta ja ennenkaikkea kiireettömästä aamusta. Sisäinen kello herättää näillä kilometreillä vapaapäivänäkin hyvin varhain, joten aikaa on ja päivällä pituutta. Tänään join ensimmäiset kahvit uusimmasta muumimukistani, jonka ostin viikolla kauppareissun yhteydessä. Tykkään mukista yllättävän paljon, vaikkei vihreä olekaan lempivärejäni. 

Tein viikolla myös ihan super hyvän löydön kauppareissullani. Löysin ihan täydellisen muromyslin, jossa on paahdettuja maapähkinöitä ja maapähkinävoita (Kellogg's crunchy musli). Muromysli on niin hyvää turkkilaisen jogurtin ja tuoreiden marjojen kanssa, hmmm...

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Puutarhajuhlat - lastenlasten synttärit

Elämä ei ole aina pelkää juhlaa, vaan se on myös ruusuilla tanssimista, kuten sanontakin sanoo. Meillä juhlia riitti tällekin viikolle, kun saimme mieheni kanssa järjestää lapsenlapsillemme yhteiset syntymäpäiväjuhlat täällä meillä mummolassa. Vanhempi lapsista on syntynyt toukokuussa ja nuorempi kesäkuussa, joten olemme sukulaisten ja kummien kanssa kahvitelleet jo muutamana vuonna yhteissynttäreiden merkeissä. Aiemminkin lasten synttärit ovat olleet meillä, mutta nyt muutaman vuoden tauon jälkeen oli jo taas kiva päästä järjestämään synttäreitä. 

Tällä kertaa järjestimme synttärit puutarhajuhlina. Monesti kun lapsenlapset ovat olleet meillä olemme yhdessä grillanneet tai paistaneet makkaraa tikun nenässä sisällä pystyuunissa. Niinpä ajattelin, että grillaaminen voisi olla myös osa lasten synttäreitä. Ulkoistimme siis juhlat kokonaan ja kaikki tarjoilut laitettiin esille kesähuoneeseen. Ukilla oli aika "mukavan" lämmintä grillin äärellä. Grillattavien lisäksi tarjolla oli lasten kummitädin tekemää makaronisalaattia, dippivihanneksia ja kolmioleipiä. Kolmioleipiä tein kahta eri kokoa. Vähän isompia aikuisille ja pienempiä lapsille. Suolaisten tarjottavien jälkeen herkuttelimme kesän ensimmäisellä mansikkakakulla ja minikaakaomuffineilla. Lisäksi oli vielä vaahtokarkkeja ja vohveleita. Juomana oli niin lapsille kuin aikuisillekin mehua ja kakun kanssa aikuisille myös kahvia. Tarjoilut osasin kerrankin mitoittaa niin, että mitään ei jäänyt yli, mutta kaikkea oli kuitenkin riittävästi. 

Sää suosi taas meidän juhlia ja lämpötilan paukkuessa 30 asteessa oli varjopaikoista jo kysyntää. Olin laittanut lehmusten alle pari peittoa, kun ajattelin, että lapset voisivat leikkiä niiden päällä. Mutta lapset juoksivat pihalla, keinuivat ja leikkivät leikkimökissä, joten peitot jäivät aikuisten käyttöön. Minusta oli mukava seurata noita nuoria aikuisia, jotka kokoontuivat aurinkovarjon alle tai peiton päälle varjoon seurustelemaan. Tunnelma oli mukavan rento ja vieraat viihtyivät hyvin. 

Olen siis tullut mummoksi varsin nuorena, 43-vuotiaana. Olen itse saanut esikoiseni parikymppisenä, joten seitsemän vuotta sitten oli jo ihan odotettavissakin, että pian pääsisin ylenemään mummoksi. Muistan aina sen päivän, kun esikoiseni kertoi miehensä kanssa, että heille on tulossa vauva. Muistan, kuinka he veivät käteni esikoisen vatsalle ja sanoivat, että siellä hän on, ensimmäinen lapsenlapseni. Sydän läikähti siinä kohden ja voimakas onnen tunne valtasi minut. Se oli juuri oikea aika tulla mummoksi; ei yhtään liian aikaisin eikä liian myöhään. 

Olen sanonut sen monesti aiemminkin, mutta mummoksi tuleminen ja lastenlasten elämässä mukana olo on yksi parhaimmista asioista elämässäni. Se on suuri saavutus, josta voin olla ylpeä ihan joka päivä. 

Juhlat menivät siis kaikinpuolin hyvin. Lapsetkin antoivat peukut juhlille ja olivat iloisia ja kiitollisia kaikista saamistaan lahjoista. Tästä asiasta keskutelimmekin tai vanhemmat keskustelivat lasten kanssa ennen juhlia. Olen iloinen siitä, että lapsenlapsillani on hyvät vanhemmat, jotka jaksavat puuhastella lasten kanssa, elää arkea lasten ehdoilla ja ennenkaikkea kasvattaa lapsistaan kuuliaisia ja toisia kunnioittavia ihmisiä. Minun ei tarvitse tyrkyttää heille omia oppejani enkä haluakaan. Jos he kysyvät minulta mielipidettäni, kerron sen ja totta kai olen aina tarvittaessa myös tukena heille. Tarkennettakoon nyt kaikille, että ei se meidänkään elämä aina ole yhtä juhlaa, vaikka viime aikoina juhlan aiheita onkin ollut useampia. Mutta sen olen elämässä oppinut, että pienistäkin asioista kannattaa iloita ja olla onnellinen, joten miksi emme siis kokoontuisi välillä yhteen ja juhlisi elämää.

Miten teidän viikonloppunne on mennyt? Ottiko helle koville vai nautitteko siitä täysin rinnoin? Joko talviturkki on heitetty vai vieläkö vesi on liian kylmää uimiseen?