Kesälomani vetelee viimeisiään. Tämän neljän viikon mittaisen loman kruunasi käynti kotikunnassani Iitissä sijaitsevalla Kotieläinpiha Olgan Farmilla. Kyseessä oli siis heinäkuun alussa avattu Olga ja Tuukka Temosen omistama kotieläinpiha. Paikka on saanut kuluneen heinäkuun aikana paljon suosiota hyvänä lapsiperheiden lomakohteena ja sitä se myös oli. Tosin oma lapseni, jonka kanssa farmille menin, on jo 17, mutta se ei todellakaan haitannut. Kotieläinpihalle voi mennä kuka vaan. Olgan Farmi sijaitsee siis entisessä kotikunnassani, jossa olen viettänyt suurimman osan elämästäni. Siinä kierrellessä oli ihana vaipua hetkeksi lapsuusmuistoihin ja muistella, kuinka naapurissa olevan kyläkoulun pihalla olin joskus pelannut pesäpalloa kavereiden kanssa. Mutta muisteltavaa oli tyttärelläkin, joka noin kahdeksan vuotta sitten oli käynyt Olgan heppakerhossa. Tutuissa maisemissa siis oltiin ♥

Olimme paikalla ensimmäisinä, kun Kotieläinpiha aukesi klo.12. Olgan ihanat ja niin reippaat tytöt tulivat aukaisemaan portin ja minä en voi kuin ihailla noita Olgan ja Tuukan lapsia. Niin iloisia, hyväkäytöksisiä, reippaita ja luonnollisia (aitoja) lapsia, joiden touhuja on mukava seurata. Erityishuomion sai tällä kertaa juuri 8-vuotta täyttänyt Helga, joka opasti sujuvasti kotieläinpihan vieraita pihamaalla. Helga rohkaisi minuakin rapsuttelemaan lampaita ja kilejä aitauksen sisäpuolelle. Onneksi rohkenin mennä ♥ Farmilla oli nähtävillä paljon erilaisia eläimiä ja täällä eläimiä tosiaan oikeasti näki. Lampaiden ja kilien (myös kanien) aitaukseen sai siis mennä tekemään tuttavuutta noiden ihanuuksien kanssa. Eläimet olivat niin onnellisia ja selkeästi tottuneita lapsiin ja heidän rapsutuksiinsa. Tyttöä kiinnosti eniten Olgan hevoset, joita oli neljä isoa ja upeaa yksilöä. Suurimman huomion meiltä sai kuitenkin Elhottaren tänä kesänä saama varsa ♥

Olgan Farmilla on selkeästi panostettu eläinten hyvinvointiin. Koko farmialue on varsin laaja ja kaikilla eläimillä on reilun kokoiset aitaukset. Itse ihailin erityisesti betonirenkaista eläimille tehtyjä suojauksia. Mikä nerokas idea ja vieläpä kivan näköinen. Kaikki eläimet eivät kuitenkaan olleet aitauksissa, vaan esimerkiksi Pette-poni ja Kingo-aasi kuljeskelivat alueella täysin vapaana hurmaamassa vieraita ja keräilemässä heidän rapsutuksiaan.

Kierrellessäni sitten missä päin suomea tahansa minua kiinnostavat aina kaikki pienet kahvilat. Pyrin aina mahdollisuuksieni mukaan suosimaan pienyrittäjiä, koska itsekin haluaisin olla sellainen ja nimenomaan kahvilayrittäjä. Olgan Farmilla on siis kahvila. Olin kuullut kehuja Olgan porkkanakakusta ja vohveleista. Noh, me maistettiin molempia ♥ Olga leipoo itse kaikki leivonnaiset kahvilaan aamupäivisin ennen kotieläinpihan aukeamista. Tarjolla oli edellämainittujen herkkujen lisäksi myös ainakin pullaa ja brownieita. Kahvilan hinnat olivat todella asiakasystävälliset, joten kahvila saa minulta täyden kympin.

Olgan farmi on minusta aivan mahtava paikka. Alueelta löytyy myös lasten leikkipaikka, jonka vieressä on pöytiä ja penkkejä esimerkiksi omien eväiden syömiseen (sallittua täällä), lasten hoitohuone, vesipiste ja useampi wc. Myös kahvilarakennuksesta löytyy lapsille erillinen leikkihuone. Suosittelen siis tätä paikkaa kaikille erittäin lämpimästi. Itse tässä jo mietin, koska voisin mennä uudelleen :))

Vihdoinkin kiinni kesässä ♥

Hei vaan kaikille!

Täällä ollaan jo parannuttu kovasta kurkkukivusta ja jatkettu lomailua. Viimeinen lomaviikko on menossa ja jotenkin mä olen tämän viikon aikana vasta oikein kunnolla päässyt mukaan tähän kesän fiilikseen ja lämpöön. Helle on hellinyt meitä ja välillä on ollut jopa tuskaisen kuumaa ainakin minulle. Olen kuitenkin huomannut, että paremmin tuota hellettä kestää, jos puuhastelee jotain auringossa kuin että pitäisi istua siinä paahteessa paikoillaan. Ei kiitos! Minusta ei siis ole istumaan aurinkotuoliin, vaan mieluummin sitten teen jotakin hiki päästä valuen. Se ei haittaa, kun samalla saa jotain näkyvää aikaiseksi. Mutta siis heinäkuun vika viikko menossa ja kaksi viikkoa lasten koulun alkuun. Eilen klikkailtiin tytön kanssa koululaukku ostoskoriin. Mittailtiin läppäriä, että mahtuuko laukkuun jne. Lukiossa kun pitää nykyisin olla oma läppäri, huoh...mihin tämä maailma on oikein mennyt/muuttunut?!

Eilen aloittelin viinimarjojen poimimisen. Meillä on sekä mustia että punaisia viinimarjoja, mutta myös valkoisia. Mustia ei juuri meille tänä vuonna tullut. En tiedä onko muilla ollut sama tilanne vai onko rastaat jo ehtineet syömään meidän omat melkeinpä kokonaan?! Punaisia ja valkoisia viinimarjoja tuli kyllä sitten ihan hyvin. Punaiset (ja ne vähäiset) mustat sain eilen poimittua. Iltasella sitten keittelin jo kaksi maijallista mehua. Vähän taas jänskätti, miten osaan, kun en ole muutamaan vuoteen hommaa tehnyt, mutta hyvinhän se sujui...vanhasta muistista :)) Viikonloppuna ajattelin sitten poimia viimeistään ne valkoiset viinimarjat ja keitellä ne pakastimessa olevien viime vuotisten punaisten kanssa mehuksi. Tuo juuri keitetty mehu tuoksuu kyllä niin ihanalta ♥ ja jotenkin siinä keitellessä tuli ihan sellainen emomainen olo...siis tiedättekö...tässä nyt talven varalle keittelen, että perheellä on, mistä ottaa :))

Keitin mehun tälläisella ohjeella:

n.4l viinimarjoja
500g sokeria

Laita vesi mehumaijan alinpaan osaan ja kuumenna se. Laita marjoja ja sokeri vuorotellen kerroksittain mehumaijan reijälliseen osaan. Laita alimmaiseksi ja päällimmäiseksi marjoja. Sulje kansi tiiviisti. Keitä ensin 20 minuuttia. Laske mehu varoen maijasta ja kaada takaisin mehumaijaan marjojen päälle. Keitä marjoja vielä noin tunti tai kunnes marjat ovat täysin vaaleita eikä niistä enää irtoa mehua.

Kuumenna sanomalehteen käärityt lasipullot uunissa 100-125 asteessa vähintään 15 minuuttia. Kiehauta kumikorkit kattilassa. Laske valmis mehu kuumaan pulloon ja sulje heti. Kun pullo jäähtyy, korkin keskus menee kuopalle. Se on merkki siitä, että sulkeminen on onnistunut. Jäähdytä mehut ja laita kylmään.

Mä olen varmaan joskus aiemminkin kirjoitellut noista meidän viinimarjapensaista, että ne ovat olleet vähän huonolla hoidolla. Ne on isoja, vanhoja pensaita, jotka on ihan liian lähekkäin toisiaan eli ne pitäisi kaivaa ylös ja siirtää uuteen paikkaan vähän kauemmaksi toisistaan. Kuinkahan valtavat juuret niissä on ja mitähän ne siitä siirtelystä oikein tykkää? Kun pensaat saisi erilleen toisistaan, olisi niiden hoitokin varmasti paljon helpompaa. Nyt tein poimintaa edeltävänä iltana hirveän homman, kun ensin "kaivoin" nuo pensaat esiin nokkosten ja muiden rikkakasvien seasta. Onneksi nuo kitkettävät irtosivat kuitenkin tosi helposti, koska puskien juurelle on kuitenkin joskus laitettu jonkinlaista kuorikatetta. Mulla oli ihan voittajafiilis, kun sain homman tehtyä, mutta olisittepa nähneet mun sääret sen jälkeen. Jouduin nimittäin jonkun valtaisan mäkäräislauman hyökkäyksen kohteeksi ja lopputulos oli aika kauhea. Mutta nyt täytyy lähteä kauppaan ja hakemaan mies töistä. Tälläisiä siis ovat lomapäiväni, jos haluan auton käyttööni ja päästä kotoa johonkin. Vie mies töihin ja hae mies töistä. Ihan kuin kuskaisi lasta johonkin harrastukseen, hih...

Kahden sängyn loukossa

Hei vaan kaikille!

Mä olen nyt kaksi päivää kulkenut oman sängyn ja olohuoneen sohvan väliä. Vuoron perään olen niissä ottanut unet. Sain loppuviikolla yllättäen jostain kauhean kesäflunssan ja olen tosiaan ollut nyt ihan petipotilas. En mä tiedä voiko tätä flunssaksi kutsua, kun ei mulla ole nuhaa eikä yskää, mutta kuumetta ja aivan tosi valtaisa kurkkukipu. Ensimmäisenä yönä en meinannut uskaltaa nukkua, kun tuntui, että henkitorvi turpoaa umpeen enkä saa henkeä. En kyllä muista koskaan sairastaneeni tälläistä kurkkutautia. Nieleminen on sattunut niin paljon, että on oikeasti pitänyt keskittyä nielaisemiseen, että sattuisi mahdollisimman vähän. Kuumetta en ole mitannut, kun meillä ei ole kuumemittaria tai ei ainakaan toimivaa, mutta välillä olen palellut kuin horkassa ja välillä on sitten niin kuuma, että hiki valuu. Särkylääkkeellä olen yrittänyt sitten helpottaa oloani. Se jotenkin turruttaa ton kurkunkin, että pystyy laitamaan edes jotain kurkustaan alas. Toivottavasti tämä tauti alkaisi nyt pian helpottaa ja olisin ensi viikolla jo terve, niin ei menisi ihan koko loppuloma sängyn pohjassa.

Mulla on siis vielä yksi viikko lomaa jäljellä mun neljän viikon lomastani. Vitsi, miten äkkiä tää aika on tosiaan mennyt, mutta onneksi otin kaikki neljä lomaviikkoa putkeen! Mitään erityistä ei ole tullut tehtyä eikä reissuissa ole käyty, ihan tässä kotosalla vaan olen lomaa viettänyt. Tapaamiset ystävien, sukulaisten ja lastenlasten kanssa ovat olleet mun lomani kohokohtia ♥ Ensi viikolle voisi ujuttaa vielä parit ystävätreffit, kun miehelläkin on iltaviikko. Ja kyllähän täällä kotona aina tuota hommaa riittää eli tekeminen ei lopu. Siitä ei tarvitse olla huolissaan, mutta aika arkinen tämä mun lomani kyllä taitaa olla...

 

Ai, mikäkö ihanuus näissä tämän postauksen kuvissa on? ♥ ♥ ♥ Se on mun uusin aarre...vanha emännänkaappi. Mä niin tykkään siitä. Nyt tarvis vaan parantua, että pääsis kirpparille. Haluaisin nimittäin tuohon sellaisen valkoisen virkatun liinan. Sen päälle voisi sitten rakennella jonkinlaisen asetelman vanhoista pikku esineistä tai jotain sellaista. Pitää miettiä! Mutta oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille ♥

Arboretum Mustila - luontoelämyksiä parhaimmillaan

Kivat kesälomapäivät saivat heti eilen jatkoa, kun pääsin ensin käymään äitini luona päiväkahvilla ja sen jälkeen kotimatkalla poikkesimme tyttären kanssa hetken mielijohteesta Arboretum Mustilaan, kun emme olleet kumpikaan siellä koskaan aiemmin käyneet. Elimäellä sijaitseva Arboretum Mustila on Suomen vanhin ja suurin arboretum eli puulajipuisto. Vuonna 1902 perustetussa arboretumissa kasvaa 120 hehtaarin puistoalueella lähes 100 havupuulajia, 200 lehtipuulajia sekä lukuisia pensaita, köynnöksiä ja perennoja eri puolilta maapalloa. Arboretumin perustamisesta lähtien alueella on koeviljelty erilaisia puu- ja koristekasvilajeja ja alue onkin aivan erityinen lajissaan koko Pohjois-Euroopassa.

Useat havulajit on istutettu alueelle laajoiksi metsiköiksi. Kävellessä tuolla metsiköissä tunnelma oli toisinaan tosi eksoottinen ja jopa viidakkomainen. Ikivihreiden havupuiden kauneus on sama kaikkina vuodenaikoina. Monet puiston puut olivat todella suurikokoisia ja vanhimmat niistä ovatkin jo saavuttaneet jopa 40 metrin pituuden, kuten esimerkiksi Pohjois-Amerikan länsiosista kotoisin oleva douglaskuusi.

Mustilan koristepensaista tunnetuimpia ovat alppiruusut ja atsaleat, joita alueelta löytyykin yli 150 eri lajia ja lajiketta. Kesäkuussa kukkivat alppiruusut houkuttelevat alueelle paljon kävijöitä. Alppiruusujen kukinnan aikaan metsänpohja muuttuu värikkääksi kukkamereksi. En ole aiemmin oikein ymmärtänyt sitä, miksi ihmiset haluat nähdä tuon kukkaloiston, mutta nyt ymmärrän. Voin nimittäin vain kuvitella, kuinka upea näky se on kun nuo valtavat alppiruusut ovat täydessä kukassa. Aiomme tyttäreni kanssa mennä ehdottomasti  katsomaan tuota kukkaloistoa ensi kesänä.

Heinä- ja elokuussa puut ovat vehmaimmillaan, samoin kaikki muu kasvillisuus. Kevään ja alkukesän kukkijat ovat väistyneet, mutta mm. hortensiat  aloittelevat vasta kukintaansa. Niistä ensimmäinen, köynnöshortensia (Hydrangea petiolaris), kukkii parhaillaan. Meistä oli aivan käsittämättömän kaunista ja ihmeellistä, kuinka tuo köynnös oli kiivennyt pitkin männyn runkoa kohti korkeuksia.

Alueella vallitsi erityinen hiljaisuus ja rauha. Puistossa voi siis kokea mitä erikoisempia luontoelämyksiä. Tunnelman lisäksi puistossa on tarjolla runsaasti puu- ja kasvitietoutta. Opastaulut ja luontopolut esittelevät monipuolisesti paikan kasveja sekä 100-vuotisen koekasvatustyön tuloksia. Kasvien tarinoihin pääsee nimikyltteihin kiinnitettyjen QR-koodien kautta. Arboretumissa on myös geokätköjä ja lapsille rakennettu luontopolku. Lisäksi Mustilassa toimii puiston perustajaperheen omistuksessa Mustilan Taimitarhat. Arboretumin ympärillä levittäytyy Mustilan Kartano, jonka yksityiskäytössä olevat vanhat rakennukset on säilytetty alkuperäisessä asussaan.

Arboretumin alueella on niin paljon nähtävää ja koettavaa, ettei sitä pysty millään näkemään ja sisäistämään yhdellä kertaa. Niinpä meidänkin on tehtävä tuonne uusi retki vielä tämän loppukesän ja syksyn aikana. Kierrettyämme 2,5 kilometrin metsälenkin olo oli hyvällä tavalla väsynyt ja raukea, mutta myös erityisen onnellinen. Olimmehan saaneet viettää tyttären kanssa yhteistä aikaa ihan kahden ♥

Alla omenapuun...

Heippa taas kaikille!

Mun loman kolmas viikko on jo puolessa välissä ja tässä kohden täytyy kyllä olla kiitollinen siitä, että otin sen neljännenkin viikon lomaa tähän samaan syssyyn. Jotenkin vaan ne kaks eka viikkoa meni ihan lepäillessä ja rentoillessa kotona paria kyläilyreissua lukuunottamatta ja vasta tällä viikolla olen saanut jotain aikaiseksi. Niin, täytyykö sitä sitten saada aina jotain lomalla aikaiseksi tai käydä jossain? En tiedä! Tällä viikolla olen kuitenkin saanut vähän siivoiltua ja pestyä jopa pari ikkunaa täällä kotosalla. Kotoilu on kivaa, mutta välillä on kuitenkin kiva päästä vähän ihmisten ilmoillekin, kun mihinkään lomareissuihin mulla eikä perheellä ole varaa eikä miehellä edes ole lomaa, kun on kausityöntekijä. Mutta siis eilen kotilomailu sai kaipaamaani vaihtelua ja sain viettää ihanan kesäisen iltapäivän ihanien blogiystävieni kanssa ♥ aina iloisen ja energisen Palanutta Siirappia ja Pumpernikkeliä-blogin Marikan luona.

Marika oli tehnyt heidän piharakennukseensa tosi kivan kesähuoneen. Valkoiseksi maalatut lautaseinät, kauniit kalusteet ja rätymatot lattialla toivat tilaan kivaa kodikkuutta. Mikäpä on tuolla iltaa istuessa, vaikka hiukan satelisikin! 

Tänäkin vuonna meitä suosi tosi hyvä ilma, kun kokoonnuimme Marikan omenanpuun alle kahvittelemaan. Välillä auringon säteet olivat jopa vähän liiankin polttavia. Marika olikin laittanut taas meille pöydän koreaksi ja valmistanut mm. jääkahvia, joka oli minulle uusi tuttavuus ja niin hyvää ♥ Voisi kuvitella, että kylmä kahvi on pahaa, mutta tämä hiukan kaakaolla maustettu kahvi jäillä on tosi hyvää. Haluan ehdottomasti tehdä sitä myös kotona.

 Omenapuun alla oli myös muutama amppari, jotka jahtasivat meidät lopulta sisälle Marikan kauniiseen kotiin. Bloggareita, kun ollaan, ensin kaikki pyörivät kameroineen ympäri kämppää tutkailemassa, mitä uutta ja ihanaa Marika oli kotiinsa laitellut. Yhdessä siinä sitten mietittiin, oliko uudet verhot hyvä ostos vai ei ja niinhän siinä sitten kävi, että sinne sisustamisen, kodin laittamisen ja kirppistelyn puoleen ne meidän jutut kääntyivät. Mutta ei se mitään, se on aihe, joka kiinnostaa meitä kaikkia ♥ 

Kiitos Marikalle jälleen kerran ihanien blogitreffien järjestämisestä ♥

ja kiitos seurasta

Laura - Raparperin alla blogista

Jessica - Sisustan ja Unelmoin blogista

ja 

Katja - Sydämellä tehtyä blogista

Toivottavasti nähdään taas pian ♥

Yksi tavallinen kesälomapäivä

Heippa Kaikille!

Pitkästä aikaa uusi video YouTube-kanavallani ja samalla minun ensimmäinen ns. MyDay. Olin kyllä aika lahjakkaasti unohtanut ne minun vähäisetkin editointitaitoni, mutta kertaus on opintojen äiti ja tästäkin taas selvittiin. Toivottavasti tykkäätte videostani ja jos haluat nähdä niitä jatkossakin, käy ihmeessä tilaamassa kanavani . Mutta sen pidemmittä puheitta, tervetuloa mukaan ihan tuiki tavalliseen ja arkiseen kesälomapäivääni.

Onnen hetkiä ♥

Viime viikolla eräänä aamuna ajelin Lahteen viettämään sadepäivää yhdessä lastenlasteni kanssa. Tytärkin oli lomalla, joten oli mukava nähdä häntäkin. Lähteissä koukkasin vielä kaupasta muovailuvahat lapsille mukaan niin lapset saivat välillä vähän erilaista puuhasteltavaa sadepäivän ratoksi. Muovailuvahat olivat ihanan pehmeitä, joten niistä muovaileminen oli kyllä, mitä parhainta taikinaterapiaa meille kaikille ♥

Me tavattiin viime viikolla vielä toisenkin kerran näiden aina niin iloisten ja rakkaiden pikkuisten kanssa, kun he tulivat sunnuntaina kyläilemään tänne mummolaan siksi aikaa, kun vanhempansa menivät kesäteatteriin. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin, joten niinpä vietimmekin yhteistä aikaa pääosin ulkona. Pihan leikkipaikalla tehtiin hiekkakakkuja ja ajeltiin autoilla, leikkimökissä juotiin kahvia ja syötiin ruokaa. Voin kertoa, että mummon sydän meinasi pakahtua onnesta, kun kaksi vuotias pikku-mies työntää leikkimökin oven auki ja huutaa "Ruoka-aika" ♥ Silloin ei voinut kuin mennä. Mummon kesäkukkiakin ihasteltiin yhdessä. Hopeaköynnös kiinnosti lapsia kovasti ja sitä piti jopa hiukan kädellä tunnustella onko se piikikäs vai ei?! Niin ihania hetkiä, joita en vaihtaisi mistään hinnasta pois ♥

Ukin terassityömaa oli muuten oiva paikka tasapainoilulle. Samalla saattoi esittää ukille "muutaman" kysymyksen miksi, miten ja millä sitä terassia oikein rakennetaan? Mä en voi kuin ihailla tuota meidän miehen kärsivällisyyttä, miten hän aina jaksaa vastata jokaikiseen kysymykseen juuri niinkuin se asia oikeasti on....ja se rauhallisuus siinä kohden...ihailen ♥

Ulkona ollessamme aurinko meni mailleen, taivas tummui ja tuli oudon pimeää. Tippa...toinen... ja pian taivas repesi ja saimme aika kovan vesisuihkun niskaamme. Samalla kuului myös ensimmäiset jyrähdykset, joten oli aika siirtyä sisälle. Ruokailun jälkeen leikittiin sitten sisäleluilla, tehtiin palapelejä, luettiin kirjoja ja piirrettiin. Saimmekin tällä kertaa ukin kanssa omat kuvamme 4-vuotiaalta muistoksi tästä vierailusta ♥ Väsymys painoi varmasti jo lapsia, kun vanhemmat saapuivat hakemaan heitä, joten luulenpa, että auton takapenkillä saattoi olla kotimatkalla aika hiljaista porukkaa :))

Tavara vaihtaa omistajaa eli kirppistelyä ja sisustussuunnitelmia

Ensimmäinen lomaviikko on takana ja toinen alkamassa. Takaraivossa piileksii ajatus siitä, kuinka tämä aikatauluton ja kiireetön elämä jonain päivänä päättyy. Kyllä tuo ihmismieli vaan on aika jännä,  mutta nyt hus pois sellaiset ajatukset, koska edessä on vielä kolme täyttä viikkoa tätä ihanaa lomailua ♥ Ensimmäinen viikko meni kyllä sadetta pidellessä, mutta viikkoon mahtui myös ystävien ja sukulaisten tapaamista. Edellisessä postauksessani kerroinkin noista ihanista vauvan tuoksuisista treffeistä ystävieni kanssa ♥

Mä olen monesti kirjoitellut siitä, kuinka paljon olen laittanut meiltä ylimääräistä tavaraa kiertoon ja myynyt kirpparilla pois. Viime viikon lopulla homma taas lähti vauhtiin, kun päätin myydä meidän olkkarin lipaston nettikirpparilla. No, lipastohan meni heti kaupaksi ja sain siitä sopivan pesämunan jo pitkään haaveissa olleeseen emännänkaappiin. Katselin kaappeja Torista ja sieltä löytyikin pari potentiaalista vaihtoehtoa ja siitä innostuneena karsiminen jatkui ja se jatkuu edelleen. Tavara on vaihtanut omistajaa ja kaappirahat on tienattu. Jeee!! Totta kai noita nettikirppareita selatessa, missä itsekin tavaroitaan myy, näkee myös muiden myynti-ilmoituksia. Itse olen kuitenkin tehnyt vankan päätöksen, että en enää osta kuin "suuria aarteita" . Ai, mitäkö ne ovat? No, ne ovat sellaisia tavaroita, joista olen pitkään haaveillut, kuten nyt tämä emännänkaappi ja jos sellainen osuu edullisesti kohdalle, minähän ostan.

Mä olen kyllä tosi iloinen, että olen saanut kaupaksi meille ylimääräistä tavaraa. Se on niin ihana tunne, kun saa ylimääräistä tavaraa nurkista pois ja mikä parasta se on mahdollistanut sitten sen, että olen päässyt toteuttamaan näitä mun suuria haaveita. Mä olen nimittäin tullut siihen lopputulokseen, että pikku hiljaa tekemällä fiksuja hankintoja kodin sisustuksen eteen meidän kodista tulee pala palalta ihan kiva. Ei enää sitä ylenmääräistä pikkusälää, vaan näitä oikeasti vanhoja tai muuten mua/meitä miellyttäviä juttuja/tavaroita. 

Mulla on ollut ihan hakusessa tänä kesänä tuo kesähuoneen sisustus. Sen sisustaminen on vähän haasteellista, koska se on rakennettu pikku hiljaa vanhan pation päälle. Ensin tuli kaiteet, sitten tuli katto (vai toisinpäin?) ja sitten tulikin jo ikkunat jne. Lattiassa on siis raot ja kesähuoneen päädyissä tuuletusaukot. Mua eniten häiritsevä asia on se, että sinne ei voi jättää talveksi mitään, koska sinne pääsee kosteus ja siellä olevat huonekalut tms. voivat homehtua. Kesähuone on siis nimensä mukaisesti vain kesähuone. Keväällä mä tyhjensin tuon meidän kesähuoneen melkeinpä kokonaan ja sitäkin olen nyt lähtenyt sisustamaan kaikessa rauhassa pala kerrallaan. Noh, itseasiassa niitä paloja ei ole sinne vielä montaa tullut, mutta uskon, että ajan kanssa sekin asia korjaantuu. Yksi pala sinne kuitenkin on tänä kesänä tullut ja se on myös yksi pitkäaikainen haave eli tuollainen rottinkituoli ja onkohan tämä nyt sitten se lumikenkämalli? Oli tai ei, se on nyt sellainen tuoli, josta olen pitkään haaveillut ja nyt minulla se on ♥

Vauvan tuoksua kauniissa kodissa ♥

Mä tunnen vieläkin nenässäni sen ihanan vauvan tuoksun ♥ ja se vauva, voi miten hän olikaan suloinen ja niin pieni. Siellä hän nukkui omassa pikku petissään sohvalla. Itkeä tämä pikku herra ei kyllä osannut, ähisi vain, kun alkoi tulla nälkä. Ihanaa oli pitää sylissä tuota pikkuista kääröä. Mä osasin vielä. Eivät olleet taidot karisseet pois. Kävin siis eilen illalla katsomassa ystävättäreni pikkuista vauvaa. Meitä on sellainen neljän naisen porukka. Ollaan oltu aikanaan kaikki samassa työpaikassa ja siellä ystävyytemme alkoi ♥  Nyt siis yksi meidän porukasta sai toisen lapsensa ja sitä pääsimme siis eilen nuuskuttelemaan ♥

Me neljä olemme kyllä hitsautuneet tosi lujasti yhteen. Mä olen tässä porukassa vanhin, mutta ikäero ei kyllä tunnu missään. Hyvin sulaudun itseäni huomattavasti nuorempien naisten joukkoon. Me jaetaan niin ilot kuin surutkin ja ne ehkä kaikista arimmat ja välillä jopa noloimmatkin jutut. Meidän välillämme vallitsee suuri luottamus, koska myös ne kaikista henkilökohtaisimmatkin asiat pystymme jakamaan toistemme kesken. Niin nytkin. Välillä nauretaan ja välillä pyyhitään kyyneliä silmäkulmasta. Kahvitteleminen ja herkuttelu kuuluvat myös oleellisena osana tapaamisiamme. Tällä kertaa oli kyllä ystävämme leiponut monenmoista herkkua. Niinhän siinä sitten taas kävi, että melkein ähkyyn asti piti itsensä syödä, kun ei vain millään malttanut lopettaa syömistä. Tarjolla oli nimittäin myös ihanaakin ihanampaa kesäherkkua, pavlovaa. Kyllä mun on nyt itsekin opeteltava sitä tekemään!

Loppuun on ihan pakko vielä mainostaa tämän ystäväni kaunista kotia ♥ Mä vaan niin joka kerta siellä käydessäni kävelen ympäriinsä ja huokailen. Tämän naisen kädessä pysyy maalisuti ja päästä syntyy lukemattomia ihania sisustusideoita. En voi muuta kuin ihailla. Ystäväni luvalla sain julkaista täällä blogissani muutaman kuvan hänen kodistaan. Esimerkiksi tuo heidän vanhasta ovesta tehty sängyn pääty, nuo ihanat vanhat hyllyt ja lukemattomat pienet yksityiskohdat ovat vaan niin kauniita ja ihania ♥ 

Huoh...