Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille ja tervetuloa myös uusille lukijoilleni mukaan seuraamaan elämääni sanoin ja kuvin tänne blogiini! Ensimmäinen vblog-videoni sai paljon hyvää palautetta. Kiitos siis ihanista kommenteistanne ja kannustuksestanne ♥ Tästä motivoituneena kuvailin ja editoin teille jo toisenkin videon, joka kertoo nyt päättyvän viikonlopun tapahtumista.

Olisin tosi iloinen, jos antaisitte taas palautetta videostani joko tänne blogiin tai sitten tuonne YouTuben puolelle :))  Jos haluat jatkossakin katsella videoitani, voit tilata YouTube kanavani ja pääset heti ensimmäisten joukossa aina katsomaan uusimmat videoni. Kiitos ♥

Ajatuksia elämäntaparemontista ja ihanat avocadoleivät ♥

Heippa kaikille! Kävin tänään taas tapaamassa uutta työterveyslääkäriäni ja kuten arvattavissa olikin, sairaslomani jatkuu vielä ainakin kahdella viikolla. Olen keskittynyt viime aikoina (kai ensimmäisen kerran elämässäni) erityisesti omaan itseeni ja itsestäni huolehtimiseen. Jo viime elokuussa kuultuani siitä, että sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa, aloin pikkuhiljaa siirtymään gluteenittomaan ruokavalioon. Joulun ja uuden vuoden aikaan muutoksessa tapahtui pieni notkahdus (*lue:repsahdus), mutta uuden vuoden myötä olen palannut noudattamaan minulle ehdottomasti paremmin sopivaa gluteenitonta ruokavaliota. Tuo ruokavalio vaatii aika paljon työtä, kun minulle keitellään erikseen omat pastat ja paistellaan itse omat leivät, mutta gluteenittoman ruokavalion tuoma parempi olo ja vatsan turvotuksen katoaminen palkitsee kyllä tuon nähdyn vaivan (siis työn). Miksi ei sitten koko perhe voisi syödä gluteenitonta? Noh, se on ainakin tässä vaiheessa vielä meidän perheessä ihan taloudellinen kysymys. Gluteenittomat elintarvikkeet ovat edelleenkin (ikävä kyllä) kalliimpia kuin tavalliset ja meilläkin, kun tuota nuorisoa on aika ajoin enemmänkin syömässä, on meillä valmistettu gluteenitonta ruokaa ainakin vielä toistaiseksi vain minulle.

Juttelin tänään myös lääkärini kanssa tästä omasta hyvinvoinnistani ja siitä huolehtimisesta. Ohjeeksi sain, että pienin muutoksin eteenpäin. Juuri niin! Uskon, että silloin pääsen parhaisiin ja pitkäkestoisimpiin tuloksiin. Mitä olen sitten jo tehnyt asian eteen? Noh, yritän juoda vettä mahdollisimman paljon päivän aikana! Tämä on minulle tosi vaikea juttu. En yksinkertaisesti vaan muista juoda. Nyt, kun olen ollut päivät kotona, pidän keittiön pöydällä kokoajan vesimukia, josta juon aina ohikulkeissani. Tuota suositeltua 2-3 litraa päivässä en saa kyllä vielä juotua, mutta se on tavoite, jonka toivottavasti joku päivä vielä saavutan.

Lisäksi olen opetellut syömään joka aamu kunnon aamupalan. Normisti joisin vain kaksi, jopa kolme mukillista kahvia, mutta nyt olen tsempannut itseäni tekemään joko kaurapuuroa tai sitten syön uusinta herkkuani avocadoleipiä. Kaurapuuro valmistuu helposti ja nopeasti ihan mikrossa ja päälle laitan sitten jäisiä marjoja. Jäiset marjat jäähdyttävät puuron nopeasti syömälämpöiseksi ja samalla tulee sitten syötyä myös noita marjoja, joita lääkärin mukaan voi syödä niin paljon kuin vain haluaa. Marjojen syöminen on minulle myös sellainen opeteltava juttu. Aiemmin en niitä oikeastaan syönyt lainkaan, mutta nyt laitan niitä myös valmistamiini smoothieihin. Mitä ovat sitten nuo avocadoleivät? No, laitan riisikakun päälle avocadoa ja päälle ripsin vähän sitruunamehua, ruususuolaa ja rouhittua mustapippuria, namskis! Niiiiin hyvää!

 

Minun blogiani pidempään seuranneet ja läheiseni tietävätkin, että olen aikamoinen herkkupeppu enkä tarkoita nyt peppuni muotoa, vaan sitä, että voisin syödä vaikka joka päivä (ja olen syönytkin...aiemmin) kaikenlaisia makeita herkkuja ♥ Nyt olen kuitenkin tietoisesti vähentänyt niiden käyttöä. Kokonaan en ole niitä ainakaan vielä itseltäni kieltänyt, koska vanhastaan tiedän (jojolaiduttajana), että silloin himoitsen niitä kahta kauheammin. Sallin itselleni siis jonkun herkun erityistilanteissa, kuten esimerkiksi kylässä käydessäni. Riittävän unen saanti ei ole koskaan ollut minulle ongelma, koska nukun hyvin. Unen laatu ehkä joskus vähän vaihtelee, mutta tuo suositeltu 6-9 tuntia yössä täyttyy kyllä kohdallani. Vapaapäivinä olen opetellut myös nukkumaan pikku päikkäreitä, jos minusta on vähänkään tuntunut siltä, että minua väsyttää. Päikkärit kun eivät kuitenkaan vie minulta yöunia :))

Sitten siihen yhteen ehkä kaikista tärkeimpään ja minulle myös ehkä kaikista vaikeimpaan asiaan eli itsensä rakastamiseen ♥ Elämäntaparemonttia tehdessä tulee aina väistämättä eteen myös niitä vastoinkäymisiä ja huonoja päiviä. Mieli painuu alas eikä se oma peilikuva näytä yhtään hyvältä. Silloin, niin vaikeaa kuin se ainakin minulle on, yritän käsitellä asioita positiivisuuden kautta. Etsiä itsestäni niitä hyviä puolia. Jos pik-kai-sen liian isoksi kasvaneet massumakkarat masentavat, etsin itsestäni jonkun paremman ja kauniimman kohdan...vaikka silmät tai kapeat ranteet ♥ Ystäväni ja läheiseni ovat sanoneet minullekin lukemattomia kertoja, että ole itsellesi armollisempi. Meidän ei pitäisi olla niin kriittisiä itseämme kohtaan. Ymmärrän sen täysin, mutta siitä huolimatta se on todella vaikeaa...vaikeaa hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on. Niimpä ehkäpä tärkeinpänä opettelun kohteenani on oppia kunnioittamaan ja rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen ♥ Se vaatii paljon työtä eikä tapahdu sormia napsauttamalla, mutta haluan uskoa, että senkin oppii. Minä ainakin haluan oppia, jotta voisin rakastaa entistä paremmin myös kaikkia läheisiäni ♥

IHANAA VIIKONLOPPUA RAKKAAT LUKIJAT!

...ja kiitos kannustavista kommenteistanne edelliseen postaukseeni ♥

Uusia aluevaltauksia

Hei kaikille!

Kuten tuolla Ystäväkirjan vastauksissa kerroinkin, olen jo pidemmän aikaa katsellut YouTubesta toisten videoita ja haaveillut itsekin niiden tekemisestä. Näin sairaslomalla tuntuu olevan tuota aikaa, niin aloin sitten opettelemaan videoiden tekoa ja editointia tyttäreni avustuksella. Nyt ensimmäinen video on valmis julkaistavaksi...jännittääää!! 

Minun esikuvanani tässä videossa on Kati Tavallista arkea blogista. Joskus Katilta kyselinkin, mitä hän ajattelee siitä, jos joku muukin tekee samantyyppisiä videoita ja vastaus oli, että asia on hänelle ihan ok. Noh, tämä asia häiritsee minua vähän edelleenkin, koska minun ensimmäinen videoni on hyvin samantyyppinen kuin Katin Viikon varrelta videot! Tytön kanssa taustamusiikkeja etsiessä löysimme vielä melkein ensimmäisenä Katinkin monella videolla olevan iloisen "renkutuksen", joka päätyi minunkin videolleni, joten olen pahoillani, Kati. Yritän jatkossa luoda jotain omaperäisempää, kunhan ensin opin hiukan lisää editoinnista. 

Mutta tässä se nyt tulee, minun ensimmäinen videoni. Laittakaa rohkeasti minulle kommenttia videosta, mitä piditte siitä ja haluatteko, että niitä tulisi jatkossa lisää?! 

Ystäväkirja 2 ♥

Sain Nealta Ystäväkirja-haasteen blogista Neanomat. Olen aiemmin saanut haasteen Katilta Villa Valko-blogista, mutta eri kysymyksillä, joten otin kivan haasteen mielelläni vastaan. Kiitos Nea ♥ Aiemmat Ystäväkirja vastaukseni voit lukea TÄÄLTÄ.

Haasteen sännöt ovat yksinkertaiset:

Kiitä haasteen antajaa ♥

Vastaa sinulle annettuihin ystäväkirjan kysymyksiin

Lisää kuvaksi/kuviksi parhaiten itseäsi kuvastavia kuvia

Keksi uudet - tai käytä vanhoja - kysymykset blogiystävillesi 

Haasta mukaan ihania blogiystäviäsi ♥

1. Perheesi

Minun ja mieheni lisäksi perheeseemme kuuluvat meidän molempien lapset. Kolme vanhinta lastamme ovat jo lentäneet pesästä. Miehen kaksi nuorinta lasta ovat meillä reilun viikon kuukaudessa, mutta onneksemme minun nuorimmaiseni asuu vielä kanssamme ♥

2. Mitä teet työksesi?

Olen toimistotyössä ja tehtäviini kuuluvat puhelinvaihteenhoito, ostolaskujen tarkistus sekä epämääräinen määrä muita toimistotehtäviä.

3. Minkä taidon haluaisit osata/oppia?

Olen viime aikoina katsellut you tubesta paljon erilaisia videoita. Haluaisin itsekin oppia tekemään ja editoimaan niitä. Videot olisivat mukava lisä blogiin.

4. Mikä ärsyttää arjessa eniten?

Epäjärjestys ja kevätauringon paljastama pöly ja likaiset ikkunat. Tai paremminkin sanottuna, se ahdistaa. Tiedän, että minua on monesti arvosteltu sen vuoksi, että tykkään pitää kotimme siistinä ja järjestyksessä. Tiedän kuitenkin itse, että meiltäkin löytyy myös niitä epäsiistejä ja jopa likaisiakin paikkoja. Ne haluaisin saada järjestykseen karsimalla ylimääräisen tavaran pois ja järjestämällä kotiimme riittävästi säilytystilaa tavaroille, jotka eivät ole juuri sillä hetkellä käytössä. Siisti koti merkitsee eri ihmisille eri asioita. Toiselle vähän sotkuinen koti on tosi siisti, toiselle se on täysi kaaos.

5. Mikä ilahduttaa arjessa eniten?

Se että minun ei juurikaan tarvitse tehdä ruokaa. Mies tykkää kokata ja hoitaa sen puolen. Aikanaan leipäännyin niin täysin ruoanlaittoon, kun jouduin vastaamaan siitä aina ja pakolla yksin, että menetin täysin mielenkiintoni koko hommaan. Kunpa muistaisin nyt vain riittävän usein kertoa miehelleni, kuinka paljon arvostan sitä, mitä hän tekee ja että olen siitä todella kiitollinen ♥

6. Ruokabravuurisi?

Kuten jo edellä kävikin ilmi, teen nykyisin tosi harvoin ruokaa. Totta kai tilanteen niin vaatiessa minäkin kokkailen ja silloin bravuurini on makaronilaatikko.

7. Hävettää tunnustaa..

...että riisin keittäminen on minulle erittäin haastava ja vaikea asia. Mä en vaan osaa!

8. Jos saisit rajattomasti rahaa, mitä tekisit?

Maksaisin velat pois ja teettäsiin talomme remontit loppuu. Samalla rakennuttaisin miehelle kunnon työskentelytilat, jossa olisi riittävästi tilaa ja lämmintä. Samalla kunnostuttaisin vanhan piharakennuksen omaan käyttööni ja alkaisin toteuttaa suurinta unelmaani eli perustaisin sisustus-kahvilan ♥ jossa olisi sitten miehenikin uniikkeja käsitöitä myynnissä. Vitriinissä olisi ehdottomasti myynnissä itsevalmistamiani leivonnaisia.

9. Ketä julkisuuden henkilöä ihailet ja miksi?

Minäkään en tällä kertaa nimeä ketään tiettyä henkilöä. Ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat aidosti olla omia itsejään ja ovat rehellisiä niin muille kuin itselleenikin. Ihmisiä, jotka pystyvät huomaamaan ja tunnustamaan omat virheensä, eivätkä aina etsi vieheitä ja syyllisiä muista ihmisistä. Ihmisiä, jotka osaavat ajatella asioita positiivisuuden kautta, eivätkä jää märehtimään asioiden kurjuutta. Ihmisiä, joilla on taito päästää irti menneestä ja jatkaa elämää eteenpäin. Ihmisiä, jotka osaavat iloita niistä arjen pienimmistäkin asioista.

10. Elämänviisautesi/mottosi?

Onni löytyy arjesta ♥

Uudet kysymykset:

1. Perheesi?

2. Haaveammattisi?

3. Piirre/piirteet, joita arvostat ihmisessä?

4. Asia/asiat, mitä et voisi koskaan tehdä?

5. Suurin haaveesi/unelmasi?

6. Paikka, johon haluaisit matkustaa ja miksi?

7. Lempipuuhasi kotona?

8. (Julkisuuden)henkilö, jonka haluaisit tavata ja miksi?

9. Kumpi on sinulle tärkeämpää raha ja menestys vai onnellisuusja hyvä olo?

10. Asia, jonka tekemistä kadut?

Haastan mukaan seuraavat blogit:

Minäkö keski-ikäinen?

Sarin kotona

Arjen timantteja

Marika's

Maltti on nyt valttia

Hei kaikille!

Ulkona on niin kaunista, kun aurinko paistaa. Aurinko tuo väkisinkin jopa meikäläiseen sellaisen kevätfiiliksen. Tämän kevään ensimmäiset tulppaanit on ostettu ja olivat muuten tosi kestäviä, vaikka ihan ruokakaupasta ne ostin. Olis tosi ihanaa, jos maljakossa olis aina tuoreita kukkia. Tänäänkin kaupassa taas tulppaaninippuja hiplailin, mutta en sitten kuitenkaan raaskinut niitä ostaa. Hitsi, kun toi nuukuus iskee aina väärässä kohdassa, nyt vähän kyllä jo kaduttaa!

Tällä viikolla olen liikuttanut itseäni joka toinen päivä pienen kävelylenkin verran. Aika tuskaistahan se on, mutta niin hyvä mieli siitä tulee, kun olen saanut itseni liikkeelle ja ulos kovasta pakkasesta huolimatta. Hyvä minä! Lenkillä hipsutellessa olen miettinyt, miten ihminen on voinut päästää itsensä näin huonoon kuntoon?! Miksi ihminen havahtuu vasta sitten, kun jotain tapahtuu eikä vaihtoehtoja enää ole? Hyvän terveyden ja ennenkaikkea hyvän olon merkityksen ymmärtää vasta, kun sen menettää. Sitten onkin tehdävä paljon työtä sen takaisin saamiseksi eivätkä muutokset tapahdu nyt ja heti. Se meille suomalaisille naisille onkin varmasti se suurin kompastuskivi, kun kaikki muutokset pitäisi näkyjä ja tuntua mahdollisimman pian. Itsekin olen tähän niin monesti/toistuvasti syyllistynyt. Noh, jos en olisi, ei ehkä oltaisi tässä tilanteessa, vaikkei se olekaan ainut syys omaa tämänhetkiseen tilanteeseeni, mutta kuitenkin! Nyt aion totella täysin lääkärini neuvoa eli maltilla eteenpäin. Kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla.

Silloin, kun ihminen on oikein väsynyt, huomaan ainakin itsestäni, että en jaksa juurikaan välittää, mitä suuhuni laitan. Kontrolli karkaa ihan kokonaan ja vaikka siinä vaiheessa kuvittelee saavansa herkuista ja muista mielihyvää, vaikutus onkin ihan päinvastainen. Väsymys lisääntyy ja pahaolo kasvaa. Kuinkahan monennen kerran mä tähän blogiini tämän nyt jo kirjoitan, mutta olen myös alkanut taas kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, mitä syön. Gluteenitonta, maidotonta, jos vain mahdollista ja terveellisemmin ♥ Tänä aamuna kaivoin blenderin kaapin päältä, pyyhin siitä pölyt ja surautin sillä smoothien. Marjoja, avokadoa, banaania ja kaurajuomaa. Niin helppo ja nopea tehdä, mutta miksi ihmeessä mä teen sitä niin harvoin?! Kysyn vaan! Nyt kun olen sairaslomalla eikä ole kiire mihinkään (ellei mies hoputa) olen katsellut ja tutkinut kaupassa ruokahyllyjä. Olen kyllä iloisesti yllättynyt, kuinka paljon vaihtoehtoja on tänä päivänä tarjolla. Suututtaa vaan, kun jonkun kaurakermankin hinta on tuplasti enemmän tavalliseen ruokakermaan verrattuna. Mutta pikku hiljaa siis tutustun vaihtoehtotuotteisiin, jotka tukevat mun parempaa oloa.

Tämä kuvakulma on tullut tämän sairasloman ja pakkasten aikana tutuksi. Villasukat on ihan pakolliset meidän vanhassa talossa, vaikka joka päivä ollaankin lämmitetty noita meidän pystyuuneja. Sohvan nurkassa on mukava istuskella, lukea blogiystävien blogeja, katsella you tubesta videoita (kiinnostaa joka päivä enemmän ja enemmän), selailla sisustuslehtiä ja tietenkin katsella telkusta Emmerdalea ja kuinkahan monennen kerran jo noita iki-ihania Klikkaa mua-jaksoja ♥ Olen siis tehnyt vain niitä asioita, jotka ovat tuntuneet mukavilta ja sen ansiosta saanut myös levättyä. Keittiön ikkunassa on siis jouluverho niin kauan kunnes ompeluinspis iskee ja saan hurautettua ikkunaan uuden kapan. Voi mennä päivä, mutta voi mennä myös viikko tai kaksi, mutta nyt en anna sen häiritä ja tiedän, että perheestäni kukaan ei tule asiasta minulle mainitsemaan. Heille se on vain sivuseikka :))

Hyvän kahvin ystäville ♥

Eilen unohtui sitten osataa kaupasta lisää kahvia. Noh, sehän tarkoitti sitä, että meillä ei tänä aamuna ollut kotona YHTÄÄN kahvinporoja! Se ei ole tietenkään yhtään hyvä juttu, koska meidän aamu alkaa aina kahvilla ♥

Onneksi meillä ja myös minulla oli tänään asioita kaupungille, niin sain itseni melko nopsaan ja vähällä vaivalla kuosiin, että kehtasin lähteä miehen kanssa ihmisten ilmoille. Nopsaan hoidettiin pari asiaa kaupungilla ja sitten mentiin kahville ♥ Paikaksi valitsimme syyskuussa 2015 avatun Kahviputiikki Papulaarin Kouvolankadulta. Olin kuullut paikasta puhuttavan ja muutamat ystävänikin olivat sitä kehuneet, joten nyt oli mitä parhain hetki mennä tutustumiskäynnille.

Tiesin heti astuessani ovesta sisään, että olimme tehneet oikean valinnan kahvilan suhteen. Hetken vain seisoin keskellä pienen kahvilan lattiaa ja katselin ympärilleni. Paikassa oli paljon kivoja yksityiskohtia, kuten liitutauluksi maalattu katosta lattiaan asti ulottuva hinnasto ja katosta roikkuvat vanhat kahvikupit. Sisustuksessa oli suosittu ihania vanhoja esineitä/huonekaluja, jotka tekivät tästä pienestä ja idyllisestä kahvilasta todella viihtyisän ♥

Kahviputiikin perällä olevassa tilassa oli myynnissä kotimaisten pienpaahtimoiden kahveja, kahvinvalmistustarvikkeita, teetä ja suklaata. Vitriinistä löytyy irtosuklaata sekä paikallisten pienleipomoiden tuotteita. Minun sydäntäni lämmitti erityisesti nuo lähituotetut herkut. Lähtiessäni vaihdoin muutaman sanan kahvilan pitäjien kanssa ja tiedä vaikka joku päivä Papulaarissa tarjoiltaisiin asiakkaille minunkin leipomiani leivonnaisia ♥

Itse suosin aina, jos vain mahdollista, erilaisia pikkukahviloita. Niissä on se omanlaisensa henki, jonka ansiosta itse ainakin viihdyn tälläisissä paikoissa todella hyvin. Kahvilassa on mukava treffata vaikka ystävän kanssa ja vaihtaa kuulumisia hyvän kahvin äärellä. Palanutta, koska treffataan Papulaarissa?? 

Käy sinäkin tutustumassa Kahvi- ja herkkupuoti Papulaariin Kouvolankatu 14:ssa! Minä menen ainakin pian uudestaan.

Papulaari on avoinna:

ti-pe klo.10-18

la klo. 11-17

su klo. 12-16

Kahviputiikki Papulaari löytyy myös instagrammista ja facebookista  

 *Postausta ei ole tehty yhteistyönä Kahviputiikki Papulaarin kanssa, vaan haluan omasta tahdostani mainostaa tätä paikkaa, että mahdollisimman moni löytäisi tämän viihtyisän pikkukahvilan  ja ottaisi sen omakseen.

Talvinen päivä

Tänään pakkanen on hiukan hellittänyt otettaan ja minäkin työnsin nokkani hetkeksi ulkoilmaan. Lähdin kävelylle, hitaasti ja varovasti. Nautin lumisista maisemista ja raikkaasta ulkoilmasta. Kävelin peltotien päähän. Loin katseen kohti tulevaisuuttani ja se oli taas astetta kirkkaampi ☆ 

Vastauksia kysymyksiin ja lypsymuijan selfiet...

Iltaa kaikille!

Lääkärireissu heitetty. Nyt jo naurattaa, kuten kuvasta näkyy, vaan eipä naurattanut aamupäivällä. Nimittäin, eihän se "vanha rouva" sitten halunnut tehdä tänään mun kanssa yhteistyötä, vaan tuumasi, että kev-vääm-mäl-lä. Mutta mitä tekee kätevä emäntä? Soittaa appiukolle ja hätyyttää sen tuonne hyytävään pakkaseen kuskaamaan rakasta miniäänsä lääkäriin. Totta kai hän tekee sen mieluummin kuin jatkaa rauhallista ja kiireetöntä aamiaistaan yhdessä rakkaan vaimonsa kanssa...tai sitten hänellä ei vain ollut vaihtoehtoja, ha haa...

Oikeesti olen tosi kiitollinen, iloinen ja onnellinen, että appiukko kärräsi minut lääkäriin, apteekkiin, työmaalle ja kotiin. Kiitos, jos tätä postausta päädyt lukemaan ♥ Lääkärireissu oli lyhykäisyydessään onnistunut ja toi vastauksia moniin avoimiin kysymyksiini. Nyt tämän uuden oma lääkärini ansiosta voimme siirtyä seuraavaan vaiheeseen, mutta maltilla. Parin viikon päästä taas tavataan ja katsotaan silloin, miltä tilanne näyttää ja kuinka ollaan edetty ja miten jatketaan siitä eteenpäin. 

Oloni on helpottunut, kun tiedän, että vaikka on kipuja,oireita ja vikoja, kyse ei kuitenkaan ole mistään kovinkaan vakavasta eikä mun ainakaan vielä tarvitse kiivetä kirurgin pöydälle. Niinpä ihan hullaannuin tuossa iltapäivällä kokeilemaan, miltä mun päässä näyttäisi tuollainen pään ympäri kietaistu huivi. Nooh, jos rehellisiä ollaan juttuhan lähti liikkeelle sitä, että mulla on aika paha hiuskriisi meneillään...tai oikeastaan ulkonäkökriisi, joten jotainhan mun oli sitten vaan pakko keksiä. Noh, kuten tuolla instan puolella jo kommentoinkin, niin kyllähän tämä täälläinen lypsymuijalookki täällä kotona menee, mutta ei tällä taida oikeen ihmisten ilmoille voida lähteä?!

Mutta siis täällä kaikki hyvin, turvaverkko toimii (nuorin vävy hoiti kauppaostokset, voisin tottua siihen) ja mies tuli muuten juuri kotiin ♥ ♥

Ps. Löysin you tubesta ihan mahtavan hauskan kanavan, kun kävin katselemassa noita tätien tubetuksia. Uusin tuttavuuteni on  #evek.  Mä tykkäsin noista naisista tosi paljon, kun Niina on "vähän tuhma"ja Veera taas puolestaan ihanan ronski puheissaan ja Ulla on sitten aika tavis...hauskalla tavalla. Käykää katsomassa!

Pakkasta ja jäätyneitä vesiputkia...

Huomenta kaikille!

Täällä pakkanen paukkuu kolmessa kympissä, hrrrr...miten olette tarenneet? Täällä ihan hyvin, kun jaksaa pistää pökköä pesään ja lämmittää torppaa. Joka päivä ollaan melkeinpä lämmitetty vuoroin olohuoneen puolella olevaa isompaa pönttöuunia ja vuoroin ruokailuhuoneen puolella olevaa vähän pienempää pönttöuunia. Lattiat on tosin paikka paikoin kylmät, joten villasukkien käyttö on meillä suotavaa. Mies on ollut perjantaista asti reissussa ja nämä lämmityspuuhat puunkantoineen on ollut mun vastuulla, kuten myös vesiputkien sulatus. Tänä aamuna sain ensimmäisen kerran piiitkään aikaan kokea sen tunteen, kun alat keittää kahvia ja avaat vesihanan ja....kokeilet uudestaan...eikä vieläkään...vettä ei vain tule. Vesiputki jäässä. Murrr...ensimmäinen ajatus päässä, en saa kahvia. Kuinka selviän tästä päivästä? Noh, eihän siinä mikään auttanut kuin alkaa vesiputken sulatukseen. Sen verran kovasti kahvihammasta kolotti. Onneksi ei ole vaikea homma ja lähtikin auki melko pian. Ja voitte kuvitella, mikä voittajafiilis, kun selvisin siitä ilman miehen apua :))

 Lunta ei onneksi ole juurikaan satanut, sillä sitten olisi voinut tulla hiukan ongelmia vastaan. Meillä on nimittäin iso piha, jota ei ihan käsipelillä kolata...tai voihan sen kolata, mutta siinä menee päivä...ja mulla henki :)) Niinpä meillä on siis puutarhatraktorin edessä lumilevy, jolla mies sitten työntelee lumet. Mä hälle vähän vitsailinkin (pokerinaamalla rauhakseen juttelin) ennen lähtöään, että mitenhän saan sen traktorin käyntiin näin kovilla pakkasilla. Seurasi syvä, pitkä hiljaisuus vastapuolella, kunnes mies saa arastellen sanottua: " Jos et nyt kuitenkaan ajaisi sillä..." Hih...ai, miksi? Ha haaa...

Auto on ollut nyt reilun tunnin lämpiämässä ja saa vielä tunnin verran ollakin. Sitten sen pitäis kyllä hörähtää käyntiin, että pääsen liikkeelle. Mulla on nimittäin lääkäriin meno ja olis niinkuin pakko päästä lähtemään. Pikku jännitys momentti siis edessä, kun tuo meidän "vanha rouva" ei oikein enää tykkää näistä kovista pakkasista ja ns. hitaasti lämpiävää tyyppiä (en siis puhu itsestäni) ha haa.... Onkos teillä pakkanen aiheuttanut ylimääräistä työtä tai ongelmia? Mä luovutin jo lauantaina pyykinpesukoneen vesiputken kanssa. Se meillä jäätyy aina ensimmäisenä ja nyt kun mies ei ole enää ollut reissuhommissa, vaan pääsääntöisesti kotona, olin kyllä unohtanut sen sulatuksen niksit. Noh, meillä ei nyt sitten pestä pyykkiä vielä tänäänkään! Onneksi maailma ei kaadu siihen, mutta siihen kaatuu, jos toi auto ei lähe kohta käyntiin. Pitäkäähän peukkuja! 

Ps. Palaan pian päivittämään lisää kuulumisia, kunhan selviän jotenkin tuosta lääkärireissusta!!

Vuoden 2016 ensimmäiset kirppislöydöt/ostokset ♥

Heippa kaikille :))
Katsokaa miten ihanan laukun mä löysin kirpparilta! Mä tietenkin kirpparilla kiinnitin ensimmäisenä huomiota tuohon kankaan kuosiin. Tähtihullu bongasi heti ihanan kankaan ♥ Vaikka ihanan kankaan väri olikin kirkuvan kirkas punainen, tykästyin heti siihen ja tiesin, ettei tätä voinut jättää ostamatta. Minulla on entuudestaan yksi punainen olkalaukku ja joskus olen jopa vannoutuneena mustan ystävänä pitänyt/omistanut muutaman punaisen puseron. Laukku oli tosi hyvä kuntoinen ja vuoritettu. Kun vielä huomasin, että kyseessä oli Conversen laukku, päätös oli valmis. Vuoden ensimmäinen kirppislöytöni oli käsissäni ♥ Hintaa laukulla oli 4e.

Karsiminen on jatkunut meillä tänäkin vuonna. Olen yrittänyt käydä pikku hiljaa voimieni mukaan tavaroita läpi ja vienyt niitä sitten kirpparille myyntiin. Kauppa on käynyt nyt ihan kivasti eli tavara vaihtaa omistajaa. Mulla on vielä reilun viikon pöytä paikallisella kirpparilla. Sitten pidän vähän taukoa ja keväämmällä ajateltiin esikoisen kanssa ottaa sitten yhteisesti pöytä pariksi viikkoksi. Olen pitänyt tavaroilla ja vaatteilla nyt aika pieniä hintoja, että vain saisin noita ylimääräisiä tavaroita pois ja kiertoon. Toisen romu on toisen aarre ♥

Conversen ihana, vuoritettu tähtilaukku ei ollut ainoa löytöni. Löysin nimittäin suloisen suodatinpussitelineen entisen, nyt jo kirpparilla myydyn tilalle. Uusi on valkoisesta metalliverkosta tehty ihanuus ♥ Se on kyllä tarkoitettu seinälle kiinnitettäväksi, mutta meillä se vielä nojailee seinää vasten, kun ei viitsitä porata sitä varten seinälaattaan reikään. Täytyy katsoa seuraavalla prisman reissulla sille joku taulukoukkuhommeli, jonka saisi tarralla kiinni laattaan tms. Ihana pikku löytö siis sekin ♥

Tässä siis tämän vuoden ensimmäiset kirppisostokseni/löytöni ♥ Rahaa niihin upposi yhteensä 8e. Oliko paha? Mies poikkeaa tänään taas kirpparilla siistimässä myyntipöytäämme ja vie sinne pikkasen lisää tavaraakin. Joka päivä löytyy jotain uutta vietävää. Juttelin kirppiksellä työskentelevän naisen kanssa ja hän olikin sitä mieltä, että kun tavara vaihtuu pöydässä tiuhaan, kauppakin käy paremmin. Se on varmasti ihan totta. Kirppispöydän ylläpitäminen vaatii jokapäiväistä siistimistä ja hoitamista. Meillä vaan täällä kymenlaaksossa on alkuviikko tuullut ja tuiskunnut oikein kunnolla ja sen on  huomannut noiden päivien kirppismyynneissä. Kukaan ei ehdointahdoin lähde tuollaiseen lumimyräkkään, jos ei ole pakko.

Oletko sinä käynyt tänä vuonna jo kirppareilla tai käytkö yleensäkään kirppareilla? Jos olet, oletko tehnyt löytöjä? Olisi kiva kuulla ostoksistasi/löydöistäsi, joten kerrothan niistä allaolevassa kommenttilaatikossa :))

Villasukkaystävyyttä ♥

1. ystävyyttä, joka kestää pesun ja parsimisen ♥

2. yhdessäoloa, joka lämmittää, lohduttaa ja rentouttaa ♥

3. yhteisiä hetkiä, vaikka vanhoissa verkkareissa ja villasukissa ♥

Näillä Anna-Mari Westin sanoilla voi hyvin kuvata meidän blogiryhmäämme ♥ Entuudestaan toisilleen täysin vieraista ihmisistä on tullut vuoden aikana tosi hyviä ystäviä keskenään. Pyrimme treffaamaan kerran kuussa ihan vain sen vuoksi, että meillä vaan on niin mukavaa yhdessä. Juttua riittää niin, ettei meinaa suun vuoroa saada. Puheen sorinaa ja naurun rätkätystä, mutta välillä myös hyvinkin vakavien asioiden pohdintaa. Sitä meidän tapaamisemme ovat ♥

Eilen treffasimme siis paikallisten blogiystävien kanssa Kotoisaa arkea - blogin Helin luona. Edellisestä kerrasta olikin jo hurjan pitkä aika, joten oli tosi mukavaa nähdä näitä super ihania naisia pitkästä aikaa. Viime maaliskuussa kävimme ensimmäisen kerran Helin luona vierailulla. Siitä voit lukea TÄÄLTÄ. Nyyttäriperiaatteella kokoonnuimme tälläkin kertaa. Koska elämme nyt juuri joulun jälkeistä aikaa ja tammikuuta, söimmekin tällä kertaa aluksi Helin tekemää maukasta kasvissosekeittoa ja sen kanssa Marikan leipomaa focacciaa ja siemennäkkäriä. Vitsi, miten olikin hyvää, lurps... Itse tulee ainakin ihan liian harvoin tehtyä noita sosekeittoja, vaikka ovat helppoja ja nopeita tehdä, älyttömän hyviä ja sopivat ihan loistavasti ruoaksi näillä pakkasilla. Jälkkäriksi juotiin kahvit/teet ja oli meillä sitten herkkujakin...marjapiirakkaa, pipareita, suklaata, kääretorttua jajaja...jokaiselle jotakin, vaikka kaikki eivät voineetkaan ruokarajoitteiden vuoksi syödä ihan kaikkea.

Helillä on tosi kaunis ja ajatuksella remontoitu koti, jonka sisustus on ihanan selkeä. Mä oon ihan vähän kade, että Heli on saanut karsittua kodistaan pois kaiken ylimääräisen. Se olisi tälläisessä vanhassa rintsikassa tosi hyvä asia, koska niitä säilytystiloja vaan on niin vähän. No, meillä reilu vuosi sitten alkanut karsiminen jatkuu edelleen! Tänään viimeksi viety taas tavaroita kirppikselle myyntiin. Seuraavan kahden viikon aikana aion karsia oikein rytinällä kaikkea ylimääräistä pois :))

Kesällä 2014 Heli remontoi yhdessä miehensä kanssa heidän keittiönsä ja lopputulos on ai-van iha-na ♥ Mä niin rakastan noita avohyllyjä. Tuo Helin itsensä hiilarihyllyiksi nimeämät hyllyt työtason ja hellan yläpuolella vaan ovat niiiin ihanat ♥ Mä en voi kuin haaveilla tuollaisista, huoh... Muutenkin keittiö on ihanan avara ja valoisa. Tykkään ♥

 

Helin kodista löytyy myös paljon ihania yksityiskohtia. Yksi ehdoton lemppari on tuo valopuu, jonka kuva olikin jo tuossa aiemmin. Se vaan on niin ihana ♥ Joka kerta olen sitä ihastellut Helin luona käydessäni ja nyt menetin sille ihan lopullisesti sydämeni. Mun on nyt saatava itselleni ihan välttämättä tuollainen, kun kerta pikku hiljaa pitäisi kai alkaa luopumaan tuosta joulukuusesta, snif...

Kaunis kiitos tämänkertaiselle emännälle Helille blogitreffien järjestämisestä ja kiitokset myös muille mukana olleille:

Marikalle / Palanutta Siirappia ja Pumpernikkeliä

Jessicalle / Sisustan ja Unelmoin

Lauralle / Raparperin alla   

ja

Katjalle / Sydämellä tehtyä 

 Jälleen kerran meillä oli oikein onnistuneet treffit ja kuinka ollakaan aika meni kuin siivillä. Onneksi Marika lupasi kutsua meidän helmikuussa ystävänpäivätreffeille. Mä odotan jo niiiiin paljon ♥

Uusi(ttu) pöytä ja huikea lätkämatsi

Kuukausi sitten mies toteutti yhden pitkään suunnitteilla olleen projektin. Tarpeet tähän projektiin olivat olleet valmiina jo yli kaksi vuotta. Luit oikein...yli kaksi vuotta, mutta vasta nyt kuulema löytyi oikea tilaisuus ja motivaatio projektin tekemiseen. Kyseessä oli siis meidän ruokailuhuoneen pöytä. Pöytä kuudella tuolilla on ostettu neljä? vuotta sitten kolmellakympillä veljeni kaverilta. Koskaan en oikein ole pitänyt tuosta ruskean sävystä, joka pöydässä on ja olihan se pöydän pintakin elämää nähnyt. Niinpä mies sitten oikaisi pöydän notkollaan olevan kannen, maalasi sen jalat ja päällysti pöydän kannen. Pöydästä tuli kuin uusi ja niin ♥ Tuolit maalaamme vielä valkoisiksi ja verhoilemme istuinosat uudelleen,kunhan ilmat lauhtuu ja meillä pystyy pienessä ulkovarastokopissa taas maalaamaan.

Oli muuten aika huikea lätkämatsi eilen illalla. Minä, joka en yleensä seuraa jääkiekkoa, jumituin telkkarin ääreen tuijottamaan ja kannustamaan meidän pikku Leijoniamme voittoon. Ihan mieletöntä, miten jännäksi peli menikään kolmannessa erässä ja sitten vielä se jatkoaika. Huh huh...ihanaa, Leijonat, ihanaaaa....taisi siinä pari kyyneltäkin silmäkulmaani vierähtää, mutta ei suotta. Minusta oli kyllä niin mukavaa seurata noiden nuorten juhlintaa voiton ratkettua ja kuunnella haastatteluja. Yksi asia noissa melkeinpä jokaisessa haastattelussa nousi esille pelaajien kommenteissa ja se oli hyvä yhteishenki. Se, että porukka oli hyvä ja homma toimi. (En nyt taas enää muista noita poikien käyttämiä sanoja, kun tuolla mun päässä ei vaan pysy mikään, jos en kirjoita ylös, mutta kuitenkin...). Hyvällä henkellä ja positiivisella asenteella pärjää pitkälle niin jääkiekossa kuin elämässä muutenkin. Se oli niinku pointti täss mun jutussa.... :)) ...kai?!

Niin, tälläinen siitä pöydästä sitten tuli! Mitäs tykkäätte? Me tykätään ♥

Ystäväkirja

Sain Villa Valkon Katilta kivan ystäväkirja-haasteen. Lapsena minullakin oli useampikin ystäväkirja, jota kierrätettiin koulussa ystävillä ja suurella jännityksellä odotettiin, mitä ystävät kirjan kysymyksiin vastasivat.

Tässä minun blogiystäväkirjani:

1. Perheeseeni kuuluu...

minun ja mieheni lisäksi meidän molempien lapset. Kolme vanhinta, kaksi minun ja yksi miehen, lapsista asuvat jo omillaan. Miehen lapsista kaksi nuorinta ovat meillä aina reilun viikon kuukaudessa. Minun nuorimmaiseni asuu vielä onneksemme meidän kanssa ♥ Meillä on myös kissa, Tofu.

2. Harrastukset

Bloggaamisesta on tullut viimeisen vuoden aikana mun oikeastaan ainut harrastukseni. Liikunta on tällä hetkellä tuon kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi tauolla, mutta toivon, että pystyn taas pian käymään vaikka lenkillä tai kuntosalilla. Leipomista olen harrastanut myös aika aktiivisesti jo useamman vuuoden ajan. Tällä hetkellä leivon aina silloin tällöin fiiliksen mukaan.

3. Rakastan...

miestäni ♥ 

4. Inhoan...

epärehellisyyttä, kaksinaamaisuutta ja teennäisyyttä. Nämä ovat kauheita piirteitä ihmisessä enkä hyväksy niitä. Mikään ei ole inhottavampaa kuin ihminen, joka mielistelee toiselle ja kun käännät selkäsi, puhetyyli muuttuukin ihan toiseksi tai ihminen, johon et voi luottaa. 

5. Paras lukemani kirja

Tämä on vaikea. Luen nimittäin todella vähän kirjoja. En kai vain jaksa olla niin kauaa paikallani, että lukisin tai sitten en vaan jaksa keskittyä. Tällä hetkelläkin yöpöydällä on ollut puoli vuotta kaksi keskeneräistä kirjaa. Toinen on Leena Paasion kirja, Melkein äiti. Se on romaani, joka itkettää, naurattaa, raivostuttaa ja lohduttaa. Se on kirja meille kaikille...niin...mikä se oikea nimitys nyt sitten olisi sille "isän uudelle puolisolle"?? Kirja välittää siis terveiset uusperheestä. Toinen kirja on Eppu Nuotion, mutta minä rakastan sinua. Se on kirja keski-ikäisten rakkaudesta, joka on täynnä kaipausta ja lempeää huumoria. Viimeisin kokonaan lukemani kirja taitaa olla Anna-Leena Härkösen, Ei kiitos.

6. Haluaisin isona olla...

 Tulen sairastamaan lopun ikääni tuota kilpirauhasen vajaatoimintaa, joten toivon, että oikea lääkeannostus löytyy ja pystyn elämään onnellisena ja tasapainoisena ihmisenä rakkaiden läheisteni kanssa ♥

7. Paras tv-sarja

Ainut sarja, mitä seuraan telkusta on Emmerdale. Jos en pysty katsomaan jaksoja silloin kuin ne tulevat telkusta, katson ne Katsomosta. Yhtään jaksoa en jätä väliin. Olen siis jäänyt koukkuun...

8. Lempiruokasi

Olen ehdottomasti hyvän ruoan ystävä. Nautin hyvästä ruoasta ja sen syömisestä, mutta en sen valmistamisesta. En osaa nimetä vain yhtä tiettyä ruokaa, mutta arkisista ruoista esimerkiksi broiler-aurajuustopasta on yksi suosikeistani ♥ Mies tekee meillä ruoat ja oikeastaan koskaan emme syö kahta kertaa täysin samaa ruokaa. Mies ei käytä apunaan reseptejä, vaan soveltaa ja luo itse. Niinpä jokainen ruoka on joka kerta hiukan erilainen...erilailla maustettu tms.

9. Haaveilija vai realisti?

Hmm...molempia! Olen sitä mieltä, että jokaisella pitää olla unelmia. Minullakin on omani. Toisaalta olen myös realistinen. En lähde toteuttamaan mitään vain pelkästä halusta, jos se muuten on ihan tuhoon tuomittu juttu. Pitää osata olla realistinen ja ennakoida tulevat tilanteet.

10. Toivoisin, että...

Toivon, että pystyn olemaan lapsilleni hyvä äiti ja lapsenlapsilleni hyvä mummo. Osaan tukea ja olla avuksi, kun tarve niin vaatii. Toivon, että kasvatustyöni kantaa hedelmää ja lapset osaisivat arvostaa itseään sellaisena kuin ovat ♥

Toivon, että mies voi elää kanssani onnellista elämää ja että jaksaisimme arjen haasteiden keskellä myös nauraa ja hassutella.

Toivon, että mies saisi pian töitä.

Kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti. Tämä haaste on lähtöisin Napsahduksia-blogista ja nyt se lähtee seuraaviin blogeihin:

Onnistain on puolet sinun, Vihdoinkin maalla ja  Sydämellä Tehtyä

Hyvää Loppiaista! 

Älkää paleltuko...