Puikoilta pudonnut vai onko sittenkään?

16.11.2018

En ole oikein koskaan pitänyt itseäni minkäänlaisena käsityöihmisenä. Miksi olisin, koska en koskaan tehnyt mitään käsitöitä?! En ommellut, kutonut enkä neulonut. Monilla on varmasti omat muistonsa koulun käsityötunneilta, niin minullakin. Tein kyllä kaikki vaaditut käsityöt sitkeästi loppuun asti oli niiden lopputulos sitten millainen tahansa, mutta kaikki tuli tehtyä. Sukat tuli neulottua ja paitapusero ommeltua, mutta jotenkin näistä tunneista jäi tunne, että käsityöt eivät ole minua varten.


Sain aika nuorena ensimmäiset lapseni ja heidän ollessaan pieniä tein paluun käsitöiden ihmeelliseen maailmaan. Muistan ommelleeni lapsille helppoja collagevaatteita, jotka naurattavat nyt jo aikuisia lapsiani vielä tänäkin päivänä. Muistan myös neuloneeni heille parit villasukat ja tumputkin. Sitten homma jäi jälleen unholaan vuosikymmeniksi.

Tänä syksynä tapahtui kuitenkin jotain, joka muutti kaiken. Pitkään olin ihastellut mm. instassa kauniita villasukkia ja villasukathan vaan kuuluvat talveen ja monilla myös kesäänkin. Kotona kuljen aina villasukissa, koska ne vaan ovat niin ihania. Ihastelin myös monien ystävieni sukankutimia ja salaa mietin mielessäni, että osaisinkohan minäkin?! Niinpä kaivoin kaapista lankakerän ja puikot, jotka olivat jääneet yli omien lasten käsityötunneilta sekä googlasin netistä villasukkien ohjeen. Kälyni ollessa meillä yökylässä tartuin puikkihin ja aloitin ensimmäisten villasukkien neulomisen 25 vuoden tauon jälkeen. Kiitos Kaisa saamistani hyvistä neuvoista ja tsempeistä!

Sen jälkeen se onkin sitten ollut menoa. Novitan 7 veljeksen langat ovat ihan mielettömän ihania, kun niistä tulee sukkiin kuviotkin ihan itsestään. Voi sitä ilon ja onnen päivää, kun sain ensimmäiset villasukat valmiiksi ja saatoin todeta, että minä osaan sittenkin. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin kipittää kauppaan ostamaan lisää lankaa. Nyt istun päivittäin sukankudin käsissä enkä meinaa malttaa lopettaa neulomista ollenkaan. Nyt työn alla on jo kolmannet aikuisten villasukat, joten olenkin miettinyt, että onko tämä nyt sitä neuloosia?!

Kuullostaako tutulta? Teetkö sinä käsitöitä ja onko neuloosi iskenyt myös sinuun?

Kodin rakkain huonekalu/esine

14.11.2018

Mansikkatilan mailla blogin Taina toteutti blogissaan lokakuun alkupuolella Deko-lehdestä lähtöisin olevan alkujaan instan puolella olleen haasteen, jossa piti kuvata kodin rakkain esine tai huonekalu. Haaste vaikutti kivalta, joten minäkin innostuin sitten kuvailemaan oman kotini rakkaimman huonekalun.


Pidän todella paljon vanhoista huonekaluista ja niitä löytyykin kotoamme jo muutamia. Osan olen saanut lapsuudenkodistani, kuten vanha puusohva ruokailuhuoneessa sekä eteisessä oleva vanha kaappi, ja osan olen sitten ostanut itse. Vanhojen huonekalujen kunnostuksessa mieheni ja ystäväni Kati ovat auttanut minua aina tarvittaessa. Viime kesänä kävimme Katin kanssa yhden kirpputorin loppuunmyynnissä, josta löysinkin itselleni taas yhden vanhan aarteen kotiini. Tuosta reissusta kerroinkin heinäkuussa blogissani. Voit palata postaukseen tästä linkistä. 


Kotimme minulle kaikista rakkain huonekalu on vanha emännänkaappi. Vuosia haaveilin tuollaisesta kaapista, mutta sopivaa ja sopivan hintaista kaappia ei vaan löytynyt ihan helposti. Aika ajoin jo luovutin asian suhteen, kunnes taas kerran otin asiakseni selailla myynti-ilmoituksia ja säästää rahaa kaappia varten. Torista löytyikin sitten juuri sopiva emännänkaappi minulle. Kaappi tosin oli aika pitkässä matkassa, mutta en luovuttanut. Olin päättänyt saada tuon kaapin ja lopulta kaikki järjestyi hienosti, kun ystävällinen myyjä lupasi tuoda työmatkallaan kaapin minulle kotiin asti. 

Ystävällinen, vanhempi herrasmies, kantoi emännänkaapin sisälle ruokailuhuoneeseen mieheni kanssa. Onneksi mieskin sattui olemaan tuolloin kotona, koska kaappi on aika painava. Kaapin väri oli minulle ja kotiimme sopiva eikä toisin paikoin vähän rapisseet maalit haitanneet minua, joten emännänkaappi ei vaatinut minkäänlaista kunnostusta. 

Pidän todella paljon tämän aikakauden keittiökalusteista ja huolisin niitä kyllä lisääkin kotiimme. Ehkäpä säännöllinen torin ja nettikirppisten selaaminen tuottaa vielä jonain päivänä tulosta. Näitä vanhoja huonekaluja kun ei vaan voi mennä ostamaan silloin, kun siltä tuntuu, vaan niiden hommaaminen vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. 

Mikä on sinun rakkain huonekalusi/esineesi?

Suosittu askartelukirja on saanut jatkoa, vau! + arvonta

7.11.2018

Moni on varmasti seurannut telkusta Putousta jo useampanakin vuonna. Itse en ole tällä tuotantokaudella ollut kovinkaan aktiivinen katsoja toisin kuin vuosi sitten.  Minusta kaikista mukavin ja viihdyttävin osio tuosta ohjelmasta on sketsihahmokilpailu. Viime vuonna Tanhupallo sulatti hurmaavalla olemuksellaan varmasti monen muunkin kuin vain minun sydämeni. 



Tanhupallo on Kiti Kokkosen luoma sketsihahmo, joka ottaa kantaa moniin tärkeisiin asioihin lapsennäkökulmasta katsottuna. Juuri tämä on varmasti se syy, mikä vetoaa minuun. Meidän aikuisten, kun pitäisi paljon useammin ajatella kiireisen arkemme keskellä, miltä lapsista jokin asia tuntuu ja kuunnella niitä lastenkin ajatuksia ja puheita. 

Keväällä 2018 Tanhupallo julkaisi ensimmäisen kirjansa Tanhupallon askartelukirja. Nyt Tanhupallo on jo joulutuulella ja lupaa lisää askarteluja, tehtäviä ja tarinoita uudessa Tanhupallon joulukirjassa. Tuhti, lähes satasivuinen joulukirja sisältää 24 jouluista askarteluohjetta - samalla se siis käy vaikka joulukalenterista. Helpot ja hauskat tekeleet sopivat perheen pienimmille, mutta myös koko perheen yhteiseksi ajanvietteeksi.

"Kuitenkin kaikkein kivonta on antaa lahjoja. Moni voi ruveta itkemäänkin kun ne on niin iloisia, jos tekee itse jonkun hienon rakkaudellisen lahjan. Sitten niistä tulee tulevaisuudessa kauniita muistoja ja taas voi uudestaan itkeä ilosta. Sain kerran kaverilta niin hienon talouspaperirullasta tehdyn käsilaukun".

Kirjassa on omat lukunsa koristeista, syötävistä joulujutuista, lahjoista sekä salaisista joulujutuista. Tanhupallo on suunnitellut ja toteuttanut mm. jouluisen tonttupannan, terveelliset piparit, turvalliset kynttilät, joululahjapiilon etsintätikun sekä joulurauhansoittimen. Ja laitetaankos pesä myös pikkutontulle? Kirjasta löytyy myös Tanhupallon itse piirtämä ristikko, vähintään viisi virhettä sisältävä piirros, ohjeet Karvamadon hankkimiseen sekä Enon kanssa tehty runo. Talvimainen satu yksinäisestä hiirestä ja viisaasta oravasta herkistää varmasti paatuneemmankin mielen juuri sopivasti ennen joulua. Tanhupallon asenteella mikään ei voi mennä pipariksi. Tai sitten menee - ja se on just hyvä niin. 

Tanhupalloa esittävä Kiti Kokkonen on itsekin intohimoinen askartelija. Hän on myös näyttelijä, kirjailija, käsikirjoittaja ja Suomen Komediateatterin taiteellinen johtaja. 

Nyt sinulla on mahdollisuus saada uusi ja ihana Tanhupallon joulukirja omaksesi osallistumalla arvontaan täällä blogissani. 

Arvontaan pääset osallistumaan seuraavasti:

1 arpa: Olet kirjautunut blogini lukijaksi tai teet sen juuri nyt.

2 arpaa: Olet kirjautunut blogini lukijaksi ja käyt peukuttamassa Arjen Helmiä facebookissa tästä.

Ilmoita vielä kommentissasi monellako arvalla olet mukana.
Jos mainintaa ei ole, olet automaattisesti mukana yhdellä arvalla.

Arvonta alkaa nyt
ja päättyy 18.11.2018
klo.18.00

Onnea kaikille arvontaan!!

*Kirjat saatu blogin kautta*

Vietän pyhäinpäivää, en halloweenia

3.11.2018

Marraskuussa, vuoden pimeimpään aikaan vietettävä pyhäinpäivä on Suomessa hiljainen ja harras päivä, jolloin omaiset vievät edesmenneiden läheistensä haudoille kynttilöitä, seppeleitä ja kukkia. Pyhäinpäivän juuret ulottuvat ensimmäisille kristillisille vuosisadoille. Uskonsa tähden kuolleiden kristittyjen muistopäiviä vietettiin heidän kuolinpäivinään. 300-luvulla ryhdyttiin viettämään erillisten muistopäivien lisäksi yhteistä kaikkien pyhien päivää. Nykyään pyhäinpäivässä yhdistyvät kaikkien pyhien päivä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä.  


Minäkin vein tänään aamuvuoron jälkeen kynttilät kaikille kolmelle sukumme haudalle. Olen tottunut tähän tapaan jo lapsuudessani. Minusta on itsestäänselvyys, että näin tehdään, koska muutenkin käymme aivan liian harvoin poisnukkuneiden läheistemme haudoilla. Haudalla kynttilää viedessä on aika hiljentyä hetkeksi muistelemaan omia rakkaitaan. Tänä aamuna mennessäni ennen seitsemää töihin ajoin Valkealan kirkon hautausmaan ohi. Jo tuolloin hautausmaalla paloi lukuisia kynttilöitä. Moni oli siis vienyt kynttilän palamaan jo eilen. Hyvä niin, koska hautausmaa oli tosi kaunis kaikesta pimeydestään huolimatta. 

Monet rakkaamme ovat poistuneet joukostamme liian varhain. Muistamme heitä usein tuhansin eri tavoin. Aamuisin, kun avaamme silmämme, iltaisin, kun katselemme taivaan tähtiä, päivisin arjen keskellä, kun kuulemme tietyn laulun, kun olemme jossakin tutussa paikassa tai jokin tuoksu saa heidät mieleemme. Me pidämme heidät elossa muistoissamme ikuisesti.


Hän, joka on ollut
sinulle rakas, ei koskaan 
kuole sydämestäsi.
Niin kauan kuin elät, 
kannat hänen
sytyttämäänsä valoa
sielusi joka sopessa.

- Anja Porio-

Rauhallista Pyhäinpäivää kaikille!

Pakkasaamun kauneutta ja syysloma kuulumisia

27.10.2018


Syksy on edennyt hurjaa vauhtia. Yöt ovat viilenneet, lämpötila on hiipinyt pakkasen puolelle ja olemme saaneet nähdä jo ensimmäiset lumihiutaleetkin. Ensi viikolla käännämme kalenterista jälleen uuden lehden. Marraskuu alkaa ja ajatukset alkavat pikku hiljaa kääntyä kohti joulua. 

Olen ollut tämän viikon syyslomalla. Työharjoitteluni päättyi juuri sopivasti syyslomaan ja harjoittelun arviointikin hoidettiin samantien pois alta. Olen siis saanut viettää ihan oikeasti lomaa, kun ei ole tarvinut ajatella opiskeluja ja on vain saanut keskittyä kaikkiin omiin juttuihin ja lepäämiseen. Tämä tuntuu hurjan hyvältä, koska olen aiemmin ollut töissä kaikki lomani, mitä minulla on ollut opiskelujeni aikana. En sano, etteikö raha olisi ollut tarpeen nytkin, mutta kaikkea ei vaan voi mitata rahassa. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita.


Olen viettänyt aikaa äidin kanssa, tavannut erästä ystävääni pitkästä aikaa, leiponut, neulonut, katsellut leffoja, polttanut ison kasan tuikkuja, viettänyt päivän lastenlasteni kanssa, ollut hieronnassa ja askarrellut. Mies on ollut reissutöissä, joten olen oikeasti voinut vain keskittyä itseeni. Nautin suunnattomasti omasta ajastani, vaikka aina onkin mukavaa, kun mies palaa kotiin reissuiltaan. Tänään menemme miehen kanssa pitkästä aikaa leffaan. Mukavaa vaihtelua sekin.


Postauksen kuvat ovat muutaman viikon takaa, kun oli ensimmäiset yöpakkaset. Kävelin silloin eräänä aamuna läheiselle joelle kuvaamaan luonnon kauneutta, joka oli sanoin kuvaamaton. Joen yläpuolella leijaileva sumu tekee maisemasta jotenkin niin mystisen. En varmasti koskaan kyllästy näihin maisemiin ♥

Miten sinun syksysi on mennyt? Oletko ollut lomalla vai ahertanut hiki hatussa töissä? Joko joulu alkaa hiipiä sinun ajatuksiisi?

DIY: Käpykranssi

16.10.2018

Minulla on ollut jo pitkään suunnitelmissa tehdä käpykranssi. Olen aina pitänyt kaikista erilaisista kransseista ja niitä löytyykin meiltä monia erilaisia. En pidä itseäni minään askartelijana, mutta aina pitää yrittää. Googlasin netistä käpykranssin ohjeita ja kun homma ei vaikuttanut kovinkaan vaikealta, päätin ryhtyä tosi toimiin.

Äidin luona käydessäni keräsin hänen pihaltaan pussillisen männyn käpyjä. Yritin hiukan valkata tasakokoisia käpyjä, että kranssista tulisi mahdollisimman tasainen. Kotona levitin kävyt kodinhoitohuoneen tason päälle kuivumaan. Annoinkin käpyjen kuivua siinä kaikessa rauhassa yli viikon. Jotkut ovat kuivanneet käpyjä myös uunissa miedossa lämmössä tai saunan lauteilla jälkilämmössä. Tapoja on varmasti monia, mutta tärkeää on, että kävyt kuivatetaan ihan kuiviksi.


Kranssin teko on hauskaa puuhaa vapaapäivänä, kun ei ole mihinkään kiire. Tokmannilta ostin tuon styroksisen kranssipohjan ja sitten vaan kuumaliimapistooli lämpiämään. 


Käpyjen liimaaminen kannattaa aloittaa kranssin sisäpinnalta. Laitoin liimaa kävyn pohjaan ja painoin sen kiinni kranssipohjaan. Jos kävyn kannassa oli sellainen pieni "oksa", josta käpy on ollut kiinni puussa, nipsaisin sen poikki sivuleikkureilla. Sitten vaan asettelin käpyjä vieri viereen kerroksittain. Voin kertoa, että sisälläni piileksivä perfektionisti nosti tässä kohtaa päätään. Aika monta kertaa pyörittelin ja mallasin käpyjä kranssipohjaan ennekuin hyväksyin ne ja liimasin paikoilleen. Noh, ehkäpä seuraavaa kranssia tehdessäni osaan ottaa hiukan rennommin!


Pakostakin noiden käpyjen väliin jäi rakoja. Sille ei vaan voinut mitään. Sen vuoksi lainasin mieheltäni nuo sivuleikkurit, joilla sain näppärästi leikattua käpyjä pienemmäksi. Käpyjen paloilla täytin sitten noita aukkoja. Jossain kohden meinasi kyllä jo usko loppua kesken ja mietin, että tuleekohan tästä koskaan valmista, kun välillä kaikki kävyt tuntuivat liian isoilta tai väärän mallisilta. En kuitenkaan antanut periksi, vaan sain kuin sainkin käpykranssini valmiiksi eikä se sitten loppujen lopuksi näyttänyt yhtään hullummalta.


En halunnut kuitenkaan jättää käpykranssiani ruskeaksi, vaan kaivelin kaapista valkoista spraymaalia ja suihkuttelin ulkona kranssiin vähän väriä. Varovasti lisäsin väriä ja voi vitsi, miten paljon näköä tuo valkoinen väri antoi kranssille. Nyt kranssi näyttää ihan siltä kuin se olisi pakkasen jäljiltä kuurassa. Mietin ennenkuin aloitin kranssin tekoa, että laittaisin sitten valmiiseen kranssiin valkoisen silkkinauharusetin ja ehkä jotain huopakoristeita, mutta nyt en olekaan enää ihan varma niistä. Pienet rautalankavalot ajattelin kuitenkin siihen laittaa, koska ne luovat sitten ihanaa tunnelmaa kotiin läpi talven. Ulos tälläistä käpykranssia ei kannata viedä, vaikka olisikin kivannäköinen esimerkiksi ulko-ovessa. Ilman kosteus saa kävyt nimittäin menemään taas takaisin suppuun eikä kranssi olisi sen jälkeen enää kovinkaan kaunis. 

Mitäs tykkäätte? Riittääkö sinusta pelkät valot tähän somisteeksi vai kaipaako jotain muuta? Oletko itse tehnyt koskaan käpykransseja vai oletko jo kenties kokeillut käpyhyasintin tekoa?

Syksyinen metsäretki

15.10.2018




Saimme viikonloppuna lapsenlapset meille yökylään ja koska sää oli mitä parhain, päätimme lähteä heti lauantaina retkelle läheiselle laavulle. Niinpä pakkasimme eväät reppuun ja lähdimme matkaan. Otimme tietenkin mukaan myös sienikorit, koska miehenihän on tunnetusti ihan sienifriikki eikä sieniä vaan voi koskaan olla säilöttynä liikaa. Lapsenlapsemme ovat tottuneita liikkumaan luonnossa, joten niin itse retki kuin sienestäminenkin oli heille mieluista puuhaa. 



Laavulle saavuttuamme lapset keksivät heti itselleen tekemistä eikä mennyt aikaakaan, kun heillä oli laavun nurkalla jo leikit pystyssä. Risuja, käpyjä, puun lehtiä ja hyvä leikkikaveri. Siinä kaikki, mitä tarvittiin hyvään leikkiin. Mies teki tulen nuotioon ja pian savu tuoksuikin jo nenässä. Itse voisin vain istua nuotiolla ja tuijottaa tulta. Jotenkin se vaan on niin rauhoittavaa. Se on muuten aivan totta, että metsään mennessä stressi ja pulssi laskevat. Menkää siis ihmiset metsään aina kun vain voitte.

Tällaisen metsäretken yksi tärkeimmistä asioista on tietenkin eväät. Tein kotona meille mukaan kolmioleipiä, joita syötiinkin melkein heti laavulle päästyämme. Myös makkaran paistaminen nuotiolla on ihan huippu juttu. Kunnon hiillosta odotellessa mies kävi lastenlasten kanssa kävelemässä metsässä pienen lenkin ja katsastamassa josko niitä sieniä löytyisi. Nyt taitaa olla suppilovahvero aika ihan parhaimmillaan ja niitähän sinne koriin sitten löytyikin. Mustia torvisieniäkin löytyi, mutta ikävä kyllä muutamana yönä olleet yöpakkaset olivat jo palelluttaneet ne. Mies rakastaa mustia torvisieniä ja oli kyllä vähän harmissaan asiasta. Miehen ja lasten saavuttua takaisin laavulle pääsimme sitten makkaranpaistoon ja kylläpä nuotiomakkara maistuikin hyvälle pitkästä aikaa.




Metsäretkemme oli kaikin puolin onnistunut. Aika kului metsässä kuin siivillä eikä lapsenlapset kertaakaan valittaneet, että olisi tylsää tai ei olisi mitään tekemistä. Nyt on myös otollinen aika kerätä metsästä materiaaleja syysaskarteluja varten. Itse löysin läheltä laavua keloittuneen puun oksan, jonka toin mukanani kotiin. Minulla on ollut jo monta vuotta haaveena saada oksa roikkumaan katosta. Siihen olen ajatellut laittaa valot ja joitain koristeita roikkumaan. Nyt oksa on kuivumassa ja kun se on kuivunut, ajattelin suhauttaa sen spraymaalilla valkoiseksi. En meinaa malttaa odottaa, että pääsen koristelemaan sitä. 

Käytkö sinä usein metsässä? Oletko sienestäjä tyyppiä vai tykkäätkö kulkea metsäpolkuja muutenvain? 

Aurinkokennovaloilla tunnelmaa syksyn pimeneviin iltoihin

12.10.2018

                                                                                                           Kaupallinen yhteistyö: Solar Ideas

Tämä syksy on ollut ihan huikean kaunis. Eilen ajellessani työharjoitteluun ihastelin tien varrella olevia oranssiin pukuunsa verhoutuneita lehtipuita. Mitä värien iloittelua. Itse pidän erityisen paljon syksystä ja tämä syksy on juuri ollut oikea unelma syksy. Ilmat ovat olleet aurinkoisia ja erityisen lämpimiä ja luonto on täynnä upeita värejä. Syksy on myös ihanan tunnelmallista aikaa, kun voi pikku hiljaa alkaa viritelemään erilaisia kausivaloja ulos tunnelmaa luomaan. 






Sain Solar Ideasilta testiin Airam Kesä-valosarjoja. Ihastuin heti näiden valosarjojen ulkonäköön ja helppouteen. Pidän valosarjan hehkulappuja jäljittelevästä mallista. Valosarja on 4,8 metriä pitkä ja siinä on 10cm korkeita (halkaisija 6cm) "hehkulamppuja" 20 senttimetrin välein eli yhdellä valosarjalla (20 hehkulamppua) saa jo kivasti tunnelmaa vaikkapa puutarhaan tai terassille. Itse virittelin valosarjan lehmusten lehvistön alle oksalta toiselle. Valosarjan viritteleminen paikoilleen onnistuu helposti, koska valosarja toimii aurinkokennon avulla. Niinpä ei tarvitse vedellä pitkiä sähköjohtoja pihalle eikä miettiä, mihin muuntajan sijoittaa. Laittelee vaan valosarjan haluamalleen paikalle, puihin, terassin kaiteelle, seinälle tai vaikka pensaaseen. Valosarjassa olevat hehkulamput ovat muovia ja sen vuoksi tosi kevyitä. Valosarjassa on tuo ladattava/vaihdettava paristoakku, jossa on takapuolella on/off kytkin. Akun (Ni-Mh) kapasiteetti on 600 mAh (1,2v) Valosarjassa on myös hämäräkytkin, joten se syttyy automaattisesti illan hämärtyessä. Lamppujen värisävy on lämmin valkoinen.


Mitä sinä pidät näistä energiaa säästävistä aurinkokennovaloista? Ovatko ne sinulle entuudestaan tuttuja tai löytyykö sinun puutarhastasi tai terassilta juurikin tämä Airamin Kesä-valosarja?

Elämäni numeroina

9.10.2018

Muistatko sinä hyvin päivämääriä, vanhan lankapuhelinnumerosi tai ylipäätään numeroita? Törmäsin Katjan blogissa hauskaan haasteeseen, jossa kerrotaan omasta elämästä numeroin. Kävin lukemassa myös Tuulannelin ja Tuulan postaukset. Tämän haasteen myötä selvisi hauskoja asioita ihmisistä ja nyt yritän itsekin toteuttaa tämän saman. Katsotaan paljonko keksin!







1 vanhemmistani on enää elossa. Isäni kuolemasta tuli kesällä kuluneeksi kuusi vuotta. Surun kanssa on oppinut elämään, mutta ikävä on silti kova. Isäni nukkui pois pitkällisen sairauden uuvuttamana ihan liian aikaisin. Onneksi sain olla isän vierellä, kun hän nukkui pois.
2 ihanaa lapsenlasta ovat elämäni valopilkkuja ♥ ♥ Olen niin onnellinen näistä kahdesta, joiden elämässä olen saanut olla mukana alusta asti.
3 lasta ovat parasta, mitä elämä on minulle antanut ♥ ♥ ♥ Lapseni asuvat jo kaikki omillaan, mutta siitä huolimatta yritän tehdä osaltani kaikkeni, että heidän olisi hyvä olla. Lasteni hyvinvointi on minulle todella tärkeää.
4 vuotta olen kirjoittanut tätä nykyistä blogiani. Aika on kulunut todella nopeasti.
5 kuukautta opiskeluja jäljellä ja sitten valmistun lähihoitajaksi.
6 luokalla toivon hartaasti saavani joulunäytelmästä joulupukin muorin roolin. Toiveeni ei toteutunut ja sain olla jälleen tonttu. Olin kovin pettynyt ja surullinen asian vuoksi.
7 vuotta naimisissa nykyisen mieheni kanssa.
8 vuotta sitten menimme kihloihin 01-10-10 Tänä vuonna mies yllätti ja muisti minua kihlajaispäivänämme.








9 on syntymäpäiväni, joka ei tänä vuonna poikennut mitenkään normaalista arkipäivästä. Tilanne täytynee korjata ensi vuonna, sillä jokainen vuosi on lahja.
10 uskonnosta peruskoulun päästötodistuksessa. 
11 vuotta sitten perustin ensimmäisen blogini. Leivontablogini nimi oli Krissen keittiössä ja se toimi vuodatus.netissä. 
12 viikon päästä joulu on ohi.
14 päivän päästä aloitan viikon loman, joka on ensimmäinen pitkään aikaan. Loma tulee todellakin tarpeeseen ja odotan sitä jo kovasti.

18 rappusta alakerrasta yläkertaan.
19 vuotiaana muutin pois kotoa vastoin vanhempieni tahtoa. 
20 vuotiaana olin ensimmäisen kerran elämässäni sairaalassa.
29 vuotta sitten minusta tuli äiti. Olin kai nykymittarin mukaan teiniäiti. 
30 vuotta sitten sain lukio-opintoni suoritettua, mutta en päässyt ylioppilaaksi.
38 on kengän numeroni.
47 vuotiaana minulle tehtiin elämäni ensimmäinen leikkaus, kun umpilisäke poistettiin.
49 on ikäni. Ensi vuonna juhlitaan sitten pyöreitä.


168 on pituuteni eli siis sellainen ihan normaalimittainen, vaikka mieluusti voisin olla muutaman sentin pidempikin.
256 seuraajaa blogin facebook sivuilla. Sivuille linkitän aina uudet postaukset ja päivittelen sinne muutenkin kivoja juttuja aina silloin tällöin. Kannattaa siis käydä klikkaamassa itsensä seuraajaksi, niin pääset lukemaan uudet postaukseni ensimmäisten joukossa. Klik klik...
326 kaveria facebookissa. Välillä suoritan siivouksen kaverilistalla ja poistan sellaiset, joiden kanssa en juurikaan ole tekemisissä. Edellisestä siivouksesta onkin jo aikaa.













480 on talomme numero.
483 julkaistua postausta neljän vuoden aikana. Ei mikään huikea määrä, kun monilla blogikamuilla samassa ajassa tuplasti enemmän. Vaadin postausten suhteen ehkä hiukan liikaa itseltäni ja sen vuoksi toisinaan on vaikea keksiä postausten aiheita. Nyt opettelen havainnoimaan elämääni ja poimimaan sieltä aiheita tänne blogiini.
946 seuraajaa Instagramissa. Tuhannen seuraajan raja lähestyy. 
63427 oli lankapuhelinnumero lapsuudenkotiini.

Mitä lukuja sinun elämääsi liittyy? Nappaa tästä haaste mukaasi, jos et ole vielä tätä tehnyt ja vinkkaa siitä kommenttilaatikossa, niin tulen mielelläni lukemaan sinun postauksesi elämäsi numeroista.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan