Olen ollut tämän viikon lomalla. Työt ovat vähentyneet ja henkilökuntaa on pyydetty tai vähintäänkin suositeltu pitämään lomia pois. Kukaan kun ei tiedä, millainen kesä meillä on edessä. Voihan olla, että silloin ei lomien pitäminen ole edes mahdollista. Tässä kohdassa loma on tuntunut levolta, kiireettömyydeltä ja omalta ajalta. Ei kuullosta siis lainkaan hullummalta, mutta miten se lopulta on mennyt, kun liikkumista on rajoitettu eikä auki ole kuin kaupat, huoltoasemat ja sairaalat?

Iltaisin nukkumaan käydessäni mieleni on vallannut pieni ahdistus. Jotenkin on tuntunut pelottavalta käydä nukkumaan. Olen toivonut, että yö olisi nopeasti ohi. En tiedä mistä tämä tunne johtuu. koska tälläistä minulla ei ole koskaan aiemmin ollut. Voi olla, että uusi elämäntilanteeni aiheuttaa sen tai sitten alitajuntaisesti nämä poikkeusolot ja koronan vuoksi hämärän peitossa oleva tulevaisuus. Aamulla nousen kuitenkin hyvillä mielin. Keitän aamukahvit vanhaan totuttuun tapaani ja juon ne ilman kiireettä selaillen somea. Tänään en jaksanut heti nousta keittämään kahvia, vaan kuuntelin BookBeatista hetken kirjaa. Hetken päästä havahduin kuitenkin unen rajamailta enkä muistanut pätkääkään kuuntelemastani kirjasta. Ihan kiva keksintö tuo kirjojen kuunteleminen. Latasin sovelluksen muutama päivä sitten ja olen nyt opetellut käyttämään sitä. En ole kova kirjojen lukija, mutta ajattelin, että kuunnellen asia hoituisi ehkä helpommin. En tiedä. Jotenkin on vaikea hakea ja löytää sopivaa ja mielenkiintoista luettavaa. Hyviä kirjavinkkejä otetaan siis vastaan.

Olen tottunut olemaan vapaa-ajallani paljon kotona, joten se ei ole minulle mikään ongelma. Ihmisen mieli on kuitenkin ihmeellinen. Ulkopuolelta tulevat määräykset, jotka rajoittavat omaa liikkumistamme, alkavat ahdistaa koti-ihmistäkin. Silloin kun joudumme olemaan kotona toisen käskystä, vaikka normaalisti kotoilemme mielellämme ja tunnemme kodin turvapaikaksemme, olo alkaa tuntumaan kurjalta ja vähintäänkin yksinäiseltä. Onneksi olen ainakin vielä saanut päivät kulumaan aika nopsaan omien harrastusteni ja kotitöiden lomassa. Asun nyt uudessa kodissa, joka on minun  turvapaikkani. Paikka, missä on helppo hengittää. Muuttolaatikot on purettu ja tavarat ovat löytäneet paikkansa. Jotain juttuja vielä puuttuu, mutta kuten kaikki muutkin huonekalut ja tavarat olen hankkinut käytettynä, odotan kuumeisesti, että pääsisin jälleen kiertelemään kirppiksiä ja tekemään löytöjä. 

Tykkään tehdä lasten kanssa palapelejä ja siitä innostuneena kävin ostamassa itselleni vähän isomman palapelin. Ajattelin, että siinäpä mukavaa puuhaa eristykseen. Ostin sitten heti suoraan tuhannen palan palapelin ja voin sanoa, että onhan niitä, paloja nimittäin, aikamoinen määrä. Hetki voi siis vierähtää ennekuin palapeli on valmis. Tyttäreni vinkkasi minulle palapelimatosta, jonka päälle palapelin voi rakentaa. Se on siitä kätevä, että sen avulla keskeneräisen palapelin voi rullata pois pöydältä ja levittää taas uudelleen, kun jatkaa sen tekemistä. En ollut koskaan aiemmin kuullutkaan tälläisestä, mutta Suomalaisesta kirjakaupasta sen löysin. Nyt, kun etsin linkkiä Suomalaisen kirjakaupan verkkosivuilta tähän postaukseen, huomasin tuotteen olevan loppuunmyyty. Joku muukin on siis innostunut kokoamaan palapelejä. No, en ihmettele, onhan se mukavaa ajanvietettä ja sen parissa hujahtaa helposti tunti tai kaksi!

Kokoaikaa ei kuitenkaan jaksa tehdä samaa puuhaa, joten vaihtelua pitää olla, että viihtyy kotona mahdollisimman hyvin. Työkaverini kutsui minut virkkaamaan isoäidinneliöistä poikkeustilapeittoa. Neulominen olikin juuri sopivasti tauolla, joten kaivoin langat ja koukut kaapista ja aloitin. Pieni hetki oli kulunut edellisestä kerrasta, kun olin neliöitä virkannut, joten piti taas katsoa YouTubesta ohjevideo. Hakuun kun laittaa isoäidinneliö niin löytyy monta hyvää ohjetta. Nyt taas muistan tämän työn ajan, miten se tehdään. Virkkaaminen on kivaa puuhaa telkkarin katsomisen lomassa. Itse olen katsellut tähän asti ohjelmia läppäriltäni, mutta tänään saan pienen telkkarin. Yritän nimittäin säästää tätä läppärivanhustani, että tämä kestäisi vielä jonkin aikaa eikä tarvitsisi ihan vielä ostaa uutta. Ja voihan telkkarista katsella vähän laajemmin ohjelmia kuin läppäriltä. 

Miten te olette saaneet ajan kulumaan eristyksessä? Onko teillä jotain hyviä vinkkejä, mitä voisi puuhastella yksin tai yhdessä, jonkun toisen kanssa? 

JonSäärystimet - lämmikettä pakkaspäiviin

Arki rullaa täyttä vauhtia. Päivät ja viikot täyttyvät työstä eikä työpäivien jälkeen ole oikein jaksanut tehdä hurjasti mitään. Kun iltaisin ei kuitenkaan viitsi vain istua telkan ääressä, olen neulonut siinä samalla. Neulominen on siitä ihana harrastus, että sitä pystyy tekemään väsyneenäkin ja sillä on tutkitustikin suuri vaikutus omaan mielenterveyteen ja hyvinvointiin. Allekirjoitan tämän tutkimustuloksen täysin. Omien kätten jälkiä ja tuotoksia on kiva nähdä ja katsoa, kun aina sieltä puikoilta tippuu jotakin uutta.

Näin alkuvuodesta on paremmin aikaa neuloa myös jotain itselle. Yksi itselle neulomani asuste on nämä säärystimet, jotka tein JonDesigns Jonnan ohjeella. Ohje löytyy Jonnan ihan super hyväksi osoittautuneesta neulekirjasta. Tehosteväriksi valitsin oranssin pitkälti sen vuoksi, että pidän töissä kuviollista tunikaa, jonka värimaailmaan säärystimet sopivat oikein hyvin. Nyt olen kuitenkin kuljettanut näitä monena päivänä myös kotiin, koska nämä ovat osoittautuneet erittäin toimiviksi ja ihanan lämpimiksi pitää myös kotona. Vanhassa talossa kun asutaan, niin aina ei todellakaan ole sisälläkään lämmin. Lisäksi käytän usein joko farkkuja tai mustia housuja/leggareita, joiden kanssa nämä sopivat myös hyvin yhteen. 

Aika paljon olen siis neulonut nyt alkuvuoden aikana ja tammikuussa valmistuikin kolme pipoa, kolmet lapaset, nämä säärystimet ja yksi polvipituinen kuvioneulesukka (sen pari puuttuu vielä). Nyt puikoilla on siksak-kuvioiset polvisukat ystävälle ja mielessä on jo monta neuletyötä, mitkä haluaisin ja pitäisi saada neulottua. Minulla siis tuskin tulee olemaan vapaa-ajan ongelmia lähiaikoina. Kevätaurinko on kuitenkin jo kutitellut hiukan minuakin säteillään ja houkutellut ulkoilemaan ja tekemään kevätsiivousta. Onneksi kahden viikon päästä on loma, niin ehtii tekemään kaiken tai sitten vajoan entistä syvemmälle nojatuoliini neulomaan.

Miten sinun alkuvuotesi on sujunut? Joko kevätaurinko on kutitellut sinua ja herätellyt toimimaan? Harrastatko sinä neulomista ja onko se vienyt sinut mennessään, kuten minut?

Arki on palannut

Arki on vihdoin alkanut meilläkin ja joulu kerätty takaisin laatikoihin odottamaan seuraavaa joulua. Varmasti vielä pitkin kuluvaa kuukautta meiltä löytyy joku jouluinen koriste jostain roikkumasta, vaikka kuinka yritin kerätä kaikki samalla kertaa pois. Ennen joulua tulee aina tipoittain laiteltua noita koristeita ja kun joulun pois keräämisen aika tulee, onkin siinä yllättävän iso työ. Joku koriste jää aina huomaamatta ja koristelaatikot saa ottaa varaston hyllyltä moneen kertaan alas ennekuin koko setti on jälleen takaisin laatikoissa. 

Olen ollut tämän viikonlopun vapaalla ja nauttinut siitä kiireettömästi kotoillen. Eilen kun leipä oli aika vähissä enkä jaksanut laittautua ja lähteä kauppaa, päätin leipoa pitkästä aikaa sämpylöitä. Olen vasta ihan hiljattain opetellut tuon kuivahiivan käytön. Sämpylöissä sain sen ainakin hyvin toimimaan, kun maltoin lämmittää taikinan nesteen sopivan lämpöiseksi. Ei liian kuumaa eikä liian kylmää. Itse sämpylätaikina oli sitten ihan perustaikina. Kohotin taikinan kahteen kertaan eli ensin puoli tuntia itse taikinaa ja sitten sämpylöitä noin vartin verran. Näin sämpylöistä tuli ihanan kuohkeita ja pehmeitä. 

Koska vatsassa jo hiukan kurni eikä kotona ollut mitään valmista ruokaa, päätin tehdä sämpylöiden kaveriksi vielä kasvissosekeittoa. Sosekeitot ovat helppoja ja nopeita tehdä ja mikä parasta niissä voi käyttää juuri niitä juureksia, mitä kaapista sattuu löytymään. Meidän kaapista löytyi porkkanaa, perunaa ja purjoa. Yleensä laitan keittoon kasvisliemikuution, koska en ole erityisen hyvä mausteiden käyttäjä. Nyt kasviliemikuutioita ei ollut, joten sujautin suolan lisäksi kattillaan yhden laakerinlehden kiehumaan juuresten kanssa. Poistin sen sitten ennen soseutusta. Sosoutuksen tein sauvasekoittimella ja siinä vaiheessa lisäsin joukkoon vielä ruokakermaa, jotta sain keitosta sopivan paksuista. Lopuksi pyöräytin vielä muutaman kerran pippuria myllystä joukkoon ja kasvissosekeitto oli valmista. Keiton valmistuessa sämpylät olivat vielä lämpimiä, joten voitte uskoa, että olihan tuo hyvää.

Joulun jälkeen normaali arki tuntuu jotenkin tosi hyvältä. Arkisia askareita on mukava tehdä eivätkä ne ahdista lainkaan, kunhan saan touhuta niitä ilman suurempaa kiirettä. Kiireettömyydestä on iän myötä tullut itselle tosi tärkeä asia. En tykkää yhtää kiireestä. Tulen siitä vain huonolle tuulelle. Arkisten askareiden tekeminen ilman kiirettä on hyvää vastapainoa melko hektiselle työlleni. Päivätkin ovat selkeästi pidentyneet ja lisääntynyt valon määräkin jo piristää mieltä. Niin viikolla kuin nyt viikonloppunakin olen rentoutunut neuloen. Tämä ei varmasti enää yllätä ketään, mutta kun tuo neulominen vaan on niin mukavaa ja siitä tulee niin hyvä olo. Eilen työn alla oli esikoisen JonttuPipo. Tytär pyysi tekemään sellaisen nähtyään tuon joulun välipäivinä neulomani JonttuPipon, joka päätyi pienen kokonsa vuoksi kuopukselle. Väritoiveena oli samat värit kuin hänelle joululahjaksi neulomissani Jonskeissa eli villasukissa.

Miten sinun arkesi on alkanut? Tuntuuko vapauttavalta, kun joulu on ohi? Onko pidentyneet päivät piristäneet sinua vai ahdistaako musta tammikuu? 

Leppoisaa sunnuntaita kaikille ♥

JonttuLätsä ja Jonttuut - neuleilla piristystä arkeen

Sain joululahjaksi ystävältäni, Katilta, ihanan Jonna Nordströmin uutuuskirjan, Villasukkarakkautta. Lahja oli todella mieluinen, vähän jopa toivon, että saisin joltain sen. Jonnan JonSukat olivat minulle jo entuudestaankin tuttuja ja olen niitä jonkin verran neulonut myös itse. Kuulun facebookissa Jonnan neuleryhmään, Villasukkarakkautta by Jonna, josta olen saanut ohjeet niihin. Jonnan ohjeilla tein myös elämäni ensimmäiset kirjoneulesukat, joista postailin myös täällä blogissani viime helmikuussa. Tämä samainen postaus oli siis blogini viime vuoden luetuin postaus, joka sekin varmasti kertoo siitä, että meitä villasukkarakkaudesta "kärsiviä" on paljon. 

Tuossa Jonnan neulekirjassa on paljon ennen julkaisemattomia ohjeita erilaisiin JonTuotteisiin, mutta myös niitä ohjeita, joita on saatavilla tuolla facebook ryhmässä. Kirja on ihanteellinen tälläiselle tuoreelle neuleharrastajalle, koska ohjeet ovat selkeät ja asiat on selitetty niin hyvin, että jokainen sen varmasti ymmärtää. Mitää ei siis ole jätetty arvailujen varaan. Kirjan kuvat ovat myös todella kauniita ja inspiroivia. Kuvien ja niissä olevien neuleiden värit innostavat neulomaan.

Elokuusta lähtien neuloin koko viime syksyn ja loppuvuoden villasukkia joululahjaksi läheisilleni. Osa sukista oli JonSukkia, osa ihan perusvillasukkia. Niinpä heti joulun jälkeen oli ihana valita joululahjakirjasta jotain, mitä neuloa itselleen. Ihan ensiksi neuloin JonPipon, joka oli siis tarkoitettu alkujaan minulle, mutta kun neuloin sen liian pienillä puikoilla tuli siitä lopulta pipo tyttärelleni. Vahingosta viisastuneena hankin isommat puikot ja aloin neulomaan itselleni JonttuLätsää. Malli on hiukan erilainen kuin JonPipossa eli hiukan pidempi ja tuollainen taaksepäin roikkuva malli. Oikean kokoisilla puikoilla piposta tuli omaan päähän sopiva. Tein pipoon tupsun itse, mutta se on ehkä hiukan raskas ja tuntuu, että painaa pipoa liikaa alaspäin eli tekoturkistupsu toimisi varmasti tässä mallissa paremmin. Pipon kaveriksi neuloin vielä samoilla väreillä ja kuoseilla itselleni Jonttuut eli lapaset. Molemmille on oikeasti käyttöä eli tulivat tarpeeseen. En ole mikään pipo- enkä hattuihminen, mutta töissä pipo on päivittäisessä käytössä ja on kiva, että lasten kanssa työskennellessä ulkovaatteissa on hiukan väriä. Lapasia en ole töissä raaskinut pitää, koska tämä suomen talvi on, mitä on, mutta vapaa-ajalla ovat olleet tarpeen, kun olen jotenkin omituisesti hukannut vuosia hyvin palvelleet nahkakäsineeni jonnekin. 

Oletko sinä hattu- ja pipoihmisiä? Käytätkö neulemyssyjä tai pipoja vai tarviiko niitä edes nykysin suomen talvessa? Onko Jonnan JonTuotteet sinulle tuttuja tai oletko itse neulonut niitä?

Mukavaa torstaita sinulle ♥

Välipäivien puuhasteluja

Vuoden viimeinen päivä on aluillaan ja eilen alkoi jälleen arkinen aherrus töissä. Meillä toki on töissä vielä paljon niin lapsia kuin aikuisiakin lomalla, joten toiminta on sellaista hyvin joulun välipäiviin sopivaa rentoa meininkiä. Kotona joulun välipäivät ovat menneet myös hyvin rennosti ja olemme miehen kanssa puuhastelleet molemmat itselle tärkeitä asioita. Mies on lukenut ja minä olen neulonut.

Sain joululahjaksi Jonna Nordströmin uuden neulekirjan Villasukkarakkautta. Kirja on ilmestynyt juuri joulun alla ja se on saanut kovan suosion meidän neuleharrastajien joukossa. Kirjaa on kai jo neljäs vai peräti viides painos tulossa myyntiin. Olen viime talvena neulonut muutamia villasukkia Jonnan ohjeilla ja tätä kautta rakkaus JonSukkiin on syntynyt. JonSukat ovat kivoja neulottavia ja tälläinen aloittelevakin neuloja osaa niitä tehdä. Lisäksi nyt tässä kirjassa on hyvät ja selkeät sanalliset ohjeet, joista ymmärtää helposti, mitä milloinkin pitää tehdä. Voin siis lämpimästi suositella tätä kirjaa kaikille neuleharrastajille. 

Koska minulla ei ollut mitään neuletta jouluna puikoilla, aloitin heti tapaninpäivänä neulomisen. Olen pitkään ja monesti ihaillut instagramissa kauniita pipoja, mutta en ole koskaan rohjennut niitä itse neuloa. Nyt päätin kuitenkin tarttua härkää sarvista ja valitsin kirjasta JonttuPipon, jota lähdin sitten neulomaan. Langaksi valitsin tuttuun tapaani Novitan seiska veikan, mitäs muutakaan. Puikkojen koon pidin samana kuin villasukkia neuloessani ja sehän olikin sitten virhe. En ollut lukenut ohjeistusta huolella ja muihin kuin villasukkiin suositellaan tuolle langalle nelosen puikkoja. Pipo tuli kuitenkin tehtyä noilla pienemmillä puikoilla, kun ei muitakaan kotona ollut. Minulla on sen verran tiukka käsiala, että pipon koko ei vastannut ohjeen kokoa ja oli siis minulle vähän liian tiukka. Noh, ei hätää. JonttuPipo oli juuri sopiva tyttärelleni ja hän sai siitä itselleen uuden pipon. 

Perjantai-illaksi sain kutsun Katin luo marttailemaan eli kudin mukaan ja niinhän me sitten neulottiin yhdessä. Paikalla oli vielä kolmaskin ystävämme, joka myös aloitteli villasukkien neulomista kummitytölleen. Samalla Kati neuvoi minulle tuon tupsun teon pipoon, kun minulla ei ollut ihan tuoreessa muistissa sen tekeminen. Tupsukehikon avulla homma onnistui kätevästi ja sunnuntaina olikin sitten pakko ostaa itselle oma, kun kävimme miehen kanssa prismassa. Itseasiassa sain sen myöhäisenä joululahjana mieheltäni yhdessä uusien puikkojen ja valitsemieni lankojen kanssa. Mies ei ollut keksinyt minulle mitään lahjaa jouluksi (on vähän huono näissä) ja itsekin keksin tämän lankalahjaidean vasta joulun jälkeen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt on nelosen puikot ja lisää lankaa tulevia neuleprojekteja varten. 

Miten teidän joulun välipäivät ovat sujuneet? Oletteko jo palanneet töihin vai oletteko vielä lomalla? Mitä olette siis puuhailleet? 

Oikein hyvää uudenvuodenaattoa teille kaikille ♥

Kädentaitajat kokoontuivat Kätevä & Tekevä messuille Lahteen

                                                                                                                     Yhteistyössä Lahden Messut

Olen nyt reilun vuoden verran harrastanut neulomista. Neulomisesta on tullut minulle paras tapa rentoutua hektisen työpäivän jälkeen. Neulominen vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiimme, helpottaa stressiä ja ahdistusta, hellii aivoja ja tuo tekemistä tylsiin hetkiin. Marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna Lahden Messukeskuksessa järjestettiin Kätevä & Tekevä kädentaitotapahtuma ja jo messukeskukselle mennessä (jonottaessa) totesin Katille, että kädentaidot on asia, joka kiinnostaa ja liikuttaa ihmisiä. Kätevä & Tekevä messut olivat minusta onnistuneet; tarjontaa oli sopivasti ja messuhallissa oli helppo liikkua. Keräsin tähän postaukseeni omat suosikkini messuilta.

BellaMiina

BellaMiinan tapasin ensimmäisen kerran viime keväänä Helsingin Kädentaitomessuilla. Ihastuin heti hänen kauniisiin tuotteisiinsa. Nämä luonnonmateriaaleista rakkaudella valmistetut sisustustuotteet ovat todella siistiä työtä ja niin minun makuuni. Voisin huolia nämä kaikki. BellaMiinan osastolta löytyi materiaaleja, valmiita tuotteita sekä ihania DIY-paketteja. Itse kotiutin tuon suloisen Joulu-viirin. Tulevana viikonloppuna tavoitat BellaMiinan Suomen Kädentaitomessuilta Tampereelta. BellaMiinan osasto löytyy c-hallista ihan sisäänkäynnin edestä (c10). Kannattaa käydä tutustumassa. Tarjolla paljon kivoja lahjaideoita pukin konttiin. 

Teija Kosenius

Teija on riihimäkeläinen kuvataiteilija, jonka upeisiin tauluihin olen tutustunut blogiystäväni Tainan kautta. Tainan tapasinkin messuilla ilokseni Teijan osastolla. Taulut ovat mielestäni tosi kauniita ja jotenkin niin herkkiä. Hän tekee maalauksia pääasiassa sekatekniikkalla eli käyttäen akryylimustetta, akryyliä, hiiltä ja liitua. Teijalla on oma työhuone Riihimäen keskustassa kauppakeskus Majakassa. Uusimmat taulut näkee helpoiten hänen facebook sivuiltaan. Alemman kuvan ihana talitintti taulu löysi uuden kodin täältä. 

Kahvelikoru

Kahvelikoru on suomalaista designia ja käsityötä kierrätetyistä materiaaleista. Tuotteiden raaka-aineena käytetään ruostumatonta terästä, joka on aiemmin palvellut toisessa käyttötarkoituksessaan ja saanut uuden elämän Antti Alatalon käsissä. Korut ja käyttöesineet valmistetaan pääsääntöisesti Hackman Sorsakoski -aterimista. Näissä koruissa on sitä jotakin ja ne viehättävät minua todella paljon. Tässä kierrättäminen toteutuu ihan mielettömän hienolla tavalla. Toivon vielä jonain päivänä omistavani edes yhden tälläisen upean korun. 

Sanni Kallosen Huovutetut hahmot

Kädentaitotapahtuman ehkä yksi kuvatuimmista kohteista oli nämä todella taidokkaasti tehdyt huovutetut hahmot. En voi käsittää, miten SanniK on saanut näistä hahmoista niin aidon näköisiä. Sanni on itseoppinut taiteilija, joka on harrastanut huovuttamista vasta kaksi vuotta. Uskomatonta, miten niin lyhyessä ajassa voi saada näin mahtavia lopputuloksia aikaan. Mutta ehkäpä tämä kertoo juuri siitä, että kun on haluja, on myös mahdollisuus oppia uutta ja onnistua.

Knottenroll

Makrametyöt ovat vallanneet viime aikoina entistä enemmän alaa ja saavuttaneet suosion suuren yleisön keskuudessa. Itsekin pidän niistä todella paljon. Minusta ne ovat todella kauniita. Messuilta olisi saanut ostaa DIY-paketteja, joilla olisi päässyt itse kokeilemaan makramen valmistusta. Hiukan kutkutteli ostaa tuollainen paketti ja opetella myös itse tekemään makrameta. Messuilla vierailin Knottenrollin osastolla, jossa oli esillä todella huikeita makrame töitä. Näiden töiden takana on suuri makramen ystävä, Satu Nyqvist. En voi kuin ihailla hänen töitään, niin upeita ne ovat eikä se ainakaan yhtään vähennä halua oppia myös itse tekemään niitä.

Heidin Fabriikki

Lohjalta oli Lahden messuille tullut Heidi, jonka osasto oli täynnä toinen toistaan kauniimpia  ja värikkäämpiä kukkaroita, laukkuja ja pussukoita. Heidi valmistaa kaikki tuotteensa omassa työpajassaan Lohjalla ja ne on valmistettu puuvillakankaista, jotka on painettu luontoystävällisillä ja myrkyttömillä kangasväreillä. Heidin tuotteet olivat todella siistiä työtä ja niiden hinnat olivat kohtuulliset, mikä innosti minuakin ostamaan itselleni uuden kukkarolaukun. Heidillä on kotisivujensa yhteydessä myös verkkokauppa, jossa pääset tutustumaan hänen valikoimaansa. 

Antiikkistudio

Suurena kirppisten ja kierrätyksen ystävänä messuilla kiinnosti kovastikin Antiikkistudion osasto, jossa oli paljon hyviä kierrätysesineitä myynnissä mielestäni kohtuullisen edulliseenkin hintaan. Mukaan olisi tarttunut varmasti useampikin tuote, mutta koska heille ei käynyt pankkikortti maksuvälineenä, jäi ostokset tekemättä. Harmillista.

Kätevä & Tekevä kädentaitomessut oli mukava kokemus. Oli kiva päästä tutustumaan ja näkemään suomalaisten kädentaitajien töitä sekä saamaan ideoita ja uutta inspiraatiota omaan käsityöharrastukseenkin. Messuilla kävi tänä vuonna noin 9000 messuvierasta, joka on suunnilleen sama määrä kuin viime vuonna. Tämä lupaa vain hyvää eli ensi vuonnakin pääsemme nauttimaan kädentaidoista Lahden Messukeskukseen marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Ihan mahtavaa.

Kiitos kässäkaverilleni Katille seurasta ja kyydistä sekä suurkiitos Lahden Messut saamistani pääsylipuista, joista kaksi arvoin instagramin puolella ♥

Koukussa

Hei, mitä teille kuuluu? Olen ollut viimeiset pari viikkoa ihan koukussa. Niin koukussa, että en ole oikein malttanut edes käydä täällä blogissakaan enkä myöskään kenenkään muunkaan blogissa. Kahden viikon täydellinen blogihiljaisuus tuli ihan vahingossa, mutta ehkä sellainen on välillä ihan hyväkin juttu. Päivät ovat menneet tietenkin töissä ja iltaisin olen sitten pääsääntöisesti ollut kotona. Hiukan sosiaalistakin elämää on sentään näiden viikkojen aikana ollut kiitos ystävien, lapsien ja sukulaisten. 

Mikä minua on sitten koukuttanut näiden kahden viikon aikana? No, kesän jäljiltä kaivoin langat ja puikot esille ja sittenhän se taas olikin menoa. Neuloosi iski salakavalasti ja lahjakassi alkoi jälleen täyttyä villasukilla. Ensin valmistui Novitan seikaveikan sateenkaarilangasta iloiset raitasukat ja sen jälkeen puikoille pääsi niinikään seiskaveikan raitalanka, mutta tällä kertaa sinisävyisenä. Viime jouluksi neuloin tuosta samaisesta langasta appiukolle unisukat. Pidän tosi paljon noista väreistä ja kun lankaa oli vielä melkein täysi kerä jäljellä, päätin neuloa sen sukiksi. Jouluna sitten joku miespuolinen läheiseni saa siitä kivat raitasukat lämmittämään varpaitaan. 

Neuloessa olen sitten katsellut ruudusta kotimaista suosikkisarjaa Sykettä. Löysin ensin aiemmin kesällä CMoresta kaksi viimeisintä tuotantokautta ja silloin jo tykästyin sarjaan. Pari viikkoa sitten löysin vahingossa ruutu.fi stä neljä ensimmäistä tuotantokautta. Pakkohan niitä oli sitten alkaa katsomaan, koska tuo sairaalamaailma on vaan jotenkin niin kiehtovaa. Lisäksi sarjassa on tuttuja, hyviä kotimaisia näyttelijöitä. Niinpä olen sitten neuloessani katsellut Sykettä ja jäänyt siihen ihan koukkuun. Jopa suosikkisarjani Emmerdale on saanut väistyä enkä ole malttanut katsoa sen uusia jaksoja vielä lainkaan. 

Mutta jotain muutakin olen siis malttanut tehdä. Sydämellä tehtyä blogin Katjan luona kävin yhtenä aamuna aamukahvilla. Kahvini sain juoda uudesta nuku hyvin-muumimukista, joka on siis ollut myynnissä vain IittalaShopeissa. Postauksen ensimmäinen kuva on siis otettu tuolta vierailulta Katjan suloisen kauniissa kodissa. Kaksi lapsistani asuu ihan meidän lähellä ja on tosi mukavaa, kun he aina välillä laittavat viestiä ja kysyvät saavatko tulla käymään. No tottakai saavat ♥ Tiistai-iltana appivanhempani piipahtivat meillä iltakahveilla ihan yllättäen, kun mieheni täytti maanantaina pyöreitä vuosia. Keskiviikkona minulla oli aikainen aamuvuoro ja sen jälkeen hain anopin kyytiin ja kävimme hiukan pyörimässä Kouvolan keskustassa. Kävimme mm. kahvilla Kahviputiikki Papulaarissa. Tuo ihanan tunnelmallinen kahvila onkin nimetty hyvin osuvasti kouvolalaisten toiseksi olohuoneeksi. Ihana paikka ja alakerrasta löytyy vielä Vintage&Design liike Korentotori, josta ei koskaan tiedä, mitä aarteita sieltä löytää. 

Eilen olin sitten Katin kanssa Loviisassa kiertelemässä kauniita vanhoja taloja, Loviisan Wanhat talot tapahtumassa. Ihana päivä ♥ Loviisan Wanhat talot ovat avoinna vielä tänäänkin ja itse olen hiukan suunnitellut, jos lähtisin katsastamaan etäkohteita Ruotsinpyhtäälle ja Ahvenkoskelle. Oletko sinä aikeissa mennä Loviisaan vai kävitkö jo eilen? Käytkö mieluummin katsomassa vanhoja taloja kuin uusia taloja asuntomessuilla? 

Aurinkoista sunnuntaita sinullekin ♥

Villasukkarakkautta - Jonna Nordströmin JonSukat koukuttavat

Villasukkarakkautta on varmasti monenlaista. Toiset rakastavat pitää villasukkia läpi vuoden, koska ne tuntuvat jalassa ihanilta, lämmittävät ja ovat vielä kauniitakin. Neuloosiin sairastuneet rakastavat tämän lisäksi vielä neuloakin niitä. Niin on käynyt myös näiden ihanien JonSukkien luojalle Jonnalle.  Jonna on porilainen kolleegani eli lähihoitaja, joka työskentelee vanhusten parissa. Jonna sai siskoltaan 40-vuotislahjaksi pussillisen sukkalankoja. Pitkään langat olivat käyttämättöminä, kunnes Jonna otti langat esille ja mietti, mitä niistä voisi neuloa. Hetken mietinnän jälkeen langoista muodostui kauniit kirjoneulesukat, joista tuli heti hänen lempisukkansa. 

Jonna jakoi neulomiensa villasukkien kuvan pariin villasukkaryhmään facebookiin, jossa ne saivat heti paljon ihastelua osakseen. Monet kyselivät sukkien ohjetta, mutta sitä ei ollut. Jonna kertoo antaneen luovuutensa tulla puikoille ja neuloneensa hittisukiksi nousseet villasukat ilman ohjetta. Pari vuotta sitten Jonna perusti oman blogin Villasukkarakkautta, jotta saisi jaettua johonkin neulomiensa villasukkien kuvia. Villasukkarakkautta-blogin jälkeen syntyi vielä Facebook-ryhmä, Villasukkarakkautta ohjeet JonSukkiin.  Ryhmä on saanut hurjan suosion ja vuodessa ryhmässä oli jo yli 23 000 jäsentä. Tällä hetkellä ryhmässä on jo liki 30 000 jäsentä. Tästä ryhmästä minäkin olen saanut innostukseni näihin ihaniin ja kauniisiin JonSukkiin. Ryhmästä löytyy JonSukkien ohjeet ja ne ovat maksutta ryhmäläisten käytössä. 

JonSukista on tullut ilmiö. Jonna on luonut ensimmäisten JonSukkien rinnalle paljon uusia ohjeita meidän kaikkien neulojien iloksi. Jonna ensimmäiset kirjoneulesukat olivat polvisukat, mutta nyt ohjeita löytyy myös naisten lyhyisiin sukkiin, miesten sukkiin, vanttuisiin, Marimekkokuvioisiin polvisukkiin, lasten sukkiin, pitkän muotoiseen hiippalakkiin ja vauvojen oma malli Suomi 100-teemalla. Kaikki ohjeet ovat siis ilmaiseksi kaikkien ryhmään kuuluvien neulojien käytössä, mutta ei kaupallisessa mielessä. Voit neuloa ohjeilla kauniita villasukkia itsellesi ja läheisillesi, mutta niiden myyminen ei ole luvallista. Monet JonSukkien neulojat ovat keksineen myös omia, uusia malleja JonSukka-tyylisesti. Itse en siihen taivu jonka vuoksi olenkin aivan äärettömän iloinen ja onnellinen, että löytyy tälläisiä ihania ihmisiä, jotka haluavat jakaa neulomisen iloa myös muille. 

JonSukat ovat tosi kauniita ja niiden kirjoneuleet ovat suhteellisen helppoja neuloa. Moni neuloja, kuten minä, on neulonut ensimmäiset kirjoneulesukat juuri näiden villasukkien mallilla. Voin kertoa, että oli aivan huikea tunne, kun huomasi osaavansa neuloa jotain näin kaunista. Neuloessa JonSukkien varren kuvioita pääsee jo ihastelemaan oman käden jälkeä ja siinä vaiheessa jää viimeistään koukkuun neulomiseen, koska haluaa neuloa aina vain lisää ja lisää. Villasukkarakkautta ohjeet JonSukkiin-ryhmän motoksi onkin noussut ekat, muttei vikat. Tuo on niin totta ja pätee siis minuunkin.

Näissä sukissa voi myös leikitellä väreillä. Olen nyt neulonut kolmet JonSukat; yhden polvisukat ja kahdet naisten lyhyemmät sukat. Polvisukat ja toiset lyhyemmät sukat olen neulonut itselleni ja yhdet lyhyemmän sukat päätyivät lahjapussiin. Kaikki sukat olen neulonut eri väreillä. Valkoinen on ainut väri, joka on mukana kaikissa sukissa, mutta kaksi muuta väriä vaihtuvat mielen mukaan. Kunhan omat taitoni neulojana kasvavat ja vahvistuvat tai ehkäpä eniten luottamus omiin taitohin, aion itsekin lähteä kokeilemaan uusien, aivan omien mallien luomista. Aion laitella kuvioita hiukan eri järjestykseen ja päästää luovuuteni valloilleen. 

Villasukkien neulominen on siis tullut jäädäkseen osaksi elämääni. Vietän päivät töissä lasten parissa ja päiväni ovat tosi hektisiä. Sen vuoksi on ihanaa iltasella istahtaa nojatuoliin ja ottaa kudin käteen ja alkaa neuloa. Neulon joka päivä ainakin vähän. Jonain päivänä en ehdi tai jaksa neuloa kuin muutaman kerroksen, mutta joskus viikonloppuisin olen neulonut monta tuntia aamusta iltaan asti. Neulominen siis todellakin koukuttaa. 

Jos innostuit näistä kauniista sukista ja haluaisit neuloa niitä, voit liittyä Facessa Villasukkarakkautta ohjeet JonSukkiin-ryhmään, josta löydät ohjeet ja pääset itsekin koukuttumaan näistä ihanuuksista. 

Neulomisen iloa kaikille ♥