Marjapiirakka - helppo tehdä myös lasten kanssa

15.9.2019

Lapsenlapset ovat meillä viikonlopun vietossa, kun vanhemmat juhlivat kavereiden kanssa tyttäreni pyöreitä vuosia. En kyllä oikein meinaa ymmärtää, kuinka nuo omat lapset voivat täyttää jo tuollaisia pyöreitä vuosia, vaikka itse on juuri ja juuri sen 25...vai miten se nyt oli?! Yhtään ei nimittäin tunnu siltä, että olisi viisikymmentä mittarissa. Muistan sen, kun oma isäni täytti viisikymmentä. Silloin tuntui, että isä on ikäloppu ja nyt olen itse samanikäinen. Ei se viisikymmentä taidakaan olla niin paha juttu. Ehkä se on vain numeroita ja jos elää sata vuotiaaksi, niin elämä on vasta puolessa välissä.

Mutta oli synttäreitä tai ei, lastenlasten kanssa on aina mukava viettää yhteistä aikaa. Usein ihan tavalliset arkiset asiat ja touhut ovat sitä parhainta puuhaa. Lapsenlapset ovat jo niin isoja, että leikkivät mummolan leluilla jo itsekseen ja mummo voi istua nojatuolissa neulomassa. Mukava siitä on katsella lasten touhuja ja kuunnella heidän hauskoja juttujaan. Parhaimmillaan asiat vain soljuvat eteenpäin omalla painollaan. Välillä tulee kuitenkin hetkiä, ettei ole kertakaikkiaan mitään tekemistä. Silloin on hyvä napata yllätyskortti hihasta. Tällä kertaa se oli leipominen. 








Leipominen on aina lapsille mieluista puuhaa, kun saa itse tehdä niitä aikuisten juttuja ja lopuksi pääsee vielä maistelemaan omin pikku kätösin leivottuja herkkuja. Yksi helposti lasten kanssa toteutettava leivonnainen on marjapiirakka, jossa taikinassa sekoitetaan ilman mitään koneita kaikki ainekset yhteen. Pohjaan käytetään piimää, jonka hapan tuoksu ei välttämättä ole lasten mieleen., mutta kaikesta selvitään. Yhdessä tehden leipominen onnistuu. Minä mittasin lapsille ainekset ja he lisäsivät ne kulhoon ja sekoittivat taikinan tasaiseksi. Sitten yhdessätuumin kaadettiin taikina uunipellille ja tasoiteltiin taikina suht tasaisesti. Lopuksi lapset vielä ripottelivat päälle mustikoita ja punaisia viinimarjoja. Piirakkaan voi käyttää niin tuoreita kuin pakastettujakin marjoja. Ja sitten vain piirakkaa uuniin ja odottelemaan, milloin päästään maistamaan sitä.

Helppo marjapiirakka

4 dl piimää
4 dl sokeria
1 1/2 dl juoksevaa margariinia
6 1/2 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
6-8 dl kauden marjoja

Aloita piirakan valmistaminen sekoittamalla piimä, sokeri, juokseva margariini, jauhot ja leivinjauhe. 
Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele marjat pinnalle.
Paista uunin keski-/alatasolla 200 asteessa noin 20-25 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsä.
Halutessasi voit tarjoata marjapiirakan kanssa vaniljakastiketta tai vaikkapa vaniljajäätelöä. 

Lasten kanssa leipoessa on hyvä ohjeistaa lapsia ja kertoa kokoajan, mitä tapahtuu. Nyt tehdään tämä, pidä sinä kiinni kulhosta, ettei se lipsahda lattialle, kun sisko sekoittaa taikinaa jne. Lasten kanssa leipoessa kannattaa myös sulkea silmät sotkuilta. Jauhot pöllyää ja vaatteisiinkin saattaa mennä taikinaa, mutta sotkut ja vaatteet ehtii siivoamaan ja pesemään sitten jälkeenpäin. Lasten kanssa leipoessa kannattaa nauttia lapsista ja siitä hetkestä. Näissä hetkissä luodaan noille pienille niitä lapsuusmuistoja, joita voidaan sitten vielä vuosienkin päästä yhdessä muistella.




Leppoisaa sunnuntaita kaikille ♥

Väsymyksen takana voi olla alhainen varastorauta arvo

12.9.2019

Hyvää huomenta kaikille! Se taitaa nyt olla sitten kesä takana ainakin, jos on uskominen eilisillan säätiedotukseen. Tämäkin aamu on valjennut harmaana ja sateisena ja tällaisena sää ilmeisesti tulee myös jatkumaan. Vaikken jatkuvista sateista ja kurakeleistä pidäkään, on sateen ropinaa mukava kuunnella illalla sängyssä, kun se ropisee talon peltikattoon. Pimenevät illat ovat saaneet myös sytyttelemään kynttilöitä niin sisälle kuin uloskin. Sekin on yksi syksyn merkki ja ihana asia.

Syyskuu alkoi hiukan ikävissä merkeissä, kun sairastuin ja jouduin olemaan muutamia päiviä pois töistäkin. Syksy ja koulujen alkaminen saa monet pöpöt liikkeelle ja voisin sanoa, että ihme on, jos en olisi jossain vaiheessa kaatunut petiin flunssan kourissa. Kuumetta ei ollut, mutta yskä, nuha ja sen tuoma poskiontelotulehdus. Kunnon tropeilla ja levolla siitä onneksi selvittiin.

Miten olen sitten muuten jaksanut ja voinut? Heinäkuussa kerroin raastavasta labrareissustani, jonka seurauksena sain lähetteen lisätutkimuksiin väsymykseni vuoksi. Samalla minulle tehtiin myös sokerirasitustesti sekä keliakiakoe. Kaikenkaikkiaan minusta otettiin kahdeksan putkiloa verta, huh aika määrä. Kun kokeiden tulokset olivat tulleet, lääkäri kutsui minut vastaanotolle kuulemaan tuloksia. 

Ollessani lähihoitajakoulussa mittautin ensimmäisen kerran varastorautani arvon eli ferritiinin. Tuolloin arvo oli vain 5 ug eli selkeästi alle viitearvo minimin, joka on 10 ug. Silloinen työterveyslääkäri ei pitänyt asiaa kovinkaan vakavana, vaikka naisella ferritiinin optimi on noin 70ug ja 100ug on jo oikein hyvä. Viitearvojen puitteissa on vielä ferritiiniarvo 150ug. Lukemat ovat selkeästi suurempia kuin omani, mutta siitäkään huolimatta lääkäri ei katsonut tarpeelliseksi laittaa minua rautatiputukseen, vaan määräsi rautakuurin. Tästä on kulunut nyt pari vuotta. Väsymys ei ole hävinnyt mihinkään, mutta olen kai oppinut vain elämään sen kanssa. En enää edes muista, miltä tuntuu normaali pirteä olo tai mitä se ylipäätään on. 

Tällä hetkellä hemoglobiinini on kuitenkin ihan hyvä, 141 g/l, mutta varastorauta arvoni eli ferritiinini on lääkärinkin mukaan edelleen alhainen, 28 ug. Kovin hitaasti siis nousee tuo ferritiiniarvo. Rautavarastojen huomaamattomaan hupenemiseen saattavat olla syynä myös runsaat kuukautiset. Noihin aikoihin, kun opiskelin ja varastorauta arvoni on mitattu ensimmäisen kerran, kärsin todella runsaista kuukautisista, joiden syyksi selvisikin sitten vähän myöhemmin endometrioosi. Sain hormoonikierukan tämän hoitoon ja sen myötä kuukautiseni ovat jääneet pääpiirteittäin pois, mutta varastorauta arvoni ei ole juurikaan noussut. 

Kun mietin aikaisempia lääkärikäyntejäni, niin koskaan kukaan lääkäri ei ole puhunut mitään varastoraudasta tai sen mittaamisesta. Miksi ihmeessä se on niin vaiettu aihe, ettei siitä voida puhua? Sormenpäästä mitattava hemoglobiini ei kerro koko totuutta, koska hemoglobiini arvo alkaa laskea vasta sitten, kun varastorauta arvo on minimissä. Olen tutkinut ja lukenut netistä ferritiini asiasta ja todennut, että aiheesta ei puhuta eikä kirjoiteta kovinkaan paljon. Löytämistäni artikkeleista selviää kuitenkin se, että alhaisen ferritiinin oireita ovat mm. voimattomuus, alakuloisuus, ärtyneisyys, hermostuneisuus ja väsymys. Tuttuja, niin tuttuja oireita kaikki. Lääkärini totesi viimeisen kahden vuoden olleen melko rankat opiskelujeni vuoksi, koska lomaa ei ole ollut enkä kuulema ole enää mikään kakskymppinen, mutta siitäkin huolimatta olen ihmetellyt omaa jaksamistani ja sitä, miten olen iltaisin aina niin väsynyt työpäivän jälkeen. Onko syy sittenkin alhaisessa varastorauta arvossani?! 

Lääkärin kehoituksesta aloitin nyt rautakuurin, jota aion jatkaa nyt ainakin toistaiseksi. Kolmen kuukauden päästä otetaan uudet labrat ja katsotaan onko muutosta tapahtunut parempaan suuntaan. Mitään suuria muutoksia en jaksa toivoa, mutta noihin iltoihin haluaisin saada lisäbuustia ja jaksamista sen sijaan, että väsymys alkaa illan tunteina humisemaan päässä enkä jaksa muutakuin istua sohvalla neuloen ja katsellen televisiota. Vaikka eihän neulomisessa sinänsä mitään vikaa ole, mutta voisihan sitä iltaisin jotain muutakin tehdä, vaikkapa ihan vaihtelun vuoksi.

Mutta yritän imeä energiaa kaikista ihanista asioistani ympärilläni, kuten tästä ihanasta auringonkukkapellosta. Veljelläni on nyt toistamiseen ihanaakin ihanampi auringonkukkapelto, jossa saan käydä ihastelemassa kukkien kauneutta ja keräämässä niitä itselleni kotiin. Auringonkukat ovat ehdottomasti syksyn lempikukkani. 

Pirteää loppuviikkoa sinullekin ♥

Loviisan Wanhat talot kiinnostavat vuodesta toiseen

2.9.2019

Loviisan Wanhat talot tapahtuma järjestetään joka vuosi. Ensi vuonna tapahtumaa vietetään jo 15. kerran. Itse kävin tapahtumassa nyt toista kertaa ja aion kyllä mennä sinne myös ensi vuonna. Joka vuosi mukana on aivan uusia kohteita, mutta aina mukana on myös vanhoja tuttuja kohteita. Mikä ihme noissa vanhoissa taloissa sitten jaksaa viehättää vuodesta toiseen?


Itsekin sisustuksesta pitävänä ja sitä harrastavana ihmisenä tiedän, että kodin sisustus elää koko ajan. Monissa vanhoissa kodeissa kotia sisustetaan vanhoilla huonekaluilla ja esineillä. Näitä aarteita ei löydy kovinkaan suunnitellusti, vaan jonkun tavaran tai huonekalun hankintaan voi kulua pitkiäkin aikoja. Niitä hankitaan silloin, kun niitä sattuu kirppiksiltä löytymään. Itselläni myös somesta tai lehdestä näkemäni inspiskuva voi saada pyörät pyörimään ja muutoksen tuulet puhaltamaan. Mutta kyllä trenditkin jollain tapaa ainakin vaikuttavat myös vanhojen talojen sisustukseen, kuten mielestäni oli käynyt Villa Lilla Gulassa, jonka olohuone oli muuttunut viime näkemältä melkoisesti. Olohuoneen värimaailma oli muuttunut merkittävästi ja seinillä oli tuo tumman puhuva vihreä, jota ihailin myös Asuntomessuilla Jukkatalo Ainassa. Toiselle seinälle oli tullut viidakkomainen tapetti, jota nähtiin niinikään myös tuolla Asuntomessuilla. Olohuone oli siis muuttunut paljon värikäämpään suuntaan, mutta tämän saman olen huomannut monessa muussakin paikassa. Onko valkoiset kodit menettämässä suosiotaan ja jäämässä värikkäiden kotien varjoon?


Toinen entuudestaan minulle tuttu kohde, missä oli tapahtunut muutoksia, oli Lilla Ljuva. Tämä runsaan sisustuksen omaava koti on aina pakko nähdä. Nina Viklundin kaunis koti on todella inspiroiva ja täynnä toinen toistaan hurmaavampia oivalluksia, kuinka sisustamisen ei aina tarvitse olla niin vakavaa. Ninan kodin sisustus kertoo myös siitä, että vain mielikuvitus on rajana oman kodin sisustamisessa. Mikä oli sitten muuttunut Lilla Ljuvassa? Edellisestä vierailustani oli kulunut kaksi vuotta ja sinä aikana keittiöstä oli poistunut yksi iso kaappi ja siinä kohdalla oli nyt ovi takapihalle. Pihallekin pääsi kurkistamaan ja siellähän olikin jo iso terassi ja paviljonki hiukan kauempana. Talon seinustalle näytti olevan tulossa ehkäpä jonkinlainen kasvihuone. Ehkäpä siellä ensi kerralla kasvaa jotain herkullista syötävää?!

Myös olohuoneessa oli tapahtunut pieniä muutoksia. Seinälle oli ilmestynyt hurmaava kollaasi vanhoista valokuvakehyksistä. Itsekin olen ihastellut kirppiksillä tuollaisia kauniita vanhoja kehyksiä ja muutamia olen niistä kotiuttanutkin itselleni. Lilla Ljuvan kollaasi oli runsas ja jokaisessa kehyksessä oli vielä vanha valokuva. Ihan mielettömän upea ♥

Mutta kaiken ei aina tarvitse muuttua ja silti se kiinnostaa. Huomaan nyt kahden kerran jälkeen, että itselle alkaa muodostumaan omia suosikkeja, joissa haluaa ehdottomasti käydä joka kerta. Jokin niissä kodeissa viehättää niin paljon, että niihin on vain päästävä uudelleen kerta toisensa jälkeen. Voi myös olla niin onnekas, että tutustuu talojen omistajiin ja syntyy ystävyyssuhteita. Syitä on varmasti monia. Yksi oma kestosuosikkini on ehdottomasti tämä Lilla Ljuva. Tällä kertaa en nähnyt itse Fröken Viklundia, mutta ehkäpä ensi kerralla. 


Aurinkoista uutta viikkoa ja suloista syyskuuta kaikille ♥

Iltapäivä Koiramäen pajutallilla

31.8.2019

Heinäkuussa teimme Katin kanssa päiväreissun Tuusulaan. Kävimme ensin Onnion Store nimisessä kierrätykseen ja tavaroiden tuunaukseen perustuvassa lifestyle-liikkeessä. Tapasimme omistajan kevätmessuilla ja saimme kutsun Tuusulaan. Lifestyle-liikkeessä toimii tuunattujen tavaroiden myynnin lisäksi kirppis, pieni kahvio ja kaiken kruunaa Frenchic-kalkkimaalien myynti. Uusi sävy kalkkimaalia lähti meidänkin matkaan. Koska aika lähellä Onnion Storea sijaitsee Koiramäen pajutalli, päätimme poiketa vielä "pikaisesti" sinne ennen kotimatkaa. 


Olen jo melko pitkään seurannut Koiramäen pajutallia facebookissa ja haaveillut sinne pääsystä. Nyt olin vihdoin paikalla, mutta en osannut ikimaailmassa kuvitella, että paikka olikin hehtaarin kokoinen ja täynnä toinen toistaan ihanampia juttuja. Ensin tutustuimme piharakennuksesta löytyvään tallipuotiin, josta löytyi paljon erilaisia pajuesineitä. Koiramäen tilalla viljellään kahdeksaa eri pajulajiketta, joista sitten valmistetaan myyntiin erilaisia esineitä. Punontapajut ovat ohuempia ja sitten paksummista pajuista tehdään esimerkiksi aitoja. En ollut kyllä koskaan tullut ajatelleeksi, että pajujakin kasvatetaan ihan varta vasten, kun aina on vain kuullut niistä mutinaa, kuinka ne valtaavat alaa ojanpientareilta ja niitä raivataan pois. Mutta kun asiaa alkaa ajattelemaan, niin ihan loogistahan se on, että sitä tälläisessa paikassa kasvatetaan, koska punontatöihin tarvittava määrä on niin suuri, ettei sitä kyllä luonnosta löydä. 



Tallipuodista kierroksemme jatkui vanhaan saunarakennukseen, jossa asustavat minipossut Arvi ja Otto sekä kolme kania. Possut makoilivat lokoisasti piha-aitauksessaan ja paistattelivat päivää. Arvi ja Otto eivät juurikaan välittäneet aidan vieressä seisoskelevista ihmisistä. Selkeästi he olivat tottuneet salamavalojen räiskeeseen ja ihmisten läsnäoloon. Sisällä saunalla oli minipossujen karsina sekä kanien koti. Ehdottomasti voidaan puhua kodista, koska Koiramäellä kaneillakin on karsinoissaan kristallikruunut ja ihanan romanttiset metallikalusteet. Tuollaisista kalusteista olen itse haaveillut vuosia, mutta en ole koskaan niitä raaskinut ostaa. Koiramäellä kaneillakin on sellaiset.



Koiramäen pihapiiristä löytyy useampikin rakennus, jossa on myynnissä erilaisia country-henkisiä sisustustavaroita, lahjaideoita ja tuliaisia. Pajutallin päärakennuksesta löytyy myymälä kahdessa kerroksessa, wc sekä kahvio. Kahvit voi juoda joko sisällä toinen toistaan kauniimpien sisustustavaroiden ympäröimänä tai sitten takapihalla suurten puiden katveessa. Kaikki ostokset maksetaan päärakennuksessa olevalle kassalle. Tämä, että myytävää oli useammassa rakennuksessa tuotti itselleni hiukan hankaluutta. En nimittäin osannut ostaa mitään noista piharakennuksista, koska en vielä siinä vaiheessa tiennyt, mitä kaikkea ihanaa oli edessä enkä enää välttämättä päärakennuksessa muistanut oliko piharakennuksessa jotain kivaa, minkä olisin ehkä halunnut ostaa. Ostettavaa olisi toki ollut paljonkin, mutta kun kaikkea ei vaan voi saada. Minusta tarjonta oli ehkä vähän liiankin runsas. 



Pajutallin puutarhasta ja pihapiiristä löytyy pajumajoja, aitoja, kukkatelineitä ja erilaisia eläinhahmoja. Kesäaikaan Koiramäellä asustavat myös viisi pässinpoikaa; Apila, Hiili, Ruska, Kuura ja Pouta. viisi kanaa; Tyyne, Rauha, Martta, Bertta ja Hertta  sekä kukko Kevin. Nämä kesäasukkaat majailevat Pajutallilla aina syyskuun puoliväliin asti. 

Istuessamme Katin kanssa päärakennuksen takapihalla kahvilla silmiini osui Peikkometsä, joka vaikutti mielenkiintoiselta, joten olihan siihenkin sitten pakko mennä tutustumaan. Pajupeikot toivottavat vierailijat tervetulleiksi peikkometsään. Kesäkuussa uusittu peikkometsä suloisine mökkeineen oli aivan ihana. Lapsenmielisyyteni pääsi tuolla täysin valloilleen ja nyt tiedän, miksi olen päiväkodissa töissä, hih... Kulkiessani pitkin peikkopolkua mielen valtasi suuri harmitus: olisipa lapsenlapseni nyt mukana. Koiramäen Pajutalli on ehdottomasti koko perheen retkikohde, jossa lapsetkin aivan varmasti viihtyvät. 

Koiramäen Pajutalli on avoinna läpi vuoden lukuunottamatta talvitaukoa, joka viime talvena oli helmikuun paikkeilla. Kannattaa ottaa Koiramäen pajutallin facebook sivut seurantaan. Sieltä saa lisätietoa aukioloajoista sekä pajutallilla järjestettävistä tapahtumista ja kursseista. (Tämä ei ole maksettu mainos) Itseäni kiinnostaisi kovasti mennä vielä syksyllä käymään Pajutallilla sadonkorjuun ja halloweenin aikaan. 


Onko Koiramäen Pajutalli sinulle tuttu paikka? Jos olet käynyt siellä, mitä tykkäsit ja teitkö hyviä ostoksia? Onko pajukoristeet sinun mieleesi? Mitä mieltä olet Peikkometsästä? Onko turhaa hössötystä vai ihanaakin ihanampi idea? 

Loviisan Wanhat talot - Uudet kohteet

29.8.2019

Viime viikonloppuna vietettiin Loviisassa jo 14. kerran Loviisan Wanhat talot päiviä. Viikonlopun aikana hurmaavat loviisalaistalot avasivat ovensa suurelle yleisölle. Kävijöitä noissa kauniissa ja persoonallisissa kodeissa riittikin todella hyvin, sillä tänä vuonna tehtiin kaikkien aikojen yleisöennätys. Arviolta noin 20 000 ihmistä kierteli viikonlopun aikana kaupungilla ja kohteissa. Sääkin suosi tapahtumaa ja ajellessamme Katin kanssa Loviisaan tapasimme auringon juurikin Loviisan rajalla ja sitä paistetta riittikin sitten koko päiväksi.










Olemme Katin kanssa käyneet kerran aiemminkin kiertelemässä Loviisan vanhoja taloja. Kaksi vuotta sitten askeleita kertyi reippaasti yli 20 000 yhden päivän aikana. Nyt ajoimme autolla ihan keskustaan asti ja parkkeerasimme auton kadun varteen. Kävellen kiertelimme muutamia kohteita mm. Suolatorin ympäristössä. ja sen jälkeen ajoimme autolla toiselle puolelle kaupunkia ja jatkoimme kohteisiin tutustumista siellä olevissa taloissa. Loviisassa saa tapahtuman aikana siis parkkeerata ilmaiseksi autonsa kadun varteen, jos siellä vain on tilaa. 

Avoimia koteja on niin paljon, ettei niitä ehdi millään kiertämään yhden päivän eikä edes yhden viikonlopun aikana. Niinpä aloitimme tämän vuotisen kierroksemme kohteista, joissa emme olleet aiemmin käyneet ja jotka esittelyn perusteella kiinnostivat meitä eniten. Tässä postauksessa esittelen noista kohteista kolme eniten miellyttänyttä taloa..


Villa Jose, Puutarhakatu 21



Puutarhurinkadulla sijaitseva Villa Jose on todella kaunis koti ja pidin se sisustuksesta tosi paljon. Talon vanhin osa on peräisin 1850-luvulta. 1900-luvun alussa taloa on laajennettu pihan puolelle ja 1940-luvulla talosta tuli kaksikerroksinen. Vuoteen 2006 asti vintti oli kylmänä kunnes nykyiset omistajat vuorasivat sen ja rakensivat sinne kaksi makuuhuonetta. Talon isäntä ei innostunut kosteanhämyisestä kellarisaunasta, joten hän rakensi taloon ikkunallisen vinttisaunan entisen kylpyhuoneen tilalle. Makuuhuoneiden ja saunan välille jätettiin tyhjä tila, ettei esim vesivanhingon sattuessa kosteus leviä muihin huoneisiin. Tyhjä tila on nyt kirjasto.




Vackerbacka, Puutarhakatu 34

Vackerbacka on kohde, johon varmasti joka vuosi on eniten jonoa. Tämä on juuri se syy, miksi kaksi vuotta sitten meiltä jäi tutustumatta tähän kohteeseen. Jono oli yksinkertaisesti niin pitkä, ettemme enää jaksaneet jonottaa sinne. Niinpä suunnittelin tämän vuotisen reittimme lauantaille niin, että aloitimme kierroksemme tältä puolelta kaupunkia ja suunnitelma kannatti, sillä heti aamupäivällä Vackerbackaan ei tarvinut vielä jonottaa ja pääsimme tutustumaan vihdoin tähän persoonalliseen kotiin. Rakastan näiden kotien rohkeita ja kekselijäitä sisustusratkaisuja. Kaiken ei aina tarvitse olla niin justiinsa eikä vakavaa.







Vackerbacka on 1800-luvun alkupuolella rakennettu porttitalo eli taloon kuljetaan hauskan portin kautta. Vuosien kuluessa talo pääsi todella huonoon kuntoon, kunnes vuonna 2011 nykyiset omistajat löysivät tämän ihastuttavan talon ja päättivät pelastaa sen. Alkoi uskomaton urakka, jonka aikana pariskunta puhdisti ja pelasti huolellisin käsin listoja, ovia ja leveitä lankkuja. Useammasta hirsitalosta aikoinaan yhdeksi yhdistetty kaunotar riisuttiin luurangoksi; hirsiä vaihdettiin, katto ja välikatto uusittiin, maavaraiset lattiat avattiin ja maata kaivettiin käsin poisvietäväksi. Paljon on siis tehty työtä sen eteen, että talo on nyt kuin uusi. 

Vackerbacan maamerkkinä toimii ihastuttava puumaja, joka on alkujaan rakennettu perheen lapsille, mutta joka nykyisin toimii perheen vanhempien hengähdyspaikkana. Usein päivän päätteeksi vanhemmat kiipeävät puumajaan pohtimaan maailmanmenoa ja tulevaisuutta. "Majassa ei märehditä surullisia asioita, vaan unelmoidaan siitä, mitä kaikkea voisikaan olla. Sillä ei ole väliä, toteutuvatko unelmat, sillä seuraavana iltana ne voivat iloisesti olla jo toisia ".



Villa Armas, Kaivokatu 9

Villa Armas on rakennettu aivan 1900-luvun alussa. Sen ensimmäinen omistaja on ilmeisesti ollut suutari Nikolai Lundberg. Vanhojen rakennuskuvien mukaan talossa on aikanaan ollut kaksi erillistä asuntoa. 1980-luvulla taloon on tehty perusteellinen remontti ja nykyiset omistajat ovat tehneet vielä 2010-luvulla taloon pintaremontin lisäksi keittiö- ja wc-remontit. Tämä talo oli jo rakennuksenakin todella kaunis ja sen kruunasi kaunis puutarha, josta sain hurjasti inspiraatiota ja hyviä ideoita omaan kierrätyspuutarhaani.

Keittiön seinällä olevat sinivalkoiset lautaset, pitsein koristellut avohyllyt peltipurkkeineen ja muutenkin valoisa koti teki minuun suuren vaikutuksen. Monet oikeasti vanhat esineet kruunasivat kokonaisuuden.



Monissa kohteissa, kuten täällä Villa Armaassakin, sekä katujen varsilla oli paljon ihania kirppiksiä, joista saattoi tehdä hyviä löytöjä. Muutama sellainen taisi osua meidänkin kohdalle.

Loviisan Wanhat talot on itselleni merkittävä tapahtuma. Pidän todella paljon sisustamisesta ja minusta on mukavaa päästä tutustumaan tälläisiin jo historiallisestikin merkittäviin koteihin ainakin kerran vuodessa. Aina niistä jää jotain itselleen; ainakin hyviä muistoja ja muutama kiva idea omaankin kotiin. Nähdään taas pian uuden LWT-postauksen parissa.
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan