Ylioppilasjuhlat - jälleen yhtä muistoa rikkaampana

Meidän itsenäisyyspäivä meni tänä vuonna erityisen juhlallisissa tunnelmissa. Meillä oli, kuten aiemmin olen jo blogissani kertonutkin, nuorimman tyttäreni ylioppilasjuhlat. Meillä oli ihan mielettömän ihanat juhlat ja ihana päivä. Rakastan järjestää juhlia, vaikka niissä aina onkin paljon työtä, mutta se ilo, minkä se juhlien sankarille tuottaa, on aina kaiken vaivan arvoista. Niin nytkin. Tällä kertaa juhlat pidettiin lapsuudenkodissani, jossa veljeni nykyisin asuu. Siellä on enemmän tilaa vieraille kuin rintamamiestalon pienissä huoneissa. Kaunis kiitos siis vielä tätäkin kautta veljelleni ja hänen avovaimolleen siitä, että saimme pitää juhlat heidän luonaan maalla ♥

Juhlallisuudet alkoivat jo torstaina, jolloin sain olla mukana koulun ylioppilasjuhlassa todistamassa, kun tyttäreni lakitettiin ylioppilaaksi. Tuleva itsenäisyyspäivä sinivalkoisine kukka-asetelmineen ja siniristilippuineen teki tilaisuudesta erityisen juhlavan. Torstai, itsenäisyyspäivän aatto, oli vielä normaali työpäivä suurimmalle osalle lähipiiristämme ja kutsuja lähetettäessä oli vielä hiukan epäselvää, mihin aikaan päivästä iltalukion lakitustilaisuus on, joten päätimme pitää ylioppilasjuhlat suosiolla itsenäisyyspäivänä. 

Olimme kutsuneet vieraita kolmessa erässä juhliin. Ensin saapuivat sukulaiset, sitten perhetutut ja viimeisenä vielä muutama tyttären ystävistä. Odotimme kaikki sukulaiset paikalle, jonka jälkeen pidin maljapuheen. Puheen lopuksi kohotimme yhdessä maljan uudelle ylioppilaalle. Puheen pitäminen hiukan jännitti, koska minusta puheiden kirjoittaminen on paljon helpompaa kuin niiden pitäminen. Kun aloin kirjoittaa puhetta, sanat vain tippuivat näppäimistölle toinen toisensa jälkeen. Puheeni meni kuitenkin lopulta ihan hyvin ja sain myös pidettyä itseni kasassa enkä alkanut itkemään, vaikka sitä hiukan pelkäsinkin. Puheeni sai paljon kiitoksia, joka tietysti tuntui hyvältä ja taisi se hiukan herkistää vieraita, kun niin moni kaiveli nenäliinoja taskuistaan puheen aikana. Myös vanhin vävyistäni ja keskimmäinen tyttäristäni piti omat puheensa uudelle ylioppilaalle. Ihanaa, kun nuoretkin haluavat pitää puheita. Arvostan sitä todella paljon.

Ylioppilasjuhlissa oli ensin tarjolla keittoruoka, joka on ollut aiemminkin meillä tapana ylioppilasjuhlissa ja valmistujaisissa. Tällä kertaa tarjolla oli lohikeittoa, jonka mieheni keitti aamupäivällä juhlapaikalla. Keiton kanssa oli tarjolla aitoa ruisleipää, voita ja juustoa. Ruokajuomina oli maitoa, mehua ja vettä. Jälkiruoaksi oli sitten kakkukahvit. Keiton määrän osasimme arvioida melkeinpä täydellisesti nappiin. Sitä ei nimittäin juurikaan jäänyt yli, mutta se riitti hyvin kaikille vieraille. Kahvin ja teen kanssa oli tarjolla niin suolaisia kuin makeitakin herkkuja. Tarjottavia suunnitellessani olin pyrkinyt toteuttamaan tyttäreni toiveita. Tarjottavat riittivät hyvin ja niitä riitti vielä kotiin vietäväksikin. 

Itsenäisyyspäivä 2019 jää varmasti meidän kaikkien mieleen ja erityisesti tyttärelleni se oli ikimuistoinen päivä. Kaikki sujui juhlissa ongelmitta ja vieraat viihtyivät. Suuri kiitos juhlien hyvästä sujuvuudesta kuuluu rakkaalle ystävälleni, joka hoiti kaikki keittiöhommat mallikkaasti, että minä sain vain olla ja seurustella vieraiden kanssa. Juhlapäivä meni nopeasti, mutta onneksi meillä on siitä ihanat muistot ♥

Kiitos kaikille juhlissa mukana olleille ja uutta ylioppilasta muistaneille sekä järjestelyihin osallistuneille. Teitte yhdessä kanssamme tuosta päivästä niin onnistuneen ja ihanan kuin se oli ♥