Kesän aikana on tullut käytyä muutamilla kirppiksillä ja joitain löytöjäkin on tullut tehtyä. Pääsääntöisesti ostokseni ovat olleet kotimaista lasia ja vanhoja kauniita peltipurkkeja. Niitä kun en vaan voi vastustaa. Parhaimmat ostokseni tein kuitenkin ystäväni kanssa, kun menimme yhdessä erään kirpputorin loppuunmyyntiin. Ystäväni vanhemmat lähtivät meille kuskeiksi ja mukana oli tietenkin myös peräkärri, koska myynnissä oli myös huonekaluja. 

Aluksi kiertelimme kirppiksellä löytämättä mitään. Hätäisempi olisi siinä vaiheessa lähtenyt jo kotiin. Me jatkoimme kuitenkin vielä kiertelyä ja tutkimista, joka lopulta tuotti tulosta. Keskityimme huonekaluihin, koska oikeasti vanhat huonekalut kiehtovat meitä molempia. Itsekin olen alkanut arvostaa niitä entistä enemmän enkä voisi enää kuvitellakaan meneväni Ikeaan ja ostavani sieltä itselleni lipaston. E-ei, ennenmmin ostan vanhan ränsistyneen lipaston, putsaan ja korjaan sen itse. Ajan patina saa näkyä ja se, jos mikä tuo kotiin sitä oikeaa tunnelmaa ja kodikkuutta. 

Tyhjin käsin ei meidän tarvinut poistua tuoltakaan kirppikseltä. Pikku hiljaa peräkärry alkoi täyttyä löydöistämme. Tälläiseen kirppiksen loppuunmyyntiin kuului ehdottomasti myös tinkiminen. Siinä hommassa me olimme kovia ja täytyy kyllä sanoa, että tinkiessä pitää olla myös rohkea ja ehkä jopa hiukan röyhkeäkin. Itse löysin tuolta yhden naulakon (7e), yhden työtason/hyllykön (10e) ja yhden ihanan lipaston (10e). Omaa ostamistani rajoitti hiukan se, että minulla ei ole oikein kunnon säilytystiloja tuunaamista vaativille huonekaluille. Nytkin ostokseni menivät ystäväni autotalliin, jossa niitä sitten olen käynyt "silittelemässä" ja kunnostamassa. Tuolla kirppisreissulla peräkärri tuli aivan täyteen, koska myös ystäväni teki hyviä löytöjä. Hänkin osti naulakon, pari kaappia, metalliset sängynpäädyt puutarhaan, kuvassa olevan harmaan penkin ja jotain muuta, mitä en nyt enää muista. Koko peräkärrillisen hinnaksi tuli 87e eli ei paljon mitään niistä aarteista.

Tässä on minun aarteeni. Vanha lipastoni siinä kunnossa, kun se kirppiksen loppuunmyynnistä ostin. Pihavaraston perukoilta sen löysimme ja kaivoimme esille. HYllylaudat irrallaan, mutta onnekseni kuitenkin kaikki tallella. Nähdessäni tämän lipaston tiesin heti, että se on minun. Meillä on ystäväni kanssa hyvin samanlainen maku, joten kiirettä piti, että ehti varata itselleen löytämänsä aarteet. 

Maanantaina minulla sekä ystävälläni oli molemmilla aamuvuoro, joten kurvasin suoraan töistä hänen luokseen. Nostimme lipastoni autotallin perältä ulos aurinkoon ja aloitin sen putsaamisen. Toluvettä sankoon ja eikun hommiin. Lipasto puhdistui niin hyvin huolellisella pesulla, että päätin olla tekemättä sille mitään muuta. Ajan patina, naarmut ja osin irronnut ja kulunut maalipinta sai jäädä näkymään. Päätin jopa, etten hommaa lipaston toiseen laatikkoon vedintäkään puuttuvan tilalle. Onhan siinä reikä, josta saa vedettyä laatikon auki. Lipaston kannen pesin myös maalipesulla ja se osoittautui hyväksi, sillä kannessa ollut yksi isompi maaliläikkä hävisi sillä kokonaan (näkyy kuvassa). Tuumasimme ystäväni kanssa siinä auringossa touhutessamme, että onhan se "sairaus" tämäkin, kun yli 30 asteen kuumuudessa pitää kunnostaa vanhoja huonekaluja. Ystäväni nimittäin samaan aikaan hioi ja petsasi ilmaiseksi saamiaan puutarhakalusteita. No, huvinsa ja touhunsa kullakin! Meillä se nyt sattuu olemaan tälläistä puuhaa, jota tykkäämme tehdä.

Loppuun on pakko laittaa vielä kuvat ystäväni pihalla kasvavista salkoruusuista. Salkoruusu on minulle entuudestaan vieras perenna. Näin sen nyt ystäväni puutarhassa ensimmäisen kerran ja olen aivan aivan myyty. Miten joku kukka voikaan olla näin kaunis. Tuota on ihan pakko saada myös itselle omaan pihaan. Hyvä idea puutarhaan löytyy myös tuosta postaukseni ensimmäisestä kuvasta. Ystäväni löysi jätelavalta sinkkisoikon, jossa ei ollut pohjaa. Vati kainaloon ja kotiin. Sinkkisoikko sopii vallan mainiosti patiolle betonilaattojen päälle ja soikko täyteen kukkaruukkuja. Aivan täydellinen. Mietimme siinä auringossa touhutessamme ystäväni kanssa myös sitä, että kumpi olisi mukavampaa se, että  näkee hirveästi vaivaa roskalavalta ja kirppikseltä löytyneiden huonekalujen ja esineiden kunnostamisen kanssa vai se, että ostaa kaiken valmiina. Meidän ei tarvinut kauaa miettiä vastausta ja luulenpa, että tekin arvaatte, mikä meidän vastauksemme oli.

Kesä jatkuu

Kesä jatkuu ja niin jatkuu vielä myös minun kesätyönikin. Olen kai vähän hullu, kun olen ilmoittanut olevani töissä koko kesän eli ihan sinne koulun alkuun asti. Perusteluni tälle on se, että haluan ottaa kaiken opin vastaan, mitä on tarjolla ja työtä tekemällähän sen parhaiten saa. Välillä, kun viikot täyttyvät pelkästä työnteosta eikä työvuorojen jälkeen jaksa tehdä mitään, tulee väsyksissä kiukuteltua loman puutetta ja sitä, ettei oikein pääse nauttimaan kesästä, kuten kaikki muut. Todellisuudessa ei varmastikaan ole ainut, jolla ei ole lainkaan lomaa, mutta ei sitä siinä hetkessä ymmärrä eikä muista. 

Myös kesäiset kelit ovat jatkuneet taas jo pitkään. Välillä, varsinkin tuolla töissä, helteet tuntuvat toisinaan tosi raskailta, mutta yllättävän vähän on kuitenkin tullut niistä valiteltua. Helteiset päivät ovat tuoneet mukanaan lämpimät illat ja aamut, joista pidän kesässä eniten. Tänä viikonloppuna on lämpötilat jo hiukan laskeneet ja olemme saaneet hiukan sateitakin. Ukkoskuurojakin lupailtiin, mutta tänne meille ne eivät vielä ainakaan ole osuneet. Kovin paikallisia taitavat nuo kuurot olla. 

Kiertelin eilen illalla kameran kanssa pihalla ja ajattelin kuvailla pihalla kukkivia perennoja ja pensaita. Saaliini oli aika laiha. Liekö kuivuus vaikuttanut asiaan. Keväällä ostin Lahden Pihapiiri messuilta liljan sipuleita ja syysleimun juurakoita, jotka laitoin keväällä penkkiin tuonne kivikkopuutarhan viereen. Luulin jo hetken aikaa, etteivät ne lähde lainkaan kasvamaan, mutta onnekseni erehdyin. Ensimmäinen valkoinen liljan kukka on auennut. Vielä ei kukkapenkkini näytä kovinkaan runsaalta, kun liljan varret töröttävät yksi siellä ja toinen täällä, mutta toivon, että ne siitä jo ensi kesänä alkavat hiukan lisääntymään. Kastelua vaatisivat varmasti nekin ja ehkäpä kesäkukkalannoitetta. Minä kun en noita perennoja ole juurikaan kastellut. 

Myös tämä puutarha alpi on edellisvuosiin nähden aivan surkean vähäkukkainen ja matala. Aiempina kesinä se on kasvanut reippaasti kauniiksi yli metrin korkuiseksi puskaksi, mutta ei tänä kesänä. Luonta ja kasvit kaipaisivat siis edelleen sadetta ja vettä. Ihmeekseni meidän nurmikko ei ole palanut. Liekö syynä se, ettemme ole sitä ajaneet kovinkaan usein. Mies on meillä aina hoitanut nurmenleikkuun ja nyt kun hän on viikot poissa tai pidempäänkin, on nurmikko saanut kasvaa kaikessa rauhassa hitaasti, mutta varmasti. Ehkäpä ensi viikolla otan pikkuleikkurin ja lähden kävelemään pihaa edes'takaisin, ellen keksi työvuorojen välille jotain muuta mukavampaa puuhaa. Aika nayttää, mitä tuleva viikko tuo tullessaan. Sisälläkin on hiukan puuhasteltu naisluolani pintaremontin parissa, mutta siitä lisää myöhemmin. 

Aurinkoista sunnuntai-iltaa kaikille ♥

Pieniä vieraita ja auringon paahdetta

Kesä on antanut meille taas parastaan ja olemme saaneet nauttia huikeista kesäsäistä. Täksi viikoksikin on luvattu vielä helteitä ja ilma taitaa vain lämmetä. Näin upeilla kesäsäillä tuntuu hiukan rikolliselta olla sisällä. Ilma oli kuitenkin viikonloppunakin niin paahtava, että välillä oli pakko hakeutua sisätiloihin. Minulla oli viikonloppuna lapsenlapset kylässä ja yritin siis parhaani mukaan suojella heitä liialliselta auringonpaisteelta. Lastenlasten vierailu meillä mummolassa oli ensimmäinen kerta tänä kesänä. Kyllä, luit ihan oikein. Hyvähän se on, että on kesätöitä, mutta kun ei ole lomaa ja on paljon viikkovapaita sekä pitkiä työputkia, en ole pystynyt ottamaan pieniä tänne mummolaan niin usein kuin olisin halunnut. 

Nyt on kuitenkin takana ihana viikonloppu noiden pienten kanssa. Olimme lasten kanssa kolmestaan kotona, kun ukki oli töissä. Koskaan aiemmin ei olekaan ollut tälläistä tilannetta, että olisin ollut yön yli yksin lasten kanssa meillä, mutta hyvinhän minä lasten kanssa pärjäsin. Tosin nuorin tyttäristäni kävi meillä lauantaina ja auttoi minua mm. ruoan laitossa. Iso apu, josta olen todella kiitollinen. 

Lauantaina lähdettiin heti hitaan aamiaisen ja aamupiirrettyjen jälkeen keskustaan. Olin kuullut, että keskuspuistossa on paljon erilaisia telineitä lapsille, joissa voi kiipeillä, pomppia ja kiikkua. Kuulemani piti paikkansa ja puistosta löytyi niin kiipeilytelineitä, liukumakiä, kiipeilyseinä, hämähäkkikeinuja, maatramboliineja sekä tasapainoilulle ihan oma paikkansa. Lapsenlapseni ovat kovia kiipeilemään ja liikkumaan, joten kaikki telineet pääsivät kyllä testiin. Itse korkeapaikankammoisena en voinut edes katsoa, kun vanhempi lapsista kiipesi kuutiomaisen kiipeilytelineen huipulle. Huh, on ne taitavia. 

Puistoilun jälkeen kävelimme vielä kävelykadulle katsomaan sinne kävelykadun remontin yhteydessä rakennettuja vesisuihkuja. Helteisen kuuma sää oli saanut lapset juoksentelemaan vesisuihkujen seassa ihan villeinä. Itse olin tylsä mummo enkä antanut lastenlasteni kastella vaatteitaan suihkuissa. Kotona täällä mummolassa suihkuttelimme sitten nuorimmaisen tyttäreni kanssa puutarhaletkulla vettä suihkuna lapsille ja he saivat juosta vesisuihkussa uikkarit päällä. Kävelykadulla kävimme kuitenkin jätskikiskalla ja lapset saivat valita itselleen mieluisat jäätelöt.

Kaupunkireissun lisäksi viikonloppuumme kuului niitä perinteisiä asioita, mitä yleensäkin teemme yhdessä; leikkiä, lukemista, piirtämistä, kahvittelua leikkimökillä, hiekkakakkujen tekoa ja saunomista. Ihana viikonloppu takana omien rakkaiden lastenlasten kanssa. Tämän voimalla jaksaa taas painaa töitä muutaman viikon yhdellä vapaapäivällä per viikko. Sitten alkaakin jo seuraavalla viikolla koulu. Koulun aloituksen jälkeen saammekin taas viettää yhteisen viikonlopun pikkuisten kanssa. Toivottavasti silloin ukkikin on kotona ♥