Lahjakortti on ehkä yksi parhaista lahjoista, mitä voi antaa lahjaksi ihmiselle, jolla jo on paljon kaikkea tai vaikkei olisikaan. Se mahdollistaa lahjansaajan omien toiveiden ja tarpeiden toteutumisen ja aikaansaa mukavia elämyksiä ja kokemuksia. Itse sain viime jouluna siskoltani joululahjaksi lahjakortin, jolla sai laatuaikaa siskon kanssa. Aika ihana lahja, kun nimittäin muuten tapaamme ihan liian harvoin siskoni kanssa ja yhdessä vietetty aika ihan kahden on kultaakin kalliinpaa. 

Viime viikonloppuna matkustin sitten siskoni luo kesäiseen Helsinkiin lunastamaan lahjaani. Lauantaiaamuna hyppäsin kouvolassa Onnibussiin, joka on muuten ihan mielettömän edullinen tapa matkustaa ja jo vähän ennen kymmentä olin perillä. Meillä oli siis koko päivä aikaa toteuttaa toiveitani, joita siskoni oli kysellyt minulta jo ennakkoon. Ensimmäisenä suuntasimme Hernesaarenrantaan aamukahville Löylyn terassille. Kuppi kahvia ja Löylyn suurin korvapuusti lautasella kahvittelimme ja ihastelimme terasilta avautuvaa upeaa maisemaa. Ilma oli sateen jälkeen vielä pilvinen, mutta saatoin kuvitella, kuinka ihanaa tuolla on istua auringonpaisteessa kauniina kesäpäivänä tai vaikkapa iltasella auringon laskiessa. Huikea paikka.

Kirpputorien suurena ystävänä ja muutenkin kierrätyksen kannattajana suuntasimme Hernesaaresta  Helsingin suurimmalle ulkokirpputorille eli Hietsun kirppikselle. Hietsun kirppis on todella suosittu kesäkohde, josta voi tehdä löytöjä tai sitten puolestaan tietenkin myydä pois ylimääräisiä vaatteita ja tavaroita. Hietalahden tori oli täynnä myyjiä ja niin uutta kuin vanhaakin tavaraa oli siis paljon tarjolla; vanhaa Arabiaa, Iittalaa, Riihimäen lasia ja paljon muuta mielenkiintoista. Hetken kierreltyämme bongasin jo kaukaa aivan priiman Marimekon Oiva-sarjan Vihkiruusu mukin. Mukeja oli itseasiassa kaksi, toinen vihreällä ja toinen pinkillä ruusulla. Myyjä ei tinkimisestäni huolimatta suostunut pudottamaan hintaa, joten ostin sitten vain tuon pinkillä kukalla varustetun mukin. Samassa pöydässä silmiini osui myös yksi Muumimukien tuotesarjan erikoismuki; Muumin päivä muki, jota myytiin vuosi sitten vain yhden päivän ajan eli Tove Jansonin syntymäpäivänä 9.8.2018. Tuolloin en mukia onnistunut suuren kysynnän vuoksi saamaan enkä sitä kyllä nytkään raaskinut itselleni ostaa, mutta ystävällinen myyjä antoi minun kuitenkin katsoa ja pitää mukia kädessäni hetken aikaa. No, olihan sekin jo jotain!

Kävimme siskoni kanssa myös toisella kirpputorilla Kaivarin kanuunassa Vuorimiehenkadulla. Netistä saamani tiedon mukaan tämä helsinkiläinen kirpputori on toiminut jo kymmenen vuoden ajan ja on vakiinnuttanut asemansa yhtenä kaupungin suosituimmista kirpputoreista. Kirppis oli todella siisti ja sisäilma vaikutti raikkaalta. Myynnissä oli pääosin vaatteita, kenkiä ja laukkuja, mutta myös jotakin piensisustusesineitä. Itse en tuolta tällä kertaa löytänyt mitään ostettavaa, mutta uskon, että moni tekee sieltä löytöjä, koska tarjolla oli myös paljon merkkituotteita, kuten Marimekon raitaa sekä muitakin kuoseja. 

Aika kului kaupungilla kierrellessä tosi nopeasti ja välillä täytyi myös syödä. Kuljettuamme Esplanadin puiston läpi poikkesimme lounaalle oikeaan Esplanadin helmeen eli Kappeliin. Täytyy tunnustaa, että en ole koskaan aiemmin käynyt siellä, mutta lounaamme jälkeen olin todella vakuuttunut siitä, että käyntini ei jäänyt viimeiseksi. Kappelin arvokas olemus, upea lasiveranta sekä vieressä olevan Esplanadin puiston kauneus eivät voi olla tekemättä vaikutusta Kappelissa kävijöihin. Paikka kuhisi ihmisiä, jota en siis todellakaan ihmettele ja rapusalaatti oli taivaallisen hyvää. Täydellinen valinta lounaspaikaksi.

Iltapäivällä sade hiukan häiritsi meidän suunnitelmiamme, joten suunnitelmissamme ollut vierailu Happy Waffle Hki:ssä jäi tällä kertaa kokematta. Olen suuri vohvelien ystävä ja olen kuolannut instagramissa lukemattomia kertoja noita ihanannäköisiä vohveleita, joten siinä syy, miksi olisin halunnut käydä tuolla. Mutta ensi kerralla sitten. Vaikka kuljimme kaupungilla osin julkisilla, kertyi meille päivän aikana yli 15 000 askelta ja sen myötä tietenkin myös ruokahalu kasvoi. Siskoni oli kuullut paljon kehuja saaneesta ravintola Baccosta ja heidän erityisen hyvistä pizzoistaan. Italialainen ruoka on aina suuri nautinto, joten paikka kuullosti oikein hyvältä valinnalta illallisellemme. 

Eikä ole turhaan kehuttu Baccon pizzoja. Ne olivat todella hyviä ja tuo pizzan pohja oli erityisen maukas eikä pizzan syönnin jälkeen tullut sellaista turvottavaa ähkyä, kuten monesti saattaa tavallisen pizzan jälkeen tulla. Tutkin hiukan asiaa ja Baccon pizzapohja tehdäänkin hiukan eritavalla kuin normipizzapohja. Taikinaa kohotetaan 96 tuntia, jona aikana hiiva on niinsanotusti kulunut loppuun taikinassa ja tämä on se syy, miksi Baccon pizza ei jätä turvonnutta fiilistä. Lisäksi plussaa pizzalle oli se, että se leikkaantui hyvin ilman sahaamista. Valitsemani ravintolan nimikkopizza Bacco oli todella herkullinen. Kiinnitin myös huomioni siihen, että pizzoissa oli käytetty tuoreita ja hyviä raaka-aineita, joka vain lisäsi ruokailun nautintoa.

Illallisen jälkeen poikkesimme kotimatkalla hakemaan kaupasta vielä leffakarkkeja ja jäätelöä, koska katsoimme Netflixistä vielä illan päätteeksi hauskan kotimaisen leffan, Yösyöttö. Leffan jälkeen ei unta paljon tarvinut odotella, joten ensimmäinen päivä Helsingissä oli päättynyt. 

Oletko sinä käynyt Hietsun kirppiksellä tai Kaivarin Kanuunassa? Onko Kappeli sinulle tuttu paikka? Entä mitä mieltä olet italialaisen keittiön herkuista?

Mukavaa alkanutta viikoa sinullekin ♥

Olohuoneen kierrätyshankinnat

Tämä kevät on kyllä kummallista aikaa. Se saa jotenkin ihmisen sekaisin. Valon määrän lisääntyessä alkaa pitkän pimeän talvijakson jälkeen heräämään jälleen kiinnostus laittaa kotia ja muokata sen sisustusta. Olen kuullut tästä myös ystäviltäni ja monesta blogistakin on voinut siitä lukea. En siis ole ainoa ja yksin asian kanssa. Omalla kohdallani tätä on kestänyt jo kaksi kuukautta. 

Olen aina suosinut kierrättämistä, koska niin paljon hyvää tavaraa löytää kirpputoreilta todella edullisesti ja olisi sääli, jos ne tavarat eivät saisi uutta kotia jonkun toisen luota. Itse pidän todella paljon myös vanhoista huonekaluista ja niitä usein kytistelen sitten paikalliselta nettikirpparilta, koska kovin pitkästä matkasta en viitsi enkä raaski lähteä niitä hakemaan. Ymmärrän kyllä, jos joku löytää jonkun aarteen vähän kauempaa, että se lähdetään sitten hakemaan pidemmästäkin matkasta, mutta omat hankintani ovat huonekaluissakin sen verran edullisia, ettei niitä kannata hakea satojen kilometrien päästä. 

Kuulun myös paikalliseen roskalava ryhmään facebookissa ja sen kautta olen saanut tehtyä muutaman hyvän hankinnan tänä keväänä. Ehdottomasti paras on ollut olohuoneen uusi matto. Olen pitkään haaveillut isosta matosta olohuoneeseen. Haaveissani on ollut vaalea, iso ryijymatto. Meidän olohuone on aika iso ja siksi vaatii melko ison maton, mutta myös siksi, että sen lattia on jo aika kulunut esimerkiksi sohvan edestä ja matolla saa kaikki kauneusvirheet piiloon. Mutta onhan tuo pitkälankainen matto myös mukavan ja lämpimän tuntuinen jalan alla, kun istuu sohvalla tai nojatuolissa. Roskalavaryhmässä pitää olla skarppina kokoajan, jos aikoo tehdä hyviä hankintoja. Minulle tulee ilmoitus jokaisesta uudesta ilmoituksesta ja pääsiäisen aikaan ollessani vapailla sain napattua meille tuon Elloksen Tanger-ryijymaton. Matto kääräistiin rullalle suoraan käytöstä eli ihan käyttökuntoisesta matosta oli kyse, vaikken siitä euroakaan joutunut maksamaan. Ainut miinus oli, että matto oli hiukan likainen, mutta laskin, että maton pesettäminen pesulassa kannataa eikä sen hinnaksi senkään jälkeen jää kuin neljäsosa uuden vastaavan maton hinnasta. 

Maaliskuussa tämä kaikki alkoi, kun ystäväni, Sydämellä tehtyä-blogista, oli muuttamassa ja heillä jäi toinen Ektorp-sohva ylimääräiseksi. Pitkään olen myös tästä sohvasta haaveillut ja nimenomaan valkoisena. Nyt kun lapset ovat jo maailmalla ja asumme miehen kanssa kahden oli sopiva aika toteuttaa tämäkin haave. Niinpä myin meidän vanhan sohvan nettikirpparin kautta pois ja ostin sillä rahalla Katjalta meille uuden sohvan. Miten kätevää, eikös vaan?! 

Monta muutakin sisutusjuttua olen saanut tehtyä pois tämän kevään aikana ja osasyynä tähän on myös se, kun aion juhlistaan kuun loppupuolella valmistumistani täällä meillä kotona. Juhlat ovat ihania ja silloin ehdottomasti haluan, että kotona on kaikki paikat kunnossa. Sanoinkin miehelle viime viikonloppuna, että pitäisi järjestää useammin juhlia, niin tulisi kaikki rästihommatkin paremmin tehtyä. Tuon sohvalla olevan tyynynpäällisen löysin tällä viikolla kirppikseltä, kun kävin siistimässä omaa myyntipöytääni. Tyynynpäällisen hinta oli vain euron, joten pitkään ei tarvinut miettiä ostanko sitä vai en. Minulla on siis nyt viikon oma pöytä paikallisella kirpputorilla ja täytyy sanoa, että kauppa on käynyt yllättävän hyvin, josta olen tietenkin tosi iloinen. 

Mites teillä? Onko kevät innostanut rymsteeraamaan ja sisustamaan kotia? Oletko pistänyt paikkoja uuteen uskoon tai kenties aloittanut jonkun remontin? Suositko kirpputoreja ja nettikirppiksiä sisustushankinnoissasi? 

Viime viikon kirppislöydöt

Ihanaa uutta viikkoa teille kaikille! Viikonloppu on takana ja uusi työviikko aluillaan. Tällä viikolla minulla onkin viikkovapaa, kun menen lauantaina töihin. Viikkovapaa on ihan tervetullut, koska saan silloin hoideltua asioita, joita ei normaalisti arkena ehdi tekemään työpäivän jälkeen. Lisäksi aion pyörähtää kirppiksellä. Nyt kun opiskelujen loppuminen on vapauttanut lisää aikaa päiviini, olen taas ehtinyt käymään kirppiksillä ja viime viikolla varasin myös pöydän itsellekin. Viime viikko olikin tosi hyvä kirppisviikko, sillä tein muutaman todella hyvän kirppislöydön.

Olen huomannut muutoksia omissa mieltymyksissäni ja alkanut pitämään entistä enemmän väreistä. Tämän myötä suloiset maatuskat ovat saaneet oman pienen paikkansa sydämestäni. Katselin maatuskoja jo Toristakin, mutta onnekseni löysin viime viikolla kirppikseltä jopa kaksi maatuskaa. Nappasin maatuskat heti koriini, kun hintakaan ei päätä huimannut. Ihan tarkkaa hintaa en enää muista, mutta olivat jotain 2-4e/kpl. Toisen maatuskan sisältä löytyy vielä kolme pienempää maatuskaa. Tuon keltaisen Fazerin kukkopeltipurkin löysin jo viime kesänä, kun kävimme ystäväni Katin kanssa yhdessä kirpparilla. Silloin nopeus oli valttia ja ehdin nappaamaan purkin ennen Katia. Meillä on aina vähän pientä kisaa, kumpi ehtii, kun pidämme aikalailla samanlaisista asioista ja esineistä. Tuosta super kivasta elokuisesta päivästä voit lukea postauksestani Ihan super kiva päivä, jonka voimalla jaksaa pitkään.

Mutta kaikista paras kirppislöytö viime viikolla oli tuo toinen keltainen, Kesko Oy:n Lady coffee peltipurkki. Olen aina keräillyt ja pitänyt peltipurkeista, mutta viime vuosina kiinnostus on kohdistunut varsinkin näihin oikeasti vanhoihin peltipurkkeihin. Tätä Keskon kahvipurkkia olen netissä ihastellut vuosia, mutta koskaan en ole törmännyt siihen millään kirpputorilla. Käsittääkseni tämä kyseinen peltipurkki on aika suosittu keräilijöiden keskuudessa ja ilmeisesti juuri siksi sen hinta usein onkin kirppiksillä aika korkea. Minua kuitenkin onnisti, koska sain oman, siistissä kunnossa olevan kahvipurkkini 18e hintaan. Kyllä ihmisen mieli on outo tai ainakin keräilijän, koska tämän purkin löydettyäni olin niin onnellinen ja hymyilin varmasti koko kirppiskierrokseni ajan kuin Hangon keksi. Vielä kun joku kerta löytäisin sen oranssin Hangon Lakritsin vanhan peltipurkin niin olisin ikionnellinen. 

Facebook on pullollaan erilaisia kirppisryhmiä. Itsekin kuulun useampaan ja paikallisen ryhmän kautta onnistuin nappaamaan itselleni puoli tusinaa Arabian Kuusamo munakuppeja. Meillä ei ollut lainkaan munakuppeja ja mies on niitä aina välillä kaivannut, joten tämä löytö menee suoraan käyttöön. Kummastelin kovasti myyjälle munakuppien halpaa hintaa ja tarkistinkin, että kyseessä oli varmasti koko setin eikä yhden munakupin hinta. Olin lukenut ja ymmärtänyt ihan oikein ja sain koko puolen tusinan setin ehjiä ja hyväkuntoisia Kuusamo munakuppeja viidellä eurolla. Tälläisiä löytöjä voisi tehdä lisää. Niinhän sitä sanotaan, että toisen romu on toisen aarre. Myyjä kertoi hintaa tarkistaessani, että haluaa vain päästä niistä eroon ja siksi hinta oli niin alhainen. 

Käytkö sinä kirpputoreilla vai kierrätkö ne kaukaa ja ostat kaiken uutena? Jos käyt, oletko tehnyt hyviä löytöjä viime aikoina? Teetkö itse vain ostoksia kirpputoreilla vai myytkö välillä ylimääräisiä tavaroita pois? Mitä mieltä olet ylipäätään kierrättämisestä? Koetko sen vastuulliseksi teoksi?

Kivaa uutta viikkoa kaikille!

Heitin sisustustrendit romukoppaan

Vuosia haaveilin täysin valkoisesta, maalaisromanttiseen tyyliin sisustetusta kodista. Tein paljon muutoksia kotiimme, jotta tämä unelmani toteutuisi. Koskaan ei kuitenkaan tullut valmista. Se täydellinen valkoinen koti jäi aina saavuttamatta. Olen intohimoinen sisustuslehtien, pinterestin ja instagramin suurkuluttaja. Ahmin kauniita kuvia ja kerään niistä ideoita omaankin kotiini. Silmääni on jo pitkään miellyttänyt pastellivärit, minttu, vaaleanpunainen ja -sininen sekä upeat kuviotapetit. Myös jotkut skandinaaviset tai jopa modernitkin yksityiskohdat miellyttävät minua puhumattakaan aidosti vanhoista huonekaluista ja esineistä/astioista. Sisustusmakuni on siis aikamoinen sekametelisoppa, mutta olen nyt tullut siihen lopputulokseen, että sisustan kotini juuri niillä tavaroilla, esineillä ja väreillä, jotka minua/meitä miellyttää. Kodin pitää olla sellainen, missä sen asukkaat viihtyvät vallitsevista sisustustrendeistä huolimatta. 

Tänä kesänä ensimmäinen kuviotapetti rantautui meidän kotiimme. Ystävälläni oli jäänyt olohuoneen tapetoinnista tapettia yli ja minä ostin sitten kaiken ylijäämän itselleni todella edulliseen hintaan.  Tapettia oli juuri sen verran, että sillä sai meidän pikku makkarin yhden seinän tapetoitua. Muut seinät maalattiin valkoiseksi. Voi vitsi, miten paljon tykkään tuosta tapetista ja seinästä. Se vaan on niin kaunis. Tytön poismuuton jälkeen huoneen sisustus on muutenkin ollut vähän kesken, mutta pikkuhiljaa se on alkanut pintarempan jälkeen valmistumaan. Onnistuin kesällä löytämään ihan super ihanan vanhan lipaston erään kirppiksen loppuunmyynnistä. Kerroinkin siitä jo muutama postaus sitten. Nyt lipasto on vihdoin päässyt kotiin. Aika saa näkyä siinä eikä minua haittaa sen kolhut ja naarmut. Päinvastoin. Ne vain tekevät siitä entistä kauniimman. 

Mitenkäs teillä? Oletko orjallinen sisustustrendien noudattaja vai kuljetko omia polkujasi? Mitä mieltä olet kuviotapeteista ja väreistä sisustuksessa? Käytkö kirppiksillä vai kierrätkö ne kaukaa? 

Ihan super kiva päivä, jonka voimalla jaksaa pitkään

Elokuu on alkanut ja minulla on tämän kesän työtkin jo loppuneet muutama päivä sitten. Lomaa ei kuitenkaan ole luvassa, vaan jatkoin töistä suoraan opintojani eli koulu on taas alkanut. Ensimmäinen koulupäivä meni vähän sumussa, mutta pikku hiljaa alkaa koulumoodi olla taas päällä. Eilen illalla hujahti helposti neljä tuntia koulutehtävien parissa. Mitä sitä nyt näin kesällä oikein muutakaan tekisi perjantai-iltana?!

Koulutehtävät, referaatit ja esitelmät kummittelivat tänäkin aamuna mielessä, mutta onneksi pidin pääni ja lähdin ystäväni kanssa mustikkaan. Lähdettiin liikkeelle heti aamusta ilman ollessa vielä vähän viileämpää. Ystäväni tiesi hyvän mustikkapaikan, joka on itseasiassa hyvin lähellä meidän kotia. Minä en vaan voi mennä marjastamaan koskaan ihan yksin, koska suuntavaistoni on varmasti surkein mitä vaan voi olla. Kompassi päässäni menee sekaisin heti, kun kuljen hetkenkin katse maata kohden ja kerään mustikoita. Ihanaa siis kun on ystävä, jonka kanssa voi turvallisesti mennä metsään eikä tarvitse pelätä eksymistä. Toisin paikoin maasto oli hyvinkin kuivaa eikä mustikoita näkynyt, mutta sitten toisin paikoin löytyi isoja mättäitä, missä mustikat olivat saaneet hiukan varjommassa kasvaa todella suuriksi. Itselläni on vielä vähän viime vuotisiakin mustikoita pakkasessa, joten jokainen keräämäni mustikka oli minulle pelkkää plussaa tulevaa talvea ajatellen.

Aamulla lähtiessä nakkasin uikkarit ja pyyhkeen kassiin, joka osoittautui todella hyväksi ideaksi. Kerättyämme vajaan kaksi tuntia mustikoita olimme niin hikisiä, että päätimme ajaa pikimmiten läheiselle uimarannalle vilvoittamaan itseämme. Nopea uikkarien vaihto pukukopeilla ja eikun uimaan. Vesi oli todella lämmintä, mutta siitäkin huolimatta niin ihanan vilvoittavaa. Tämä olikin minulle jo kolmas kerta tänä kesänä, kun kävin uimassa. Se saattaa tuntua jostakin tosi vähäiseltä määrältä varsinkin nyt, kun on ollut niin helteinen kesä. Minulle se on todella paljon, koska en muista koska olisin viimeksi käynyt järvessä uimassa. Siitä on useampi vuosi, vaikka pidän tosi paljon uimisesta ja vedessä olemisesta. Syy uimattomuuteeni on lähinnä ollut korvieni välissä. 

Meillä oli mukana myös eväät, jotka oli tarkoitus syödä jo metsässä mustikoiden poimimisen lomassa, mutta kun emme malttaneet niitä siellä hikipäissämme syödä, söimme ne rannalla uimisen jälkeen. Vitsi, miten ihanaa ♥ Kahvi ja eväsleivät maistuivat niin hyviltä ulkona nautittuna. Ystävämme oli vielä varannut meille molemmille puolikkaat hunajamelonit, jotka sitten lusikalla kaiversimme herkkusuihimme.

Suurina vanhan tavaran ystävinä päätimme uimisen jälkeen käydä vielä paikallisella kirpputorilla, josko sieltä vaikka löytyisi jotakin aarteita. Harvemmin lähdemme tyhjin käsin pois kirppiksiltä emmekä lähteneet tälläkään kertaa. Itse löysin nimittäin kolme Riihimäen lasin lumihiutalelasia lisää kokoelmaani sekä pitkän aikaa etsinnän alla olleen keltaisen Fazerin kukkopurkin. Meillä on ystäväni kanssa hyvin samanlainen maku, joten välillä käymme aikamoista kilpajuoksua nähdessämme jonkun aarteen. Tällä kertaa minä tiesin heti, että tahdon tuon Fazerin purkin ja onnistuin nappaamaan sen itselleni. Hintakin oli mielestäni edullinen eikä minua yhtään häiritse, vaikkei purkissa olekaan kantta. Välillä vaan onnistaa.

Ennenkuin ystäväni toi minut kotiin, kävimme vielä moikkaamassa hänen vanhempiaan heidän mökillään. Siellä saimme lisää ruokaa ja tietenkin kiertelimme pitkin tonttia katselemassa perennapenkkien ihmeitä. Tänään on kyllä ollut ihan super kiva päivä. Tämän voimalla jaksaa taas ahertaa noiden koulutehtävienkin parissa. Kiitos seurasta K ♥

Kivaa viikonloppua kaikille!

Kirpputorin loppunmyynnissä ja niin kaunis salkoruusu

Kesän aikana on tullut käytyä muutamilla kirppiksillä ja joitain löytöjäkin on tullut tehtyä. Pääsääntöisesti ostokseni ovat olleet kotimaista lasia ja vanhoja kauniita peltipurkkeja. Niitä kun en vaan voi vastustaa. Parhaimmat ostokseni tein kuitenkin ystäväni kanssa, kun menimme yhdessä erään kirpputorin loppuunmyyntiin. Ystäväni vanhemmat lähtivät meille kuskeiksi ja mukana oli tietenkin myös peräkärri, koska myynnissä oli myös huonekaluja. 

Aluksi kiertelimme kirppiksellä löytämättä mitään. Hätäisempi olisi siinä vaiheessa lähtenyt jo kotiin. Me jatkoimme kuitenkin vielä kiertelyä ja tutkimista, joka lopulta tuotti tulosta. Keskityimme huonekaluihin, koska oikeasti vanhat huonekalut kiehtovat meitä molempia. Itsekin olen alkanut arvostaa niitä entistä enemmän enkä voisi enää kuvitellakaan meneväni Ikeaan ja ostavani sieltä itselleni lipaston. E-ei, ennenmmin ostan vanhan ränsistyneen lipaston, putsaan ja korjaan sen itse. Ajan patina saa näkyä ja se, jos mikä tuo kotiin sitä oikeaa tunnelmaa ja kodikkuutta. 

Tyhjin käsin ei meidän tarvinut poistua tuoltakaan kirppikseltä. Pikku hiljaa peräkärry alkoi täyttyä löydöistämme. Tälläiseen kirppiksen loppuunmyyntiin kuului ehdottomasti myös tinkiminen. Siinä hommassa me olimme kovia ja täytyy kyllä sanoa, että tinkiessä pitää olla myös rohkea ja ehkä jopa hiukan röyhkeäkin. Itse löysin tuolta yhden naulakon (7e), yhden työtason/hyllykön (10e) ja yhden ihanan lipaston (10e). Omaa ostamistani rajoitti hiukan se, että minulla ei ole oikein kunnon säilytystiloja tuunaamista vaativille huonekaluille. Nytkin ostokseni menivät ystäväni autotalliin, jossa niitä sitten olen käynyt "silittelemässä" ja kunnostamassa. Tuolla kirppisreissulla peräkärri tuli aivan täyteen, koska myös ystäväni teki hyviä löytöjä. Hänkin osti naulakon, pari kaappia, metalliset sängynpäädyt puutarhaan, kuvassa olevan harmaan penkin ja jotain muuta, mitä en nyt enää muista. Koko peräkärrillisen hinnaksi tuli 87e eli ei paljon mitään niistä aarteista.

Tässä on minun aarteeni. Vanha lipastoni siinä kunnossa, kun se kirppiksen loppuunmyynnistä ostin. Pihavaraston perukoilta sen löysimme ja kaivoimme esille. HYllylaudat irrallaan, mutta onnekseni kuitenkin kaikki tallella. Nähdessäni tämän lipaston tiesin heti, että se on minun. Meillä on ystäväni kanssa hyvin samanlainen maku, joten kiirettä piti, että ehti varata itselleen löytämänsä aarteet. 

Maanantaina minulla sekä ystävälläni oli molemmilla aamuvuoro, joten kurvasin suoraan töistä hänen luokseen. Nostimme lipastoni autotallin perältä ulos aurinkoon ja aloitin sen putsaamisen. Toluvettä sankoon ja eikun hommiin. Lipasto puhdistui niin hyvin huolellisella pesulla, että päätin olla tekemättä sille mitään muuta. Ajan patina, naarmut ja osin irronnut ja kulunut maalipinta sai jäädä näkymään. Päätin jopa, etten hommaa lipaston toiseen laatikkoon vedintäkään puuttuvan tilalle. Onhan siinä reikä, josta saa vedettyä laatikon auki. Lipaston kannen pesin myös maalipesulla ja se osoittautui hyväksi, sillä kannessa ollut yksi isompi maaliläikkä hävisi sillä kokonaan (näkyy kuvassa). Tuumasimme ystäväni kanssa siinä auringossa touhutessamme, että onhan se "sairaus" tämäkin, kun yli 30 asteen kuumuudessa pitää kunnostaa vanhoja huonekaluja. Ystäväni nimittäin samaan aikaan hioi ja petsasi ilmaiseksi saamiaan puutarhakalusteita. No, huvinsa ja touhunsa kullakin! Meillä se nyt sattuu olemaan tälläistä puuhaa, jota tykkäämme tehdä.

Loppuun on pakko laittaa vielä kuvat ystäväni pihalla kasvavista salkoruusuista. Salkoruusu on minulle entuudestaan vieras perenna. Näin sen nyt ystäväni puutarhassa ensimmäisen kerran ja olen aivan aivan myyty. Miten joku kukka voikaan olla näin kaunis. Tuota on ihan pakko saada myös itselle omaan pihaan. Hyvä idea puutarhaan löytyy myös tuosta postaukseni ensimmäisestä kuvasta. Ystäväni löysi jätelavalta sinkkisoikon, jossa ei ollut pohjaa. Vati kainaloon ja kotiin. Sinkkisoikko sopii vallan mainiosti patiolle betonilaattojen päälle ja soikko täyteen kukkaruukkuja. Aivan täydellinen. Mietimme siinä auringossa touhutessamme ystäväni kanssa myös sitä, että kumpi olisi mukavampaa se, että  näkee hirveästi vaivaa roskalavalta ja kirppikseltä löytyneiden huonekalujen ja esineiden kunnostamisen kanssa vai se, että ostaa kaiken valmiina. Meidän ei tarvinut kauaa miettiä vastausta ja luulenpa, että tekin arvaatte, mikä meidän vastauksemme oli.

Minun naisluolani ja harjoittelun alku

Otin tähän postaukseen kuvat jo reilu kaksi viikkoa sitten, mutta aikaa (ja voimia) postauksen kirjoittamiseen ei vaan ole ollut. Aloitin kaksi viikkoa sitten toisen harjoitteluni ja sen jälkeen aika on kuin lentänyt siivillään. Alkujännityksestä selvittyäni olen viihtynyt hyvin harjoittelussa ja työvuorojen jälkeen aika on mennyt erinäisten koulutehtävien parissa. Olen luonteeltani sellainen, että haluan tehdä kaikki tehtävät hyvissä ajoin välttääkseni ahdistumista. Se onkin sitten se syy, miksi en ehdi työvuorojen jälkeen tekemään mitään muuta, mutta aika aikansa kutakin. Nyt eletään tälläistä vaihetta ja onnekseni myös lähipiirini hyväksyy sen.

Joulukuussa kirjoittelin teille tyhjilleen jääneestä huoneesta. Kuopuksen muutettua pois kotoa alakerrasta jäi siis yksi huone tyhjilleen. Hetken aikaa myös äidin mieli ja pää olivat aivan tyhjiä ja oli aika vaikeaa sisäistää sitä asiaa, että kaikki lapseni olivat nyt lentäneet pesästä. Päivien ja viikkojen kuluessa aloin tottua ajatukseen ja pystyin myös suomaan muutaman ajatuksen sille, mikä olisi tyhjän huoneen kohtalo. Olen aina vähän "kärsinyt" siitä, että talossamme ei ole ollut lainkaan vierashuonetta. Olin myös haaveillut omasta rauhallisesta paikasta, missä voisin tehdä juuri noita koulutehtäviäni kaikessa rauhassa ja levittää paperit, kirjat ja kansiot pöydälle eikä niitä tarvitsisi hetken päästä kerätä pois, kun aletaan esimerkiksi syömään. 

Näiden ajatusten siivittämänä lähdin sitten suunnittelemaan huoneeseen uutta sisustusta. Selailin toria ja nettikirppiksiä ja mietin, millaisen sängyn tai sohvan hankkisin. Olen aina ihastellut rautasänkyjä/sohvia ja muutamia sellaisia oli ihan edullisestikin tarjolla. Jokin järjen ääni kuitenkin sanoi, että se ei toimisi kovinkan hyvin nukkumapaikkana mahdollisille yövieraille. Niinpä päätin hommata huoneeseen pienen (120cm leveän) parisängyn. Sänky löytyikin melko pian ja vieläpä tosi edulliseen hintaan. Olin muutenkin päättänyt, että sisustan huoneen jo ennestään olemassa olevilla tavaroilla ja kalusteilla tai sitten juuri käyttäen kirppisten aarteita hyväkseni. Verhot huoneessa jo olikin ja huoneessa olevan vaatehuonesyvennyksen oviaukkoon löytyi omista varastoista juuri sopivat pitsiverhot. Mattoa minulta ei huoneeseen löytynyt, mutta löysin senkin pian paikalliselta nettikirpparilta. Muita hankintoja en vielä ole huoneeseen tehnyt. Ikkunan eteen olen suunnitellut itselleni kirjoituspöytää ja tuolia kouluhommien tekemistä varten, mutta en halua hätäillä niiden kanssa. Uskon, etä nekin löytyvät aikanaan jostain käytettynä. 

Pikku hiljaa huone alkaa siis saamaan uutta ilmettä ja sen uusi käyttötarkoituskin alkaa muodostua. Huoneesta tulee oma naisluolani, jonka sisustus on minunnäköiseni ja johon voin paeta, kun siltä tuntuu. Vielä en oikein ole osannut vietää siellä aikaa, koska jotenkin vain mielessäni on edelleenkin ajatus, että se on tytön huone. Lisäksi huone kaipaa vielä tauluja, valokuvia ja hyllyjä seinilleen. tekemään huoneesta viihtyisämmän. Kattolampunkin voisin myös uusia johonkin vähän romanttisempaan ♥ Ostinkin muuten yhden vanhan ikkunapokan, josta saisi esimerkiksi tehtyä kivan vitriinin kauniille tavaroille. Pitää vain puhua miehelle, jos hän vaikka ehtisi tekemään sellaisen minulle. Kunhan huone valmistuu, postailen sitten lisää, millainen naisluolastani lopulta tuli.

Onko sinulla omaa nais- tai miesluolaa tai onko sinulla sellainen suunnitteilla?  Mitä sinun omassa luolassasi olisi tärkeintä? Millainen siitä tulisi?

Kesän parhaat kirppislöydöt

Kirppikset ja kirppistely on kuulunut elämääni jo vuosien ajan. Kirppistelijänä olen vuosien saatossa ollut sekä myyjän että ostajan roolissa. Tänä päivänä laiskuus on ajanut minut myymään omia ylimääräisiä tavaroitani lähinnä paikallisen nettikirpparin kautta, koska se vaan on niin kätevää. Minua ei häiritse se, että pitää sopia aika, jolloin ostaja noutaa tavaran ja varttua ostajan saapumista noutamaan myyty tuote. Ajan voi sopia niinkuin itselle parhaiten sopii ja kun olen niin paljon muutenkin kotona (tai joku on kotona) ei tavaroiden noutamisesta ole muodostunut minulle ongelmaa. Itse olen kyllä välttynyt myös näiltä hupihuutajilta (koputan puuta), joten mielestäni nettikirpparit ovat hyvä juttu. Lisäksi nettikirppareilla välttyy siltä hurjalta tavaroiden hinnottelulta ja laputtamiselta. Tuotteiden kuvaaminen ja myynti-ilmoituksen laittaminen nettiin on minusta ihan peace of cake tuon rinnalla.

Kirppareilla on kuitenkin tosi kiva käydä, vaikken siellä itse enää jaksakaan kovin aktiivisesti ainakaan myydä omia tavaroitani. Tänä kesänä onkin tullut käytyä normaalia enemmän kivijalkakirppareilla. Kuvittelin jotenkin keväällä, että päädyn kesällä enemminkin pihakirppiksille, mutta niitä ei ole kohdalleni sattunut tänä kesänä vielä ainuttakaan. Kirppiksillä on kiva kierrellä ajan kanssa, ilman kiirettä. Kesän parhaat kirppisreissut olen tehnyt samanhenkisen ystäväni kanssa. Kaksi silmäparia löytää enemmän kuin yksi. 

Tänään kulkuni suuntasi taas kirpparille ja voi minkä löydön teinkään ♥ Löysin nimittäin yhden puuttuvan palasen muumimukikokoelmaani. Kuten edellisessä postauksessani mainitsinkin muumimukien suosio tai innostus niiden keräilyyn on laskenut ja niinpä minäkin tänään löysin kirpparilta pöydän, jossa oli hurjan paljon muumimukeja myynnissä. Niiden mukien joukosta tuo minulta puuttuva muki sitten löytyi. Postauksen aloituskuvan vanha kahvikuppi löytyi ennen juhannusta ja täydentää loistavasti Arabian vanhojen kahvikuppien kokoelmaani. Molemmat kupit sain vielä ihan edulliseen hintaankin, joten ihan parhaita löytöjä siis molemmat. Tuo Malacon karkkiukkeli oli taas ihan pakko napata ostoskoriin, kun se suorastaan huusi nimeäni ja onhan se niin hauska ja ihanan värikäs.

Peltipurkit ovat myös aina kiehtoneet minua. Niitä minulla on ollut aina. Joskus olen joitain myynyt kirppiksellä pois, mutta uusia vaan ilmaantuu aina tilalle. Viime aikoina moni lapsuuden aikainen esine on alkanut kiinnostaa ja miellyttää minua erityisen paljon. Niitä ovat esimerkiksi tuossa ylemmässä kuvassa olevat kukkapurkit ja alemman kuvan vasemman puoleinen purkki. Entinen työkaverini sanoin minun tulleen vanhaksi, kun kerroin hänelle tästä ihan uudesta piirteestä itsessäni. Noh, voihan se tietysti niinkin olla, kun kaikkihan me vanhenemme kokoajan! Jokatapauksessa äidilläni oli tuollainen pyöreä kukkapurkki ja hän säilytti siinä nappeja. Muistan sen nappipurkin niin hyvin. Meitä lapsia se kiinnosti aina tosi paljon ja sieltä oli kiva etsiä äidille juuri se oikeanlainen nappi. Nuo löytämäni kukkapurkit ovat erikokoisia, vaikka kuvassa näyttävätkin aika samankokoisilta. Sitten tuo mainitsemani alakuvan purkki. En muistanut itse, mutta luin ihan hiljattain, että nämä ovat kaakaopurkkeja ja siksi siis niitä meilläkin oli kotona. Fazerin karkkipurkkiin ei liity mitään muistoa. Se vaan oli niin hieno, että piti siksi ostaa. 

Tässä muutamia minun tämän kesän kirppislöydöistäni. Tässä ei siis ollut todellakaan ihan kaikki, mutta muutama helmi. Käytkö sinä kirppiksillä vai ostatko kaiken aina uutena? Jos käyt, mitä sinun ostoskoriisi päätyy?

Mukavaa maanantai-illan jatkoa ja uuden viikon alkua! Me olemmekin täällä miehen kanssa ihan kaksin kotona, kun tyttö lähti eilen siskoni kanssa Roomaan. Olen niin iloinen tytön puolesta, kun hän pääsi vähän näkemään maailmaa. Kiitos siitä kuuluu rakkaalle siskolleni ♥ Mutta meillä on täällä kotona sauna lämpiämässä, joten kohta saunaan ja sitten telkkua. Roomassa ei taida tarvita saunaa, kun lämpötila on ollut siellä reippaasti yli 30...huh, tuli kuuma jo pelkästä ajatuksesta...