Sain kevättalvella mieheni veljeltä ja hänen vaimoltaan synttärilahjaksi hotellilahjakortin. Alkujaan oli tarkoitus käyttää se kesällä, mutta kesä meni emmekä työkiireiden vuoksi ehtineet sitä käyttää. Syksyn pimeiden iltojen piristykseksi päätimme käyttää lahjakortin ja lähdimme viime perjantaina pikku reissuun työpäiväni jälkeen. Pääsin töistä jo ennen puoltapäivää, joten pääsimme matkaan hyvissä ajoin.

Reissukohteenamme oli Helsinki. Olin jo kesällä Helsingissä siskoni luona, mutta siitäkin huolimattta lähdimme nyt sinne uudestaan. Helsinki on kuitenkin sopivan ajomatkan päässä meiltä ja siellä on aina paljon nähtävää ja koettavaa. Olin hiukan suunnitellut, että olisimme menneet perjantai-iltana kiertelemään Linnanmäen Iik-weekille, mutta se jäi sitten kuitenkin toteuttamatta. Olin nimittäin herännyt perjantaina neljältä aamulla töihin ja samoilla silmillä vedin koko päivän loppuun asti, joten iltakymmeneltä hotellin sänky tuntui aika mukavalta. Lisäksi kiusallinen (ilmeisesti) iskias vaiva rajoitti liikkumistani myöhemmin illalla enkä olisi voinut kuvitellakaan lähteväni enää kävelemään Lintsille. 

Askelia kertyi kuitenkin iltapäivän ja illan aikana varmasti melkoisesti, koska kirjauduttuamme sisään hotelliin, veimme vain tavarat huoneeseen ja lähdimme liikkeelle. Aloitimme aivan hotellimme vieressä olevista Kansainvälisistä Suurmakkinoista. Hyvin ruokapainotteiset markkinat houkuttelivat meidätkin haukkaamaan välipalaksi bratwurstipatongit. Minun patongissani oli lisänä  pekonirouhetta ja cheddarkastiketta ja miehellä tulista salsakastiketta. Kierreltyämme markkina-alueen kertaalleen läpi lähdimme tutustumaan Helsingin uuteen keskustakirjasto Oodiin.

Oodi on Helsingin uusi keskustakirjasto ja kaupunkilaisten elävä kohtaamispaikka aivan kaupungin keskustassa. Oodi teki meihin suuren vaikutuksen ja pidimme siitä molemmat tosi paljon. Sen monipuoliset palvelut ja tilat ovat hienot ja tyylikkäät ja ne ovat kansalaisten käytössä seitsemänä päivänä viikossa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Laajat aukioloajat ovat todella hieno asia. Tätä olen kaivannut omaankin kirjastoon, mutta ymmärrän, ettei se talousvaikeuksien kanssa kamppailevassa pikku kaupungissa ole mahdollista. Mutta Oodi oli hieno ja viihtyisä paikka, johon kannattaa käydä tutustumassa. Itse ajattelin joskus mennä sinne ihan vain viettämään aikaa Helsingissä ollessani ja vaikkapa neulomaan. Meitä viehätti myös suuresti tuo koko alue, missä Oodi sijaitsee. Yhdessä Kiasman, Musiikkitalon ja Finlandiatalon kanssa Keskustakirjasto Oodi luo viihtyisän oleskelualueen keskelle kaupunkia. Tiesitkö muuten, että Keskustakirjasto Oodi valittiin viime elokuussa maailman parhaaksi uudeksi yleiseksi kirjastoksi. 

Toinen paikka, missä halusin tällä Helsingin reissullani käydä, oli Happy Waffle Hki Vuorikadulla. Olen suuri vohvelien ystävä ja somessa olen nähnyt toinen toistaan herkullisempien vohveliannosten kuvia, jotka ovat siis juurikin tuolta ostettuja. Niinpä otimme seuraavaksi suunnan Vuorikadulle. Happy Waffle Hkissä meidät otettiin iloisesti vastaan ja neuvottiin, kuinka toimimme tilausta tehdessämme. Hyvää palvelua siis alusta alkaen. Tarjolla oli valmiita annoksia tai sitten sai suunnitella itse oman annoksensa, kuten minä tein ja wuhuu, tulihan siitä aika ihana annos. Mieheni on kyllä ihan paras matkakumppani, koska hän aina huomioi myös minut todella hyvin, kuten nytkin. Hänhän ei itse ole mikään makean ystävä, mutta siitäkin huolimatta halusi lähteä tuonne seurakseni.

Ruoka on aina tärkeässä osassa meidän reissuilla ja niin nytkin. Lahjaani sisältyi myös ruokailu, joten niinpä me viiskymppiset juhlistimme illallisella elämää maistamalla ensimmäisen kerran kengurua. Kengurun file ei ollut mikään voimakkaan makuinen, mutta hyvää se oli. Annos olisi kuitenkin ehkä kaivannut hiukan lisää suolaa. Meistä oli todella mukavaa olla pitkästä aikaa yhdessä reissussa ja ennenkaikkea päästä hetkeksi pois kotinurkista ja siitä meidän oman arjen pyörteistä. Noin viisi vuotta sitten teimme miehen kanssa monesti tälläisiä kaupunkireissuja, mutta miehen työn vaihduttua ne ovat jääneet. Ehkä tämä pitäisi ottaa taas uudelleen tavaksi.

Yövyimme Helsingissä Scandic Simonkentässä. Hotelli on meille ennestään tuttu paikka ja olemme yöpyneet siellä monesti aiemminkin. Sen sijainti aivan Helsingin keskustassa antaa paikalle lisäpisteitä, koska liikkuminen sieltä on helppoa ja vaivatonta. Auton ajoimme hotellin parkkihalliin, josta pääsee hissillä kätevästi suoraan hotellin respaan. Parkkimaksun hoitaminen lähtiessä sujui kätevästi maksuautomaatilla parkkihalliin mennessä. 

Meidän huoneessa oli ihana pari metriä leveä parisänky. Oih, tuollainen sänky on  niin ihana ja nuo muhkeat petivaatteet kruunaavat kokonaisuuden! Patjat olivat myös todella hyvät nukkua selälleni eikä aamulla selkä ollut yhtään kipeä nukkumisesta, kuten kotona meinaa usein olla. Viikonloppuisin hotellin aamupala on puoli yhteentoista asti, joten hitaat aamut ovat mahdollisia myös täällä.  Ensimmäinen kahvikupponen juotiin siis sängyssä, kun hotellihuoneesta löytyy vedenkeitin, murukahvia ja iskukuumennettua maitoa pienissä annospakkauksissa. Hotelliaamiainen onkin sitten aina yksi reissun kohokohdista eikä se tälläkään kertaa tuottanut pettymystä. Tein huomion, että kasvisruokailijat oli huomioitu todella hyvin Simonkentässä myös noiden lämpimien ruokien suhteen. 

Lauantaina kävimme vielä kävelemässä kaupungilla ennen kotiin lähtöä. Kotimatkalla poikkesimme moikkaamassa miehen serkkua perheineen ja katsomassa heidän suloista tyttövauvaansa ja uutta kotia. Ihana loppuhuipennus hyvälle reissulle!

Teetkö sinä viikonloppureissuja miehen kanssa? 

Iltapäivä Koiramäen pajutallilla

Heinäkuussa teimme Katin kanssa päiväreissun Tuusulaan. Kävimme ensin Onnion Store nimisessä kierrätykseen ja tavaroiden tuunaukseen perustuvassa lifestyle-liikkeessä. Tapasimme omistajan kevätmessuilla ja saimme kutsun Tuusulaan. Lifestyle-liikkeessä toimii tuunattujen tavaroiden myynnin lisäksi kirppis, pieni kahvio ja kaiken kruunaa Frenchic-kalkkimaalien myynti. Uusi sävy kalkkimaalia lähti meidänkin matkaan. Koska aika lähellä Onnion Storea sijaitsee Koiramäen pajutalli, päätimme poiketa vielä "pikaisesti" sinne ennen kotimatkaa. 

Olen jo melko pitkään seurannut Koiramäen pajutallia facebookissa ja haaveillut sinne pääsystä. Nyt olin vihdoin paikalla, mutta en osannut ikimaailmassa kuvitella, että paikka olikin hehtaarin kokoinen ja täynnä toinen toistaan ihanampia juttuja. Ensin tutustuimme piharakennuksesta löytyvään tallipuotiin, josta löytyi paljon erilaisia pajuesineitä. Koiramäen tilalla viljellään kahdeksaa eri pajulajiketta, joista sitten valmistetaan myyntiin erilaisia esineitä. Punontapajut ovat ohuempia ja sitten paksummista pajuista tehdään esimerkiksi aitoja. En ollut kyllä koskaan tullut ajatelleeksi, että pajujakin kasvatetaan ihan varta vasten, kun aina on vain kuullut niistä mutinaa, kuinka ne valtaavat alaa ojanpientareilta ja niitä raivataan pois. Mutta kun asiaa alkaa ajattelemaan, niin ihan loogistahan se on, että sitä tälläisessa paikassa kasvatetaan, koska punontatöihin tarvittava määrä on niin suuri, ettei sitä kyllä luonnosta löydä. 

Tallipuodista kierroksemme jatkui vanhaan saunarakennukseen, jossa asustavat minipossut Arvi ja Otto sekä kolme kania. Possut makoilivat lokoisasti piha-aitauksessaan ja paistattelivat päivää. Arvi ja Otto eivät juurikaan välittäneet aidan vieressä seisoskelevista ihmisistä. Selkeästi he olivat tottuneet salamavalojen räiskeeseen ja ihmisten läsnäoloon. Sisällä saunalla oli minipossujen karsina sekä kanien koti. Ehdottomasti voidaan puhua kodista, koska Koiramäellä kaneillakin on karsinoissaan kristallikruunut ja ihanan romanttiset metallikalusteet. Tuollaisista kalusteista olen itse haaveillut vuosia, mutta en ole koskaan niitä raaskinut ostaa. Koiramäellä kaneillakin on sellaiset.

Koiramäen pihapiiristä löytyy useampikin rakennus, jossa on myynnissä erilaisia country-henkisiä sisustustavaroita, lahjaideoita ja tuliaisia. Pajutallin päärakennuksesta löytyy myymälä kahdessa kerroksessa, wc sekä kahvio. Kahvit voi juoda joko sisällä toinen toistaan kauniimpien sisustustavaroiden ympäröimänä tai sitten takapihalla suurten puiden katveessa. Kaikki ostokset maksetaan päärakennuksessa olevalle kassalle. Tämä, että myytävää oli useammassa rakennuksessa tuotti itselleni hiukan hankaluutta. En nimittäin osannut ostaa mitään noista piharakennuksista, koska en vielä siinä vaiheessa tiennyt, mitä kaikkea ihanaa oli edessä enkä enää välttämättä päärakennuksessa muistanut oliko piharakennuksessa jotain kivaa, minkä olisin ehkä halunnut ostaa. Ostettavaa olisi toki ollut paljonkin, mutta kun kaikkea ei vaan voi saada. Minusta tarjonta oli ehkä vähän liiankin runsas. 

Pajutallin puutarhasta ja pihapiiristä löytyy pajumajoja, aitoja, kukkatelineitä ja erilaisia eläinhahmoja. Kesäaikaan Koiramäellä asustavat myös viisi pässinpoikaa; Apila, Hiili, Ruska, Kuura ja Pouta. viisi kanaa; Tyyne, Rauha, Martta, Bertta ja Hertta  sekä kukko Kevin. Nämä kesäasukkaat majailevat Pajutallilla aina syyskuun puoliväliin asti. 

Istuessamme Katin kanssa päärakennuksen takapihalla kahvilla silmiini osui Peikkometsä, joka vaikutti mielenkiintoiselta, joten olihan siihenkin sitten pakko mennä tutustumaan. Pajupeikot toivottavat vierailijat tervetulleiksi peikkometsään. Kesäkuussa uusittu peikkometsä suloisine mökkeineen oli aivan ihana. Lapsenmielisyyteni pääsi tuolla täysin valloilleen ja nyt tiedän, miksi olen päiväkodissa töissä, hih... Kulkiessani pitkin peikkopolkua mielen valtasi suuri harmitus: olisipa lapsenlapseni nyt mukana. Koiramäen Pajutalli on ehdottomasti koko perheen retkikohde, jossa lapsetkin aivan varmasti viihtyvät. 

Koiramäen Pajutalli on avoinna läpi vuoden lukuunottamatta talvitaukoa, joka viime talvena oli helmikuun paikkeilla. Kannattaa ottaa Koiramäen pajutallin facebook sivut seurantaan. Sieltä saa lisätietoa aukioloajoista sekä pajutallilla järjestettävistä tapahtumista ja kursseista. (Tämä ei ole maksettu mainos) Itseäni kiinnostaisi kovasti mennä vielä syksyllä käymään Pajutallilla sadonkorjuun ja halloweenin aikaan. 

Onko Koiramäen Pajutalli sinulle tuttu paikka? Jos olet käynyt siellä, mitä tykkäsit ja teitkö hyviä ostoksia? Onko pajukoristeet sinun mieleesi? Mitä mieltä olet Peikkometsästä? Onko turhaa hössötystä vai ihanaakin ihanampi idea? 

Helsingin kesä ja joululahjan lunastus päivä yksi

Lahjakortti on ehkä yksi parhaista lahjoista, mitä voi antaa lahjaksi ihmiselle, jolla jo on paljon kaikkea tai vaikkei olisikaan. Se mahdollistaa lahjansaajan omien toiveiden ja tarpeiden toteutumisen ja aikaansaa mukavia elämyksiä ja kokemuksia. Itse sain viime jouluna siskoltani joululahjaksi lahjakortin, jolla sai laatuaikaa siskon kanssa. Aika ihana lahja, kun nimittäin muuten tapaamme ihan liian harvoin siskoni kanssa ja yhdessä vietetty aika ihan kahden on kultaakin kalliinpaa. 

Viime viikonloppuna matkustin sitten siskoni luo kesäiseen Helsinkiin lunastamaan lahjaani. Lauantaiaamuna hyppäsin kouvolassa Onnibussiin, joka on muuten ihan mielettömän edullinen tapa matkustaa ja jo vähän ennen kymmentä olin perillä. Meillä oli siis koko päivä aikaa toteuttaa toiveitani, joita siskoni oli kysellyt minulta jo ennakkoon. Ensimmäisenä suuntasimme Hernesaarenrantaan aamukahville Löylyn terassille. Kuppi kahvia ja Löylyn suurin korvapuusti lautasella kahvittelimme ja ihastelimme terasilta avautuvaa upeaa maisemaa. Ilma oli sateen jälkeen vielä pilvinen, mutta saatoin kuvitella, kuinka ihanaa tuolla on istua auringonpaisteessa kauniina kesäpäivänä tai vaikkapa iltasella auringon laskiessa. Huikea paikka.

Kirpputorien suurena ystävänä ja muutenkin kierrätyksen kannattajana suuntasimme Hernesaaresta  Helsingin suurimmalle ulkokirpputorille eli Hietsun kirppikselle. Hietsun kirppis on todella suosittu kesäkohde, josta voi tehdä löytöjä tai sitten puolestaan tietenkin myydä pois ylimääräisiä vaatteita ja tavaroita. Hietalahden tori oli täynnä myyjiä ja niin uutta kuin vanhaakin tavaraa oli siis paljon tarjolla; vanhaa Arabiaa, Iittalaa, Riihimäen lasia ja paljon muuta mielenkiintoista. Hetken kierreltyämme bongasin jo kaukaa aivan priiman Marimekon Oiva-sarjan Vihkiruusu mukin. Mukeja oli itseasiassa kaksi, toinen vihreällä ja toinen pinkillä ruusulla. Myyjä ei tinkimisestäni huolimatta suostunut pudottamaan hintaa, joten ostin sitten vain tuon pinkillä kukalla varustetun mukin. Samassa pöydässä silmiini osui myös yksi Muumimukien tuotesarjan erikoismuki; Muumin päivä muki, jota myytiin vuosi sitten vain yhden päivän ajan eli Tove Jansonin syntymäpäivänä 9.8.2018. Tuolloin en mukia onnistunut suuren kysynnän vuoksi saamaan enkä sitä kyllä nytkään raaskinut itselleni ostaa, mutta ystävällinen myyjä antoi minun kuitenkin katsoa ja pitää mukia kädessäni hetken aikaa. No, olihan sekin jo jotain!

Kävimme siskoni kanssa myös toisella kirpputorilla Kaivarin kanuunassa Vuorimiehenkadulla. Netistä saamani tiedon mukaan tämä helsinkiläinen kirpputori on toiminut jo kymmenen vuoden ajan ja on vakiinnuttanut asemansa yhtenä kaupungin suosituimmista kirpputoreista. Kirppis oli todella siisti ja sisäilma vaikutti raikkaalta. Myynnissä oli pääosin vaatteita, kenkiä ja laukkuja, mutta myös jotakin piensisustusesineitä. Itse en tuolta tällä kertaa löytänyt mitään ostettavaa, mutta uskon, että moni tekee sieltä löytöjä, koska tarjolla oli myös paljon merkkituotteita, kuten Marimekon raitaa sekä muitakin kuoseja. 

Aika kului kaupungilla kierrellessä tosi nopeasti ja välillä täytyi myös syödä. Kuljettuamme Esplanadin puiston läpi poikkesimme lounaalle oikeaan Esplanadin helmeen eli Kappeliin. Täytyy tunnustaa, että en ole koskaan aiemmin käynyt siellä, mutta lounaamme jälkeen olin todella vakuuttunut siitä, että käyntini ei jäänyt viimeiseksi. Kappelin arvokas olemus, upea lasiveranta sekä vieressä olevan Esplanadin puiston kauneus eivät voi olla tekemättä vaikutusta Kappelissa kävijöihin. Paikka kuhisi ihmisiä, jota en siis todellakaan ihmettele ja rapusalaatti oli taivaallisen hyvää. Täydellinen valinta lounaspaikaksi.

Iltapäivällä sade hiukan häiritsi meidän suunnitelmiamme, joten suunnitelmissamme ollut vierailu Happy Waffle Hki:ssä jäi tällä kertaa kokematta. Olen suuri vohvelien ystävä ja olen kuolannut instagramissa lukemattomia kertoja noita ihanannäköisiä vohveleita, joten siinä syy, miksi olisin halunnut käydä tuolla. Mutta ensi kerralla sitten. Vaikka kuljimme kaupungilla osin julkisilla, kertyi meille päivän aikana yli 15 000 askelta ja sen myötä tietenkin myös ruokahalu kasvoi. Siskoni oli kuullut paljon kehuja saaneesta ravintola Baccosta ja heidän erityisen hyvistä pizzoistaan. Italialainen ruoka on aina suuri nautinto, joten paikka kuullosti oikein hyvältä valinnalta illallisellemme. 

Eikä ole turhaan kehuttu Baccon pizzoja. Ne olivat todella hyviä ja tuo pizzan pohja oli erityisen maukas eikä pizzan syönnin jälkeen tullut sellaista turvottavaa ähkyä, kuten monesti saattaa tavallisen pizzan jälkeen tulla. Tutkin hiukan asiaa ja Baccon pizzapohja tehdäänkin hiukan eritavalla kuin normipizzapohja. Taikinaa kohotetaan 96 tuntia, jona aikana hiiva on niinsanotusti kulunut loppuun taikinassa ja tämä on se syy, miksi Baccon pizza ei jätä turvonnutta fiilistä. Lisäksi plussaa pizzalle oli se, että se leikkaantui hyvin ilman sahaamista. Valitsemani ravintolan nimikkopizza Bacco oli todella herkullinen. Kiinnitin myös huomioni siihen, että pizzoissa oli käytetty tuoreita ja hyviä raaka-aineita, joka vain lisäsi ruokailun nautintoa.

Illallisen jälkeen poikkesimme kotimatkalla hakemaan kaupasta vielä leffakarkkeja ja jäätelöä, koska katsoimme Netflixistä vielä illan päätteeksi hauskan kotimaisen leffan, Yösyöttö. Leffan jälkeen ei unta paljon tarvinut odotella, joten ensimmäinen päivä Helsingissä oli päättynyt. 

Oletko sinä käynyt Hietsun kirppiksellä tai Kaivarin Kanuunassa? Onko Kappeli sinulle tuttu paikka? Entä mitä mieltä olet italialaisen keittiön herkuista?

Mukavaa alkanutta viikoa sinullekin ♥

Salakuljettaja Algoth Niskan jalanjäljillä Helsingin Kanavanrannassa - Ravintola Niska Helsinki

Ollessani pari viikkoa sitten Helsingissä Kädentaitomessuilla kävimme ystäväni Katin kanssa syömässä Kanavanrannassa sijaitsevassa uudessa ja hiukan erilaisessa pizzaravintolassa. Kyseessä oli siis viime joulun alla Helsinkiin rantautunut ravintola Niska Helsinki. Jos olet käynyt joskus Ahvenanmaalla, olet saattanut vierailla Maarianhaminassa Niska ravintoloiden ensimmäisessä pizzaravintolassa. Niska-konsepti on siis lähtöisin sieltä, kun tv-ohjelma Strömsössäkin kokkina esiintyneen Michael Björklundin mielessä syntyi ajatus perustaa uudenlainen pizzaravintola, jossa pizzat valmistettaisiin hieman erilaisella tavalla.  Myös Turussa on mahdollista päästä herkuttelemaan ahvenanmaalaisilla pizzoilla eli peltileivillä, jotka muodostavat Niska ravintoloiden ytimen. 

Niska ravintoloissa panostetaan korkealaatuisiin raaka-aineisiin, joista suurinosa tulee Ahvenanmaalta. Peltileivissä käytetään Ålands Mejeriet:in juustosekoitusta ja itsetehtyä tomaattikastiketta. Suurin osa käytetystä lihasta tulee myös Ahvenanmaalta. Niska ravintoloinen menu on konstailematon, mutta erittäin makurikas. Ravintoloiden ytimen muodostavat siis pizzat eli ahvenanmaalaiset peltileivät, mutta tarjontaa täydentää listalta löytyvät salaatit sekä hauska jälkiruokapeltileipä, Karolina. Siinä maukkaan pizzapohjan päältä löytyy vanilja créme fraichea, ruokosokeria, tuoreita marjoja, hunajaa sekä mintua ja sitruunamelissaa. Tätä olisi kiva päästä joskus maistamaan. Annos sopii hyvin jaettavaksi useamman ruokailijan kesken. 

Itse valitsin listalta Björklundin, jossa on tomaattikastiketta, ÅCA:n juustosekoitusta, ylikypsää naudanlihaa, punasipulia, bearnaisekastiketta & rucolaa. Kati valitsi merellisen vaihtoehdon eli Merikapteenin. Tässä peltileivässä oli tomaattikastiketta, ÅCA:n juustosekoitusta, kylmäsavulohta, tomaattia, punasipulia, mustapippuria, piparjuurikastiketta & rucolaa. Peltileivät olivat todellakin erittäin maukkaita ja molemmat pidimme niistä todella paljon. Juomalistalta valitsimme lasiin talon Rieslingiä, joka oli hyvä valinta minullekin, joka en pidä kuivista valkoviineistä.

Ravintolan sisustus on rakennettu tunnetun salakuljettaja, Algoth Niskan hengen mukaisesti. Niska tuli kuuluisaksi Suomessa ja Ruotsissa kieltolain aikaisena pirtun salakuljettajana. Tätä tunnelmaa on haettu sisustukseen hauskoilla yksityiskohdilla, kuten istuimina toimivilla rahtilaatikoilla sekä muilla merellisyyttä ja teemaa tukevilla valinnoilla. Pidin ravintolan sisustuksesta ja tyylistä todella paljon. Se oli selkeä ja ihanan rouheinen. Oikea tiiliseinä miellyttää aina silmääni. 

Ravintola Niska Helsiki saa siis minulta vahvan suosituksen ja tiedän, että tulen jatkossakin ruokailemaan Niska ravintoloissa. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja ammattitaitoista. Olisi mukava päästä ruokailemaan myös Turun ja Maarianhaminan ravintoloissa. Niska tarjoaa arkisin myös lounasta tiistaista perjantaihin klo. 11-15. Maanantaisin ravintola on siis kiinni. 

Ovatko nämä ahvenanmaalaiset peltileivät sinulle tuttuja? Oletko ehtinyt jo ruokailemaan Ravintola Niska Helsingissä vai oletko kenties vieraillut jossain muussa Niska Ravintolassa?

Niska Helsinki

Kanavaranta 3-7 D 19

00160

HELSINKI

Aukioloajat Niska Helsinki

Ma SULJETTU
Ti-To 11–21 (Keittiö sulkeutuu 20:30)
Pe 11–22 (Keittiö sulkeutuu 21:30)
La 12–22 (Keittiö sulkeutuu 21:30)
Su 13–20 (Keittiö sulkeutuu 19:30

Irtiotto arjesta - kesäpäivä Porvoossa

Perjantaina päättyi perusopintojen kolmas ja samalla viimenen harjoittelu. Harjoittelu meni todella nopeasti, vaikka alussa aina tuntuukin, että viisi viikkoa on tosi pitkä aika. Nyt on siis perusopinnot suoritettu ja edessä kesäloma. No, lomaa minulla ei ole nimeksikään, sillä meille on järjestetty myös kesäajalle hiukan koulutehtäviä eli yksi verkkokurssi pitäisi suorittaa kesäkuun alkupäivinä. Sitten olenkin kaksi kuukautta kesätöissä ennen koulujen alkamista elokuussa. Mutta kesä on kuitenkin meillä kaikilla, vaikken niinsanotusti lomailekaan kesän aikana. Niinpä olikin tosi mukavaa, kun sain blogiystävältäni Marjolta kutsun tulla viettämään eilen kesäistä päivää hänen kanssaan Porvooseen. 

Yhteinen päivämme Porvoossa alkoi ihanalla kahvihetkellä Tee- ja Kahvihuone Helmessä. Cafe Helmi on palvellut kaikkia pientä herkkuhetkeä kaipaavia jo vuodesta 1983 asti. Tämä hurmaavan kaunis, vanhoilla huonekaluilla sisustettu kahvila sijaitsee Vanhan Porvoon sydämessä, aivan Raatihuoneen vieressä 1700-luvun lopussa rakennetussa talossa. Kahvila on täynnä ihania yksityiskohtia ja sisustuksessa on käytetty paljon erilaisia vanhoja tavaroita. Ihanien herkkujen lisäksi täällä saa siis myös runsaasti silmän ruokaa. Kahvilan vitriinistä löytyy niin suolaisia kuin makeitakin itsetehtyjä leivonnaisia. Porvoon erikoisuutena kahvilassa on tarjolla runebergintorttuja ympäri vuoden, sillä onhan Porvoo kansallisrunoilijamme kotikaupunki. Kesäaikaan kahvilan aittaterassilla voi kaiken lisäksi nauttia vielä kauniista kesäpäivistä. Meidän tarjottimellemme valikoitui herkullista tuulihattukakkua sekä kahvia, joka tarjoiltiin omasta posliinikannusta.

Porvoo on noin 50 000 asukkaan kaupunki. Se on suomen toiseksi vanhin kaupunki ja perustettu vuonna 1346. Porvoon ehdottomasti suosituin kohde on Vanha Kaupunki. Porvoon Vanha kaupunki on täynnä toinen toistaan hurmaavampia pikku puoteja, jotka sijaitsevat kauniissa keskiaikaisissa puutaloissa. Kauniit puutalot on rakennettu pääosin vuosina 1760 - 1820. Puotien edustat oli somistettu kauniisti ja houkuttelevasti; ihania kukka-asetelmia ja pöytäryhmiä. Ilma oli tosi lämmin ja noissa pikku puodeissa hikikarpalot nousivat otsalle. Niinpä emme hirveästi viettäneet niissä aikaa, mutta jotakin pientä niistä kuitenkin tarttui meidänkin mukaamme. Puotien valikoimista löytyy paikallisia design-tuotteita, käsitöitä, käsintehtyä paikallista suklaata, matkamuistoja, sisustustavaroita, vaatteita ja paljon muuta. Puotien henkilökunta oli todella ystävällistä ja mielellään he vastasivat myös meidän "turistien" kysymyksiinkin. Vanhaa Porvoota tullaan katsomaan eri puolilta maailmaa ja se näkyi jo nyt katukuvassa. 

Vanhan kaupungin nupulakivikadut, vanhat puutalot ja niiden kauniit pihat oli mieluista katseltavaa. Vanhassa Porvoossa on saatu hyvin säilytettyä keskiaikainen tunnelma ja sieltä löytyy kaikenkaikkiaan noin 500 rakennusta, joista noin 250 on asuinrakennuksia. Näissä vanhan kaupungin kodeissa asuu noin 700 asukasta. Rakastan kävellä noita kapeita kujia ja teitä, kun joka puolella on niin kaunista. Tälläiselle ikuiselle esteetikolle rauhalliset kävelyt nupulakivikaduilla on mitä parhainta ajanvietettä. Hiljakseen kulkiessa saattaa löytää myös kivoja ideoita itselleenkin toteutettavaksi, vaikkapa sinne omaan pihaa ja puutarhaan. Olen huomannut, että liian siloiteltu ja sliipattu piha tai puutarha ei ole niin kaunis kuin hiukan boheemin villi. Ah, tämä sopii niin hyvin minulle, joka mielellään ihastelee ja katselee kaunista puutarhaa, mutta ei oikein jaksa tehdä sen oman pihan eteen juurikaan mitään.

Yksi matkailijoiden kestosuosikki ja varmasti kuvatuin kohde Vanhassa Porvoossa on Porvoojoen rannalla sijaitsevat ranta-aitat. Niinpä mekin vielä ajoimme poislähtiessämme Porvoojoen toiselle puolelle aivan vartavasten, että pääsimme kuvaamaan ja ihastelemaan noita värikkäitä pikkutaloja. Porvoossa ikuistetaan paljon tunnelmallisia hetkiä niinkuin mekin teimme. Porvoo on todella kiva päiväretkikohde. Helsingistä sinne on matkaa noin 50km ja meiltä täältä Kouvolasta n.100km. Porvooseen on helppo tulla. Itsekin tulin navigaattorin ohjaamana eikä reitin varrelle sattunut mitään hankaluuksia, vaikken mikään kovin kokenut kaupunkiautoilija olekaan. 

Kiitos ihanasta kesäpäivästä ja hyvästä seurasta, Marjo ♥