Saimme joululahjaksi tyttäreltä ja hänen puolisoltaan lahjakortin Frans&Rose Kouvolaan. Lahjan mukana olleessa kortissa kehoitettiin käymään treffeillä ja muistutettiin rakastamaan myös arjen keskellä niin myötä- kuin vastamäessäkin. Nuo sanat saivat melkein kyyneleet silmiini, koska aina ei ole ollut helppoa, mutta siitäkin huolimatta mennään vielä rintarinnan eteenpäin. Meillä on tammikuussa hääpäivä, joten päätimme käyttää lahjakortin juuri sinä päivänä. Lähdimme siis ihan tavallisen arkipäivän iltana työpäivän jälkeen treffeille ja syömään hyvin.

Meidät on siis vihitty maistraatissa yhdeksän vuotta sitten. Yläpuolella oleva kuva on vihkitilaisuudesta ja kuvan on ottanut tosistajana ollut ystävämme. Toimitus oli lyhyt ja ytimekäs, mutta se oleellinen siinä tuli hoidettua. Tuolloin elin vielä vaaleanpunaiset lasit silmilläni ja olin onnellisen tietämätön kaikista haasteista, joita elämämme toi tullessaan. Jälkeenpäin, kun ajattelen menneitä vuosia ja sen kaikkia tapahtumia voin sanoa, että helppoa ei ole ollut. Voisin jopa ihmetellä, miten olen jaksanut kaiken ryllytyksen pahan äitipuolen roolissa plus elämän kaikki muut haasteet. Joku olisi ehkä jo nostanut kytkintä ja lähtenyt, mutta minä en halunnut luovuttaa ja antaa epäilijöille aihetta sanoa: "No, minähän arvasin, ettei se kestä". 

Mutta paljon on ollut vuosien varrella myös hyviä ja rakkauden täyteisiä hetkiä. Ihania matkoja ja mukavia viikonloppuja poissa kotoa, mutta myös siinä arjen keskellä olemme rakastaneet. Parasta on  tuntea ohimennessä annettu suukko niskassa, pepun puristus tai hiljaa korvaan kuiskatut sanat "Rakastan sinua". Se on juuri sitä, mitä jokainen parisuhde kaipaa ja tarvitsee; rakkautta arjen keskellä. 

Frans&Rosessa otettu  yhteisselfiemme on aika surkea. Mies ei ole koskaan ottanut yhtäkään selfietä ja minä olisin taas voinut hiukan miettiä noita kuvakulmia, mutta siinä me nyt kuitenkin ollaan arkisesti yhdessä työpäivän jälkeen odottamassa ruokaa ja juhlimassa "railakkaasti" vedellä kromihääpäivää. 

Frans&Rose Kouvolassa on ihan parhaat valkosipulietanat, joten otimmekin alkupaloiksi niitä. Emme ole kotona laittaneet etanoita pitkään aikaan, joten roquefort juustolla maustetut valkosipulietanat maistuivat erityisen hyviltä pitkästä aikaa. Pääruoaksi mies valitsi pippuripihvin ja minä grillipihvin. Molemmat perusklassikoita, mutta aina niin hyviä. Ja kun ravintolassa ollaan niin vatsassa on aina myös tilaa jälkiruoalle tai ainakin minun vatsassani. Kahvin rinnalle otin mantelikakkua uuniomenäjäätelöllä. Tästä täytyy sanoa, että vaikka annos oli äärimmäisen kaunis, niin se oli kyllä pieni pettymys, mutta tuli kuitenkin syötyä. Jäätelössä maistui tosi voimakkaasti tuo uuniomena, joka ei sopinut minun makuhermooni lainkaan. En tiedä kuuluuko tuon mantelikakun ollakin hiukan kuivahko, mutta olisin tykännyt siitä enemmän, jos se olisi ollut kosteampi. Kokonaisuudessaan ruoat olivat hyviä ja seura ihan parasta A-luokkaa. Kiitos vielä tyttärelleni ja puolisolleen ihanasta lahjasta ♥

Löytyykö muita, jotka on vihitty maistraatissa? Muistatteko te rakastaa myös arjen keskellä ja miten sen osoitatte? Onko joku muu mennyt naimisiin vaaleanpunaiset lasit silmillään ja havahtunut todellisuuteen vasta myöhemmin vai meneekö se aina niin?

Mukavaa viikonloppua kaikille ♥

Vuoden 2019 tykätyimmät kuvat instagramissa

Olen aina pitänyt valokuvista ja niiden katsomisesta todella paljon. Bloggaamisen myötä valokuvaus on saanut ihan uuden merkityksen ja siitä on tullut myös itselle entistä tärkeämpää. Olen aina hyvin tarkka siitä, millaisia kuvia julkaisen niin täällä blogissa kuin sitten tuolla instagramin puolella. Kuvien pitää olla hyvälaatuisia ja riittävän isoja. Toki olen minäkin matkan varrella varmasti kehittynyt valokuvaajana, mutta siitä huolimatta pidän itseäni vielä ihan amatöörinä. Uskon, että valokuvaamisessa ei koskaan voi olla täysin "valmis" ja oppinut, vaan kokoajan voi kehittää itseään ja oppia lisää. Nyt haluan esitellä teille, mitkä olivat viime vuoden eniten tykkäyksiä saanutta instakuvaani. 

Heti joulun jälkeen, kun joulun suklaaövereistä oltiin juuri ja juuri selvitty, leivon ihanan suklaaöverikakun tyttäreni tupareihin. Kakkukuvat saavat yleensä instassa paljon tykkäyksiä, niin tämäkin herkullinen suklaaunelma.

Meillä on tammikuussa hääpäivä ja tämä pian yhdeksän vuotta sitten maistraatissa otettu kuva vihkitilausuudestamme keräsi viime vuonnakin paljon tykkäyksiä. Kuva ei ole minun ottamani, vaan todistajana olleen ystävämme, jonka olen kyllä maininnut instapostauksessa. Tulevana kesänä tulee jo kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun miehen kanssa tavattiin. Meidät vihittiin siis hyvin pian tapaamisemme jälkeen. Matkalle on mahtunut paljon, niin ala- kuin ylämäkiäkin, mutta rakkaus on kaikesta huolimatta ikuista.

Rakastan järjestää juhlia ja se on varmasti tullut hyvin selväksi seuraajilleni niin täällä blogissa kuin tuolla instankin puolella. Tämä kuva on kuopuksen synttäreiltä, kun juhlimme sukulaisten ja ystävien kanssa hänen 20-vuotis päiviään. 

Oma koti on vuosien myötä muodostunut itselle tärkeäksi paikaksi. Olemme yhdessä miehen kanssa remontoineet sitä mieleiseksemme ja sen myötä siitä on tullut meille turvapaikka, jossa viihdymme. Tässä instakuvassa halusin esitellä olohuoneeseen hankkimaani uutta mattoa, joka oli ollut kauan haaveissani. Onnistuin saamaan maton roskalavaryhmän kautta ilmaiseksi. Käytin vain maton pesulassa ja sen jälkeen sain sen lattialle. 

Keväällä elämä siirtyy auringon ja lämpimien säiden ansiosta ulos. Toukokuussa kävimme miehen kanssa puutarhamyymälässä ja ostimme kukat kuormalavasta tehtyyn kukkalavaan. Ne olivatkin sitten viimeiset kukat siihen, koska syksyllä kukkalava otettiin pois, koska se oli vuosien mittaan mennyt jo huonoon kuntoon. Onneksi pihalta löytyy paljon muitakin paikkoja, mihin kesäkukkia saa esille.

Ja taas kuva juhlatarjoiluista. Tämä kuva on helatorstailta, jolloin juhlimme minun valmistujaisiani. Pidän juhlien järjestämisestä ja ystäväni ja sukulaiseni tuntevatkin minut runsaista "sen seitsemän sortin" kahvipöydän antimista erilaisilla kutsuilla ja perhejuhlissamme. Valmistujaisjuhlani oli ihana päivä, joka jäi ehdottomasti sinne muistojen kirjaan ikiajoiksi.

Sitten ollaankin jo syksyssä ja kuva Marimekon Oiva-sarjan ihanasta teesetistä keräsi paljon tykkäyksiä. Kauniit astiat ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Olen jo kymmenen vuotta kerännyt muumimukeja ja nyt uusimpana keräilykohteena ovat nämä Marimekon astiat. Tässä kuvassa esittelen Marimekon instagram arvonnasta voittamani teesetin. Niin ihana palkinto ♥

Syksyn tullen aloin taas sytytellä kynttilöitä ja tuikkuja. Niillä saa aina luotua ihanan tunnelman  kotiin, kun ulkona on sateista ja harmaata. Olohuoneen pöydällä olevat Riviera Maisonin tähtikipot ovat ikisuosikkeja, jotka onnistuin saamaan facebook kirppiksen kautta ystävältäni. 

Viimeisenä vaan ei vähäisempänä, vaan aikajärjestyksessä viimeisenä eniten tykkäyksiä saanut instakuvani on kuva juuri lakitetusta tyttärestäni. Tyttären ylppärit olivat ehdottomasti pimeän syksyn suurin valopilkku. Vietimme ihanat juhlat, jotka alkoivat tästä ikimuistoisesta hetkestä.

Kaunis kiitos kaikille instagram kuvistani tykänneille ja niitä kommentoineille ♥ Kiitos menneestä vuodesta 2019 ♥

Reissussa miehen kanssa

Sain kevättalvella mieheni veljeltä ja hänen vaimoltaan synttärilahjaksi hotellilahjakortin. Alkujaan oli tarkoitus käyttää se kesällä, mutta kesä meni emmekä työkiireiden vuoksi ehtineet sitä käyttää. Syksyn pimeiden iltojen piristykseksi päätimme käyttää lahjakortin ja lähdimme viime perjantaina pikku reissuun työpäiväni jälkeen. Pääsin töistä jo ennen puoltapäivää, joten pääsimme matkaan hyvissä ajoin.

Reissukohteenamme oli Helsinki. Olin jo kesällä Helsingissä siskoni luona, mutta siitäkin huolimattta lähdimme nyt sinne uudestaan. Helsinki on kuitenkin sopivan ajomatkan päässä meiltä ja siellä on aina paljon nähtävää ja koettavaa. Olin hiukan suunnitellut, että olisimme menneet perjantai-iltana kiertelemään Linnanmäen Iik-weekille, mutta se jäi sitten kuitenkin toteuttamatta. Olin nimittäin herännyt perjantaina neljältä aamulla töihin ja samoilla silmillä vedin koko päivän loppuun asti, joten iltakymmeneltä hotellin sänky tuntui aika mukavalta. Lisäksi kiusallinen (ilmeisesti) iskias vaiva rajoitti liikkumistani myöhemmin illalla enkä olisi voinut kuvitellakaan lähteväni enää kävelemään Lintsille. 

Askelia kertyi kuitenkin iltapäivän ja illan aikana varmasti melkoisesti, koska kirjauduttuamme sisään hotelliin, veimme vain tavarat huoneeseen ja lähdimme liikkeelle. Aloitimme aivan hotellimme vieressä olevista Kansainvälisistä Suurmakkinoista. Hyvin ruokapainotteiset markkinat houkuttelivat meidätkin haukkaamaan välipalaksi bratwurstipatongit. Minun patongissani oli lisänä  pekonirouhetta ja cheddarkastiketta ja miehellä tulista salsakastiketta. Kierreltyämme markkina-alueen kertaalleen läpi lähdimme tutustumaan Helsingin uuteen keskustakirjasto Oodiin.

Oodi on Helsingin uusi keskustakirjasto ja kaupunkilaisten elävä kohtaamispaikka aivan kaupungin keskustassa. Oodi teki meihin suuren vaikutuksen ja pidimme siitä molemmat tosi paljon. Sen monipuoliset palvelut ja tilat ovat hienot ja tyylikkäät ja ne ovat kansalaisten käytössä seitsemänä päivänä viikossa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Laajat aukioloajat ovat todella hieno asia. Tätä olen kaivannut omaankin kirjastoon, mutta ymmärrän, ettei se talousvaikeuksien kanssa kamppailevassa pikku kaupungissa ole mahdollista. Mutta Oodi oli hieno ja viihtyisä paikka, johon kannattaa käydä tutustumassa. Itse ajattelin joskus mennä sinne ihan vain viettämään aikaa Helsingissä ollessani ja vaikkapa neulomaan. Meitä viehätti myös suuresti tuo koko alue, missä Oodi sijaitsee. Yhdessä Kiasman, Musiikkitalon ja Finlandiatalon kanssa Keskustakirjasto Oodi luo viihtyisän oleskelualueen keskelle kaupunkia. Tiesitkö muuten, että Keskustakirjasto Oodi valittiin viime elokuussa maailman parhaaksi uudeksi yleiseksi kirjastoksi. 

Toinen paikka, missä halusin tällä Helsingin reissullani käydä, oli Happy Waffle Hki Vuorikadulla. Olen suuri vohvelien ystävä ja somessa olen nähnyt toinen toistaan herkullisempien vohveliannosten kuvia, jotka ovat siis juurikin tuolta ostettuja. Niinpä otimme seuraavaksi suunnan Vuorikadulle. Happy Waffle Hkissä meidät otettiin iloisesti vastaan ja neuvottiin, kuinka toimimme tilausta tehdessämme. Hyvää palvelua siis alusta alkaen. Tarjolla oli valmiita annoksia tai sitten sai suunnitella itse oman annoksensa, kuten minä tein ja wuhuu, tulihan siitä aika ihana annos. Mieheni on kyllä ihan paras matkakumppani, koska hän aina huomioi myös minut todella hyvin, kuten nytkin. Hänhän ei itse ole mikään makean ystävä, mutta siitäkin huolimatta halusi lähteä tuonne seurakseni.

Ruoka on aina tärkeässä osassa meidän reissuilla ja niin nytkin. Lahjaani sisältyi myös ruokailu, joten niinpä me viiskymppiset juhlistimme illallisella elämää maistamalla ensimmäisen kerran kengurua. Kengurun file ei ollut mikään voimakkaan makuinen, mutta hyvää se oli. Annos olisi kuitenkin ehkä kaivannut hiukan lisää suolaa. Meistä oli todella mukavaa olla pitkästä aikaa yhdessä reissussa ja ennenkaikkea päästä hetkeksi pois kotinurkista ja siitä meidän oman arjen pyörteistä. Noin viisi vuotta sitten teimme miehen kanssa monesti tälläisiä kaupunkireissuja, mutta miehen työn vaihduttua ne ovat jääneet. Ehkä tämä pitäisi ottaa taas uudelleen tavaksi.

Yövyimme Helsingissä Scandic Simonkentässä. Hotelli on meille ennestään tuttu paikka ja olemme yöpyneet siellä monesti aiemminkin. Sen sijainti aivan Helsingin keskustassa antaa paikalle lisäpisteitä, koska liikkuminen sieltä on helppoa ja vaivatonta. Auton ajoimme hotellin parkkihalliin, josta pääsee hissillä kätevästi suoraan hotellin respaan. Parkkimaksun hoitaminen lähtiessä sujui kätevästi maksuautomaatilla parkkihalliin mennessä. 

Meidän huoneessa oli ihana pari metriä leveä parisänky. Oih, tuollainen sänky on  niin ihana ja nuo muhkeat petivaatteet kruunaavat kokonaisuuden! Patjat olivat myös todella hyvät nukkua selälleni eikä aamulla selkä ollut yhtään kipeä nukkumisesta, kuten kotona meinaa usein olla. Viikonloppuisin hotellin aamupala on puoli yhteentoista asti, joten hitaat aamut ovat mahdollisia myös täällä.  Ensimmäinen kahvikupponen juotiin siis sängyssä, kun hotellihuoneesta löytyy vedenkeitin, murukahvia ja iskukuumennettua maitoa pienissä annospakkauksissa. Hotelliaamiainen onkin sitten aina yksi reissun kohokohdista eikä se tälläkään kertaa tuottanut pettymystä. Tein huomion, että kasvisruokailijat oli huomioitu todella hyvin Simonkentässä myös noiden lämpimien ruokien suhteen. 

Lauantaina kävimme vielä kävelemässä kaupungilla ennen kotiin lähtöä. Kotimatkalla poikkesimme moikkaamassa miehen serkkua perheineen ja katsomassa heidän suloista tyttövauvaansa ja uutta kotia. Ihana loppuhuipennus hyvälle reissulle!

Teetkö sinä viikonloppureissuja miehen kanssa? 

Parisuhdepohdintaa ja pionien kukkia

Eilen päättynyt työviikko oli harvinaisen raskas. Muutama aikainen herätys, tiiviit työpäivät ja uusien asioiden kokeminen töissä on vaatinut veronsa. Normaalistikin heräämme miehen kanssa aika varhain, mutta kello neljän herätykset ovat jo vähän liian aikaisia minullekin. Odotin vapaita ja viikonloppua enemmän kuin pitkään aikaan. Viikonlopun vapaat tulivat siis enemmän kuin tarpeeseen. Ilmakin on viilentynyt sen verran, että yöllä ei tarvinut herätä kertaakaan kuumuuden vuoksi kääntelemään tyynyä, josko siitä löytyisi vielä yksi kuiva ja vähän viileämpi kohta. Tänään nukuimme siis oman mittapuumme mukaan vähän pidempään ja se teki kyllä hyvää.

Iltaisin en ole juurikaan jaksanut tehdä kotona mitään muuta kuin katsella telkkaria ja olla möllöttää. Kotihommia olisi kyllä, mutta välillä ei vaan jaksa eikä edes huvita. Olen sitä ihmistyyppiä, joka vähän kuin lamaantuu, jos mieltä painaa jokin asia. Meillä kun arki ei tosiaankaan ole aina ruusuilla tanssimista eikä parisuhdekaan aina ole sellainen kuin ehkä haluaisin. Silloin vajoan nojatuoliini ilta toisensa jälkeen enkä jaksa innostua oikein mistään. Tiedän, että parisuhteessakin pitää antaa toiselle tilaa, mutta jos itsestä tuntuu, että kaikki päivät ovat vain pelkkää tilan antamista ja toisella on aina jotakin tärkeämpää tekemistä kuin yhteisen ajan viettäminen, ei sekään ole hyvä juttu. Olen nauttinut suunnattomasti meidän yhteisistä sunnuntaiajeluista ja yhdessä vietetystä ajasta. Nyt sitä aikaa ei taas ole ollut pitkään aikaan ja annetut lupaukset ovat osoittautuneet katteettomiksi. Olen tehnyt paljon ajatustyötä asian suhteen, mutta en ole vielä päässyt itseäni tyydyttävään lopputulokseen. Olen miettinyt onko vika vain omassa asenteessani vai jossakin muussa. 

Tänä aamuna mies lähti tyttärensä appivanhempien kesäpaikalle auttelemaan remppahommissa. Jäin yksin kotiin ja tunsin, että minulla oli enemmän tilaa hengittää. Näillä kilometreillä nautin myös itse siitä, että saan olla yksin kotona ja tuntuu, että silloin saan jopa jotain tehtyä, kuten tänäänkin. Kävelin katsomaan pionipenkkiäni ja synkän viikon aikana olin melkein missannut vaaleanpunaisten pionieni kukinnan. Napsin poikki jo kukkineet ja kuihtuneet kukinnot ja haravoin nurmelle varisseet terälehdet tunkioon. En ymmärrä, miksi pionit olivat kasvattaneet niin hurjan paljon vartta tänä kesänä ja siitä syystä osa olikin suurien ja painavien kukkien vuoksi painunut melkein maahan asti. Muutama kukkavana oli melkein poikki, joten napsin ne mukaani sisälle maljakkoon. Pionin tuoksu on niin huumaava ja kukka niin kaunis.

Aamupäivällä ajelin pitkästä aikaa äidin luokse maalle. Matkalla on paikka, missä on joka kesä ja monesti myös joulun aikaan jokin hauska taideteos tien laidassa kaikkien ohikulkijoiden ilona. Takaisin tullessa oli pakko pysähtyä kuvaamaan tien varteen nuukahtanutta supermaniä. Se oli vähän kuin minä; väsynyt ja ilmiselvästi polla sekaisin.

Miten sinun viikkosi on mennyt? Onko sinulla virtaa työpäivän jälkeen vai kutsuuko sohva sinuakin? Onko arki aina ihanaa ja kukoistaako parisuhde päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen? 

Hei hei huhtikuu!

Hyvää Vapunpäivää kaikille! Huhtikuu on mennyt ja edessä on toivottavasti kaunis ja hyvä toukokuu. Huhtikuu vei lumet ja talven mennessään ja toi meille kevään. Vielä ei kuitenkaan luonto ole alkanut vihertämään, mutta jos saamme vähänkin lisää lämpimiä päiviä, uskon, ettei siihen enää mene pitkäkään aika. Kevät on yksi lempivuodenajoistani, kuten olen niin monta kertaa aiemminkin sanonut. Kevään ensimmäiset lämpimät päivät ovat parhaita, kun voit heittää takin pois ja tunnet lämmön käsivarsillasi. Pidän myös keväisestä sateesta tai lähinnä sen sateen ropinan kuuntelusta, kun sade ropisee peltikattoon eikä ole mihinkään kiire eikä pakko lähteä mihinkään. Niin rauhoittavaa.

Eilen, vappuaattona, meillä oli miehen kanssa molemmilla työpäivä, kuten varmasti niin monella muullakin. Meillä oli lasten kanssa päiväkodissa vappujuhlat. Kaikki saivat halutessaan pukeutua  naamiaisasuihin, jotka sitten esiteltiin toisille. Pukuesittelyn jälkeen tanssittiin niin Tonavakaunoisen kuin Frööbelin palikoidenkin tahdissa. Päiväkodin normiarjessa ei makeita herkkuja nautita, mutta eilen teimme poikkeuksen ja söimme niin poppareita kuin munkkejakin. Kotona munkit ovat vielä pakastimessa enkä niitä aio sieltä ottaakaan esille, ellei joku yllätysvieras satu pistäytymään meillä. Mies kun ei makeita herkkuja syö lainkan, niin en viitsi niitä sitten itsellenikään laittaa. Itse en siis munkkeja ole paistanut, vaan käytän tällä kertaa kaupan puolivalmisteita, jotka ovat myös todella hyviä ja mikä parasta niin helppoja. Iän myötä olen oppinut, ettei kaiken aina tarvitse olla itsetehtyä.

Illalla juhlistimme miehen kanssa vappua kaksin tässä kotosalla. Ensin söimme perinteisiä vappuruokia; nakkeja, lihapullia, ristikkoperunoita ja salaattia. Ruokailun jälkeen pelasimme yhdessä Rummikubia, napostelimme erilaisia snaksejä ja kilistimme kevättä ja vappua skumpalla. Rummikub ei varmastikaan ole kaikille niin tuttu lautapeli kuin esimerkiksi Afrikan tähti tai Monopoly. Rummikub-pelissä pelaajat keräävät pöydälle samannumeroisia laattoja tai erinumeroisista laatoista muodostuvia numerosarjoja. Pelaaja, joka ensimmäisenä tyhjentää laattatelineensä on voittaja.  Mies on tässä pelissä erityisen taitava, mutta vuosien myötä minunkin taitoni pelaajana ovat kasvaneet ja pystyin kyllä eilen antamaan miehelle ihan tiukan vastuksen. Ehkäpä jatkamme palaamista vielä tänääkin.

Vappuaattoiltamme oli oikein onnistunut ja oli pitkästä aikaa mukava viettää yhteistä aikaa miehen kanssa. Tulevan kesän aikana tälläiset hetket tulevat olemaan kortilla, joten osaan antaa tälle arvoa. Mieskin antoi palautetta illasta ja oli oikeinkin tyytyväinen siihen. Tämä tuntuu hyvältä ja sen voimalla sitä taas jaksaa porskuttaa arjessa. 

Miten teidän vappunne on sujunut? Onko teillä jotain tiettyjä perinteitä, joita noudatatte? Meillä mies lupasi tänään vielä grillata vähän ribsejä ja illalla taitaa meillä lämmitä taas sauna. Koulutehtävät annan tänään olla ja jatkan niiden tekemistä sitten taas huomenna työpäivän jälkeen. Tänään siis ollaan vaan ja hengaillaan, kuten Kirkankin biisissä sanotaan. Mukavaa Vapunpäivää Teille kaikille!

*postauksen kuvat ovat menneeltä huhtikuulta*

Eteisen pieni pintaremontti

 

Kun nainen saa päähänsä jotakin, niin silloin alkaa kyllä tapahtumaan eikä asiaa yksinkertaisesti vaan voi sivuuttaa tai jättää huomioimatta. Torstai aamuna sain nimittäin loistavan ajatuksen, että voisin maalata eteisen harmaat panelit valkoiseksi. Kun sain mieheltäkin siunauksen asialle, päätin alkaa heti lauantaina tosi toimiin. Siitä mies oli hiukan yllättynyt ja sanoi: "Ai niin pian?!" No, mitä sitä maaleja turhaan säilöö purkissa, kun ne voi sutia seinällekin. 

Ei meillä aina näiden kodinmuutostöiden totteutuksen kanssa ole ollut näin helppoa, mutta mies taitaa alkaa pikku hiljaa nyt uskomaan, että en hellitä ennekuin saavutan mieluisan lopputuloksen. Tuumasi itsekin lauantai-iltana tehdessäni viimeisiä maalauksia, että "Helpommalla oltaisiin päästy, kun oltaisiin suoraan vedetty aikanaan nämä valkoiseksi". Niinpä, mutta kun silloin se mies ei vielä ollut siihen valmis! 

Koko lauantaipäivä tuohon meni, mutta nyt se on valmis. Eteisen seinien alaosassa olevat panelit olivat siis aiemmin harmaat ja ne maalasin valkoiseksi. Tummemman värin saaminen täysin piiloon vaati kolme kerrosta maalia. Tuo vessa/kylpyhuoneen ja kuistin ovi olivat myös aiemmin kaksiväriset, joten nekin täytyi maalata ennenkuin sain sielulleni rauhan. Pitkä päivä tuli, mutta nyt on kyllä hyvä mieli. Eteisestä tuli heti paljon valoisampi ja isomman tuntuinen. Kustannuksia tähän pieneen pintaremonttiin ei tullut, koska maalit oli jo entuudestaan kotona. Samalla maalilla on siis maalattu meidän olohuoneen katto. Katon maalausprojektista voit lukea tästä.

Mutta niinhän siinä aina melkein poikkeuksetta käy, että kun jotain tekee niin siitä alkaa sellainen lumipalloefekti. Nyt täytyisi saada eteiseen uusi pikku lipasto ison peilin eteen ja valkoinen verho portaiden alapuolella olevan tilan suuaukolle. Matot ovat muutenkin olleet jo hankintalistalla, joten niitä ei voi lisätä tuohon listaan, hih... Eli nyt vaan sitten sisustelemaan ja etsimään uutta lipastoa. Vanha pesukomuutti olisi paras ja mieluisin vaihtoehto, mutta sellaisen hankkiminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä enkä tiedä onko minulla juuri nyt sitä. 

Oletko sinä kokenut koskaan lumipalloefektiä? Onko kevät saanut sinut innostumaan kodin laittamisesta ja remontoinnista?

*maali saatu blogin kautta*

10 kuvaa häistä

Päivälleen viisi vuotta sitten oli minun prinsessapäiväni. Päivä, jolloin hiuksiini suihkutettiin kimalletta ja luomille laitettiin lilaa. Päivä, jolloin sain pukeutua kauniiseen, pitkään pukuun ja liihotella se päällä koko pitkän päivän myöhään yöhön. Tuona päivänä teemana oli rakkaus ja vierellä ihminen, jonka kanssa halusin elää onnellisena koko loppuelämäni.

Tänään, viisi vuotta myöhemmin, tuo sama ihminen kulkee edelleenkin rinnallani ja tiedän, että hän on tullut jäädäkseen. Hän pysyy rinnallani eikä lähde pois. Paljon mahtuu ylä- ja alamäkeä viiteenkin vuoteen, mutta sitähän se elämä juuri on. Muistan aina appeni sanat tuolta päivältä, kun hän puhui meille, juuri avioliittomme siunanneille. "Rakasta häntä eniten silloin, kun hän vähiten sitä ansaitsee". Viisaita sanoja.

Päivälleen viisi vuotta sitten kaksi vuotta kestänyt avioliittomme siunattiin ja minä sain astella pitkin kirkon käytävää alttarille sanomaan tahdon. Tuona päivänä sain viettää ihan oikeat häät, joista olin aina haaveillut. Tuo päivä oli minun, mieheni ja rakkauden päivä ♥

Kuvat: Jukka Rasimus