Muistakaa arjen keskellä rakastaa!

Saimme joululahjaksi tyttäreltä ja hänen puolisoltaan lahjakortin Frans&Rose Kouvolaan. Lahjan mukana olleessa kortissa kehoitettiin käymään treffeillä ja muistutettiin rakastamaan myös arjen keskellä niin myötä- kuin vastamäessäkin. Nuo sanat saivat melkein kyyneleet silmiini, koska aina ei ole ollut helppoa, mutta siitäkin huolimatta mennään vielä rintarinnan eteenpäin. Meillä on tammikuussa hääpäivä, joten päätimme käyttää lahjakortin juuri sinä päivänä. Lähdimme siis ihan tavallisen arkipäivän iltana työpäivän jälkeen treffeille ja syömään hyvin.

Meidät on siis vihitty maistraatissa yhdeksän vuotta sitten. Yläpuolella oleva kuva on vihkitilaisuudesta ja kuvan on ottanut tosistajana ollut ystävämme. Toimitus oli lyhyt ja ytimekäs, mutta se oleellinen siinä tuli hoidettua. Tuolloin elin vielä vaaleanpunaiset lasit silmilläni ja olin onnellisen tietämätön kaikista haasteista, joita elämämme toi tullessaan. Jälkeenpäin, kun ajattelen menneitä vuosia ja sen kaikkia tapahtumia voin sanoa, että helppoa ei ole ollut. Voisin jopa ihmetellä, miten olen jaksanut kaiken ryllytyksen pahan äitipuolen roolissa plus elämän kaikki muut haasteet. Joku olisi ehkä jo nostanut kytkintä ja lähtenyt, mutta minä en halunnut luovuttaa ja antaa epäilijöille aihetta sanoa: "No, minähän arvasin, ettei se kestä". 

Mutta paljon on ollut vuosien varrella myös hyviä ja rakkauden täyteisiä hetkiä. Ihania matkoja ja mukavia viikonloppuja poissa kotoa, mutta myös siinä arjen keskellä olemme rakastaneet. Parasta on  tuntea ohimennessä annettu suukko niskassa, pepun puristus tai hiljaa korvaan kuiskatut sanat "Rakastan sinua". Se on juuri sitä, mitä jokainen parisuhde kaipaa ja tarvitsee; rakkautta arjen keskellä. 

Frans&Rosessa otettu  yhteisselfiemme on aika surkea. Mies ei ole koskaan ottanut yhtäkään selfietä ja minä olisin taas voinut hiukan miettiä noita kuvakulmia, mutta siinä me nyt kuitenkin ollaan arkisesti yhdessä työpäivän jälkeen odottamassa ruokaa ja juhlimassa "railakkaasti" vedellä kromihääpäivää. 

Frans&Rose Kouvolassa on ihan parhaat valkosipulietanat, joten otimmekin alkupaloiksi niitä. Emme ole kotona laittaneet etanoita pitkään aikaan, joten roquefort juustolla maustetut valkosipulietanat maistuivat erityisen hyviltä pitkästä aikaa. Pääruoaksi mies valitsi pippuripihvin ja minä grillipihvin. Molemmat perusklassikoita, mutta aina niin hyviä. Ja kun ravintolassa ollaan niin vatsassa on aina myös tilaa jälkiruoalle tai ainakin minun vatsassani. Kahvin rinnalle otin mantelikakkua uuniomenäjäätelöllä. Tästä täytyy sanoa, että vaikka annos oli äärimmäisen kaunis, niin se oli kyllä pieni pettymys, mutta tuli kuitenkin syötyä. Jäätelössä maistui tosi voimakkaasti tuo uuniomena, joka ei sopinut minun makuhermooni lainkaan. En tiedä kuuluuko tuon mantelikakun ollakin hiukan kuivahko, mutta olisin tykännyt siitä enemmän, jos se olisi ollut kosteampi. Kokonaisuudessaan ruoat olivat hyviä ja seura ihan parasta A-luokkaa. Kiitos vielä tyttärelleni ja puolisolleen ihanasta lahjasta ♥

Löytyykö muita, jotka on vihitty maistraatissa? Muistatteko te rakastaa myös arjen keskellä ja miten sen osoitatte? Onko joku muu mennyt naimisiin vaaleanpunaiset lasit silmillään ja havahtunut todellisuuteen vasta myöhemmin vai meneekö se aina niin?

Mukavaa viikonloppua kaikille ♥