Eilen illalla kävin pyörähtämässä Sisustusliike Dreamsin kanta-asiakasillassa. En muista olenko koskaan aiemmin sellaisessa käynytkään, vaikka kanta-asiakas olenkin ollut jo pitkään. Nyt oli siis jo korkea aika osallistua ja käydä taas katsomassa, mitä kivaa liikkeessä on tällä hetkellä tarjolla. Muutama muukin oli päättänyt lähteä ja liike täyttyikin pian toinen toistaan innokkaammista sisustuksen ystävistä. Alkumaljaa skoolatessamme Jessica kertoikin, ettei koskaan aiemmin ole kanta-asiakasillassa ollut näin paljoa osallistujia paikalla. Jessica on pitänyt unelmiensa sisustusliikettä nyt kuusi vuotta Kouvolan keskustassa. Muistan, kun liike avattiin ja kävin siellä ensimmäisen kerran. Muistan Jessican iloisen ja rempseän olemuksen ja sen, kuinka ihanaa oli, kun olimme vihdoin saaneet Kouvolaan ihan oikean sisustusliikkeen. Tuo sama iloisuus ja hyvä asiakaspalvelu löytyy edelleenkin Sisustusliike Dreamsistä ja siksi sinne onkin aina niin kiva mennä.

Sisustusliike Dreamsistä löytyy paljon erilaisia sisustusunelmia moneen eri makuun. Dreamsin valikoimasta löytyy laadukkaita tuotteita monilta tunnetuilta brändeiltä, kuten  Riviera Maison, Luin Living, Pappelina ja Svanefors, sekä paljon muuta! 

Sisustusliike Dreamsistä löytyy kattava valikoima Luin Livingin upeita ja superpehmeitä kylpytekstiilejä ja tyylikkäitä asusteita.  Luin Livingin valikoima on yhdistelmä arjen luksusta ja kotimaista designia. Nämä tuotteet; kylpypyyhkeet, -takit, -tossut sekä hiuspyyhkeet ja spamekot muutamia manitakseni, ovat kyllä hyvä lahjavinkki. Näin joulunkin lähestyessä kannattaa seurata Dreamsin tarjouksia, koska näistäkin tuotteista on usein hyviä tarjouksia. Tarjouksista saat parhaiten  tiedon tilaamalla Sisustusliike Dreamsin uutiskirjeen, joka tulee noin 1-3 kertaa kuukaudessa antamaasi sähköpostiosoitteeseen. Nyt on jo hyvä aika aloittaa joululahjojen hankkiminen, niin säästyy jouluviikon lahjastressiltä.

Oma suosikki tuotemerkkini Dreamsissä on ehdottomasti Riviera Maison. Se on myös koko liikkeen päätuotemerkki. Tämä hollantilainen tuotemerkki tuo koteihin Ranskan Rivieran tunnelmaa pohjoisemmalla otteella. Yksi ehdoton suosikkituotteeni Riviera Maisonilta on tuplalasit, jotka on tarkoitettu erityisesti kuumien juomien nauttimiseen. Niinpä kasvatin RM tuplalasi kokoelmaani eilen jälleen yhdellä ja ostin tämän syksyn uutuuslasin, jossa juoma muodostaa lasin sisälle tähden muodon. Pian alkaakin taas glögikausi, joten lasi tulee varmasti olemaan kovassa käytössä. Näissä tuplalaseissa on sekin etu, että ulommainen lasi ei kuumene lainkaan ja näin eivät myöskään sormet pala pidellessä lasia. Riviera Maisonilta oli tullut myyntiin myös ihanan rouheat ja reilun kokoiset metalliset lyhdyt. Näissä mahtuu sisälle useampikin kynttilä ja voin vain kuvitella, kuinka kauniita ne ovat palaessaan illan hämärtyessä. 

Kiitos kivasta kanta-asiakasillasta, Jessica ja Sisustusliike Dreams ♥ Suosittelen lämpimästi kaikille käyntiä Kouvolankadulla tai jos et pääse paikalle kivijalkamyymälään, palvelee verkkokauppa sinua 24/7. 

Ihanaa viikonloppua kaikille ♥

Reissussa miehen kanssa

Sain kevättalvella mieheni veljeltä ja hänen vaimoltaan synttärilahjaksi hotellilahjakortin. Alkujaan oli tarkoitus käyttää se kesällä, mutta kesä meni emmekä työkiireiden vuoksi ehtineet sitä käyttää. Syksyn pimeiden iltojen piristykseksi päätimme käyttää lahjakortin ja lähdimme viime perjantaina pikku reissuun työpäiväni jälkeen. Pääsin töistä jo ennen puoltapäivää, joten pääsimme matkaan hyvissä ajoin.

Reissukohteenamme oli Helsinki. Olin jo kesällä Helsingissä siskoni luona, mutta siitäkin huolimattta lähdimme nyt sinne uudestaan. Helsinki on kuitenkin sopivan ajomatkan päässä meiltä ja siellä on aina paljon nähtävää ja koettavaa. Olin hiukan suunnitellut, että olisimme menneet perjantai-iltana kiertelemään Linnanmäen Iik-weekille, mutta se jäi sitten kuitenkin toteuttamatta. Olin nimittäin herännyt perjantaina neljältä aamulla töihin ja samoilla silmillä vedin koko päivän loppuun asti, joten iltakymmeneltä hotellin sänky tuntui aika mukavalta. Lisäksi kiusallinen (ilmeisesti) iskias vaiva rajoitti liikkumistani myöhemmin illalla enkä olisi voinut kuvitellakaan lähteväni enää kävelemään Lintsille. 

Askelia kertyi kuitenkin iltapäivän ja illan aikana varmasti melkoisesti, koska kirjauduttuamme sisään hotelliin, veimme vain tavarat huoneeseen ja lähdimme liikkeelle. Aloitimme aivan hotellimme vieressä olevista Kansainvälisistä Suurmakkinoista. Hyvin ruokapainotteiset markkinat houkuttelivat meidätkin haukkaamaan välipalaksi bratwurstipatongit. Minun patongissani oli lisänä  pekonirouhetta ja cheddarkastiketta ja miehellä tulista salsakastiketta. Kierreltyämme markkina-alueen kertaalleen läpi lähdimme tutustumaan Helsingin uuteen keskustakirjasto Oodiin.

Oodi on Helsingin uusi keskustakirjasto ja kaupunkilaisten elävä kohtaamispaikka aivan kaupungin keskustassa. Oodi teki meihin suuren vaikutuksen ja pidimme siitä molemmat tosi paljon. Sen monipuoliset palvelut ja tilat ovat hienot ja tyylikkäät ja ne ovat kansalaisten käytössä seitsemänä päivänä viikossa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Laajat aukioloajat ovat todella hieno asia. Tätä olen kaivannut omaankin kirjastoon, mutta ymmärrän, ettei se talousvaikeuksien kanssa kamppailevassa pikku kaupungissa ole mahdollista. Mutta Oodi oli hieno ja viihtyisä paikka, johon kannattaa käydä tutustumassa. Itse ajattelin joskus mennä sinne ihan vain viettämään aikaa Helsingissä ollessani ja vaikkapa neulomaan. Meitä viehätti myös suuresti tuo koko alue, missä Oodi sijaitsee. Yhdessä Kiasman, Musiikkitalon ja Finlandiatalon kanssa Keskustakirjasto Oodi luo viihtyisän oleskelualueen keskelle kaupunkia. Tiesitkö muuten, että Keskustakirjasto Oodi valittiin viime elokuussa maailman parhaaksi uudeksi yleiseksi kirjastoksi. 

Toinen paikka, missä halusin tällä Helsingin reissullani käydä, oli Happy Waffle Hki Vuorikadulla. Olen suuri vohvelien ystävä ja somessa olen nähnyt toinen toistaan herkullisempien vohveliannosten kuvia, jotka ovat siis juurikin tuolta ostettuja. Niinpä otimme seuraavaksi suunnan Vuorikadulle. Happy Waffle Hkissä meidät otettiin iloisesti vastaan ja neuvottiin, kuinka toimimme tilausta tehdessämme. Hyvää palvelua siis alusta alkaen. Tarjolla oli valmiita annoksia tai sitten sai suunnitella itse oman annoksensa, kuten minä tein ja wuhuu, tulihan siitä aika ihana annos. Mieheni on kyllä ihan paras matkakumppani, koska hän aina huomioi myös minut todella hyvin, kuten nytkin. Hänhän ei itse ole mikään makean ystävä, mutta siitäkin huolimatta halusi lähteä tuonne seurakseni.

Ruoka on aina tärkeässä osassa meidän reissuilla ja niin nytkin. Lahjaani sisältyi myös ruokailu, joten niinpä me viiskymppiset juhlistimme illallisella elämää maistamalla ensimmäisen kerran kengurua. Kengurun file ei ollut mikään voimakkaan makuinen, mutta hyvää se oli. Annos olisi kuitenkin ehkä kaivannut hiukan lisää suolaa. Meistä oli todella mukavaa olla pitkästä aikaa yhdessä reissussa ja ennenkaikkea päästä hetkeksi pois kotinurkista ja siitä meidän oman arjen pyörteistä. Noin viisi vuotta sitten teimme miehen kanssa monesti tälläisiä kaupunkireissuja, mutta miehen työn vaihduttua ne ovat jääneet. Ehkä tämä pitäisi ottaa taas uudelleen tavaksi.

Yövyimme Helsingissä Scandic Simonkentässä. Hotelli on meille ennestään tuttu paikka ja olemme yöpyneet siellä monesti aiemminkin. Sen sijainti aivan Helsingin keskustassa antaa paikalle lisäpisteitä, koska liikkuminen sieltä on helppoa ja vaivatonta. Auton ajoimme hotellin parkkihalliin, josta pääsee hissillä kätevästi suoraan hotellin respaan. Parkkimaksun hoitaminen lähtiessä sujui kätevästi maksuautomaatilla parkkihalliin mennessä. 

Meidän huoneessa oli ihana pari metriä leveä parisänky. Oih, tuollainen sänky on  niin ihana ja nuo muhkeat petivaatteet kruunaavat kokonaisuuden! Patjat olivat myös todella hyvät nukkua selälleni eikä aamulla selkä ollut yhtään kipeä nukkumisesta, kuten kotona meinaa usein olla. Viikonloppuisin hotellin aamupala on puoli yhteentoista asti, joten hitaat aamut ovat mahdollisia myös täällä.  Ensimmäinen kahvikupponen juotiin siis sängyssä, kun hotellihuoneesta löytyy vedenkeitin, murukahvia ja iskukuumennettua maitoa pienissä annospakkauksissa. Hotelliaamiainen onkin sitten aina yksi reissun kohokohdista eikä se tälläkään kertaa tuottanut pettymystä. Tein huomion, että kasvisruokailijat oli huomioitu todella hyvin Simonkentässä myös noiden lämpimien ruokien suhteen. 

Lauantaina kävimme vielä kävelemässä kaupungilla ennen kotiin lähtöä. Kotimatkalla poikkesimme moikkaamassa miehen serkkua perheineen ja katsomassa heidän suloista tyttövauvaansa ja uutta kotia. Ihana loppuhuipennus hyvälle reissulle!

Teetkö sinä viikonloppureissuja miehen kanssa? 

Marjapiirakka - helppo tehdä myös lasten kanssa

Lapsenlapset ovat meillä viikonlopun vietossa, kun vanhemmat juhlivat kavereiden kanssa tyttäreni pyöreitä vuosia. En kyllä oikein meinaa ymmärtää, kuinka nuo omat lapset voivat täyttää jo tuollaisia pyöreitä vuosia, vaikka itse on juuri ja juuri sen 25...vai miten se nyt oli?! Yhtään ei nimittäin tunnu siltä, että olisi viisikymmentä mittarissa. Muistan sen, kun oma isäni täytti viisikymmentä. Silloin tuntui, että isä on ikäloppu ja nyt olen itse samanikäinen. Ei se viisikymmentä taidakaan olla niin paha juttu. Ehkä se on vain numeroita ja jos elää sata vuotiaaksi, niin elämä on vasta puolessa välissä.

Mutta oli synttäreitä tai ei, lastenlasten kanssa on aina mukava viettää yhteistä aikaa. Usein ihan tavalliset arkiset asiat ja touhut ovat sitä parhainta puuhaa. Lapsenlapset ovat jo niin isoja, että leikkivät mummolan leluilla jo itsekseen ja mummo voi istua nojatuolissa neulomassa. Mukava siitä on katsella lasten touhuja ja kuunnella heidän hauskoja juttujaan. Parhaimmillaan asiat vain soljuvat eteenpäin omalla painollaan. Välillä tulee kuitenkin hetkiä, ettei ole kertakaikkiaan mitään tekemistä. Silloin on hyvä napata yllätyskortti hihasta. Tällä kertaa se oli leipominen. 

Leipominen on aina lapsille mieluista puuhaa, kun saa itse tehdä niitä aikuisten juttuja ja lopuksi pääsee vielä maistelemaan omin pikku kätösin leivottuja herkkuja. Yksi helposti lasten kanssa toteutettava leivonnainen on marjapiirakka, jossa taikinassa sekoitetaan ilman mitään koneita kaikki ainekset yhteen. Pohjaan käytetään piimää, jonka hapan tuoksu ei välttämättä ole lasten mieleen., mutta kaikesta selvitään. Yhdessä tehden leipominen onnistuu. Minä mittasin lapsille ainekset ja he lisäsivät ne kulhoon ja sekoittivat taikinan tasaiseksi. Sitten yhdessätuumin kaadettiin taikina uunipellille ja tasoiteltiin taikina suht tasaisesti. Lopuksi lapset vielä ripottelivat päälle mustikoita ja punaisia viinimarjoja. Piirakkaan voi käyttää niin tuoreita kuin pakastettujakin marjoja. Ja sitten vain piirakkaa uuniin ja odottelemaan, milloin päästään maistamaan sitä.

Helppo marjapiirakka

4 dl piimää

4 dl sokeria

1 1/2 dl juoksevaa margariinia

6 1/2 dl vehnäjauhoja

1 rkl leivinjauhetta

6-8 dl kauden marjoja

Aloita piirakan valmistaminen sekoittamalla piimä, sokeri, juokseva margariini, jauhot ja leivinjauhe. 

Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele marjat pinnalle.

Paista uunin keski-/alatasolla 200 asteessa noin 20-25 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsä.

Halutessasi voit tarjoata marjapiirakan kanssa vaniljakastiketta tai vaikkapa vaniljajäätelöä. 

Lasten kanssa leipoessa on hyvä ohjeistaa lapsia ja kertoa kokoajan, mitä tapahtuu. Nyt tehdään tämä, pidä sinä kiinni kulhosta, ettei se lipsahda lattialle, kun sisko sekoittaa taikinaa jne. Lasten kanssa leipoessa kannattaa myös sulkea silmät sotkuilta. Jauhot pöllyää ja vaatteisiinkin saattaa mennä taikinaa, mutta sotkut ja vaatteet ehtii siivoamaan ja pesemään sitten jälkeenpäin. Lasten kanssa leipoessa kannattaa nauttia lapsista ja siitä hetkestä. Näissä hetkissä luodaan noille pienille niitä lapsuusmuistoja, joita voidaan sitten vielä vuosienkin päästä yhdessä muistella.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille ♥

Väsymyksen takana voi olla alhainen varastorauta arvo

Hyvää huomenta kaikille! Se taitaa nyt olla sitten kesä takana ainakin, jos on uskominen eilisillan säätiedotukseen. Tämäkin aamu on valjennut harmaana ja sateisena ja tällaisena sää ilmeisesti tulee myös jatkumaan. Vaikken jatkuvista sateista ja kurakeleistä pidäkään, on sateen ropinaa mukava kuunnella illalla sängyssä, kun se ropisee talon peltikattoon. Pimenevät illat ovat saaneet myös sytyttelemään kynttilöitä niin sisälle kuin uloskin. Sekin on yksi syksyn merkki ja ihana asia.

Syyskuu alkoi hiukan ikävissä merkeissä, kun sairastuin ja jouduin olemaan muutamia päiviä pois töistäkin. Syksy ja koulujen alkaminen saa monet pöpöt liikkeelle ja voisin sanoa, että ihme on, jos en olisi jossain vaiheessa kaatunut petiin flunssan kourissa. Kuumetta ei ollut, mutta yskä, nuha ja sen tuoma poskiontelotulehdus. Kunnon tropeilla ja levolla siitä onneksi selvittiin.

Miten olen sitten muuten jaksanut ja voinut? Heinäkuussa kerroin raastavasta labrareissustani, jonka seurauksena sain lähetteen lisätutkimuksiin väsymykseni vuoksi. Samalla minulle tehtiin myös sokerirasitustesti sekä keliakiakoe. Kaikenkaikkiaan minusta otettiin kahdeksan putkiloa verta, huh aika määrä. Kun kokeiden tulokset olivat tulleet, lääkäri kutsui minut vastaanotolle kuulemaan tuloksia. 

Ollessani lähihoitajakoulussa mittautin ensimmäisen kerran varastorautani arvon eli ferritiinin. Tuolloin arvo oli vain 5 ug eli selkeästi alle viitearvo minimin, joka on 10 ug. Silloinen työterveyslääkäri ei pitänyt asiaa kovinkaan vakavana, vaikka naisella ferritiinin optimi on noin 70ug ja 100ug on jo oikein hyvä. Viitearvojen puitteissa on vielä ferritiiniarvo 150ug. Lukemat ovat selkeästi suurempia kuin omani, mutta siitäkään huolimatta lääkäri ei katsonut tarpeelliseksi laittaa minua rautatiputukseen, vaan määräsi rautakuurin. Tästä on kulunut nyt pari vuotta. Väsymys ei ole hävinnyt mihinkään, mutta olen kai oppinut vain elämään sen kanssa. En enää edes muista, miltä tuntuu normaali pirteä olo tai mitä se ylipäätään on. 

Tällä hetkellä hemoglobiinini on kuitenkin ihan hyvä, 141 g/l, mutta varastorauta arvoni eli ferritiinini on lääkärinkin mukaan edelleen alhainen, 28 ug. Kovin hitaasti siis nousee tuo ferritiiniarvo. Rautavarastojen huomaamattomaan hupenemiseen saattavat olla syynä myös runsaat kuukautiset. Noihin aikoihin, kun opiskelin ja varastorauta arvoni on mitattu ensimmäisen kerran, kärsin todella runsaista kuukautisista, joiden syyksi selvisikin sitten vähän myöhemmin endometrioosi. Sain hormoonikierukan tämän hoitoon ja sen myötä kuukautiseni ovat jääneet pääpiirteittäin pois, mutta varastorauta arvoni ei ole juurikaan noussut. 

Kun mietin aikaisempia lääkärikäyntejäni, niin koskaan kukaan lääkäri ei ole puhunut mitään varastoraudasta tai sen mittaamisesta. Miksi ihmeessä se on niin vaiettu aihe, ettei siitä voida puhua? Sormenpäästä mitattava hemoglobiini ei kerro koko totuutta, koska hemoglobiini arvo alkaa laskea vasta sitten, kun varastorauta arvo on minimissä. Olen tutkinut ja lukenut netistä ferritiini asiasta ja todennut, että aiheesta ei puhuta eikä kirjoiteta kovinkaan paljon. Löytämistäni artikkeleista selviää kuitenkin se, että alhaisen ferritiinin oireita ovat mm. voimattomuus, alakuloisuus, ärtyneisyys, hermostuneisuus ja väsymys. Tuttuja, niin tuttuja oireita kaikki. Lääkärini totesi viimeisen kahden vuoden olleen melko rankat opiskelujeni vuoksi, koska lomaa ei ole ollut enkä kuulema ole enää mikään kakskymppinen, mutta siitäkin huolimatta olen ihmetellyt omaa jaksamistani ja sitä, miten olen iltaisin aina niin väsynyt työpäivän jälkeen. Onko syy sittenkin alhaisessa varastorauta arvossani?! 

Lääkärin kehoituksesta aloitin nyt rautakuurin, jota aion jatkaa nyt ainakin toistaiseksi. Kolmen kuukauden päästä otetaan uudet labrat ja katsotaan onko muutosta tapahtunut parempaan suuntaan. Mitään suuria muutoksia en jaksa toivoa, mutta noihin iltoihin haluaisin saada lisäbuustia ja jaksamista sen sijaan, että väsymys alkaa illan tunteina humisemaan päässä enkä jaksa muutakuin istua sohvalla neuloen ja katsellen televisiota. Vaikka eihän neulomisessa sinänsä mitään vikaa ole, mutta voisihan sitä iltaisin jotain muutakin tehdä, vaikkapa ihan vaihtelun vuoksi.

Mutta yritän imeä energiaa kaikista ihanista asioistani ympärilläni, kuten tästä ihanasta auringonkukkapellosta. Veljelläni on nyt toistamiseen ihanaakin ihanampi auringonkukkapelto, jossa saan käydä ihastelemassa kukkien kauneutta ja keräämässä niitä itselleni kotiin. Auringonkukat ovat ehdottomasti syksyn lempikukkani. 

Pirteää loppuviikkoa sinullekin ♥

Loviisan Wanhat talot kiinnostavat vuodesta toiseen

Loviisan Wanhat talot tapahtuma järjestetään joka vuosi. Ensi vuonna tapahtumaa vietetään jo 15. kerran. Itse kävin tapahtumassa nyt toista kertaa ja aion kyllä mennä sinne myös ensi vuonna. Joka vuosi mukana on aivan uusia kohteita, mutta aina mukana on myös vanhoja tuttuja kohteita. Mikä ihme noissa vanhoissa taloissa sitten jaksaa viehättää vuodesta toiseen?

Itsekin sisustuksesta pitävänä ja sitä harrastavana ihmisenä tiedän, että kodin sisustus elää koko ajan. Monissa vanhoissa kodeissa kotia sisustetaan vanhoilla huonekaluilla ja esineillä. Näitä aarteita ei löydy kovinkaan suunnitellusti, vaan jonkun tavaran tai huonekalun hankintaan voi kulua pitkiäkin aikoja. Niitä hankitaan silloin, kun niitä sattuu kirppiksiltä löytymään. Itselläni myös somesta tai lehdestä näkemäni inspiskuva voi saada pyörät pyörimään ja muutoksen tuulet puhaltamaan. Mutta kyllä trenditkin jollain tapaa ainakin vaikuttavat myös vanhojen talojen sisustukseen, kuten mielestäni oli käynyt Villa Lilla Gulassa, jonka olohuone oli muuttunut viime näkemältä melkoisesti. Olohuoneen värimaailma oli muuttunut merkittävästi ja seinillä oli tuo tumman puhuva vihreä, jota ihailin myös Asuntomessuilla Jukkatalo Ainassa. Toiselle seinälle oli tullut viidakkomainen tapetti, jota nähtiin niinikään myös tuolla Asuntomessuilla. Olohuone oli siis muuttunut paljon värikäämpään suuntaan, mutta tämän saman olen huomannut monessa muussakin paikassa. Onko valkoiset kodit menettämässä suosiotaan ja jäämässä värikkäiden kotien varjoon?

Toinen entuudestaan minulle tuttu kohde, missä oli tapahtunut muutoksia, oli Lilla Ljuva. Tämä runsaan sisustuksen omaava koti on aina pakko nähdä. Nina Viklundin kaunis koti on todella inspiroiva ja täynnä toinen toistaan hurmaavampia oivalluksia, kuinka sisustamisen ei aina tarvitse olla niin vakavaa. Ninan kodin sisustus kertoo myös siitä, että vain mielikuvitus on rajana oman kodin sisustamisessa. Mikä oli sitten muuttunut Lilla Ljuvassa? Edellisestä vierailustani oli kulunut kaksi vuotta ja sinä aikana keittiöstä oli poistunut yksi iso kaappi ja siinä kohdalla oli nyt ovi takapihalle. Pihallekin pääsi kurkistamaan ja siellähän olikin jo iso terassi ja paviljonki hiukan kauempana. Talon seinustalle näytti olevan tulossa ehkäpä jonkinlainen kasvihuone. Ehkäpä siellä ensi kerralla kasvaa jotain herkullista syötävää?!

Myös olohuoneessa oli tapahtunut pieniä muutoksia. Seinälle oli ilmestynyt hurmaava kollaasi vanhoista valokuvakehyksistä. Itsekin olen ihastellut kirppiksillä tuollaisia kauniita vanhoja kehyksiä ja muutamia olen niistä kotiuttanutkin itselleni. Lilla Ljuvan kollaasi oli runsas ja jokaisessa kehyksessä oli vielä vanha valokuva. Ihan mielettömän upea ♥

Mutta kaiken ei aina tarvitse muuttua ja silti se kiinnostaa. Huomaan nyt kahden kerran jälkeen, että itselle alkaa muodostumaan omia suosikkeja, joissa haluaa ehdottomasti käydä joka kerta. Jokin niissä kodeissa viehättää niin paljon, että niihin on vain päästävä uudelleen kerta toisensa jälkeen. Voi myös olla niin onnekas, että tutustuu talojen omistajiin ja syntyy ystävyyssuhteita. Syitä on varmasti monia. Yksi oma kestosuosikkini on ehdottomasti tämä Lilla Ljuva. Tällä kertaa en nähnyt itse Fröken Viklundia, mutta ehkäpä ensi kerralla. 

Aurinkoista uutta viikkoa ja suloista syyskuuta kaikille ♥