Loviisan Wanhat talot kiinnostavat vuodesta toiseen

Loviisan Wanhat talot tapahtuma järjestetään joka vuosi. Ensi vuonna tapahtumaa vietetään jo 15. kerran. Itse kävin tapahtumassa nyt toista kertaa ja aion kyllä mennä sinne myös ensi vuonna. Joka vuosi mukana on aivan uusia kohteita, mutta aina mukana on myös vanhoja tuttuja kohteita. Mikä ihme noissa vanhoissa taloissa sitten jaksaa viehättää vuodesta toiseen?

Itsekin sisustuksesta pitävänä ja sitä harrastavana ihmisenä tiedän, että kodin sisustus elää koko ajan. Monissa vanhoissa kodeissa kotia sisustetaan vanhoilla huonekaluilla ja esineillä. Näitä aarteita ei löydy kovinkaan suunnitellusti, vaan jonkun tavaran tai huonekalun hankintaan voi kulua pitkiäkin aikoja. Niitä hankitaan silloin, kun niitä sattuu kirppiksiltä löytymään. Itselläni myös somesta tai lehdestä näkemäni inspiskuva voi saada pyörät pyörimään ja muutoksen tuulet puhaltamaan. Mutta kyllä trenditkin jollain tapaa ainakin vaikuttavat myös vanhojen talojen sisustukseen, kuten mielestäni oli käynyt Villa Lilla Gulassa, jonka olohuone oli muuttunut viime näkemältä melkoisesti. Olohuoneen värimaailma oli muuttunut merkittävästi ja seinillä oli tuo tumman puhuva vihreä, jota ihailin myös Asuntomessuilla Jukkatalo Ainassa. Toiselle seinälle oli tullut viidakkomainen tapetti, jota nähtiin niinikään myös tuolla Asuntomessuilla. Olohuone oli siis muuttunut paljon värikäämpään suuntaan, mutta tämän saman olen huomannut monessa muussakin paikassa. Onko valkoiset kodit menettämässä suosiotaan ja jäämässä värikkäiden kotien varjoon?

Toinen entuudestaan minulle tuttu kohde, missä oli tapahtunut muutoksia, oli Lilla Ljuva. Tämä runsaan sisustuksen omaava koti on aina pakko nähdä. Nina Viklundin kaunis koti on todella inspiroiva ja täynnä toinen toistaan hurmaavampia oivalluksia, kuinka sisustamisen ei aina tarvitse olla niin vakavaa. Ninan kodin sisustus kertoo myös siitä, että vain mielikuvitus on rajana oman kodin sisustamisessa. Mikä oli sitten muuttunut Lilla Ljuvassa? Edellisestä vierailustani oli kulunut kaksi vuotta ja sinä aikana keittiöstä oli poistunut yksi iso kaappi ja siinä kohdalla oli nyt ovi takapihalle. Pihallekin pääsi kurkistamaan ja siellähän olikin jo iso terassi ja paviljonki hiukan kauempana. Talon seinustalle näytti olevan tulossa ehkäpä jonkinlainen kasvihuone. Ehkäpä siellä ensi kerralla kasvaa jotain herkullista syötävää?!

Myös olohuoneessa oli tapahtunut pieniä muutoksia. Seinälle oli ilmestynyt hurmaava kollaasi vanhoista valokuvakehyksistä. Itsekin olen ihastellut kirppiksillä tuollaisia kauniita vanhoja kehyksiä ja muutamia olen niistä kotiuttanutkin itselleni. Lilla Ljuvan kollaasi oli runsas ja jokaisessa kehyksessä oli vielä vanha valokuva. Ihan mielettömän upea ♥

Mutta kaiken ei aina tarvitse muuttua ja silti se kiinnostaa. Huomaan nyt kahden kerran jälkeen, että itselle alkaa muodostumaan omia suosikkeja, joissa haluaa ehdottomasti käydä joka kerta. Jokin niissä kodeissa viehättää niin paljon, että niihin on vain päästävä uudelleen kerta toisensa jälkeen. Voi myös olla niin onnekas, että tutustuu talojen omistajiin ja syntyy ystävyyssuhteita. Syitä on varmasti monia. Yksi oma kestosuosikkini on ehdottomasti tämä Lilla Ljuva. Tällä kertaa en nähnyt itse Fröken Viklundia, mutta ehkäpä ensi kerralla. 

Aurinkoista uutta viikkoa ja suloista syyskuuta kaikille ♥