Väsymyksen takana voi olla alhainen varastorauta arvo

Hyvää huomenta kaikille! Se taitaa nyt olla sitten kesä takana ainakin, jos on uskominen eilisillan säätiedotukseen. Tämäkin aamu on valjennut harmaana ja sateisena ja tällaisena sää ilmeisesti tulee myös jatkumaan. Vaikken jatkuvista sateista ja kurakeleistä pidäkään, on sateen ropinaa mukava kuunnella illalla sängyssä, kun se ropisee talon peltikattoon. Pimenevät illat ovat saaneet myös sytyttelemään kynttilöitä niin sisälle kuin uloskin. Sekin on yksi syksyn merkki ja ihana asia.

Syyskuu alkoi hiukan ikävissä merkeissä, kun sairastuin ja jouduin olemaan muutamia päiviä pois töistäkin. Syksy ja koulujen alkaminen saa monet pöpöt liikkeelle ja voisin sanoa, että ihme on, jos en olisi jossain vaiheessa kaatunut petiin flunssan kourissa. Kuumetta ei ollut, mutta yskä, nuha ja sen tuoma poskiontelotulehdus. Kunnon tropeilla ja levolla siitä onneksi selvittiin.

Miten olen sitten muuten jaksanut ja voinut? Heinäkuussa kerroin raastavasta labrareissustani, jonka seurauksena sain lähetteen lisätutkimuksiin väsymykseni vuoksi. Samalla minulle tehtiin myös sokerirasitustesti sekä keliakiakoe. Kaikenkaikkiaan minusta otettiin kahdeksan putkiloa verta, huh aika määrä. Kun kokeiden tulokset olivat tulleet, lääkäri kutsui minut vastaanotolle kuulemaan tuloksia. 

Ollessani lähihoitajakoulussa mittautin ensimmäisen kerran varastorautani arvon eli ferritiinin. Tuolloin arvo oli vain 5 ug eli selkeästi alle viitearvo minimin, joka on 10 ug. Silloinen työterveyslääkäri ei pitänyt asiaa kovinkaan vakavana, vaikka naisella ferritiinin optimi on noin 70ug ja 100ug on jo oikein hyvä. Viitearvojen puitteissa on vielä ferritiiniarvo 150ug. Lukemat ovat selkeästi suurempia kuin omani, mutta siitäkään huolimatta lääkäri ei katsonut tarpeelliseksi laittaa minua rautatiputukseen, vaan määräsi rautakuurin. Tästä on kulunut nyt pari vuotta. Väsymys ei ole hävinnyt mihinkään, mutta olen kai oppinut vain elämään sen kanssa. En enää edes muista, miltä tuntuu normaali pirteä olo tai mitä se ylipäätään on. 

Tällä hetkellä hemoglobiinini on kuitenkin ihan hyvä, 141 g/l, mutta varastorauta arvoni eli ferritiinini on lääkärinkin mukaan edelleen alhainen, 28 ug. Kovin hitaasti siis nousee tuo ferritiiniarvo. Rautavarastojen huomaamattomaan hupenemiseen saattavat olla syynä myös runsaat kuukautiset. Noihin aikoihin, kun opiskelin ja varastorauta arvoni on mitattu ensimmäisen kerran, kärsin todella runsaista kuukautisista, joiden syyksi selvisikin sitten vähän myöhemmin endometrioosi. Sain hormoonikierukan tämän hoitoon ja sen myötä kuukautiseni ovat jääneet pääpiirteittäin pois, mutta varastorauta arvoni ei ole juurikaan noussut. 

Kun mietin aikaisempia lääkärikäyntejäni, niin koskaan kukaan lääkäri ei ole puhunut mitään varastoraudasta tai sen mittaamisesta. Miksi ihmeessä se on niin vaiettu aihe, ettei siitä voida puhua? Sormenpäästä mitattava hemoglobiini ei kerro koko totuutta, koska hemoglobiini arvo alkaa laskea vasta sitten, kun varastorauta arvo on minimissä. Olen tutkinut ja lukenut netistä ferritiini asiasta ja todennut, että aiheesta ei puhuta eikä kirjoiteta kovinkaan paljon. Löytämistäni artikkeleista selviää kuitenkin se, että alhaisen ferritiinin oireita ovat mm. voimattomuus, alakuloisuus, ärtyneisyys, hermostuneisuus ja väsymys. Tuttuja, niin tuttuja oireita kaikki. Lääkärini totesi viimeisen kahden vuoden olleen melko rankat opiskelujeni vuoksi, koska lomaa ei ole ollut enkä kuulema ole enää mikään kakskymppinen, mutta siitäkin huolimatta olen ihmetellyt omaa jaksamistani ja sitä, miten olen iltaisin aina niin väsynyt työpäivän jälkeen. Onko syy sittenkin alhaisessa varastorauta arvossani?! 

Lääkärin kehoituksesta aloitin nyt rautakuurin, jota aion jatkaa nyt ainakin toistaiseksi. Kolmen kuukauden päästä otetaan uudet labrat ja katsotaan onko muutosta tapahtunut parempaan suuntaan. Mitään suuria muutoksia en jaksa toivoa, mutta noihin iltoihin haluaisin saada lisäbuustia ja jaksamista sen sijaan, että väsymys alkaa illan tunteina humisemaan päässä enkä jaksa muutakuin istua sohvalla neuloen ja katsellen televisiota. Vaikka eihän neulomisessa sinänsä mitään vikaa ole, mutta voisihan sitä iltaisin jotain muutakin tehdä, vaikkapa ihan vaihtelun vuoksi.

Mutta yritän imeä energiaa kaikista ihanista asioistani ympärilläni, kuten tästä ihanasta auringonkukkapellosta. Veljelläni on nyt toistamiseen ihanaakin ihanampi auringonkukkapelto, jossa saan käydä ihastelemassa kukkien kauneutta ja keräämässä niitä itselleni kotiin. Auringonkukat ovat ehdottomasti syksyn lempikukkani. 

Pirteää loppuviikkoa sinullekin ♥