Väsymyksen takana voi olla alhainen varastorauta arvo

12.9.2019

Hyvää huomenta kaikille! Se taitaa nyt olla sitten kesä takana ainakin, jos on uskominen eilisillan säätiedotukseen. Tämäkin aamu on valjennut harmaana ja sateisena ja tällaisena sää ilmeisesti tulee myös jatkumaan. Vaikken jatkuvista sateista ja kurakeleistä pidäkään, on sateen ropinaa mukava kuunnella illalla sängyssä, kun se ropisee talon peltikattoon. Pimenevät illat ovat saaneet myös sytyttelemään kynttilöitä niin sisälle kuin uloskin. Sekin on yksi syksyn merkki ja ihana asia.

Syyskuu alkoi hiukan ikävissä merkeissä, kun sairastuin ja jouduin olemaan muutamia päiviä pois töistäkin. Syksy ja koulujen alkaminen saa monet pöpöt liikkeelle ja voisin sanoa, että ihme on, jos en olisi jossain vaiheessa kaatunut petiin flunssan kourissa. Kuumetta ei ollut, mutta yskä, nuha ja sen tuoma poskiontelotulehdus. Kunnon tropeilla ja levolla siitä onneksi selvittiin.

Miten olen sitten muuten jaksanut ja voinut? Heinäkuussa kerroin raastavasta labrareissustani, jonka seurauksena sain lähetteen lisätutkimuksiin väsymykseni vuoksi. Samalla minulle tehtiin myös sokerirasitustesti sekä keliakiakoe. Kaikenkaikkiaan minusta otettiin kahdeksan putkiloa verta, huh aika määrä. Kun kokeiden tulokset olivat tulleet, lääkäri kutsui minut vastaanotolle kuulemaan tuloksia. 

Ollessani lähihoitajakoulussa mittautin ensimmäisen kerran varastorautani arvon eli ferritiinin. Tuolloin arvo oli vain 5 ug eli selkeästi alle viitearvo minimin, joka on 10 ug. Silloinen työterveyslääkäri ei pitänyt asiaa kovinkaan vakavana, vaikka naisella ferritiinin optimi on noin 70ug ja 100ug on jo oikein hyvä. Viitearvojen puitteissa on vielä ferritiiniarvo 150ug. Lukemat ovat selkeästi suurempia kuin omani, mutta siitäkään huolimatta lääkäri ei katsonut tarpeelliseksi laittaa minua rautatiputukseen, vaan määräsi rautakuurin. Tästä on kulunut nyt pari vuotta. Väsymys ei ole hävinnyt mihinkään, mutta olen kai oppinut vain elämään sen kanssa. En enää edes muista, miltä tuntuu normaali pirteä olo tai mitä se ylipäätään on. 

Tällä hetkellä hemoglobiinini on kuitenkin ihan hyvä, 141 g/l, mutta varastorauta arvoni eli ferritiinini on lääkärinkin mukaan edelleen alhainen, 28 ug. Kovin hitaasti siis nousee tuo ferritiiniarvo. Rautavarastojen huomaamattomaan hupenemiseen saattavat olla syynä myös runsaat kuukautiset. Noihin aikoihin, kun opiskelin ja varastorauta arvoni on mitattu ensimmäisen kerran, kärsin todella runsaista kuukautisista, joiden syyksi selvisikin sitten vähän myöhemmin endometrioosi. Sain hormoonikierukan tämän hoitoon ja sen myötä kuukautiseni ovat jääneet pääpiirteittäin pois, mutta varastorauta arvoni ei ole juurikaan noussut. 

Kun mietin aikaisempia lääkärikäyntejäni, niin koskaan kukaan lääkäri ei ole puhunut mitään varastoraudasta tai sen mittaamisesta. Miksi ihmeessä se on niin vaiettu aihe, ettei siitä voida puhua? Sormenpäästä mitattava hemoglobiini ei kerro koko totuutta, koska hemoglobiini arvo alkaa laskea vasta sitten, kun varastorauta arvo on minimissä. Olen tutkinut ja lukenut netistä ferritiini asiasta ja todennut, että aiheesta ei puhuta eikä kirjoiteta kovinkaan paljon. Löytämistäni artikkeleista selviää kuitenkin se, että alhaisen ferritiinin oireita ovat mm. voimattomuus, alakuloisuus, ärtyneisyys, hermostuneisuus ja väsymys. Tuttuja, niin tuttuja oireita kaikki. Lääkärini totesi viimeisen kahden vuoden olleen melko rankat opiskelujeni vuoksi, koska lomaa ei ole ollut enkä kuulema ole enää mikään kakskymppinen, mutta siitäkin huolimatta olen ihmetellyt omaa jaksamistani ja sitä, miten olen iltaisin aina niin väsynyt työpäivän jälkeen. Onko syy sittenkin alhaisessa varastorauta arvossani?! 

Lääkärin kehoituksesta aloitin nyt rautakuurin, jota aion jatkaa nyt ainakin toistaiseksi. Kolmen kuukauden päästä otetaan uudet labrat ja katsotaan onko muutosta tapahtunut parempaan suuntaan. Mitään suuria muutoksia en jaksa toivoa, mutta noihin iltoihin haluaisin saada lisäbuustia ja jaksamista sen sijaan, että väsymys alkaa illan tunteina humisemaan päässä enkä jaksa muutakuin istua sohvalla neuloen ja katsellen televisiota. Vaikka eihän neulomisessa sinänsä mitään vikaa ole, mutta voisihan sitä iltaisin jotain muutakin tehdä, vaikkapa ihan vaihtelun vuoksi.

Mutta yritän imeä energiaa kaikista ihanista asioistani ympärilläni, kuten tästä ihanasta auringonkukkapellosta. Veljelläni on nyt toistamiseen ihanaakin ihanampi auringonkukkapelto, jossa saan käydä ihastelemassa kukkien kauneutta ja keräämässä niitä itselleni kotiin. Auringonkukat ovat ehdottomasti syksyn lempikukkani. 

Pirteää loppuviikkoa sinullekin ♥

17 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat, auringonkukat on niin kauniita! Toivottavasti tuosta rautakuurista on apua. Mukavaa päivää❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,Päde ♥️ Auringonkukat ovat ihania ja niitä on joka syksy pakko saada. Rautakuuri nyt päällä ja luulen, että joudun syömään sitä aika pitkään.

      Mukavaa päivää sinullekin ❤️

      Poista
  2. Luin blogipäivityksesi poskea käteen nojaten ja kulmat kurtussa. Tämä asia on jonkin verran noussut esiin mediassa muistelisin, että ainakin viimeisen vuoden aikana. Ja/tai sitten kiinnitän siihen enemmän huomiota, kun tuttavani kertoi tyttärellänsä olevan sama tilanne kuin sinulla. Tämä blogipäivitys on samassa tilanteessa oleville parasta vertaistukea ja meille muille oivallinen tietopaketti! Ihanasti päätit blogipäivityksesi - imet energiaa kaikesta kauniista ympärilläsi. Niin meidän kaikkien pitäisi muistaa tehdä. Kaikkea hyvää sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,Tarja K kauniista sanoista ja ihanasta kommentista! ❤️ Haluankin kirjoittaa tästä juuri siksi, että jos edes yksi ihminen saa tästä tukea tai lähtee hakemaan apua väsymykseensä, niin voin olla tyytyväinen. Minusta asiasta puhutaan edelleen liian vähän ja ihmettelen lääkärien suhtautumista asiaan ja myös siksi haluan tuoda asian esille.

      Ihanaa syksyä sinullekin ❤️

      Poista
  3. Ihanat auringonkukat piristävät onneksi!
    Raudanpuute väsyttää varmasti ja on hyvä muistaa pitää itsestään huolta vitamiinien kanssa.
    Ja jos voi vielä hieman keventää työurakkaa välillä, saa levähtää. :)

    Syyssateet riehaantuivat hurikaanin veroiseksi täällä Itä-Espanjassa ja vielä henkeä pidätellen odottelemme seuraavan vuorokauden säätilaa.
    Myrskynsilmältä vältyimme täpärästi ja tuossa 20 km päässä on jo isoja tuhoja.
    Koulut suljettuna vielä huomenna ja mietinkin miten pääsen töihin...sen näkee sitten huomenna.

    Syyskuun tunnelmia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Susanna ♥ Lomaa ei ole luvassa ainakaan vielä tämän vuoden puolella, mutta jospa jo alkuvuodesta pääsisin edes viikon lomalle. Sitä odotellessa.

      Teillä onkin ollut siellä tosi hurjat kelit. Toivottavasti myrskyt helpottavat pian ja vältytte suuremmilta tuhoilta. Tsemppiä koko perheelle ♥

      Poista
  4. Tsemppiä ja voimia arkeen, toivotaan että kuurin myötä voimasi palaavat! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisa ♥ Sitä minäkin toivon, vaikken enää jaksa suuria uskoa, kun tätä on nyt jatkunut jo niin kauan.

      Poista
  5. Ihania auringonkukkakuvia :)
    Minä olen kamppaillut anemian kanssa lähes koko elämäni. Minulla on yleensä hemoglobiinikin 95-105 välillä. Pitkäaikaisrautavarastot tosi alhaalla. En pysty syömään rautatabletteja, koska ärtyvän suoliston oireyhtymäni pahenee heti. Mitään järkevää hoitosuunnitelmaa en ole tähän päivään mennessä vielä saanut. Joskus kun maha on ollut paremmassa kunnossa, olen pystynyt juomaan yrttijuomavalmisteita jotka hieman sentään nostavat hemoglobiinia ja rautavarastoja. Useasti olen miettinyt, että kun niin montaa muuta vaivaa hoidetaan menestyksekkäästi, niin miten tämän kanssa pitää vaan kitua. Aika usein lääkäri on sanonut, että ikävämpi juttu, mutta elimistö tottuu alhaisiin rauta-arvoihin ja sen kanssa pitää vaan elellä. Ehkä pohjat oli se, kun minut kotiutettiin keskimmäisen synnytyksen jälkeen hemoglobiiniarvolla 52 ja arviolla että aneemikollakin nousee parissa viikossa takaisin lähemmäs satasta. En meinannut päästä parkkihalliin, kun matkalla oli ylämäki :) Tosi näppärä lähtötilanne vauvan ja taaperon äidille.

    Tsemppiä rautakuurin kanssa! Toivottavasti saat rautavarastot kohenemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huhhuh... sinulla on tosiaan huonompi tilanne! Tuo HB 105:kin on tosi alhainen ja vie hurjasti voimia. Aivan kohtuuttomalta kuullostaa kotiuttaa tuore äiti HB:llä 52. Olet sisukas ja toivon sinulle jaksamista arkeesi. Kurja juttu, kun ei voi syödä rautalääkkeitä. Etkö sinä jo pääsisi siihen rautatiputukseen?

      Hyvää viikonloppua,Rva Kepponen ❤️

      Poista
  6. Ferritiini on monelle lääkärille kaiketi tällä hetkellä kirosana, muotisairaus tmv. Joka on silti oikeasti ikävä ihmisellä jolla sellainen on. IHana, että edes nyt mittasi nämä eikä vaan kohautellut olkiaan.

    Energiaa viikonloppuun! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu ♥ Lääkärin tilatessa labroja minulle varmistan aina nykyään, että myös ferritiini tulee mukaan. Se kun tosiaan tuntuu olevan kuin kirosana lääkäreille.

      Mukavaa sunnuntaita sinulle, Satu ♥

      Poista
  7. Itsekin kuullut ihan vastikään tuosta ferritiinistä ja täälläkään lääkärit eivät jostain syystä pidä sitä kovin tärkeänä, vaikka ihmisillä on vaivoja, jotka voivat johtua siitä.
    Kummallista? Toivottavasti saat olosi korjaantummaan, ikävää on olla aina väsynyt.
    Mahtava kyllä tuo auringonkukkapelto!!

    Tunnelmallista viikonloppua ja haleja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari ♥ Minun täytyy varmasti vain jatkaa rautakuuria niin pitkään, että arvot nousevat. Mietin jo sitäkin, että jos rauta ei jostain syystä imeydy, mutta ainakin tuo B12-arvo oli viitearvoissa.

      Mukavaa sunnuntaita sinulle, Sari ♥

      Poista
  8. Tsemppiä ferritiinin nostoon! Minulla arvo oli alhainen myös ja söin 3kk rautaa muttei juurikaa noussut. Itselläni huono arvo liittyi paksusuolen vaivoihin ja kun ne hoidettiin kuntoon on ferritiini myös ihan normaali nykyään.
    Mukavaa sunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjo ♥ Hyvä, että sinun ferritiini arvosi saatiin kuntoon ja samalla myös nuo paksunsuolen vaivat. Onneksi ei ollut mitään vakavampaa. Aina pitää olla myös kiitollinen siitä, että ylipäätään saa elää ja olla näinkin terve kuin nyt on.

      Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle, Marjo ♥

      Poista

Kommenttilaatikkoni on avoin kaikille kommenteille. Kiitos, että lähetit rakentavan kommentin!

Vastaan Sinulle mahdollisimman pian!

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan