Syksy on edennyt hurjaa vauhtia. Yöt ovat viilenneet, lämpötila on hiipinyt pakkasen puolelle ja olemme saaneet nähdä jo ensimmäiset lumihiutaleetkin. Ensi viikolla käännämme kalenterista jälleen uuden lehden. Marraskuu alkaa ja ajatukset alkavat pikku hiljaa kääntyä kohti joulua. 

Olen ollut tämän viikon syyslomalla. Työharjoitteluni päättyi juuri sopivasti syyslomaan ja harjoittelun arviointikin hoidettiin samantien pois alta. Olen siis saanut viettää ihan oikeasti lomaa, kun ei ole tarvinut ajatella opiskeluja ja on vain saanut keskittyä kaikkiin omiin juttuihin ja lepäämiseen. Tämä tuntuu hurjan hyvältä, koska olen aiemmin ollut töissä kaikki lomani, mitä minulla on ollut opiskelujeni aikana. En sano, etteikö raha olisi ollut tarpeen nytkin, mutta kaikkea ei vaan voi mitata rahassa. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita.

Olen viettänyt aikaa äidin kanssa, tavannut erästä ystävääni pitkästä aikaa, leiponut, neulonut, katsellut leffoja, polttanut ison kasan tuikkuja, viettänyt päivän lastenlasteni kanssa, ollut hieronnassa ja askarrellut. Mies on ollut reissutöissä, joten olen oikeasti voinut vain keskittyä itseeni. Nautin suunnattomasti omasta ajastani, vaikka aina onkin mukavaa, kun mies palaa kotiin reissuiltaan. Tänään menemme miehen kanssa pitkästä aikaa leffaan. Mukavaa vaihtelua sekin.

Postauksen kuvat ovat muutaman viikon takaa, kun oli ensimmäiset yöpakkaset. Kävelin silloin eräänä aamuna läheiselle joelle kuvaamaan luonnon kauneutta, joka oli sanoin kuvaamaton. Joen yläpuolella leijaileva sumu tekee maisemasta jotenkin niin mystisen. En varmasti koskaan kyllästy näihin maisemiin ♥

Miten sinun syksysi on mennyt? Oletko ollut lomalla vai ahertanut hiki hatussa töissä? Joko joulu alkaa hiipiä sinun ajatuksiisi?

DIY: Käpykranssi

Minulla on ollut jo pitkään suunnitelmissa tehdä käpykranssi. Olen aina pitänyt kaikista erilaisista kransseista ja niitä löytyykin meiltä monia erilaisia. En pidä itseäni minään askartelijana, mutta aina pitää yrittää. Googlasin netistä käpykranssin ohjeita ja kun homma ei vaikuttanut kovinkaan vaikealta, päätin ryhtyä tosi toimiin.

Äidin luona käydessäni keräsin hänen pihaltaan pussillisen männyn käpyjä. Yritin hiukan valkata tasakokoisia käpyjä, että kranssista tulisi mahdollisimman tasainen. Kotona levitin kävyt kodinhoitohuoneen tason päälle kuivumaan. Annoinkin käpyjen kuivua siinä kaikessa rauhassa yli viikon. Jotkut ovat kuivanneet käpyjä myös uunissa miedossa lämmössä tai saunan lauteilla jälkilämmössä. Tapoja on varmasti monia, mutta tärkeää on, että kävyt kuivatetaan ihan kuiviksi.

Kranssin teko on hauskaa puuhaa vapaapäivänä, kun ei ole mihinkään kiire. Tokmannilta ostin tuon styroksisen kranssipohjan ja sitten vaan kuumaliimapistooli lämpiämään. 

Käpyjen liimaaminen kannattaa aloittaa kranssin sisäpinnalta. Laitoin liimaa kävyn pohjaan ja painoin sen kiinni kranssipohjaan. Jos kävyn kannassa oli sellainen pieni "oksa", josta käpy on ollut kiinni puussa, nipsaisin sen poikki sivuleikkureilla. Sitten vaan asettelin käpyjä vieri viereen kerroksittain. Voin kertoa, että sisälläni piileksivä perfektionisti nosti tässä kohtaa päätään. Aika monta kertaa pyörittelin ja mallasin käpyjä kranssipohjaan ennekuin hyväksyin ne ja liimasin paikoilleen. Noh, ehkäpä seuraavaa kranssia tehdessäni osaan ottaa hiukan rennommin!

Pakostakin noiden käpyjen väliin jäi rakoja. Sille ei vaan voinut mitään. Sen vuoksi lainasin mieheltäni nuo sivuleikkurit, joilla sain näppärästi leikattua käpyjä pienemmäksi. Käpyjen paloilla täytin sitten noita aukkoja. Jossain kohden meinasi kyllä jo usko loppua kesken ja mietin, että tuleekohan tästä koskaan valmista, kun välillä kaikki kävyt tuntuivat liian isoilta tai väärän mallisilta. En kuitenkaan antanut periksi, vaan sain kuin sainkin käpykranssini valmiiksi eikä se sitten loppujen lopuksi näyttänyt yhtään hullummalta.

En halunnut kuitenkaan jättää käpykranssiani ruskeaksi, vaan kaivelin kaapista valkoista spraymaalia ja suihkuttelin ulkona kranssiin vähän väriä. Varovasti lisäsin väriä ja voi vitsi, miten paljon näköä tuo valkoinen väri antoi kranssille. Nyt kranssi näyttää ihan siltä kuin se olisi pakkasen jäljiltä kuurassa. Mietin ennenkuin aloitin kranssin tekoa, että laittaisin sitten valmiiseen kranssiin valkoisen silkkinauharusetin ja ehkä jotain huopakoristeita, mutta nyt en olekaan enää ihan varma niistä. Pienet rautalankavalot ajattelin kuitenkin siihen laittaa, koska ne luovat sitten ihanaa tunnelmaa kotiin läpi talven. Ulos tälläistä käpykranssia ei kannata viedä, vaikka olisikin kivannäköinen esimerkiksi ulko-ovessa. Ilman kosteus saa kävyt nimittäin menemään taas takaisin suppuun eikä kranssi olisi sen jälkeen enää kovinkaan kaunis. 

Mitäs tykkäätte? Riittääkö sinusta pelkät valot tähän somisteeksi vai kaipaako jotain muuta? Oletko itse tehnyt koskaan käpykransseja vai oletko jo kenties kokeillut käpyhyasintin tekoa?

Syksyinen metsäretki

Saimme viikonloppuna lapsenlapset meille yökylään ja koska sää oli mitä parhain, päätimme lähteä heti lauantaina retkelle läheiselle laavulle. Niinpä pakkasimme eväät reppuun ja lähdimme matkaan. Otimme tietenkin mukaan myös sienikorit, koska miehenihän on tunnetusti ihan sienifriikki eikä sieniä vaan voi koskaan olla säilöttynä liikaa. Lapsenlapsemme ovat tottuneita liikkumaan luonnossa, joten niin itse retki kuin sienestäminenkin oli heille mieluista puuhaa. 

Laavulle saavuttuamme lapset keksivät heti itselleen tekemistä eikä mennyt aikaakaan, kun heillä oli laavun nurkalla jo leikit pystyssä. Risuja, käpyjä, puun lehtiä ja hyvä leikkikaveri. Siinä kaikki, mitä tarvittiin hyvään leikkiin. Mies teki tulen nuotioon ja pian savu tuoksuikin jo nenässä. Itse voisin vain istua nuotiolla ja tuijottaa tulta. Jotenkin se vaan on niin rauhoittavaa. Se on muuten aivan totta, että metsään mennessä stressi ja pulssi laskevat. Menkää siis ihmiset metsään aina kun vain voitte.

Tällaisen metsäretken yksi tärkeimmistä asioista on tietenkin eväät. Tein kotona meille mukaan kolmioleipiä, joita syötiinkin melkein heti laavulle päästyämme. Myös makkaran paistaminen nuotiolla on ihan huippu juttu. Kunnon hiillosta odotellessa mies kävi lastenlasten kanssa kävelemässä metsässä pienen lenkin ja katsastamassa josko niitä sieniä löytyisi. Nyt taitaa olla suppilovahvero aika ihan parhaimmillaan ja niitähän sinne koriin sitten löytyikin. Mustia torvisieniäkin löytyi, mutta ikävä kyllä muutamana yönä olleet yöpakkaset olivat jo palelluttaneet ne. Mies rakastaa mustia torvisieniä ja oli kyllä vähän harmissaan asiasta. Miehen ja lasten saavuttua takaisin laavulle pääsimme sitten makkaranpaistoon ja kylläpä nuotiomakkara maistuikin hyvälle pitkästä aikaa.

Metsäretkemme oli kaikin puolin onnistunut. Aika kului metsässä kuin siivillä eikä lapsenlapset kertaakaan valittaneet, että olisi tylsää tai ei olisi mitään tekemistä. Nyt on myös otollinen aika kerätä metsästä materiaaleja syysaskarteluja varten. Itse löysin läheltä laavua keloittuneen puun oksan, jonka toin mukanani kotiin. Minulla on ollut jo monta vuotta haaveena saada oksa roikkumaan katosta. Siihen olen ajatellut laittaa valot ja joitain koristeita roikkumaan. Nyt oksa on kuivumassa ja kun se on kuivunut, ajattelin suhauttaa sen spraymaalilla valkoiseksi. En meinaa malttaa odottaa, että pääsen koristelemaan sitä. 

Käytkö sinä usein metsässä? Oletko sienestäjä tyyppiä vai tykkäätkö kulkea metsäpolkuja muutenvain? 

Aurinkokennovaloilla tunnelmaa syksyn pimeneviin iltoihin

                                                                                                           Kaupallinen yhteistyö: Solar Ideas

Tämä syksy on ollut ihan huikean kaunis. Eilen ajellessani työharjoitteluun ihastelin tien varrella olevia oranssiin pukuunsa verhoutuneita lehtipuita. Mitä värien iloittelua. Itse pidän erityisen paljon syksystä ja tämä syksy on juuri ollut oikea unelma syksy. Ilmat ovat olleet aurinkoisia ja erityisen lämpimiä ja luonto on täynnä upeita värejä. Syksy on myös ihanan tunnelmallista aikaa, kun voi pikku hiljaa alkaa viritelemään erilaisia kausivaloja ulos tunnelmaa luomaan. 

Sain Solar Ideasilta testiin Airam Kesä-valosarjoja. Ihastuin heti näiden valosarjojen ulkonäköön ja helppouteen. Pidän valosarjan hehkulappuja jäljittelevästä mallista. Valosarja on 4,8 metriä pitkä ja siinä on 10cm korkeita (halkaisija 6cm) "hehkulamppuja" 20 senttimetrin välein eli yhdellä valosarjalla (20 hehkulamppua) saa jo kivasti tunnelmaa vaikkapa puutarhaan tai terassille. Itse virittelin valosarjan lehmusten lehvistön alle oksalta toiselle. Valosarjan viritteleminen paikoilleen onnistuu helposti, koska valosarja toimii aurinkokennon avulla. Niinpä ei tarvitse vedellä pitkiä sähköjohtoja pihalle eikä miettiä, mihin muuntajan sijoittaa. Laittelee vaan valosarjan haluamalleen paikalle, puihin, terassin kaiteelle, seinälle tai vaikka pensaaseen. Valosarjassa olevat hehkulamput ovat muovia ja sen vuoksi tosi kevyitä. Valosarjassa on tuo ladattava/vaihdettava paristoakku, jossa on takapuolella on/off kytkin. Akun (Ni-Mh) kapasiteetti on 600 mAh (1,2v) Valosarjassa on myös hämäräkytkin, joten se syttyy automaattisesti illan hämärtyessä. Lamppujen värisävy on lämmin valkoinen.

Mitä sinä pidät näistä energiaa säästävistä aurinkokennovaloista? Ovatko ne sinulle entuudestaan tuttuja tai löytyykö sinun puutarhastasi tai terassilta juurikin tämä Airamin Kesä-valosarja?

Elämäni numeroina

Muistatko sinä hyvin päivämääriä, vanhan lankapuhelinnumerosi tai ylipäätään numeroita? Törmäsin Katjan blogissa hauskaan haasteeseen, jossa kerrotaan omasta elämästä numeroin. Kävin lukemassa myös Tuulannelin ja Tuulan postaukset. Tämän haasteen myötä selvisi hauskoja asioita ihmisistä ja nyt yritän itsekin toteuttaa tämän saman. Katsotaan paljonko keksin!

1 vanhemmistani on enää elossa. Isäni kuolemasta tuli kesällä kuluneeksi kuusi vuotta. Surun kanssa on oppinut elämään, mutta ikävä on silti kova. Isäni nukkui pois pitkällisen sairauden uuvuttamana ihan liian aikaisin. Onneksi sain olla isän vierellä, kun hän nukkui pois.

2 ihanaa lapsenlasta ovat elämäni valopilkkuja ♥ ♥ Olen niin onnellinen näistä kahdesta, joiden elämässä olen saanut olla mukana alusta asti.

3 lasta ovat parasta, mitä elämä on minulle antanut ♥ ♥ ♥ Lapseni asuvat jo kaikki omillaan, mutta siitä huolimatta yritän tehdä osaltani kaikkeni, että heidän olisi hyvä olla. Lasteni hyvinvointi on minulle todella tärkeää.

4 vuotta olen kirjoittanut tätä nykyistä blogiani. Aika on kulunut todella nopeasti.

5 kuukautta opiskeluja jäljellä ja sitten valmistun lähihoitajaksi.

6 luokalla toivon hartaasti saavani joulunäytelmästä joulupukin muorin roolin. Toiveeni ei toteutunut ja sain olla jälleen tonttu. Olin kovin pettynyt ja surullinen asian vuoksi.

7 vuotta naimisissa nykyisen mieheni kanssa.

8 vuotta sitten menimme kihloihin 01-10-10 Tänä vuonna mies yllätti ja muisti minua kihlajaispäivänämme.

9 on syntymäpäiväni, joka ei tänä vuonna poikennut mitenkään normaalista arkipäivästä. Tilanne täytynee korjata ensi vuonna, sillä jokainen vuosi on lahja.

10 uskonnosta peruskoulun päästötodistuksessa. 

11 vuotta sitten perustin ensimmäisen blogini. Leivontablogini nimi oli Krissen keittiössä ja se toimi vuodatus.netissä. 

12 viikon päästä joulu on ohi.

14 päivän päästä aloitan viikon loman, joka on ensimmäinen pitkään aikaan. Loma tulee todellakin tarpeeseen ja odotan sitä jo kovasti.

18 rappusta alakerrasta yläkertaan.

19 vuotiaana muutin pois kotoa vastoin vanhempieni tahtoa. 

20 vuotiaana olin ensimmäisen kerran elämässäni sairaalassa.
29 vuotta sitten minusta tuli äiti. Olin kai nykymittarin mukaan teiniäiti. 

30 vuotta sitten sain lukio-opintoni suoritettua, mutta en päässyt ylioppilaaksi.
38 on kengän numeroni.
47 vuotiaana minulle tehtiin elämäni ensimmäinen leikkaus, kun umpilisäke poistettiin.
49 on ikäni. Ensi vuonna juhlitaan sitten pyöreitä.

168 on pituuteni eli siis sellainen ihan normaalimittainen, vaikka mieluusti voisin olla muutaman sentin pidempikin.
256 seuraajaa blogin facebook sivuilla. Sivuille linkitän aina uudet postaukset ja päivittelen sinne muutenkin kivoja juttuja aina silloin tällöin. Kannattaa siis käydä klikkaamassa itsensä seuraajaksi, niin pääset lukemaan uudet postaukseni ensimmäisten joukossa. Klik klik...
326 kaveria facebookissa. Välillä suoritan siivouksen kaverilistalla ja poistan sellaiset, joiden kanssa en juurikaan ole tekemisissä. Edellisestä siivouksesta onkin jo aikaa.

480 on talomme numero.

483 julkaistua postausta neljän vuoden aikana. Ei mikään huikea määrä, kun monilla blogikamuilla samassa ajassa tuplasti enemmän. Vaadin postausten suhteen ehkä hiukan liikaa itseltäni ja sen vuoksi toisinaan on vaikea keksiä postausten aiheita. Nyt opettelen havainnoimaan elämääni ja poimimaan sieltä aiheita tänne blogiini.
946 seuraajaa Instagramissa. Tuhannen seuraajan raja lähestyy. 

63427 oli lankapuhelinnumero lapsuudenkotiini.

Mitä lukuja sinun elämääsi liittyy? Nappaa tästä haaste mukaasi, jos et ole vielä tätä tehnyt ja vinkkaa siitä kommenttilaatikossa, niin tulen mielelläni lukemaan sinun postauksesi elämäsi numeroista.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Kurkistus kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin maailmaan

Jos ihmisiltä kysytään, mikä heille on tärkeää elämässä, monelle yksi tärkeimmistä asioista on terveys. Mitä sinun mielestäsi terveys sitten on ja mitä se tarkoittaa? Moni varmasti ajattelee, että se on sairauksien poissaoloa. Niin minäkin olen ajatellut, mutta käytyäni kuuntelemassa keskiviikkoiltana Paula Heinosen luennon en ole enää samaa mieltä. Terveys on paljon enemmän. Se on energistä hyvinvointia, työn tekemisen iloa ja aktiivisen vapaa-ajan viettämistä läheisten kanssa. Terveys on hyvää oloa. Tällä hetkellä en voi sanoa itse olevani terve. Olen iloinen, että menin  kuuntelemaan Paulan luentoa. Tällä luennolla minulle selvisi se tosiasia, että sairaus on oire,  joka kertoo, että kehossa on jotain vialla. 

Sairauksien taustalta löytyy syitä, mistä ne johtuvat ja mikä niitä aiheuttaa. Itse olen taistellut kilpirauhasongelmien kanssa jo vuosia. Minulle kilpirauhasen vajaatoiminta on syntynyt vuosien kuluessa pikku hiljaa pitkittyneen kilpirauhasen tulehduksen vuoksi. Olen syönyt nyt jo useamman vuoden tyroxiinia, koska oma kilpirauhaseni ei sitä enää itse pysty tuottamaan. Lääkehoito on minulle välttämätöntä, mutta sen lisäksi voin edesauttaa omaa terveyttäni omilla valinnoillani. Valinnoilla, joiden avulla minun on mahdollista voida paremmin. Yksi tärkeimmistä valinnoista on puhdas ja oikeanlainen ruoka. Tiedän, että oma ruokavalioni on tähän asti ollut hyvinkin epäterveellistä. Ruokavalioni on sisältänyt liikaa rasvaa ja höttö hiilareita sekä turhaa sokeria. Luennolla minulle selvisi, mikä yhteys ruokavaliolla on kilpirauhaseeni. 

"Funktionaalinen lääketiede on tieteeseen ja vankkaan tutkimustietoon perustuvaa terveydenhoitoa, jossa yhdistyvät muun muassa biokemia, mikrobiologia sekä fysiologia. Funktionaalinen lääketiede ei ole vaihtoehto perinteiselle lääketieteelle. Se on erinomainen lisä perinteisen lääketieteen rinnalla, kohti tehokkaampaa kroonisten ja monimuotoisten sairauksien hoitoa ja ennaltaehkäisyä". Funktionaalisessa lääketieteessä ei keskitytä oireisiin, vaan siinä hoidetaan sairauksien taustalla olevia syitä yksilöllisesti laadittujen hoitojen avulla ja juuri tätä hoitoa on  mm. terveellisempi ja puhtaampi ruokavalio. Jokaiselle meistä on elämämme aikana muodostunut oma tapamme syödä. Usein nuo tavat ovat juurtuneet meihin tosi tiukasti kiinni, jonka vuoksi ainakin minun on todella haasteellista lähteä muuttamaan omia ruokailutottumuksiani. Luennolla minulle kuitenkin muodostui selkeä kuva siitä, kuinka monet eri asiat vaikuttavat toisiinsa eikä kaikki olekaan niin yksiselitteistä kuin voisi kuvitella. Erilaiset asiat, kuten esimerkiksi stressi, kilpirauhanen ja suolisto, ovat kaikki yhteydessä toisiinsa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja juuri tämän asian hoksaaminen auttoi ainakin minua ymmärtämään, mikä merkitys esimerkiksi ruokavaliolla on meihin. 

Paula Heinonen on valmistunut vuonna 1986  Helsingin teknillisestä korkeakoulusta (nykyinen Aalto-yliopisto) soveltavan mikrobiologian, soveltavan biokemian ja teollisuustalouden diplomi-insinööriksi. Jatko-opintoinaan hän on suorittanut  tekniikan lisensiaatin tutkinnon pääaineinani soveltava mikrobiologia, biotekniikka ja elintarviketeknologia sekä ammatillisena sivuaineena teollisoikeudet. Valmistuttuaan Paula on toiminut tutkijana sekä teollisoikeuspäällikkönä ja vuodesta 1997 asti hän on luennoinut kymmenille tuhansille ihmisille työhyvinvoinnista, ravitsemuksesta ja erilaisista terveysongelmista ympäri Suomea. Kyseessä ei siis ole mikään huuhaa-tyyppi, vaan alan ammattilainen, jolla on oikeasti tietoa näistä asioista. Pitkä työura tutkijana ja teollisoikeuspäällikkönä on antanut Paulalle loistavan pohjan ymmärtää ravitsemuksen, suolistoterveyden ja biokemiallisten prosessien välisiä yhteyksiä. Lisäksi hän on omien sairauksiensa kautta elävä esimerkki siitä, kuinka FLT:n avulla voi saada apua ja voida paremmin. 

Paula Heinosen luentoa Stressi, Kilpirauhanen & Suolisto on mahdollista päästä kuulemaan marraskuussa ainakin Jyväskylässä ja Joensuussa. Suosittelen lämpimästi tätä luentoa, jos aihe on vähänkin ajankohtainen sinulle. Minulle luento ainakin selkeytti ajatuksia ja auttoi ymmärtämään asiayhteyksiä.  Omalla kohdallani nyt on aika lähteä tekemään uusia valintoja, jotka auttavat minua voimaan paremmin ja jonain päivänä saavuttamaan tavoitteeni olla terve. Tie tulee olemaan pitkä ja varmasti kivinen, mutta uskon, että sen kulkeminen kannattaa. 

* Paula Heinosen kuva lainattu hänen fb-sivuiltaan. Kuva Janne Aaltonen

Suomalainen lähihoitaja on taitava ja osaava

Niin on lokakuu alkanut ja minulle se merkitsee neljännen harjoitteluviikon alkamista. Aika on tässäkin harjoittelussa mennyt tosi nopeasti ja olen päässyt näkemään ja kokemaan paljon uutta tulevasta ammatistani. Olen edelleenkin vahvasti sitä mieltä, että tein noin puoli toista vuotta sitten täysin oikean valinnan, kun irtisanomisen rohkaisemana lähdin opiskelemaan itselleni ihan uutta alaa ja ammattia. Olen aina arvostanut hoitajien, niin lähi- kuin sairaanhoitajienkin, tekemää työtä ja arvostus hoitajien ammattitaitoa kohtaan on vain kasvanut opintojeni ja sen mukanaan tuomien keikkatöiden myötä. 

Viime viikonloppuna päättyi Budabestissä nuorten hoitajien ammattitaitokilpailu EuroSkills. EuroSkills on nuorille alle 25-vuotiaille tarkoitettu ammattitaitokilpailu, johon on mahdollista päästä mukaan kisaamaan lajinsa mestaruudesta alkukarsinnan kautta. Tämän vuotisen Unkarin kilpailun alkukarsinta järjestettiin marraskuussa 2017 Helsingissä. EuroSkills on arvostettu kilpailu, jossa voi kilpailla seitsemässä eri kilpailualassa. Yksi seitsemästä kilpailualasta on sosiaaliset ja henkilökohtaiset palvelut. Kilpailu kestää kolme päivää ja suomesta tämän vuotiseen kilpailuun osallistui niin yksilö kuin tiimikilpailijoita. 

Suomesta kilpailuun osallistui yhteensä 25 nuorta kilpailemaan kukin oman alansa mestaruudesta. Yksi kilpailijoista oli joulukuussa 2017 lähihoitajaksi valmistunut Aino Takala. Aino kilpaili siis lähihoitajalajissa ja sijoittui kilpailussa hienosti kolmanneksi. Onnea Aino ♥ Reipas, aktiivinen ja osaava Aino työskentelee HYKS:n Sydän- ja keuhkokeskuksessa. Ainon kilpailukokemuksista vuosien varrelta voi lukea hänen omasta blogistaan. 

Suomessa lähihoitaja suorittaa sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon, joka kestää nuorisopuolella kolme ja aikuispuolella kaksi vuotta. Tutkinnon suorittaminen antaa valmiudet työskennellä lähihoitajana alalla hoidon, huolenpidon, kuntoutuksen ja kasvatuksen tehtävissä. Lähihoitajan työ on monipuolista ja ihmisläheistä. Alan työllisyysnäkymät suomessa ovat hyvät.

Vaikka EuroSkills onkin nuorille tarkoitettu kilpailu, se kertoo suomen lähihoitajien ammattitaidosta ja osaamisesta. Minusta on ihan mahtavaa opiskella alaa, joka valmentaa minua työhön, joka on vastuullista ja jolla oikeasti on merkitystä. Arvostan suuresti Ainon kaltaisia niin nuoria kuin vanhojakin hoitajia, jotka tekevät hoitajan työtä suurella sydämellä. Valmistuttuani lähihoitajaksi haluan olla yksi heistä ♥