Kesäkuu on mennyt ja heinäkuu alkanut. Kesä on mennyt hurjaa vauhtia ja tuntuu, että sitä ei ole enää jäljellä kuin pieni ohikiitävä hetki. Todellisuudessa elokuukin on vielä usein ihan kesäinen, mutta jo elokuun alussa alkavat koulut ja eskarit saavat mielen syysmolliin jo ennen aikojaan. Mutta vielä on aikaa nauttia kesästä eikä aihetta synkistelyyn ole. Kaikkihan on kiinni kuitenkin meidän omasta asenteestamme.

Minulla oli viikolla pari iltavuoroa ja keskiviikkona kävin ennen töihin menoa ystäväni, Katjan, kanssa lounaalla aina yhtä hurmaavalla Kymin Huvilalla Kuusankoskella. Kymin Huvila sijaitsee aivan Taideruukin vieressä, joka on muuten yksi pian alkavien Kouvolan Asuntomessujen etäkohteista. Jos siis satut vierailemaan Taideruukissa lounasaikaan, suosittelen käyntiä Kymin Huvilalla. Lounas on hyvä ja hinta edullinen. Lisäksi Kymin Huvila on todella kaunis ja viihtyisä paikka istua hetkeksi alas maittavan lounaan äärelle ja hengähtää hetki niinkuin mekin teimme Katjan kanssa.

Aina ei siis tarvitse treffata ystäviä jomman kumman kotona, vaan lounastreffit on oiva tapa vaihtaa kuulumisia ja tavata ystäviä. Lounasta syödessä ehtii keskustelemaan monenlaista. Jossain vaiheessa meidän keskustelumme Katkan kanssa siirtyi blogi- ja somemaailmaan, joka tuntuu puhuttavan tänä päivänä niin monia. Keskustelimme Katjan kanssa mm. siitä, miten meidän bloggaajien elämää ja ennenkaikkea onnea ja onnistumisia arvostellaan ja riepotellaan somessa. Jokainen meistä kirjoittaa ja kuvaa blogiinsa sekä myös instagramiin itselleen tärkeitä asioita eikä todellakaan tuo julki koko elämäänsä eikä tarvitsekaan. Juuri tästä meitä usein arvostellaan ja luodaan ihan väärin perustein kuva sisällöntuottajasta, hänen arvomaailmastaan ja elämästään. Jokaisella bloggaajalla on oikeus tuottaa omaan blogiinsa juuri sellaista sisältöä kuin itse haluaa. Kaikkea ei tarvitse tuoda julki, jos ei niin tahdo. Blogi ja muut somekanavat eivät siis lähestulkoonkaan aina tuo julki koko totuutta sisällöntuottajan elämästä, vaikka moni seuraaja sen niin väärin ymmärtääkin. Välillä täytyy oikein ihmetellä, miten ihmiset voivat ollakin julmia toisia, tässätapauksessa meitä sisällöntuottajia, kohtaan.  Surullisinta tässä on ehkä kuitenkin se, että seuraajien on vaikea olla iloisia, kun jollain menee hyvin ja ärsytyskynnys kasvaa, jos jollain meneekin erittäin hyvin! Enkä halua todellakaan nyt yleistää tätä kaikkiin seuraajiin, sillä suurin osa seuraajista on kuitenkin todella ihania ja asiallisia ihmisiä. Toivoisin vain, että me kaikki ymmärtäisimme sen, että toisen onni ei ole meiltä pois, vaan osaisimme myös iloita niistä toisten ihmisten onnen hetkistä. 

Sain jo ennen vappua omalääkäriltäni lähetteen labraan, koska olen usean vuoden ajan syönyt tyroxiniä kilpirauhasen vajaatoimintaan. Viimeisistä labroista oli lääkärini mukaan jo liian kauan ja hän halusi myös ottaa hiukan muitakin labroja. Hän oli ensimmäinen lääkäri, joka puhui minulle siitä, että kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavan ihmisen pitäisi säännöllisesti tarkkailla kolesteroliarvoja. Minua ehkä hiukan ärsyttää se, että kukaan lääkäri ei ole aiemmin tästä minulle puhunut saatika, että olisi otattanut minulta kolesteroliarvoja, kun kuitenkin entisessä työterveydessänikin niitä kilppariarvoja seurattiin hyvinkin säännöllisesti. 

Noh, nyt on vihdoin labrat otettu, vaikka se hiukan haasteellista meinasi ollakin. Ensinnäkin minun piti olla 12 tuntia ennen labroja ravinnotta, joten labraan oli mentävä aamusta. Työvuorot ovat olleet sellaiset, etten ole labraan päässyt tai sitten kun on ollut iltavuoro, en ole muistanut olla ravinnotta. Maanantaina sitten oikein skarppasin asian kanssa ja söin iltapalan ajoissa enkä juonut enää mitään iltakahdeksan jälkeen.

Muistin vanhastaan, että oma terveysasema on aina jokusen viikon kiinni heinäkuussa, joten tarkistin illalla vielä netistä, että terveysasema on varmasti auki. Netistä sain tiedon, että auki on, joten tiistai aamuna hurautin sitten kymmenen kilometrin päähän labroihin. Parkkipaikalla alkoi mieleeni kuitenkin hiipiä arvailuja siitä, että terveysasema saattaa sittenkin olla jo kiinni, koska parkkipaikalla oli oudon vähän autoja. Kävelin ovelle, jossa oli lappu, missä kerrottiin kesäsulusta ja ohjattiin toiselle terveysasemalle. Koska olin ollut 12 tuntia ravinnotta, en missään nimessä halunnut heittää pyyhettä kehään, vaan päätin, että ne labrat otetaan tänään, vaikka siihen menisi kuinka paljon aikaa. Hyppäsin autoon ja hurautin taas yhden kymmenen kilometriä seuraavalle terveysasemalle. Google mapsin avulla löysin perille ja jonotettuani ilmottautumiseen sain kuulla, ettei tällä terveysasemalla ollut lainkaan labraa. Sillä lailla. Jälleen minut ohjattiin eteenpäin. Ajellessani entiselle aluesairaalalle mietin, että nyt kun vihdoin löydän labran, joka on auki, on labralähetteeni varmaankin sitten jo mennyt vanhaksi, kun en ole aikaisemmin saanut mentyä niitä otattamaan. Näin ei onneksi kuitenkaan ollut käynyt, vaan noin puolen tunnin jonotuksen jälkeen sain annettua ystävälliselle näytteenottajalle viisi putkiloa verta pyörtymättä. Nyt on enää ainoastaan ongelmana se, miten ja milloin saan varattua soittoajan lähettävälle lääkärille, kun oma terveysasema on kiinni. Ehkäpä selvitän sitä ensi viikolla. Minusta tässä oli toimintaa jo ihan riittävästi tälle viikolle.

Huomen aamuna lähden viikonlopuksi siskoni luo Helsinkiin. Toivottavasti sade hellittää huomiseksi, kun oli vähän suunnitelmissa mennä käymään Suomenlinnassa. Mutta eiköhän me jotain tekemistä keksitä, vaikka sataisikin ja ainahan voi mennä vaikka kahville tai syömään johonkin kivaan paikkaan. Jollain kivalla kirppikselläkin voisi käydä. Mitä sinulle on suunnitelmissa tulevalle viikonlopulle? 

Mukavaa viikonloppua sinullekin ♥

Sairaudet, jotka kulkevat mukanani koko loppuelämäni ja niiden vaikutus elämääni

Huhtikuu on alkanut aurinkoisena ja ilmeisesti myös jatkuu sellaisena. Iltalehtien otsikot lupaavat aurinkoista ja normaalia lämpimämpää huhtikuuta ainakin tänne eteläisempään suomeen. Öisin ollaan vielä pikkupakkasilla, mutta päivisin lämpötila kohoaa kymmenen asteen tienoille. Loppuviikolla idän korkeapaine yhdistyy pohjoisen korkeapaineen kanssa ja luvassa on sateeton, poutainen jakso. Tämä sopii hyvin ainakin minulle.

Aurinkoiset kevätsäät ovat saaneet minut kaivamaan lenkkarit naftaliinista ja lähtemään lenkille. Lenkkeillessä auringon säteet lämmittävät kasvoja, kauniit maisevat hivelevät silmää ja hyvä olo valtaa mielen. Valolla ja auringolla on suuri vaikutus meihin ihmisiin. Auringon salainen ase on UVB-säteily, joka saa iholla aikaan D-vitamiinin tuotannon. Lisääntynyt valon määrä yhdistettynä liikuntaan kohottaa mielialaa ja auttaa jaksamaan. 

Viimeisen viiden vuoden aikana oma peruskuntoni ja terveyteni on romahtanut ihan täysin enkä ole koskaan ollut näin huonossa kunnossa. En tiedä tarkalleen, mistä se johtuu enkä oikeastaan näin jälkikäteen halua sitä suuremmin edes spekuloida, koska se on aivan turhaa. Tämän viiden vuoden aikana minulle on diagnosioitu kaksi pitkäaikaissairautta, jotka tulevat kulkemaan mukanani koko loppuelämäni. Ensin sain diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja reilu puoli vuotta sitten minulla todettiin olevan myös endometrioosi.

Kilpirauhanen on kaulan alaosassa sijaitseva tyroksiinihormonia tuottava rauhanen. Kilpirauhasen vajaatoiminta syntyy, kun kilpirauhanen ei pysty tuottamaan normaalia määrää kilpirauhashormonia, tyroksiinia. Yleisin vajaatoiminnan syy on kilpirauhasen autoimmuunitulehdus, jossa elimistössä muodostuu vasta-aineita kilpirauhasen rakenteita kohtaan. Tällöin sairaus kehittyy hitaasti kuukausien ja vuosien kuluessa. Minun kohdallani on tapahtunut juurikin tämä. 

Kilpirauhashormonin puute hidastaa aineenvaihduntaa, mistä seuraa väsymystä, paleluherkkyyttä, painonnousua, ummetusta, sydämen sykkeen hidastumista ja ihon kuivumista. Usein esiintyy turvotusta silmissä, kasvoissa ja säärissä. Oireet alkavat hitaasti ja pahenevat hiljalleen kuukausien tai vuosien aikana. Vaikeaan kilpirauhasen vajaatoimintaan voi liittyä mielentilan muutoksia ja muistihäiriöitä. Itse tunnistan näistä oireista melkeinpä kaikki.

Endometrioosi on yksi yleisimmistä naistentaudeista. Endometrioosia sairastaa jopa 10-15 % hedelmällisessä iässä olevista naisista, eli Suomessa jopa 200 000 naista. Endometrioosi on kohdun limakalvon pesäkesirottumatauti, jossa kohdun limakalvon (endometrium) kaltaista kudosta kasvaa kohdun ulkopuolella esimerkiksi munasarjoihin, munanjohtimiin sekä kohdun, suolen ja virtsarakon pinnoille.

Endometrioosi aiheuttaa kroonista kipua, heikentää sitä sairastavan elämänlaatua ja aiheuttaa lapsettomuutta. Endometrioosi on uusiutuva, krooninen sairaus. Lopullista parantavaa hoitoa ei sairauteen ole vielä löytynyt, mutta oireita voidaan hoitaa muun muassa tulehduskipulääkkeillä, hormonilääkkeillä tai leikkauksella. Lapsettomuus ei ole enää kohdallani ongelma, mutta krooninen väsymys ja sen aiheuttama elämänlaadun heikkeneminen ovat kuitenkin asioita, jotka tunnistan endometrioosin oireiksi omalla kohdallani kipujen lisäksi. Minulla hoitomuotona on hormonilääkitys, joka vaikuttaa ainakin näin alkuun ihan hyvältä vaihtoehdolta ja on poistanut jo hankalaksi muodostuneet, todella runsaat kuukautisvuodot.

Edellisessä postauksessani mainitsin ohimennen miettineeni ajan kulumista ja sitä kautta omaa ikääntymistäni hiukan pelon sekaisin tuntein. Samassa yhteydessä olen miettinyt myös omaa terveyttäni ja jaksamistani niin töissä kuin vapaa-ajallakin sekä sitä, kuinka suuri merkitys omilla valinnoilla on elämässä. Minulla on vielä paljon työvuosia jäljellä ja huonokuntoisena en jaksa tehdä nykyistä työtäni. Niinpä aion juurikin noilla omilla valinnoillani pyrkiä parantamaan omaa elämänlaatuani ja peruskuntoani noista pitkäaikaissairauksista huolimatta. 

Reipasta torstaita kaikille!

Ps. Menen tänään ensimmäistä kertaa mammografiaan. Toivottavasti tältä reissulta tulee puhtaat paperit ja säästyn uusilta diagnooseilta. 

Kurkistus kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin maailmaan

Jos ihmisiltä kysytään, mikä heille on tärkeää elämässä, monelle yksi tärkeimmistä asioista on terveys. Mitä sinun mielestäsi terveys sitten on ja mitä se tarkoittaa? Moni varmasti ajattelee, että se on sairauksien poissaoloa. Niin minäkin olen ajatellut, mutta käytyäni kuuntelemassa keskiviikkoiltana Paula Heinosen luennon en ole enää samaa mieltä. Terveys on paljon enemmän. Se on energistä hyvinvointia, työn tekemisen iloa ja aktiivisen vapaa-ajan viettämistä läheisten kanssa. Terveys on hyvää oloa. Tällä hetkellä en voi sanoa itse olevani terve. Olen iloinen, että menin  kuuntelemaan Paulan luentoa. Tällä luennolla minulle selvisi se tosiasia, että sairaus on oire,  joka kertoo, että kehossa on jotain vialla. 

Sairauksien taustalta löytyy syitä, mistä ne johtuvat ja mikä niitä aiheuttaa. Itse olen taistellut kilpirauhasongelmien kanssa jo vuosia. Minulle kilpirauhasen vajaatoiminta on syntynyt vuosien kuluessa pikku hiljaa pitkittyneen kilpirauhasen tulehduksen vuoksi. Olen syönyt nyt jo useamman vuoden tyroxiinia, koska oma kilpirauhaseni ei sitä enää itse pysty tuottamaan. Lääkehoito on minulle välttämätöntä, mutta sen lisäksi voin edesauttaa omaa terveyttäni omilla valinnoillani. Valinnoilla, joiden avulla minun on mahdollista voida paremmin. Yksi tärkeimmistä valinnoista on puhdas ja oikeanlainen ruoka. Tiedän, että oma ruokavalioni on tähän asti ollut hyvinkin epäterveellistä. Ruokavalioni on sisältänyt liikaa rasvaa ja höttö hiilareita sekä turhaa sokeria. Luennolla minulle selvisi, mikä yhteys ruokavaliolla on kilpirauhaseeni. 

"Funktionaalinen lääketiede on tieteeseen ja vankkaan tutkimustietoon perustuvaa terveydenhoitoa, jossa yhdistyvät muun muassa biokemia, mikrobiologia sekä fysiologia. Funktionaalinen lääketiede ei ole vaihtoehto perinteiselle lääketieteelle. Se on erinomainen lisä perinteisen lääketieteen rinnalla, kohti tehokkaampaa kroonisten ja monimuotoisten sairauksien hoitoa ja ennaltaehkäisyä". Funktionaalisessa lääketieteessä ei keskitytä oireisiin, vaan siinä hoidetaan sairauksien taustalla olevia syitä yksilöllisesti laadittujen hoitojen avulla ja juuri tätä hoitoa on  mm. terveellisempi ja puhtaampi ruokavalio. Jokaiselle meistä on elämämme aikana muodostunut oma tapamme syödä. Usein nuo tavat ovat juurtuneet meihin tosi tiukasti kiinni, jonka vuoksi ainakin minun on todella haasteellista lähteä muuttamaan omia ruokailutottumuksiani. Luennolla minulle kuitenkin muodostui selkeä kuva siitä, kuinka monet eri asiat vaikuttavat toisiinsa eikä kaikki olekaan niin yksiselitteistä kuin voisi kuvitella. Erilaiset asiat, kuten esimerkiksi stressi, kilpirauhanen ja suolisto, ovat kaikki yhteydessä toisiinsa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja juuri tämän asian hoksaaminen auttoi ainakin minua ymmärtämään, mikä merkitys esimerkiksi ruokavaliolla on meihin. 

Paula Heinonen on valmistunut vuonna 1986  Helsingin teknillisestä korkeakoulusta (nykyinen Aalto-yliopisto) soveltavan mikrobiologian, soveltavan biokemian ja teollisuustalouden diplomi-insinööriksi. Jatko-opintoinaan hän on suorittanut  tekniikan lisensiaatin tutkinnon pääaineinani soveltava mikrobiologia, biotekniikka ja elintarviketeknologia sekä ammatillisena sivuaineena teollisoikeudet. Valmistuttuaan Paula on toiminut tutkijana sekä teollisoikeuspäällikkönä ja vuodesta 1997 asti hän on luennoinut kymmenille tuhansille ihmisille työhyvinvoinnista, ravitsemuksesta ja erilaisista terveysongelmista ympäri Suomea. Kyseessä ei siis ole mikään huuhaa-tyyppi, vaan alan ammattilainen, jolla on oikeasti tietoa näistä asioista. Pitkä työura tutkijana ja teollisoikeuspäällikkönä on antanut Paulalle loistavan pohjan ymmärtää ravitsemuksen, suolistoterveyden ja biokemiallisten prosessien välisiä yhteyksiä. Lisäksi hän on omien sairauksiensa kautta elävä esimerkki siitä, kuinka FLT:n avulla voi saada apua ja voida paremmin. 

Paula Heinosen luentoa Stressi, Kilpirauhanen & Suolisto on mahdollista päästä kuulemaan marraskuussa ainakin Jyväskylässä ja Joensuussa. Suosittelen lämpimästi tätä luentoa, jos aihe on vähänkin ajankohtainen sinulle. Minulle luento ainakin selkeytti ajatuksia ja auttoi ymmärtämään asiayhteyksiä.  Omalla kohdallani nyt on aika lähteä tekemään uusia valintoja, jotka auttavat minua voimaan paremmin ja jonain päivänä saavuttamaan tavoitteeni olla terve. Tie tulee olemaan pitkä ja varmasti kivinen, mutta uskon, että sen kulkeminen kannattaa. 

* Paula Heinosen kuva lainattu hänen fb-sivuiltaan. Kuva Janne Aaltonen

Niin ne joulunpyhät taas menivät ja arki alkaa. Meillä joulu meni ihan hyvin...kotoillen, sukulaisia tapaillen ja rentoillen. Minun kohdallani varsinkin rentoillen, koska olin joulunakin hyvin väsynyt. Joka päivä tuli nukuttua myös päikkärit, kun uni vain vei minusta voiton.

Mua alkaa kyllä jo pikku hiljaa niin tympiä tämä jatkuva väsymys. Kun sain viime heinäkuussa diagnoosin, että sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa, olin äärimmäisen helpottunut ja iloinen. Kuvittelin, että oloni korjaantuu heti tai ainakin todella pian, kun kerta sain lääkkeetkin. Niin ei ole kuitenkaan käynyt, vieläkään. En osannut kuvitellakaan kuinka pitkä prosessi minulla olisi edessä ennekuin vointini paranisi.

Kun muutosta parempaan ei ole tapahtunut, olen ollut todella maissa. Mikään ei kiinnosta, en oikein jaksa innostua mistää ja vaikka aamulla suunnitelisin tekeväni jotain töiden jälkeen, niin palatessani kotiin olen niin väsynyt, että en vain pysty tekemään mitään. Ajatus ei oikein meinaa kulkea, muisti pätkii (teen paljon muistiinpanoja), silmät painuvat väkisin kiinni ja lopulta uni vie jälleen kerran voiton. Otan iltapäikkärit olohuoneen sohvalla, että jaksan hilata itseni yläkertaan yöunille.

 Huomaan joutuvani selittelemään lähipiirilleni sitä, mistä aikaansaamattomuuteni ja väsymykseni johtuu. Itsekään en osaa mieltää tätä kaikkea vielä sairautena, vaan ajattelen tätä laiskuutena. Tämä väsymys kun ei kuitenkaan nukkumalla vähene. Se vain jatkuu, vaikka nukkuisin kellon ympäri joka yö. Väsymykseni ei välttämättä näy päällepäin. Ainut asia, miten tämä näkyy päällepäin on se, etten vain jaksa olla kokoajan positiivinen. Väsymys tekee ärtyiseksi, kun mikään ei onnistu.

Ette voi úskoa, kuinka paljon mä haluaisin tehdä kaikkea, mutta kun mä en töiden jälkeen pysty mihinkään muuhun kuin nukkumiseen. Välillä kuvittelen, millaista elämä olisi ilman jatkuvaa väsymystä. Voin vain kuvitella sen olevan ihan mielettömän ihanaa. Tuntuu, että elämäni lipuu ohi, kun pystyn keskittymään vain olemaan elossa. Eniten minua ärsyttää se, että en jaksa harrastaa enää liikuntaa ja se näkyy. Tällä hetkellä painoni on korkeammalla kuin koskaan. Kolme vuotta sitten pudottamani 20 kiloa ovat tulleet kaikki takaisin korkojen kera ja se ärsyttää. Tunnen kuinka ihmiset katsovat minua ja kuvittelen ainakin heidän ajattelevan, kuinka olen laiskuuttani antanut itseni taas lihoa entisiin mittoihini. Olen ylipainoinen, reilusti ja tiedän sen, mutta tällä hetkellä en vain pysty käymään kuntosalilla enkä harrastamaan säännöllistä liikuntaa.

Tänä aamuna nostin itse tyroksiini annostani, koska seuraava kilpirauhaskontrolli on vasta maaliskuussa. Näin ei varmasti saisi tehdä, mutta en vain voi odottaa maaliskuulle. Aion itse hakea itselleni sopivan annostuksen. Tästä tänään ottamastani määrästä puhuttiin jo heinäkuussa lääkärin kanssa, joten tiedän, ettei se minua tapa. Annostuksen lisääminen on minulle pienen pieni toivon kipinä. Uusi alku, joka toisi minulle paremman olon ja muuttaisi elämän laatuni paremmaksi tai ainakin toivon niin!

Itkupotkuraivarit ja gluteeniton vispipuuro

Täällä meillä päin koululaisilla on tällä viikolla syyslomaviikko. Meillä syyslomasta ei ole ollut tietoakaan, kun miehen lapset ovat olleet äidillään ja tulevat vasta perjantaina meille. Minun tytölläni ei tänä vuonna syyslomaa olekaan, kun monien tapahtumien jälkeen onkin tämän syksyn töissä eikä koulun penkkiä kuluttamassa. Miehen kanssa ollaan siis oltu tämä viikko töissä ihan normaalisti. Aina ei meillä nuo työvuorot satu yksiin, vaikka työmatka onkin sama. Niinpä sitten melkeinpä päivittäin odotellaan toisiamme puolin ja toisin. Minulla onkin tällä viikolla ollut sitten töiden jälkeen vähän aikaa itselleni ♥ Olen ehtinyt käymään kampaajalla siistityttämässä hiukseni ja ostamassa itselleni pari työpuseroa, kun tuntuu taas siltä, että mun vaatekoreista ei kertakaikkiaan löydy enää mitään päälle pantavaa.

Tässäpä taas hyvä aasinsilta mun viime päivien fiiliksiin. Olen ollut aika masis ja jopa itkuinen viime päivät. Joku ehkä muistaa, kuinka laihdutin pari vuotta sitten nuo mulle huikeat 17 kiloa. Olo oli silloin hyvä ja olin kerrankin tyytyväinen omaan ulkonäkööni. Ainakin näin jälkeen päin ajateltuna olin tyytyväinen. Nyt tilanne on kuitenkin ihan toinen tämän kilpparini vuoksi. Saatuani lopullisen diagnoosin tuosta vajaatoiminnasta, jätin viljat pois ruokavaliostani. Päätös on ollut hyvä ja siitä on ollut apua. Jälkiviisaana voin todeta, että viljat paisuttivat vatsaani entisestään. Lisäksi olen vähentänyt merkittävästi kahvin juontia ja siirtynyt pääosin teelinjalle. Ystävältäni saamien neuvojen mukaan pahasti tulehtuneen kilpirauhaseni vuoksi minun olisi hyvä välttää myös valkoista sokeria, maitotaloustuotteita sekä hiivaa.

Näiden muutosten kanssa en ole edennyt ihan niin hyvin kuin viljojen ja kofeiinin. En toki ole ajatellutkaan kerralla rysäyttää ruokavaliotani uusiksi, vaan vähissä erin niin, että ne olisivat sitten pysyviä muutoksia. Tarkoituksena olisi saada ruokavaliomuutoksilla oma olo mahdollisimman hyväksi. Välillä tulee kuitenkin repsahduksia, mutta aina sieltä montun pohjalta noustaan, vaikka hiukan räpiköidenkin. Tällä viikolla tuota räpiköintiä on tullut taas harrastettua, kun erehdyin menemään vaakaan. Se oli virhe. Viimeisen vuoden aikana painoni on noussut hirvittävät 20 kiloa eikä se todellakaan ylennä mieltä, ei sitten yhtään. 20 kiloa on jo niin paljon, että se näkyy ja tuntuu ihan kenen vaan olossa ja kropassa. Tähän harmitukseen, kun lisätään vielä tuo, ettei vaatekoreista löydy mitään sopivaa päällepantavaa, niin itkupotkuraivarit onkin valmiit.

Jokin aika sitten tuolla blogin facebook sivuilla kerroin kokeilevani tehdä gluteenitonta vispipuuroa. Lupasin laittaa ohjeen tänne blogiin, jos puurosta tulee hyvää. Hyväähän se oli, joten tässä vielä loppuun lupaamani ohje :))

 Puolukka-vispipuuro

1 litra vettä
3,5 dl puolukoita
2 dl karkeita riisijauhoja
0,6 dl sokeria

Keitä puolukoita noin 10 minuuttia vedessä. Siivilöi liemi ja vispaa joukkoon jauhot. Keitä 10-15 minuuttia. Mausta sokerilla, anna jäähtyä ja vatkaa vaahdoksi.

Itse laittaisin ensi kerralla vähän enemmän sokeria kuin ohjeessa on, mutta se on niin makuasia. Kannattaa kokeilla, niin hyvää ♥

Uusi viikko ja uudet tuulet ♥

 

Se olis taas maanantai. Viikonloppu takana ja uusi viikko aluillaan. Ihanan aurinkoinen sää helli meitä koko viikonlopun. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin. Ei enää helteinen, vaan syksyisen lämmin ♥ Mä tykkään tosi paljon syksystä ja varsinkin juuri tuollaisista syksyisen lämpimistä päivistä. Ei ole enää kesä, mutta on kuitenkin lämmin. Viikonloppuna tuli oltua vähän ulkonakin, jota en ole tänä kesänä juurikaan harrastanut. Maalasin. Sekin tuntui mukavalta. Oloni on siis korjaantunut nyt elo-syyskuun vaihteessa jonkin verran. Olen jaksanut vähän taas puuhastella kaikenlaista kotosalla ja kiinnostus ylipäätään tehdä jotain on palannut. Se tuntuu tosi hyvältä. Aika kauan tässä kesti ennekuin mitään muutosta alkoi tapahtumaan. Olin jossain kohden jo melkein luovuttamassa, kun muutosta voinnissa ei tapahtunut. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!!

Syksyn tulle minut on myös vallannut mieletön sisustusinspis. Tavarat ovat vaihtaneet paikkaansa kotona, ideoita pursuu ja pikku hiljaa niitä myös toteuttelen miehen avustuksella. Kodinhoitohuoneeseen saatiin korihyllyjen päälle yhteinäinen työtaso. Nyt on vähän laskutilaa ja paikka, missä voi viikata liinavaatteita. Hyllyjen eteen tulee verhot, kunhan mies saa laitettua siihen kiskon niitä varten. Laittelen sitten kuvia, kun valmistuu. Toissa viikonloppuna maalasin jo veljeltäni hakemani heinäseipään. Minulla oli ensin tarkoitus laittaa se vaakatasoon roikkumaan terassille ja siihen valot sekä muutama lyhty, mutta olikin sitten liian pitkä sinne. Noh, säästän idean ensi kesälle, kun isompi terassi valmistuu talon toiseen päähän. Niinpä laitoin heinäseipään sitten vain pystyyn kuistin nurkkaan ja ripustin siihen nuo ihanat Happy Lightsit ♥ Ihan kiva noinkin :))

Nyt katsomaan Emmerdalea ja sitten mankelointiurakan kimppuun. Jos saisin mankeloitavien kasaa edes vähän pienemmäksi, huoh...

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille :))

Kuulumisia

Heippa kaikille :))

Täällä ollaan taas. Kiireinen viikko on vaihtunut yksinäiseen viikonloppuun. Mies lähti jo torstaina tämän kauden viimeiseen SM-rata-autokisaan ja tällä kertaa poikakin pääsi mukaan. Voitte arvata, kuinka innoissaan oli. Noh, kukapa ei olisi? Mäkin oisin, jos pääsis johonkin viikonloppureissuun. Tänä kesänä ollut vähän ankeeta sen suhteen, kun en missään ole päässyt käymään...siis reissussa. Mutta ruikutukset sikseen...tyttö meni viikonlopuksi kaverille ja miehen tyttö leirille, joten olen koko viikonlopun ihan yksin. Joskus sitä yksinoloa kaipaa, mutta nyt tällä kertaa se vähän ahdistaa jostain syystä. Kotona olis kyllä hommia, mitä vois tehdä, mutta katsotaan nyt, mitä saan tehtyä. Eilen illalla maalasin kuitenkin yhden heinäseipään sen jälkeen, kun kotiuduin ystäväni luota iltateeltä. 

Mun olo on korjaantunut viime viikkojen aikana jonkin verran. Väsymys on jo helpottanut enkä tarvitse enää töiden jälkeen päiväunia. En tiedä onko uudistuneen ruokavalion, rautakuurin vai thyroksiinin ansiota tai kenties kaikkien?! Olen siis siirtynyt gluteenittomaan ruokavalioon. Ainut kotimainen vilja, mitä syön on kaura (joka-aamuinen kaurapuuroni). Lisäksi olen jättänyt kofeiinin pois kokonaan sekä vähentänyt sokerin ja maitovalmisteiden käyttöä. Yllättävän helposti on kaikki onnistunut tähän mennessä. Gluteeniton ruoka on maistunut tosi hyvin eikä entinen kahviholisti ole kaivannut kuin muutaman kerran kupillista kahvia. Ennen söin terveellisemmin laihduttaakseni, mutta nykyisin teen niin oman terveyteni vuoksi.

Tänään menen pitkästä aikaa kampaajalle. Jouduin perumaan alkuviikosta olleen aikani, mutta onnekseni sain tälle päivälle uuden ajan. Menen kylläkin nyt eri kampaajalle, joten nähtäväksi jää, millaisella lookilla sieltä kotiudun. Mitäs teillä on suunnitteilla viikonlopuksi?

Palataan pian :))

Valoa tunnelin päässä

Niin se on taas perjantai ja työviikko ohi! Viikolla blogi on elänyt hiljaiseloa, koska voimavarani eivät ole riittäneet iltaisin töiden jälkeen kuin syömiseen, nukkumiseen ja Emmerdaaleen. Olen kyllä käynyt lukemassa ja vastaamassa teidän kommentteihinne. Kiitos niistä! Jokainen on tärkeä ♥

Ihanat kukat Ystävältä ♥

Pidemmän aikaa blogiani lukeneet muistavatkin, kuinka alkuvuodesta hakeuduin jäätävän väsymyksen ja alakuloisuuden vuoksi työterveyshuoltoon. Nyt kaikki tarvittavat tutkimukset on viimeinkin tehty ja saatu selvyys todellisesta terveydentilastani sekä selvitetty syyt minua vaivanneisiin oireisiin. Sairastan siis kilpirauhasen vajaatoimintaa. Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) syntyy, kun kilpirauhanen ei enää pysty tuottamaan riittävästi kilpirauhashormoneja. Kilpirauhashormoni (tyroksiini) ylläpitää kehon aineenvaihduntaa ja vaikuttaa kaikkiin kehon soluihin, joten mahdollisia oireita on paljon. Vaikeassa vajaatoiminnassa oireet ovat yleensä selkeitä, mutta koska ne tulevat usein hitaasti ja salakavalasti, niihin voi tottua eikä oireita osaa liittää sairauteen. Uskon, että minulle on käynyt juuri näin. Vasta-ainekoe (S-TPO) vahvistaa minun kohdallani juuri tämän. Oma arvoni on reilusti yli viitearvon ja kertoo sen, että minulla on kilpirauhasen autoimmuunitulehdus. Tässä tapauksessa kilpirauhanen vähitellen vuosien kuluessa surkastuu jolloin kehittyy kilpirauhasen vajaatoiminta. Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) on suhteellisen yleinen sairaus. Naisilla kilpirauhasen vajaatoiminta on 4-8 kertaa yleisempi kuin miehillä ja riski kasvaa iän myötä.

Hoitokeino tähän on thyroksiinilääkitys. Minun kohdallani se on aloitettu reilu kuukausi sitten, mutta oikea lääkeannostus on vielä vähän hakusessa. Pahimpien oireiden pitäisi kuitenkin alkaa jo pikku hiljaa lääkärin mukaan helpottaa. No, ei ainakaan väsymys ole poistunut! Kaikki labrakokeet oli viitearvojen puitteissa, joten kaiken pitäisi olla kunnossa eikä lääkäri osannut sitten sanoa, miksi minua aina vaan väsyttää. Niinpä otin sitten ohjat muutaman ystävän avustuksella omiin käsiini ja aloin tekemään johtopäätöksiä ihan itse. Oikeastaan aika helposti selvisikin, että minun melko alhainen Hb saattaakin olla väsymykseni syy. Raudanpuute ja anemia ovat nimittäin varsin yleisiä oireita kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsiville. Nyt on haettu apteekista rautatabletteja ja mä niiin toivon, että väsymys alkaisi jo pian helpottaa.

Raudan lähde omasta yrttilavasta

Jatkuva väsyminen ja sen mukanaan tuoma olotila on mennyt kohdallani jo siihen pisteeseen, että alan olla valmis tekemään oman hyvinvointini eteen mitä tahansa. (Miksi ihmisen pitää aina vetää viimeiseen asti vanhoilla menetelmillä ennekuin uskoo?) Kilpirauhasen vajaatoimintaan ei voi elintavoilla tai muulla itsehoidolla vaikuttaa, vaan hoitona on tuo tyroksiinihormoni, jota nautitaan tabletteina kerran päivässä. Tämän lisäksi monet suosittelevat tulehdusta hillitsevää ruokavaliota. Kofeiini, sokeri, hiiva, viljat sekä maitotuotteet ylläpitävät tulehdusta elimistössä.Vielä vuosi sitten en esimerkiksi olisi voinut kuvitellakaan, että luopuisin kahvista. Nyt olen siihen täysin valmis. Kahvimuki on siis vaihtumassa teekuppiin ja muutenkin tulen kiinnittämään huomiota jatkossa enemmän siihen, minkä verran käytän esimerkiksi viljoja ja sokeria ruokavaliossani. Miksikään totaalikieltäytyjäksi en ole ryhtymässä, mutta jos pystyisi edes olemaan kohtuukäyttäjä, niin sekin olisi jo iso muutos ja varmasti hyvä asia. Onko tälläisestä sitten mitään hyötyä? Se jää nähtäväksi.

Tavarat vaihtaa omistajaa

Niin ne on sitten kesälomat pidetty tältä kesältä. Maanantaina koitti jälleen mulle arki ja aikaiset herätykset. Hiukan on ottanut koville, mutta olen selvinnyt. Kilpparilääkitys ei toimi vielä, joten olo vaatii työpäivän jälkeen pikku unet, että jaksaa sitten olla illan. Mitään ihmeitä en tosiaankaan ole iltaisin kotona tehnyt. Pikku askareita vain voimien ja jaksamisen mukaan.

Kuten kuvista voi arvata ja ne, jotka seuraa mun instagram tiliä tietävätkin jo, että kuvissa oleva ihanuus kotiutui meille eilen. Olen vuosia ihastellut toisissa blogeissa noita kaupan vanhoja vaakoja. Niissä on vaan sitä jotain. Kauan olen haaveillut, että saisin itsellekin tuollaisen. Niitä ei kuitenkaan ole hirveästi ollut tarjolla. Olin jo luopunut toivosta, kunnes sunnuntaina pistäydyin ihan pikaisesti Tori.fi:ssä. Siellä tämä ihanuus tuli ihan sattumalta vastaan. Hinta oli todella edullinen hyvään kuntoon nähden ja vielä ihan tästä läheltä. Laitoin heti myyjälle viestiä ja lupasin ostaa sen näkemättä, vaikkei mulla sillä hetkellä edes ollut latin latia rahaa. Mutta niinhän se kai menee, että kun sisustushörhö näkee jotain, mikä on pakko saada, se ostetaan vaikka mikä olisi. Ainahan perhe voi olla muutaman päivän vähän vähemmälläkin ruoalla, hih...

Mä alan pikku hiljaa todellakin uskoa siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Sehän täällä blogissakin on ainakin pidemmän ajan mua seuranneille tullut selväksi, että meillä eletään ihan kädestä suuhun. Mies oli sunnuntaina pihakirppiksellä myymässä tekemiään puutöitä ja ylimääräistä kodin tavaraa. Vaikka paikalla taisi olla yhtä paljon ostajia kuin myyjiäkin, teki mies tuolla ihan hyvän tilin. Lisäksi minä sain myytyä tuolta makkarista pois sen klaffilipaston, kun ei sille sitten loppujen lopuksi ollutkaan niin paljon käyttöä kuin olin ajatellut. Niimpä tavaran vaihdettua hiukan omistajaa, mulla oli ihana, uusi vaaka ja perheelläkin sitten loppujen lopuksi sitä ruokaa. 

Mutta ettei nyt liian helpoksi menisi tämä meidänkään elämä, niin ruohonleikkurin moottorihan se sitten meni ja poksahti. Mä olenkin ollut pieni pelko persuksissa jo pidemmän aikaa ja ajatellut, että milloinkohan se kosahtaa. Noh, nyt se sitten kävi! Meillä tuota leikattavaa on tosiaan niin paljon, että pakko on olla tuollainen ajettava leikkuri. Uudet on ihan älyttömän kalliita. Onneksi mies löysi netin kautta tuohon vanhaan meille uuden, mutta siis käytetyn koneen. Sitä lähti heti työpäivän jälkeen tänään sitten hakemaan. Onni on myös, että osaa sitten itse vaihtaa sen. Pitäkäähän peukkuja, että loppuviikosta kone taas hyrrää tuolla pihalla. 

Että tälläistä tänne tällä kertaa :))

Ahkeran miehen uusin projekti ja vähän muutakin

Meillä mies jaksaa ahertaa ja emäntä yrittää suoriutua pakollisista. Mun väsymyksen ja kaikkien mahdollisten oireiden syy on vihdoin puolen vuoden tutkinnan ja seurannan jälkeen selvinnyt. Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa. Ties kuinka kauan olen sitä jo sairastanut, kun en ole osannut yhdistää oireita tuohon sairauteen, vaan olen oppinut vain pikku hiljaa elämään niiden kanssa. Nyt lääkitys on aloitettu. Sehän tulee sitten kestämään koko loppuelämän. Nyt vain toivon, että annostus saadaan mahdollisimman pian kohdilleen ja oikeaksi, että elämä alkaisi pikku hiljaa voittaa ja jaksaisin töiden jälkeen tehdä muutakin kuin pidellä sohvaa selässäni. 

Mutta nyt siihen, miksi aloin tätä postausta kirjoittamaan eli miehen uusin projekti, roskiskatos. Vielä ei ole valmista, mutta muutaman kuvan myötä vähän esimakua tulevasta.

Kaikki puutavara tähän mennessä on kierrätysmateriaalia eli vanhasta autotallista purettua. Maaliakin oli vanhastaan jäljellä. Valutarpeet (valmispetoni, lattarauta) ja nuo "piikkijalat" on vain nyt ostettu (43e). 

Sadekin on taas yön aikana lakannut eli mies voi jatkaa pihalla puuhastelua tänäänkin, hih...ja emäntä hyppää kohta auton kyytiin ja lähtee viettämään tyttöjen päivää ♥ 

Mukavaa sunnuntaita sinullekin ♥