Korona ja minä

7.4.2020

Korona virus on pistänyt maailman sekaisin. Täällä meillä suomessakin on eletty jo useamman viikon ajan poikkeusoloissa ja koko Uusimaa on eristyksissä muusta maasta. Itselläni olo tämän meille täysin uuden tilanteen kanssa on ollut jotenkin tosi epätodellinen. Kun ei tälläistä ole aiemmin kokenut, ei tätä meinaa tänä päivänä uskoa todeksi nytkään. Joka päivä toivon, että tämä olisi vain pahaa unta, joka on ohi, kun avaan taas aamulla silmäni.

Lukuisat ihmiset ovat sairastuneet ja kuolleetkin tähän ihmeelliseen virukseen. Se tuntuu pelottavalta ja siksi rehellisyyden nimissä olen ajatellut asiaa mahdollisimman vähän. En lue juurikaan lehtikirjoituksia aiheesta enkä katso dokkareita. Joku voi ehkä kummaksua tapaani toimia, mutta uskon, että siitäkin huolimatta saan tietooni väkisinkin sen kaiken tarpeellisen, mitä minun pitää tietää. Käyn kuitenkin töissä entiseen tapaan turvatakseni hätätyössä työskentelevien vanhempien työssäkäynnin hoitamalla heidän lapsiaan.Työpaikalla infoa tulee runsaasti ja käsidesi kuivattaa käteni koppuroiksi. Työtäni ei voi tehdä etänä eikä lapset ymmärrä turvaväliä. 

Omassa elämän tilanteessani suurin menetys on ollut se, että olen joutunut luopumaan ihmiskontakteista. Olen sosiaalinen ihminen. Minulla on ystäviä, joita tapaan melko usein ja joiden kanssa teen vapaa-ajallani meitä kiinnostavia asioita. Tykkään istua kahvilassa neulomassa ja käydä elokuvissa. Kotini ovi on aina avoinna ystävilleni ja ennenkaikkea lapsilleni ja heidän lapsilleen. Nyt ovi pitää pitää kiinni enkä tykkää siitä yhtään. Haluaisin, että ihmiset tulisivat ja menisivät vapaasti mielensä mukaan. Nämä ovat minulle todella tärkeitä asioita ja kun niitä ei ole, elämä tuntuu tosi tyhjältä eikä minua juurikaan lohduta nyt se, että en ole yksin tämän asian kanssa. 

Suurin huolenaiheeni tässä vallitsevassa tilanteessa on kuitenkin sairaanhoitajana työskentelevä tyttäreni. Yhden iltapäivän pikakoulutuksella hän siirtyi tekemään kolmivuorotyötä tehostetun hoidon puolelle. Eniten sydäntä riipaisee tyttäreni ahdistus, epätoivo ja pelko tässä tilanteessa. Kahdeksan tunnin työvuoro täysi suojavarustus päällä. Jatkuva jano, mutta et voi juoda, ettei tarvitse käydä vessassa ja kulkea ns. turhaan puhtaalta puolelta likaiselle puolelle, kun muutenkin on kokoajan huoli siitä tulevatko suojavarusteet riittämään. Joka päivä hän altistaa itsensä coronalle ja pelkää, että jonain päivänä saa itse tartunnan. Mitä siitä sitten seuraa ja miten sen jaksaa ja kestää? Sitä ei kukaan tiedä. Sen kuitenkin itse tiedän, että suurin unelmani tällä hetkellä on, että tämä painajainen olisi pian ohi. 

12 kommenttia:

  1. Se on aivan järkevää "suojella" itseään liialta koronauutisoinnilta, jos kokee uutiset kuormittavaksi tai kokee, että ajatukset kiertävät liikaa siinä, mitä Suomessa/maailmalla on koronan suhteen tapahtunut. Eli olet intuitiivisesti varmastikin valinnut itsellesi parhaimman strategia.

    Ihmiset, jotka nauttivat sosiaalisista suhteista, ovat nyt paljon kovemmalla kuin introvertit. Minäkin kaipaan niin mahdollisuutta tavata ystäviä, lounasravintoloita ja mahdollisuutta liikkua vapaasti.

    Tsemppiä arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Rva Kepponen ♥ Ystävät ovat minulle tosi tärkeitä, samoin läheiseni. Kaipaan kovasti heidän tapaamistaan ja yhteistä aikaa heidän kanssaan.

      Poista
  2. Noita uutisia tulee tosiaan niin paljon ja joka hetki, että vähänkään herkempien on ehkä syytä rajoittaa uutisten kuuntelemista ja katsomista. Itse olen kotona viihtyvää tyyppiä, eikä minulle tämä tilannekaan tuota suurempia hankaluuksia, paitsi niin että lapsia ja lastenlapsia ei nyt tavata. En tiedä olemmeko liiankin varovaisia tässä suhteessa, mutta näin olemme toimineet. Me pääsemme onneksi mökille vapasti, kun matka kotoa sinne on ainoastaan viitisentoista kilometriä.
    Jaksamista sekä sinulle että tyttärellesi, joka toimii tärkeässä osassa korona-viruksen leviämisen rajoittamiseksi, vaikkakin sitten oman terveytensä alttiiksi asettaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina ♥ Minäkään en ole tavannut lapsenlapsiani näiden rajoitustoimien aikana. Ikävä on kova. Kotona oleminen on minustakin ihan kivaa ja ok, mutta jos kun sitä on nyt kokoajan eikä pääse mihinkään, niin se vähän rassaa.

      Poista
  3. Tsemppiä sinulle ja meille kaikille tähän poikkeustilanteeseen. Pidetään turvavälit, niin hyvin kuin pystytään, pestään käsiä ja käytetään desiä, otetaan toiset huomioon ja soitetaan ystäville kun ei voida nähdä. Kyllä me selvitään tästä yhdessä, on katsottava tulevaisuuteen, kyllä se aurinko sieltä vielä näyttäytyy, yhtä kauniina kuin sinun kuvissasikin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisa, kannustavista ja positiivisista sanoistasi ♥ Yhdessä me selviämme tästä ja jotain parempaa on vielä edessä.

      Poista
  4. Mun on ollut myös pakko rajoittaa tulevaa tietomäärää enkä pysty edes katselemaan kaikkia noita tiedotustilaisuuksia. Miehen tytär myös sairaalassa, toinen kaupassa huolehtimassa että kanssaeläjillä riittää ruokaa. Itse olen jo neljä viikkoa työskennellyt pääosin kotoa käsin ja näillä nyt mennään. Eniten taidan kuitenkin pelätä oman esikoiseni puolesta, tämän asuessa puolisonsa kanssa keskellä Lontoota nyt. Kun mitään et voi tehdä -se tuntuu pahimmalta nyt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että huoli ulkomailla asuvasta esikoisesta on varmasti kova. Aina niiden lasten puolesta vähän on huolissaan ja toivoo, että heillä olisi kaikki hyvin. Voimia ja jaksamista sinulle ♥

      Poista
  5. On tämä tilanne kyllä todella kamala. Minä teen samoin kuin sinä, en juuri lue uutisia, enkä katso niitä. Töistä tuleva info saa riittää. Tänään juuri mietin tuota turvaväliä, kun sylissä tuhisi pieni juuri herännyt lapsi, joka hieroi unista naamaansa minun puseroon ja sanoi moi Outi! Ei onnistu turvavälit ei, mutta eihän meidän työtä voisikaan tehdä turvavälejä pitäen.
    Tsemppiä sinulle ja isosti jaksamista tyttärellesi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Outi ♥ Meidän työssä tuo turvaväli ei toteudu, kun lapsia ei ihan etänä voi hoitaa. Outi, myös me teemme tärkeää ja arvokasta työtä, kun takaamme hätätyössä työskentelevien vanhempien työssä käymisen. Voimia sinullekin ja pysytään terveinä ♥

      Poista
  6. Aluksi ahmin tietoa ja olin lamaantunut. Nyt kerran päivässä kurkin infot ja muuten en enää ahmi, koska aiheutti univaikeuksia ja ahdistuneisuutta ja toki se ahdistuneisuus on siellä taustalla. Koska onhan tässä kova huoli maailman menosta ja läheisistä ja jos korona iskee perheeseen, miten kaikki selviää siitä.

    Sydämellistä viikon jatkoa Krisse ja tsemppiä ja pysy terveenä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiia ♥ Kukaan ei voi tietää, miten kukin reagoi tähän outoon virukseen, jos sen tartunnan saa. Juuri tämän vuoksi kannamme niin suurta huolta läheisistämme. Voimia ja jaksamista sinunkin arkeesi, Tiia ♥

      Poista

Kommenttilaatikkoni on avoin kaikille kommenteille. Kiitos, että lähetit rakentavan kommentin!

Vastaan Sinulle mahdollisimman pian!

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan