Välipäivien puuhasteluja

31.12.2019

Vuoden viimeinen päivä on aluillaan ja eilen alkoi jälleen arkinen aherrus töissä. Meillä toki on töissä vielä paljon niin lapsia kuin aikuisiakin lomalla, joten toiminta on sellaista hyvin joulun välipäiviin sopivaa rentoa meininkiä. Kotona joulun välipäivät ovat menneet myös hyvin rennosti ja olemme miehen kanssa puuhastelleet molemmat itselle tärkeitä asioita. Mies on lukenut ja minä olen neulonut.

Sain joululahjaksi Jonna Nordströmin uuden neulekirjan Villasukkarakkautta. Kirja on ilmestynyt juuri joulun alla ja se on saanut kovan suosion meidän neuleharrastajien joukossa. Kirjaa on kai jo neljäs vai peräti viides painos tulossa myyntiin. Olen viime talvena neulonut muutamia villasukkia Jonnan ohjeilla ja tätä kautta rakkaus JonSukkiin on syntynyt. JonSukat ovat kivoja neulottavia ja tälläinen aloittelevakin neuloja osaa niitä tehdä. Lisäksi nyt tässä kirjassa on hyvät ja selkeät sanalliset ohjeet, joista ymmärtää helposti, mitä milloinkin pitää tehdä. Voin siis lämpimästi suositella tätä kirjaa kaikille neuleharrastajille. 

Koska minulla ei ollut mitään neuletta jouluna puikoilla, aloitin heti tapaninpäivänä neulomisen. Olen pitkään ja monesti ihaillut instagramissa kauniita pipoja, mutta en ole koskaan rohjennut niitä itse neuloa. Nyt päätin kuitenkin tarttua härkää sarvista ja valitsin kirjasta JonttuPipon, jota lähdin sitten neulomaan. Langaksi valitsin tuttuun tapaani Novitan seiska veikan, mitäs muutakaan. Puikkojen koon pidin samana kuin villasukkia neuloessani ja sehän olikin sitten virhe. En ollut lukenut ohjeistusta huolella ja muihin kuin villasukkiin suositellaan tuolle langalle nelosen puikkoja. Pipo tuli kuitenkin tehtyä noilla pienemmillä puikoilla, kun ei muitakaan kotona ollut. Minulla on sen verran tiukka käsiala, että pipon koko ei vastannut ohjeen kokoa ja oli siis minulle vähän liian tiukka. Noh, ei hätää. JonttuPipo oli juuri sopiva tyttärelleni ja hän sai siitä itselleen uuden pipon. 


Perjantai-illaksi sain kutsun Katin luo marttailemaan eli kudin mukaan ja niinhän me sitten neulottiin yhdessä. Paikalla oli vielä kolmaskin ystävämme, joka myös aloitteli villasukkien neulomista kummitytölleen. Samalla Kati neuvoi minulle tuon tupsun teon pipoon, kun minulla ei ollut ihan tuoreessa muistissa sen tekeminen. Tupsukehikon avulla homma onnistui kätevästi ja sunnuntaina olikin sitten pakko ostaa itselle oma, kun kävimme miehen kanssa prismassa. Itseasiassa sain sen myöhäisenä joululahjana mieheltäni yhdessä uusien puikkojen ja valitsemieni lankojen kanssa. Mies ei ollut keksinyt minulle mitään lahjaa jouluksi (on vähän huono näissä) ja itsekin keksin tämän lankalahjaidean vasta joulun jälkeen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt on nelosen puikot ja lisää lankaa tulevia neuleprojekteja varten. 

Miten teidän joulun välipäivät ovat sujuneet? Oletteko jo palanneet töihin vai oletteko vielä lomalla? Mitä olette siis puuhailleet? 

Oikein hyvää uudenvuodenaattoa teille kaikille ♥

Meidän joulu

29.12.2019

Niin on joulun pyhät taas takana ja minulla viimeinen vapaapäivä. Mihin hävisi minun yhdeksän päivän vapaani? No onneksi joulu jatkuu vielä, vaikka työt huomenna alkavatkin. Yhdeksän päivän vapaat ovat olleet ruhtinaalliset ja tänä vuonna sain valmistautua jouluun kaikessa rauhassa, koska minulla ei ollut enää aatonaattona eikä sitä edeltävänä viikonloppuna töitä. Joulun pyhät menivät oikein hyvin ja takana on siis ihana joulu ♥
















Jouluaattona nuorin tytöistämme tuli meille aamupäivällä joulupuurolle avopuolisonsa kanssa. Keitin aamulla tytön toiveesta sekahedelmäkeittoa joulupuuron kanssa. Sekahedelmäkeitosta tulee aina oma lapsuus ja lapsuuden joulut mieleen. Äitini keitti aina jouluksi sekahedelmäkeittoa, jota syötiin ihan sinällään jälkiruokana. Meillä kun ei koskaan ollut lapsuudenkodissani riisipuuroa jouluna. Asuin lapsuuteni maalla ja isäni suosi kotimaisia viljoja, joita itsekin viljeli ja niinpä meillä oli aina joulunakin ohrapuuroa. Olin siitä lapsena hiukan pahoillani ja liekö se syynä, että nykyisin pidän niin paljon riisipuurosta. No oli miten oli, söimme joulupuurot yhdessä, jonka jälkeen siirryimme olohuoneeseen kuuntelemaan joulurauhan julistusta Suomen Turusta. Ennen joulurauhan julistuksen alkamista piti tietenkin veikata, millä sanoilla julistus alkaa. Kuka muistaa? Telkkari oli ollut auki koko aamupäivän, koska meillä katsellaan aina aattona Joulupukin kuumaalinjaa, vaikkei meillä enää olekaan pieniä lapsia, vain lapsenmielisiä aikuisia. Hetken päästä siskoni liittyi seuraamme ja joimme vielä yhdessä joulukahvit. 

Aattoillan vietimme sitten miehen kanssa ihan kahden. Esikoinen vietti joulua oman perheensä kanssa omassa kodissaan ja kaksi muuta tytärtämme nautti jouluateriaa appivanhempiensa luona. Ruokailun jälkeen avasimme miehen kanssa lahjat, joita oli viikon aikana ilmestynyt kuusemme alle. Saimme lahjaksi mm. uudet lakanat, Luin Livingin kylpypyyhkeet ja laudeliinan, omatekoisia hilloja ja joulumakeisia sekä ravintolalahjakortin. Lisäksi mies sai kirjoja, vehnätyynyn ja salmiakkia ja minä sain Marimekon kulhon, vuosikalenterin sekä ihanan neulekirjan, Villasukkarakkautta. Kiitos vielä tätäkin kautta kaikille lahjoista ♥



Joulupäivänä meille sitten kokoontui koko pieni sukuni jouluaterialle. Paikalla olivat lapset, lapsenlapset, sisarukseni sekä äitini eli yhteensä 12 aikuista ja kaksi lasta. Tästä isäni aikanaan aloittamasta perinteestä on pidetty tiukasti kiinni aina näihin päiviin asti. Ehkäpä perinne joskus muuttaa muotoaan, mutta vielä mentiin sen mukaan. Olin erityisen iloinen, että äitini oli mukana joulupäivän vietossa kanssamme ja viihtyi välillä melko kovaäänisessäkin seurassamme niin hyvin. 


Tapaninpäivän vietimme miehen kanssa hyvin rennosti kotona. Mies luki lahjakirjoja ja minä aloin tutkimaan saamaani neulekirjaa ja aloitinpa sieltä ensimmäisen neuleenkin neulomisen. Välillä lämmitimme jouluruokia, joita on muuten vieläkin. Telkkarista on tullut katseltua paljon jouluisia elokuvia ja ohjelmia. 



Miten teidän joulu meni? Onko teillä joitain perinteitä jouluna, joista pidetään kiinni vuodesta toiseen? Olitteko olleet kilttejä? Saitteko mieluisia lahjoja? 

Mukavaa sunnuntaita kaikille ♥

Onko pakko, jos ei haluu?

23.12.2019

Tänään on maanantai, joulu aatonaatto. Monella tänään on vielä työpäivä, mutta minä saan hörppiä aamukahviani muumimukista kaikessa rauhassa joulukuusen katveessa yöpaita päällä ja töppöset jalassa. Juuri tätä olen kaivannut niin paljon. Rauhaa, kiireettömyyttä ja ihanaa joulun tunnelmaa. Jostain tämä saattaa kuulostaa tosi siirappiselta, mutta sellaisesta joulusta minä pidän ja sellaisen joulun minä haluan meille luoda. 














Yritän viimeiseen asti välttää sitä, että joulustressi iskisi päälle. Yritän kitkeä joulustani pois pakkotekemisen. Minusta mitään ei ole pakko tehdä, jos ei halua. Jokainen voi tehdä sellaisia asioita, joista oikeasti ja aidosti tykkää ja haluaa tehdä. Sellaisia asioita, jotka itselle tekevät joulun tai jos ei halua tehdä mitään, sekin on ihan fine. Niin minäkin teen, vain sen olennaisen ja ihan vapaaehtoisesti. En pese saunaa, jos en jaksa tai ehdi, mutta en anna sen asian pilata jouluani. En todellakaan. Joulua ei pidä ottaa liian vakavasti. Pidän joulun perinteistä, mutta ne eivät kuitenkaan ole kiveen kirjoitettuja, vaan niitä voi toteuttaa omassa joulussaan sen mukaan kuin juuri sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Joulu tuntuu ihan yhtä joululta, vaikka perunalaatikko olisikin saarioisten äitien tekemää niinkuin meillä nyt sattuneista syistä tänä vuonna on.


Eilen olimme melkein koko päivän liikenteessä, kun kävimme hoitamassa pukin asioita Lahdessa. Lahjat olisivat menneet perjantaina tyttärenikin mukana sinne, mutta halusin itse mennä käymään lastenlasten luona, koska näemme muutenkin aivan liian harvoin. Oli ihana viettää parituntinen tyttären kodissa, katsella videolta lapsenlapseni joulujuhlaesitystä, juoda yhdessä joulukahvit ja vain olla yhdessä. Ihan parasta. 

Tänään heräsin taas tosi varhain, vaikka vapailla voisin nukkua paljon pidempään. Tulin alakertaan, sytytin joulukuuseen valot ja keitin kahvit. Tunnin päästä mies tuli alas ja hetki sitten kinkku kuului sujahtavan uuniin. Pikku hiljaa, askel kerrallaan menemme lähemmäs joulua ja siinä matkalla puuhastelemme kiireettä viimeisiä jouluaskareita. Katsotaan sitten illalla, mitä olemme saaneet aikaan. 

Mites siellä vaivaako joulustressi vai nautitko jouluaskareista? Onko jouluksi pakko tehdä jotain juttuja vai menetkö fiiliksen mukaan?

Harmittaa, mutta ystävät pelastaa

22.12.2019

Joulu on aina vaan lähempänä. Eilen oli jouluvapaiden ensimmäinen päivä, jonka kulutin pääosin keittiössä.  Olin saanut töissä esimieheni mummin ohjeella leivottua maustekakkua, joka oli ihanan pehmeää ja maukasta. Sain tuon ohjeen ja päätin tehdä sitä myös itse, mutta kaikki ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Kakku ei nimittäin irronnut kunnolla vuokasta ja lopputulos ei esteettisesti ole kovinkaan kaunis. Kakussa itsessään ei ole muuten mitään vikaa. Harmitti. Kyseinen kakkuvuoka menee siis poistoon, koska luulen, että vika oli ehkäpä juuri siinä, että pinta oli jo hiukan naarmiutunut tms. Sitten paistelin kilon taikinan joulupipareita. Aina pitää yksi pellillinen polttaa. Se on kai ihan must, niin nytkin. Harmitti. Illalla leivoin vielä saaristolaisleipää, koska muutama vuosi sitten onnistuin joulun alla sen tekemisessä tosi hyvin. En tietenkään muista enää, millä ohjeella silloin leipiä tein, joten etsin uuden ohjeen. Käytin leipien tekoon kuivahiivaa, jota en ole hieveästi koskaan käyttänyt ja niinhän siinä sitten kävi, ettei se lähtenyt toimimaan. Leivät eivät juurikaan kohonneet. Eivät vuokassa kohotettaessa eikä uunissakaan. En siis vie tänään anopille saaristolaisleipää joulukukkana, vaan marsiin kukkakauppaan ja pulitan 30 euroa kauniiiseen kukkakimppuun. Harmittaa. 

Onneksi eilen tapahtui jotain mukavaakin, vaikka leipomiset eivät onnistuneetkaan. Kaksi ystävääni nimittäin sattuivat tulemaan meille yhtäaikaa vaihtamaan joulupaketteja ♥  Keitin kahvit, leikkasin maustekakun ehjästä kohdasta siivuja, tarjoilin ei palaneita joulupipareita ja tietenkin suklaata ja pähkinöitä vierailleni. Oli ihana istahtaa hetkeksi yhdessä saman pöydän ääreen ja rupatella hetki yhdessä ♥ Tänään suuntaamme esikoisen luo iltapäivällä pukin asioita hoitamaan. Ihanaa nähdä lapsenlapsiakin pitkästä aikaa ♥

Miten sinun jouluvalmistelusi ovat sujuneet? Onko kaikki mennyt suunnitelmien mukaan vai onko tullut vastoinkäymisiä vastaan? 

Hyvää 4. Adventtia kaikille ♥

Kuuluvatko lahjat jouluun?

21.12.2019

Kolme yötä jouluun... Minulla alkoi eilen jouluvapaat. En oikein meinaa edes uskoa tätä todeksi, että saan laskeutua ja valmistautua jouluun ihan kaikessa rauhassa eikä joulun pyhinäkään tarvitse lähteä välillä töihin, vaan voin nauttia kiireettömästä ja tunnelmallisesta joulun ajasta yhdessä läheisteni kanssa. Loma tulee kyllä tarpeeseen, koska sitä ei ole ollut liki vuoteen tai ei siis koko yhdeksän kuukauden aikana, mitä olen ollut nykyisessä työpaikassani. Siitä johtuen eilinen ilta menikin ihan vain ollessa, kun väsymys painoi eikä oikein jaksanut tehdä mitään. Muutaman lahjan kuitenkin taas paketoin jo valmiiksi.

Lahjat ja joulun kaupallisuus puhuttavat varmasti joka vuosi. Itse vuosia kaupan alalla työskennellessäni näin sen ostohysterian, mikä valtasi ihmiset joulun alla. Kauppojen joulu alkaa jo varhain syksyllä eikä sille vaan voi minkään. Se vaan menee niin. Jokainen voi kuitenkin itse vaikuttaa omaan ostokäyttäytymiseensä ja siihen lähteekö mukaan ostohysteriaan. Oma suunnitelmani on joka vuosi se, että hankin lahjat riittävän ajoissa enkä jätä niiden hankintaa viime tippaan, jolloin vältyn myös pakko-ostoksilta, kun ei tarvitse ostaa vain jotain ostamisen pakosta. Minulla ostopakkoa ei lahjoihin kuulu, koska mietin jo kotona ennakkoon hyvissä ajoin, mitä kellekin ostan ja sitten vain marssin kauppaan ja teen ostokseni. Minä en siis lähde koskaan niinsanotuille jouluostoksille kiertelemään ja pähkäilemään, mitä jollekin sattuisi löytymään. 

Kuuluvatko lahjat sitten edes ylipäätään jouluun? Minun mielestäni kuuluvat. Koska pidän yllätyksistä, pidän myös lahjoista. Tottakai lahjoja on ihana saada itsekin, mutta minusta lahjoja on myös erityisen ihana antaa muille. Meillä myös aikuiset saavat lahjoja. Minusta se on yksi tapa osoittaa itselle tärkeille ihmisille, että välittää. Se on myös hyvä tapa kiittää näitä ihmisiä, jotka ovat auttaneet meitä arjessa, pelastaneet pulasta tai muuten vaan tehneet meidän arjestamme astetta helpompaa kulkea. Minulle tulee äärimmäisen hyvä olo, kun saan ja pystyn muistamaan läheisiäni. Lahjan ei tarvitse olla kallis tai jotain hienoa, vaan se voi olla myös itsetehty, kunhan se on hankittu ajatuksella. Moni saa meiltä tänäkin jouluna neulomani villasukat lahjaksi. Tiedän jo neuloessani, mitkä sukat menevät kenellekin. Villakukkia neuloessani ajattelen aina lämmöllä villasukkien saajaa. 

Kuuluuko sinun mielestäsi lahjat jouluun? Ostatteko te lahjoja vain lapsille vai myös aikuisille? Kärsitkö joulustressistä lahjojen vuoksi vai hankitko lahjat jo hyvissä ajoin?

Tunnelmallisia joulun aluspäiviä sinulle ♥

Näin minä tein meille joulun

15.12.2019

Hyvää 3.adventtia sinne kaikille ♥ Tänä vuonna joulu lähestyy nopeammin kuin ehkä koskaan. Tuntuu, etten millään meinaa ehtiä mukaan, mutta ehkäpä se joulu sitten joulun pyhinä tuntuu entistäkin jouluisemmalta, kun jouluttelun on aloittanut vähän myöhemmin kuin normaalisti. 











Itsenäisyyspäivän jälkeen sain miehen avustamana kuitenkin koristeltua jo joulukuusen. Meillä on ollut tekokuusi jo varmaankin viisi vuotta, vaikka aiemmin olin täysin vannoutunut aidon kuusen kannattaja. Aikanaan aina isän kanssa haettiin kuusi omasta metsästä ja lapsuudenkodissani oli siis aina aito kuusi ja niin oli omassakin kodissani vielä pitkään. Sitten tuli joulu, kun kuusen hankinta jäi miehen reissutöiden vuoksi viime tippaan ja tuloksena oli rumin joulukuusi ikinä. Muistan kuinka lapsetkin (jo aikuiset lapset) nauroivat kuuselle ja täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että kyllä minua harmitti. Sinä jouluna päätin, ettei meillä enää ikinä ole rumaa joulukuusta ja seuraavana jouluna marssin prismaan ja ostin ison, vihreän tekokuusen. Kuusessa on valot valmiina, joten niidenkään kanssa ei tarvitse rimpuilla. Ripustelee vain koristeet kuusen oksille. Nauhoista luovuin muutama joulu sitten, kun minusta joulukuusi on kaunis ilman niitäkin, kunhan koristeita on riittävästi. Vuosien varrella palloja on kertynyt jo ihan kivasti eikä uusia välttämättä tarvitse, ellei satu löytämään jotain erilaista koristetta edulliseen hintaan. 


Myös tonttulaatikkoni on täyttynyt ääriään myöden täyteen vuosien varrella. Joka joulu ostan yhden tai kaksi uutta tonttua lisää. Monesti hyödynnän joulukoristeiden alemyynnit ja ostan tonttuja ja muitakin koristeita alennusmyynneistä, jotka alkavat jo hyvissä ajoin ennen joulua. Tällä viikolla ostin ikkunoihin uudet tähdet Honkkarista, kun siellä oli kaikki joulutähdet puoleen hintaan. Ei enää jäänyt montaa euroa tähdille hintaa. Nyt tontut ovat hyppineet hyllyille ja pöydille ympäri kotiamme. Joulu ei siis vaadi välttämättä suuria summia rahaa, jos ei niin halua. Vanhat joulukoristeet käyvät mainioisti jouluisen ilmeen luomiseen vuodesta toiseen. Joulutonttujen tyyli, kun ei muutu miksikään. Tonttu on tonttu ja pysyy.

Vuosien varrella on tullut hankittua myös muutamia led-kynttilöitä. Niitä minulla on kuistilla lyhdyissä sekä olohuoneessa ja kuistilla ihan tavallisten kynttilänjalkojen päällä. Led-kynttilät toimivat pattereilla ja niitä toki tarvitsee sitten olla aina varastossa. Mutta aito tuli on aina kaunis ja siitä tuleva valo. Aitoja pilarikynttilöitä en juurikaan käytä, mutta tuikkuja poltan sitten sitäkin enemmän. Erilaisia tuikkusomisteita on myös kertynyt vuosien varrella useita ja onkin kiva, kun niitäkin riittää joka puolelle kotia. Alimmassa kuvassa näkyvä Perfect Homen Winter lights somiste on tämän syksyn uutuus, jonka sain emännän lahjana pidettyäni syksyllä sisustuskutsut. Olen aina ihaillut tätä somistetta Sydämellä tehtyä-blogin Katjan kodissa ja olen nyt niin iloinen, kun minullakin on tämä kaunis somiste. Sopii minusta ihan täydellisesti meidän vaalean eteisen tunnelmaan. 

Eilen tein pitkästä aikaa vähän suuremman ja paremman siivouksen. Heti tuntui koti paljon mukavammalta olla, kun tietää, että ainakin suurimmat pölyt ja liat ovat poissa. Minä en siivoa kaappeja jouluksi enkä vaihda puhtaita mattoja lattialle, kuten nuorempana tuli tehtyä. Keittiön ikkunaan  minulla on olemassa jouluinen rullakappa, mutta en vielä tiedä viitsinkö vaihtaa sitä tänä vuonna ikkunaan. Ruokailuhuoneen pöydälle silitän jouluisen kaitaliinan lähempänä joulua ja siinä alkaakin sitten olemaan meidän joulu kasassa. Tuikut, kynttilät ja valosarjat päälle, joululaulut hiljaa soimaan taustalle ja voin istahtaa nojatuoliin neulomaan joulukuusen katveeseen. Joulu saa siis tulla.

Miten teillä on valmistauduttu jouluun tai miten sinä luot joulun kotiinne? Siivoatko myös keittiön kaapit jouluksi? vaihdatko lattialle joulumatot ja ikkunoihin jouluverhot? Onko teillä aito vai tekokuusi? 

Ylioppilasjuhlat - jälleen yhtä muistoa rikkaampana

10.12.2019

Meidän itsenäisyyspäivä meni tänä vuonna erityisen juhlallisissa tunnelmissa. Meillä oli, kuten aiemmin olen jo blogissani kertonutkin, nuorimman tyttäreni ylioppilasjuhlat. Meillä oli ihan mielettömän ihanat juhlat ja ihana päivä. Rakastan järjestää juhlia, vaikka niissä aina onkin paljon työtä, mutta se ilo, minkä se juhlien sankarille tuottaa, on aina kaiken vaivan arvoista. Niin nytkin. Tällä kertaa juhlat pidettiin lapsuudenkodissani, jossa veljeni nykyisin asuu. Siellä on enemmän tilaa vieraille kuin rintamamiestalon pienissä huoneissa. Kaunis kiitos siis vielä tätäkin kautta veljelleni ja hänen avovaimolleen siitä, että saimme pitää juhlat heidän luonaan maalla ♥

Juhlallisuudet alkoivat jo torstaina, jolloin sain olla mukana koulun ylioppilasjuhlassa todistamassa, kun tyttäreni lakitettiin ylioppilaaksi. Tuleva itsenäisyyspäivä sinivalkoisine kukka-asetelmineen ja siniristilippuineen teki tilaisuudesta erityisen juhlavan. Torstai, itsenäisyyspäivän aatto, oli vielä normaali työpäivä suurimmalle osalle lähipiiristämme ja kutsuja lähetettäessä oli vielä hiukan epäselvää, mihin aikaan päivästä iltalukion lakitustilaisuus on, joten päätimme pitää ylioppilasjuhlat suosiolla itsenäisyyspäivänä. 

Olimme kutsuneet vieraita kolmessa erässä juhliin. Ensin saapuivat sukulaiset, sitten perhetutut ja viimeisenä vielä muutama tyttären ystävistä. Odotimme kaikki sukulaiset paikalle, jonka jälkeen pidin maljapuheen. Puheen lopuksi kohotimme yhdessä maljan uudelle ylioppilaalle. Puheen pitäminen hiukan jännitti, koska minusta puheiden kirjoittaminen on paljon helpompaa kuin niiden pitäminen. Kun aloin kirjoittaa puhetta, sanat vain tippuivat näppäimistölle toinen toisensa jälkeen. Puheeni meni kuitenkin lopulta ihan hyvin ja sain myös pidettyä itseni kasassa enkä alkanut itkemään, vaikka sitä hiukan pelkäsinkin. Puheeni sai paljon kiitoksia, joka tietysti tuntui hyvältä ja taisi se hiukan herkistää vieraita, kun niin moni kaiveli nenäliinoja taskuistaan puheen aikana. Myös vanhin vävyistäni ja keskimmäinen tyttäristäni piti omat puheensa uudelle ylioppilaalle. Ihanaa, kun nuoretkin haluavat pitää puheita. Arvostan sitä todella paljon.


Ylioppilasjuhlissa oli ensin tarjolla keittoruoka, joka on ollut aiemminkin meillä tapana ylioppilasjuhlissa ja valmistujaisissa. Tällä kertaa tarjolla oli lohikeittoa, jonka mieheni keitti aamupäivällä juhlapaikalla. Keiton kanssa oli tarjolla aitoa ruisleipää, voita ja juustoa. Ruokajuomina oli maitoa, mehua ja vettä. Jälkiruoaksi oli sitten kakkukahvit. Keiton määrän osasimme arvioida melkeinpä täydellisesti nappiin. Sitä ei nimittäin juurikaan jäänyt yli, mutta se riitti hyvin kaikille vieraille. Kahvin ja teen kanssa oli tarjolla niin suolaisia kuin makeitakin herkkuja. Tarjottavia suunnitellessani olin pyrkinyt toteuttamaan tyttäreni toiveita. Tarjottavat riittivät hyvin ja niitä riitti vielä kotiin vietäväksikin. 

Itsenäisyyspäivä 2019 jää varmasti meidän kaikkien mieleen ja erityisesti tyttärelleni se oli ikimuistoinen päivä. Kaikki sujui juhlissa ongelmitta ja vieraat viihtyivät. Suuri kiitos juhlien hyvästä sujuvuudesta kuuluu rakkaalle ystävälleni, joka hoiti kaikki keittiöhommat mallikkaasti, että minä sain vain olla ja seurustella vieraiden kanssa. Juhlapäivä meni nopeasti, mutta onneksi meillä on siitä ihanat muistot ♥

Kiitos kaikille juhlissa mukana olleille ja uutta ylioppilasta muistaneille sekä järjestelyihin osallistuneille. Teitte yhdessä kanssamme tuosta päivästä niin onnistuneen ja ihanan kuin se oli ♥ 
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan