Niin on joulun pyhät taas takana ja minulla viimeinen vapaapäivä. Mihin hävisi minun yhdeksän päivän vapaani? No onneksi joulu jatkuu vielä, vaikka työt huomenna alkavatkin. Yhdeksän päivän vapaat ovat olleet ruhtinaalliset ja tänä vuonna sain valmistautua jouluun kaikessa rauhassa, koska minulla ei ollut enää aatonaattona eikä sitä edeltävänä viikonloppuna töitä. Joulun pyhät menivät oikein hyvin ja takana on siis ihana joulu ♥

Jouluaattona nuorin tytöistämme tuli meille aamupäivällä joulupuurolle avopuolisonsa kanssa. Keitin aamulla tytön toiveesta sekahedelmäkeittoa joulupuuron kanssa. Sekahedelmäkeitosta tulee aina oma lapsuus ja lapsuuden joulut mieleen. Äitini keitti aina jouluksi sekahedelmäkeittoa, jota syötiin ihan sinällään jälkiruokana. Meillä kun ei koskaan ollut lapsuudenkodissani riisipuuroa jouluna. Asuin lapsuuteni maalla ja isäni suosi kotimaisia viljoja, joita itsekin viljeli ja niinpä meillä oli aina joulunakin ohrapuuroa. Olin siitä lapsena hiukan pahoillani ja liekö se syynä, että nykyisin pidän niin paljon riisipuurosta. No oli miten oli, söimme joulupuurot yhdessä, jonka jälkeen siirryimme olohuoneeseen kuuntelemaan joulurauhan julistusta Suomen Turusta. Ennen joulurauhan julistuksen alkamista piti tietenkin veikata, millä sanoilla julistus alkaa. Kuka muistaa? Telkkari oli ollut auki koko aamupäivän, koska meillä katsellaan aina aattona Joulupukin kuumaalinjaa, vaikkei meillä enää olekaan pieniä lapsia, vain lapsenmielisiä aikuisia. Hetken päästä siskoni liittyi seuraamme ja joimme vielä yhdessä joulukahvit. 

Aattoillan vietimme sitten miehen kanssa ihan kahden. Esikoinen vietti joulua oman perheensä kanssa omassa kodissaan ja kaksi muuta tytärtämme nautti jouluateriaa appivanhempiensa luona. Ruokailun jälkeen avasimme miehen kanssa lahjat, joita oli viikon aikana ilmestynyt kuusemme alle. Saimme lahjaksi mm. uudet lakanat, Luin Livingin kylpypyyhkeet ja laudeliinan, omatekoisia hilloja ja joulumakeisia sekä ravintolalahjakortin. Lisäksi mies sai kirjoja, vehnätyynyn ja salmiakkia ja minä sain Marimekon kulhon, vuosikalenterin sekä ihanan neulekirjan, Villasukkarakkautta. Kiitos vielä tätäkin kautta kaikille lahjoista ♥

Joulupäivänä meille sitten kokoontui koko pieni sukuni jouluaterialle. Paikalla olivat lapset, lapsenlapset, sisarukseni sekä äitini eli yhteensä 12 aikuista ja kaksi lasta. Tästä isäni aikanaan aloittamasta perinteestä on pidetty tiukasti kiinni aina näihin päiviin asti. Ehkäpä perinne joskus muuttaa muotoaan, mutta vielä mentiin sen mukaan. Olin erityisen iloinen, että äitini oli mukana joulupäivän vietossa kanssamme ja viihtyi välillä melko kovaäänisessäkin seurassamme niin hyvin. 

Tapaninpäivän vietimme miehen kanssa hyvin rennosti kotona. Mies luki lahjakirjoja ja minä aloin tutkimaan saamaani neulekirjaa ja aloitinpa sieltä ensimmäisen neuleenkin neulomisen. Välillä lämmitimme jouluruokia, joita on muuten vieläkin. Telkkarista on tullut katseltua paljon jouluisia elokuvia ja ohjelmia. 

Miten teidän joulu meni? Onko teillä joitain perinteitä jouluna, joista pidetään kiinni vuodesta toiseen? Olitteko olleet kilttejä? Saitteko mieluisia lahjoja? 

Mukavaa sunnuntaita kaikille ♥

Kuuluvatko lahjat jouluun?

Kolme yötä jouluun... Minulla alkoi eilen jouluvapaat. En oikein meinaa edes uskoa tätä todeksi, että saan laskeutua ja valmistautua jouluun ihan kaikessa rauhassa eikä joulun pyhinäkään tarvitse lähteä välillä töihin, vaan voin nauttia kiireettömästä ja tunnelmallisesta joulun ajasta yhdessä läheisteni kanssa. Loma tulee kyllä tarpeeseen, koska sitä ei ole ollut liki vuoteen tai ei siis koko yhdeksän kuukauden aikana, mitä olen ollut nykyisessä työpaikassani. Siitä johtuen eilinen ilta menikin ihan vain ollessa, kun väsymys painoi eikä oikein jaksanut tehdä mitään. Muutaman lahjan kuitenkin taas paketoin jo valmiiksi.

Lahjat ja joulun kaupallisuus puhuttavat varmasti joka vuosi. Itse vuosia kaupan alalla työskennellessäni näin sen ostohysterian, mikä valtasi ihmiset joulun alla. Kauppojen joulu alkaa jo varhain syksyllä eikä sille vaan voi minkään. Se vaan menee niin. Jokainen voi kuitenkin itse vaikuttaa omaan ostokäyttäytymiseensä ja siihen lähteekö mukaan ostohysteriaan. Oma suunnitelmani on joka vuosi se, että hankin lahjat riittävän ajoissa enkä jätä niiden hankintaa viime tippaan, jolloin vältyn myös pakko-ostoksilta, kun ei tarvitse ostaa vain jotain ostamisen pakosta. Minulla ostopakkoa ei lahjoihin kuulu, koska mietin jo kotona ennakkoon hyvissä ajoin, mitä kellekin ostan ja sitten vain marssin kauppaan ja teen ostokseni. Minä en siis lähde koskaan niinsanotuille jouluostoksille kiertelemään ja pähkäilemään, mitä jollekin sattuisi löytymään. 

Kuuluvatko lahjat sitten edes ylipäätään jouluun? Minun mielestäni kuuluvat. Koska pidän yllätyksistä, pidän myös lahjoista. Tottakai lahjoja on ihana saada itsekin, mutta minusta lahjoja on myös erityisen ihana antaa muille. Meillä myös aikuiset saavat lahjoja. Minusta se on yksi tapa osoittaa itselle tärkeille ihmisille, että välittää. Se on myös hyvä tapa kiittää näitä ihmisiä, jotka ovat auttaneet meitä arjessa, pelastaneet pulasta tai muuten vaan tehneet meidän arjestamme astetta helpompaa kulkea. Minulle tulee äärimmäisen hyvä olo, kun saan ja pystyn muistamaan läheisiäni. Lahjan ei tarvitse olla kallis tai jotain hienoa, vaan se voi olla myös itsetehty, kunhan se on hankittu ajatuksella. Moni saa meiltä tänäkin jouluna neulomani villasukat lahjaksi. Tiedän jo neuloessani, mitkä sukat menevät kenellekin. Villakukkia neuloessani ajattelen aina lämmöllä villasukkien saajaa. 

Kuuluuko sinun mielestäsi lahjat jouluun? Ostatteko te lahjoja vain lapsille vai myös aikuisille? Kärsitkö joulustressistä lahjojen vuoksi vai hankitko lahjat jo hyvissä ajoin?

Tunnelmallisia joulun aluspäiviä sinulle ♥

Äitienpäivä

Viime päivien sateista huolimatta saimme ainakin tänne Kaakonkulmalle tänään kauniin ja aurinkoisen juhlapäivän. Tänään, toukokuun toisena sunnuntaina, on jälleen juhlittu kaikkia äitejä. Meillä äitienpäiväkahvit juotiin jo perinteiseen tapaan minun äitini luona. Sinne saapuivat myös minun sisarukseni sekä kaksi tyttäristäni. Vanhimman tyttären oma lapsi oli sairaana, joten oli tietenkin kurjaa, ettemme nähneet heitä, mutta sain heiltä kuitenkin heti aamulla onnittelut ja totta kai ymmärrän, ettei sairaan lapsen kanssa voi lähteä kyläilemään. Lasten ehdoilla mennään siis äitienpäivänäkin.

Äitienpäivän vietto on peräisin Yhdysvalloista, ja sen alkuunpanijana pidetään neiti Ann Jarvista, joka järjesti äitinsä muistopäivän tämän kuolinpäivänä vuonna 1907. Hänen äitinsä oli kuollut kaksi vuotta aikaisemmin toukokuun 9. päivänä. Samalla hän aloitti määrätietoisen työn äitienpäiväaatteen eteenpäin viemiseksi. Vuonna 1914 USA:n presidentti Wilson allekirjoitti paperin, jolla äitienpäivästä tehtiin kansallinen juhlapäivä. Se sijoitettiin toukokuun toiseksi sunnuntaiksi eli Ann Jarvisen äidin kuolinpäivän tienoille.

Suomessa äitienpäivää on juhlittu  vuodesta 1918 lähtien. Silloin juhlaa juhlittiin ainoastaan Alavieskassa ja heinäkuun seitsemäntenä päivänä.  Seuraavana vuonna päivää vietettiin toukokuun kolmantena sunnuntaina ja  jo useammallakin paikkakunnalla. Vuonna 1927 äitienpäiväksi vakiintui nykyinen ajankohta, toukokuun toinen sunnuntai. Äitienpäivän toi suomeen aikoinaan kansakoulunopettajana ja kansanedustajana tunnettu Vilho Reima. Äitienpäivästä tuli virallinen liputuspäivä vuonna 1947.

Jatkosodassa äitienpäivänä 10. toukokuuta 1942 Suomen asevoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Gustaf Mannerheim myönsi antamallaan päiväkäskyllä kaikille Suomen äideille yhteisesti 4. luokan Vapaudenristin kunniamerkin. Tämän päiväkäskyn kopio on edelleen kehýstettynä monien Suomen evankelis-luterilaisten kirkkorakennusten seinällä. Nykyisin tasavallan presidentti myöntää ansioituneille äideille äitienpäivänkunniamerkkejä tunnustuksena lasten ja nuorten ansiokkaasta kasvatustyöstä. Tänä vuonna mitalit (Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitali kultaristein) jaettiin saajilleen äitienpäivänä valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa Valkoisessa Salissa Helsingissä. 

Illalla sain vielä kattaa kahvipöydän kotonakin, kun anoppini tuli kälyni ja nuorimmaisen tyttäreni kanssa käymään meillä. Ai, minä niin tykkään, kun saan kattaa meillä pöytään parempaa arabiaa ja istua alas kahvittelemaan vieraiden kanssa. Ihan liian harvoin nykyisin ihmiset vierailevat toistensa luona; toisin kuin minun lapsuudessani. 

Juhlat ovat kyllä niin kivoja, kun ainakin silloin on hyvä syy kutsua sukulaisia ja läheisiä kylään. Äitienpäivä on nyt tältä vuodelta juhlittu ja katse kääntyy jo muutaman viikon päästä oleviin valmistujaisiini. Seuraavat viikot tulevat olemaan täynnä kaikenlaista puuhaa. Tiedän, että usko meinaa välillä loppua valmistelujen keskellä, mutta lopulta itse juhla taas palkitsee ja kultaa muistot. 

Aurinkoista äitienpäivän iltaa sinullekin ♥

Virvon varvon...

Tänään on palmusunnuntai. Palmusunnuntain ajankohta vaihtelee vuosittain. Pääsiäinen on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai, ja palmusunnuntaita vietetään viikkoa ennen sitä. Mistä nimitys palmusunnuntai oikein juontaa juurensa? Palmusunnuntai aloittaa hiljaisen viikon, jolloin muistellaan Jeesuksen kärsimyksiä ja elämän viimeisiä vaiheita. Palmusunnuntai muistuttaa myös Jeesuksen saapumisesta Jerusalemiin. Hän ratsasti aasilla Jerusalemiin, ja kansa heitti hänen eteensä tielle palmunlehviä. Suomessa palmusunnuntain perinteeseen kuuluu muun muassa, että lapset käyvät virpomassa pajunoksat käsissään.

Isäni oli karjalasta kotoisin ja käsittääkseni tämä virpominen on ollut siellä vahva perinne. Muistan nimittäin omasta lapsuudestani, kuinka kävin isän kanssa virpomassa isovanhempiani ja varsinkin isäni äidille se oli tärkeä perinne, jota vaalittiin ja pidettiin yllä. Tämä perinne jatkui sitten minun kauttani omillekin lapsilleni. Joka palmusunnuntai puin ja maskeerasin omat lapseni pikku noidiksi, ohjeistin, miten virvotaan ja lähetin matkaan kahvipannut ja korit keikkuen. Onneksi olen ottanut noista omista pikku noidistani valokuvia. Näitä kuvia on niin ihana katsella. 

Minulle on aina ollut tärkeää, että virpomisvitsat ovat hyvin ja kauniiksi askarreltuja. Jos vitsasta kerran saa palkan, pitää vitsan myös olla kaunis ja mielellään runsain koristein varusteltu. Nykyaikana näkee liian usein vitsoja, joissa on vain muutama koriste. Usein myös näiden virpojien pukeutuminen on vähän sinnepäin ja mieleeni tuleekin näistä virpojista sellainen asia, että virpomaan on lähdetty vain ja ainoastaan suuren palkan toivossa. 

Virpominen jakaa varmasti meidät ihmiset kahtia. Joidenkin mielestä virpojat ovat rasite eivätkä siis ole toivottuja vieraita ovella palmusunnuntaina, mutta tiedän myös talouksia, joissa virpojiin varaudutaan todella hyvin. Tiedän eräänkin naisen, joka askartelee joka vuosi ihanat pääsiäispussit jokaiselle virpojalle. Voi vaan kuvitella, kuinka suosittu virpomispaikka tämä on kylän lapsille. Meille virpojat ovat aina tervetulleita. Mitä sitten palkaksi virpojille? Nykyisin on kaupoissa tarjolla monenlaisia pääsiäismakeisia. Virvon, varvon makeispussit, joissa on kauniin värisiä ja kauniisti kuvioituja suklaapatukoita ja ihan perinteiset pääsiäismunat ovat parhaat palkat virpojille. Rahan antaminen ei minusta sovi tässä kohden palkaksi. Palmusunnuntain perinteitä on pidetty yllä myös meidän päiväkodissa, jossa isommat lapset ovat askarrelleet virpomisvitsoja kotiinvietäväksi. 

Miten teillä vietetään palmusunnuntaita? Käykö ovella pieniä virpojia ja ovatko he teille tervetulleita? Mitä mieltä olet ylipäätään virpomisesta?

Hyvää Palmusunnuntaita kaikille!

Vuosi on vaihtunut

Vielä kerran oikein hyvää alkanutta, uutta vuotta 2019 teille kaikille ♥ Meillä vuosi vaihtui flunssan kourissa. Kerroinkin käyneeni loppuviikosta auttamassa kuopusta muutossa, kun hän oli kuumeessa. Itsekin olin silloin jo vähän kipeän oloinen, mutta aatonaattona alkoi sitten vielä kunnon nuha, joka oli pahimmillaan juuri uudenvuodenaattona. Meillä on siis sairastettu oikein kunnolla ja tuntuu, että tauti kiertää meidät kaikki läpi vuoron perään. 

Lastenlasten piti tulla ensin meille uudeksivuodeksi, mutta suunnitelmat muuttuivat ja olimmekin sitten miehen kanssa kahdestaan kotona niinkuin monena vuonna aikaisemminkin. Emme ole mitään suuria uudenvuoden juhlijoita ja nyt kipeänä ei oikein suuremmin ollut muutenkaan mitenkään juhlatuulella. Ostimme kuitenkin kaupasta tortillatarpeet ja perinteiset nakit ja perunasalaatin. Uudenvuoden aattona söimme pitkästä aikaa tortilloja ja uudenvuodenpäivänä sitten nakkeja. 

Raketteja emme ole ostaneet enää moneen vuoteen emmekä siis ostaneet niitä tälläkään kertaa. Jos olisin ollut terveenä, olisimme varmasti menneet keskustaan katsomaan kaupungin ilotulitusta, joka on kuulemani mukaan ollut tälläkin kertaa hieno. Ilma alkoi myös muuttumaan entistä tuulisemmaksi, joten jäimme suosiolla kotiin ja katselimme raketteja, joita lähialueen asukkaat ammuskelivat pitkin iltaa. 

Tinan valaminen uutenavuotena on monille perinne, josta halutaan pitää kiinni. Lapsuudessa muistan valaneeni tinaa ainakin mammani kanssa. Tinoja sitten tutkittiin tarkasti ja pohdittiin, mitä niiden muodot oikein tarkoittivat ja kertoivat tulevasta vuodesta. Vuosi sitten uutisoitiin, että tinan valaminen loppuu tinojen sisältämän suuren lyijymäärän vuoksi. Onneksemme näin ei kuitenkaan ole käynyt, koska tuttuja hevosenkengän mallisia tinoja sai kuin saikin ostettua tänäkin vuonna. Tinakengän ulkonäkö on pysynyt samana, mutta niiden sisältämä terveydelle ja myös ympäristölle vaarallinen lyijy on nyt korvattu tinalla. Itse emme tänä vuonna valaneet tinaa lainkaan, mutta kuulemani mukaan uusi tinakenkä käyttäytyi ihan samallalailla kuin vanhakin "lyijykenkä". 

Ulkona on tällä hetkellä aikamoinen lumimyrsky. Lunta on meillä tullut viime päivien aikana ihan reilusti. Eilen lämpötila oli ihan nollassa ja vesi tippui räystäistä. Yön aikana lämpötila on kuitenkin painunut pakkasen puolelle. Mies lähti juuri ulos tekemään hiukan lumitöitä, että pääsemme päivällä auton kanssa pois pihasta. Minulla on nimittäin loppuviikko/-loma töitä ja liikkeelle olisi siis pakko päästä. Onneksi minulla on tänään kuitenkin iltavuoro, niin ei tarvinut olla liikkeellä vielä heti aamusta. Toivotaan myös, että vointini antaa myöden ja jaksan olla töissä. Enköhän, kun nenä ei enää vuoda yhtenään, kuten pari päivää sitten.

Lumimyrskyn jatkuessa on pakko pistää lisää puita uuniin ja uloslähtiessä on hyvä pukeutua kunnolla. Muistetaan myös varata automatkoille riittävästi kaikille lämmintä vaatetta mukaan, jos matka jostain syystä vaikka katkeaa niin ei kukaan sitten palellu tuolla tien päällä apua odotellessa. Toivotaan, ettei näin kuitenkaan kenellekään käy. Itse lähden nyt valmistautumaan iltavuoroon. Vähän taas kyllä jännittää, kun en ole vähään aikaan ollut tuolla töissä. Toivotaan, että jännitys osoittautuu illan aikana turhaksi. 

Miten teidän vuodenvaihde sujui? Ammuitteko raketteja vai kävittekö katsomassa ilotulitusta kaupungilla? Valoitteko tinaa vai onko se teille perinne uutena vuotena? 

Kivaa tammikuun alkua kaikille!

Kaikki postauksen kuvat on lainattu netistä.

Joulun välipäiviä

Vuoden päättymiseen on aikaa enää vain muutama päivä. Joulun ja uuden vuoden väliin jääviä päiviä ei siis turhaan kutsuta joulun välipäiviksi. Pari päivää on siis aikaa jättää hyvästit vanhalle vuodelle ja ottaa vastaan uusi, alkava vuosi. Tämän vajaan viikon aikana on hyvä muistaa myös rentoutua ennen kuin uudenvuoden juhlinta alkaa. Välipäivinä on myös aikaa valmistella uudenvuoden vastaanottoa, jos sellaisen juhlan aikoo järjestää. Itse olen nämä joulun välipäivät vielä lomalla ja aion kyllä olla vaan ja odotella vuoden päättymistä. Eilen otin jo taas sukan kutimenkin esille ja istuin hetken nojatuolissa neulomassa samalla kun katselin televisiota. Miehen villasukat eivät ehtineet pukin konttiin, joten jospa hän saisi ne jalkaansa vaikkapa jo uudeksi vuodeksi. 

Meillä joulun vietto ei ole vielä ohi, vaikka varsinaiset joulunpyhät menivätkin jo. Korvaani särähtää pahasti, kun kuulen jonkun sanovan tai luen jostain, että joulu on ohi tapaninpäivänä. Eihän se niin mene. Joulun aika jatkuu ainakin sinne loppiaiseen asti tai Nuutin päivään, joka virallisesti päättää 20 päivää kestävän joulurauhan ajan. Joulurauhahan julistettiin Suomen Turusta jouluaattona klo.12. Meillä on aina jouluaattona tapana katsoa televisiosta yhdessä joulurauhan julistus ennenkuin aloitamme joulupuuron syömisen. 

Muistan, että meillä kotona kävi lapsuudessani Nuutin päivänä nuuttipukkeja. Nuuttipukit olivat minusta, pienestä tytöstä, aika pelottavia, koska he olivat niin kovin äänekkäitä. Nuuttipukit olivat pukeutuneet vanhoihin, nurin päin käännettyihin turkkeihin ja pukeilla saattoi olla myös sarvet ja (tuohi)naamari päässä. Nuuttipukit pitivät kovaa meteliä ja kiersivät talosta taloon kerjäämässä olutta tai muuta juotavaa. Vaikka heitä pelättiin, ei heitä kuitenkaan voitu jättää päästämättä sisälle. Se olisi uskomusten mukaan tuonut talolle huonoa onnea, jos olisi levinnyt tieto, että määrättyyn taloon ei nuuttipukkeja päästetä sisälle. Myöhemmin olen nähnyt hiukan hillitympiä nuuttipukkeja laulamassa ja tanssimassa ihmisille palkkiota vastaan esimerkiksi joissain julkisissa paikoissa. 

Mies lähti aamulla töihin täksi päiväksi, mutta sitten hänelläkin on loput välipäivät vapaata. Tänään minä olenkin sitten nauttinut omasta ajasta ja kiireettömästä aamusta siemaillen aamukahviani uudesta muumimukista, jonka sain ystävältäni joululahjaksi. Ystävyys muki ystävältä, miten osuva ja hyvä lahja varsinkin, kun vielä kerään noita muumimukeja. Sain muuten kaksi muutakin kokoelmastani puuttuvaa muumimukia lahjaksi. Kaikki muutkin saamamme joululahjat olivat hyvin käytännöllisiä ja järkeviä. Saimme nimittäin lahjaksi mm. pyyhkeitä, seinäkalenterin, kaksi lasikannua, lahjakortteja, herkkukorin sekä leffaliput. Minkähän leffan sitä menisi niillä katsomaan? Lahjakorteilla ajattelimme ostaa ainakin lisää Savonia sarjan veitsiä, jotka meiltä yllättäen loppuivat kesken joulupäivänä. En ollut ollenkaan tietoinen, että meillä oli niitä vähemmän kuin haarukoita. Paras lahjakortti oli siskoltani saama lahjakortti, jolla pääsen viettämään laatuaikaa isolle kirkolle hänen kanssaan vuoden 2019 aikana ♥

Monissa liikkeissä on alkanut nyt joulun alennusmyynnit. Itse olen monena vuonna hyödyntänyt niitä ostamalla näin joulun jälkeen uusia joulukoristeita ja -valoja, koska ne ovat tällöin paljon halvempia. Huomasin kuitenkin, että muutamat kaupat, kuten citymarket ja prisma, myivät joulutuotteita alennuksella jo ennen joulua. Kova kiire tuntuu siis olevan kaupoillakin päästä eroon kaikesta jouluisesta. Täytyy käydä sen verran nyt välipäivinä kaupassa, että käy katsomassa onko mitään sellaisia haaveissa olleita joulujuttuja enää jäljellä ja alennuksessa. Ennen joulua ostin kuitenkin yhden uuden joulupallon joulukuuseemme. Tänä vuonna se löytyi Finnmarilta (kuvassa). Minusta yhden koristeet ostaminen per vuosi on ihan kohtuullista. 

Nyt taidan lämmittää itselleni mukillisen glögiä lumihiutaletortun (tai kahden) kanssa. Tein tyttären valmistujaisiin torttuja niin paljon, että niitä on riittänyt vielä jouluksikin. Pakastin siis juhlista jääneet paistetut tortut ja nyt sitten vain sulattelen niitä sieltä menekin mukaan. Miten teillä on tarkoitus viettää joulun välipäiviä? Oletteko töissä vai saatteko jatkaa vielä lomailua? 

Mukavia joulun välipäiviä kaikille!

Meidän joulu - jouluaatto ja joulupäivä

Hyvää Tapaninpäivää kaikille! Niin se on joulu jo ehtinyt tapaninpäivään. Toivottavasti teillä kaikilla on ollut hyvä joulu ja olette saaneet viettää sitä juuri niinkuin olette halunneetkin. Meillä joulu on mennyt hyvin ja olemme tavanneet kaikkia läheisiämme muutaman viime päivän aikana. Tänään onkin sitten vuorossa ihan "lazy day", kun kukaan ei tietääkseni ole tulossa käymään emmekä me ole menossa mihinkään. Jääkaapissa on vielä jouluruokia, joten niitä sitten syödään tänään ja luulenpa, että saamme vatsat niistä täyteen vielä tänäänkin.

Jouluaattona kaksi nuorimmasita tytärtäni tulivat avopuolisoidensa kanssa meille joulupuurolle puolen päivän aikaan. Siskoni oli myös lähtenyt aamulla jo anivarhain helsingistä joulun viettoon lapsuudenmaisemiimme ja tuli myös samaan aikaan käymään meillä. Miehen kanssa yhteistuumin puuroa keittelimme ja lopuksi heitimme puuron sekaan myös mantelin. 

Kuoritun mantelin piilottaminen joulupuuroon on vanha perinne, jonka uskotaan tuottavan löytäjälleen onnea seuraavalle vuodelle. Tapa juontaa juurensa aina antiikin Kreikan ajoille, jolloin illanvietoissa saatettiin piilottaa ruokaan papu. Piilotetun pavun löytäjä oli juhlan kuningas tai kuningatar, joka sai keksiä juhlijoille erilaisia tehtäviä, joista ei saanut kieltäytyä. Tapa kulkeutui ajan kuluessa lopulta mitä luultavimmin Ruotsiin, jonka kautta manteli levisi myös Suomeen. Jossain vaiheessa pavun tilalla alettiin käyttää mantelia. Erilaiset leikit jäivät myös matkasta ja mantelin merkitys muuttui onnea tuovaksi yllätykseksi. Meillä manteli osui minun lautaselleni. Toivotaan, että se tosiaankin tuo minulle onnea ensi vuoteen. Ehkäpä löydän valmistuttuani unelmatyöpaikan. 

Puuron syönnin jälkeen istuskelimme vielä hetken yhdessä ennenkuin lähdimme sitten mieheni kanssa käymään isäni haudalla. Haudalla käymisen jälkeen aloimmekin sitten miehen kanssa valmistelemaan jouluateriaa. Olimme saaneet ennen joulua hirven lihaa kahdestakin eri paikasta, joten päätimme korvata tänä jouluna karjalanpaistin mieheni tekemällä hirvikäristyksellä, joka on muuten mielestäni paljon parempaa kuin karjalanpaisti. Kinkun paistoimme perinteisesti aatonaattona. Tykkään, että kinkku saa olla sellainen mehevä ja vähän kostea ja juuri sellainen siitä tänä vuonna tulikin. Mutta tunnetustikin perinteiset jouluruoat ovat tosi täyttäviä ja tukuisia, joten niinhän siinä sitten kävi, että en jaksanut aaton jouluaterialla syödä kuin kylmän kalapöydän antimia ja tietenkin mätiä. Ne maistuivat niin hyviltä, että santsasin niitä enkä sitten jaksanut enää syödä kinkkua ja hirvikäristystä lainkaan. Maltoin siis mieleni enkä syönyt itseäni ähkyyn asti täyteen. Joululaatikoita emme lämmittäneet aattona ollenkaan, koska mieheni ei niitä syö lainkaan ja minäkin pärjäsin hyvin ilman niitä.

Joulupäivänä minun puoleni sukulaiset tulivat sitten meille syömään. Paikalla oli 12 aikuista ja kaksi lasta eli tunnelma pienessä kodissamme oli aika tiivis, mutta sopuisa. Joulupukki, joka tunnetusti on vanha mies, oli jotenkin seonnut paketeissa ja tuonut tänne meille osan lastenlastemme paketeista. Niinpä pikkuiset vieraamme pääsivät vielä avamaan viimeiset joulupaketit. Voi sitä lasten riemua, mitä saimme hymyssä suin katsella ♥

Jouluruoat maistuivat vielä joulupäivänäkin hyvin kaikille ja kaikki saivat vatsansa enemmän kuin täyteen. Jälkiruoaksi tein luumurahkaa ja kahvin kanssa herkuttelimme jouluisella hyydykekakulla ja peristeisellä maustekakulla. Joulupäivän aterialta löytyi tänä vuonna myös vähän erilaisempia ja ainakin itselleni uusia herkkuja. Esikoiseni oli tehnyt punajuuri-vuohenjuustovuokaa sekä jouluisen kvinoasalaatin paahdettujen manteleiden ja tsatzikin kera. 

Minusta oli tosi mukavaa, kun sain kaikki lapseni perheineen, sisarukseni ja äitini meille yhtäaikaa. Tuntui erityisen mukavalta, kun äitinikin jaksoi tulla meille ja olla mukana joulupäivän vietossa. Joulupäivän hämärtyessä talomme hiljeni vieraiden lähdettyä. Miehen kanssa hoidimme yhdessä kaikki tiskit pois ennenkuin köllähdimme yläkertaan katselemaan telkkaria. Täytyy kyllä tunnustaa, että unta ei paljon tarvinut odotella. Olotila oli väsynyt, mutta onnellinen. 

Miten teidän joulunne on sujunut? Kävikö teillä joulupukki? Söitkö jouluruokia ähkyyn asti vai herkuttelitko maltilla? Minä otan nyt vielä kupillisen kahvia ja ehkäpä muutaman suklaakonvehdin kyytipojaksi. Hyvää joulun jatkoa teille kaikille ♥

Joulufaktoja minusta

Törmäsin Keyword Love blogissa kivaan postaukseen, jossa kerrottiin muutamia jouluisia asioita itsestä. Postaus oli minusta hauska, joten ajattelin kokeilla itsekin josko löytäisin sellaisia asioita joulustani, joita te ette vielä tiedä. Katsotaan, kuinka käy!

Joulupukki ei ole käynyt meillä aattoiltana enää vuosiin. Lapset ovat jo isoja ja paketit ilmestyvät aattoiltana vain kuusen alle. Ollessani lapsi joulupukki kävi joka joulu. Joulupukin ajoitus vaan oli aina vähän huono. Olen viettänyt lapsuuteni maalaistalossa, jossa oli karjaa ja isälläni oli tapana joka ilta käydä tekemässä tarkastuskierros vielä illalla navetassa, että kaikki on kunnossa. Jouluaattona joulupukki tuli aina juuri silloin, kun isä oli tekemässä tuota tarkistuskierrostaan navetalla eikä siis nähnyt koskaan joulupukkia. Ihmeellistä, miten se joulupukki aina osasikin tulla juuri silloin...

Lapsuuteni joululahjoja en muista kovin hyvin, mutta yksi on jäänyt mieleeni. Eräänä jouluna sain lahjaksi oranssin bambiemon ja kaksi pikku bambia. Pikku bambit olivat ketjuilla kiinni bambiemossa. Bambit olivat tosi kauniit ja vähän kyllä harmittaa, kun ne eivät enää ole tallessa. Olen yrittänyt katsella kirppiksiltä löytyisikö sieltä samanlaisia, mutta vielä ei ole tullut vastaan. Toivottavasti vielä jonain päivänä löydän sellaiset.

Tänä jouluna on ensimmäinen jouluaatto, kun olemme mieheni kanssa aattoillan ihan kahden. Vaikka kuopukseni muutti viime vuonna joulukuun alussa pois kotoa, hän tuli kuitenkin aattoillaksi kotiin. Tänä vuonna hänkin viettää joulua avopuolisonsa kotona, kuten muutkin tyttäreni. Jännityksellä siis odotan iltaa ja sitä, miltä aattoilta tuntuu ilman yhtäkään lasta. Onneksi tyttäret esikoista lukuunottamatta tulevat kuitenkin tänään päivällä meille joulupuurolle ♥

Lapsenlapseni eivät ole koskaan olleet meillä yhtenäkään jouluaattona. En ole siis koskaan nähnyt heitä jännittämässä pukin tuloa ja avaamassa innoissaan joululahjoja. Olen onnellinen, että kaikilla tyttärilläni on nyt hyvät puolisot ja että he kaikki ovat myös tervetulleita heidän lapsuudenkoteihinsa viettämään aattoiltaa. Ymmärrän, että tyttärien puolisoilla on vuosien myötä muodostunut ydinperheinä omat traditiot ja niitä vaalitaan. Itselläni yksinhuoltajana tilanne on ollut toinen. Minulle tärkeintä on kuitenkin se, että jokainen saa viettää juuri sellaisen joulun kuin haluaa enkä missään nimessä halua painostaa ketään viettämään aattoiltaa esimerkiksi meillä, mutta siitä huolimatta tämä tuntuu minusta vähän haikealta. 

En voisi koskaan viettää joulua etelän lämmössä. Minusta jouluun kuuluu lumi, pakkanen ja talvi sellaisena kuin se meillä täällä suomessa on juuri nyt. Minusta on ihanaa, että tänä vuonna saimme valkoisen, kunnon pakkasjoulun. Toivottavasti niin tulee olemaan jatkossakin, emmekä me ihmiset käytöksellämme tuhoa tätä mahdollisuutta. Lappiin voisin jouluksi mennä, koska siellä on lunta ja pakkasta, mutta kotihiirenä tykkään kyllä kaikista eniten olla jouluna kotona.

Lempi jouluruokani on riisipuuro. Lapsuudenkodissani ei syöty koskaan jouluna riisipuuroa. Meillä oli aina uunissa haudutettua uuniohrapuuroa. Tähän oli kyllä syynsä. Maanviljelijänä isäni suosi mieluummin kotimaisesta viljasta valmistettua puuroa kuin riisiä. Tämä hiukan harmitti, mutta onneksi nyt aikuisena voin syödä riisipuuroa niin usein kuin haluan ja saan sitä myös tänään ♥

En ole jounut tänä vuonna kotona vielä yhtään mukillista glögiä. Monena vuonna olen aloittanut tuon glöginkin juomisen niin aikaisin syksyllä, että jouluna se ei ole enää maistunutkaan. Niinpä olen säästänyt tänä vuonna tuon nautinnon joulunpyhiksi.

Joulusauna ei ole minulle välttämättömyys aattona. Monille joulusauna kuuluu ehdottomasti jouluaattoon, mutta minulle ei. Lapsuudenkodissani käytiin aina joulusaunassa ennen jouluruokailua. Näin on tehty meilläkin monena vuonna. Itselläni siinä on vain se hankaluus, että en jaksaisi millään enää laittautua sitten saunan jälkeen. Hiukset pitäisi laittaa ja vähän nassuakin, ettei ihan peikon poikana menisi jouluaterialle. Ehkäpä tuon joulusaunan voisi ajoittaa vaikkapa aattoaamuun, hmm...pitääpä ehdottaakin tuota miehelle.

Lempijoululauluja on paljon...Tulkoon joulu, Niityillä lunta ja monia muita. Pidän joululauluista ja niiden kuuntelemisesta. Olin ihan innoissani viikolla kun Radio Nova soitti niin paljon joululauluja. Kuuntelen nykyisin aina autossa radiota ja oli hauskaa sitten ajella joululaulujen soidessa. Kotona en ole vielä tänä vuonna kuunnellut yhtään joululaulua, jos ei telkusta tulleita lauluja lasketa. 

Joulukuusi, kinkku ja lahjat/joulumuistamiset kuuluvat jouluun. Ilman niitä ei tule joulua. Vaikka olen aiemmissa postauksissani tänä vuonna kertonut kaupallisuuden ja shoppailun ahdistavan minua, kuuluu lahjat ja toisten muistaminen ehdottomasti jouluun. Asian ratkaisee se, mitä pakettiin kääritään ja tuleeko lahjojen hankinnasta ja shoppailusta hysteriaa vai ei. 

Aattoaamu on joulussa ehkäpä se kaikista paras hetki, kun kaikki, koko joulu ja sen ihana tunnelma, on vielä edessäpäin. Tänä aamuna heräsin puoli viisi. En koskaan herää niin aikaisin, mutta tänään minua ei vaan nukuttanut. Puoli tuntia pyörin sängyssä, kunnes luovutin ja lähdin kahvin keittoon. Jotain ihmeellistä tässä aamussa nyt oli...ehkäpä se oli joulun taikaa....

Oikein hyvää joulua kaikille blogini seuraajille!

Vietän pyhäinpäivää, en halloweenia

Marraskuussa, vuoden pimeimpään aikaan vietettävä pyhäinpäivä on Suomessa hiljainen ja harras päivä, jolloin omaiset vievät edesmenneiden läheistensä haudoille kynttilöitä, seppeleitä ja kukkia. Pyhäinpäivän juuret ulottuvat ensimmäisille kristillisille vuosisadoille. Uskonsa tähden kuolleiden kristittyjen muistopäiviä vietettiin heidän kuolinpäivinään. 300-luvulla ryhdyttiin viettämään erillisten muistopäivien lisäksi yhteistä kaikkien pyhien päivää. Nykyään pyhäinpäivässä yhdistyvät kaikkien pyhien päivä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä.  

Minäkin vein tänään aamuvuoron jälkeen kynttilät kaikille kolmelle sukumme haudalle. Olen tottunut tähän tapaan jo lapsuudessani. Minusta on itsestäänselvyys, että näin tehdään, koska muutenkin käymme aivan liian harvoin poisnukkuneiden läheistemme haudoilla. Haudalla kynttilää viedessä on aika hiljentyä hetkeksi muistelemaan omia rakkaitaan. Tänä aamuna mennessäni ennen seitsemää töihin ajoin Valkealan kirkon hautausmaan ohi. Jo tuolloin hautausmaalla paloi lukuisia kynttilöitä. Moni oli siis vienyt kynttilän palamaan jo eilen. Hyvä niin, koska hautausmaa oli tosi kaunis kaikesta pimeydestään huolimatta. 

Monet rakkaamme ovat poistuneet joukostamme liian varhain. Muistamme heitä usein tuhansin eri tavoin. Aamuisin, kun avaamme silmämme, iltaisin, kun katselemme taivaan tähtiä, päivisin arjen keskellä, kun kuulemme tietyn laulun, kun olemme jossakin tutussa paikassa tai jokin tuoksu saa heidät mieleemme. Me pidämme heidät elossa muistoissamme ikuisesti.

Hän, joka on ollut

sinulle rakas, ei koskaan 

kuole sydämestäsi.

Niin kauan kuin elät, 

kannat hänen

sytyttämäänsä valoa

sielusi joka sopessa.

- Anja Porio-

Rauhallista Pyhäinpäivää kaikille!

Yksin juhannuksena

Niin alkaa taas yksi juhannus olemaan loppusuoralla. Lämpimän ja jopa helteisen toukokuun ja alkukesän jälkeen juhannuksen sääksi ilmaantui kuin ihmeen kaupalla tuulta, sadetta ja kylmää ilmaa. Noh, pitäähän sitä perinteitä kunnioittaa ja tälläisiin ilmoihinhan sitä ollaan täällä suomessa juhannuksena totuttu. Pauliina-myrsky riepotteli suomea ja moni sai viettää pitkiäkin aikoja ilman sähköjä. Meillä sähkökatkoksilta vältyttiin, mutta kyllä välillä tuntui, että talosta lähtee katto, kun tuuli oikein kovassa puuskassa osui kohdalle. Toivottavasti teillä kaikilla on ollut kiva juhannus ja olette saaneet viettää sitä juuri niinkuin olette halunneetkin. 

Itse olen ollut töissä koko juhannuksen. Tämä oli odotettavissakin, koska kesäsijaisena nakki napsahtaa melko todennäköisesti juuri viikonlopuksi ja juhannukseksi. Onneksi minulla on ollut kiva kesätyöpaikka ja työkaverit siellä, joten aika töissä on mennyt kuin iltamissa. Meillä myös mies on ollut juhannuksen töissä ja koska hän tekee tällä hetkellä reissutöitä, olen ollut työvuorojen välissä sitten ihan yksikseni kotona. Yksin olo kotona ei ole minulle ongelma. Tässä iässä, kun lapset ovat jo lentäneet pesästä, osaan nauttia omasta ajastani enkä vietä sitä moppi kourassa, vaan annan aikaa itselleni ja myös ystävilleni. 

Juhannus on minun mielestäni kalenterivuotemme toiseksi suurin juhla heti joulun jälkeen. Silloin ihmiset kokoontuvat yhteen perheiden, ystävien ja tuttavien kanssa, kuten joulunakin. Syödään hyvin ja juodaan, mutta ennenkaikkea vietetään aikaa yhdessä. Ihmiset hakeutuvat veden äärelle mökeille ihastelemaan yöttömän yön kauneutta. Minusta mökkijuhannus olisi ihana, kun saisi uida ja saunoa sielunsa kyllyydestä ja kenties yön viimeisinä tunteina katsella vastarannalla palavaa kokkoa. Empä muista olenko koskaan tuollaista juhannusta viettänyt, mutta jotenkin se vain mielestäni kuuluisi juhannukseen kaikista parhaiten. 

Juhannus on vähän kuin joulu. Kenenkään ei pitäisi viettää sitä yksin. En olisi rehellinen, jos sanoisin, että olen nauttinut juhannuksestani yksin kotona. Rehellisesti sanottuna olen hiukan kateellisena katsellut somesta toisten juhannuskuvia notkuvista ruokapöydistä, mökkimaisemista ja yhteisistä hetkistä läheisten kanssa. Olen tässä työvuorojen välillä ollut aika väsynyt, joten en ole jaksanut hakeutua muiden ihmisten seuraan eikä minusta juhannuksena olisi edes sopivaa kutsua itseään kylään esimerkiksi jonkun mökille tai grillin ääreen. Minusta kutsu pitää tulla ihan toisesta suunnasta. Kaikesta väsymyksestä huolimatta olen siis kaivannut mökkielämää, muiden ihmisten ja ennenkaikkea läheisteni seuraa sekä ihania juhannusruokia. Toki olisin voinut koristaa kotia juhannukseksi koivuilla ja kukkakimpuilla sekä nauttia grilliherkuista, mutta jotenkin en vain halunnut tehdä sitä yksin minulle. Onneksi leffat ja tv-sarjat on keksitty eli olen sitten kääriytynyt  työvuorojen välissä viltin sisään ja katsellut telkkaria. Hyvän ohjelman sattuessa kohdalle olen hetkeksi unohtanut yksinäisyyteni ja saanut aikani kulumaan. Nyt haen vielä yhden kupillisen kahvia ja sen jälkeen alankin sitten taas jo valmistautumaan tulevaan iltavuoroon, jonka jälkeen koittaa jälleen ihana, tavallinen arki.

Mukavaa toista juhannuspäivää teille kaikille!