Yksin juhannuksena

Niin alkaa taas yksi juhannus olemaan loppusuoralla. Lämpimän ja jopa helteisen toukokuun ja alkukesän jälkeen juhannuksen sääksi ilmaantui kuin ihmeen kaupalla tuulta, sadetta ja kylmää ilmaa. Noh, pitäähän sitä perinteitä kunnioittaa ja tälläisiin ilmoihinhan sitä ollaan täällä suomessa juhannuksena totuttu. Pauliina-myrsky riepotteli suomea ja moni sai viettää pitkiäkin aikoja ilman sähköjä. Meillä sähkökatkoksilta vältyttiin, mutta kyllä välillä tuntui, että talosta lähtee katto, kun tuuli oikein kovassa puuskassa osui kohdalle. Toivottavasti teillä kaikilla on ollut kiva juhannus ja olette saaneet viettää sitä juuri niinkuin olette halunneetkin. 

Itse olen ollut töissä koko juhannuksen. Tämä oli odotettavissakin, koska kesäsijaisena nakki napsahtaa melko todennäköisesti juuri viikonlopuksi ja juhannukseksi. Onneksi minulla on ollut kiva kesätyöpaikka ja työkaverit siellä, joten aika töissä on mennyt kuin iltamissa. Meillä myös mies on ollut juhannuksen töissä ja koska hän tekee tällä hetkellä reissutöitä, olen ollut työvuorojen välissä sitten ihan yksikseni kotona. Yksin olo kotona ei ole minulle ongelma. Tässä iässä, kun lapset ovat jo lentäneet pesästä, osaan nauttia omasta ajastani enkä vietä sitä moppi kourassa, vaan annan aikaa itselleni ja myös ystävilleni. 

Juhannus on minun mielestäni kalenterivuotemme toiseksi suurin juhla heti joulun jälkeen. Silloin ihmiset kokoontuvat yhteen perheiden, ystävien ja tuttavien kanssa, kuten joulunakin. Syödään hyvin ja juodaan, mutta ennenkaikkea vietetään aikaa yhdessä. Ihmiset hakeutuvat veden äärelle mökeille ihastelemaan yöttömän yön kauneutta. Minusta mökkijuhannus olisi ihana, kun saisi uida ja saunoa sielunsa kyllyydestä ja kenties yön viimeisinä tunteina katsella vastarannalla palavaa kokkoa. Empä muista olenko koskaan tuollaista juhannusta viettänyt, mutta jotenkin se vain mielestäni kuuluisi juhannukseen kaikista parhaiten. 

Juhannus on vähän kuin joulu. Kenenkään ei pitäisi viettää sitä yksin. En olisi rehellinen, jos sanoisin, että olen nauttinut juhannuksestani yksin kotona. Rehellisesti sanottuna olen hiukan kateellisena katsellut somesta toisten juhannuskuvia notkuvista ruokapöydistä, mökkimaisemista ja yhteisistä hetkistä läheisten kanssa. Olen tässä työvuorojen välillä ollut aika väsynyt, joten en ole jaksanut hakeutua muiden ihmisten seuraan eikä minusta juhannuksena olisi edes sopivaa kutsua itseään kylään esimerkiksi jonkun mökille tai grillin ääreen. Minusta kutsu pitää tulla ihan toisesta suunnasta. Kaikesta väsymyksestä huolimatta olen siis kaivannut mökkielämää, muiden ihmisten ja ennenkaikkea läheisteni seuraa sekä ihania juhannusruokia. Toki olisin voinut koristaa kotia juhannukseksi koivuilla ja kukkakimpuilla sekä nauttia grilliherkuista, mutta jotenkin en vain halunnut tehdä sitä yksin minulle. Onneksi leffat ja tv-sarjat on keksitty eli olen sitten kääriytynyt  työvuorojen välissä viltin sisään ja katsellut telkkaria. Hyvän ohjelman sattuessa kohdalle olen hetkeksi unohtanut yksinäisyyteni ja saanut aikani kulumaan. Nyt haen vielä yhden kupillisen kahvia ja sen jälkeen alankin sitten taas jo valmistautumaan tulevaan iltavuoroon, jonka jälkeen koittaa jälleen ihana, tavallinen arki.

Mukavaa toista juhannuspäivää teille kaikille!