Kesäkuu on mennyt ja heinäkuu alkanut. Kesä on mennyt hurjaa vauhtia ja tuntuu, että sitä ei ole enää jäljellä kuin pieni ohikiitävä hetki. Todellisuudessa elokuukin on vielä usein ihan kesäinen, mutta jo elokuun alussa alkavat koulut ja eskarit saavat mielen syysmolliin jo ennen aikojaan. Mutta vielä on aikaa nauttia kesästä eikä aihetta synkistelyyn ole. Kaikkihan on kiinni kuitenkin meidän omasta asenteestamme.
Minulla oli viikolla pari iltavuoroa ja keskiviikkona kävin ennen töihin menoa ystäväni, Katjan, kanssa lounaalla aina yhtä hurmaavalla Kymin Huvilalla Kuusankoskella. Kymin Huvila sijaitsee aivan Taideruukin vieressä, joka on muuten yksi pian alkavien Kouvolan Asuntomessujen etäkohteista. Jos siis satut vierailemaan Taideruukissa lounasaikaan, suosittelen käyntiä Kymin Huvilalla. Lounas on hyvä ja hinta edullinen. Lisäksi Kymin Huvila on todella kaunis ja viihtyisä paikka istua hetkeksi alas maittavan lounaan äärelle ja hengähtää hetki niinkuin mekin teimme Katjan kanssa.
Aina ei siis tarvitse treffata ystäviä jomman kumman kotona, vaan lounastreffit on oiva tapa vaihtaa kuulumisia ja tavata ystäviä. Lounasta syödessä ehtii keskustelemaan monenlaista. Jossain vaiheessa meidän keskustelumme Katkan kanssa siirtyi blogi- ja somemaailmaan, joka tuntuu puhuttavan tänä päivänä niin monia. Keskustelimme Katjan kanssa mm. siitä, miten meidän bloggaajien elämää ja ennenkaikkea onnea ja onnistumisia arvostellaan ja riepotellaan somessa. Jokainen meistä kirjoittaa ja kuvaa blogiinsa sekä myös instagramiin itselleen tärkeitä asioita eikä todellakaan tuo julki koko elämäänsä eikä tarvitsekaan. Juuri tästä meitä usein arvostellaan ja luodaan ihan väärin perustein kuva sisällöntuottajasta, hänen arvomaailmastaan ja elämästään. Jokaisella bloggaajalla on oikeus tuottaa omaan blogiinsa juuri sellaista sisältöä kuin itse haluaa. Kaikkea ei tarvitse tuoda julki, jos ei niin tahdo. Blogi ja muut somekanavat eivät siis lähestulkoonkaan aina tuo julki koko totuutta sisällöntuottajan elämästä, vaikka moni seuraaja sen niin väärin ymmärtääkin. Välillä täytyy oikein ihmetellä, miten ihmiset voivat ollakin julmia toisia, tässätapauksessa meitä sisällöntuottajia, kohtaan. Surullisinta tässä on ehkä kuitenkin se, että seuraajien on vaikea olla iloisia, kun jollain menee hyvin ja ärsytyskynnys kasvaa, jos jollain meneekin erittäin hyvin! Enkä halua todellakaan nyt yleistää tätä kaikkiin seuraajiin, sillä suurin osa seuraajista on kuitenkin todella ihania ja asiallisia ihmisiä. Toivoisin vain, että me kaikki ymmärtäisimme sen, että toisen onni ei ole meiltä pois, vaan osaisimme myös iloita niistä toisten ihmisten onnen hetkistä.
Sain jo ennen vappua omalääkäriltäni lähetteen labraan, koska olen usean vuoden ajan syönyt tyroxiniä kilpirauhasen vajaatoimintaan. Viimeisistä labroista oli lääkärini mukaan jo liian kauan ja hän halusi myös ottaa hiukan muitakin labroja. Hän oli ensimmäinen lääkäri, joka puhui minulle siitä, että kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavan ihmisen pitäisi säännöllisesti tarkkailla kolesteroliarvoja. Minua ehkä hiukan ärsyttää se, että kukaan lääkäri ei ole aiemmin tästä minulle puhunut saatika, että olisi otattanut minulta kolesteroliarvoja, kun kuitenkin entisessä työterveydessänikin niitä kilppariarvoja seurattiin hyvinkin säännöllisesti.
Noh, nyt on vihdoin labrat otettu, vaikka se hiukan haasteellista meinasi ollakin. Ensinnäkin minun piti olla 12 tuntia ennen labroja ravinnotta, joten labraan oli mentävä aamusta. Työvuorot ovat olleet sellaiset, etten ole labraan päässyt tai sitten kun on ollut iltavuoro, en ole muistanut olla ravinnotta. Maanantaina sitten oikein skarppasin asian kanssa ja söin iltapalan ajoissa enkä juonut enää mitään iltakahdeksan jälkeen.
Muistin vanhastaan, että oma terveysasema on aina jokusen viikon kiinni heinäkuussa, joten tarkistin illalla vielä netistä, että terveysasema on varmasti auki. Netistä sain tiedon, että auki on, joten tiistai aamuna hurautin sitten kymmenen kilometrin päähän labroihin. Parkkipaikalla alkoi mieleeni kuitenkin hiipiä arvailuja siitä, että terveysasema saattaa sittenkin olla jo kiinni, koska parkkipaikalla oli oudon vähän autoja. Kävelin ovelle, jossa oli lappu, missä kerrottiin kesäsulusta ja ohjattiin toiselle terveysasemalle. Koska olin ollut 12 tuntia ravinnotta, en missään nimessä halunnut heittää pyyhettä kehään, vaan päätin, että ne labrat otetaan tänään, vaikka siihen menisi kuinka paljon aikaa. Hyppäsin autoon ja hurautin taas yhden kymmenen kilometriä seuraavalle terveysasemalle. Google mapsin avulla löysin perille ja jonotettuani ilmottautumiseen sain kuulla, ettei tällä terveysasemalla ollut lainkaan labraa. Sillä lailla. Jälleen minut ohjattiin eteenpäin. Ajellessani entiselle aluesairaalalle mietin, että nyt kun vihdoin löydän labran, joka on auki, on labralähetteeni varmaankin sitten jo mennyt vanhaksi, kun en ole aikaisemmin saanut mentyä niitä otattamaan. Näin ei onneksi kuitenkaan ollut käynyt, vaan noin puolen tunnin jonotuksen jälkeen sain annettua ystävälliselle näytteenottajalle viisi putkiloa verta pyörtymättä. Nyt on enää ainoastaan ongelmana se, miten ja milloin saan varattua soittoajan lähettävälle lääkärille, kun oma terveysasema on kiinni. Ehkäpä selvitän sitä ensi viikolla. Minusta tässä oli toimintaa jo ihan riittävästi tälle viikolle.
Huomen aamuna lähden viikonlopuksi siskoni luo Helsinkiin. Toivottavasti sade hellittää huomiseksi, kun oli vähän suunnitelmissa mennä käymään Suomenlinnassa. Mutta eiköhän me jotain tekemistä keksitä, vaikka sataisikin ja ainahan voi mennä vaikka kahville tai syömään johonkin kivaan paikkaan. Jollain kivalla kirppikselläkin voisi käydä. Mitä sinulle on suunnitelmissa tulevalle viikonlopulle?
Mukavaa viikonloppua sinullekin ♥
