Osan jouluaskareista voi huoletta ulkoistaa

29.11.2014






Tänä vuonna mä ulkoistin ton piparkakkutalon teon. Niin monena vuonna olen sitä itse yrittänyt, mutta en kai koskaan ole ollut lopputulokseen tyytyväinen Kyllä mä sen talon saan kasaan, mutta se koristelu. Mä en vaan osaa. Asiaa tietenkin hankaloittaa se tosi seikka, että mä katselen täältä interverkosta ihan huikeiden piparkakkutalojen kuvia. Noh, sen jälkeen mulle ei tietenkin enää kelpaa mikään ja omastakin talosta pitäisi tulla vähintään yhtä hieno kuin niistä ihanista luomuksista! Perfektionisti, ai minäkö? Ei suinkaan, kuinka niin? 

Nyt minulla on kuitenkin ihana piparkakkutalo, jonka kanssa en ole tuhrannut kokonaista päivää paistaen taloa varten vääriä osia, saati polttanut niitä. Lisäksi minun ei tarvinut tuskailla sen koristelun kanssa eikä masentua omaan osaamattomuuteeni. Kiitos rakas ystäväni, että autoit minua! Olit kiltti. Työnsin taloni sisään vielä pienet rautalankavalot. Niin kaunis <3

Kaikenlaisia harrastuksia

25.11.2014

Heipä hei! Reissuväsymys alkaa pikku hiljaa helpottaa ja kintutkaan eivät ole enää kipeät. Niimpä tässä aletaan olemaan taas iskussa ja valmiina suuntaamaan katseet kohti loppuviikon tapahtumia. Joulun lähestyessä minulla lisääntyvät myös nuo kynttiläkutsut. Tällä viikolla pääsen esittelemään noita PartyLiten ihanuuksia kolmeen eri kotiin. Vähän jännittää kyllä tuo huominen reissu, kun en ole aiemmin käynyt tuon emännän luona ja olisi tarkoitus suunnistaa taas maalle peltojen keskelle. Nyt olisi kai vaan pakko uskoa sitä navia, että varmasti löydän perille. Vaikeaahan se voi olla, nimittäin se navin uskominen, mutta yritän parhaani.

 Mies on taas pitänyt huushollia pystyssä, kun äiti-ihminen on ollut töissä ja harrastanut. Hyvä niin! Ilman miehen panostusta ei niin vain lähdettäisi kutsuilemaan ja tapaamaan ystäviä. Aiemmin olen hiukan potenut huonoa omaatuntoa siitä, jos minulla on paljon omia menoja. Tiedän, ettei tarvitsisi, mutta niin vain on tapahtunut. Uskon, että syy siihen, miksi olen tuntenut näin, on siinä, että vasta nyt viimeisen viiden vuoden aikana, minkä olen ollut yhdessä nykyisen mieheni kanssa, olen päässyt menemään johonkin myös yksin. Minulta on vienyt aikansa ennenkuin olen pystynyt sisäistämään, että minullakin on siihen oikeus. Eiköhän se mies sitten sano, jos äiti-ihmistä näkyy liian harvoin kotona?!


Mies on sitten puolestaan taas harrastanut kotosalla. Sytykeruusuja on jo kaksi isoa korillista odottamassa pakkaamista. Aiomme antaa niitä joululahjaksi, mutta osan pidämme myös itse. Hän oli oikein käynyt ostamassa niihin hilettäkin, joilla saikin mukavasti niihin lisänäköä (hilettä ei vielä yläkuvassa). Lisäksi mies oli tehnyt viikonloppuna ihan mielettömän ihanan lyhdyn tyhjästä kurkkupurkista. Purkki on maalattu mustaksi ja purkin kylkeen hän oli tehnyt piikillä eli purasimella tähtikuvion (minkäs muunkaan, hih...). Valo tulee ihanasti noista reijistä ulos. Oih, musta tää vaan on niin hieno!


 Perjantaisella blogitapaamisella keskustelimme myös blogien ulkoasun muokkaamisesta. Joku vinkkasikin eräästä blogista, joka sisältää pelkästään bloggaamiseen liittyviä ohjeita. Jos haluat käydä tutustumassa, pääset sinne TÄSTÄ. Itsekin kävin tutustumassa tuohon blogiin ja innostuin sitten kokeilemaan mm.bannerin tekoa. Noh, naisen mieli on aika ailahtelevainen ja eihän se homma jäänyt pelkästään bannerin lisäämiseksi, vaan kaikki meni taas ihan uusiksi. Oliko yllätys? Blogin nimenkin menin sitten sunnuntaina vaihtamaan, kun esikoiselta tuli niin hyvä ehdotus nimeksi, etten vaan yksinkertaisesti voinut jättää sitä käyttämättä. Nyt nimi on lopullinen eikä enää muutu. Ulkoasusta en mene lupaamaan mitään. Onhan tää nyt nähty jo niin monta kertaa, hih...

Laatuaikaa ystävien kanssa

23.11.2014

"Sellainen lahja, joka ei näy
mutta tuntuu hyvältä, kun sen saa,
on lahjoista parhaimpia,
koska se on sydämeltä sydämelle
annettu lahja"

Ystävyys on lahjoista yksi parhaimmista, mitä ihminen voi saada. Itse olen saanut viettää koko menneen viikonlopun yhdessä ihanien ystävieni kanssa. Aloitin viikonlopun tapaamalla viiden muun paikallisen bloggaajan kanssa. Tapaamisemme oli ensimmäinen, joten ilmassa oli suurta juhlan tuntua ja hiukan jännitystäkin. Kokoonnuimme paikalliseen sisustuskahvilaan, jossa tutustuimme toisiimme kertomalla jokainen vuorotellen itsestämme, blogeistamme ja siitä, kuinka meistä oli tullut bloggareita. Pari tuntinen hujahti hetkessä ohi, joten päätimme, että kokoonnumme mahdollisimman pian uudelleen. Minusta oli ihanaa tutustua näihin naisiin ja haluan ehdottomasti olla jatkossakin mukana. Ihan huippua!

Jouluista tunnelmaa perjantain blogitapaamisesta

Lauantaina minulla oli aikainen herätys, koska lähdin työpaikkamme henkilökuntakerhon järjestämälle Joulumarkkina matkalle Tallinnaan. Perjantaina saimme sopivasti ohuen lumikerroksen tänne meillekin, joten fiilikset olivat jo lähteissä varsin jouluiset. Kumma vaikutus tuolla lumella. Saavuimme Tallinnaan hiukan ennen puolta päivää. Sää ei siellä ollut ihan yhtä valkoinen kuin koto-suomessa, mutta emme antaneet sen lannistaa meitä. Raatihuoneen tori oli täyttynyt ihanasti koristelluista myyntikojuista, joissa käsityöläiset myivät valmistamiaan tuotteita. Tarjontaa oli laidasta laitaan aina perinteisestä sukka ja tumppu valokoimasta villisikamakkaraan ja kaikkea siltä väliltä.

Raatihuoneentori jouluasussaan

Keskellä toria myyntikojujen seassa komeili huikea, 23 metriä korkea joulukuusi. Vaikuttavaa, etten sanoisi. Kierrellessä ja kävellessä toria ympäriinsä jalat alkoivat huutaa hoosiannaa ja teki mieli istahtaa hetkeksi alas. Niinpä suuntasimme ystävättäreni kanssa eräälle vanhan kaupungin kujalle, jossa sijaitsee yksi lempikahviloistani, Pierren Suklaakahvila. Tuo kahvila edustaa tyyliltään ihan erilaista tyylisuuntaa kuin mistä normaalisti pidän, mutta siitä huolimatta tuossa kahvilassa on jotakin aivan erityistä, mikä on sulattanut sydämeni. Kahvilan paksut, viininpunaiset plyyshiverhot ja eripari tuolit sekä rosoiset kiviseinät luovat kahvilaan aivan erityisen tunnelman. Viihdyn tuossa kahvilassa vaan niin hyvin. Kahvilan valikoima on aivan mahtava. Voit valita vitriinistä erilaisten suklaakakkujen lisäksi ihania ja suussasulavia suklaakonvehteja. Myös erikoisruokavaliot on täällä huomioitu. Niin ihmeelliseltä kuin se kuullostaakin, tuossa kahvilassa on mahdollista vetää täydelliset suklaaöverit. Se tuli tälläkin kertaa todistettua.

Pierren suklaakahvila, Vene 6, Tallinn

Vaikka lauantai päivä venyi normaalia pidemmäksi, jaksoin kuin jaksoinkin ottaa sunnuntaina aamupäivällä vastaan vajaan kymmenen hengen ryhmän konsulttiystäviäni kotiini. Meillä oli siis perinteinen PartyLite konsulttien kuukausipalaveri. Tällä kertaa kokoonnuimmekin harvinaisen suurella joukolla. Mukana oli myös kaksi uutta konsulenttia. Ryhmämme koostuu toinen toistaan ihanammista naisista. Minusta on tosi ihanaa, että jokainen voi olla ryhmässämme oma itsensä. Se ehkä onkin juuri ryhmämme rikkaus. Palaverissa kävimme läpi ajankohtaisia asioita, tutustuimme tulevaan, uuteen kuvastoon ja vaihdoimme kokemuksiamme kutsuilta. Nämä kuukausipalaverit ovat todella antoisia ja antavat aina uutta kipinää tulevaan.

Harvoin yhteen viikonloppuun mahtuu näin paljon yhteistä aikaa ystävien kanssa. Ystävät ovat lahja, josta pitää nauttia silloin kuin se vaan suinkin on mahdollista. Kiitos rakkaalle miehelleni, että minulle järjestyi tänä viikonloppuna tilaisuus tavata ystäviäni! Ihana viikonloppu ystävien kanssa on nyt kuitenkin takana. Edessä on taas ihana arki työ- ja perhekuvioineen. By the way, kuukausi jouluun. Tip tap...

Jouluttaako, ei jouluta...pian kyllä jouluttaa...

20.11.2014

Aika juoksee ihan hurjaa vauhtia. En meinaa pysyä sen perässä. Taas on viikon puoliväli ylitetty ja pian on edessä viikonloppu. Viikonloppuna onkin luvassa paljon mukavia juttuja. Tulevana viikonloppuna alkaa nimittäin mun joulunaika ihan lopullisesti. Tulevan viikonlopun aikana tulen viettämään paljon aikaa ystävieni kanssa. Perjantaina luvassa kahvihetki blogiystävien kanssa, lauantaina lähden katsastamaan Tallinnan Joulumarkkinat ja sunnuntaina tapaamme vielä konsulettiystävien kanssa meillä kahvikupposen äärellä. Paljon kaikkea mukavaa ja jouluista siis tiedossa. Ihme, jos ei tämän viikon jälkeen jo jouluta minuakin oikein kunnolla.

Tänne Pierren suklaakahvilaan on pakko mennä lauantaina.

Blogini on saanut taas pari uutta lukijaa. Mahtavaa! Tervetuloa mukaan. Toivottavasti viihdytte kaikki matkassani mahdollisimman pitkään. Blogiini on tällä hetkellä klikkailtu kylään yli 5000 kertaa. Se on aika paljon se. Päivässä noita vierailuja on viidestäkymmenestä sataan. Pari viimeistä päivitystäni ovat saaneet myös ennätysmäärän kommentteja, joista olen jokaisesta äärettömän iloinen. Kommenttejanne on niin ihana saada ja lukea. Kiitos, Ystävät!
 
Mitä olen sitten hommaillut tämän alkuviikon? Päivät menee töissä eikä iltaisin juuri jaksa mitään. Maanantaina menin töistä suoraan salille ja nyt on kintut kippeet. Noh, se on tervettä kipua...kestän sen kuin nainen! Tiistai-illan vietin taas äitini kanssa. Juteltiin, kahviteltiin, katseltiin vähän telkkua ja leipasinpa minä hänelle yhden kahvikakunkin Sydämellä tehtyä-blogin hyvällä ja helpolla ohjeella. Isänpäivän aikaan tein tuota kakkua ensimmäisen kerran yhdessä F:n kanssa. Kakku on siis tosi helppo tehdä, kun siinä ei tarvita mitään sähköisiä laitteita, vaan kaikki ainekset vaan sekoitellaan ihan käsipelillä sekaisin. Kakku säilyy viikonkin muovipussissa ihan hyvänä, ellei tule syötyä sitä ennen. Tämä kahvipöydän herkku oikeastaan vain paranee vanhetessaan ja maistuu myös hyvin kuuman glögin kanssa. Suosittelen kokeilemaan. Ohjeen löydätte tuolta Katjan Sydämellä tehtyä-blogista.

 
Eilen olin suunnitellut siivoavani alakerran töiden jälkeen. Meillä ei nimittäin ole suuremmin siivottu moneen viikkoon. Imuroitu kyllä, mutta sitäkin vähän harvakseltaan. Pyysinkin miestä nakkaamaan matot pihalle ennenkuin kotiudun töistä. Tuo varokeino kannattaa meillä tehdä tai muuten homma vaan jää helposti kokonaan tekemättä. Auto on vähän reistaillut pariinkin otteeseen tällä viikolla. Niin kävi eilenkin ja kotiintulo viivästyi. Elättelin mielessäni jo kauhukuvia kasvavista villakoirista, mutta mies yllätti. Kotiin saapuessani alakerta oli siivottu, ruoka valmista ja uunissa tulet. Hieno homma! Olen varmasti aiemminkin täällä tämän sanonut, mutta ei kai tätä liikaa voi hehkuttaa. Arvostan siis tosi paljon sitä, että mies osallistuu noihin kotiaskareisiin. Kumpa muistaisin vain sanoa sen joskus hänellekin, hih...

Aina ei minunkaan kodissani ole ollut tämä tilanne. Ikävä kyllä, unohdan sen kai aina aika ajoin. Välillä joku pikku örkki istahtaa olkapäälleni ja muistuttaa minua asiasta. Tämä pikkuveijari vierailee luonani useinmiten silloin, kun olen nalkuttanut miehelleni kaikista pienemmistäkin asioista, mitä vaan olen keksinyt. Joskus vaan on sellaista, että mikään ei muka ole hyvin. Herätessäni tuosta tilasta taas todellisuuteen tunnen olevani todella kiittämätön. Nyt juuri on sellainen hetki. Tänään on siis kiitoksen aika.
 


Mummoviikonloppu

17.11.2014

Viime viikonlopun saimme nauttia kokonaisuudessaan isovanhemmuuden ihanuudesta. Esikoiseni molemmat lapset tulivat meille, kun lasten isä kisasi lauantaina Turussa BJJ:n SM-kisoissa. Samalla vanhemmille tarjoutui mahdollisuus hiukan vetää henkeä ja levätä. Kunnon yöunet ilman yöheräämisiä oli tervetullutta siihen kotiin. Minusta on todella ihanaa, kun olemme saaneet olla pienestä pitäen mukana näiden lasten elämässä. En kiellä sitä, etteikö yöherääminen väsyttänyt oudokseltaan ja tässä mummoiässä, mutta kyllä sen jaksaa, kun kyseessä on omat lapsenlapset eikä se ole päivästä ja viikosta toiseen jatkuvaa puuhaa. 


Viikonloppuna on siis saatu syliterapiaa oikein roppakaupalla, leikitty laululeikkejä, luettu kirjoja ....aina uudestaan ja uudestaan.... rakennettu legotaloja, saunottu ja kylvetty yhdessä ja oltu vaan.... yhdessä. Mikään ei kuullosta korvissani paremmalta kuin sanat:"Mummo, tuu leikkimään".... ja mummohan leikki. Vanhempi lapsenlapsista on 2,5 vuotias tyttö, F. Hänen kanssaan meillä on myös yhteinen harrastus, leipominen. Jo vuosi sitten leivoimme ensimmäisen kerran yhdessä pullaa ja joulun alla pipareita. Mitä ilmeisemmin tyttö on nauttinut näistä yhteisistä puuhistamme, koska muistaa ne ja puhuu niistä. Sunnuntaina pikku veikan nukkuessa oli taas aika ottaa kaulimet ja muotit esiin.


Meillä leivottiin siis sunnuntaina tämän vuoden ensimmäiset joulupiparit. Mukavaa puuhaa pikku leipurin seurassa. Kaikista ihaninta oli kuitenkin seurata F:a kuinka hän nautti leipomisesta. Kaulitseminen oli ehkäpä kaikista parasta. Muotit valittiin tarkkaan harkiten eikä niitä paljon ehditty asetella taikinalevylle vieri viereen, kun pikku leipurin vauhti oli aika hurja.


Kilon valmistaikina muovautui käsissämme ihaniksi ja rapeiksi joulupipareiksi. Olen luopunut itsetehdystä piparitaikinasta. Sain pari joulua sitten vinkin Myllyn Parhaasta piparkakkutaikinasta. Kokeilin sitä enkä enää muuta käytäkään. Helppoa ja vaivatonta eli sopii minulle todella hyvin. Nykyisin joustan eikä kaikkea enää tarvitse tehdä alusta pitäen itse, kuten nuorempana.

Viikonloppu antoi paljon meille isovanhempina, mutta se antoi myös nuorille vanhemmille paljon. Meistä on ilo olla avuksi ja mikä voisikaan olla mukavampi tapa tuottaa sitä toisille kuin viettää laatuaikaa pienten ja niin rakkaiden ihmisten kanssa.

Isänpäivä

8.11.2014

Mies näki jo noin kuukausi sitten kirppiksellä todella vanhan, ison arkun. Hinta ei päätä huimannut, joten kiinnostus tuota vanhaa aarretta kohtaan vain lisääntyi. Mies pähkäili kotona asian kanssa...ostaa vai ei? Minä päästin hänet pälkähästä ja lupasin ostaa arkun hänelle isänpäivälahjaksi. Kerrankin lahjan osto miehelle oli helppoa ja lahja oli varmasti mieluisa.


Jostain noista sisäpuolen vanhoista sanomalehdistä löytyi vuosiluku 1885. Tämä on siis oikeesti vanha. 


Pienen puhdistuksen ja raikastuksen arkku vaati, mutta muuten se oli heti käyttövalmis. Loistavaa!


 Arkku on todella suuri ja nielee sisuksiinsa aikamoisen määrän tavaraa. Tervetullut lisä meidän makkariin siis senkin puoleen.



Meillä isänpäiväviikonloppu alkoi lastenlasten yökyläilyllä eilen. Nyt vietetään iltaa ihan kahden ja huomenna kokoonnutaan mummolaan isänpäivälounaalle, johon myös miehen lapset saapuvat. Oma tyttöni ei ole paikalla. Isänpäivä on hänelle varmasti aina yksi vuoden vaikeimmista juhlista. Suhde biologiseen on katkennut ja pappakin on tähtenä taivaalla. Tytöllä on kuitenkin hyvä suhde mieheeni, mutta tällä kertaa tyttö teki päätöksen ja lähti poikaystävän perheen kanssa ruotsin risteilylle. Illalla saamme sitten vielä minun keskimmäiseni kylään. Arvostan suuresti sitä. että hän aina muistaa miestäni isänpäivänä. Hänellekään, niinkuin ei varmasti kenellekään omistani, isänpäivä ei ole mikään helppo/suosikki juhla, mutta näin meillä. Miten teillä vietetään isänpäivää?

Valon lumoa

4.11.2014

Voi ihme, kuinka ulkona tulee jo tosi aikaisin pimeä! Eletään sitä vuoden pimeintä aikaa, joten on ihan pakko keksiä jostain vähän valoa pimeyden keskelle. Minä kävin taas tänä iltana viemässä ihmisille vähän valon lumoa. Kävin siis pitämässä Party Liten esittelyn erään vakkari emäntäni luona tuolla maalla. 

Lumottu metsämaa

Aikamoisen lumotun metsämaan halki kulki minunkin tieni tänään kutsupaikalle. Navigaattori on hyvä apukuski, jos vaan luotto pelaa kuskin ja "apukuskin" välillä. Meillä taitaa olla sukuvika, että navigaattoriin ei uskota. Kyllähän nyt ainakin kerran matkan aikana pitää kyseenalaistaa tuon apukuskin ohjeet. Niin kävi minullekin taas tänään, mutta onneksi tuo apukuski vie siitä huolimatta aina takuuvarmasti perille. Ihan itseäkin huvittaa/ihmetyttää, miten aina jotenkin vaan onnistunkin tuolla pikkuteillä ajautumaan pois raiteilta. Noh, pikku vikoja...

Lumottu tähtiyö

Party Lite konsultin työ on minulle enemmänkin harrastus. Minulta on monesti kysytty kutsuilla, kuinka paljon/usein käyn pitämässä kutsuja. Mietin tänäänkin kotiin ajellessani oikeaa vastausta. Ihminenhän harrastaa sellaisia asioita, joista pitää/nauttii. Minäkin pidän kutsuja sen verran päätyöni ohella, että hommassa säilyy mielekkyys. Mitään tiettyä määrää en siis voi sanoa, koska teen tätä esittelytyötä päätyöni ohella. Normi päivätyökin vaatii jo veronsa, joten kutsuilla käydään voimien, fiilisten ja tarjonnan mukaan. Nyt eletään vuoden parasta kynttiläsesonkia. Joulu alkaa hiipiä mieliin tätäkin kautta.

Rubiinin hohdetta Kuva PartyLite.fi

Party Liten tuotteita ei myydä kaupoissa. Voit hankkia niitä kotikutsuilta tai Party Liten verkkokaupasta. Verkkokauppa toimii, kuten mikä tahansa muukin verkkokauppa, mutta vaatii aina kirjautumisen jonkun konsultin sivujen kautta. Blogini sivupalkista löydät Pöllökuvan, josta pääset tutustumaan minun kotisivujeni kautta Party Liten verkkokauppaan. Verkkokaupasta löydät kaikki samat asikasedut kuin mitä saisit kotikutsuiltakin + verkkokaupan omat tarjoukset. Tilaukseen lisätään toimituskulut 5,90. Halutessasi saat tilauksellesi myös kotikuljetuksen hintaan 11.80. Maksutapana verkkokaupassa käy luottokortti (visa, visa electron ja mastercard). Tilaamillasi tuotteilla on 14 päivän palautusoikeus ja kuuden kuukauden laatutakuu, joka kattaa vialliset ja kuljetuksessa vaurioituneet tuotteet. Se konsulentti kenen sivujen kautta kirjaudut verkkokauppaan ostoksille, saa tilauksestasi myyntipalkkion.

Loistavuus-somistepari nyt hintaan 29e.

Olen tänä syksynä kuullut paljon keskustelua tuikkujen palo-ominaisuuksista. Moni on valitellut, kun tuikut eivät pala kunnolla ja sammuvat, vaikka tuikkua on vielä jäljellä. Myös Pary Litella on tänä syksynä tiukennettu tuikkivien laatuvaatimuksia. Tuikkivia on testattu ja liekin korkeuden minimivaatimuksia on tiukennettu. Tästä johtuen tuikkivien sydänlankojen kokoa on kasvatettu, jotta pystyisimme tarjoamaan kaikille tuikkiviemme polttajille vakaamman palamisen. Itsekin olen tarkkaillut normaalia enemmän polttamiani tuikkivia enkä voi valittaa. Party Liten tuikkivat palavat hyvin ja ihan loppuun asti, jopa ulkona lyhdyssä. Voin siis puhtaalla omalla tunnolla suositella niitä kaikille. Jos haluat hankkia itsellesi esimerkiksi jouluksi hyviä ja laadukkaita kynttilöitä, klikkaa itsesi verkkokauppaan ostoksille. Klik, klik... (tämä ei ole mikään blogi yhteistyöjuttu)

Lämmin sydän-somiste

Blogini on saanut jälleen kaksi uutta lukijaa. Tervetuloa mukaan. Toivottavasti viihdytte mukana mahdollisimman pitkään. Kiitos myös kaikille kommentin jättäneille! Kommenttinne ovat minulle äärimmäisen tärkeitä ja ilahdun niistä jokaisesta. Itsekin yritän aina käydä kurkkimassa teidänkin blogeissa ja jättää jonkinlaisen jäljen käynnistäni.

Nyt on toinen ilta yksin kotona. Kaksi ensimmäistä iltaa on mennyt kodin ulkopuolella, mutta nyt on tämän viikon "pakolliset" iltamenot on hoidettu, joten loppuviikko meneekin sitten varmaan ihan fiilispohjalta. Mukavaa viikon jatkoa teillekin!

Kotoilua

3.11.2014

Eilinen päivä tuli vietettyä ihan sisätiloissa tukka pystyssä ja villasukat jalassa. Ulkoilma olisi varmasti tehnyt hyvää ja vähän piristänytkin, mutta nyt oli pitkästä aikaa pyjamapäivän vuoro. Kiireettömän aamun jälkeen hipsuttelin kotona villasukissani, lueskelin erästä suosikkiblogiani ihan sen alkuajoista lähtien postaus kerrallaan ja välillä tein jotain pieniä kotijuttuja. Mies innostui kokeilemaan sytykeruusujen tekoa ja hyvinhän se onnistui. Ei ollutkaan niin vaikeaa, kun olin kuvitellut. Näinköhän siitä tulee meidän uusi, yhteinen harrastuksemme. Minulla välähti heti mielessä idea, miten niistä saisin kivan jouluviemisen jollekin, jolla on takka tai uuni.

Näihin vielä steariini päälle ja valmis.
Vaikka olen yrittänyt toppuutella hirveää jouluttamista, leipasin iltapäivällä kotoa löytyvistä tarpeista muutaman joulutortun. Olihan vanhat taikinalevyt pakko käyttää pois, vai kuinka? Vuoden ensimmäiset joulutortut ovat kai ne parhaimmat ja ihan kylmän maidon kanssa söin lämpimiä torttuja...aika monta. Hupsis... Mies laittoi muuten lauantaina ihan pyytämättä huvimajan toiseen päätyharjaan jääpuikkovalot. Valosarja on hämäräkytimen päässä ja syttyvät nyt joka ilta hämärän laskeutuessa.


Palautin taas mieleeni tuon kuvien muokkaamisenkin. Pikku jutuilla saa kivasti näköä ja ilmettä kuville. Miehen lapset menivät iltapäivällä äidilleen. Mies vei samalla kyydillä myös mun tytön poikaystävän rautatieasemalta kotiinsa, ettei tarvinut sateessa kävellä. Matkaa oli kuitenkin useampi kilometri. Ihana mies <3 Tyttö oli siis poikaystävän kanssa tämän kummien luona halloweenjuhlissa Klaukkalassa. Tyttö jäi kotimatkalla suoraan siskonsa luo toista tet-viikoa varten ja poikakaveri jatkoi sitten loppumatkan yksin. 


Oltiin siis ilta miehen kanssa ihan kahden. Telkkua, hyvää ruokaa ja sauna. Mä niin rakastan noita kahdenkeskisiä iltoja ja hetkiä. Meillä on lapset jo niin isoja, että tuota yhteistä aikaa järjestyy jo aika useinkin. Olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että kahdenkeskinen aika on kultaakin kalliinpaa. Isän ja äidin toimiva suhde on kaiken pohja ja sen hyvinvointiin pitää satsata. Kuten kaikki varmasti tiedämme, mikään parisuhde ei koskaan ole itsestäänselvyys. Mies panosti taas iltaamme ja valmisti meille ihanan illallisen. Lohi, parsa ja bearnaiskastike on lyömätön yhdistelmä. Maistuu meidän suussa aina yhtä hyvältä.

Nyt on  uusi viikko alkamassa. Mies lähtee siis sinne kertausharjoituksiin ja mä jään yksin. Ennen tälläinen viiden päivän reissu oli miehelle sitä arkipäivää, mutta nyt edellisestä reissusta on jo puoli vuotta. Viiden päivän ero tekee varmasti hyvää meille molemmille, vaikka ikävä tuleekin.Tänään hurautan töiden jälkeen äidin luo. Saan nauttia sitten hänen kanssaa äiti&tytär-ajasta koko illan. Mukavaa marraskuun ensimmäistä viikkoa teillekin!

Alakuloinen emäntä ja taitava isäntä

2.11.2014

Olen ollut tällä viikolla todella alakuloinen ja väsynyt. En tiedä, mistä se oikein johtuu. Hymy ei ole irronnut ja negatiiviset ajatukset ovat vallanneet mieleni. Olen elämäni aikana saanut kulkea ne kaikista kivisimmätkin tiet. Olen miettinyt asiaa ja luulen, että en uskalla antaa itselleni lupaa olla onnellinen ja nauttia siitä, mitä minulla on. Minun pitäisi vaan olla rohkeampi, että uskaltaisin olla täysillä joka hetki oma itseni ja nauttia siitä, mistä eniten pidän ja mitä minulla on. Helpommin sanottu kuin tehty. Tuumailin tuossa, että mahtaako tämäkin olla heikon itsetuntoni tuotoksia? Asiat kun ovat kuitenkin ihan hyvin, jos ei nyt taloudellista tilannettamme lasketa lukuun. Minulla on rakastava mies, terveet lapset, paljon rakkaita ihmisiä lähelläni ja oma koti, josta on pikku hiljaa tullut myös minunnäköiseni. Kuullostaa varmaan ihan hullulta, mutta näin vain on. Joku nappula päässä on nyt kääntynyt ihan väärään asentoon ja se pitäisi nyt saada käännettyä kiireesti takaisin. Ensi viikon olen yksin kotona, kun miehen lapset ovat äidillään, oma tyttöni on vielä TET-harjoittelussa toisella paikkakunnalla ja mies lähtee sinne kertausharjoituksiin. Ehkäpä minulla on sitten aikaa hiljentyä hetkeksi mietiskelemään ja tuumailemaan asioita ihan kaikessa rauhassa.  Toivon, että yksinolon jälkeen näen asiat ihan toisessa valossa.


Eilen ajelin iltapäivällä hautausmaalla. Vein sukuhaudoillemme ja isäni haudalle kynttilät palamaan. Varsinkin isäni haudalla hiljennyin hetkeksi. Ilma oli kaunis, mutta miksi ihmeessä hautausmaalla aina palelee? Kaikessa rauhassa ajelin aurinkoisen maaseudun läpi hiljalleen kotiin, jossa mies olikin taas ahertanut pihalla puutöissä. Kesän myrskyt kaatoivat puita meidänkin pihalta. Mies on nyt pätkinyt isompia oksia lyhyemmäksi ja halkonut pienempiä pöllejä jo polttopuiksi. Meillä kun menee polttopuita talven aikana aikamoinen määrä, joten ihan tarpeeseen tulevat.


Anoppi oli ostanut kirppikseltä vanhan todella huonokuntoisen keinutuolin. Appeni oli vähän huokaillut, mutta kuskasi tuolin kiltisti kotiin. Mies sitten entisöi ja verhoili tuolin äidilleen. Kuten olen monesti aiemminkin sanonut, tuo mun mies on aika monitaitoinen ihminen. Hienosti hoiti tämänkin homman ompeluksineen päivineen. Siistiä työtä ja upea lopputulos. Että sellainen mies minulla...

Nyt nautin hetken vielä hiljaisuudesta ison kahvimukin äärellä. Kaikki muut nukkuvat vielä. Minä olen ollut jo tunnin hereillä, keitellyt kahvit, syönyt aamupalaa ja blogannut. Tykkään tästä kiireettömyydestä ja rauhallisesta tunnelmasta. Pieneen lyhtyynkin laitoin heti tuikkivan palamaan, kun tulin tänne alakertaan. Jospa tämä tästä...mukavaa sunnuntaita teille kaikille!



Pyhäinpäivän aamuna

1.11.2014

Hyvää pyhäinpäivänhuomenta teille kaikille! Niin se sitten alkoi vuoden toiseksi viimeinen kuukausi. Aika juoksee niin, ettei meinaa perässä pysyä. Mieskin kertoi eilen, että oli aika kummallinen fiilis ja tunne, kun oli käynyt esikoisensa luona kahvilla. Kahvilla oman tyttären luona. Niin ne lapset kasvaa ja heistä sen ajan kulun ehkä parhaiten huomaa. Töissä takana pitkä ja työntäyteinen viikko, joten takki on tyhjä. Iltaisin en ole jaksanut tehdä kotona mitään. Onneksi mies on hoitanut päivisin pyykit ja tehnyt perheelle ruoan. Eilen kävin ruokatunnilla kaupassa ja töiden jälkeen hakemassa Askosta meidän uuden maton. Onnistuttiin siis saamaan askon alen viimeisenä päivänä vielä tuo iso lankamatto (ovh 199e) alehintaan (69e), vaikkei heillä enää ollutkaan mattoja varastosta. Meidän piti siis odottaa seuraavan kuorman tuloa. Eilen oli sitten se päivä ja nyt meillä on uusi matto lattialla.

Värinä tuollainen vaalean harmaa.

Tytöllä on nyt ensimmäinen TET-viikko takana. Työ on ollut yllättävän raskasta ja kiire työmaalla on aiheuttanut sen, että tyttö on joutunut tekemään sellaisiakin juttuja, mitkä eivät hänelle oikeasti tettiläisenä kuuluisi sekä kuuntelemaan kiireessä hermonsa menettäneiden työntekijöiden ja asiakkaidenkin kiukuttelua. Ei kivaa eikä varsinkaan sopivaa toimintaa työnantajan puolelta, mutta toisaalta se antaa realistisen kuvan siitä, mitä työ tuolla alalla oikeasti voi olla. Viikolla tyttö tuli päiväksi kotiin, kun oli yhden päivän koulussa musiikkiesiintymisen vuoksi. Kotikuntamme kirjasto täytti 25 vuotta ja siellä oli sitten esitys. Tytön piti laulaa duona yksi laulu, mutta kaverille tulleen rimakauhun vuoksi tyttö esittikin kappaleen ihan yksin. WOU, huikea suoritus tytöltäni! Esitys oli mennyt hyvin ja taas kyllä tyttö ylitti hienosti omia rajojaan. Olen kyllä niin ylpeä hänestä...jälleen kerran.

Takkapuut kuivumassa ja lämpiämässä uunin vieressä omalla paikallaan.

Illalla oli mukava istuskella nojatuolissa ja nautiskella uudistuneesta olohuoneestamme. Mies sytytteli kynttilöitä ympäriinsä ja teki uuniin tulet. Mikäs siinä oli katsellessa telkkua, kun mies vielä keitteli meille glögiä ja teki vähän suolapalaa. Glögiä onkin tullut juotua jo useampi pullo. Olemme miehen kanssa testanneet jo aiemmin tänä syksynä Hans Välimäen sekä Ikean glögit. Glögi kun on vaan niin hyvää ja lämmittää mukavasti. Minä kun en ole mikään teenjuoja eikä vatsa kestä loputonta kahvinkaan juontia, vaikka aika paljon sitä pystynkin päivän aikana juomaan. Illalla on mukava sitten nautiskella olosta glögimukin kanssa.  


Eilen ostin kauppareissulla uuden Unelmien Talo&Koti lehden ja tytön poikakaveri toi minulle vielä Joulu Maalla-lehden. Nyt on taas lukemista viikonlopuksi. Kivaa. Tänään meillä vaihdetaan autoon talvirenkaat. Mies lähtee maanantaina kertausharjoituksiin, niin sitten minä pärjään täällä auton kanssa pahemmissakin keleissä. Ilma onkin kylmennyt nyt viikolla huomattavasti ja tiet ovat olleet jo aamuisin paikka paikoin liukkaita. Tänään ajattelin illan edellä ajella hautausmaalle viemään kynttilän Isän haudalle. Meillä ei eilen vietty mitenkään halloweenia. Koristeita olisi kyllä ollut jemmassa, mutta sinne ne myös jäivät. Voimat eivät nyt vain yksinkertaisesti riittäneet niiden esille kaivamiseen eikä halloween juhlintaan. Lapset ova kuitenkin päässeet kavereiden luona kukin vähän partyilemaan. Enemmänhän tuo juhla on juuri lapsille tarkoitettu juttu. Minä kuitenkin siis toivottelen nyt teille rauhaisaa pyhäinpäivää. Palaillaan taas pian.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan