Tällä viikolla on töiden ohella ollut paljon kaikenlaista jouluista toimintaa. Keskiviikkona syötiin työnantajan tarjoama joululounas. Hyvin muistui mieleen, kuinka täyttäviä ja huonosti sulavia ruokia jouluruoat ovatkaan, röyh... Eilen sitten käytiin syömässä PartyLite konsulttiystävien kanssa Santa Fe:ssa, Lahdessa. Ai niin ja olihan meillä eilen miehen kanssa lounastreffitkin ♥ Tänään onkin sitten viimeinen työpäivä ennen yhdeksän päivän jouluvapaita ♥ Työpäivä onkin hyvä aloittaa taas työporukan yhteisellä joulupuurolla ja päättää yhteisiin joulukahveihin ♥ Ai, silloin viimeistään pääsee joulutunnelmaan!

 Jo toistamiseen olen järjestänyt meillä töissä työporukalle jouluarpajaiset. Laitan arvat myyntiin hyvissä ajoin jo marraskuun puolella ja arparahoilla ostelen sitten palkintoja...erilaisia lyhtyjä, kynttilöitä, suklaata, viiniä, glögiä jne. Muutama palkinto tuli myös lahjoituksena, kuten magneettikoruja, jouluisia kakunkoristeita, sytykeruusuja ja lahjakortti. Eilen oli sitten kahvitauolla arvonta. Mukava yhteinen hetki ♥ Mikä ihme siinä muuten on, että joka vuosi on yksi tai kaksi, jotka voittavat useamman palkinnon?! Tämä aiheuttaa joissakin närää, mutta se nyt vaan on pelin henki.

Mä sitten sain kuitenkin ne joulukortit askarreltua. Tänä vuonna ne kaikista läheisimmät sukulaiset ja ystävät saavat meiltä siis itsetehdyn joulukortin. Kolmena iltana niitä askartelin. Kaksi kertaa loppui liima, mutta kertaakaan ei palanut päreet. Hyvä minä! Postin mukaan sain reilut kymmenen korttia sillä halvemmalla hinnalla ja nämä itsetehdyt menee tosiaan ihan kädestä käteen. Postimaksut ovat kalliita ja ajattelin nyt säästää tässä kohden, kun kuitenkin tapaamme ennen joulua jokaisen kortin saajan kanssa. Kaiken kaikkiaankin vähensin tänä vuonna merkittävästi korttien saajia ja ihan tosiaan säästösyistä. Samoin aion säästää jouluruokien kanssa. Aatoksi meille ei osteta eikä tehdä lainkaan joululaatikoita, koska niitä ei juuri kukaan syö. Lapsetkin otettiin mukaan tähän keskusteluun. Päädyttiin sitten siihen ratkaisuun, että ei laatikoita aatoksi tehdä lainkaan kotiin, kun joulupäivänä niitä saa halukkaat syödä veljeni luona niin paljon kuin napa vetää. Tänä vuonna meillä ei siis heitetä jouluruokia roskiin, kun ostetaan vain sitä, mitä oikeesti syödään. Lupasin lapsille, että teen lihapullia ja mies varmasti pärjäisi pelkästään kylmillä alkupaloilla ja keitetyllä perunalla. Joku tytön kaveri olikin sanonut, että me ollaan vähän eriskummallinen perhe, kun syödään jouluna lihapullia eikä laatikoita. No, ollaan tai ei, mutta näillä mennään ja mä olen tähän ratkaisuun enemmän kuin tyytyväinen! ♥

 

Alkuviikosta mies kaivoin esille myös meidän kuusen ♥ Viime vuonna ostin tuollaisen perinteisen vihreä tekokuusen, jossa on led-valot valmiina. Minusta nuo led-valot ovat kauniimmat kuin ihan kuusen kynttilät. Tytön kanssa sitten koristeltiin kuusi, kun mies ensin sai sen kiinni jalkaan ja jotakuinkin suoraan. Joulukuusen tulemisen/laittamisen jälkeen minulle tuli jotenkin kauhean levollinen olo ♥ Yksi suuri jouluhomma oli tehty. Tämän jälkeen koti tuntui jouluiselta ja voi tehdä muita jouluvalmisteluja kaikessa rauhassa ja kiireettä. Mitä ei ehdi/jaksa tehdä saa jäädä tekemättä. Rennolla otteella siis mennään. Keskityn nyt vaan nautiskelemaan joulun tunnelmasta ja hyvästä olosta ♥ Toivon pystyväni myös lepäämään, kun minulla nyt kerrankin on näin pitkät jouluvapaat. Tälläiseen en ole koskaan aiemmin tottunut eikä se entisessä työssäni ollut edes mahdollista. Tänä vuonna aaton sattuminen juuri keskelle viikkoa mahdollistaa/helpottaa pitkän vapaan toteutumista.

 

Miehen lapset (kaksi nuorimmaista, vanhin asuu jo omillaan) tulivat meille joulun viettoon keskiviikkona. Lapset ovat aina kaksi viikkoa äidillään ja kaksi viikkoa meillä. Joulut he ovat vuoroon kummankin vanhemman luona. Tänä vuonna siis meillä. Eilen illalla oli pojan joulujuhla. Itse en sinne päässyt, koska olin tuolla lahdessa ruokailemassa. Olen kuitenkin äärettömän iloinen, että mies meni juhlaan. Monena vuonna mies ei ole päässyt mukaan työmatkojen vuoksi, mutta nyt niitä ei ole. Ei tuo mies kyllä hirveän innokas ole koskaan tuollaisiin juhliin menemään, mutta nyt teki poikkeuksen. Uskon, että sillä oli pojalle suuri merkitys ♥

 

Kaikenlaisia harrastuksia

Heipä hei! Reissuväsymys alkaa pikku hiljaa helpottaa ja kintutkaan eivät ole enää kipeät. Niimpä tässä aletaan olemaan taas iskussa ja valmiina suuntaamaan katseet kohti loppuviikon tapahtumia. Joulun lähestyessä minulla lisääntyvät myös nuo kynttiläkutsut. Tällä viikolla pääsen esittelemään noita PartyLiten ihanuuksia kolmeen eri kotiin. Vähän jännittää kyllä tuo huominen reissu, kun en ole aiemmin käynyt tuon emännän luona ja olisi tarkoitus suunnistaa taas maalle peltojen keskelle. Nyt olisi kai vaan pakko uskoa sitä navia, että varmasti löydän perille. Vaikeaahan se voi olla, nimittäin se navin uskominen, mutta yritän parhaani.

 Mies on taas pitänyt huushollia pystyssä, kun äiti-ihminen on ollut töissä ja harrastanut. Hyvä niin! Ilman miehen panostusta ei niin vain lähdettäisi kutsuilemaan ja tapaamaan ystäviä. Aiemmin olen hiukan potenut huonoa omaatuntoa siitä, jos minulla on paljon omia menoja. Tiedän, ettei tarvitsisi, mutta niin vain on tapahtunut. Uskon, että syy siihen, miksi olen tuntenut näin, on siinä, että vasta nyt viimeisen viiden vuoden aikana, minkä olen ollut yhdessä nykyisen mieheni kanssa, olen päässyt menemään johonkin myös yksin. Minulta on vienyt aikansa ennenkuin olen pystynyt sisäistämään, että minullakin on siihen oikeus. Eiköhän se mies sitten sano, jos äiti-ihmistä näkyy liian harvoin kotona?!

Mies on sitten puolestaan taas harrastanut kotosalla. Sytykeruusuja on jo kaksi isoa korillista odottamassa pakkaamista. Aiomme antaa niitä joululahjaksi, mutta osan pidämme myös itse. Hän oli oikein käynyt ostamassa niihin hilettäkin, joilla saikin mukavasti niihin lisänäköä (hilettä ei vielä yläkuvassa). Lisäksi mies oli tehnyt viikonloppuna ihan mielettömän ihanan lyhdyn tyhjästä kurkkupurkista. Purkki on maalattu mustaksi ja purkin kylkeen hän oli tehnyt piikillä eli purasimella tähtikuvion (minkäs muunkaan, hih...). Valo tulee ihanasti noista reijistä ulos. Oih, musta tää vaan on niin hieno!

 Perjantaisella blogitapaamisella keskustelimme myös blogien ulkoasun muokkaamisesta. Joku vinkkasikin eräästä blogista, joka sisältää pelkästään bloggaamiseen liittyviä ohjeita. Jos haluat käydä tutustumassa, pääset sinne TÄSTÄ. Itsekin kävin tutustumassa tuohon blogiin ja innostuin sitten kokeilemaan mm.bannerin tekoa. Noh, naisen mieli on aika ailahtelevainen ja eihän se homma jäänyt pelkästään bannerin lisäämiseksi, vaan kaikki meni taas ihan uusiksi. Oliko yllätys? Blogin nimenkin menin sitten sunnuntaina vaihtamaan, kun esikoiselta tuli niin hyvä ehdotus nimeksi, etten vaan yksinkertaisesti voinut jättää sitä käyttämättä. Nyt nimi on lopullinen eikä enää muutu. Ulkoasusta en mene lupaamaan mitään. Onhan tää nyt nähty jo niin monta kertaa, hih...

Laatuaikaa ystävien kanssa

"Sellainen lahja, joka ei näy

mutta tuntuu hyvältä, kun sen saa,

on lahjoista parhaimpia,

koska se on sydämeltä sydämelle

annettu lahja"

Ystävyys on lahjoista yksi parhaimmista, mitä ihminen voi saada. Itse olen saanut viettää koko menneen viikonlopun yhdessä ihanien ystävieni kanssa. Aloitin viikonlopun tapaamalla viiden muun paikallisen bloggaajan kanssa. Tapaamisemme oli ensimmäinen, joten ilmassa oli suurta juhlan tuntua ja hiukan jännitystäkin. Kokoonnuimme paikalliseen sisustuskahvilaan, jossa tutustuimme toisiimme kertomalla jokainen vuorotellen itsestämme, blogeistamme ja siitä, kuinka meistä oli tullut bloggareita. Pari tuntinen hujahti hetkessä ohi, joten päätimme, että kokoonnumme mahdollisimman pian uudelleen. Minusta oli ihanaa tutustua näihin naisiin ja haluan ehdottomasti olla jatkossakin mukana. Ihan huippua!

Jouluista tunnelmaa perjantain blogitapaamisesta

Lauantaina minulla oli aikainen herätys, koska lähdin työpaikkamme henkilökuntakerhon järjestämälle Joulumarkkina matkalle Tallinnaan. Perjantaina saimme sopivasti ohuen lumikerroksen tänne meillekin, joten fiilikset olivat jo lähteissä varsin jouluiset. Kumma vaikutus tuolla lumella. Saavuimme Tallinnaan hiukan ennen puolta päivää. Sää ei siellä ollut ihan yhtä valkoinen kuin koto-suomessa, mutta emme antaneet sen lannistaa meitä. Raatihuoneen tori oli täyttynyt ihanasti koristelluista myyntikojuista, joissa käsityöläiset myivät valmistamiaan tuotteita. Tarjontaa oli laidasta laitaan aina perinteisestä sukka ja tumppu valokoimasta villisikamakkaraan ja kaikkea siltä väliltä.

Raatihuoneentori jouluasussaan

Keskellä toria myyntikojujen seassa komeili huikea, 23 metriä korkea joulukuusi. Vaikuttavaa, etten sanoisi. Kierrellessä ja kävellessä toria ympäriinsä jalat alkoivat huutaa hoosiannaa ja teki mieli istahtaa hetkeksi alas. Niinpä suuntasimme ystävättäreni kanssa eräälle vanhan kaupungin kujalle, jossa sijaitsee yksi lempikahviloistani, Pierren Suklaakahvila. Tuo kahvila edustaa tyyliltään ihan erilaista tyylisuuntaa kuin mistä normaalisti pidän, mutta siitä huolimatta tuossa kahvilassa on jotakin aivan erityistä, mikä on sulattanut sydämeni. Kahvilan paksut, viininpunaiset plyyshiverhot ja eripari tuolit sekä rosoiset kiviseinät luovat kahvilaan aivan erityisen tunnelman. Viihdyn tuossa kahvilassa vaan niin hyvin. Kahvilan valikoima on aivan mahtava. Voit valita vitriinistä erilaisten suklaakakkujen lisäksi ihania ja suussasulavia suklaakonvehteja. Myös erikoisruokavaliot on täällä huomioitu. Niin ihmeelliseltä kuin se kuullostaakin, tuossa kahvilassa on mahdollista vetää täydelliset suklaaöverit. Se tuli tälläkin kertaa todistettua.

Pierren suklaakahvila, Vene 6, Tallinn

Vaikka lauantai päivä venyi normaalia pidemmäksi, jaksoin kuin jaksoinkin ottaa sunnuntaina aamupäivällä vastaan vajaan kymmenen hengen ryhmän konsulttiystäviäni kotiini. Meillä oli siis perinteinen PartyLite konsulttien kuukausipalaveri. Tällä kertaa kokoonnuimmekin harvinaisen suurella joukolla. Mukana oli myös kaksi uutta konsulenttia. Ryhmämme koostuu toinen toistaan ihanammista naisista. Minusta on tosi ihanaa, että jokainen voi olla ryhmässämme oma itsensä. Se ehkä onkin juuri ryhmämme rikkaus. Palaverissa kävimme läpi ajankohtaisia asioita, tutustuimme tulevaan, uuteen kuvastoon ja vaihdoimme kokemuksiamme kutsuilta. Nämä kuukausipalaverit ovat todella antoisia ja antavat aina uutta kipinää tulevaan.

Harvoin yhteen viikonloppuun mahtuu näin paljon yhteistä aikaa ystävien kanssa. Ystävät ovat lahja, josta pitää nauttia silloin kuin se vaan suinkin on mahdollista. Kiitos rakkaalle miehelleni, että minulle järjestyi tänä viikonloppuna tilaisuus tavata ystäviäni! Ihana viikonloppu ystävien kanssa on nyt kuitenkin takana. Edessä on taas ihana arki työ- ja perhekuvioineen. By the way, kuukausi jouluun. Tip tap...

Valon lumoa

Voi ihme, kuinka ulkona tulee jo tosi aikaisin pimeä! Eletään sitä vuoden pimeintä aikaa, joten on ihan pakko keksiä jostain vähän valoa pimeyden keskelle. Minä kävin taas tänä iltana viemässä ihmisille vähän valon lumoa. Kävin siis pitämässä Party Liten esittelyn erään vakkari emäntäni luona tuolla maalla. 

Lumottu metsämaa

Aikamoisen lumotun metsämaan halki kulki minunkin tieni tänään kutsupaikalle. Navigaattori on hyvä apukuski, jos vaan luotto pelaa kuskin ja "apukuskin" välillä. Meillä taitaa olla sukuvika, että navigaattoriin ei uskota. Kyllähän nyt ainakin kerran matkan aikana pitää kyseenalaistaa tuon apukuskin ohjeet. Niin kävi minullekin taas tänään, mutta onneksi tuo apukuski vie siitä huolimatta aina takuuvarmasti perille. Ihan itseäkin huvittaa/ihmetyttää, miten aina jotenkin vaan onnistunkin tuolla pikkuteillä ajautumaan pois raiteilta. Noh, pikku vikoja...

Lumottu tähtiyö

Party Lite konsultin työ on minulle enemmänkin harrastus. Minulta on monesti kysytty kutsuilla, kuinka paljon/usein käyn pitämässä kutsuja. Mietin tänäänkin kotiin ajellessani oikeaa vastausta. Ihminenhän harrastaa sellaisia asioita, joista pitää/nauttii. Minäkin pidän kutsuja sen verran päätyöni ohella, että hommassa säilyy mielekkyys. Mitään tiettyä määrää en siis voi sanoa, koska teen tätä esittelytyötä päätyöni ohella. Normi päivätyökin vaatii jo veronsa, joten kutsuilla käydään voimien, fiilisten ja tarjonnan mukaan. Nyt eletään vuoden parasta kynttiläsesonkia. Joulu alkaa hiipiä mieliin tätäkin kautta.

Rubiinin hohdetta Kuva PartyLite.fi

Party Liten tuotteita ei myydä kaupoissa. Voit hankkia niitä kotikutsuilta tai Party Liten verkkokaupasta. Verkkokauppa toimii, kuten mikä tahansa muukin verkkokauppa, mutta vaatii aina kirjautumisen jonkun konsultin sivujen kautta. Blogini sivupalkista löydät Pöllökuvan, josta pääset tutustumaan minun kotisivujeni kautta Party Liten verkkokauppaan. Verkkokaupasta löydät kaikki samat asikasedut kuin mitä saisit kotikutsuiltakin + verkkokaupan omat tarjoukset. Tilaukseen lisätään toimituskulut 5,90. Halutessasi saat tilauksellesi myös kotikuljetuksen hintaan 11.80. Maksutapana verkkokaupassa käy luottokortti (visa, visa electron ja mastercard). Tilaamillasi tuotteilla on 14 päivän palautusoikeus ja kuuden kuukauden laatutakuu, joka kattaa vialliset ja kuljetuksessa vaurioituneet tuotteet. Se konsulentti kenen sivujen kautta kirjaudut verkkokauppaan ostoksille, saa tilauksestasi myyntipalkkion.

Loistavuus-somistepari nyt hintaan 29e.

Olen tänä syksynä kuullut paljon keskustelua tuikkujen palo-ominaisuuksista. Moni on valitellut, kun tuikut eivät pala kunnolla ja sammuvat, vaikka tuikkua on vielä jäljellä. Myös Pary Litella on tänä syksynä tiukennettu tuikkivien laatuvaatimuksia. Tuikkivia on testattu ja liekin korkeuden minimivaatimuksia on tiukennettu. Tästä johtuen tuikkivien sydänlankojen kokoa on kasvatettu, jotta pystyisimme tarjoamaan kaikille tuikkiviemme polttajille vakaamman palamisen. Itsekin olen tarkkaillut normaalia enemmän polttamiani tuikkivia enkä voi valittaa. Party Liten tuikkivat palavat hyvin ja ihan loppuun asti, jopa ulkona lyhdyssä. Voin siis puhtaalla omalla tunnolla suositella niitä kaikille. Jos haluat hankkia itsellesi esimerkiksi jouluksi hyviä ja laadukkaita kynttilöitä, klikkaa itsesi verkkokauppaan ostoksille. Klik, klik... (tämä ei ole mikään blogi yhteistyöjuttu)

Lämmin sydän-somiste

Blogini on saanut jälleen kaksi uutta lukijaa. Tervetuloa mukaan. Toivottavasti viihdytte mukana mahdollisimman pitkään. Kiitos myös kaikille kommentin jättäneille! Kommenttinne ovat minulle äärimmäisen tärkeitä ja ilahdun niistä jokaisesta. Itsekin yritän aina käydä kurkkimassa teidänkin blogeissa ja jättää jonkinlaisen jäljen käynnistäni.

Nyt on toinen ilta yksin kotona. Kaksi ensimmäistä iltaa on mennyt kodin ulkopuolella, mutta nyt on tämän viikon "pakolliset" iltamenot on hoidettu, joten loppuviikko meneekin sitten varmaan ihan fiilispohjalta. Mukavaa viikon jatkoa teillekin!

Akut ladattu alkavaan viikkoon

Niin se viikonloppu taas meni. Mitään suurta ja ihmeellistä ei tapahtunut. Oltiin vain ja elettiin hetkessä. Niinhän se pitääkin olla ja se juuri on viikonlopuissa parasta, kun saa vain olla ja tehdä, mitä parhaaksi näkee ja mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä tai sitten voi vain olla eikä tee mitään. Lauantaina kävin vain siistimässä kirppispöydän ja viemässä sinne vähän lisää tavaraa. Sitten katseltiin miehen kanssa yks leffa, Paistetut vihreät Tomaatit. Voi vitsi, kun olikin hyvä leffa ja mäkin jaksoin katsoa sen loppuun asti. Mä en siis hirveesti ylipäätään katsele telkkua enkä varsinkaan elokuvia. Tästä elokuvasta kuitenkin tykkäsin. Leffa muistutti taas siitä, kuinka tärkeää ystävyys ja toisten huomioonottaminen onkaan. Suosittelen kaikille! Illalla katseltiin sitten vielä telkusta toinenkin leffa, Kaunis mieli. Wuhuu, mulle kaksi leffaa samana päivänä on huikee suoritus ja pysyin kuin pysyinkin vielä tämänkin leffan ajan täysin hereillä! Joo, mulla on vähän tapana nukahdella telkun ääreen, hih...

Sunnuntaina nukuttiin myös pitkään ja kiireettömän aamun jälkeen pakkasin PartyLiten kamat kassiin ja kävin pitämässä yhdet kutsut ihan tässä lähellä. Oi, miten kaunis koti emännällä olikin! Niin ihanasti sisustettu. Mahtavia tuunailuja oli kyllä tehnyt. Pari ideaa nappasin mukaani. Kutsut meni hyvin, kuten jo aiemmin viikolla pitämäni toisetkin kutsut. Mukavien ihmisten kanssa tulee mukavia kutsuja. Yksi konsultin työn parhaista puolista on se, että saa tavata uusia, mukavia ihmisiä ja viettää heidän kanssaan mukavia hetkiä ja tietty näkee erilaisia koteja! Niin ja kaiken lisäksi tästä vielä maksetaan mulle! Tämän viikon kutsuilta saankin sitten ne kipeästi kaipaamani seinämaalirahat olohuoneen remppaan.

Kuva partylite.fi

Viikonlopun kruunasi keskimmäisen tyttäreni vierailu meillä. Juotiin yhdessä iltakahvit mokkapalojen kanssa (tyttären suurinta herkkua), juteltiin ja puhuttiin elämästä ja sen tarkoituksesta. Ennen lähtöään katseltiin vielä yhdessä Vinoshowta ja naurettiin.

Tänään jatkuvat sitten taas yt-neuvottelut. Niiden jälkeen luottamusmies pitää meille infotilaisuuden. Jokohan nyt saadaan jotakin selvyyttä asiaan? Päivästä tulee ihan varmasti raskas, mutta pakko se vain on kestää. Töiden jälkeen mennäänkin sitten pitkästä aikaa käymään mun äidin luona kylässä. Ihan liian harvoin tulee siellä käytyä, mutta kun aika ja voimat eivät millään meinaa riittää. Lopulta on vaan pakko mennä. Monesti olisi tekemistä kotonakin, mutta mun omatunto ei vaan anna myöden, ettenkö kävisi siellä vaikka olisi kuinka kiire.

Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille ja rentouttavaa syyslomaa niille, joilla se jo tänään alkaa! Meillä lomaillaan sitten viikon päästä.

Kynttiläjuttuja ja puuroillallinen

 Pidin eilen töistä puolikkaan liukumavapaan ja ajelin puolen päivän jälkeen esikoiseni luo Lahteen. Reissun tarkoitus oli auttaa esikoinen omalla PartyLite konsultin urallaan alkuun ja pitää illalla hänen aloituskutsunsa. Konsultinsopimusta tehdessäni sain huomata ikävän tosiasian. Minusta on tullut vanha. Ajatusten juoksu on hidastunut eikä pää toimi enää kuin kaksvitosella. Nuo kaksvitoset ovat syntyneet tietokoneiden maailmaan. He ovat kasvaneet käyttämään niitä ja sen sain huomata eilenkin. Esikoiseni käytti itselleen entuudestaan vierasta tietokoneohjelmaa hyvinkin näppärästi. Itsellenikin ohjelma oli uusi eikä minun järkeni juossut lainkaan yhtä sukkelasti kuin esikoiseni. Olin hetken aikaa myös kolmestaan kahden lapsenlapseni kanssa. F olisi halunnut katsella muumivideota, mutta mummon piti sanoa tytölle, että "Katsellaan sitten, kun äiti tulee, kun mummo ei osaa käyttää teidän telkkaria". Hmm, tuli ihan Mielensäpahoittaja-fiilis. Nykyaika tekniikkoineen ajoi eilen musta ohi.

Symmetria votiivisomiste trio ja Just Dessert-tuoksut

 

Kuopukseni oli myös mukana, koska kävi iltapäivällä tekemässä TET-työsopparin Seurahuoneella. Isosisko oli järkännyt tytölle sieltä TET-harjoittelupaikan ja nyt samalla reissulla hoitui kätevästi myös tuon työsopimuksen teko, jota yläkoulun Opo oli jo hiukan tiukkaankin sävyyn kysellyt. Nyt asia on kuitenkin hoidettu ja tyttö voi tänään palauttaa Opolle sopparin ja jäädä hyvillä mielin odottelemaan syysloman jälkeen alkavaa TET-jaksoa. Olen itse todella iloinen, että esikoiseni onnistui järjestämään tytölle noin hyvän TET-paikan. Tyttö pääsee näkemään taas ihan uutta alaa, mistä hänellä ei vielä minkään kesätyön tai taksvärkin kautta ole entuudestaan kokemusta. Tyttö on joutunut koulussa koulukiusaamisen uhriksi ja kohdannut muutenkin elämässään erilaisia haasteita, joiden johdosta hän on vajaa vuosi sitten sairastunut masennukseen. Tällä hetkellä tyttö voi jo paremmin, mutta täydellinen toipuminen ja paraneminen masennuksesta tulee kestämään pitkään. Niinpä olen todella iloinen, että tyttö ylipäätään pystyy lähtemään isonsiskonsa luo TET-jakson ajaksi, koska ei ole sairastumisensa jälkeen oikein ollut halukas yöpymään muualla kuin kotona tai poikakaverinsa perheen luona. Ei edes isosiskonsa luona, vaikka tämä onkin tytölle yksi elämänsä tärkeimmistä ja vankimmista tukipylväistä.

Muutos

Eilinen päivä oli super pitkä. Aamulla olin herännyt kuudelta ja illalla olimme tytön kanssa kotona vasta yhdeksän jälkeen. Onneksi tyttö oli seurana kotimatkalla, muuten olisi oikeasti ollut vaarana nukahtaa rattiin. Tyttö sai jonkun puheripulin ja puhui taukoamatta koko matkan. Aamulla olin esittänyt lähteissäni miehelle yhden toiveen. Haluaisin riisipuuroa, kun tulen kotiin. "Riisipuuroa?", tokaisi mies, mutta toteutti toiveeni. Meillä myös mies tykkää poltella kynttilöitä ja voin sanoa, että olipa ihana tulla kotiin. Joka puolella niin alakerrassa kuin yläkerrassa meidän makkarissa sekä rappukäytävässä paloi kynttilöitä niin lyhdyissä että erilaisissa somisteissakin. Mun sydän oli sulaa. Meidän parisuhteessa on takana hyvin vaikea vuosi, mutta tämä kotiintulo antoi minulle lupauksen siitä, että meillä on vielä toivoa. Kaiken kruunasi ulos huvimajaan katettu puuroillallinen. Ihanaa..... olin niin väsynyt, että en jaksanut/muistanut ( olin niin ihmeissänikin) ottaa kuvia, mutta voin sanoa, että oli ihanaa <3 Iltapuuron jälkeen pääsin vielä lämmittelemään lauteille (mua palelee aina, kun olen oikein väsynyt) ja painaessani pääni tyynyyn nappasi Nukku-Masa minut välittömästi matkaansa. En tiedä, mitä miehen päässä siinä vaiheessa liikkui, hih... Se jää nyt arvoitukseksi.

Kielletty hedelmä

Lisäsin tuonne sivupalkkiin tuon pöllökuvan, jota klikkaamalla pääset suoraan PartyLite verkkokauppaani. PartyLiten verkkokauppahan toimii, kuten mikä tahansa muukin verkkokauppa. Ainut on, että sinne tulee mennä jonkun konsulentin sivujen kautta. Tässä suora linkki siis minun kotisivuilleni. Tuolla kotisivuillani on oikeassa yläkulmassa linkki, josta pääset verkkokauppaan tutustumaan ja katselemaan tuotteita ja tekemään halutessasi myös tilauksen. Verkkokaupan avulla pystyn siis toimimaan konsulttina ympäri suomen.

Ps. Kuvat esikoisen ottamia =)



Treffeillä ja loppukevennys

Viime viikolla sain yhtenä päivänä mieluisan viestin ystävältäni saavuttuani töistä kotiin. Ystäväni ehdotti treffejä paikallisessa Sisustuskahvilassa. Sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin kolmestakin eri syystä. 1) Tapaisin rakkaan ystäväni pitkästä aikaa ja voisimme vaihtaa kuulumisia. 2) Pääsisin hypistelemään ihania sisustustavaroita. 3) Saisin herkutella kahvilan ihanilla leivonnaisilla.

 

Puolitoista tuntia meni kuin siivillä jutellen, herkutellen ja vähän shoppaillenkin. Kotiutin meille kaksi yläkuvan tähtilautasta. Sopivat hyvin yhteen mun joksus pari vuotta sitten ostamieni RM:n lattemukien kanssa. Silloinkin olin liikkellä samaisen Ystävän kanssa, hih... Kaikki tähtijutut on mun lemppareita ja siitä syystä mun mielestä niin kauniita. Paljon ei ole varaa kerralla mitään ostaa, joten melkein aina käydessäni sisustusliikkeissä kotiutan meille yhden tähtijutun. Näin ajan mittaan pikku hiljaan saan kerättyä niitä itselleni edes jonkinlaisen kokoelman. Hmm...menis se raha turhempaankin!

Vaaleanpunainen/pinkki on alkanut miellyttää jotenkin mun silmää. Väri onkin tehnyt jo jonkin aikaa tuloaan myös sisustusjuttuihin. Kyllähän näillä saisi piristettyä vähän sitä omankin kodin ilmettä. Kaikki pöllöjutut ovat olleet jo pitkään IN. Kuvan pöllöt ovat hyvin samannäköiset kuin mitkä löytyvät kynttiläsomisteina PartyLitenkin Syksy/Joulu 2014-kuvastosta. Aika myyvä somiste, joten siksi konsultin työni vuoksi hankittavien listalla tuolta PartyLitelta. Yksi mun heikkous on erilaiset lyhdyt. Konsultin työn kautta olen saanut hankittua muutamia ihanuuksia edullisesti tuolta PartyLitelta, mutta kyllä meiltä löytyy noita halppisversioita. En ole mikään merkkiuskollinen, joten jos tuote on kaunis ja miellyttää minua, voi ostaa sen ihan mistä puodista tahansa. Lyhdyillä saa luotua niin ihanaa tunnelmaa nyt, kun illat ovatkin yht'äkkiä muuttuneet tosi pimeiksi. Ehkäpä se on juuri yksi syy, miksi tykkään tosi paljon syksystä. Tykkään toki aurinkoisista syyspäivistäkin, mutta illan hämärtyessä on niin ihanaa sytytellä kynttilöitä, vetää villasukat jalkaan ja käpertyä viltin sisään sohvalle. Parhautta.



Eilen kävi ihan uskomaton juttu. Tälläistä ei voi kyllä sattua kellekään muulle kuin mulle. Olin iltapäivällä töissä lähdössä kahden kahville ja käydessäni vessassa satuin ihan ohimennen vilkaisemaan peiliin. KÄÄÄÄK, mulla ei oo ripsiväriä! Järkytys oli valtaisa. Olin aamulla aloittanut meikkaamisen. Laittanut meikkivoiteen ja puuterin sekä jopa luomivärit olin sipaissut luomeen, mutta ei ripsiväriä. Voin kertoa, että tosi tyylikäs tuollainen puoliksi meikattu pärstä. Voi... mä vielä muistan, kuinka aamulla otin ripsarin ja peilin, menin koneelle, join siinä kahvia, juttelin miehen kanssa ja muistan myös sen, kun vein ripsarin ja peilin takaisin meikkipussiin. Mikä unohtui? Voi ihme sentään mun kanssani! Ihan oon vahdittava tyyppi! Kyllä nolotti!
 

Kahviholistin aamu

Viikonlopuissa on sekin ihana puoli,että aamulla kello ei soi kuudelta ja voi nukkua hiukan pidempään. Harvoin mä kuitenkaan nukun kasia pidempään. Tänä aamunakin raotin silmiäni ekan kerran seitsemän jälkeen ja heti puoli kahdeksan jälkeen nousin jo ylös. Mies oli noussut hetkeä aiemmin ja tullessani alakertaan törmäsin ihanaan kahvin tuoksuun. Juon joka aamu kahvini muumimukista. Samaan aikaan istun koneella ja luen suosikkiblogieni uusimmat päivitykset.

Mä rakastan kiireettömyyttä. Sitä, että voi tehdä asioita ilman kiirettä ja kaikessa rauhassa, omaan tahtiin. Aamulla saan herkästi tunnin, vähän toistakin vierähtämään koneella kahvimukini kanssa. Kaksi kolme mukillista kahvia menee helposti. Olen kyllä oikea kahviholisti. Juon nimittäin päivän aikana helposti liki kymmenen kupillista kahvia. Kahvin avulla mä karistan viimeisetkin unihiekat silmistäni ja saan itseni liikkeelle. Teen aamutoimet ja olen valmis uuteen päivään.

Tähän päivään kuuluu kirpparilla käyntiä ja valmistautumista illan kutsuja varten. Olen toiminut nyt kaksi vuotta PartyLiten konsulttina. Tänään menen pitämään kutsuja illan edellä ensimmäisen kerran noin puolen vuoden tauon jälkeen. Jännittää. Tämä konsultin homma on siitä kivaa, että voi itse määritellä työtahtinsa. Välillä käyn pitämässä enemmän kutsuja ja välillä vähemmän ja välillä voi sitten pitää taukoa ihan kokonaan, kuten minä nyt olen tehnyt. Pitkässä tauossa on vaan sitten se huonopuoli, että nyt musta ainakin tuntuu ihan siltä kuin aloittais hommaa ihan alusta. Noh, mutta kyllä se taas tästä lähtee menemään, kun saan nämä ekat kutsut ohi! 

Muksaa sunnuntaita Teille kaikille!