Kevät, yksi lempivuodenajoistani, on nyt täällä. Niinkuin monena vuonna aikaisemminkin olen yks'kaks vain huomannut, että lumet ovat sulaneet eikä niitä enää vaan yksinkertaisesti ole missään. Ulkona on oikeasti jo lämmin. Aurinkoiset kevätpäivät ovat piristäneet mieltä ja saaneet energiatason ihan uudelle levelille. Vaikka päiväni ovatkin pitkälti menneet sisätiloissa koulun penkkejä kuluttaen, olen nauttinut tästä ihanasta valoisuudesta ja pitkistä illoista täysin rinnoin. Jos en ole muuta ulkoilua jaksanut harrastaa, niin olen istunut terassilla, hengittänyt raitista ilmaa ja nauttinut auringon lämmittävistä säteistä. Eilen illalla oli jo pakko vähän lakaista terassia puhtaaksi syksyn lehdistä. Huomenna aion juoda kevään ensimmäiset terassikahvit. Kissakin nauttii auringosta ja usein kilpailemmekin sen kanssa terassin parhaasta paikasta. Kisukin tietää, missä on emännän paikka ja luopuu valtaamastaan puutarhatuolista saapuessani paikalle; verkkaisesti, mutta varmasti. 

Opintoni ovat edenneet myös vauhdilla ja perusopintojen teoriaopinnot alkavat olla suoritettuna. Ensi viikolla menen tutustumaan seuraavaan harjoittelupaikkaani ja reilun viikon päästä alkaakin sitten perusopintojen viimeinen harjoittelu. Tänään varmistui myös kesän työkuviot ja ilokseni olen saanut alan töitä koko kesäksi. Tulen työskentelemään tulevana kesänä kahdessa eri yksikössä ja voin kyllä olla onnellinen siitä, että minulle on tarjoutunut mahdollisuus tähän. Työskentely näissä yksiköissä eroaa paljon toisistaan ja se on kyllä minulle etu. Työkokemukseni ja osaamiseni etenee suuren harppauksen tulevan kesän aikana. Sen turvin on hyvä sitten elokuussa lähteä jatkamaan opintoja.

Maanantaina kävin taas elokuvissa. Taisinkin tuossa Mitä mulle tänään kuuluu-haastepostauksessa kertoa, että kävin kuopuksen kanssa leffassa ja syömässä hänen syntymäpäivänsä kunniaksi. Nyt seuranani oli keskimmäinen tytöistäni, jolla oli viime viikonloppuna synttärit. Olen siis ottanut tänä vuonna tavakseni antaa kaikille lapsilleni synttärilahjaksi kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa. Nyt kaksi nuorimmaista ovat pääseet nauttimaan jo lahjastaan ja syksyllä on sitten esikoiseni vuoro. Kahdenkeskinen aika ja yhdessä tekeminen on mukavaa ja olisi suotavaa useamminkin, mutta toimii hyvin myös lahjana varsinkin jo kotoa poismuuttaneille lapsille. Tälläkin kertaa kävin ennen leffaa tytön kanssa syömässä. Ruokailun lomassa oli mukava päivitellä kuulumisia ja jutella niitä näitä. Elokuvaksi valikoitui tällä kertaa hauska ja ehdottomasti näkemisenarvoinen leffa; Varasto2. Mä niin tykkään tosta Minttu Mustakalliosta.

Nyt edessä on normaalia pidempi viikonloppu ja luvassa on paljon mukavaa tekemistä ja ihania kohtaamisia. Huomenaamuna lähden ystävän kanssa Kevätmessuille Messukeskukseen. Ihanaa päästä fiilistelemään tulevaa kesää ja tsekkaamaan parhaat vinkit puutarhasisustamiseen. Minua saa sitten nykäistä hihasta, jos olet itsekin messuilla ja tunnistat minut. Illalla tulevat sitten mummon muruset mummolaan ja päästään yhdessä ulkoilemaan ja viettämään keväistä viikonloppua. Jokohan olisi oikea aika korkata grillikausi?!

Miten sinun kevääsi on sujunut? Oletko päässyt nauttimaan upeista keleistä? Joko teillä on korkattu grillikausi?  

Terveiset sairastuvalta...

Ihan ensin kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille kauniista sanoistanne ja kommenteistanne ♥ Kommentit piristävät aina ja niitä on ihana saada ja lukea. Nyt varsinkin, kun olo on ollut mitä on, niillä on todella suuri merkitys. Tiia kirjoitti maanantaina blogissaan erittäin hyvän päivityksen kommenteista ja erityisesti niistä negatiivisista kommenteista. Päivitys aiheutti mielettömän kommenttitulvan Tiian blogiin. Hyvä niin, koska minusta on hyvä, että asioista keskustellaan suoraan ja kuten omassa kommentissani hänelle kirjoitinkin, toivon, että Tiian päivitys selkeyttää joidenkin lukijoiden ajatuksia. 

Itsekin jäin päivityksen luettuani miettimään aihetta tarkemmin ja poimin Tiian tekstistä muutaman kohdan, jotka haluan nyt mainita. Itse en nimittäin aina pysty syystä tai toisesta olemaan kovinkaan positiivinen ja silloin korostuu selkeästi se tosiseikka, että ymmärrämme asioita monin eri tavoin. Huomaan omassa elämässäni ja perheessäni esimerkiksi miehen kanssa keskustellessa, että puhumme samasta asiasta, mutta aivan eri sanoin. Olenkin sanonut, että minä jos kuka osaan valita sanani aina niin väärin. Leikkisästi olenkin sanonut, että kun tarkoitan koiraa, sanonkin kissa eli Tiian sanoja lainatakseni minunkin omassa sisimmässäni asuu hieman kömpelö ja epävarma Jaska Jokunen. Näissä tilanteissa tulee väistämättä eteen väärinymmärryksiä ja sen johdosta turhaa mielipahaa. 

Itse en ole suoranaisesti joutunut negatiivisten kommenttien kohteeksi ainakaan vielä, välillisesti kuitenkin. Olen nimittäin huomannut erästä tiettyä (nimeltä nyt mainitsematonta) blogia lukiessani, että hänen blogipäiviyksissään viitataan mm. minun blogini päivityksiin hiukan ivalliseen sävyyn. Näissä päivityksissä syyllistyn kiiltokuvamaisuuteen. Tämä on "syyte", josta varsinkin sisustusbloggareita usein syyllistetään. Meille ihmisille on eri asiat tärkeitä, mutta en ymmärrä, miksi blogissa ei saisi esitellä kauniita asioita ja esineitä, jos niistä on itselle iloa. Minun uudet kimaltevat peurajoulukuusenkoristeeni olivat nyt tälle bloggaajalle liikaa. Se, että uudet koristeet tuottivat minulle paljon iloa, muuten niin harmaan arkeni keskellä, ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö myös minulle olisi jouluna ollut tärkeää, että kaikki rakkaat olivat yhdessä. Vaikka joulukuusessani roikkuikin (ja roikkuu vieläkin) tänä vuonna uudet kimaltelevat peurakoristeet, ei meidänkään tarvinut pönöttää eikä stressata joulua. 

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun tätä blogia lukiessani törmäsin tällaiseen tilanteeseen. Olen hiukan surullinen tästä sen vuoksi, että luulin oikeasti blogin kirjoittajan olevan yksi monista nettiystävistäni. Erehdyin. En tarkoita, että ystävien tarvitsisi olla aina kaikista asioista samaa mieltä tai tykätä samoista asioista, mutta se, että ivataan toisten blogipäivityksiä julkisesti loukkaa minua. Eikä loukkaa vain siksi, että se koskettaa myös minun päivityksiäni, vaan siksi, että se ei ole minusta netikeitin mukaista. Minusta jokaisella on oikeus kirjoittaa omassa blogissaan juuri niistä itselleen tärkeistä aiheista, jotka kiinnostavat ja tuovat iloa blogin ylläpitäjälle, oli se sitten vaikka niitä hienosti aseteltuja muotikuppeja tai servettirenkaita.

Vaikka pidänkin paljon sisustamisesta ja kauniista esineistä, en pidä itseäni sisustusbloggarina. Minulla on paljon erilaisia asioita, jotka kiinnostavat minua ja joista teen päivityksiä blogiini. Toisinaan tykkään kirjoittaa blogissani myös niistä oikeasti hyvinkin henkilökohtaisista aiheista, koska kirjoittaminen on minusta äärimmäisen terapeuttista. Siksi luokittelenkin blogini lifestyleblogiksi. Enkä todellakaan halua käyttää blogistani lifestyleblogi nimitystä sen vuoksi, että se on hieno nimi, vaan siksi että lifestyle sanan alle voi surutta kätkeä monia eri aihealueita ja se vain sopii minulle parhaiten.

Noh, tästä päivityksestä tuli nyt aivan erilainen kuin olin suunnitellut, mutta minkäs teet, kun se sanainen arkku aukeaa, niin silloin on vain annettava mennä! Hih... mähän siis tulin tänne vain kertomaan, että mulla on ihan hirveä räkätauti ja taitaa loppuvuosi mennä saikulla...juu, että silleen! Aikani kuluksi loin minäkin itselleni Tenavaattorilla oman hanhmoni, kun oli niin hauskoja nuo Tiian Tenava kuvat hänen blogissaan. Tuo uusi Tenavat elokuva voisi olla sellainen, minkä minäkin voisin mennä leffaan katsomaan. Kukahan lähtisi mun mukaan? ....kunhan ensin paranen...

Kirppisjuttua ja vähän muitakin kuulumisia

Niin se on taas perjantai. Sairaslomani viimeinen päivä. Väsymys on kieltämättä hiukan helpottanut eli lepäämisestä on ollut apua. Eilen tehtiin vähän jatkotutkimuksia Mehiläisessä. Nyt odotellaan ensi viikolle taas tutkimusten tuloksia. Inhottavaa puhelimen kyttäystä, koska lääkäri soittaa. Jännitystä, mitä tutkimuksista selviää.

Yläkuvan iso lasipurkki on anopin tuoma tuliainen kirpparilta. Tykkään ♥ Noita vanhoja lasipurkkeja ei voi olla koskaan liikaa. Muutamia jo itseltä löytyy, mutta huolisin niitä lisää. Monet pyytävät näistä vain aika järisyttäviä hintoja kirppiksillä. Silloin tulee mieleen, että ihmisiltä on unohtunut kirpparien alkuperäinen tarkoitus. Minusta kirppikset ovat vanhojen ja käytettyjen tavaroiden kierrätyspaikkoja, joten hintojenkin pitäisi olla silloin sen mukaiset. Omakin pöytä on vielä paikallisella kirpulla. Viikolla kävinkin siellä itse pitkästä aikaa hiukan siistimässä pöytää. Jotain oli mennyt kaupaksikin. Hyvä juttu!

Mies löysi meidän pihavarastosta tuollaisen vanhan peltitarjottimen. En edes muistanut sellaista olevankaan. Laitoin sen tuohon olohuoneen sohvapöydälle ja siihen nuo joululahjaksi saamani ihanat ♥ RM:n tähtikellot ♥ Ne vaan on niin kauniita ja ihanat, etten henno laittaa niitä vielä pois. Kyllä niissä on vielä tullut tuikkujakin polteltua, varsinkin nyt, kun ulkona on ollut täälläkin kova pakkanen. Puu on meillä talvisaikaan melkeinpä se päälämmitysmuoto eli pystäreissä on pidetty nyt useampana päivänä tulia. Lämmittää ja luo kynttilöiden lisäksi kodikasta tunnelmaa ♥

Mies on muutamana päivänä tälläkin viikolla ollut auttamassa isäänsä remppahommissa. Yhtenä päivänä tuli huoneeseen uusi katto ja toisena päivänä seinien yläosat saivat uuden tapetin. Tapetti on Jukka Rintalan Lumilumme. Aika kaunis ♥ Alaosaan tulee valkoinen puolipaneeli.

Tänä iltana anoppi vie minut elokuviin. Mennään katsomaan kotimaista elokuvaa Eila, Rampe ja Likka. Onko kukaan nähnyt? Onko hyvä? "Pienet" naurut ei tekis pahaa. Mukavaa perjantaipäivää teillekin kaikille ♥

Akut ladattu alkavaan viikkoon

Niin se viikonloppu taas meni. Mitään suurta ja ihmeellistä ei tapahtunut. Oltiin vain ja elettiin hetkessä. Niinhän se pitääkin olla ja se juuri on viikonlopuissa parasta, kun saa vain olla ja tehdä, mitä parhaaksi näkee ja mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä tai sitten voi vain olla eikä tee mitään. Lauantaina kävin vain siistimässä kirppispöydän ja viemässä sinne vähän lisää tavaraa. Sitten katseltiin miehen kanssa yks leffa, Paistetut vihreät Tomaatit. Voi vitsi, kun olikin hyvä leffa ja mäkin jaksoin katsoa sen loppuun asti. Mä en siis hirveesti ylipäätään katsele telkkua enkä varsinkaan elokuvia. Tästä elokuvasta kuitenkin tykkäsin. Leffa muistutti taas siitä, kuinka tärkeää ystävyys ja toisten huomioonottaminen onkaan. Suosittelen kaikille! Illalla katseltiin sitten vielä telkusta toinenkin leffa, Kaunis mieli. Wuhuu, mulle kaksi leffaa samana päivänä on huikee suoritus ja pysyin kuin pysyinkin vielä tämänkin leffan ajan täysin hereillä! Joo, mulla on vähän tapana nukahdella telkun ääreen, hih...

Sunnuntaina nukuttiin myös pitkään ja kiireettömän aamun jälkeen pakkasin PartyLiten kamat kassiin ja kävin pitämässä yhdet kutsut ihan tässä lähellä. Oi, miten kaunis koti emännällä olikin! Niin ihanasti sisustettu. Mahtavia tuunailuja oli kyllä tehnyt. Pari ideaa nappasin mukaani. Kutsut meni hyvin, kuten jo aiemmin viikolla pitämäni toisetkin kutsut. Mukavien ihmisten kanssa tulee mukavia kutsuja. Yksi konsultin työn parhaista puolista on se, että saa tavata uusia, mukavia ihmisiä ja viettää heidän kanssaan mukavia hetkiä ja tietty näkee erilaisia koteja! Niin ja kaiken lisäksi tästä vielä maksetaan mulle! Tämän viikon kutsuilta saankin sitten ne kipeästi kaipaamani seinämaalirahat olohuoneen remppaan.

Kuva partylite.fi

Viikonlopun kruunasi keskimmäisen tyttäreni vierailu meillä. Juotiin yhdessä iltakahvit mokkapalojen kanssa (tyttären suurinta herkkua), juteltiin ja puhuttiin elämästä ja sen tarkoituksesta. Ennen lähtöään katseltiin vielä yhdessä Vinoshowta ja naurettiin.

Tänään jatkuvat sitten taas yt-neuvottelut. Niiden jälkeen luottamusmies pitää meille infotilaisuuden. Jokohan nyt saadaan jotakin selvyyttä asiaan? Päivästä tulee ihan varmasti raskas, mutta pakko se vain on kestää. Töiden jälkeen mennäänkin sitten pitkästä aikaa käymään mun äidin luona kylässä. Ihan liian harvoin tulee siellä käytyä, mutta kun aika ja voimat eivät millään meinaa riittää. Lopulta on vaan pakko mennä. Monesti olisi tekemistä kotonakin, mutta mun omatunto ei vaan anna myöden, ettenkö kävisi siellä vaikka olisi kuinka kiire.

Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille ja rentouttavaa syyslomaa niille, joilla se jo tänään alkaa! Meillä lomaillaan sitten viikon päästä.

Mielensäpahoittaja

Vietetiin eilen illalla miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Joo, on sitä meillä säännöllisen epäsäännöllisesti muutenkin, kun lapset alkavat olla jo niin isoja, että viettävät paljon aikaa kavereidensa kanssa. Silloin me kaksi "vanhaa varista" raakutaan keskenään täällä kotona. Eilen lähdettiin kuitenkin elokuviin. Edellisestä kerrasta on niin pitkä aika, etten edes muista, koska se oli. 

Kuva interverkosta =)

Jokatapauksessa. Eilen sai ensi-iltansa Tuomas Kyrön kirjoittama Mielensäpahoittaja. Elokuvaa mainostettiin jonkin verran ja se tuntui kiinnostavan meitä molempia, joten lähdettiin katsomaan. Ja kyllä kannatti! Elokuva oli tosi mainio ja välillä sai nauraa ihan vedet silmissä. Pääosan näyttelijänä toimiva Antti Litja on ehdottomasti parasta koko elokuvassa. Hän esittää jääräpäistä purnaajaa, joka joutuu elokuvan alussa lähtemään miniänsä luo Helsinkiin satutettuaan jalkansa. Helsingissä Mielensäpahoittaja saa kokea monenlaisia vastoinkäymisiä. On älypuhelimia, keraamisia liesiä ja monia muita nykypäivän hömpötyksiä ja onhan se ihan käsittämätöntä, ettei pojan talossa ole edes kunnon perunakellaria. Hih... Litjan monologeissa pääsee hyvin oikeuksiinsa Kyrön omaperäinen sanankäyttö. Elokuvan ehdottomasti paras kohtaus on s-kaupan kassalla tapahtuva kohtaus, jossa tulee sekaannusta s-kortin käytöstä. Se naurattaa vielä elokuvan jälkeenkin.

Suosittelen elokuvaa ihan kaikille. Se on Antti Litjan show, mutta hyvä sellainen. Elokuva sopii kaikille, vauvasta vaariin. Menkää katsomaan. Meillä oli ainakin tosi hauskaa.