Kevät on edennyt taas suuren harppauksen eteenpäin ja sunnuntaina käännetäänkin jo kelloja kohti kesää. Lumipenkat ovat vajonneet huomaamatta ja pihalla on jo useita ihan suliakin kohtia. Ah, minä niin rakastan tätä kevättä. Kevät on lupaus jostain ihan uudesta ja se antaa myös toivoa. Päivät ovat pidentyneet jo ihan hurjasti. Lapsetkin ihmettelivät yksi päivä töissä, että miten ulkona voi illalla olla vielä kuudenkin aikaan niin valoisaa. Samaa ihmettelin minä eräänä aamuna, kun ajelin ennen kuutta töihin. Valoisa aika on lisääntynyt merkittävästi.
Viikonloppuna meillä juhlitaan kuopukseni synttäreitä ja niitä silmälläpitäen ostin tiistaina töihin mennessä kimpun ihan nupullaan olevia narsisseja. Ajattelin, että ehtivät sitten varmasti aueta sunnuntaiksi, kun vieraita tulee. Mitäs kävikään? Heti ensimmäisenä yönä narsissit aukesivat täyteen kukkaan. Eihän se haittaa, mutta nyt pitää vain toivoa, että ne kestävät yhtä kauniina viikonlopun yli. Minun on ollut tarkoitus hakea niiden joukkoon muutama koivun oksa, mutta se on jäänyt tällä kertaa haaveeksi.
Treffasin viime viikolla opiskelukaverini kanssa pitkästä aikaa. Aiemmin olemme kahvitelleet jomman kumman kotona, mutta nyt sovimme tapaamisen Kouvolan keskustaan. Sinne on Kahviputiikki Papulaarin yhteyteen avattu jokin aika sitten kiva vanhojen tavaroiden myymälä, Korentotori. Olemme ystäväni kanssa molemmat suuria vanhojen huonekalujen ja tavaroiden ystäviä, joten ensiksi suuntasimmekin tarkistamaan Korentotorin tarjonnan. Itse en ollutkaan siellä vielä käynyt koskaan aiemmin, mutta tulen varmasti käymään siellä jatkossakin. Itse en tällä kertaa löytänyt sieltä mitään ostettavaa,mutta ystäväni osti suloisen lapsitaulun. Korentotorin puolelta siirryimmekin sitten kahvikupposten äärelle Papulaarin puolelle. Aika kului kuulumisia vaihdellessa kuin siivillä. Pidän tuon Papulaarin tunnelmasta ja rentoudesta. Lisää kuvia ja tunnelmia löytyy viime syksyisestä postauksestani Syksyn merkkejä ilmassa.
Vaikken tuolta Korentotorilta tosiaan onnistunutkaan tällä kertaa löytämään mitään ostettavaa, niin ei viime viikko ollut huono uusien hankintojen suhteen. Onnistuin nimittäin ostamaan paikalliselta nettikirppikseltä edullisesti kauniin kulmakaapin tuonne alakerran pikkuhuoneeseen. Ostin kaapin saamallani lahjarahalla, joten kaapista jää minulle kiva muisto siitä, kun täytin 50. Kaapin lisäksi vaihdoimme viime viikolla meidän olohuoneen sohvan. Olen vuosia haaveillut Ikean Ektorp sohvasta ja nimenomaan valkoisesta sohvasta. Sohva oli jo haaveissa neljä vuotta sitten, kun ostimme nyt poismyymämme sohvan, mutta silloin päädyimme miehen kanssa kuitenkin vielä vähän perinteisempään ja ei niin arkaan sohvan väriin.
Nyt tilaisuuteni kuitenkin koitti, kun Sydämellä tehtyä blogin Katja oli myymässä heille muutossa ylimääräiseksi jäänyttä sohvaa pois. Niinpä laitoin hihat heilumaan ja myin ensin vanhan sohvan pois ja kun se oli noudettu ja olohuone siivottu, haimme sunnuntaina miehen kanssa meille uuden sohvan kotiin. Olohuone valostui entisestään ja tilaakin tuli lisää, kun uudessa sohvassa ei ole divaaniosaa niinkuin vanhassa sohvassamme oli. Harvoin saa muuten ostettua niin puhtaalle tuoksuvaa sohvaa käytettynä, kun me saimme. Katja oli pessyt omaa muuttoa silmälläpitäen juuri sohvan päälliset, joten saimme aivan vitivalkoisen ja puhtaan sohvan. Kiitos siitä, Katja ♥
Tänään minulla onkin myöhäinen iltavuoro, huomenna päivävuoro ja sitten viikonloppu on vapaata. Viime lauantaina olin myös töissä, mutta tällä viikolla pääsen siis taas järjestämään ja valmistelemaan juhlia. Mukavaa puuhaa pitkästä aikaa ja ihanaa nähdä kaikkia läheisiä, jotka pääsevät tulemaan juhlimaan tyttären pyöreitä vuosia kanssamme.
Onko teillä jo viikonlopun suunnitelmat valmiina vai menettekö Carpe diem-periaatteella? Oletteko töissä viikonloppuna vai saatko nauttia vapaasta viikonlopusta?
Aurinkoista loppuviikkoa kaikille ♥