Vuosi on jälleen vaihtunut ja viime yönä hyvästelimme päättyneen vuoden. Kaikenkaikkiaan mennyt vuosi oli henkisesti erityisen raskas. Päällimmäisenä oli suuri huoli rakkaasta lapsenlapsestamme sekä huoli hänen vanhempiensa jaksamisesta vakavan sairauden kohdatessa perhettä. Toisinaan tunsin suurta turhautumista, kun en omien opiskelujeni ja töiden vuoksi pystynyt olemaan apuna ja tukena niin paljon kuin olisin halunnut. Varmasti ei ollut päivääkään, ettenkö olisi ajatellut heitä ja sitä, miten he pärjäävät, miten kaikki sujuu ja kuinka tyttö voi. Minusta oli äärimmäisen tuskaisaa olla, kun en tietenkään voinut olla jatkuvasti kyselemässä heidän kuulumisiaan, koska tiedän, että jatkuva kysely myös rasittaa vanhempia tilanteessa, jossa he itsekin varmasti tunsivat monesti olevansa ihan kädettömiä. 

Näiden kokemusten myötä olen alkanut keskittymään entistä enemmän itselleni tärkeisiin asioihin. En enää surffaile ihmisten välillä miellyttääkseni kaikkia, vaan teen asioita ja päätöksiä, jotka tuntuvat minusta oikeilta ja omien arvojeni mukaisilta. Tämän vuoksi elämästäni on poistunut muutamia ihmisiä, koska ajatusmaailmamme ei kohtaa eikä naamatauluni selvästikään miellytä. Mutta olen sitä mieltä, että pärjään aivan loistavasti ilman näitäkin ihmisiä, jopa paremmin kuin ennen. Tälläiset ihmissuhteet ovat todella kuluttavia ja vievät aivan liian paljon energiaa eli olen vain hyvilläni siitä, että tälläiset energiasyöpöt ovat poistuneet elämästäni. Lapsen sairauden kautta oppii paljon ja en voi kuin ihailla lapsenlapsemme reippautta, rohkeutta ja asennetta, mikä hänellä on kaikesta huolimatta ollut koko ajan. Meistä aikuisista moni voisi ottaa mallia hänestä. 

Alkuvuoden aikana sain suoritettua opintoni loppuun ja valmistuin lähihoitajaksi. Minulla oli hyvää onnea matkassa ja työllistyin heti valmistumiseni jälkeen. Vakituista työpaikkaa en saanut, mutta pitkä sijaisuuskin on ollut ihan hyvä vaihtoehto. Tosin olen ollut työstä johtuen monesti melko väsynyt, kun enhän ole enää mikään nuori tyttönen. Maaliskuussa siirryin ihan uudelle vuosikymmenelle, kun 50 pamahti mittariin. Viime vuosi olikin oikea synttärivuosi, kun kuopukseni täytti 20, esikoiseni täytti 30 ja me miehen kanssa molemmat 50. Jos olisimme pitäneet yhdet yhteiset juhlat olisimme voineet juhlia 150 vuotisjuhlia. 

Viime vuoden aikana neulomisesta tuli minulle ihan ykkösharrastus. Suoraansanottuna hurahdin ihan täysin tuohon hommaan. Neulominen on ollut hyvää vastapainoa työlle ja erittäin hyvä rentoutumismuoto. Helmikuussa neuloin elämäni ensimmäiset kirjoneulesukat Jonna Nordströmin ihanilla ohjeilla. Tämän onnistuneen suorituksen jälkeen on Jonnan JonSukkia valmistunut ainakin yhdeksät lisää, joista suurin osa päätyin nyt jouluna lahjaksi jollekin itselleni tärkeälle henkilölle. Tämän lisäksi neuloin kymmenkunta paria ihan perusvillasukkia. Neulominen on siis tullut jäädäkseen elämääni.

Vaikka viime vuosi oli hyvin työntäyteinen ja sen vuoksi kiireinen, mahtui vuoteen myös mukavia pikku reissuja, tapahtumia ja kohtaamisia. Helmikuussa kävin Kädentaitomessuilla Helsingin Wanhassa Satamassa ja huhtikuussa Kevätmessuilla Messukeskuksessa. Asuntomessut olivat viime vuonna täällä Kouvolassa, joten messualueeseen tuli tutustuttua peräti kahteen kertaan. Helsingissä tuli käytyä viikonloppureissulla pariinkin otteesseen. Heinäkuussa vietin siellä kivan viikonlopun siskoni kanssa ja syksyllä miehen kanssa. Elokuussa vierailin blogiystäväni, Tainan, kotona, kävin tutustumassa Loviisan Wanhoihin taloihin ja vietin kivan päivän Katin kanssa Tuusulassa, kun kävimme kalkkimaaliostoksilla Onnionstoressa ja samalla myös tutustumassa Koiramäen Pajutalliin. Marraskuussa kävimme Katin kanssa vielä Lahdessa Kätevä&Tekevä kädentaitotapahtumassa ja isänpäivänaikaan sai osallistua vielä instabloggaajien tapaamiseen Millan Putiikilla Lahdessa. Helatorstaina juhlimme valmistujaisiani ja pian niiden jälkeen lastenlasten synttäreitä puutarhajuhlien merkeissä. 

Syksy oli synkkä ja pimeni pimenemistään loppu vuotta kohden. Elämä oli pelkkää kulkemista kodin  ja työpaikan välillä. Voimat olivat vähissä ja töissä kaupungin säästötoimien vuoksi meistä työntekijöistä otettiin kaikki irti. Onnekseni sain voimaa ja tukea ystäviltäni ♥ Aika ja jaksaminen riitti ihan liian harvoin yhteisiin hetkiin ja tapaamisiin lastenlasten kanssa. Mieltä piristi kuitenkin  lapsenlapsemme hyvin alkanut koulutaival ja huomattavasti parempi terveydentila sekä kuopuksen hyvin menneet ylioppilaskirjoitukset. Henkistä taakkaa ei kuitenkaan helpottanut yhtään äidin voinnin heikkeneminen ja huoli hänen pärjäämisestään. Itsenäisyyspäivänä juhlimme kuitenkin kaikkien rakkaiden läheisten kanssa tyttäreni ylioppilaaksi pääsyä. Juhlien jälkeen alkoikin laskeutuminen jouluun.

Vuoteen 2019 mahtui paljon ja toivon, että nyt alkanut uusi vuosi olisi meille hiukan lempeämpi. Toivon, että se antaisi meille kaikille paljon iloa ja onnea sekä elämänmakuisia hetkiä. Toivon kuopukselle menestystä ammattiopintoihin ja kaikille lapsilleni sekä läheisilleni jaksamista työhön ja arkeen. Toivon, että miehen ja minun työt, joista molemmat kovasti pidämme, jatkuisivat myös tämän vuoden loppuun asti ja pidempäänkin. Lisäksi toivon kaikille terveyttä ja hyvää oloa ♥

Hyvää alkanutta uutta vuotta 2020 myös sinulle ♥

Koukussa

Hei, mitä teille kuuluu? Olen ollut viimeiset pari viikkoa ihan koukussa. Niin koukussa, että en ole oikein malttanut edes käydä täällä blogissakaan enkä myöskään kenenkään muunkaan blogissa. Kahden viikon täydellinen blogihiljaisuus tuli ihan vahingossa, mutta ehkä sellainen on välillä ihan hyväkin juttu. Päivät ovat menneet tietenkin töissä ja iltaisin olen sitten pääsääntöisesti ollut kotona. Hiukan sosiaalistakin elämää on sentään näiden viikkojen aikana ollut kiitos ystävien, lapsien ja sukulaisten. 

Mikä minua on sitten koukuttanut näiden kahden viikon aikana? No, kesän jäljiltä kaivoin langat ja puikot esille ja sittenhän se taas olikin menoa. Neuloosi iski salakavalasti ja lahjakassi alkoi jälleen täyttyä villasukilla. Ensin valmistui Novitan seikaveikan sateenkaarilangasta iloiset raitasukat ja sen jälkeen puikoille pääsi niinikään seiskaveikan raitalanka, mutta tällä kertaa sinisävyisenä. Viime jouluksi neuloin tuosta samaisesta langasta appiukolle unisukat. Pidän tosi paljon noista väreistä ja kun lankaa oli vielä melkein täysi kerä jäljellä, päätin neuloa sen sukiksi. Jouluna sitten joku miespuolinen läheiseni saa siitä kivat raitasukat lämmittämään varpaitaan. 

Neuloessa olen sitten katsellut ruudusta kotimaista suosikkisarjaa Sykettä. Löysin ensin aiemmin kesällä CMoresta kaksi viimeisintä tuotantokautta ja silloin jo tykästyin sarjaan. Pari viikkoa sitten löysin vahingossa ruutu.fi stä neljä ensimmäistä tuotantokautta. Pakkohan niitä oli sitten alkaa katsomaan, koska tuo sairaalamaailma on vaan jotenkin niin kiehtovaa. Lisäksi sarjassa on tuttuja, hyviä kotimaisia näyttelijöitä. Niinpä olen sitten neuloessani katsellut Sykettä ja jäänyt siihen ihan koukkuun. Jopa suosikkisarjani Emmerdale on saanut väistyä enkä ole malttanut katsoa sen uusia jaksoja vielä lainkaan. 

Mutta jotain muutakin olen siis malttanut tehdä. Sydämellä tehtyä blogin Katjan luona kävin yhtenä aamuna aamukahvilla. Kahvini sain juoda uudesta nuku hyvin-muumimukista, joka on siis ollut myynnissä vain IittalaShopeissa. Postauksen ensimmäinen kuva on siis otettu tuolta vierailulta Katjan suloisen kauniissa kodissa. Kaksi lapsistani asuu ihan meidän lähellä ja on tosi mukavaa, kun he aina välillä laittavat viestiä ja kysyvät saavatko tulla käymään. No tottakai saavat ♥ Tiistai-iltana appivanhempani piipahtivat meillä iltakahveilla ihan yllättäen, kun mieheni täytti maanantaina pyöreitä vuosia. Keskiviikkona minulla oli aikainen aamuvuoro ja sen jälkeen hain anopin kyytiin ja kävimme hiukan pyörimässä Kouvolan keskustassa. Kävimme mm. kahvilla Kahviputiikki Papulaarissa. Tuo ihanan tunnelmallinen kahvila onkin nimetty hyvin osuvasti kouvolalaisten toiseksi olohuoneeksi. Ihana paikka ja alakerrasta löytyy vielä Vintage&Design liike Korentotori, josta ei koskaan tiedä, mitä aarteita sieltä löytää. 

Eilen olin sitten Katin kanssa Loviisassa kiertelemässä kauniita vanhoja taloja, Loviisan Wanhat talot tapahtumassa. Ihana päivä ♥ Loviisan Wanhat talot ovat avoinna vielä tänäänkin ja itse olen hiukan suunnitellut, jos lähtisin katsastamaan etäkohteita Ruotsinpyhtäälle ja Ahvenkoskelle. Oletko sinä aikeissa mennä Loviisaan vai kävitkö jo eilen? Käytkö mieluummin katsomassa vanhoja taloja kuin uusia taloja asuntomessuilla? 

Aurinkoista sunnuntaita sinullekin ♥

Villasukkarakkautta - Jonna Nordströmin JonSukat koukuttavat

Villasukkarakkautta on varmasti monenlaista. Toiset rakastavat pitää villasukkia läpi vuoden, koska ne tuntuvat jalassa ihanilta, lämmittävät ja ovat vielä kauniitakin. Neuloosiin sairastuneet rakastavat tämän lisäksi vielä neuloakin niitä. Niin on käynyt myös näiden ihanien JonSukkien luojalle Jonnalle.  Jonna on porilainen kolleegani eli lähihoitaja, joka työskentelee vanhusten parissa. Jonna sai siskoltaan 40-vuotislahjaksi pussillisen sukkalankoja. Pitkään langat olivat käyttämättöminä, kunnes Jonna otti langat esille ja mietti, mitä niistä voisi neuloa. Hetken mietinnän jälkeen langoista muodostui kauniit kirjoneulesukat, joista tuli heti hänen lempisukkansa. 

Jonna jakoi neulomiensa villasukkien kuvan pariin villasukkaryhmään facebookiin, jossa ne saivat heti paljon ihastelua osakseen. Monet kyselivät sukkien ohjetta, mutta sitä ei ollut. Jonna kertoo antaneen luovuutensa tulla puikoille ja neuloneensa hittisukiksi nousseet villasukat ilman ohjetta. Pari vuotta sitten Jonna perusti oman blogin Villasukkarakkautta, jotta saisi jaettua johonkin neulomiensa villasukkien kuvia. Villasukkarakkautta-blogin jälkeen syntyi vielä Facebook-ryhmä, Villasukkarakkautta ohjeet JonSukkiin.  Ryhmä on saanut hurjan suosion ja vuodessa ryhmässä oli jo yli 23 000 jäsentä. Tällä hetkellä ryhmässä on jo liki 30 000 jäsentä. Tästä ryhmästä minäkin olen saanut innostukseni näihin ihaniin ja kauniisiin JonSukkiin. Ryhmästä löytyy JonSukkien ohjeet ja ne ovat maksutta ryhmäläisten käytössä. 

JonSukista on tullut ilmiö. Jonna on luonut ensimmäisten JonSukkien rinnalle paljon uusia ohjeita meidän kaikkien neulojien iloksi. Jonna ensimmäiset kirjoneulesukat olivat polvisukat, mutta nyt ohjeita löytyy myös naisten lyhyisiin sukkiin, miesten sukkiin, vanttuisiin, Marimekkokuvioisiin polvisukkiin, lasten sukkiin, pitkän muotoiseen hiippalakkiin ja vauvojen oma malli Suomi 100-teemalla. Kaikki ohjeet ovat siis ilmaiseksi kaikkien ryhmään kuuluvien neulojien käytössä, mutta ei kaupallisessa mielessä. Voit neuloa ohjeilla kauniita villasukkia itsellesi ja läheisillesi, mutta niiden myyminen ei ole luvallista. Monet JonSukkien neulojat ovat keksineen myös omia, uusia malleja JonSukka-tyylisesti. Itse en siihen taivu jonka vuoksi olenkin aivan äärettömän iloinen ja onnellinen, että löytyy tälläisiä ihania ihmisiä, jotka haluavat jakaa neulomisen iloa myös muille. 

JonSukat ovat tosi kauniita ja niiden kirjoneuleet ovat suhteellisen helppoja neuloa. Moni neuloja, kuten minä, on neulonut ensimmäiset kirjoneulesukat juuri näiden villasukkien mallilla. Voin kertoa, että oli aivan huikea tunne, kun huomasi osaavansa neuloa jotain näin kaunista. Neuloessa JonSukkien varren kuvioita pääsee jo ihastelemaan oman käden jälkeä ja siinä vaiheessa jää viimeistään koukkuun neulomiseen, koska haluaa neuloa aina vain lisää ja lisää. Villasukkarakkautta ohjeet JonSukkiin-ryhmän motoksi onkin noussut ekat, muttei vikat. Tuo on niin totta ja pätee siis minuunkin.

Näissä sukissa voi myös leikitellä väreillä. Olen nyt neulonut kolmet JonSukat; yhden polvisukat ja kahdet naisten lyhyemmät sukat. Polvisukat ja toiset lyhyemmät sukat olen neulonut itselleni ja yhdet lyhyemmän sukat päätyivät lahjapussiin. Kaikki sukat olen neulonut eri väreillä. Valkoinen on ainut väri, joka on mukana kaikissa sukissa, mutta kaksi muuta väriä vaihtuvat mielen mukaan. Kunhan omat taitoni neulojana kasvavat ja vahvistuvat tai ehkäpä eniten luottamus omiin taitohin, aion itsekin lähteä kokeilemaan uusien, aivan omien mallien luomista. Aion laitella kuvioita hiukan eri järjestykseen ja päästää luovuuteni valloilleen. 

Villasukkien neulominen on siis tullut jäädäkseen osaksi elämääni. Vietän päivät töissä lasten parissa ja päiväni ovat tosi hektisiä. Sen vuoksi on ihanaa iltasella istahtaa nojatuoliin ja ottaa kudin käteen ja alkaa neuloa. Neulon joka päivä ainakin vähän. Jonain päivänä en ehdi tai jaksa neuloa kuin muutaman kerroksen, mutta joskus viikonloppuisin olen neulonut monta tuntia aamusta iltaan asti. Neulominen siis todellakin koukuttaa. 

Jos innostuit näistä kauniista sukista ja haluaisit neuloa niitä, voit liittyä Facessa Villasukkarakkautta ohjeet JonSukkiin-ryhmään, josta löydät ohjeet ja pääset itsekin koukuttumaan näistä ihanuuksista. 

Neulomisen iloa kaikille ♥

Ensimmäiset sukat lahjakassiin

Ehdin neuloa viime syksyn aikana yhdeksät aikuisten ja kahdet lasten villasukat pukin konttiin. Neuloin sukkia kotona vapaa-ajalla ja koulussa luennoilla eli sukan kudin kulki mukanani joka päivä ja joka paikkaan. Syksyn aikana neulominen jäi osaksi elämääni. Joulun jälkeen neuloin heti miehelle villasukat, koska en ehtinyt neuloa niitä jouluksi. Sen jälkeen aloitin toiset miesten sukat, jotka ovat nyt valmistuneet ja pääsivät ensimmäisenä lahjakassiini. Lahjakassiin aion kerätä erilaisia ja eri kokoisia villasukkia pitkin vuotta. Sieltä on sitten kiva ottaa niitä aina tarvittaessa ja antaa lahjaksi.

Valmistuneet sukat ovat miesten perussukat koossa 42-43. Lankana käytin edelleenkin moniväristä Novitan seiskaveikkaa. Syksyn aikana neulotuista villasukista jäi vielä reiluja keriä lankoja, joten päätin neuloa niistä sukkia lahjakassiin, että langat tulevat käytettyä eivätkä jää pyörimään nurkkiin turhan panttina.

Lanka: Novitan Seitsemän veljestä Polaris

Puikot: 3,5 mm

Ohje: Novita Villasukka neulontaohje

Tänään olin aikaisessa aamuvuorossa työharjoittelussa, joten nyt onkin kivasti aikaa taas rentoutua seuraavien sukkien kanssa.

Neulontapäivä ja valepalmikon ohje

Tämä viikonloppu on tainnut olla talven kylmin. Meillä ainakin täällä kymenlaaksossa pakkanen on laskenut lähelle -20 astetta. Koska työharjoittelussa tulee ulkoiltua säässä kuin säässä, olinkin sitten eilen vastapainoksi koko päivän sisällä. Minusta on ihanaa, kun ei vapaapäivänä tarvitse lähteä mihinkään, vaan saa olla kotona ja tehdä itselle mieluisia asioita tai sitten olla vaan. Minulle neulomisesta on viime syksyn aikana tullut rakas harrastus ja hyvä rentoutumismuoto. Viime päivinä ja jopa viikkoina en ole kauheasti ehtinyt neulomaan, mutta onneksi siihen oli eilen aikaa.

Päätin viedä eilen oman neulomiseni seuraavalle levelille ja opetella hiukan jotain uutta. Olin netistä katsellut monia valepalmikoiden ohjeita. Katsoin myös yhden youtube-videon sen neulomisesta ja koska ohje ei vaikuttanut vaikealta, päätin kokeilla. Kannatti kokeilla. Valepalmikon ansiosta resorista tuli heti paljon näyttävämpi ja niin kaunis. Valepalmikko sopii siis hyvin resoreihin, koska joustaa ihan samallalailla kuin tavallinenkin joustin.

Ohje valepalmikon neulomiseen:

Luo tarvitsemasi määrä silmukoita. (viidellä jaollinen, jotta voi tehdä valepalmikkoa)

Neulo sukan resori valepalmikkoa seuraavasti:

1-3krs: *3o, 2n*
4. krs: *1o neulomatta, 2o, vedä neulomatta nostettu silmukka neulottujen yli, 2n*
5. krs: *1o, langankierto, 1o, 2n*

Toista kerrokset 1-5 haluamasi määrä. Itse neuloin neljä. 

Tekemässäni unelmakartassa yksi haave tälle vuodelle oli marisukkien neulominen itselle. Olin heti joulun jälkeen ostanut sitä silmällä pitäen lisää yksivärisiä Novitan seiskaveikkojakin, mutta koska en ole sitten kouluvuosien neulonut mitään kuvioneuleita, ajattelin näin aluksi vain lähteä kokeilemaan villisti erilaisten kuvioiden neulomista sukan varteen. Mielessä pyöri ajatus lapsellisen värikkäistä, pitkistä villasukista, joita voisin käyttää päiväkodilla ollessani ja kotona. Olen huomannut, että olen vähän liian väritön ja tummanpuhuva pukeutuja päiväkotimaailmaan, joten nyt pitää saada väriä pukeutumiseen.

No, aika tummanpuhuvasti tuo sukka alkoi, mutta menköön! Aloin siis neulomaan mustalle pohjalle palloja. Resorin jälkeen neuloin muistaakseni kolme kerrosta mustalla pohjavärillä ennenkuin aloitin kuvion. Samalla lisäsin kahdella puikolla langankierrolla yhdet silmukat, että sain kaikille puikoille saman silmukkamäärän. Kokemattomuus astui kuvaan tässä kohdassa. Netistä olin löytänyt pallokuviolle piirroksen ja nyt tiedän, että valmiit piirrokset kannattaa ensin piirtää oman työn silmukkamäärälle sopivaksi ennekuin aloittaa neulomisen niin ei tarvitse purkaa niin paljon. Lopulta sain silmukkamäärät ja kuviot kohdalleen. Ihan kivanäköistähän siitä sitten lopulta tuli vai mitä?