Vuosi on jälleen vaihtunut ja viime yönä hyvästelimme päättyneen vuoden. Kaikenkaikkiaan mennyt vuosi oli henkisesti erityisen raskas. Päällimmäisenä oli suuri huoli rakkaasta lapsenlapsestamme sekä huoli hänen vanhempiensa jaksamisesta vakavan sairauden kohdatessa perhettä. Toisinaan tunsin suurta turhautumista, kun en omien opiskelujeni ja töiden vuoksi pystynyt olemaan apuna ja tukena niin paljon kuin olisin halunnut. Varmasti ei ollut päivääkään, ettenkö olisi ajatellut heitä ja sitä, miten he pärjäävät, miten kaikki sujuu ja kuinka tyttö voi. Minusta oli äärimmäisen tuskaisaa olla, kun en tietenkään voinut olla jatkuvasti kyselemässä heidän kuulumisiaan, koska tiedän, että jatkuva kysely myös rasittaa vanhempia tilanteessa, jossa he itsekin varmasti tunsivat monesti olevansa ihan kädettömiä. 

Näiden kokemusten myötä olen alkanut keskittymään entistä enemmän itselleni tärkeisiin asioihin. En enää surffaile ihmisten välillä miellyttääkseni kaikkia, vaan teen asioita ja päätöksiä, jotka tuntuvat minusta oikeilta ja omien arvojeni mukaisilta. Tämän vuoksi elämästäni on poistunut muutamia ihmisiä, koska ajatusmaailmamme ei kohtaa eikä naamatauluni selvästikään miellytä. Mutta olen sitä mieltä, että pärjään aivan loistavasti ilman näitäkin ihmisiä, jopa paremmin kuin ennen. Tälläiset ihmissuhteet ovat todella kuluttavia ja vievät aivan liian paljon energiaa eli olen vain hyvilläni siitä, että tälläiset energiasyöpöt ovat poistuneet elämästäni. Lapsen sairauden kautta oppii paljon ja en voi kuin ihailla lapsenlapsemme reippautta, rohkeutta ja asennetta, mikä hänellä on kaikesta huolimatta ollut koko ajan. Meistä aikuisista moni voisi ottaa mallia hänestä. 

Alkuvuoden aikana sain suoritettua opintoni loppuun ja valmistuin lähihoitajaksi. Minulla oli hyvää onnea matkassa ja työllistyin heti valmistumiseni jälkeen. Vakituista työpaikkaa en saanut, mutta pitkä sijaisuuskin on ollut ihan hyvä vaihtoehto. Tosin olen ollut työstä johtuen monesti melko väsynyt, kun enhän ole enää mikään nuori tyttönen. Maaliskuussa siirryin ihan uudelle vuosikymmenelle, kun 50 pamahti mittariin. Viime vuosi olikin oikea synttärivuosi, kun kuopukseni täytti 20, esikoiseni täytti 30 ja me miehen kanssa molemmat 50. Jos olisimme pitäneet yhdet yhteiset juhlat olisimme voineet juhlia 150 vuotisjuhlia. 

Viime vuoden aikana neulomisesta tuli minulle ihan ykkösharrastus. Suoraansanottuna hurahdin ihan täysin tuohon hommaan. Neulominen on ollut hyvää vastapainoa työlle ja erittäin hyvä rentoutumismuoto. Helmikuussa neuloin elämäni ensimmäiset kirjoneulesukat Jonna Nordströmin ihanilla ohjeilla. Tämän onnistuneen suorituksen jälkeen on Jonnan JonSukkia valmistunut ainakin yhdeksät lisää, joista suurin osa päätyin nyt jouluna lahjaksi jollekin itselleni tärkeälle henkilölle. Tämän lisäksi neuloin kymmenkunta paria ihan perusvillasukkia. Neulominen on siis tullut jäädäkseen elämääni.

Vaikka viime vuosi oli hyvin työntäyteinen ja sen vuoksi kiireinen, mahtui vuoteen myös mukavia pikku reissuja, tapahtumia ja kohtaamisia. Helmikuussa kävin Kädentaitomessuilla Helsingin Wanhassa Satamassa ja huhtikuussa Kevätmessuilla Messukeskuksessa. Asuntomessut olivat viime vuonna täällä Kouvolassa, joten messualueeseen tuli tutustuttua peräti kahteen kertaan. Helsingissä tuli käytyä viikonloppureissulla pariinkin otteesseen. Heinäkuussa vietin siellä kivan viikonlopun siskoni kanssa ja syksyllä miehen kanssa. Elokuussa vierailin blogiystäväni, Tainan, kotona, kävin tutustumassa Loviisan Wanhoihin taloihin ja vietin kivan päivän Katin kanssa Tuusulassa, kun kävimme kalkkimaaliostoksilla Onnionstoressa ja samalla myös tutustumassa Koiramäen Pajutalliin. Marraskuussa kävimme Katin kanssa vielä Lahdessa Kätevä&Tekevä kädentaitotapahtumassa ja isänpäivänaikaan sai osallistua vielä instabloggaajien tapaamiseen Millan Putiikilla Lahdessa. Helatorstaina juhlimme valmistujaisiani ja pian niiden jälkeen lastenlasten synttäreitä puutarhajuhlien merkeissä. 

Syksy oli synkkä ja pimeni pimenemistään loppu vuotta kohden. Elämä oli pelkkää kulkemista kodin  ja työpaikan välillä. Voimat olivat vähissä ja töissä kaupungin säästötoimien vuoksi meistä työntekijöistä otettiin kaikki irti. Onnekseni sain voimaa ja tukea ystäviltäni ♥ Aika ja jaksaminen riitti ihan liian harvoin yhteisiin hetkiin ja tapaamisiin lastenlasten kanssa. Mieltä piristi kuitenkin  lapsenlapsemme hyvin alkanut koulutaival ja huomattavasti parempi terveydentila sekä kuopuksen hyvin menneet ylioppilaskirjoitukset. Henkistä taakkaa ei kuitenkaan helpottanut yhtään äidin voinnin heikkeneminen ja huoli hänen pärjäämisestään. Itsenäisyyspäivänä juhlimme kuitenkin kaikkien rakkaiden läheisten kanssa tyttäreni ylioppilaaksi pääsyä. Juhlien jälkeen alkoikin laskeutuminen jouluun.

Vuoteen 2019 mahtui paljon ja toivon, että nyt alkanut uusi vuosi olisi meille hiukan lempeämpi. Toivon, että se antaisi meille kaikille paljon iloa ja onnea sekä elämänmakuisia hetkiä. Toivon kuopukselle menestystä ammattiopintoihin ja kaikille lapsilleni sekä läheisilleni jaksamista työhön ja arkeen. Toivon, että miehen ja minun työt, joista molemmat kovasti pidämme, jatkuisivat myös tämän vuoden loppuun asti ja pidempäänkin. Lisäksi toivon kaikille terveyttä ja hyvää oloa ♥

Hyvää alkanutta uutta vuotta 2020 myös sinulle ♥

Katsaus menneeseen huhtikuuhun

Tuntuu jotenkin ihan uskomattomalta, että nyt alkoi jo toukokuu. Toukokuu tuntuu jo himpun verran kesältä. Vielä äsken meillä oli valtavat kinokset lunta ja nyt ne kaikki ovat yks'kaks tipotiessään. Koivut puskevat lehteä ja maisema vihertyy päivä päivältä enemmän ja enemmän. Huhtikuu mennä hujahti nopeasti ja piti sisällään monta erilaista kivaa juttua ja tapahtumaa.

Alkukuusta vietimme meillä kuopukseni syntymäpäiviä. Kuopus täytti myös pyöreitä vuosia ja 20 vuotta tuli kuluneeksi siitä, kun hän syntyi. Aika tosiaankin kulkee tosi nopeasti. Syntymäpäiväjuhlista voit lukea lisää postauksestani Viikonlopun juhlat- Kuopuksen kakskymppiset.  Juhlat olivat onnistuneet ja oli ihana saada kaikki lapset taas yhtäaikaa käymään ja tietenkin oli myös kiva nähdä muita sukulaisia ja läheisiä. 

Alkukuusta pellot olivat tosiaan vielä ihan valkoisia ja lunta oli paljon. Tiet olivat kuitenkin jo sulaneet ja tuli käytyäkin muutamia kertoja lenkillä kevätauringon innoittamana. Pajunkissat kukkivat myös jo heti alkukuusta ja mietin, mahtavatko vielä olla kukassa pääsiäisenä, joka tänä vuonna oli taas vasta loppukuusta viikkoa ennen vappua. 

Huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna oli Messukeskuksessa perinteiseen tapaan Kevätmessut, joilla oli jo kolmatta kertaa mukana messubloggaajana. Tällä kertaa olin messuilla ystäväni Katin kanssa. Meillä oli kiva messupäivä ja kyllähän sieltä tuli tehtyä myös hyviä hankintoja, kuten daahlian ja ihmekukan juurakoita, kalkkimaalia, julisteita ja kukkalaatikko. Minun messusuosikkini voit käydä lukemassa postauksestani, jonka tein messuilta. 

Huhtikuu hurahti pääsääntöisesti töiden merkeissä. Olen ollut jo kaksi kuukautta tuossa uudessa työssäni ja täytyy sanoa, että olen viihtynyt. Äkkiä on nämä kuukaudet menneet ja nyt vain odotan, että saisin tiedon saanko jatkaa työssäni vielä seuraavallakin toimintakaudella. Pääsiäisenä saimme viettää miehen kanssa neljän päivän mini-loman. Ilmat olivat lämmenneet pääsiäiseksi hurjasti ja melkein kaikki lumetkin olivat jo tipotiessään. Pääsiäinen menikin sitten pääosin ulkona terasseja ja kesähuonetta siivoten ja tulipa se grillikausikin avattua pääsiäisenä. Meidän pääsiäisestä voit lukea lisää esimerkiksi postauksestani Pääsiäisen tunnelmia. 

Paras päätös huhtikuulle oli ehdottomasti yhteinen viikonloppu lastenlasten kanssa täällä meillä mummolassa. Siivosimme yhdessä leikkimökin ja ukki teki uuden keinulaudan vauvakeinun paikalle. Monet kahvit ja smoothiet joimme yhdessä leikkimökissä ja totta kai kävimme katsomassa myös naapurin hevosia. Ikimuistoisesta viikonlopustamme voit lukea tarkemmin postauksestani Luodaan yhdessä muistoja - viikonloppu lastenlasten kanssa. 

Mukava huhtikuu siis takana ja toivottavasti ihana toukokuu edessä. Tällä hetkellä ulkona ei tosiaankaan näytä yhtään kesäiseltä eikä edes keväiseltä. Maisema on harmaa ja taitaa vihmoa jopa hiukan vettä. Meteorologit ovat ennustaneet takatalvea, mutta pidetään peukkuja, että se on ollut joku virhearviointi. Minulla on tänään vapaapäivä ja ihan ensitöikseni lähden tapaamaan äitiäni. Ihana nähdä pitkästä aikaa ♥ 

Mukavaa toukokuun alkua kaikille ja hei, huomenna on jo perjantai! 

Kevätmessut 2019 - omat suosikkini

Kevätmessut Helsingin Messukeskuksessa on aina varma kevään merkki. Messujen tarjonta on laaja ja pitää sisällään monta erilaista tapahtumaa; Kevätpuutarha, OmaMökki, Asu&Remontoi, Sisusta ja Lähiruoka&Luomu. Itselleni oli nyt jo kolmas kerta, kun olin messubloggaajana mukana Kevätmessuilla. 

Yksi kestosuosikkini Kevätmessuilla on malliparvekkeet, joihin on suunniteltu erilaisia parvekeratkaisuja erilaisille ihmisille ja käyttäjille. Malliparvekkeita oli kaikenkaikkiaan kuusi, mutta esittelen tässä postauksessani nyt kaksi, jotka viehättivät minua eniten.

Tämä Urbaani parvekepuutarha on kolmen bloggaajan Kati Jukaraisen, Maria Kesäsen ja Sanna Raskun suunnittelema ja K-Raudan kanssa yheistyössä toteuttama kaupunkiviljelijän parveke. Siellä kasvaa sulassa sovussa niin hyöty- kuin viherkasvitkin. Parvekkeella on pirteä värimaailma; keltaista, sinistä ja vihreää. Tämä trendikäs parveke on todella runsas, mutta siitä huolimatta harmoninen. Ensimmäisenä saavuttuani paikalle huomioin parvekkeen upean takaseinän, jonka oli maalannut yksi parvekkeen suunnittelussa mukana olleista bloggareista, Kati Jukarainen. Tämä parveke oli kuin vihreä keidas keskellä kaupunkia. 

Toinen parveke, johon ihastuin oli tämä Nuoren fiilisvihreän DIY-parveke, jonka oli suunnitellut Näprä & Plan B-tiimit pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksesta. Tällä parvekkeella kaikki oli kierrätettyä ja itse tuunattua ja se olikin juuri se The Juttu, mikä minua tässä eniten viehätti. Tämän parvekkeen kalusteet olivat Plan B uusiotuotteita ja matot oli puuvillakuteista itsesolmittuja. Diy-teema tuli hyvin esille ja sieltä löytyikin monia hauskoja ideoita, miten vanhasta voi luoda jotain uutta ja käyttökelpoista, kuten esimerkiksi tuo tennismailasta tehty seinätaulu. 

Juttelimme ystäväni Katin kanssa tästä, miten paljon tämä välillä paljonkin työtä ja aikaa vaativa tapa  sisustaa kotia ja puutarhaa voi olla niin paljon mukavampaa kuin se, että kävelisi kauppaan ja ostaisi kaiken uutena ja valmiina. Ehkä siinä on se, että tälläisissä tuunailuissa näkee sitten niin hyvin oman käden jälkensä ja se, jos mikä, tuottaa paljon mielihyvää itselle. 

Kevätmessuilla on aina paljon silmänruokaa. Sitä tarjoilivat muunmuassa Ideapuutarhan isot kukkaistutukset, joissa tulppaanit ja narsissit kukkivat upeasti. Myös magnoliat ja kirsikkapuut kukkivat kauniisti tuolla alueella. Kukat ovat valtaamassa sydämestäni kokoajan entistä suurempaa osaa ja kovasti alkoi noita istustusalueita katsellessa kaipaamaan tuonne omalle pihalle. Ajatukset ja puheet Katin kanssa siirtyivät niihin omiin perennapenkkeihin ja istutusalueisiin. Mitähän uutta sinne tänä vuonna laittaisin?

Messuilla pääsi myös tekemään uusia hankintoja. Tarjolla oli paljon erilaisia ruukkukukkia, siemeniä ja juurakoita. Meitä kiinnosti eniten nuo multaiset möhkäleet eli juurakot. Messuilla on aina hyviä messutarjouksia ja niiden innoittamana minäkin tein ostoksia. Tällä kertaa ostoskoriini päätyi daalian ja ihmekukan juurakoita. Aion esikasvattaa molempia hiukan ennenkuin istutan ne ulos. 

Toinen superhyvä löytö messuilta oli ekologinen, myrkytön ja muoviton kalkkimaalisarja, Frenchic Paint. Tämä ympäristöystävällisesti tuotettu kalkki- ja mineraalimaali on tarkoitettu juurikin huonekalujen maalaamiseen eli on oikea tuunailijan unelmamaali. Mikä parasta tästä sarjasta löytyy 15 värisävyä, joissa on vaha jo samassa eli saat yhdellä käsittelyllä maalaamastasi pinnasta kulutusta kestävän ja pyyhittävän. Ei siis ihme, että tämä brittituote on noussut hittituotteeksi niin Briteissä kuin USA:ssakin. Olihan minunkin sitten ihan pakko ostaa pari purkkia ihan vaan kokeeksi.

Kiitos Messukeskus ja Kevätmessut 2019! Nämä puutarhahörhöt odottavat nyt viimeistenkin lumien ja roudan sulamista, että päästään taas työntämään sormet multaan. Kävitkö sinä Kevätmessuilla? Mitkä olivat sinun suosikkisi messuilla? Joko sinä odotan pihapuuhiin pääsyä?