Saimme joululahjaksi tyttäreltä ja hänen puolisoltaan lahjakortin Frans&Rose Kouvolaan. Lahjan mukana olleessa kortissa kehoitettiin käymään treffeillä ja muistutettiin rakastamaan myös arjen keskellä niin myötä- kuin vastamäessäkin. Nuo sanat saivat melkein kyyneleet silmiini, koska aina ei ole ollut helppoa, mutta siitäkin huolimatta mennään vielä rintarinnan eteenpäin. Meillä on tammikuussa hääpäivä, joten päätimme käyttää lahjakortin juuri sinä päivänä. Lähdimme siis ihan tavallisen arkipäivän iltana työpäivän jälkeen treffeille ja syömään hyvin.

Meidät on siis vihitty maistraatissa yhdeksän vuotta sitten. Yläpuolella oleva kuva on vihkitilaisuudesta ja kuvan on ottanut tosistajana ollut ystävämme. Toimitus oli lyhyt ja ytimekäs, mutta se oleellinen siinä tuli hoidettua. Tuolloin elin vielä vaaleanpunaiset lasit silmilläni ja olin onnellisen tietämätön kaikista haasteista, joita elämämme toi tullessaan. Jälkeenpäin, kun ajattelen menneitä vuosia ja sen kaikkia tapahtumia voin sanoa, että helppoa ei ole ollut. Voisin jopa ihmetellä, miten olen jaksanut kaiken ryllytyksen pahan äitipuolen roolissa plus elämän kaikki muut haasteet. Joku olisi ehkä jo nostanut kytkintä ja lähtenyt, mutta minä en halunnut luovuttaa ja antaa epäilijöille aihetta sanoa: "No, minähän arvasin, ettei se kestä". 

Mutta paljon on ollut vuosien varrella myös hyviä ja rakkauden täyteisiä hetkiä. Ihania matkoja ja mukavia viikonloppuja poissa kotoa, mutta myös siinä arjen keskellä olemme rakastaneet. Parasta on  tuntea ohimennessä annettu suukko niskassa, pepun puristus tai hiljaa korvaan kuiskatut sanat "Rakastan sinua". Se on juuri sitä, mitä jokainen parisuhde kaipaa ja tarvitsee; rakkautta arjen keskellä. 

Frans&Rosessa otettu  yhteisselfiemme on aika surkea. Mies ei ole koskaan ottanut yhtäkään selfietä ja minä olisin taas voinut hiukan miettiä noita kuvakulmia, mutta siinä me nyt kuitenkin ollaan arkisesti yhdessä työpäivän jälkeen odottamassa ruokaa ja juhlimassa "railakkaasti" vedellä kromihääpäivää. 

Frans&Rose Kouvolassa on ihan parhaat valkosipulietanat, joten otimmekin alkupaloiksi niitä. Emme ole kotona laittaneet etanoita pitkään aikaan, joten roquefort juustolla maustetut valkosipulietanat maistuivat erityisen hyviltä pitkästä aikaa. Pääruoaksi mies valitsi pippuripihvin ja minä grillipihvin. Molemmat perusklassikoita, mutta aina niin hyviä. Ja kun ravintolassa ollaan niin vatsassa on aina myös tilaa jälkiruoalle tai ainakin minun vatsassani. Kahvin rinnalle otin mantelikakkua uuniomenäjäätelöllä. Tästä täytyy sanoa, että vaikka annos oli äärimmäisen kaunis, niin se oli kyllä pieni pettymys, mutta tuli kuitenkin syötyä. Jäätelössä maistui tosi voimakkaasti tuo uuniomena, joka ei sopinut minun makuhermooni lainkaan. En tiedä kuuluuko tuon mantelikakun ollakin hiukan kuivahko, mutta olisin tykännyt siitä enemmän, jos se olisi ollut kosteampi. Kokonaisuudessaan ruoat olivat hyviä ja seura ihan parasta A-luokkaa. Kiitos vielä tyttärelleni ja puolisolleen ihanasta lahjasta ♥

Löytyykö muita, jotka on vihitty maistraatissa? Muistatteko te rakastaa myös arjen keskellä ja miten sen osoitatte? Onko joku muu mennyt naimisiin vaaleanpunaiset lasit silmillään ja havahtunut todellisuuteen vasta myöhemmin vai meneekö se aina niin?

Mukavaa viikonloppua kaikille ♥

Arki on palannut

Arki on vihdoin alkanut meilläkin ja joulu kerätty takaisin laatikoihin odottamaan seuraavaa joulua. Varmasti vielä pitkin kuluvaa kuukautta meiltä löytyy joku jouluinen koriste jostain roikkumasta, vaikka kuinka yritin kerätä kaikki samalla kertaa pois. Ennen joulua tulee aina tipoittain laiteltua noita koristeita ja kun joulun pois keräämisen aika tulee, onkin siinä yllättävän iso työ. Joku koriste jää aina huomaamatta ja koristelaatikot saa ottaa varaston hyllyltä moneen kertaan alas ennekuin koko setti on jälleen takaisin laatikoissa. 

Olen ollut tämän viikonlopun vapaalla ja nauttinut siitä kiireettömästi kotoillen. Eilen kun leipä oli aika vähissä enkä jaksanut laittautua ja lähteä kauppaa, päätin leipoa pitkästä aikaa sämpylöitä. Olen vasta ihan hiljattain opetellut tuon kuivahiivan käytön. Sämpylöissä sain sen ainakin hyvin toimimaan, kun maltoin lämmittää taikinan nesteen sopivan lämpöiseksi. Ei liian kuumaa eikä liian kylmää. Itse sämpylätaikina oli sitten ihan perustaikina. Kohotin taikinan kahteen kertaan eli ensin puoli tuntia itse taikinaa ja sitten sämpylöitä noin vartin verran. Näin sämpylöistä tuli ihanan kuohkeita ja pehmeitä. 

Koska vatsassa jo hiukan kurni eikä kotona ollut mitään valmista ruokaa, päätin tehdä sämpylöiden kaveriksi vielä kasvissosekeittoa. Sosekeitot ovat helppoja ja nopeita tehdä ja mikä parasta niissä voi käyttää juuri niitä juureksia, mitä kaapista sattuu löytymään. Meidän kaapista löytyi porkkanaa, perunaa ja purjoa. Yleensä laitan keittoon kasvisliemikuution, koska en ole erityisen hyvä mausteiden käyttäjä. Nyt kasviliemikuutioita ei ollut, joten sujautin suolan lisäksi kattillaan yhden laakerinlehden kiehumaan juuresten kanssa. Poistin sen sitten ennen soseutusta. Sosoutuksen tein sauvasekoittimella ja siinä vaiheessa lisäsin joukkoon vielä ruokakermaa, jotta sain keitosta sopivan paksuista. Lopuksi pyöräytin vielä muutaman kerran pippuria myllystä joukkoon ja kasvissosekeitto oli valmista. Keiton valmistuessa sämpylät olivat vielä lämpimiä, joten voitte uskoa, että olihan tuo hyvää.

Joulun jälkeen normaali arki tuntuu jotenkin tosi hyvältä. Arkisia askareita on mukava tehdä eivätkä ne ahdista lainkaan, kunhan saan touhuta niitä ilman suurempaa kiirettä. Kiireettömyydestä on iän myötä tullut itselle tosi tärkeä asia. En tykkää yhtää kiireestä. Tulen siitä vain huonolle tuulelle. Arkisten askareiden tekeminen ilman kiirettä on hyvää vastapainoa melko hektiselle työlleni. Päivätkin ovat selkeästi pidentyneet ja lisääntynyt valon määräkin jo piristää mieltä. Niin viikolla kuin nyt viikonloppunakin olen rentoutunut neuloen. Tämä ei varmasti enää yllätä ketään, mutta kun tuo neulominen vaan on niin mukavaa ja siitä tulee niin hyvä olo. Eilen työn alla oli esikoisen JonttuPipo. Tytär pyysi tekemään sellaisen nähtyään tuon joulun välipäivinä neulomani JonttuPipon, joka päätyi pienen kokonsa vuoksi kuopukselle. Väritoiveena oli samat värit kuin hänelle joululahjaksi neulomissani Jonskeissa eli villasukissa.

Miten sinun arkesi on alkanut? Tuntuuko vapauttavalta, kun joulu on ohi? Onko pidentyneet päivät piristäneet sinua vai ahdistaako musta tammikuu? 

Leppoisaa sunnuntaita kaikille ♥

Katsaus vuoteen 2019

Vuosi on jälleen vaihtunut ja viime yönä hyvästelimme päättyneen vuoden. Kaikenkaikkiaan mennyt vuosi oli henkisesti erityisen raskas. Päällimmäisenä oli suuri huoli rakkaasta lapsenlapsestamme sekä huoli hänen vanhempiensa jaksamisesta vakavan sairauden kohdatessa perhettä. Toisinaan tunsin suurta turhautumista, kun en omien opiskelujeni ja töiden vuoksi pystynyt olemaan apuna ja tukena niin paljon kuin olisin halunnut. Varmasti ei ollut päivääkään, ettenkö olisi ajatellut heitä ja sitä, miten he pärjäävät, miten kaikki sujuu ja kuinka tyttö voi. Minusta oli äärimmäisen tuskaisaa olla, kun en tietenkään voinut olla jatkuvasti kyselemässä heidän kuulumisiaan, koska tiedän, että jatkuva kysely myös rasittaa vanhempia tilanteessa, jossa he itsekin varmasti tunsivat monesti olevansa ihan kädettömiä. 

Näiden kokemusten myötä olen alkanut keskittymään entistä enemmän itselleni tärkeisiin asioihin. En enää surffaile ihmisten välillä miellyttääkseni kaikkia, vaan teen asioita ja päätöksiä, jotka tuntuvat minusta oikeilta ja omien arvojeni mukaisilta. Tämän vuoksi elämästäni on poistunut muutamia ihmisiä, koska ajatusmaailmamme ei kohtaa eikä naamatauluni selvästikään miellytä. Mutta olen sitä mieltä, että pärjään aivan loistavasti ilman näitäkin ihmisiä, jopa paremmin kuin ennen. Tälläiset ihmissuhteet ovat todella kuluttavia ja vievät aivan liian paljon energiaa eli olen vain hyvilläni siitä, että tälläiset energiasyöpöt ovat poistuneet elämästäni. Lapsen sairauden kautta oppii paljon ja en voi kuin ihailla lapsenlapsemme reippautta, rohkeutta ja asennetta, mikä hänellä on kaikesta huolimatta ollut koko ajan. Meistä aikuisista moni voisi ottaa mallia hänestä. 

Alkuvuoden aikana sain suoritettua opintoni loppuun ja valmistuin lähihoitajaksi. Minulla oli hyvää onnea matkassa ja työllistyin heti valmistumiseni jälkeen. Vakituista työpaikkaa en saanut, mutta pitkä sijaisuuskin on ollut ihan hyvä vaihtoehto. Tosin olen ollut työstä johtuen monesti melko väsynyt, kun enhän ole enää mikään nuori tyttönen. Maaliskuussa siirryin ihan uudelle vuosikymmenelle, kun 50 pamahti mittariin. Viime vuosi olikin oikea synttärivuosi, kun kuopukseni täytti 20, esikoiseni täytti 30 ja me miehen kanssa molemmat 50. Jos olisimme pitäneet yhdet yhteiset juhlat olisimme voineet juhlia 150 vuotisjuhlia. 

Viime vuoden aikana neulomisesta tuli minulle ihan ykkösharrastus. Suoraansanottuna hurahdin ihan täysin tuohon hommaan. Neulominen on ollut hyvää vastapainoa työlle ja erittäin hyvä rentoutumismuoto. Helmikuussa neuloin elämäni ensimmäiset kirjoneulesukat Jonna Nordströmin ihanilla ohjeilla. Tämän onnistuneen suorituksen jälkeen on Jonnan JonSukkia valmistunut ainakin yhdeksät lisää, joista suurin osa päätyin nyt jouluna lahjaksi jollekin itselleni tärkeälle henkilölle. Tämän lisäksi neuloin kymmenkunta paria ihan perusvillasukkia. Neulominen on siis tullut jäädäkseen elämääni.

Vaikka viime vuosi oli hyvin työntäyteinen ja sen vuoksi kiireinen, mahtui vuoteen myös mukavia pikku reissuja, tapahtumia ja kohtaamisia. Helmikuussa kävin Kädentaitomessuilla Helsingin Wanhassa Satamassa ja huhtikuussa Kevätmessuilla Messukeskuksessa. Asuntomessut olivat viime vuonna täällä Kouvolassa, joten messualueeseen tuli tutustuttua peräti kahteen kertaan. Helsingissä tuli käytyä viikonloppureissulla pariinkin otteesseen. Heinäkuussa vietin siellä kivan viikonlopun siskoni kanssa ja syksyllä miehen kanssa. Elokuussa vierailin blogiystäväni, Tainan, kotona, kävin tutustumassa Loviisan Wanhoihin taloihin ja vietin kivan päivän Katin kanssa Tuusulassa, kun kävimme kalkkimaaliostoksilla Onnionstoressa ja samalla myös tutustumassa Koiramäen Pajutalliin. Marraskuussa kävimme Katin kanssa vielä Lahdessa Kätevä&Tekevä kädentaitotapahtumassa ja isänpäivänaikaan sai osallistua vielä instabloggaajien tapaamiseen Millan Putiikilla Lahdessa. Helatorstaina juhlimme valmistujaisiani ja pian niiden jälkeen lastenlasten synttäreitä puutarhajuhlien merkeissä. 

Syksy oli synkkä ja pimeni pimenemistään loppu vuotta kohden. Elämä oli pelkkää kulkemista kodin  ja työpaikan välillä. Voimat olivat vähissä ja töissä kaupungin säästötoimien vuoksi meistä työntekijöistä otettiin kaikki irti. Onnekseni sain voimaa ja tukea ystäviltäni ♥ Aika ja jaksaminen riitti ihan liian harvoin yhteisiin hetkiin ja tapaamisiin lastenlasten kanssa. Mieltä piristi kuitenkin  lapsenlapsemme hyvin alkanut koulutaival ja huomattavasti parempi terveydentila sekä kuopuksen hyvin menneet ylioppilaskirjoitukset. Henkistä taakkaa ei kuitenkaan helpottanut yhtään äidin voinnin heikkeneminen ja huoli hänen pärjäämisestään. Itsenäisyyspäivänä juhlimme kuitenkin kaikkien rakkaiden läheisten kanssa tyttäreni ylioppilaaksi pääsyä. Juhlien jälkeen alkoikin laskeutuminen jouluun.

Vuoteen 2019 mahtui paljon ja toivon, että nyt alkanut uusi vuosi olisi meille hiukan lempeämpi. Toivon, että se antaisi meille kaikille paljon iloa ja onnea sekä elämänmakuisia hetkiä. Toivon kuopukselle menestystä ammattiopintoihin ja kaikille lapsilleni sekä läheisilleni jaksamista työhön ja arkeen. Toivon, että miehen ja minun työt, joista molemmat kovasti pidämme, jatkuisivat myös tämän vuoden loppuun asti ja pidempäänkin. Lisäksi toivon kaikille terveyttä ja hyvää oloa ♥

Hyvää alkanutta uutta vuotta 2020 myös sinulle ♥

Lapsenlapset ja elämän ihmeellisyys

Saimme jälleen viettää viikonlopun lastenlasten kanssa, kun vanhempansa toivat heidät viime perjantaina meille mummolaan. Oli mukava nähdä taas muutaman viikon tauon jälkeen ja lapset kertoivatkin heti parhaat kuulumiset koulusta ja päiväkodista. En jaksa olla taas mainitsematta, kuinka joka kerta ihmettelen ajan kulua ja sitä, kuinka nopeasti nuo lapset ovat kasvaneet. Tyttö on jo ekaluokkalainen ja poika menee ensi syksynä eskariin. Mihin nämä vuodet oikein menevät?

Muutama vuosi sitten saimme tyttäreni perheeltä jouluna Ifolorin kuvakirjan, johon oli kerätty kuvia heidän perheensä siihen astisesta yhteisestä elämästä perheenä. Tuo kirja kiinnostaa suuresti lapsia ja se on aina pakko katsoa läpi kerran, jos toisenkin. Kuvat herättävät lapsissa monenlaisia tunteita ja kysymyksiä. Elämä on ihmeellistä.

Tällä kertaa ukki oli suunnitellut yhteistä tekemistä lasten kanssa. Hän nimittäin askarteli heidän kanssaan pikkuiset mini puuautot. Samanlaiset, millaisia hän oli itse askarrellut pikku poikana. Ensin maalattiin auto vesiväreillä, sitten odotettiin värin kuivumista kunnes päästiin maalaamaan lamppuja. Renkaat ja ratti tehtiin nastoista, joita varten porattiin pienen pienellä poranterällä reijät. Kivaa yhteistä puuhaa, josta jäi itse auton lisäksi taas kivoja muistoja. 

Tällä kertaa kävimmekin molempina iltoina saunassa. Saunan lauteilla kuulee kyllä myös lapsilta ne kaikista parhaimmat jutut ja moni asia myös mietityttää lapsia. Tällä kertaa nuoremman huomio kiinnittyi mummon vatsaan, joka näytti siltä, että se tippuu. Öööö...no, aika hyvä vertaus, hih... Lauantaina sitten aloitettiin taas saunamakkarakausi ja lapset pääsivät paistamaan omat makkaransa pystyuunissa tikun nenässä. Uunin edessä on melkein tuskaisen kuumaa, kun hiillos hohtaa punaisena, mutta siitä huolimatta se on niin kivaa.

Sää ei tällä kertaa oikein suosinut meitä, mutta yllättävän hyvin lapset keksivät tekemistä sisälläkin. Lasten yhteiset leikitkin sujuivat hyvin ja välillä syntyi upeaa taidetta ja välillä luettiin kirjaa. Pekka Töpöhäntä-kirjat päätyivät ekaluokkalaisen joulupukin toivelistaankin. Muutenkin hiukan juteltiin siitä, mitä toiveita lapsilla on joulupukilta, joten sekin asia tuli selväksi. 

Meillä oli taas mukava viikonloppu lastenlasten kanssa. He tuovat kyllä niin kivaa vaihtelua tähän meidän muuten niin tavanomaiseen arkeemme. Sunnuntaina oli myös tosi kivaa, kun kaksi nuorimmaista tytärtäni pääsivät moikkaamaan esikoistani ja hänen perhettään meille, kun he tulivat hakemaan lapsia. Minusta oli mukava huomata, kuinka hyvin he viihtyivät toistensa seurassa ja kuinka myös heidän puolisonsa ovat sulautuneet hyvin joukkoomme. Minusta on ihanaa, kun nuo lapset aina tulevat käymään. Toivottavasti tapaamme taas pian ♥

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ♥

Ps. Muistutuksena kaikille, että pari postausta alempana on vielä tämän viikon käynnissä blogin 5-vuotis arvonta, jossa palkintona Ilona Pietiläisen uusi joulukirja, Olisipa aina joulu. Lisäksi instagramissa oma arvonta, jossa palkintona kaksi pääsylippua Lahden Messukeskuksessa 2-3.11 olevaan suureen kädentaitotapahtumaan. Tämä arvonta on siis myös vielä tämän viikon. Kannattaa siis kurkata ja osallistua ♥ Facebook ja instagram eivät ole osallisina arvontoihin.

Ystävät - hyvää vastapainoa työlle

Viime viikko oli töissä suhteellisen raskas, koska minulla oli kuuden päivän työviikko ja vain yksi vapaapäivä. Olin siis pitkästä aikaa myös viikonlopun töissä ja vieläpä iltavuoroissa. Ei siinä mitään iltavuorot ovat omalla tavallaan ihan kivoja, mutta pidemmän päälle aika raskaita kuitenkin, kun niitä on useampia peräkkäin. Tälläisinä hetkinä ja aikoina on tärkeää etsiä vähän vastapainoa työlle ja yksi hyvä keino siihen on viettää aikaa ystävien kanssa ♥

Viikonlopun töiden jälkeen ennen maanantain iltavuoroa sain kutsun ystäväni Katjan luokse. Katja oli laittanut meille ihanan aamiaisen ja keittänyt pannullisen teetä. Oli ihana istua alas keittiön pöydän ääreen vaihtamaan kuulumisia ja juttelemaan niitä näitä. Yksin kotona en olisi jaksanut panostaa juurikaan aamupalaani, joten kauniisti katettu aamiaispöytä servetteineen oli mukava juttu heti viikon alkuun. 

Katjan kauniissa kodissa on muutenkin ilo vierailla ja viettää aikaa. Kodista löytyy paljon myös silmän ruokaa. Kauniisti sisusteltusta kodista saa myös inspiraatiota tarttua kotona imuriin ja laitella kotia, kunhan vain niiltä töiltä ehtii. On ilo omistaa ystäviä ja heidän kanssaan vietetyllä ajalla on minulle suuri merkitys. 

Yksi huono puoli näissä tapaamisissa on. Aika kuluu aina liian nopeasti. Oletteko huomanneet samaa?

Mukavaa torstai-iltaa kaikille ♥

Syksyn kauneus sekä harvinainen viikkovapaa

Ajellessani viikolla eräänä iltapäivänä töiden jälkeen äitini luo, havahduin huomaamaan, kuinka kaunis syksy meillä tänä vuonna on. Lehtipuut loistivat kauniissa keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä, taivas oli sininen ja aurinko paistoi. Minusta on ihanaa, että meillä on neljä vuodenaikaa ja rakastan jokaista varmasti omalla tavallaan, mutta syksy on kyllä yksi lempivuodenajoistani.

Minua ei ole ahdistanut eikä haitannut lainkaan pimenevät illat. Minusta on ollut ihanaa tunnelmoida kynttilöiden valossa, viritellä valosarjoja kotiin ja nauttia niiden luomasta kauniista tunnelmasta. Itse en henkilökohtaisesti jaksa "vihastua" pimeydestä ja harmaudesta, koska se kuuluu tähän vuodenaikaan eikä sille voi minkään. Elämässä on varmasti suurempiakin huolen ja murheen aiheita kuin pimeä syksy. Yritän siis löytää meneillään olevasta vuodenajastakin aina ne parhaat ja positiiviset puolet. Silloin itsekin vaan voi paremmin ja jaksaa enemmän. 

Tällä viikolla minulla on viikonloppukin töitä eli olen tänäänkin kohta lähdössä töihin. Tästä johtuen minulla oli viikolla yksi vapaapäivä. Viikkovapaat ovat itselleni harvinaisia, koska työviikonloppuja on itselläni vain joka kolmas viikonloppu eli noin kerran kuussa. Viikkovapaat ovat minusta kivoja, koska silloin minulla on aikaa vain itselleni eikä tarvitse miettiä miehen tekemisiä tai mitä tekisimme yhdessä tai muuta. Viikkovapaalla voi tehdä juuri niitä asioita, mistä pidän ja mitä haluan, potematta huonoa omaatuntoa siitä, etten vietä aikaa yhdessä miehen kanssa. Viikkovapaillani jään hurjan helposti vain kotiin neulomaan ja ylipäätään lepäilemään. Nautin yksin kotona olosta ja kiireettömyydestä. Tällä viikolla en kuitenkaan jäänyt kotiin, vaan käänsin auton nokan aamulla kohti Lahtea ja huristelin esikoistyttäreni luokse. 

Kun alkaa oikein tarkasti ajattelemaan, niin tapaamme ja näemme esikoiseni kanssa tosi harvoin. Viestittelemme ja vaihdamme kyllä kuulumisia epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta tapaamme ja näemme toisiamme aika harvoin. Olen tosi huono kyselemään ylipäätään kenenkään läheisen, sukulaisen tai ystävän, kuulumisia ja jotkut ovatkin pitäneet minua sen vuoksi aika sydämettömänä ihmisenä. Sitä en mielestäni kuitenkaan ole, koska kukaan ei näe pääni sisälle ja tiedä, mitä siellä ajattelen ja tunnen. Tässä kohtaa olen myös ajatellut joidenkin ihmisten kohdalla niin, että miksi minun pitäisi aina olla se, joka kyselee kuulumisia. Ihan yhtälailla minultakin voisi kysellä niitä vai mitä? Vai olenko sydämetön ja itsekäs äiti, kun en kysele lasteni kuulumisia lakkaamatta?

Olen halunnut antaa lapsilleni ja heidän perheilleen rauhan elää omaa elämäänsä enkä ole koskaan halunnut puuttua heidän tekemisiinsä. Vastaan ja kerron oman mielipiteeni, jos sitä kysytään, mutta muuten olen hiljaa. He ovat oma tiiminsä, joka tekee omat päätöksensä heidän elämänsä suhteen ja toimivat ja elävät niiden mukaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi kiinnostunut heidän elämästään tai lastenlasteni elämästä. Tottakai olen, he kaikki ovat minulle todella tärkeitä ja rakkaita, mutta en halua olla äiti, anoppi tai mummo, joka on kokoajan sanomassa, miten missäkin tilanteessa pitäisi toimia tai puuttumassa asioihin, jotka eivät minulle kuulu. Jokainen perhe tekee omat päätöksenä ja luo oman tapansa elää sekä vastaa siitä ja sen seurauksista. Niin minäkin olen saanut tehdä omassa elämässäni. 

Tyttäreni tarjosi minulle lounaan Lahden Kauppahallissa, jossa en muuten ole kai koskaan aiemmin käynytkään. Siellä tyttäreni ystävä pitää kahvio Sivuraidetta, josta saa myös lounasta. Tarjolla on  mm. keittolounasta ja erilaisia salaattikulhoja. Me valitsimme molemmat tyttäreni suosikin lohibowlin. Täytyy kyllä sanoa, että oli hyvä lounas ja ennenkaikkea hyvää seuraa. Meillä oli tosi kiva päivä yhdessä ilman sen suurempia tekemisiä. Välillä rento hengailu ja yhdessäolo on ihan parasta. Päivän kruunasi tietenkin lastenlasten tapaaminen iltapäivällä. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kanta-asiakasilta Sisustusliike Dreamsissä

Eilen illalla kävin pyörähtämässä Sisustusliike Dreamsin kanta-asiakasillassa. En muista olenko koskaan aiemmin sellaisessa käynytkään, vaikka kanta-asiakas olenkin ollut jo pitkään. Nyt oli siis jo korkea aika osallistua ja käydä taas katsomassa, mitä kivaa liikkeessä on tällä hetkellä tarjolla. Muutama muukin oli päättänyt lähteä ja liike täyttyikin pian toinen toistaan innokkaammista sisustuksen ystävistä. Alkumaljaa skoolatessamme Jessica kertoikin, ettei koskaan aiemmin ole kanta-asiakasillassa ollut näin paljoa osallistujia paikalla. Jessica on pitänyt unelmiensa sisustusliikettä nyt kuusi vuotta Kouvolan keskustassa. Muistan, kun liike avattiin ja kävin siellä ensimmäisen kerran. Muistan Jessican iloisen ja rempseän olemuksen ja sen, kuinka ihanaa oli, kun olimme vihdoin saaneet Kouvolaan ihan oikean sisustusliikkeen. Tuo sama iloisuus ja hyvä asiakaspalvelu löytyy edelleenkin Sisustusliike Dreamsistä ja siksi sinne onkin aina niin kiva mennä.

Sisustusliike Dreamsistä löytyy paljon erilaisia sisustusunelmia moneen eri makuun. Dreamsin valikoimasta löytyy laadukkaita tuotteita monilta tunnetuilta brändeiltä, kuten  Riviera Maison, Luin Living, Pappelina ja Svanefors, sekä paljon muuta! 

Sisustusliike Dreamsistä löytyy kattava valikoima Luin Livingin upeita ja superpehmeitä kylpytekstiilejä ja tyylikkäitä asusteita.  Luin Livingin valikoima on yhdistelmä arjen luksusta ja kotimaista designia. Nämä tuotteet; kylpypyyhkeet, -takit, -tossut sekä hiuspyyhkeet ja spamekot muutamia manitakseni, ovat kyllä hyvä lahjavinkki. Näin joulunkin lähestyessä kannattaa seurata Dreamsin tarjouksia, koska näistäkin tuotteista on usein hyviä tarjouksia. Tarjouksista saat parhaiten  tiedon tilaamalla Sisustusliike Dreamsin uutiskirjeen, joka tulee noin 1-3 kertaa kuukaudessa antamaasi sähköpostiosoitteeseen. Nyt on jo hyvä aika aloittaa joululahjojen hankkiminen, niin säästyy jouluviikon lahjastressiltä.

Oma suosikki tuotemerkkini Dreamsissä on ehdottomasti Riviera Maison. Se on myös koko liikkeen päätuotemerkki. Tämä hollantilainen tuotemerkki tuo koteihin Ranskan Rivieran tunnelmaa pohjoisemmalla otteella. Yksi ehdoton suosikkituotteeni Riviera Maisonilta on tuplalasit, jotka on tarkoitettu erityisesti kuumien juomien nauttimiseen. Niinpä kasvatin RM tuplalasi kokoelmaani eilen jälleen yhdellä ja ostin tämän syksyn uutuuslasin, jossa juoma muodostaa lasin sisälle tähden muodon. Pian alkaakin taas glögikausi, joten lasi tulee varmasti olemaan kovassa käytössä. Näissä tuplalaseissa on sekin etu, että ulommainen lasi ei kuumene lainkaan ja näin eivät myöskään sormet pala pidellessä lasia. Riviera Maisonilta oli tullut myyntiin myös ihanan rouheat ja reilun kokoiset metalliset lyhdyt. Näissä mahtuu sisälle useampikin kynttilä ja voin vain kuvitella, kuinka kauniita ne ovat palaessaan illan hämärtyessä. 

Kiitos kivasta kanta-asiakasillasta, Jessica ja Sisustusliike Dreams ♥ Suosittelen lämpimästi kaikille käyntiä Kouvolankadulla tai jos et pääse paikalle kivijalkamyymälään, palvelee verkkokauppa sinua 24/7. 

Ihanaa viikonloppua kaikille ♥