Kun minulta kysytään, miten voin?, vastaan aina, että ihan hyvin...kai? Elän päivän kerrallaan enkä tällä hetkellä jaksa kantaa huolta tulevasta. Kaikki voimani menevät siihen, että saan tehtyä työni ja vietyä päivän aamusta iltaan. Toki toivon, että korona saataisiin kuriin ja pääsisin jo pian tapaamaan läheisiäni ja ystäviäni. Ikävöin niin kovin niitä yhteisiä hetkiä, kun istumme saman pöydän ääreen vaihtamaan kuulumisia ja kahvittelemaan. Rupattelua, naurua ja jopa kyyneliä. Sitä kaipaan.

Viihdyn myös hyvin kotona. Kodin merkitys on viimeaikaisten tapahtumien johdosta vain kasvanut. Se on minulle turvasatama, jossa on hyvä olla ja helppo hengittää. Kotona voin olla juuri niin kuin itse haluan. Ajatella vain itseäni ja toimia sen mukaan. Tämä ajattelutapa on minulle vielä vaikeaa, koska en ole koskaan aiemmin asunut ihan yksin. Perheeseeni on aina kuulunut toinen aikuinen tai ainakin ne omat lapset. Nyt olen yksin ja minun on ajateltava ennenkaikkea omaa hyvinvointiani. Sitä, mikä minusta tuntuu hyvältä. Minusta on jopa outoa, kun voi tulla ja mennä niin kuin itse haluaa eikä sitä rajoita tai säätele mitkään asiat. Ehkä tähän vielä oppii, mutta se vaatii vielä hiukan työtä, koska eihän tätä yksin elämistä ole vielä takana kuin reilu kuukausi. Se on lyhyt aika eikä sen aikana ole pystynyt vielä luomaan mitään pysyviä muutoksia. 

Olen aina elänyt niin, että toisten etu on mennyt oman edun edelle. Se on varmasti meille naisille ja varsinkin äideille varsin yleistä. Nuorempana elin vielä niin, että halusin olla kaikkien mieliksi. Tein asioita ja omia valintojani niin, että ne miellyttivät mahdollisimman monia. Kuullostaa tosi naivilta ja jopa tyhmältä, mutta niin vain toimin. Mistä tämä johtui? En tiedä johtuiko siitä, että en silloinkaan tykännyt vihanpidosta tai riitelystä. En siis tiedä liittyvätkö nämä asiat yhteen. Nykyisin teen päätöksiä ja asioita niinkuin minusta tuntuu oikealta ja parhaalta. En anna muiden mielipiteiden vaikuttaa päätöksiini. Voin kysyä neuvoa läheisiltäni, mutta päätökset asioista teen kuitenkin ihan itse. Hiukan vielä saatan miettiä sitä, mitä muut siitä ajattelevat, mutta onneksi olen pikku hiljaa pääsemässä siitäkin piirteestä eroon. Kyseessä on kuitenkin minun elämäni ja minä itse olen oman elämäni herra (tai rouva). Minulla on oikeus tehdä elämästäni juuri sellainen kuin itse haluan ja toimia ja elää niinkuin parhaaksi näen.

Yksi asia, mikä on vuosiin tuntunut hyvältä on ollut liikkuminen tai tarkemmin sanottuna liikunta. Ystäväni teki polkupyörääni pienen keväthuollon ja olen nyt käynyt muutaman kerran pyöräilemässä. Pyöräileminen on ollut parempi vaihtoehto kuin ihan lenkkeily, koska toisessä lonkassani on vähän kulumaa (tämä ikä, huoh...). Nuorena pelatessani sarjassa pesäpalloa pyöräilin tosi paljon harkkoihin ja takaisin, joten kai tämä pyöräily on vähän kuin verissä. Nyt se on taas vaan kaivettu esiin. Kävin jo yhtenä päivänä pyörällä töissäkin. Vitsi, miten hyvä fiilis siitäkin tuli! Työpäivän jälkeen sai kivasti nollattua työasiat pois päästä puoli tuntia kestäneen kotimatkan aikana. 

Alapuolella olevat kuvat ovat viime viikonlopun pyörälenkiltäni. Miten ihania ja kauniita paikkoja voikaan löytyä ihan läheltä kaupungin keskustaa. Tulen jatkossakin varmasti pyöräilemään tuolla monen monta kertaa. Miten kaunista tuolla onkaan, kun luonto alkaa vihertää ja puihin tulee lehdet.

Mitä teille kuuluu? Miten olette saaneet ajan kulumaan kotona? Saatteko liikunnasta lisää energiaa tai käytkö kenties polkupyörällä töissä? 

Mukavaa perjantaita teille kaikille ♥

Aika kuluu vai kuluuko se?

Olen ollut tämän viikon lomalla. Työt ovat vähentyneet ja henkilökuntaa on pyydetty tai vähintäänkin suositeltu pitämään lomia pois. Kukaan kun ei tiedä, millainen kesä meillä on edessä. Voihan olla, että silloin ei lomien pitäminen ole edes mahdollista. Tässä kohdassa loma on tuntunut levolta, kiireettömyydeltä ja omalta ajalta. Ei kuullosta siis lainkaan hullummalta, mutta miten se lopulta on mennyt, kun liikkumista on rajoitettu eikä auki ole kuin kaupat, huoltoasemat ja sairaalat?

Iltaisin nukkumaan käydessäni mieleni on vallannut pieni ahdistus. Jotenkin on tuntunut pelottavalta käydä nukkumaan. Olen toivonut, että yö olisi nopeasti ohi. En tiedä mistä tämä tunne johtuu. koska tälläistä minulla ei ole koskaan aiemmin ollut. Voi olla, että uusi elämäntilanteeni aiheuttaa sen tai sitten alitajuntaisesti nämä poikkeusolot ja koronan vuoksi hämärän peitossa oleva tulevaisuus. Aamulla nousen kuitenkin hyvillä mielin. Keitän aamukahvit vanhaan totuttuun tapaani ja juon ne ilman kiireettä selaillen somea. Tänään en jaksanut heti nousta keittämään kahvia, vaan kuuntelin BookBeatista hetken kirjaa. Hetken päästä havahduin kuitenkin unen rajamailta enkä muistanut pätkääkään kuuntelemastani kirjasta. Ihan kiva keksintö tuo kirjojen kuunteleminen. Latasin sovelluksen muutama päivä sitten ja olen nyt opetellut käyttämään sitä. En ole kova kirjojen lukija, mutta ajattelin, että kuunnellen asia hoituisi ehkä helpommin. En tiedä. Jotenkin on vaikea hakea ja löytää sopivaa ja mielenkiintoista luettavaa. Hyviä kirjavinkkejä otetaan siis vastaan.

Olen tottunut olemaan vapaa-ajallani paljon kotona, joten se ei ole minulle mikään ongelma. Ihmisen mieli on kuitenkin ihmeellinen. Ulkopuolelta tulevat määräykset, jotka rajoittavat omaa liikkumistamme, alkavat ahdistaa koti-ihmistäkin. Silloin kun joudumme olemaan kotona toisen käskystä, vaikka normaalisti kotoilemme mielellämme ja tunnemme kodin turvapaikaksemme, olo alkaa tuntumaan kurjalta ja vähintäänkin yksinäiseltä. Onneksi olen ainakin vielä saanut päivät kulumaan aika nopsaan omien harrastusteni ja kotitöiden lomassa. Asun nyt uudessa kodissa, joka on minun  turvapaikkani. Paikka, missä on helppo hengittää. Muuttolaatikot on purettu ja tavarat ovat löytäneet paikkansa. Jotain juttuja vielä puuttuu, mutta kuten kaikki muutkin huonekalut ja tavarat olen hankkinut käytettynä, odotan kuumeisesti, että pääsisin jälleen kiertelemään kirppiksiä ja tekemään löytöjä. 

Tykkään tehdä lasten kanssa palapelejä ja siitä innostuneena kävin ostamassa itselleni vähän isomman palapelin. Ajattelin, että siinäpä mukavaa puuhaa eristykseen. Ostin sitten heti suoraan tuhannen palan palapelin ja voin sanoa, että onhan niitä, paloja nimittäin, aikamoinen määrä. Hetki voi siis vierähtää ennekuin palapeli on valmis. Tyttäreni vinkkasi minulle palapelimatosta, jonka päälle palapelin voi rakentaa. Se on siitä kätevä, että sen avulla keskeneräisen palapelin voi rullata pois pöydältä ja levittää taas uudelleen, kun jatkaa sen tekemistä. En ollut koskaan aiemmin kuullutkaan tälläisestä, mutta Suomalaisesta kirjakaupasta sen löysin. Nyt, kun etsin linkkiä Suomalaisen kirjakaupan verkkosivuilta tähän postaukseen, huomasin tuotteen olevan loppuunmyyty. Joku muukin on siis innostunut kokoamaan palapelejä. No, en ihmettele, onhan se mukavaa ajanvietettä ja sen parissa hujahtaa helposti tunti tai kaksi!

Kokoaikaa ei kuitenkaan jaksa tehdä samaa puuhaa, joten vaihtelua pitää olla, että viihtyy kotona mahdollisimman hyvin. Työkaverini kutsui minut virkkaamaan isoäidinneliöistä poikkeustilapeittoa. Neulominen olikin juuri sopivasti tauolla, joten kaivoin langat ja koukut kaapista ja aloitin. Pieni hetki oli kulunut edellisestä kerrasta, kun olin neliöitä virkannut, joten piti taas katsoa YouTubesta ohjevideo. Hakuun kun laittaa isoäidinneliö niin löytyy monta hyvää ohjetta. Nyt taas muistan tämän työn ajan, miten se tehdään. Virkkaaminen on kivaa puuhaa telkkarin katsomisen lomassa. Itse olen katsellut tähän asti ohjelmia läppäriltäni, mutta tänään saan pienen telkkarin. Yritän nimittäin säästää tätä läppärivanhustani, että tämä kestäisi vielä jonkin aikaa eikä tarvitsisi ihan vielä ostaa uutta. Ja voihan telkkarista katsella vähän laajemmin ohjelmia kuin läppäriltä. 

Miten te olette saaneet ajan kulumaan eristyksessä? Onko teillä jotain hyviä vinkkejä, mitä voisi puuhastella yksin tai yhdessä, jonkun toisen kanssa? 

Uunifetapasta - Helppoa arkiruokaa

Jo reilu vuosi sitten Liemessä-ruokablogin uunifetapasta nousi hetkessä hittipastan maineeseen. Liemessä ruokablogin Jenni loi oman arkensa keskellä arkiruoan, jota kelpaa tarjoilla myös pyhänä. Helppoutensa ja nopeutensa vuoksi nimeän tämän ruoan ehdottomasti hyväksi arkiruoaksi. Itse ainakin kaipaan juuri tälläisiä reseptejä arkeen, kun aikaa ja jaksamista on rajallisesti ruoan valmistukseen.

Itse tein tänään uunifetapastaa ensimmäisen kerran. Jääkaapissa sattui olemaan pala fetajuustoa, joka oli jäänyt syömättä evässalaatissa, toisin kuin olin suunnitellut. Eilen ostin myös kirsikkatomaatteja ja spaghettia minulta löytyy aina kaapista, joten kaikki tarpeet herkulliseen ruokaan löytyi. Tänään minulla on ollut pyykkipäivä, joten aikaa ruoan valmistamiseen ei liiemmin ole eikä ehkä myöskään intoa, joten päätin kokeilla tätä.

UUNIFETAPASTA

250 g  pastaa 

200 g fetajuusto 

1 dl oliiviöljyä

(1/2 punainen chilipalko)

1 rasia kirsikkatomaatteja

pippuria

ripaus suolaa

tarjoiluun:

basilikaa

Lorauta uunivuoan pohjalle tilkka oliiviöljyä. Laita feta kokonaisena vuokaan. (Pieni chili ja laita fetan päälle.) Lorauta päälle reippaasti oliiviöljyä. Laita kirsikkatomaatit vuokaan ja pyöräytä oliiviöljyssä. Rouhi päälle mustapippuria ja viimeistele ripauksella suolaa.

Paista uunin keskiosassa 200-asteessa 15 minuuttia. Nosta lämpö 225-asteeseen ja käännä uuni grillivastukselle. Nosta vuoka uunin ylätasoon ja paista vielä noin 10 minuuttia. Huom! Tarkkaile paahtumista. Paistoaika riippuu uunista.

Keitä pasta ohjeen mukaan. Jos käytät oksallisia kirsikkatomaatteja, poista oksat ja kannat. Riko uunifetaa hieman ja sekoita koko uunivuoallinen pastan joukkoon. Tarjoile basilikan kera.

* ohje kopioitu suoraan Liemessä ruokablogista.

Minä en laittanut uunivuokaan chiliä, koska en juurikaan pidä sen mausta. Valkosipulia oli tarkoitus viipaloida pari kynttä fetapalan päälle, mutta en tiedä, missä ajatukseni taas olivat, kun valkosipulit jäi sitten laittamatta. Noh, muuten pasta onnistui hyvin ja oli maultaan juuri sellainen kuin kuvittelinkin! Joko sinä olet maistanut uunifetapastaa?

Arki on palannut

Arki on vihdoin alkanut meilläkin ja joulu kerätty takaisin laatikoihin odottamaan seuraavaa joulua. Varmasti vielä pitkin kuluvaa kuukautta meiltä löytyy joku jouluinen koriste jostain roikkumasta, vaikka kuinka yritin kerätä kaikki samalla kertaa pois. Ennen joulua tulee aina tipoittain laiteltua noita koristeita ja kun joulun pois keräämisen aika tulee, onkin siinä yllättävän iso työ. Joku koriste jää aina huomaamatta ja koristelaatikot saa ottaa varaston hyllyltä moneen kertaan alas ennekuin koko setti on jälleen takaisin laatikoissa. 

Olen ollut tämän viikonlopun vapaalla ja nauttinut siitä kiireettömästi kotoillen. Eilen kun leipä oli aika vähissä enkä jaksanut laittautua ja lähteä kauppaa, päätin leipoa pitkästä aikaa sämpylöitä. Olen vasta ihan hiljattain opetellut tuon kuivahiivan käytön. Sämpylöissä sain sen ainakin hyvin toimimaan, kun maltoin lämmittää taikinan nesteen sopivan lämpöiseksi. Ei liian kuumaa eikä liian kylmää. Itse sämpylätaikina oli sitten ihan perustaikina. Kohotin taikinan kahteen kertaan eli ensin puoli tuntia itse taikinaa ja sitten sämpylöitä noin vartin verran. Näin sämpylöistä tuli ihanan kuohkeita ja pehmeitä. 

Koska vatsassa jo hiukan kurni eikä kotona ollut mitään valmista ruokaa, päätin tehdä sämpylöiden kaveriksi vielä kasvissosekeittoa. Sosekeitot ovat helppoja ja nopeita tehdä ja mikä parasta niissä voi käyttää juuri niitä juureksia, mitä kaapista sattuu löytymään. Meidän kaapista löytyi porkkanaa, perunaa ja purjoa. Yleensä laitan keittoon kasvisliemikuution, koska en ole erityisen hyvä mausteiden käyttäjä. Nyt kasviliemikuutioita ei ollut, joten sujautin suolan lisäksi kattillaan yhden laakerinlehden kiehumaan juuresten kanssa. Poistin sen sitten ennen soseutusta. Sosoutuksen tein sauvasekoittimella ja siinä vaiheessa lisäsin joukkoon vielä ruokakermaa, jotta sain keitosta sopivan paksuista. Lopuksi pyöräytin vielä muutaman kerran pippuria myllystä joukkoon ja kasvissosekeitto oli valmista. Keiton valmistuessa sämpylät olivat vielä lämpimiä, joten voitte uskoa, että olihan tuo hyvää.

Joulun jälkeen normaali arki tuntuu jotenkin tosi hyvältä. Arkisia askareita on mukava tehdä eivätkä ne ahdista lainkaan, kunhan saan touhuta niitä ilman suurempaa kiirettä. Kiireettömyydestä on iän myötä tullut itselle tosi tärkeä asia. En tykkää yhtää kiireestä. Tulen siitä vain huonolle tuulelle. Arkisten askareiden tekeminen ilman kiirettä on hyvää vastapainoa melko hektiselle työlleni. Päivätkin ovat selkeästi pidentyneet ja lisääntynyt valon määräkin jo piristää mieltä. Niin viikolla kuin nyt viikonloppunakin olen rentoutunut neuloen. Tämä ei varmasti enää yllätä ketään, mutta kun tuo neulominen vaan on niin mukavaa ja siitä tulee niin hyvä olo. Eilen työn alla oli esikoisen JonttuPipo. Tytär pyysi tekemään sellaisen nähtyään tuon joulun välipäivinä neulomani JonttuPipon, joka päätyi pienen kokonsa vuoksi kuopukselle. Väritoiveena oli samat värit kuin hänelle joululahjaksi neulomissani Jonskeissa eli villasukissa.

Miten sinun arkesi on alkanut? Tuntuuko vapauttavalta, kun joulu on ohi? Onko pidentyneet päivät piristäneet sinua vai ahdistaako musta tammikuu? 

Leppoisaa sunnuntaita kaikille ♥

Välillä on pakko pysähtyä

Marraskuun viimeinen viikko on menossa. Aika kuluu sukkelaan ja ensi viikolla juhlitaan jo tyttären ylioppilasjuhlia, iiks! Sormet jo syyhyää päästä laittamaan juhlia. Joitain valmisteluja olen jo tehnyt, kuten leiponut täytekakkupohjat ja kahvikakun pakkaseen sekä yhden erän lusikkaleipiä, joita tytär toivoi juhliin. Pöytäliinat on viety anopille mankeloitavaksi, kuohuvat on ostettu samoin osa leivontatarvikkeista. Vähän siis jo jännittää, miten saan kaikki tehtyä ja hoidettua, mutta onneksi tytär auttaa, minkä ehtii töiltään ja koululla pitää käydä itse lakitustilaisuuden harjoituksissakin. 

Viime viikonloppu meni ihan lepäillessä tässä kotona. Lastenlasten piti tulla meille viikonlopuksi, mutta sovimme lasten äidin kanssa, että perutaan pienten tulo ja mummo lepäilee rauhassa kotona ja keräilee voimia pitkän työputken ja henkisesti raskaiden viikkojen jälkeen. Kurja päätös sen vuoksi, että emme päässeet viettämään aikaa lastenlasten kanssa, mutta fiksu päätös sen vuoksi, että olin perjantaina aika rikki ihan kaikesta. Hiljakseen puuhastelin sitten jotain tässä kotosalla ja vain olin. Neuloin ja katselin telkkua ja YouTube videoita. 

Maanantaina palasin sitten normisti töihin, mutta sitten iskikin päivällä kova flunssa, jonka kourissa makoilen nyt täällä kotona. Eilen oli pakko luovuttaa, kun nenä vuoti kaikenaikaa, aivastutti ja paleli.  Halusin myös tarkistuttaa poskionteloni, jotka olivat jo kerran aiemmin tänä syksynä tulehtuneet. Noh, nyt niissä ei ainakaan vielä ollut mitään; onneksi. Olen nyt loppuviikon sairaslomalla, että saan itseni kuntoon ensi viikoksi enkä tartuta töissä muita pärskiessäni. Eli ihan kovin vahvasti ei täällä nyt mene, mutta niinhän se vaan on, että välillä on vaan pakko pysähtyä pystyäkseen taas jatkamaan matkaa entistä vanhvempana. 

Mites sinä; oletko ollut terveenä vai onko syysflunssa kaatanut petiin? Väsyttääkö vuoden pimein aika vai porskutatko eteenpäin tontun kuvat silmissä? 

Mukavaa viikon jatkoa kaikille ♥

Joulu hiipii hiljalleen kuvioihin mukaan

Viimeinen viikko on ollut henkisesti äärimmäisen raskas, vaikka se on pitänyt sisällään myös paljon hyviä asioita ja mukavia kohtaamisia. Päällimmäisenä on ollut kuitenkin suuri huoli rakkaasta lähimmäisestä, mikä on ollut töiden ohella todella uuvuttavaa. Nyt asiat ovat kuitenkin jo siltä osin paremmin ja on taas helpompi hengittää, vaikka tilalle tuleekin sitten asian tiimoilta uusia ja toisenlaisia huolia. Olen muistuttanut kuitenkin itseäni, että aina täytyy pitää yllä sitä positiivisuutta ja toivoa, että asiat vielä järjestyvät parhain päin.

Kuten tuossa alussa sanoinkin on viikkoon mahtunut myös paljon mukavia asioita ja kohtaamisia. Jälleen kerran nostan esille ne hyvät ystävät, joiden henkinen tuki on äärimmäisen tärkeää. Hyvän ystävän kanssa voi keskustella ja jakaa myös niitä elämän vaikeimpia asioita ja tämä, jos mikä on ystävyydessä todella tärkeää. Olen onnekas, että minulla on tälläisiä ystäviä. Ystäviä, joiden seurassa en ole ainoastaan se antava osapuoli, vaan myös itse saan heiltä todella paljon. Jos ystävyys olisi vain pelkkää antamista, se olisi liian kuluttavaa ja veisi turhaan energiaa. Tälläiset ystävyyssuhteet olen pyrkinyt karsimaan pois elämästäni. 

Kerroin pari postausta sitten, että meille on tulossa ylioppilasjuhlat itsenäisyyspäivänä. Ajatukset ja askareet ovat pyörineet juhlien ympärillä, mutta siitäkin huolimatta lähestyvä joulu alkaa myös pikku hiljaa hiipiä kuvioihin mukaan. Haluan joulustani rauhallisen, hyvänmielen joulun, jolloin kaikilla olisi hyvä olla. Tätä tunnelmaa olen jo alkanut tavoittelemaan.

Eilen kävin kahden nuorimmaisen tyttäreni kanssa Kauppakeskus Veturiin hiljattain avatussa Finnmarin myymälässä. Myymälän ovella olin tiputtaa silmät päästäni, kun näin ensikertaa edessäni avautuvan myymälän. Oh my god, miten ihana joulumaailma siinä olikaan silmieni edessä. Finnmarilla on kyllä niin paljon kaikkea kaunista ja ihanaa. Tarjolla oli niin punaista kuin vaaleampaakin joulukoristetta eli varmasti jotakin ihan jokaiselle. Olemme kyllä niin onnekkaita, kun saimme nyt oman kivijalkamyymälän myös tänne Kouvolaan. Aiemmin kun lähin Finnmarin myymälä on ollut Lahdessa. 

Eilen tuli myös ylioppilaskirjoitusten viralliset tulokset ja vaikka tiesin, että tyttären yo-kokeet menivät hvyin, purskahdin hillittömään itkuun lukiessani nettilehden sivuilta tyttäreni nimen. Itkin onnesta ja ilosta tyttäreni puolesta. Varsinkin viimeisen lukiovuoden aikana toisinaan jännitin hiljaa mielessäni, miten tyttö jaksaa viedä tuon urakan loppuun, kun oli kuitenkin opiskelun ohella myös täysipäiväisesti töissä. Nyt tuo uurastus on kuitenkin ohi ja kolmen viikon päästä saamme kokoontua kaikkien läheisten kanssa yhteen ja juhlia yhdessä. Eilinen virallinen tieto ylioppilaskokeiden tuloksista sai minut jonkinlaisen "hepulin" valtaan ja jätin suosiolla lusikkaleipien leipomisen toiseen päivään. Onneksi nuo tyttäret tulivat käymään ja lähtivät hiukan "ulkoiluttamaan" minua niin sain hiukan tuuletettua päätäni. 

Tänään minulla alkaa kahdeksan päivän työputki, kun toiset aloittelevat viikonlopun viettoa. Tässä kohtaa tuntuu vähän ehkä tylsältä, vaikka takana onkin kaksi vapaapäivää, mutta eiköhän tämä taas tästä lähde rullaamaan, kun vauhtiin päästään.

Millaisia viikonloppusuunnitelmia sinulla on vai oletko sinäkin viikonlopun töissä? Joko jouluttaa vai himmailetko vielä? 

Ihanaa viikonloppua kaikille ♥

Ystävät - hyvää vastapainoa työlle

Viime viikko oli töissä suhteellisen raskas, koska minulla oli kuuden päivän työviikko ja vain yksi vapaapäivä. Olin siis pitkästä aikaa myös viikonlopun töissä ja vieläpä iltavuoroissa. Ei siinä mitään iltavuorot ovat omalla tavallaan ihan kivoja, mutta pidemmän päälle aika raskaita kuitenkin, kun niitä on useampia peräkkäin. Tälläisinä hetkinä ja aikoina on tärkeää etsiä vähän vastapainoa työlle ja yksi hyvä keino siihen on viettää aikaa ystävien kanssa ♥

Viikonlopun töiden jälkeen ennen maanantain iltavuoroa sain kutsun ystäväni Katjan luokse. Katja oli laittanut meille ihanan aamiaisen ja keittänyt pannullisen teetä. Oli ihana istua alas keittiön pöydän ääreen vaihtamaan kuulumisia ja juttelemaan niitä näitä. Yksin kotona en olisi jaksanut panostaa juurikaan aamupalaani, joten kauniisti katettu aamiaispöytä servetteineen oli mukava juttu heti viikon alkuun. 

Katjan kauniissa kodissa on muutenkin ilo vierailla ja viettää aikaa. Kodista löytyy paljon myös silmän ruokaa. Kauniisti sisusteltusta kodista saa myös inspiraatiota tarttua kotona imuriin ja laitella kotia, kunhan vain niiltä töiltä ehtii. On ilo omistaa ystäviä ja heidän kanssaan vietetyllä ajalla on minulle suuri merkitys. 

Yksi huono puoli näissä tapaamisissa on. Aika kuluu aina liian nopeasti. Oletteko huomanneet samaa?

Mukavaa torstai-iltaa kaikille ♥

Koukussa

Hei, mitä teille kuuluu? Olen ollut viimeiset pari viikkoa ihan koukussa. Niin koukussa, että en ole oikein malttanut edes käydä täällä blogissakaan enkä myöskään kenenkään muunkaan blogissa. Kahden viikon täydellinen blogihiljaisuus tuli ihan vahingossa, mutta ehkä sellainen on välillä ihan hyväkin juttu. Päivät ovat menneet tietenkin töissä ja iltaisin olen sitten pääsääntöisesti ollut kotona. Hiukan sosiaalistakin elämää on sentään näiden viikkojen aikana ollut kiitos ystävien, lapsien ja sukulaisten. 

Mikä minua on sitten koukuttanut näiden kahden viikon aikana? No, kesän jäljiltä kaivoin langat ja puikot esille ja sittenhän se taas olikin menoa. Neuloosi iski salakavalasti ja lahjakassi alkoi jälleen täyttyä villasukilla. Ensin valmistui Novitan seikaveikan sateenkaarilangasta iloiset raitasukat ja sen jälkeen puikoille pääsi niinikään seiskaveikan raitalanka, mutta tällä kertaa sinisävyisenä. Viime jouluksi neuloin tuosta samaisesta langasta appiukolle unisukat. Pidän tosi paljon noista väreistä ja kun lankaa oli vielä melkein täysi kerä jäljellä, päätin neuloa sen sukiksi. Jouluna sitten joku miespuolinen läheiseni saa siitä kivat raitasukat lämmittämään varpaitaan. 

Neuloessa olen sitten katsellut ruudusta kotimaista suosikkisarjaa Sykettä. Löysin ensin aiemmin kesällä CMoresta kaksi viimeisintä tuotantokautta ja silloin jo tykästyin sarjaan. Pari viikkoa sitten löysin vahingossa ruutu.fi stä neljä ensimmäistä tuotantokautta. Pakkohan niitä oli sitten alkaa katsomaan, koska tuo sairaalamaailma on vaan jotenkin niin kiehtovaa. Lisäksi sarjassa on tuttuja, hyviä kotimaisia näyttelijöitä. Niinpä olen sitten neuloessani katsellut Sykettä ja jäänyt siihen ihan koukkuun. Jopa suosikkisarjani Emmerdale on saanut väistyä enkä ole malttanut katsoa sen uusia jaksoja vielä lainkaan. 

Mutta jotain muutakin olen siis malttanut tehdä. Sydämellä tehtyä blogin Katjan luona kävin yhtenä aamuna aamukahvilla. Kahvini sain juoda uudesta nuku hyvin-muumimukista, joka on siis ollut myynnissä vain IittalaShopeissa. Postauksen ensimmäinen kuva on siis otettu tuolta vierailulta Katjan suloisen kauniissa kodissa. Kaksi lapsistani asuu ihan meidän lähellä ja on tosi mukavaa, kun he aina välillä laittavat viestiä ja kysyvät saavatko tulla käymään. No tottakai saavat ♥ Tiistai-iltana appivanhempani piipahtivat meillä iltakahveilla ihan yllättäen, kun mieheni täytti maanantaina pyöreitä vuosia. Keskiviikkona minulla oli aikainen aamuvuoro ja sen jälkeen hain anopin kyytiin ja kävimme hiukan pyörimässä Kouvolan keskustassa. Kävimme mm. kahvilla Kahviputiikki Papulaarissa. Tuo ihanan tunnelmallinen kahvila onkin nimetty hyvin osuvasti kouvolalaisten toiseksi olohuoneeksi. Ihana paikka ja alakerrasta löytyy vielä Vintage&Design liike Korentotori, josta ei koskaan tiedä, mitä aarteita sieltä löytää. 

Eilen olin sitten Katin kanssa Loviisassa kiertelemässä kauniita vanhoja taloja, Loviisan Wanhat talot tapahtumassa. Ihana päivä ♥ Loviisan Wanhat talot ovat avoinna vielä tänäänkin ja itse olen hiukan suunnitellut, jos lähtisin katsastamaan etäkohteita Ruotsinpyhtäälle ja Ahvenkoskelle. Oletko sinä aikeissa mennä Loviisaan vai kävitkö jo eilen? Käytkö mieluummin katsomassa vanhoja taloja kuin uusia taloja asuntomessuilla? 

Aurinkoista sunnuntaita sinullekin ♥

Parisuhdepohdintaa ja pionien kukkia

Eilen päättynyt työviikko oli harvinaisen raskas. Muutama aikainen herätys, tiiviit työpäivät ja uusien asioiden kokeminen töissä on vaatinut veronsa. Normaalistikin heräämme miehen kanssa aika varhain, mutta kello neljän herätykset ovat jo vähän liian aikaisia minullekin. Odotin vapaita ja viikonloppua enemmän kuin pitkään aikaan. Viikonlopun vapaat tulivat siis enemmän kuin tarpeeseen. Ilmakin on viilentynyt sen verran, että yöllä ei tarvinut herätä kertaakaan kuumuuden vuoksi kääntelemään tyynyä, josko siitä löytyisi vielä yksi kuiva ja vähän viileämpi kohta. Tänään nukuimme siis oman mittapuumme mukaan vähän pidempään ja se teki kyllä hyvää.

Iltaisin en ole juurikaan jaksanut tehdä kotona mitään muuta kuin katsella telkkaria ja olla möllöttää. Kotihommia olisi kyllä, mutta välillä ei vaan jaksa eikä edes huvita. Olen sitä ihmistyyppiä, joka vähän kuin lamaantuu, jos mieltä painaa jokin asia. Meillä kun arki ei tosiaankaan ole aina ruusuilla tanssimista eikä parisuhdekaan aina ole sellainen kuin ehkä haluaisin. Silloin vajoan nojatuoliini ilta toisensa jälkeen enkä jaksa innostua oikein mistään. Tiedän, että parisuhteessakin pitää antaa toiselle tilaa, mutta jos itsestä tuntuu, että kaikki päivät ovat vain pelkkää tilan antamista ja toisella on aina jotakin tärkeämpää tekemistä kuin yhteisen ajan viettäminen, ei sekään ole hyvä juttu. Olen nauttinut suunnattomasti meidän yhteisistä sunnuntaiajeluista ja yhdessä vietetystä ajasta. Nyt sitä aikaa ei taas ole ollut pitkään aikaan ja annetut lupaukset ovat osoittautuneet katteettomiksi. Olen tehnyt paljon ajatustyötä asian suhteen, mutta en ole vielä päässyt itseäni tyydyttävään lopputulokseen. Olen miettinyt onko vika vain omassa asenteessani vai jossakin muussa. 

Tänä aamuna mies lähti tyttärensä appivanhempien kesäpaikalle auttelemaan remppahommissa. Jäin yksin kotiin ja tunsin, että minulla oli enemmän tilaa hengittää. Näillä kilometreillä nautin myös itse siitä, että saan olla yksin kotona ja tuntuu, että silloin saan jopa jotain tehtyä, kuten tänäänkin. Kävelin katsomaan pionipenkkiäni ja synkän viikon aikana olin melkein missannut vaaleanpunaisten pionieni kukinnan. Napsin poikki jo kukkineet ja kuihtuneet kukinnot ja haravoin nurmelle varisseet terälehdet tunkioon. En ymmärrä, miksi pionit olivat kasvattaneet niin hurjan paljon vartta tänä kesänä ja siitä syystä osa olikin suurien ja painavien kukkien vuoksi painunut melkein maahan asti. Muutama kukkavana oli melkein poikki, joten napsin ne mukaani sisälle maljakkoon. Pionin tuoksu on niin huumaava ja kukka niin kaunis.

Aamupäivällä ajelin pitkästä aikaa äidin luokse maalle. Matkalla on paikka, missä on joka kesä ja monesti myös joulun aikaan jokin hauska taideteos tien laidassa kaikkien ohikulkijoiden ilona. Takaisin tullessa oli pakko pysähtyä kuvaamaan tien varteen nuukahtanutta supermaniä. Se oli vähän kuin minä; väsynyt ja ilmiselvästi polla sekaisin.

Miten sinun viikkosi on mennyt? Onko sinulla virtaa työpäivän jälkeen vai kutsuuko sohva sinuakin? Onko arki aina ihanaa ja kukoistaako parisuhde päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen? 

Keväisiä kuulumisia arjen keskeltä

Kevät on edennyt taas suuren harppauksen eteenpäin ja sunnuntaina käännetäänkin jo kelloja kohti kesää. Lumipenkat ovat vajonneet huomaamatta ja pihalla on jo useita ihan suliakin kohtia. Ah, minä niin rakastan tätä kevättä. Kevät on lupaus jostain ihan uudesta ja se antaa myös toivoa. Päivät ovat pidentyneet jo ihan hurjasti. Lapsetkin ihmettelivät yksi päivä töissä, että miten ulkona voi illalla olla vielä kuudenkin aikaan niin valoisaa. Samaa ihmettelin minä eräänä aamuna, kun  ajelin ennen kuutta töihin. Valoisa aika on lisääntynyt merkittävästi. 

Viikonloppuna meillä juhlitaan kuopukseni synttäreitä ja niitä silmälläpitäen ostin tiistaina töihin mennessä kimpun ihan nupullaan olevia narsisseja. Ajattelin, että ehtivät sitten varmasti aueta sunnuntaiksi, kun vieraita tulee. Mitäs kävikään? Heti ensimmäisenä yönä narsissit aukesivat täyteen kukkaan. Eihän se haittaa, mutta nyt pitää vain toivoa, että ne kestävät yhtä kauniina viikonlopun yli. Minun on ollut tarkoitus hakea niiden joukkoon muutama koivun oksa, mutta se on jäänyt tällä kertaa haaveeksi.

Treffasin viime viikolla opiskelukaverini kanssa pitkästä aikaa. Aiemmin olemme kahvitelleet jomman kumman kotona, mutta nyt sovimme tapaamisen Kouvolan keskustaan. Sinne on Kahviputiikki Papulaarin yhteyteen avattu jokin aika sitten kiva vanhojen tavaroiden myymälä, Korentotori. Olemme ystäväni kanssa molemmat suuria vanhojen huonekalujen ja tavaroiden ystäviä, joten ensiksi suuntasimmekin tarkistamaan Korentotorin tarjonnan. Itse en ollutkaan siellä vielä käynyt koskaan aiemmin, mutta tulen varmasti käymään siellä jatkossakin. Itse en tällä kertaa löytänyt sieltä mitään ostettavaa,mutta ystäväni osti suloisen lapsitaulun. Korentotorin puolelta siirryimmekin sitten kahvikupposten äärelle Papulaarin puolelle. Aika kului kuulumisia vaihdellessa kuin siivillä. Pidän tuon Papulaarin tunnelmasta ja rentoudesta. Lisää kuvia ja tunnelmia löytyy viime syksyisestä postauksestani Syksyn merkkejä ilmassa.

Vaikken tuolta Korentotorilta tosiaan onnistunutkaan tällä kertaa löytämään mitään ostettavaa, niin ei viime viikko ollut huono uusien hankintojen suhteen. Onnistuin nimittäin ostamaan paikalliselta nettikirppikseltä edullisesti kauniin kulmakaapin tuonne alakerran pikkuhuoneeseen. Ostin kaapin saamallani lahjarahalla, joten kaapista jää minulle kiva muisto siitä, kun täytin 50. Kaapin lisäksi vaihdoimme viime viikolla meidän olohuoneen sohvan. Olen vuosia haaveillut Ikean Ektorp sohvasta ja nimenomaan valkoisesta sohvasta. Sohva oli jo haaveissa neljä vuotta sitten, kun ostimme nyt poismyymämme sohvan, mutta silloin päädyimme miehen kanssa kuitenkin vielä vähän perinteisempään ja ei niin arkaan sohvan väriin. 

Nyt tilaisuuteni kuitenkin koitti, kun Sydämellä tehtyä blogin Katja oli myymässä heille muutossa ylimääräiseksi jäänyttä sohvaa pois. Niinpä laitoin hihat heilumaan ja myin ensin vanhan sohvan pois ja kun se oli noudettu ja olohuone siivottu, haimme sunnuntaina miehen kanssa meille uuden sohvan kotiin. Olohuone valostui entisestään ja tilaakin tuli lisää, kun uudessa sohvassa ei ole divaaniosaa niinkuin vanhassa sohvassamme oli. Harvoin saa muuten ostettua niin puhtaalle tuoksuvaa sohvaa käytettynä, kun me saimme. Katja oli pessyt omaa muuttoa silmälläpitäen juuri sohvan päälliset, joten saimme aivan vitivalkoisen ja puhtaan sohvan. Kiitos siitä, Katja ♥

Tänään minulla onkin myöhäinen iltavuoro, huomenna päivävuoro ja sitten viikonloppu on vapaata. Viime lauantaina olin myös töissä, mutta tällä viikolla pääsen siis taas järjestämään ja valmistelemaan juhlia. Mukavaa puuhaa pitkästä aikaa ja ihanaa nähdä kaikkia läheisiä, jotka pääsevät tulemaan juhlimaan tyttären pyöreitä vuosia kanssamme. 

Onko teillä jo viikonlopun suunnitelmat valmiina vai menettekö Carpe diem-periaatteella? Oletteko töissä viikonloppuna vai saatko nauttia vapaasta viikonlopusta? 

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille ♥