Kun minulta kysytään, miten voin?, vastaan aina, että ihan hyvin...kai? Elän päivän kerrallaan enkä tällä hetkellä jaksa kantaa huolta tulevasta. Kaikki voimani menevät siihen, että saan tehtyä työni ja vietyä päivän aamusta iltaan. Toki toivon, että korona saataisiin kuriin ja pääsisin jo pian tapaamaan läheisiäni ja ystäviäni. Ikävöin niin kovin niitä yhteisiä hetkiä, kun istumme saman pöydän ääreen vaihtamaan kuulumisia ja kahvittelemaan. Rupattelua, naurua ja jopa kyyneliä. Sitä kaipaan.

Viihdyn myös hyvin kotona. Kodin merkitys on viimeaikaisten tapahtumien johdosta vain kasvanut. Se on minulle turvasatama, jossa on hyvä olla ja helppo hengittää. Kotona voin olla juuri niin kuin itse haluan. Ajatella vain itseäni ja toimia sen mukaan. Tämä ajattelutapa on minulle vielä vaikeaa, koska en ole koskaan aiemmin asunut ihan yksin. Perheeseeni on aina kuulunut toinen aikuinen tai ainakin ne omat lapset. Nyt olen yksin ja minun on ajateltava ennenkaikkea omaa hyvinvointiani. Sitä, mikä minusta tuntuu hyvältä. Minusta on jopa outoa, kun voi tulla ja mennä niin kuin itse haluaa eikä sitä rajoita tai säätele mitkään asiat. Ehkä tähän vielä oppii, mutta se vaatii vielä hiukan työtä, koska eihän tätä yksin elämistä ole vielä takana kuin reilu kuukausi. Se on lyhyt aika eikä sen aikana ole pystynyt vielä luomaan mitään pysyviä muutoksia. 

Olen aina elänyt niin, että toisten etu on mennyt oman edun edelle. Se on varmasti meille naisille ja varsinkin äideille varsin yleistä. Nuorempana elin vielä niin, että halusin olla kaikkien mieliksi. Tein asioita ja omia valintojani niin, että ne miellyttivät mahdollisimman monia. Kuullostaa tosi naivilta ja jopa tyhmältä, mutta niin vain toimin. Mistä tämä johtui? En tiedä johtuiko siitä, että en silloinkaan tykännyt vihanpidosta tai riitelystä. En siis tiedä liittyvätkö nämä asiat yhteen. Nykyisin teen päätöksiä ja asioita niinkuin minusta tuntuu oikealta ja parhaalta. En anna muiden mielipiteiden vaikuttaa päätöksiini. Voin kysyä neuvoa läheisiltäni, mutta päätökset asioista teen kuitenkin ihan itse. Hiukan vielä saatan miettiä sitä, mitä muut siitä ajattelevat, mutta onneksi olen pikku hiljaa pääsemässä siitäkin piirteestä eroon. Kyseessä on kuitenkin minun elämäni ja minä itse olen oman elämäni herra (tai rouva). Minulla on oikeus tehdä elämästäni juuri sellainen kuin itse haluan ja toimia ja elää niinkuin parhaaksi näen.

Yksi asia, mikä on vuosiin tuntunut hyvältä on ollut liikkuminen tai tarkemmin sanottuna liikunta. Ystäväni teki polkupyörääni pienen keväthuollon ja olen nyt käynyt muutaman kerran pyöräilemässä. Pyöräileminen on ollut parempi vaihtoehto kuin ihan lenkkeily, koska toisessä lonkassani on vähän kulumaa (tämä ikä, huoh...). Nuorena pelatessani sarjassa pesäpalloa pyöräilin tosi paljon harkkoihin ja takaisin, joten kai tämä pyöräily on vähän kuin verissä. Nyt se on taas vaan kaivettu esiin. Kävin jo yhtenä päivänä pyörällä töissäkin. Vitsi, miten hyvä fiilis siitäkin tuli! Työpäivän jälkeen sai kivasti nollattua työasiat pois päästä puoli tuntia kestäneen kotimatkan aikana. 

Alapuolella olevat kuvat ovat viime viikonlopun pyörälenkiltäni. Miten ihania ja kauniita paikkoja voikaan löytyä ihan läheltä kaupungin keskustaa. Tulen jatkossakin varmasti pyöräilemään tuolla monen monta kertaa. Miten kaunista tuolla onkaan, kun luonto alkaa vihertää ja puihin tulee lehdet.

Mitä teille kuuluu? Miten olette saaneet ajan kulumaan kotona? Saatteko liikunnasta lisää energiaa tai käytkö kenties polkupyörällä töissä? 

Mukavaa perjantaita teille kaikille ♥

Meidän joulu

Niin on joulun pyhät taas takana ja minulla viimeinen vapaapäivä. Mihin hävisi minun yhdeksän päivän vapaani? No onneksi joulu jatkuu vielä, vaikka työt huomenna alkavatkin. Yhdeksän päivän vapaat ovat olleet ruhtinaalliset ja tänä vuonna sain valmistautua jouluun kaikessa rauhassa, koska minulla ei ollut enää aatonaattona eikä sitä edeltävänä viikonloppuna töitä. Joulun pyhät menivät oikein hyvin ja takana on siis ihana joulu ♥

Jouluaattona nuorin tytöistämme tuli meille aamupäivällä joulupuurolle avopuolisonsa kanssa. Keitin aamulla tytön toiveesta sekahedelmäkeittoa joulupuuron kanssa. Sekahedelmäkeitosta tulee aina oma lapsuus ja lapsuuden joulut mieleen. Äitini keitti aina jouluksi sekahedelmäkeittoa, jota syötiin ihan sinällään jälkiruokana. Meillä kun ei koskaan ollut lapsuudenkodissani riisipuuroa jouluna. Asuin lapsuuteni maalla ja isäni suosi kotimaisia viljoja, joita itsekin viljeli ja niinpä meillä oli aina joulunakin ohrapuuroa. Olin siitä lapsena hiukan pahoillani ja liekö se syynä, että nykyisin pidän niin paljon riisipuurosta. No oli miten oli, söimme joulupuurot yhdessä, jonka jälkeen siirryimme olohuoneeseen kuuntelemaan joulurauhan julistusta Suomen Turusta. Ennen joulurauhan julistuksen alkamista piti tietenkin veikata, millä sanoilla julistus alkaa. Kuka muistaa? Telkkari oli ollut auki koko aamupäivän, koska meillä katsellaan aina aattona Joulupukin kuumaalinjaa, vaikkei meillä enää olekaan pieniä lapsia, vain lapsenmielisiä aikuisia. Hetken päästä siskoni liittyi seuraamme ja joimme vielä yhdessä joulukahvit. 

Aattoillan vietimme sitten miehen kanssa ihan kahden. Esikoinen vietti joulua oman perheensä kanssa omassa kodissaan ja kaksi muuta tytärtämme nautti jouluateriaa appivanhempiensa luona. Ruokailun jälkeen avasimme miehen kanssa lahjat, joita oli viikon aikana ilmestynyt kuusemme alle. Saimme lahjaksi mm. uudet lakanat, Luin Livingin kylpypyyhkeet ja laudeliinan, omatekoisia hilloja ja joulumakeisia sekä ravintolalahjakortin. Lisäksi mies sai kirjoja, vehnätyynyn ja salmiakkia ja minä sain Marimekon kulhon, vuosikalenterin sekä ihanan neulekirjan, Villasukkarakkautta. Kiitos vielä tätäkin kautta kaikille lahjoista ♥

Joulupäivänä meille sitten kokoontui koko pieni sukuni jouluaterialle. Paikalla olivat lapset, lapsenlapset, sisarukseni sekä äitini eli yhteensä 12 aikuista ja kaksi lasta. Tästä isäni aikanaan aloittamasta perinteestä on pidetty tiukasti kiinni aina näihin päiviin asti. Ehkäpä perinne joskus muuttaa muotoaan, mutta vielä mentiin sen mukaan. Olin erityisen iloinen, että äitini oli mukana joulupäivän vietossa kanssamme ja viihtyi välillä melko kovaäänisessäkin seurassamme niin hyvin. 

Tapaninpäivän vietimme miehen kanssa hyvin rennosti kotona. Mies luki lahjakirjoja ja minä aloin tutkimaan saamaani neulekirjaa ja aloitinpa sieltä ensimmäisen neuleenkin neulomisen. Välillä lämmitimme jouluruokia, joita on muuten vieläkin. Telkkarista on tullut katseltua paljon jouluisia elokuvia ja ohjelmia. 

Miten teidän joulu meni? Onko teillä joitain perinteitä jouluna, joista pidetään kiinni vuodesta toiseen? Olitteko olleet kilttejä? Saitteko mieluisia lahjoja? 

Mukavaa sunnuntaita kaikille ♥

Koukussa

Hei, mitä teille kuuluu? Olen ollut viimeiset pari viikkoa ihan koukussa. Niin koukussa, että en ole oikein malttanut edes käydä täällä blogissakaan enkä myöskään kenenkään muunkaan blogissa. Kahden viikon täydellinen blogihiljaisuus tuli ihan vahingossa, mutta ehkä sellainen on välillä ihan hyväkin juttu. Päivät ovat menneet tietenkin töissä ja iltaisin olen sitten pääsääntöisesti ollut kotona. Hiukan sosiaalistakin elämää on sentään näiden viikkojen aikana ollut kiitos ystävien, lapsien ja sukulaisten. 

Mikä minua on sitten koukuttanut näiden kahden viikon aikana? No, kesän jäljiltä kaivoin langat ja puikot esille ja sittenhän se taas olikin menoa. Neuloosi iski salakavalasti ja lahjakassi alkoi jälleen täyttyä villasukilla. Ensin valmistui Novitan seikaveikan sateenkaarilangasta iloiset raitasukat ja sen jälkeen puikoille pääsi niinikään seiskaveikan raitalanka, mutta tällä kertaa sinisävyisenä. Viime jouluksi neuloin tuosta samaisesta langasta appiukolle unisukat. Pidän tosi paljon noista väreistä ja kun lankaa oli vielä melkein täysi kerä jäljellä, päätin neuloa sen sukiksi. Jouluna sitten joku miespuolinen läheiseni saa siitä kivat raitasukat lämmittämään varpaitaan. 

Neuloessa olen sitten katsellut ruudusta kotimaista suosikkisarjaa Sykettä. Löysin ensin aiemmin kesällä CMoresta kaksi viimeisintä tuotantokautta ja silloin jo tykästyin sarjaan. Pari viikkoa sitten löysin vahingossa ruutu.fi stä neljä ensimmäistä tuotantokautta. Pakkohan niitä oli sitten alkaa katsomaan, koska tuo sairaalamaailma on vaan jotenkin niin kiehtovaa. Lisäksi sarjassa on tuttuja, hyviä kotimaisia näyttelijöitä. Niinpä olen sitten neuloessani katsellut Sykettä ja jäänyt siihen ihan koukkuun. Jopa suosikkisarjani Emmerdale on saanut väistyä enkä ole malttanut katsoa sen uusia jaksoja vielä lainkaan. 

Mutta jotain muutakin olen siis malttanut tehdä. Sydämellä tehtyä blogin Katjan luona kävin yhtenä aamuna aamukahvilla. Kahvini sain juoda uudesta nuku hyvin-muumimukista, joka on siis ollut myynnissä vain IittalaShopeissa. Postauksen ensimmäinen kuva on siis otettu tuolta vierailulta Katjan suloisen kauniissa kodissa. Kaksi lapsistani asuu ihan meidän lähellä ja on tosi mukavaa, kun he aina välillä laittavat viestiä ja kysyvät saavatko tulla käymään. No tottakai saavat ♥ Tiistai-iltana appivanhempani piipahtivat meillä iltakahveilla ihan yllättäen, kun mieheni täytti maanantaina pyöreitä vuosia. Keskiviikkona minulla oli aikainen aamuvuoro ja sen jälkeen hain anopin kyytiin ja kävimme hiukan pyörimässä Kouvolan keskustassa. Kävimme mm. kahvilla Kahviputiikki Papulaarissa. Tuo ihanan tunnelmallinen kahvila onkin nimetty hyvin osuvasti kouvolalaisten toiseksi olohuoneeksi. Ihana paikka ja alakerrasta löytyy vielä Vintage&Design liike Korentotori, josta ei koskaan tiedä, mitä aarteita sieltä löytää. 

Eilen olin sitten Katin kanssa Loviisassa kiertelemässä kauniita vanhoja taloja, Loviisan Wanhat talot tapahtumassa. Ihana päivä ♥ Loviisan Wanhat talot ovat avoinna vielä tänäänkin ja itse olen hiukan suunnitellut, jos lähtisin katsastamaan etäkohteita Ruotsinpyhtäälle ja Ahvenkoskelle. Oletko sinä aikeissa mennä Loviisaan vai kävitkö jo eilen? Käytkö mieluummin katsomassa vanhoja taloja kuin uusia taloja asuntomessuilla? 

Aurinkoista sunnuntaita sinullekin ♥

Mittumaari - valon ja keskikesän juhla

Juhannus alkaa olla tältä erää ohi vai luetaanko tämä sunnuntai vielä juhannukseksi? No, ainakin osaksi juhannusviikonloppua. Miten meni? Oletteko viettäneet juhannusta perinteitä noudattaen? Meillä ei ole erityisesti mitään juhannusperinteitä. Lapsuudessa koti koristeltiin aina juhannuskoivuilla, mutta sekin perinne on miehen myötä jäänyt pois. Saunassa meillä on joskus ollut vihta tai koivun oksia, mutta tänä vuonna ei niitäkään.  Suurimmaksi osaksi olemme siis viettäneet juhannukset ihan vain kotona, kuten tänäkin vuonna. Huomasin instasta, että moni on tehnyt juhannuksena luonnonkukista ihania kukkaseppeleitä. Itse en ole koskaan tehnyt kukkaseppelettä enkä siis osaa sellaista tehdä, mutta luonnonkukkia kävin kuitenkin aattoaamuna vähän poimimassa maljakkoon.

Monena juhannuksena lapsenlapset ovat olleet myös meillä. Yksi juhannus on erityisesti jäänyt mieleeni. Se on juhannus viiden vuoden takaa. Silloin elimme tosi jännittäviä aikoja, koska tyttäreni oli synnärillä ja toinen lapsenlapsemme teki tuloaan. Juhannusaattona hän sitten pitkän odotuksen jälkeen syntyi, terve poikavauva. Nyt tuo pikkuinen on jo vauhtia täynnä oleva viskari. Miten ihmeessä nämä vuodet voivat mennä näin nopeasti?! 

Juhannusaattona ajelin lasten toiseen mummolaan, jossa he olivat vanhempiensa kanssa olleet yötä. Ilma oli todella kesäinen ja kuuma. Oli mukava ajella maalaismaisemissa halki peltojen ja samalla ihastella kesän kauneutta. Hain siis lapset meille tänne mummolaan juhannuksen viettoon. Samalla tapasin vävyn perhettä ja sukua sekä näin lasten isänsä kanssa rakentaman puumajan. Harmi, kun en ottanut siitä kuvaa. Maja oli kyllä tosi hieno. Ukki oli silläaikaa laittanut meillä sadettajan nurmikolle, joten lapsetkin saivat siitä sitten mukavaa viilennystä liki 30 asteen helteessä. Kävimme viikolla ostamassa tuohon meidän patiolle ison aurinkovarjon, joka osoittautui nyt hyväksi hankinnaksi. Sen suomassa varjossa oli ihana istua lapset kainalossa.

Aattoiltana kävin appivanhempieni ja lasten kanssa paikallisessa leirikeskuksessa sellaisessa juhannustapahtumassa. Joimme ensin sisällä pullakahvit, joiden jälkeen kävelimme rantaan. Lapset kävivät laiturilla isoukin kanssa ihmettelemässä ja katsomassa, kun "isot pojat" hyppivät laiturilta veteen. Ennen kotiin lähtöä söimme vielä yhdet grillimakkarat. Tuolla oli ihan mukava käydä lasten kanssa, vaikka emme varsinaista yhteistä ohjelmaa jääneetkään seuraamaan. Lasten kanssa on oppinut siihen, että pienet asiatkin voivat olla suuria ja merkityksellisiä. 

Juhannuspäivän aamuna tytön olo ei hänen perussairaudestaan johtuen ollut paras mahdollinen, mutta muutaman tunnin aamu-unien ja hitaan aamupäivän jälkeen olo kohentui ja pääsimme lähtemään Iittiin Olgan farmille. Olgan farmi on ihana kotieläinpiha, jossa pääsee rapsuttelemaan ja ihastelemaan monenlaisia eläimiä. Pojan mielestä luppakorvakanit olivat parhaita ja tytön mielestä kaikki eläimet olivat kivoja. 

Farmilla on myös kahvilarakennus ja blogiani pidemmän aikaa seuranneet tietävät, että olen ihan hulluna kaikkiin kahviloihin. Niinpä hetken kierreltyämme menimme nauttimaan kahvilan antimista. Haluan aina jo pelkästään kannatuksenkin vuoksi suosia tälläisiä paikkoja. Jos joku näkee sen vaivan, että ylläpitää tälläistä kahviota, pitää sitä suosia. Lapset ottivat vohvelit kermavaahdolla ja hillolla/suklaakastikkeella. Itse maistoin Olgan paljon kehuja saanutta porkkanakakkua kahvin kanssa. Mies joi pelkän kahvin, kun ei oikein ole noiden makeiden herkkujen ystävä. Kahvilarakennuksessa oli myös erillinen leikkihuone, jossa lapset kävivät leikkimässä. Kahvilan eteisessä oli Olgan ihana lasten kirjojen kierrätyspiste. Mikä ihana idea ja voin kertoa, että lapset ilahtuivat ihan suunnattomasti saamistaan kirjoista. 

Hetki sitten talo hiljeni jälleen, kun lapsenlapset lähtivät kotiin. Ehdimme kuitenkin aamupäivän aikana katsoa yhden leffan ja olla ulkonakin. Leikkimökki on edelleen suosittu leikkipaikka ja siellä lasten mielikuvitus pääsee hyvin valloilleen. Ukki opetti lapsia myös naulaamaan. Siihen ei tarvittu kuin kaksi pientä vasaraa, laudan pätkä ja nauloja niin johan oli viihdykettä lapsille pitkäksi aikaa. Jokaikinen esillä ollut naula paukutettiin lautaan kiinni, joka homman lopuksi muistutti lähinnä piikkisiiliä. Varastosta löytyi myös pieni lasten polkupyörä, jolla tyttö ajelikin pihassa hienosti ilman apupyöriä. 

Monelnlaista ehdittiin siis tehdä juhannuksen aikaan ja parasta oli tietenkin se, että saimme viettää aikaa yhdessä lasten kanssa. Huomenaamuna kello herättää jo ennen kukon laulua, joten loppupäivän ajattelin ottaa ihan rennosti ja keräillä voimia tulevaa työviikkoa varten. 

Miten sinun juhannus meni? Saatko jatkaa lomailua vielä huomennakin vai kutsuuko työt sinuakin armotta huomenaamuna?

Neulontapäivä ja valepalmikon ohje

Tämä viikonloppu on tainnut olla talven kylmin. Meillä ainakin täällä kymenlaaksossa pakkanen on laskenut lähelle -20 astetta. Koska työharjoittelussa tulee ulkoiltua säässä kuin säässä, olinkin sitten eilen vastapainoksi koko päivän sisällä. Minusta on ihanaa, kun ei vapaapäivänä tarvitse lähteä mihinkään, vaan saa olla kotona ja tehdä itselle mieluisia asioita tai sitten olla vaan. Minulle neulomisesta on viime syksyn aikana tullut rakas harrastus ja hyvä rentoutumismuoto. Viime päivinä ja jopa viikkoina en ole kauheasti ehtinyt neulomaan, mutta onneksi siihen oli eilen aikaa.

Päätin viedä eilen oman neulomiseni seuraavalle levelille ja opetella hiukan jotain uutta. Olin netistä katsellut monia valepalmikoiden ohjeita. Katsoin myös yhden youtube-videon sen neulomisesta ja koska ohje ei vaikuttanut vaikealta, päätin kokeilla. Kannatti kokeilla. Valepalmikon ansiosta resorista tuli heti paljon näyttävämpi ja niin kaunis. Valepalmikko sopii siis hyvin resoreihin, koska joustaa ihan samallalailla kuin tavallinenkin joustin.

Ohje valepalmikon neulomiseen:

Luo tarvitsemasi määrä silmukoita. (viidellä jaollinen, jotta voi tehdä valepalmikkoa)

Neulo sukan resori valepalmikkoa seuraavasti:

1-3krs: *3o, 2n*
4. krs: *1o neulomatta, 2o, vedä neulomatta nostettu silmukka neulottujen yli, 2n*
5. krs: *1o, langankierto, 1o, 2n*

Toista kerrokset 1-5 haluamasi määrä. Itse neuloin neljä. 

Tekemässäni unelmakartassa yksi haave tälle vuodelle oli marisukkien neulominen itselle. Olin heti joulun jälkeen ostanut sitä silmällä pitäen lisää yksivärisiä Novitan seiskaveikkojakin, mutta koska en ole sitten kouluvuosien neulonut mitään kuvioneuleita, ajattelin näin aluksi vain lähteä kokeilemaan villisti erilaisten kuvioiden neulomista sukan varteen. Mielessä pyöri ajatus lapsellisen värikkäistä, pitkistä villasukista, joita voisin käyttää päiväkodilla ollessani ja kotona. Olen huomannut, että olen vähän liian väritön ja tummanpuhuva pukeutuja päiväkotimaailmaan, joten nyt pitää saada väriä pukeutumiseen.

No, aika tummanpuhuvasti tuo sukka alkoi, mutta menköön! Aloin siis neulomaan mustalle pohjalle palloja. Resorin jälkeen neuloin muistaakseni kolme kerrosta mustalla pohjavärillä ennenkuin aloitin kuvion. Samalla lisäsin kahdella puikolla langankierrolla yhdet silmukat, että sain kaikille puikoille saman silmukkamäärän. Kokemattomuus astui kuvaan tässä kohdassa. Netistä olin löytänyt pallokuviolle piirroksen ja nyt tiedän, että valmiit piirrokset kannattaa ensin piirtää oman työn silmukkamäärälle sopivaksi ennekuin aloittaa neulomisen niin ei tarvitse purkaa niin paljon. Lopulta sain silmukkamäärät ja kuviot kohdalleen. Ihan kivanäköistähän siitä sitten lopulta tuli vai mitä?

Vuosi on vaihtunut

Vielä kerran oikein hyvää alkanutta, uutta vuotta 2019 teille kaikille ♥ Meillä vuosi vaihtui flunssan kourissa. Kerroinkin käyneeni loppuviikosta auttamassa kuopusta muutossa, kun hän oli kuumeessa. Itsekin olin silloin jo vähän kipeän oloinen, mutta aatonaattona alkoi sitten vielä kunnon nuha, joka oli pahimmillaan juuri uudenvuodenaattona. Meillä on siis sairastettu oikein kunnolla ja tuntuu, että tauti kiertää meidät kaikki läpi vuoron perään. 

Lastenlasten piti tulla ensin meille uudeksivuodeksi, mutta suunnitelmat muuttuivat ja olimmekin sitten miehen kanssa kahdestaan kotona niinkuin monena vuonna aikaisemminkin. Emme ole mitään suuria uudenvuoden juhlijoita ja nyt kipeänä ei oikein suuremmin ollut muutenkaan mitenkään juhlatuulella. Ostimme kuitenkin kaupasta tortillatarpeet ja perinteiset nakit ja perunasalaatin. Uudenvuoden aattona söimme pitkästä aikaa tortilloja ja uudenvuodenpäivänä sitten nakkeja. 

Raketteja emme ole ostaneet enää moneen vuoteen emmekä siis ostaneet niitä tälläkään kertaa. Jos olisin ollut terveenä, olisimme varmasti menneet keskustaan katsomaan kaupungin ilotulitusta, joka on kuulemani mukaan ollut tälläkin kertaa hieno. Ilma alkoi myös muuttumaan entistä tuulisemmaksi, joten jäimme suosiolla kotiin ja katselimme raketteja, joita lähialueen asukkaat ammuskelivat pitkin iltaa. 

Tinan valaminen uutenavuotena on monille perinne, josta halutaan pitää kiinni. Lapsuudessa muistan valaneeni tinaa ainakin mammani kanssa. Tinoja sitten tutkittiin tarkasti ja pohdittiin, mitä niiden muodot oikein tarkoittivat ja kertoivat tulevasta vuodesta. Vuosi sitten uutisoitiin, että tinan valaminen loppuu tinojen sisältämän suuren lyijymäärän vuoksi. Onneksemme näin ei kuitenkaan ole käynyt, koska tuttuja hevosenkengän mallisia tinoja sai kuin saikin ostettua tänäkin vuonna. Tinakengän ulkonäkö on pysynyt samana, mutta niiden sisältämä terveydelle ja myös ympäristölle vaarallinen lyijy on nyt korvattu tinalla. Itse emme tänä vuonna valaneet tinaa lainkaan, mutta kuulemani mukaan uusi tinakenkä käyttäytyi ihan samallalailla kuin vanhakin "lyijykenkä". 

Ulkona on tällä hetkellä aikamoinen lumimyrsky. Lunta on meillä tullut viime päivien aikana ihan reilusti. Eilen lämpötila oli ihan nollassa ja vesi tippui räystäistä. Yön aikana lämpötila on kuitenkin painunut pakkasen puolelle. Mies lähti juuri ulos tekemään hiukan lumitöitä, että pääsemme päivällä auton kanssa pois pihasta. Minulla on nimittäin loppuviikko/-loma töitä ja liikkeelle olisi siis pakko päästä. Onneksi minulla on tänään kuitenkin iltavuoro, niin ei tarvinut olla liikkeellä vielä heti aamusta. Toivotaan myös, että vointini antaa myöden ja jaksan olla töissä. Enköhän, kun nenä ei enää vuoda yhtenään, kuten pari päivää sitten.

Lumimyrskyn jatkuessa on pakko pistää lisää puita uuniin ja uloslähtiessä on hyvä pukeutua kunnolla. Muistetaan myös varata automatkoille riittävästi kaikille lämmintä vaatetta mukaan, jos matka jostain syystä vaikka katkeaa niin ei kukaan sitten palellu tuolla tien päällä apua odotellessa. Toivotaan, ettei näin kuitenkaan kenellekään käy. Itse lähden nyt valmistautumaan iltavuoroon. Vähän taas kyllä jännittää, kun en ole vähään aikaan ollut tuolla töissä. Toivotaan, että jännitys osoittautuu illan aikana turhaksi. 

Miten teidän vuodenvaihde sujui? Ammuitteko raketteja vai kävittekö katsomassa ilotulitusta kaupungilla? Valoitteko tinaa vai onko se teille perinne uutena vuotena? 

Kivaa tammikuun alkua kaikille!

Kaikki postauksen kuvat on lainattu netistä.

Kotipäivien kuulumisia ja villasukka juttuja

Joulun välipäivät ovat menneet ihan vaan tässä kotona ollessa ja lomalla oleminen on kyllä tuntunut ihan hyvältä. Aamulla olen nukkunut normaalia pidempään, mutta iltasella yrittänyt käydä kuitenkin nukkumaan ihan normaaliin aikaan. Flunssa meinaa hiukan puskea päälle, mutta olen lääkinnyt itseäni heti ensimmäisistä tuntemuksista lähtien. Minulla kurkkukipuilu ja flunssa menee tosi helposti keuhkoihin, joten lääkitys on senkin vuoksi aina pakko aloittaa heti. Kahdeksan vuotta sitten sairastamaani keuhkokuumetta en halua enää toista kertaa kokea. Lääkkeiden lisäksi olen juonut kuumaa glögiä, joka tuntuu kyllä auttavan myös hyvin kipeään kurkkuun. Tänään ystäväni piipahti meillä ja juotiin yhdessä mukilliset. Samalla oli mukava tehdä pikapäivitys kuulumisiin. 

Kuopus ja keskimmäinen tytöistäni ovat myös olleet sairaina ja tänään olin sitten terveempänä auttamassa kuopusta hänen muutossaan, joka osuu nyt kyllä niin huonoon aikaan, kun kaikki tuntuvat olevan kipeinä. No, tänään saatiin kuitenkin jo astiat pakattua ja muutettua eikä niitä tarvinut jättää miesten kannettavaksi! 

Joulun pyhien jälkeen kaivoin myös sukankutimeni taas esille ja aloitin neulomisen. Aluksi neulominen oli vähän tahmeaa, kun neuloin kuitenkin loppu syksyn aikana aika monet villasukat pukin konttiin. On ollut kuitenkin kiva saada viestejä sukkien saajilta ja kuulla, että he ovat pitäneet saamistaan villasukista. "Ihan mahdottomasti kiitoksia, nyt ollaan ihan sukkasillaan". "Täydelliset. Olleet jo monta kertaa käytössä". "Kiitos ♥ En raaski käyttää". "KIITOS. Arvostan todella paljon sillä mun hyppysissä ei moisia syntyisi. Kiitos ♥". Kyllähän tuollaisia viestejä on mukava saada ja ennenkaikkea ne luovat minulle uskoa siitä, että harrastusta kannattaa jatkaa. 

Olen käyttänyt neulomissani sukissa Novitan 7veljestä lankoja. Olen aivan hullaantunut noista langoista, koska Novitan monivärisistä langoista saa yhtä lankaa käyttämällä niin ihania villasukkia. Kuviot tai raidat syntyvät ihan itsestään. Tämä on minulle ihan mielettömän hyvä juttu, koska opettelen vasta ihan perussukan neulomista. Näillä langoilla saan kuitenkin siitä ihan perussukastakin elävämmän ja näyttävämmän näköisen. Kunhan teen vielä muutamat perussukat ja saan vielä vähän kokemusta neulomisesta, ajattelin kokeilla sen jälkeen jonkun kuvion neulomista villasukkiin. Nykyisin kun on niin valtavan paljon ihania ohjeita ja taitavimmat neulojat neulovat ihan huikeita sukkia.

Joululahjasukat tein siis ihan perusvillasukan ohjeella. Nyt eilen päätin sitten kokeilla tehdä pitkävartiset sukat. Siihenkin etsin netistä ihan perusohjeen, jonka mukaan aloin neulomaan niitä. Tarkoituksenani oli tehdä sukat itselleni silmälläpitäen loppiaisen jälkeen alkavaa työharjoitteluani päiväkodissa. Olen kuitenkin sen verran paksusäärinen, että tuolla ohjeella sukan varresta tulee tosi tiukka eikä se suorana mahdu minulle jalkaan. Onneksi kuopuksella on siro jalka ja sukka käy hänelle. Niinpä näistä tuleekin sitten tytölle tallisukat ja minun täytyy tehdä itselleni toiset hiukan isommat. En vain oikein tiedä, mikä olisi tuollaiseen pitkään sukkaan sopiva silmukkamäärä puikolle. Jos joku osaa neuvoa, niin saa vinkata.

Saimme joululahjaksi ison herkkukorin. Mukana tullut kori pääsi nyt minun neulekorikseni, johon se on aivan täydellinen. Keskeneräiset neuletyöt voivat olla korissa ja kori voi olla esillä olohuoneessa nojatuolin vieressä silloinkin kun en neulo.  Vaikka neulominen hiukan takkusi ja tuntui tahmealta joulun pyhien jälkeen, on jotain valmistakin syntynyt. Miehen villasukat eivät ehtineet pukin konttiin, mutta sain ne heti pyhien jälkeen valmiiksi. Nyt ei miehenkään varpaita palele.

Mukavaa viikonloppua kaikille ♥

Ps. Viikon päivät on ihan sekaisin. Onko jollain muullakin?

Pakkasaamun kauneutta ja syysloma kuulumisia

Syksy on edennyt hurjaa vauhtia. Yöt ovat viilenneet, lämpötila on hiipinyt pakkasen puolelle ja olemme saaneet nähdä jo ensimmäiset lumihiutaleetkin. Ensi viikolla käännämme kalenterista jälleen uuden lehden. Marraskuu alkaa ja ajatukset alkavat pikku hiljaa kääntyä kohti joulua. 

Olen ollut tämän viikon syyslomalla. Työharjoitteluni päättyi juuri sopivasti syyslomaan ja harjoittelun arviointikin hoidettiin samantien pois alta. Olen siis saanut viettää ihan oikeasti lomaa, kun ei ole tarvinut ajatella opiskeluja ja on vain saanut keskittyä kaikkiin omiin juttuihin ja lepäämiseen. Tämä tuntuu hurjan hyvältä, koska olen aiemmin ollut töissä kaikki lomani, mitä minulla on ollut opiskelujeni aikana. En sano, etteikö raha olisi ollut tarpeen nytkin, mutta kaikkea ei vaan voi mitata rahassa. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita.

Olen viettänyt aikaa äidin kanssa, tavannut erästä ystävääni pitkästä aikaa, leiponut, neulonut, katsellut leffoja, polttanut ison kasan tuikkuja, viettänyt päivän lastenlasteni kanssa, ollut hieronnassa ja askarrellut. Mies on ollut reissutöissä, joten olen oikeasti voinut vain keskittyä itseeni. Nautin suunnattomasti omasta ajastani, vaikka aina onkin mukavaa, kun mies palaa kotiin reissuiltaan. Tänään menemme miehen kanssa pitkästä aikaa leffaan. Mukavaa vaihtelua sekin.

Postauksen kuvat ovat muutaman viikon takaa, kun oli ensimmäiset yöpakkaset. Kävelin silloin eräänä aamuna läheiselle joelle kuvaamaan luonnon kauneutta, joka oli sanoin kuvaamaton. Joen yläpuolella leijaileva sumu tekee maisemasta jotenkin niin mystisen. En varmasti koskaan kyllästy näihin maisemiin ♥

Miten sinun syksysi on mennyt? Oletko ollut lomalla vai ahertanut hiki hatussa töissä? Joko joulu alkaa hiipiä sinun ajatuksiisi?

Syyspäiväntasaus aloittaa virallisesti syksyn

Kaksi viikkoa työharjoittelua takana ja neljä edessä. Olen taas aivan uudenlaisessa ja erilaisessa paikassa oppimassa, mutta sehän on vain hyvä asia. Tämä paikka on sellainen, jonka toiminnan halusinkin nähdä jossakin kohdassa opintojeni aikana. Tälläisessä työpaikassa myös mielelläni voisin työskentellä valmistumiseni jälkeen. Valmistuminenkin lähestyy kokoajan. Harjoittelun ja syysloman jälkeen alkaa siis jo viimeiset teoriaopinnot. Huh, tuntuu aika hurjalta! Miten ihmeessä aika onkaan mennyt näin nopeasti? Ja kyllä, aion pitää syyslomaviikon ihan lomaa. Ensimmäinen kunnon lomaviikko yli vuoteen, joten suoraansanottuna odotan tuota lomaviikkoa tosi paljon. 

Työharjoittelun alettua sain heti ensimmäisellä viikolla myös syksyn ensimmäisen flunssan. Harjoittelupaikassa oli tautia liikkeellä ja kolmessa päivässä onnistuin nappaamaan taudin itselleni. Viime viikonloppuna olin varmasti kipeimmilläni ja lauantaina minulla ehkä oli myös vähän kuumetta, mutta pikku hiljaa olo on korjaantunut. Viime viikonloppuna meillä oli myös yksi pikkuinen vieras, joten eihän sitä silloin edes ehtinyt sairastamaan. Viikonloppu oli mukava tuon pikku miehen kanssa ja ihan mukava oli vaihteeksi viettää aikaa yksinomaan hänen kanssaan. Toisinaan jakamaton huomio lapselle on tosi tärkeää.

Tänään on syyspäiväntasaus eli tänään yö ja päivä ovat yhtä pitkät. Jotenkin on ihan hassua, että elämme jo syyskuun loppupuolta. En meinaa millään uskoa sitä näiden äärettömän lämpimien säiden vuoksi. En kyllä muista tälläistä kesää ja syksyä olleen pitkiin aikoihin. Jopa yöt ovat olleet tosi lämpimiä. Veljeni kertoi, että perjantaina lähtiessään pois puintihommista puolen yön aikaan, ilma tuntui todella lämpimältä ja jopa kesäiseltä. Lämpömittari olikin silloin ollut 18 astetta. Huikeaa. Syyspäiväntasaus on yksi neljän vuodenajan kulmakivistä. Tänään kesä on virallisesti ohi ja syksy alkaa. Syksyä kestää sitten talvipäivänseisaukseen asti, joka on 22.12. 

Miten teidän syksy on lähtenyt käyntiin? Oletteko pysyneet terveinä vai oletteko joutuneet kärvistelemään flunssan kourissa? Kivaa sunnuntain jatkoa teille kaikille ♥