Mittumaari - valon ja keskikesän juhla

Juhannus alkaa olla tältä erää ohi vai luetaanko tämä sunnuntai vielä juhannukseksi? No, ainakin osaksi juhannusviikonloppua. Miten meni? Oletteko viettäneet juhannusta perinteitä noudattaen? Meillä ei ole erityisesti mitään juhannusperinteitä. Lapsuudessa koti koristeltiin aina juhannuskoivuilla, mutta sekin perinne on miehen myötä jäänyt pois. Saunassa meillä on joskus ollut vihta tai koivun oksia, mutta tänä vuonna ei niitäkään.  Suurimmaksi osaksi olemme siis viettäneet juhannukset ihan vain kotona, kuten tänäkin vuonna. Huomasin instasta, että moni on tehnyt juhannuksena luonnonkukista ihania kukkaseppeleitä. Itse en ole koskaan tehnyt kukkaseppelettä enkä siis osaa sellaista tehdä, mutta luonnonkukkia kävin kuitenkin aattoaamuna vähän poimimassa maljakkoon.

Monena juhannuksena lapsenlapset ovat olleet myös meillä. Yksi juhannus on erityisesti jäänyt mieleeni. Se on juhannus viiden vuoden takaa. Silloin elimme tosi jännittäviä aikoja, koska tyttäreni oli synnärillä ja toinen lapsenlapsemme teki tuloaan. Juhannusaattona hän sitten pitkän odotuksen jälkeen syntyi, terve poikavauva. Nyt tuo pikkuinen on jo vauhtia täynnä oleva viskari. Miten ihmeessä nämä vuodet voivat mennä näin nopeasti?! 

Juhannusaattona ajelin lasten toiseen mummolaan, jossa he olivat vanhempiensa kanssa olleet yötä. Ilma oli todella kesäinen ja kuuma. Oli mukava ajella maalaismaisemissa halki peltojen ja samalla ihastella kesän kauneutta. Hain siis lapset meille tänne mummolaan juhannuksen viettoon. Samalla tapasin vävyn perhettä ja sukua sekä näin lasten isänsä kanssa rakentaman puumajan. Harmi, kun en ottanut siitä kuvaa. Maja oli kyllä tosi hieno. Ukki oli silläaikaa laittanut meillä sadettajan nurmikolle, joten lapsetkin saivat siitä sitten mukavaa viilennystä liki 30 asteen helteessä. Kävimme viikolla ostamassa tuohon meidän patiolle ison aurinkovarjon, joka osoittautui nyt hyväksi hankinnaksi. Sen suomassa varjossa oli ihana istua lapset kainalossa.

Aattoiltana kävin appivanhempieni ja lasten kanssa paikallisessa leirikeskuksessa sellaisessa juhannustapahtumassa. Joimme ensin sisällä pullakahvit, joiden jälkeen kävelimme rantaan. Lapset kävivät laiturilla isoukin kanssa ihmettelemässä ja katsomassa, kun "isot pojat" hyppivät laiturilta veteen. Ennen kotiin lähtöä söimme vielä yhdet grillimakkarat. Tuolla oli ihan mukava käydä lasten kanssa, vaikka emme varsinaista yhteistä ohjelmaa jääneetkään seuraamaan. Lasten kanssa on oppinut siihen, että pienet asiatkin voivat olla suuria ja merkityksellisiä. 

Juhannuspäivän aamuna tytön olo ei hänen perussairaudestaan johtuen ollut paras mahdollinen, mutta muutaman tunnin aamu-unien ja hitaan aamupäivän jälkeen olo kohentui ja pääsimme lähtemään Iittiin Olgan farmille. Olgan farmi on ihana kotieläinpiha, jossa pääsee rapsuttelemaan ja ihastelemaan monenlaisia eläimiä. Pojan mielestä luppakorvakanit olivat parhaita ja tytön mielestä kaikki eläimet olivat kivoja. 

Farmilla on myös kahvilarakennus ja blogiani pidemmän aikaa seuranneet tietävät, että olen ihan hulluna kaikkiin kahviloihin. Niinpä hetken kierreltyämme menimme nauttimaan kahvilan antimista. Haluan aina jo pelkästään kannatuksenkin vuoksi suosia tälläisiä paikkoja. Jos joku näkee sen vaivan, että ylläpitää tälläistä kahviota, pitää sitä suosia. Lapset ottivat vohvelit kermavaahdolla ja hillolla/suklaakastikkeella. Itse maistoin Olgan paljon kehuja saanutta porkkanakakkua kahvin kanssa. Mies joi pelkän kahvin, kun ei oikein ole noiden makeiden herkkujen ystävä. Kahvilarakennuksessa oli myös erillinen leikkihuone, jossa lapset kävivät leikkimässä. Kahvilan eteisessä oli Olgan ihana lasten kirjojen kierrätyspiste. Mikä ihana idea ja voin kertoa, että lapset ilahtuivat ihan suunnattomasti saamistaan kirjoista. 

Hetki sitten talo hiljeni jälleen, kun lapsenlapset lähtivät kotiin. Ehdimme kuitenkin aamupäivän aikana katsoa yhden leffan ja olla ulkonakin. Leikkimökki on edelleen suosittu leikkipaikka ja siellä lasten mielikuvitus pääsee hyvin valloilleen. Ukki opetti lapsia myös naulaamaan. Siihen ei tarvittu kuin kaksi pientä vasaraa, laudan pätkä ja nauloja niin johan oli viihdykettä lapsille pitkäksi aikaa. Jokaikinen esillä ollut naula paukutettiin lautaan kiinni, joka homman lopuksi muistutti lähinnä piikkisiiliä. Varastosta löytyi myös pieni lasten polkupyörä, jolla tyttö ajelikin pihassa hienosti ilman apupyöriä. 

Monelnlaista ehdittiin siis tehdä juhannuksen aikaan ja parasta oli tietenkin se, että saimme viettää aikaa yhdessä lasten kanssa. Huomenaamuna kello herättää jo ennen kukon laulua, joten loppupäivän ajattelin ottaa ihan rennosti ja keräillä voimia tulevaa työviikkoa varten. 

Miten sinun juhannus meni? Saatko jatkaa lomailua vielä huomennakin vai kutsuuko työt sinuakin armotta huomenaamuna?