Puutarhajuhlat - lastenlasten synttärit

Elämä ei ole aina pelkää juhlaa, vaan se on myös ruusuilla tanssimista, kuten sanontakin sanoo. Meillä juhlia riitti tällekin viikolle, kun saimme mieheni kanssa järjestää lapsenlapsillemme yhteiset syntymäpäiväjuhlat täällä meillä mummolassa. Vanhempi lapsista on syntynyt toukokuussa ja nuorempi kesäkuussa, joten olemme sukulaisten ja kummien kanssa kahvitelleet jo muutamana vuonna yhteissynttäreiden merkeissä. Aiemminkin lasten synttärit ovat olleet meillä, mutta nyt muutaman vuoden tauon jälkeen oli jo taas kiva päästä järjestämään synttäreitä. 

Tällä kertaa järjestimme synttärit puutarhajuhlina. Monesti kun lapsenlapset ovat olleet meillä olemme yhdessä grillanneet tai paistaneet makkaraa tikun nenässä sisällä pystyuunissa. Niinpä ajattelin, että grillaaminen voisi olla myös osa lasten synttäreitä. Ulkoistimme siis juhlat kokonaan ja kaikki tarjoilut laitettiin esille kesähuoneeseen. Ukilla oli aika "mukavan" lämmintä grillin äärellä. Grillattavien lisäksi tarjolla oli lasten kummitädin tekemää makaronisalaattia, dippivihanneksia ja kolmioleipiä. Kolmioleipiä tein kahta eri kokoa. Vähän isompia aikuisille ja pienempiä lapsille. Suolaisten tarjottavien jälkeen herkuttelimme kesän ensimmäisellä mansikkakakulla ja minikaakaomuffineilla. Lisäksi oli vielä vaahtokarkkeja ja vohveleita. Juomana oli niin lapsille kuin aikuisillekin mehua ja kakun kanssa aikuisille myös kahvia. Tarjoilut osasin kerrankin mitoittaa niin, että mitään ei jäänyt yli, mutta kaikkea oli kuitenkin riittävästi. 

Sää suosi taas meidän juhlia ja lämpötilan paukkuessa 30 asteessa oli varjopaikoista jo kysyntää. Olin laittanut lehmusten alle pari peittoa, kun ajattelin, että lapset voisivat leikkiä niiden päällä. Mutta lapset juoksivat pihalla, keinuivat ja leikkivät leikkimökissä, joten peitot jäivät aikuisten käyttöön. Minusta oli mukava seurata noita nuoria aikuisia, jotka kokoontuivat aurinkovarjon alle tai peiton päälle varjoon seurustelemaan. Tunnelma oli mukavan rento ja vieraat viihtyivät hyvin. 

Olen siis tullut mummoksi varsin nuorena, 43-vuotiaana. Olen itse saanut esikoiseni parikymppisenä, joten seitsemän vuotta sitten oli jo ihan odotettavissakin, että pian pääsisin ylenemään mummoksi. Muistan aina sen päivän, kun esikoiseni kertoi miehensä kanssa, että heille on tulossa vauva. Muistan, kuinka he veivät käteni esikoisen vatsalle ja sanoivat, että siellä hän on, ensimmäinen lapsenlapseni. Sydän läikähti siinä kohden ja voimakas onnen tunne valtasi minut. Se oli juuri oikea aika tulla mummoksi; ei yhtään liian aikaisin eikä liian myöhään. 

Olen sanonut sen monesti aiemminkin, mutta mummoksi tuleminen ja lastenlasten elämässä mukana olo on yksi parhaimmista asioista elämässäni. Se on suuri saavutus, josta voin olla ylpeä ihan joka päivä. 

Juhlat menivät siis kaikinpuolin hyvin. Lapsetkin antoivat peukut juhlille ja olivat iloisia ja kiitollisia kaikista saamistaan lahjoista. Tästä asiasta keskutelimmekin tai vanhemmat keskustelivat lasten kanssa ennen juhlia. Olen iloinen siitä, että lapsenlapsillani on hyvät vanhemmat, jotka jaksavat puuhastella lasten kanssa, elää arkea lasten ehdoilla ja ennenkaikkea kasvattaa lapsistaan kuuliaisia ja toisia kunnioittavia ihmisiä. Minun ei tarvitse tyrkyttää heille omia oppejani enkä haluakaan. Jos he kysyvät minulta mielipidettäni, kerron sen ja totta kai olen aina tarvittaessa myös tukena heille. Tarkennettakoon nyt kaikille, että ei se meidänkään elämä aina ole yhtä juhlaa, vaikka viime aikoina juhlan aiheita onkin ollut useampia. Mutta sen olen elämässä oppinut, että pienistäkin asioista kannattaa iloita ja olla onnellinen, joten miksi emme siis kokoontuisi välillä yhteen ja juhlisi elämää.

Miten teidän viikonloppunne on mennyt? Ottiko helle koville vai nautitteko siitä täysin rinnoin? Joko talviturkki on heitetty vai vieläkö vesi on liian kylmää uimiseen?