Lapsenlapset ja elämän ihmeellisyys

15.10.2019

Saimme jälleen viettää viikonlopun lastenlasten kanssa, kun vanhempansa toivat heidät viime perjantaina meille mummolaan. Oli mukava nähdä taas muutaman viikon tauon jälkeen ja lapset kertoivatkin heti parhaat kuulumiset koulusta ja päiväkodista. En jaksa olla taas mainitsematta, kuinka joka kerta ihmettelen ajan kulua ja sitä, kuinka nopeasti nuo lapset ovat kasvaneet. Tyttö on jo ekaluokkalainen ja poika menee ensi syksynä eskariin. Mihin nämä vuodet oikein menevät?


Muutama vuosi sitten saimme tyttäreni perheeltä jouluna Ifolorin kuvakirjan, johon oli kerätty kuvia heidän perheensä siihen astisesta yhteisestä elämästä perheenä. Tuo kirja kiinnostaa suuresti lapsia ja se on aina pakko katsoa läpi kerran, jos toisenkin. Kuvat herättävät lapsissa monenlaisia tunteita ja kysymyksiä. Elämä on ihmeellistä.


Tällä kertaa ukki oli suunnitellut yhteistä tekemistä lasten kanssa. Hän nimittäin askarteli heidän kanssaan pikkuiset mini puuautot. Samanlaiset, millaisia hän oli itse askarrellut pikku poikana. Ensin maalattiin auto vesiväreillä, sitten odotettiin värin kuivumista kunnes päästiin maalaamaan lamppuja. Renkaat ja ratti tehtiin nastoista, joita varten porattiin pienen pienellä poranterällä reijät. Kivaa yhteistä puuhaa, josta jäi itse auton lisäksi taas kivoja muistoja. 

Tällä kertaa kävimmekin molempina iltoina saunassa. Saunan lauteilla kuulee kyllä myös lapsilta ne kaikista parhaimmat jutut ja moni asia myös mietityttää lapsia. Tällä kertaa nuoremman huomio kiinnittyi mummon vatsaan, joka näytti siltä, että se tippuu. Öööö...no, aika hyvä vertaus, hih... Lauantaina sitten aloitettiin taas saunamakkarakausi ja lapset pääsivät paistamaan omat makkaransa pystyuunissa tikun nenässä. Uunin edessä on melkein tuskaisen kuumaa, kun hiillos hohtaa punaisena, mutta siitä huolimatta se on niin kivaa.



Sää ei tällä kertaa oikein suosinut meitä, mutta yllättävän hyvin lapset keksivät tekemistä sisälläkin. Lasten yhteiset leikitkin sujuivat hyvin ja välillä syntyi upeaa taidetta ja välillä luettiin kirjaa. Pekka Töpöhäntä-kirjat päätyivät ekaluokkalaisen joulupukin toivelistaankin. Muutenkin hiukan juteltiin siitä, mitä toiveita lapsilla on joulupukilta, joten sekin asia tuli selväksi. 

Meillä oli taas mukava viikonloppu lastenlasten kanssa. He tuovat kyllä niin kivaa vaihtelua tähän meidän muuten niin tavanomaiseen arkeemme. Sunnuntaina oli myös tosi kivaa, kun kaksi nuorimmaista tytärtäni pääsivät moikkaamaan esikoistani ja hänen perhettään meille, kun he tulivat hakemaan lapsia. Minusta oli mukava huomata, kuinka hyvin he viihtyivät toistensa seurassa ja kuinka myös heidän puolisonsa ovat sulautuneet hyvin joukkoomme. Minusta on ihanaa, kun nuo lapset aina tulevat käymään. Toivottavasti tapaamme taas pian ♥

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ♥

Ps. Muistutuksena kaikille, että pari postausta alempana on vielä tämän viikon käynnissä blogin 5-vuotis arvonta, jossa palkintona Ilona Pietiläisen uusi joulukirja, Olisipa aina joulu. Lisäksi instagramissa oma arvonta, jossa palkintona kaksi pääsylippua Lahden Messukeskuksessa 2-3.11 olevaan suureen kädentaitotapahtumaan. Tämä arvonta on siis myös vielä tämän viikon. Kannattaa siis kurkata ja osallistua ♥ Facebook ja instagram eivät ole osallisina arvontoihin.

Ystävät - hyvää vastapainoa työlle

10.10.2019

Viime viikko oli töissä suhteellisen raskas, koska minulla oli kuuden päivän työviikko ja vain yksi vapaapäivä. Olin siis pitkästä aikaa myös viikonlopun töissä ja vieläpä iltavuoroissa. Ei siinä mitään iltavuorot ovat omalla tavallaan ihan kivoja, mutta pidemmän päälle aika raskaita kuitenkin, kun niitä on useampia peräkkäin. Tälläisinä hetkinä ja aikoina on tärkeää etsiä vähän vastapainoa työlle ja yksi hyvä keino siihen on viettää aikaa ystävien kanssa ♥



Viikonlopun töiden jälkeen ennen maanantain iltavuoroa sain kutsun ystäväni Katjan luokse. Katja oli laittanut meille ihanan aamiaisen ja keittänyt pannullisen teetä. Oli ihana istua alas keittiön pöydän ääreen vaihtamaan kuulumisia ja juttelemaan niitä näitä. Yksin kotona en olisi jaksanut panostaa juurikaan aamupalaani, joten kauniisti katettu aamiaispöytä servetteineen oli mukava juttu heti viikon alkuun. 


Katjan kauniissa kodissa on muutenkin ilo vierailla ja viettää aikaa. Kodista löytyy paljon myös silmän ruokaa. Kauniisti sisusteltusta kodista saa myös inspiraatiota tarttua kotona imuriin ja laitella kotia, kunhan vain niiltä töiltä ehtii. On ilo omistaa ystäviä ja heidän kanssaan vietetyllä ajalla on minulle suuri merkitys. 



Yksi huono puoli näissä tapaamisissa on. Aika kuluu aina liian nopeasti. Oletteko huomanneet samaa?

Mukavaa torstai-iltaa kaikille ♥

Blogini on viisi vuotias - miten tästä eteenpäin ja synttäriarvonta

7.10.2019


                                                                                                                  Yhteistyössä Docendon kanssa

Syyskuussa viisi vuotta sitten kirjoitin ensimmäisen postauksen tähän blogiin. Olin sitä ennen kipuillut jo jonkin aikaa blogien parissa saavuttamatta kuitenkaan mitään sellaista, mikä olisi miellyttänyt minua tai mikä olisi tuntunut täysin omalta. Kirjoittaminen on aina ollut lähellä sydäntäni ja olen tuntenut sen olevan myös hyvin terapeuttista elämäni vaikeinpina hetkinä. Viisi vuotta sitten aloittaessani tätä blogia en tiennyt, kuinka pitkä elinkaari blogillani tulee olemaan. 



Blogini on nyt saavuttanut viskari-iän. Näihin viiteen vuoteen on mahtunut paljon ja myös blogimaailma yleisestikin on muuttunut sen aikana hyvin paljon. Bloggaaminen on entistä useammalle jo ihan ammatti ja ainut tulonlähde. Se on hienoa, vaikken itse olekaan koskaan halunnut tehdä kirjoittamisesta minulle ammattia. En koe blogini olevan niin suosittu, että voisin edes lähteä tavoittelemaan ammattibloggausta eikä minulla riittäisi millään resurssit siihen, että alkaisin työni ohella työstämään asiaa. Viime vuosina blogien rinnalle on tullut instablogit. Moni bloggaja onkin siirtynyt kokonaan instaan sen helppouden vuoksi tai instasta on tullut ainakin hyvin tärkeä somekanava blogin rinnalle.  Itse otin instagramin käyttöön keväällä 2015 eli hyvin pian blogin perustamisen jälkeen. Kuvia päivittelen sinne melko aktiivisesti, mutta insta storyn käyttö on vielä opetteluasteella. En vaan aina jotenkin muista käyttää sitä, vaikka hurjasti siitä tykkäänkin. Bloggaaminen on minulle rakas harrastus, jota ilman en enää osaisi kai elääkään. Julkaisen postauksia blogiini hyvin epäsäännöllisesti, koska aikaa postausten tekoon ei aina töiden ja muiden harrastusten ohella vain ole riittävästi. Olen myös tosi tarkka (ehkä liiankin) siitä, millaisia postauksia blogissani julkaisen. Postausten kuvat tulee olla hyviä ja selkeitä ja postauksella pitää olla jokin aihe, minkä pohjalle lähden sitä rakentamaan. Sen jälkeen kun aihe löytyy, kirjoittaminen on usein tosi helppoa, mikä merkitsee sitä, että postauksesta myös tulee aito ja minunnäköiseni. 






Tämä blogi on minun luomani media ja siksi voin tehdä tätä juuri kuten itse haluan. Minulla on oma tyylini ja tapani toimia, mutta välillä toivoisin olevani itselleni hiukan armollisempi. Toivoisin voivani ottaa hiukan rennommin blogin ja postausten suhteen. Selasin hiukan blogin tilastoja ja viimeisen vuoden aikana blogini luetuimmiksi postauksiksi ovat nousseet neulonta-aiheiset postaukseni. Neulomisesta onkin tullut minulle kuluneen vuoden aikana rakas harrastus ja paras tapa rentoutua. Se on hyvää vastapainoa työlleni ja onnistuu hiukan väsyneenäkin toisin kuin blogipostauksen kirjoittaminen. Kirjoitan nimittäin poikkeuksetta aina postaukseni aamulla, koska silloin olen virkeimmilläni ja minusta tuntuu, että silloin ajatus kulkee paremmin ja tekstikin syntyy helpommin. Haluaisin tuoda blogiini enemmän meidän arkista elämäämme avaamalla niitä arkisia asioita hiukan enemmän ja tarkemmin teille seuraajilleni. Olkoon tämä haaste minulle itselleni tulevalle, uudelle blogivuodelle. 





Blogini syntymäpäivien kunniaksi sain Docendolta arvottavaksi tänne blogiini yhden Ilona Pietiläisen uuden joulukirjan; Olisipa aina joulu ♥ Kirjaan on jälleen koottu Ilonan tarinoita hänen vieraillessaan kauniissa kodeissa. Hän rakastaa joulun odotusta, lumisten hankien kimallusta, hetken kauneutta ja kotia. Kaikkea tätä ja paljon muuta ihanaa ja jouluista löytyy tästä kirjasta.


Arvonta alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 20.10 klo.18 Arvontaan voit osallistua kirjautumalla sivupalkissa blogini lukijaksi. Anonyymit eivät siis ikävä kyllä voi osallistua arvontaan. Toisen arvan saat, kun käyt tykkäämässä Arjen Helmiä blogin facebook sivuista. Tällä kertaa on mahdollisuus saada vielä kolmaskin arpa, jos seuraat tai liityt nyt seuraajakseni myös Instagramissa. Kirjoita osallistumisestasi kommentti tämän postauksen alle ja kerro monellako arvalla olet mukana arvonnassa. Halutessasi voit myös antaa palautetta blogistani. Mistä olet tykännyt ja mitä voisin ehkä muuttaa tai kehittää.


Onnea kaikille arvontaan ♥


Blogin ensimmäinen postaus; Alkumietteitä
Bloggaja esittely; Blogin takana
Instagram; @arjenhelmia

Syksyn kauneus sekä harvinainen viikkovapaa

5.10.2019

Ajellessani viikolla eräänä iltapäivänä töiden jälkeen äitini luo, havahduin huomaamaan, kuinka kaunis syksy meillä tänä vuonna on. Lehtipuut loistivat kauniissa keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä, taivas oli sininen ja aurinko paistoi. Minusta on ihanaa, että meillä on neljä vuodenaikaa ja rakastan jokaista varmasti omalla tavallaan, mutta syksy on kyllä yksi lempivuodenajoistani.

Minua ei ole ahdistanut eikä haitannut lainkaan pimenevät illat. Minusta on ollut ihanaa tunnelmoida kynttilöiden valossa, viritellä valosarjoja kotiin ja nauttia niiden luomasta kauniista tunnelmasta. Itse en henkilökohtaisesti jaksa "vihastua" pimeydestä ja harmaudesta, koska se kuuluu tähän vuodenaikaan eikä sille voi minkään. Elämässä on varmasti suurempiakin huolen ja murheen aiheita kuin pimeä syksy. Yritän siis löytää meneillään olevasta vuodenajastakin aina ne parhaat ja positiiviset puolet. Silloin itsekin vaan voi paremmin ja jaksaa enemmän. 

Tällä viikolla minulla on viikonloppukin töitä eli olen tänäänkin kohta lähdössä töihin. Tästä johtuen minulla oli viikolla yksi vapaapäivä. Viikkovapaat ovat itselleni harvinaisia, koska työviikonloppuja on itselläni vain joka kolmas viikonloppu eli noin kerran kuussa. Viikkovapaat ovat minusta kivoja, koska silloin minulla on aikaa vain itselleni eikä tarvitse miettiä miehen tekemisiä tai mitä tekisimme yhdessä tai muuta. Viikkovapaalla voi tehdä juuri niitä asioita, mistä pidän ja mitä haluan, potematta huonoa omaatuntoa siitä, etten vietä aikaa yhdessä miehen kanssa. Viikkovapaillani jään hurjan helposti vain kotiin neulomaan ja ylipäätään lepäilemään. Nautin yksin kotona olosta ja kiireettömyydestä. Tällä viikolla en kuitenkaan jäänyt kotiin, vaan käänsin auton nokan aamulla kohti Lahtea ja huristelin esikoistyttäreni luokse. 







Kun alkaa oikein tarkasti ajattelemaan, niin tapaamme ja näemme esikoiseni kanssa tosi harvoin. Viestittelemme ja vaihdamme kyllä kuulumisia epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta tapaamme ja näemme toisiamme aika harvoin. Olen tosi huono kyselemään ylipäätään kenenkään läheisen, sukulaisen tai ystävän, kuulumisia ja jotkut ovatkin pitäneet minua sen vuoksi aika sydämettömänä ihmisenä. Sitä en mielestäni kuitenkaan ole, koska kukaan ei näe pääni sisälle ja tiedä, mitä siellä ajattelen ja tunnen. Tässä kohtaa olen myös ajatellut joidenkin ihmisten kohdalla niin, että miksi minun pitäisi aina olla se, joka kyselee kuulumisia. Ihan yhtälailla minultakin voisi kysellä niitä vai mitä? Vai olenko sydämetön ja itsekäs äiti, kun en kysele lasteni kuulumisia lakkaamatta?

Olen halunnut antaa lapsilleni ja heidän perheilleen rauhan elää omaa elämäänsä enkä ole koskaan halunnut puuttua heidän tekemisiinsä. Vastaan ja kerron oman mielipiteeni, jos sitä kysytään, mutta muuten olen hiljaa. He ovat oma tiiminsä, joka tekee omat päätöksensä heidän elämänsä suhteen ja toimivat ja elävät niiden mukaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi kiinnostunut heidän elämästään tai lastenlasteni elämästä. Tottakai olen, he kaikki ovat minulle todella tärkeitä ja rakkaita, mutta en halua olla äiti, anoppi tai mummo, joka on kokoajan sanomassa, miten missäkin tilanteessa pitäisi toimia tai puuttumassa asioihin, jotka eivät minulle kuulu. Jokainen perhe tekee omat päätöksenä ja luo oman tapansa elää sekä vastaa siitä ja sen seurauksista. Niin minäkin olen saanut tehdä omassa elämässäni. 


Tyttäreni tarjosi minulle lounaan Lahden Kauppahallissa, jossa en muuten ole kai koskaan aiemmin käynytkään. Siellä tyttäreni ystävä pitää kahvio Sivuraidetta, josta saa myös lounasta. Tarjolla on  mm. keittolounasta ja erilaisia salaattikulhoja. Me valitsimme molemmat tyttäreni suosikin lohibowlin. Täytyy kyllä sanoa, että oli hyvä lounas ja ennenkaikkea hyvää seuraa. Meillä oli tosi kiva päivä yhdessä ilman sen suurempia tekemisiä. Välillä rento hengailu ja yhdessäolo on ihan parasta. Päivän kruunasi tietenkin lastenlasten tapaaminen iltapäivällä. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan