Kun minulta kysytään, miten voin?, vastaan aina, että ihan hyvin...kai? Elän päivän kerrallaan enkä tällä hetkellä jaksa kantaa huolta tulevasta. Kaikki voimani menevät siihen, että saan tehtyä työni ja vietyä päivän aamusta iltaan. Toki toivon, että korona saataisiin kuriin ja pääsisin jo pian tapaamaan läheisiäni ja ystäviäni. Ikävöin niin kovin niitä yhteisiä hetkiä, kun istumme saman pöydän ääreen vaihtamaan kuulumisia ja kahvittelemaan. Rupattelua, naurua ja jopa kyyneliä. Sitä kaipaan.

Viihdyn myös hyvin kotona. Kodin merkitys on viimeaikaisten tapahtumien johdosta vain kasvanut. Se on minulle turvasatama, jossa on hyvä olla ja helppo hengittää. Kotona voin olla juuri niin kuin itse haluan. Ajatella vain itseäni ja toimia sen mukaan. Tämä ajattelutapa on minulle vielä vaikeaa, koska en ole koskaan aiemmin asunut ihan yksin. Perheeseeni on aina kuulunut toinen aikuinen tai ainakin ne omat lapset. Nyt olen yksin ja minun on ajateltava ennenkaikkea omaa hyvinvointiani. Sitä, mikä minusta tuntuu hyvältä. Minusta on jopa outoa, kun voi tulla ja mennä niin kuin itse haluaa eikä sitä rajoita tai säätele mitkään asiat. Ehkä tähän vielä oppii, mutta se vaatii vielä hiukan työtä, koska eihän tätä yksin elämistä ole vielä takana kuin reilu kuukausi. Se on lyhyt aika eikä sen aikana ole pystynyt vielä luomaan mitään pysyviä muutoksia. 

Olen aina elänyt niin, että toisten etu on mennyt oman edun edelle. Se on varmasti meille naisille ja varsinkin äideille varsin yleistä. Nuorempana elin vielä niin, että halusin olla kaikkien mieliksi. Tein asioita ja omia valintojani niin, että ne miellyttivät mahdollisimman monia. Kuullostaa tosi naivilta ja jopa tyhmältä, mutta niin vain toimin. Mistä tämä johtui? En tiedä johtuiko siitä, että en silloinkaan tykännyt vihanpidosta tai riitelystä. En siis tiedä liittyvätkö nämä asiat yhteen. Nykyisin teen päätöksiä ja asioita niinkuin minusta tuntuu oikealta ja parhaalta. En anna muiden mielipiteiden vaikuttaa päätöksiini. Voin kysyä neuvoa läheisiltäni, mutta päätökset asioista teen kuitenkin ihan itse. Hiukan vielä saatan miettiä sitä, mitä muut siitä ajattelevat, mutta onneksi olen pikku hiljaa pääsemässä siitäkin piirteestä eroon. Kyseessä on kuitenkin minun elämäni ja minä itse olen oman elämäni herra (tai rouva). Minulla on oikeus tehdä elämästäni juuri sellainen kuin itse haluan ja toimia ja elää niinkuin parhaaksi näen.

Yksi asia, mikä on vuosiin tuntunut hyvältä on ollut liikkuminen tai tarkemmin sanottuna liikunta. Ystäväni teki polkupyörääni pienen keväthuollon ja olen nyt käynyt muutaman kerran pyöräilemässä. Pyöräileminen on ollut parempi vaihtoehto kuin ihan lenkkeily, koska toisessä lonkassani on vähän kulumaa (tämä ikä, huoh...). Nuorena pelatessani sarjassa pesäpalloa pyöräilin tosi paljon harkkoihin ja takaisin, joten kai tämä pyöräily on vähän kuin verissä. Nyt se on taas vaan kaivettu esiin. Kävin jo yhtenä päivänä pyörällä töissäkin. Vitsi, miten hyvä fiilis siitäkin tuli! Työpäivän jälkeen sai kivasti nollattua työasiat pois päästä puoli tuntia kestäneen kotimatkan aikana. 

Alapuolella olevat kuvat ovat viime viikonlopun pyörälenkiltäni. Miten ihania ja kauniita paikkoja voikaan löytyä ihan läheltä kaupungin keskustaa. Tulen jatkossakin varmasti pyöräilemään tuolla monen monta kertaa. Miten kaunista tuolla onkaan, kun luonto alkaa vihertää ja puihin tulee lehdet.

Mitä teille kuuluu? Miten olette saaneet ajan kulumaan kotona? Saatteko liikunnasta lisää energiaa tai käytkö kenties polkupyörällä töissä? 

Mukavaa perjantaita teille kaikille ♥

Ajatuksia liikunnan merkityksestä ja synttäriarvonnan voittaja

Lokakuu lähenee loppuaan ja eilen oli päivälleen kaksi kuukautta jouluun. Minusta tuntuu, että tämä lokakuu on mennyt jotenkin supersuurin harppauksin eteenpäin ja loppuu ennenkuin ehdin tajuta, että se edes alkoikaan. Päivät ja viikot kuluvat vauhdikkaasti töissä. Vapaa-ajalla on sitten harrastukset ja sosiaaliset kohtaamiset. Luppoaikaa ei lokakuussa juuri ole ollut, mutta ehkä se on vaan hyvä, koska niinhän vanha kansakin sanoi, että vierivä kivi ei sammaloidu.

Olen tietoisesti lisännyt liikuntaa elämääni ja arkeeni. Viikottainen liikuntasuositus olisi 2,5 tuntia reipasta liikuntaa viikossa. Määrä kuullostaa pieneltä, mutta kun alan miettimään ei se kohdallani ole useinkaan täyttynyt. Pieni puolen tunnin kävelylenkki viitenä päivänä viikossa täyttäisi tuon vaatimuksen ja sillä olisi jo merkittävä vaikutus elinikäennusteeseemme. Lisäksi se pienentäisi riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja aikuisiän diabetekseen. Nyt kun lapset ovat lentäneet pesästä ja on enemmän aikaa vain itselleen, on tullut mietittyä myös ennemmän omaa hyvinvointia ja terveyttä. Myös saavutettu keski-ikä ja mittarissa olevat lukemat vaikuttavat. Olen aina ihastellut niitä vanhuksia, jotka vielä yli 85 vuotiaina puuhastelevat puutarhassa ja liikkuvat ikäänsä nähden hyvin. Minulle on tullut halu olla aikanaan samanlainen, mutta tiedän, että jos en nyt harrasta yhtään liikuntaa, tuo haave jää saavuttamatta. Muistan kuinka jo pikku tyttönä olen miettinyt, että en halua koskaan kuolla. No, kukapa haluaisi ja kyllä tuo ajatus on nytkin käynyt mielessä, vaikka koskaan emme voikaan tietää, milloin on se viimeinen päivä. Siitä huolimatta haluaisin elää vielä pitkään ja kokea kauniin ja hyvän vanhuuden. Nyt on siis korkea aika tehdä voitavansa sen eteen, että tuo haave toteutuisi.

Töissä minulle kertyy helposti paljon askeleita ja ulkoilukin kuuluu jokapäiväiseen ohjeelmaan säällä kuin säällä. Tämä on syy, miksi aina ei sitten kotona tee enää mieli tai ei ole jaksamista lähteä lenkille ja liikkumaan. Minua vaivanneet alaselän vaivat ovat myös rajoittaneet liikkumista työpäivien jälkeen. Esikoiseni on urheiluhieroja ja sain häneltä hyviä venyttelyohjeita vaivoihini. Lisäksi hän suositteli myös kävelyä, vaikka se vähän kipeää tekisikin, koska liikunta on lääke. Kävelyn lisäksi olen nyt ottanut viikko-ohjelmaani vesijuoksun. Vesi on elementti, josta olen aina pitänyt. Pidän vedessä olemisesta, vaikken olekaan kovin hyvä uimari. Vesijuoksu ei vaadi hyvää uimataitoa ja se on myös todella nivelystävällinen liikuntamuoto. Ystäväni Kati on houkutellut minut myös avantoon. En olisi jokunen vuosi sitten voinut kuvitellakaan, että jonain päivänä kävisin avannossa. Mutta kylmävesiuinti yhdistettynä rantasaunan löylyihin on todella rentouttavaa ja mukavaa vesijuoksun jälkeen. Kylmäähän tuo vesi jo on ja minulla tuntuu vielä kipuja nilkoissa vedessä käynnin jälkeen, mutta silti sinne vaan menen kerta toisensa jälkeen uudelleen. 

Se hyvänolontunne avantouinnin ja saunomisen jälkeen on ihan mahtava. Sen vuoksi aion jatkaa kylmävesiuintia säännöllisesti läpi talven. Sunnuntaisin käymme Katin kanssa yhdessä ja viikolla käyn töiden jälkeen yhden kerran yksin. Uintireissun jälkeen on ihana kotona kääriytyä vilttiin ja juoda kuppi kuumaa teetä. Muutenkin avantouinnin jälkeen ja jo sen aikana pitää muistaa juoda tosi paljon. Avantouinti vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja vessassa saakin sitten hypätä normaalia useammin. 

Blogin synttäriarvonta on nyt päättynyt ja Ilona Pietiläisen uuden joulukirjan; Olisipa aina joulu, voitti My Sweet Home-blogin Sari Riekkola. Voittajan arvoin netistä löytyvän arvontakoneen avulla. Onnea Sarille arvontavoitosta ♥ Olen pitkään seurannut Sarin blogia ja Sari on yksi oman blogini aktiivisista seuraajista, joten mieltäni lämmitti todella paljon, että saan lähettää kirjan juuri hänelle. Sari on jo saanut tiedon asiasta ja ensi viikon alkupuolella pääsen käymään postissa ja kirja lähtee matkaan. 

Mukavaa tulevaa viikonloppua kaikille ♥

Jäätävän ihana kokemus

Tapasin eilen pitkästä aikaa erästä ystävääni. Yleensä treffaamme kahvitellen jomman kumman luona, mutta tällä kertaa teimme yhdessä jotakin aivan muuta. Tapasimme nimittäin uimahallin parkkiksella. Kun ajattelen tarkemmin, vesi on minulle aika tärkeä elementti. En ole hyvä uimari, mutta osaan kyllä uida ja olen myös joskus harrastanut vesijuoksua. Pidän tosi paljon vedessä olemisesta ja kesän kohokohta on ehdottomasti se, jos pääsen johonkin rantasaunalle uimaan ja saunomaan tai vain istumaan laiturille ja katselemaan järvelle.

Eilen  menimme siis ystäväni kanssa ensin uimahalliin. Alkurituaalien jälkeen löimme pipot päähän, sujautimme tossut jalkaan, nappasimme vesipullot mukaan ja lähdimme laskeutumaan jäisiä rappusia pitkin alas rantaan. Astuessani ovesta ulos, tuuli pölläytti hennon lumisuihkun päälleni ja ajattelin, että mihin ihmeeseen olin taas lupautunut. Ulkona oli -13 astetta pakkasta ja tuuli oli aika kovaa. Tuuli lisää pakkasen purevuutta, mutta suomalaisella sisulla lähdin laskeutumaan rappuja alas ystäväni perässä. Ensin menimme rantasaunan lauteille lämmittelemään yhdessä muutaman muun pipopään kanssa. Kunnon lämmittelyn jälkeen karu totuus oli edessäni todempana kuin koskaan. Olin siis lupautunut menemään avantoon. Koskaan aiemmin en ole avannossa käynyt, mutta olin kuullut puhuttavan siitä, kuinka ihana kokemus se on.

Tuntiessani jäätävän kylmän veden jaloissani, en voinut olla samaa mieltä. Hetken päästä totesin, että eihän se laskeutuminen veteen ollutkaan vielä mitään. Avannosta ylösnoustessa kylmyys iski täysillä päälle. Portaiden kaiteet olivat jäiset enkä tiennyt voinko ottaa niistä kiinni. Päästyäni kuitenkin raput ylös, tuntui kuin vesi olisi jäätynyt ohueksi jääkerrokseksi jalkojeni iholle. Jännä tunne. Tämän lisäksi säärissäni tuntui sanoinkuvaamattoman kova kipu. Tuota kipua kesti muutaman minuutin, jonka jälkeen olo alkoi parantumaan. Heti avannosta nousun jälkeen ei voi mennä suoraan kuumaan saunaan, vaan hetki pitää istua terassin penkillä tasaamassa lämpöä. Muutaman minuutin jälkeen kaikki kylmyys oli tosiaan poissa ja olo oli hyvä. Kaiken kaikkiaan kävimme viisi kertaa avannossa. Pikku hiljaa, kerta toisensa jälkeen kipu jaloissa hellitti, mutta vielä viimeiselläkin kerralla se iski valtavana nilkkoihini. Siinä penkillä istuessani ja mutistessani ihmisen hullutta kiusata itseään tällä tavoin, juttelin samalla yhden avantokonkarin kanssa. "Kyllä sinä totut tähän 10 vuoden päästä", hän sanoi. Kiva, miten lohduttavaa. Sitten kun olen eläkkeellä, voin kivutta käydä avannossa ja nauttia tästä.

Yhteenvetona tämän ensimmäisen kerran jälkeen voin sanoa, että avantouinti oli jäätävän ihana kokemus. Kaikesta kivusta ja kylmyydestä huolimatta minä tykkäsin ja aion mennä uudestaan vielä tänä talvena. Ensimmäisen avantokokemuksen jälkeen ymmärrän, miksi ihmiset jää tähän koukkuun.  Olo avantouinnin jälkeen oli ihanan raukea. Onneksi illalla ei enää tarvinut tehdä mitään pakollista, vaan pystyin vain nauttimaan olostani sohvan nurkassa viltin alla siemaillen kuuma teetä. Avantouinnin kerrotaan olevan hyväksi nivelille. Lisäksi se kiihdyttää aineenvaihduntaa (huomasin) ja verenkiertoa.

Löytyykö täältä muita avantouimareita? Onko sinulla kokemusta tästä jäätävästä ihanuudesta? Mitä pidit? Onko avantouinti sun juttu vai sanotko sille ehdottomasti ei?

Motivaatiota ulkopuolelta

Aamuni alkavat aina omalla pikku kahvihetkelläni. Kupillinen pari kahvia ihan vaan kaikessa rauhassa. Ilman tätä kahvihetkeä ei päivä voi lähteä käyntiin. Se on suorastaan mahdotonta. Siinä kahvin juomisen lomassa selaan sitten läppäriltä facebook kavereiden uusimmat päivitykset ja jos aikaa on enemmän (nykyisin on) käyn lukemassa myös uusimmat bloggerin päivitykset. Monesti jos ei tarvitse lähteä mihinkään tässä surffailussa saattaa mennä huomaamatta hetki, jos toinenkin. Some siis koukuttaa, mutta samalla se on minulle monesti tosi hyvä inspiraation ja motivaation lähde. Uskon, että moni muukin bloggari saa ideoita ja inspiraatiota toisten blogeista. Löytyy hyviä ideoita, joita haluaa sitten itsekin toteuttaa tai  ideoida siitä jonkun oman versionsa. Toisinaan toisten blogit ovat vaan sen motivaation lähde, joka innostaa tekemään itsekin asioita eikä vain istumaan siellä nojatuolissa ja ihastelemaan muiden aikaansaannoksia.

Tänään motivaationi lähteenä oli Palasia arjestani-blogin Jonna. En oikein tiennyt, miten taas tänään saisin aikani kulumaan, joten ajattelin sitten katsoa muutaman videon. Jonnan mökkitreenivideo sai minut haluamaan lenkille. Olen kärsinyt pitkään alaselkävaivoista ja lenkkeily niinkuin kaikki muukin liikunta on sen vuoksi jäänyt vähäiseksi. Tiedän, että pitäisi liikkua enemmän, koska samalla se myös auttaisi tuohon selkään, mutta kun inspistä ei ole ollut eikä tullut niin tiedättehän te nyt, miten silloin on käynyt. Nyt kuitenkin se motivaatio ja innostus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Samantien vetäisin lenkkarit jalkaan ja lähdin. Onneksi oli nuo treenitrikoot jo valmiiksi jalassa niin ei into ehtinyt häviämään pukemisen aikana.

Uhkarohkeasti lähdin kävelemään tuota minun niinsanottua pidempää reittiäni, koska siellä on ehdottomasti mukavammat maisemat lenkkeillä. Ajattelin, että jos alaselkä alkaa kovasti kipuilemaan, istun vaikka välillä ojan penkalle, mutta menen sen lenkin jokatapauksessa. Jännityksellä vähän niinkuin odotin kokoajan, koska kipu tulee seurakseni, mutta ilokseni voin todeta, että eipä se alaselkä sitten oireillut juuri ollenkaan. En tiedä oliko se viime päivinä syömieni tulehduskipulääkkeiden vai putkirullailujen ansiota, mutta pääasia on, että kipuja ei juurikaan ollut eikä tullut. Sain siis lenkkeiltyä kauniissa kesäsäässä ihan kunnon reippaan lenkin ja voin kertoa, että sen jälkeen oli kyllä ihan voittajafiilis. Kaiken lisäksi jaksamisenkaan suhteen ei ollut mitään ongelmaa. Nyt vain toivon, että sain tästä hyvän traivin päälle ja näitä lenkkikertoja alkaa tässä viikkojen ja kesän mittaan kertymään sillai ihan kohtuudella. Olisihan se niin tärkeää pitää itsestään parempaa huolta ja saada jälleen liikunta osaksi omaa elämää. Katsotaan kuinka mummon käy! Mites teillä? Lenkkeilettekö te vai miten pidätte itsenne liikkeellä?

Vapaapäivä ♥

Minulla on tänään ollut vapaapäivä, vaikka onkin perjantai. Yleensähän se on minulla siis työpäivä. Tänään olimme kuitenkin saaneet kutsun vanhemman lapsenlapsemme päiväkotiin isovanhemien aamupalalle, joten järjestelin työni niin, että pääsimme osallistumaan tuohon tapahtumaan ♥ Oli tosi kiva päästä tutustumaan päiväkodin arkeen ja näkemään hoitajat ja tilat, missä se oma pikkuinen viettää kuitenkin todella suuren osan arjestaan, kun molemmat vanhemmat käyvät töissä. Ihanaa oli myös nähdä taas tuota ihanaa, omaa pikkuista ja pidellä häntä hetki sylissä ♥ Ikävä taisi olla molemminpuolista.

Päiväkotivierailun jälkeen hoitelimme vähän kauppa-asioita. Pyörähdin ensin yksikseni paikallisessa kauppakeskuksessa ja sen jälkeen käytiin miehen kanssa yhdessä täydentämässä ruokavarastoja. Aamu herätys oli tänään hiukan normaalia aikaisempi tuon päiväkotivierailun vuoksi, että oli ihan pakko ottaa pienet päikkärit iltapäivällä. Se taitanee kuitenkin olla ihan sallittua varsinkin näin vapaapäivänä.

Päikkäreiden jälkeen olikin sitten mukava lähteä ystiksen kanssa lenkille. Täytyy kyllä rehellisesti tunnustaa, että jos olisin vain itsekseni päättänyt tänään käydä lenkillä, olisi lenkki jäänyt tekemättä. Ystävissä on siis voimaa. Ehdottomasti kannatti lähteä, sillä ilma oli ihana ja olo sekä mieli hyvä lenkin jälkeen. Tästä täytyy siis tehdä tapa. Seuraava kerta onkin jo sovittuna alkuviikolle.

Nyt loppuilta telkkua ja oloilua kynttilöiden valossa ♥ Ihanaa iltaa Teillekin ♥

Ps. Teidän tekemienne vaahteranlehtikranssien innoittamana minäkin kokeilin viime sunnuntaina tehdä sellaisen. Harmikseni käytin kranssiin liian ohutta rautalankaa, joten tästä tulikin sitten tälläinen pöytäkranssi, mutta ihan kaunis se on näinkin :))

Seitsemän viikon saldo

Ihanaa sunnuntaiaamua Teille kaikille! 

Täällä on herätty kiireettömään aamuun. Nukuttiin pitkään (tarkoittaa meillä kahdeksaan) ja juotiin aamukahvit kaikessa rauhassa. Talo on hiljainen ja rauhallinen. Kenelläkään ei ole kiire minnekään. Näistä aamuista mä niin tykkään ♥

Minulla on nyt takana seitsemän viikon sairasloma. Huomenna on edessä paluu töihin. Olen innoissani, mutta samalla myös hiukan jännittynyt. Jännittää se, miten kaikki lähtee siellä taas rullaamaan.Ehkä en kuitenkaan mieti sitä nyt, vaan nautin vielä tästä viimeisestä vapaapäivästäni. Mitä sitten on tapahtunut näiden seitsemän viikon aikana? Ei juurikaan mitään ihmeellistä. Viikot ovat pitäneet sisällään paljon kotoilua, lepoa, joutenoloa ja pikku hiljaa myös liikunnan tuontia takaisin elämääni. Ensimmäisen kerran elämässäni olen oikein todenteolla keskittynyt vain itseeni. Kuten varmasti kaikki tietävät, se on meillä naisilla ja äideillä monestikin hyvin vaikeaa. Toisten etu meinaa aina mennä sen oman edun edelle. 

Nyt tuli vain minun kohdallani se hetki, että oli pakko puhaltaa peli poikki ja pysähtyä. Voin sanoa rehellisesti, että se kyllä kannatti. Väsymys on helpottanut ja kuten tässä viikolla sanoin eräälle ystävälleni, mun päässä on naksahtanut. Ajatus siitä, miten haluan viettää loppuelämäni on selvinnyt. Haluan elää sen mahdollisimman hyvävointisena. Haluan tuntea hyvää oloa. Väsymys on kauheaa. Sen tiedämme jokainen. Minua ei ole uuvuttanut pelkästään työ, vaan oikeastaan juuri kaikki muu. Minut väsytti yleensäkin elämä ja sen mukanaan tuomat haasteet. Joku saattaa nyt miettiä, miksi sitten olin sairaslomalla töistä, jos se ei ollut syy väsymykseeni. Siksi, että olin niin väsynyt, etten jaksanut enää mitään muuta ja se ei todellakaan ole elämän tarkoitus, jos ei pysy suoriutumaan edes kaikista pakollisista arjen tehtävistä. Lisänä minulla oli/on vielä nuo nivel- ja selkävaivat, jotka ovat sitten luku erikseen. 

Väsymys on siitäkin huono kaveri, että se vie ajatuksetkin tosi negatiivisiksi. Väsyneenä sitä ei yksinkertaisesti vain jaksa hymyillä ja olla iloinen. Kuinka voisikaan, jos on ihan loppu? Nyt väsymys on siis helpottanut ja maailma näyttää paljon paremmalta paikalta elää. Pikku hiljaa olen tehnyt paluun myös kuntosalille. Siellä tehdään suurin kuntoutustyö selkääni ajatellen. Välilevyn pullouma on lääkärini mukaan hyvinkin yleinen vaiva, mutta voin kertoa, että myös aika hankala. Kun jaksaisit kävellä raikkaassa ulkoilmassa pitkänkin lenkin, mutta kun et pysty, meinaa se koetella hiukan hermoja (ainakin minun hermojani). Mutta pienin askelin eteenpäin! Kuinka monta kertaa olenkaan näiden viikkojen aikana kuullut nuo sanat. Lukemattomia, lukemattomia kertoja, mutta niin se vain on pakko tehdä, kun ei muuhunkaan ole mahdollisuutta.

Huomen aamuna kello siis herättää kuudelta ja palaan töihin entistä virkeämpänä ja iloisempana. Selkä ei todellakaan ole vielä kunnossa, mutta kun mieli on piristynyt ja voimat palanneet, jaksan jatkaa sen kuntouttamista töistä huolimatta.Viikolla käydessäni kuntosalilla muistin, kuinka paljon siitä tykkään. Lähteminen on aina ollut minulle se vaikein juttu. Nyt kun olen ymmärtänyt, miten hyvää kuntosaliharjoittelu minulle tekee, voin rehellisesti sanoa, että suorastaan odotan pääsyä kuntosalille. Tänään aion käydä iltapäivällä "lenkillä" ja huomenna sitten töiden jälkeen suuntaan hetinmiten salille. Siitä se lähtee käyntiin, uusi arki ♥

Maltti on nyt valttia

Hei kaikille!

Ulkona on niin kaunista, kun aurinko paistaa. Aurinko tuo väkisinkin jopa meikäläiseen sellaisen kevätfiiliksen. Tämän kevään ensimmäiset tulppaanit on ostettu ja olivat muuten tosi kestäviä, vaikka ihan ruokakaupasta ne ostin. Olis tosi ihanaa, jos maljakossa olis aina tuoreita kukkia. Tänäänkin kaupassa taas tulppaaninippuja hiplailin, mutta en sitten kuitenkaan raaskinut niitä ostaa. Hitsi, kun toi nuukuus iskee aina väärässä kohdassa, nyt vähän kyllä jo kaduttaa!

Tällä viikolla olen liikuttanut itseäni joka toinen päivä pienen kävelylenkin verran. Aika tuskaistahan se on, mutta niin hyvä mieli siitä tulee, kun olen saanut itseni liikkeelle ja ulos kovasta pakkasesta huolimatta. Hyvä minä! Lenkillä hipsutellessa olen miettinyt, miten ihminen on voinut päästää itsensä näin huonoon kuntoon?! Miksi ihminen havahtuu vasta sitten, kun jotain tapahtuu eikä vaihtoehtoja enää ole? Hyvän terveyden ja ennenkaikkea hyvän olon merkityksen ymmärtää vasta, kun sen menettää. Sitten onkin tehdävä paljon työtä sen takaisin saamiseksi eivätkä muutokset tapahdu nyt ja heti. Se meille suomalaisille naisille onkin varmasti se suurin kompastuskivi, kun kaikki muutokset pitäisi näkyjä ja tuntua mahdollisimman pian. Itsekin olen tähän niin monesti/toistuvasti syyllistynyt. Noh, jos en olisi, ei ehkä oltaisi tässä tilanteessa, vaikkei se olekaan ainut syys omaa tämänhetkiseen tilanteeseeni, mutta kuitenkin! Nyt aion totella täysin lääkärini neuvoa eli maltilla eteenpäin. Kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla.

Silloin, kun ihminen on oikein väsynyt, huomaan ainakin itsestäni, että en jaksa juurikaan välittää, mitä suuhuni laitan. Kontrolli karkaa ihan kokonaan ja vaikka siinä vaiheessa kuvittelee saavansa herkuista ja muista mielihyvää, vaikutus onkin ihan päinvastainen. Väsymys lisääntyy ja pahaolo kasvaa. Kuinkahan monennen kerran mä tähän blogiini tämän nyt jo kirjoitan, mutta olen myös alkanut taas kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, mitä syön. Gluteenitonta, maidotonta, jos vain mahdollista ja terveellisemmin ♥ Tänä aamuna kaivoin blenderin kaapin päältä, pyyhin siitä pölyt ja surautin sillä smoothien. Marjoja, avokadoa, banaania ja kaurajuomaa. Niin helppo ja nopea tehdä, mutta miksi ihmeessä mä teen sitä niin harvoin?! Kysyn vaan! Nyt kun olen sairaslomalla eikä ole kiire mihinkään (ellei mies hoputa) olen katsellut ja tutkinut kaupassa ruokahyllyjä. Olen kyllä iloisesti yllättynyt, kuinka paljon vaihtoehtoja on tänä päivänä tarjolla. Suututtaa vaan, kun jonkun kaurakermankin hinta on tuplasti enemmän tavalliseen ruokakermaan verrattuna. Mutta pikku hiljaa siis tutustun vaihtoehtotuotteisiin, jotka tukevat mun parempaa oloa.

Tämä kuvakulma on tullut tämän sairasloman ja pakkasten aikana tutuksi. Villasukat on ihan pakolliset meidän vanhassa talossa, vaikka joka päivä ollaankin lämmitetty noita meidän pystyuuneja. Sohvan nurkassa on mukava istuskella, lukea blogiystävien blogeja, katsella you tubesta videoita (kiinnostaa joka päivä enemmän ja enemmän), selailla sisustuslehtiä ja tietenkin katsella telkusta Emmerdalea ja kuinkahan monennen kerran jo noita iki-ihania Klikkaa mua-jaksoja ♥ Olen siis tehnyt vain niitä asioita, jotka ovat tuntuneet mukavilta ja sen ansiosta saanut myös levättyä. Keittiön ikkunassa on siis jouluverho niin kauan kunnes ompeluinspis iskee ja saan hurautettua ikkunaan uuden kapan. Voi mennä päivä, mutta voi mennä myös viikko tai kaksi, mutta nyt en anna sen häiritä ja tiedän, että perheestäni kukaan ei tule asiasta minulle mainitsemaan. Heille se on vain sivuseikka :))

Blogiystäviä ja pallovaloja

Hei vaan kaikille!

Täällä ollaan, vaikkei taas ole kuulunut mitään moneen päivään. Olen viimeisten parin viikon aikana ollut tosi vähän iltaisin koneella. En oikein ole edes käynyt lukemassa teidän toistenkaan blogeja. Vähän jotain sieltä täältä. Illat on menneet touhuten jotain muuta. Olen vihdoin saanut itseni hiukan liikkumaan. Olen käynyt pari kertaa lenkillä ja kuntosalilla. Mä tykkään käydä salilla vähän illemmalla, kun siellä on rauhallisempaa. Kotiin tullessa mies on aina lämmittänyt saunan ja salin jälkeisen hyvän olon kruunaa saunan ihana lämpö ♥

Keskiviikkoiltana tapasimme jälleen ihanaisten bloginaisten kanssa. Tällä kertaa kokoonnuimme Kouvolan Amarillossa seitsemän naisen voimin. Ihanaa oli syödä yhdessä ja höpötellä kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Nämä tapaamiset ovat kyllä niin ihanan voimaannuttavia. Ennen tapaamista treffasin jo Palanutta siirappia ja pumpernikkeliä-blogin Marikan kanssa ja kävimme ihastelemassa tarjotinpöytää yhdessä sisutusliikkeessä sekä penkomassa Eurokankaan tarjouslaareja. Vaikka olin tarjoutunut Marikalle kantoavuksi pöydälle, jäi se vielä odottamaan ilmeisesti äitienpäivää liikkeeseen, mutta Eurokankaasta sentään löytyi kaunis kangas viirinauhaa varten. Jokos Marika viirinauha on valmis?

Blogini on saanut taas viime aikoina muutaman uuden lukijankin. Tervetuloa mukaan. Toivottavasti niin uudet kuin vanhatkin lukijani viihtyvät matkassani mahdollisimman pitkään ja siitäkin huolimatta, että päivityksiä on viime aikoina tullut harvakseltaan. Siitä huolimatta blogi on ja pysyy. Arjen Helmiä on tullut jäädäkseen. Parhaiten pysyt ajan hermolla, kun käyt tykkäämässä Arjen Helmien fb-sivuista. Linkitän sinne kaikki postaukset heti niiden ilmestyttyä. Minua voi nykyisin seurata myös Instagramissa. Käyttäjätunnukseni on komonkr. Tuo insta on kyllä vienyt mut ihanalla tavalla valokuvien maailmaan ♥

Tämän postauksen kuvissa näkyvät Happy Lights pallovalot ovat ihana synttärilahja rakkaalta äidiltäni ♥ Happy Lightsien saaminen hiukan kesti, koska sisustusliikkeillä on ollut todella pahoja toimitusvaikeuksia näiden kanssa. Itsekin tein tilaukseni jo maaliskuun ekalla viikolla ja vasta eilen sain pakettini. Nyt ne kuitenkin ovat minulla ja olen niiiin onnellinen niistä. Paketissa oli kahdet 20 pallon valot. Näihin sinisävyisiin ihastuin suuresti vieraillessani Kotoisaa arkea blogin Helin luona ja halusin itsellenikin samanväriset. Pitkään vaan mietin mihin meillä tuon väriset pallovalot käy, kunnes keksin, että harmaa valkoiseen eteiseen ne ovat juuri sopivat. Toiset pallovalot ovat kokonaan valkoiset. Ne etsivät vielä paikkaansa. Nyt ne roikkuvat tuolla ruokailuhuoneen verhotangossa. 

Nyt lähden haukkaamaan hiukan raitista ilmaa, kun aamupäivä meni siivoiluiden merkeissä. Siivotessani sain ihan hirveän päänsäryn, joten iltapäivän makasinkin sitten olohuoneen sohvalla. Onneksi pystyin kuitenkin siivoamaan alakerran loppuun asti. Ilmeisesti kuntosalilla tehdyt niska-hartia liikkeet saivat aikaan tuon säryn, kun aikamoinen jumi on mulla noissa hartioissa. Ammatin varjopuolia. Noh, täytyy vain jatkaa niiden jumppaamista, niin eiköhän ne siitä vetristy. Huomenna voisikin sitten ulkoiluttaa vähän haravaa tuolla pihalla, jossa mies onkin kaiken viikkoa tehnyt hommia. Mukavaa lauantai-iltaa teille kaikille!

Viikonlopun kuulumisia

Heippa kaikille!

Taas ollaan jo sunnuntaissa. Täällä on vietetty viikonloppua lastenlasten kanssa. Pikkuiset tulivat molemmat perjantaina mun töiden jälkeen meille yökylään. Perjantaina illalla kylvettiin ja saunottiin. Se on pikkuisten oikein lempipuuhaa. Yö nukuttiin hyvin ja lauantaina sitten jatkettiin yhdessäoloa leikkien ja ulkoillen. Viime kesänä hankkimamme leikkimökki on vanhemman lapsenlapsen eli tytön unelmapaikka. Hän puhuukin usein "Minun mökistä" ♥ Leikkimökki sijaitsee pihallamme lasten leikkipaikalla, jossa on myös hiekkalaatikko ja keinut. Siinä lasten leikkiessä minä aloittelin haravointeja. Tärkeysjärjestys siinäkin hommassa eli leikkipaikka ja -mökin ympäristö ensimmäisenä.

Lasten vanhemmat kisailivat lauantaina Espoossa BJJ:n Finnish Openissa. Vävy paini pronssille. Meistä kotijoukoista sijoitus tuntuu toki hyvältä, vaikkei vävy itse ollutkaan tyytyväinen suoritukseensa. Esikoisenikin sanoi, ettei tatamilla paininut ollenkaan normaali vävymme. Luulenpa, että edellisviikolla painitut EM-kisat painoivat vielä kropassa eikä vire siitä syystä ollut paras mahdollinen. Tuolta Rooman EM-kisoistahan vävymme toi kotiin myös pronssisen mitalin. Esikoisellani on takana huomattavasti lyhyempi historia lajin parista, mutta ottaen huomioon kahden lapsen synnytyksen kolmen viime vuoden sisällä, hän otteli eilen Espoossa oikein hyvin. Häviö tuli pisteillä, mutta vähänkin isommilla treenimäärillä hänellä olisi ollut täydet mahdollisuuden voittoon. Kamppailun jälkeen esikoinen vain hymyili, kun vastustajan käsi nostettiin ylös eikä hänen. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin lajin ja urheilun parissa.

Eilen illalla uni maistui hyvin tälle mummolle ja yhdeksän tunnin yöunien jälkeen olin taas kuin eri ihminen, hih... Nyt ymmärrän, miksi luoja on ajatellut niin, että lapset tehdään nuorena. Tänään käytiin miehen kanssa äänestämässä ja nyt vietän loppupäivän tässä kotona kotiaskareiden parissa. Mitään erityistä en ole suunnitellut, joten teen taas sitä, mitä mieleen juolahtaa ja mistä hommasta saan kiinni. Mitäpä teidän viikonloppuunne ja sunnuntaihin kuuluu?

Ps. Voit nyt seurata blogiani myös facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tässä, klik.
Muista myös merkitä ruksi Arjen Helmien facebook sivujen tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa ilmoitukset-kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Kohti tervettä itsekkyyttä

Mä oon viime päivinä miettinyt taas tosi paljon, mitä terveellinen elämäntapa pitää sisällään. Olen selaillut paria blogia, joissa nuoret naiset ovat tehneet onnistuneen elämäntapamuutoksen (toinen niistä on oma tyttäreni), katsellut niiden kuvia ja miettinyt. Miks hitossa mä en vaan onnistu? Oonko mä tosiaan ihan luuseri? Ruoka on tänä päivänä tosi kallista ja terveellinen ruoka vielä kalliinpaa. Kuten tiedätte meillä on viime aikoina keskitytty vain siihen, että pöydässä on ylipäätään ollut jotain syötävää. Hyvää ja halpaa, ihan  peruskotiruokaa, jota minäkin olen syönyt välittämättä siitä, minkä verran siinä on käytetty kermaa ja voita (mies käyttää niitä paljon). Pääasia, että on ollut jotain, mitä syödä ja sitä on tehty niistä raaka-aineista, mitä on sattunut olemaan ja mitä niistä lahjoitusruokakasseista on löytynyt.

Pari vuotta sitten pudotin sen 17 kiloa painoa ja nyt kymppi on tullut takaisin. Mä muistan Jutan sanat sen telkkuohjelmasta: " Jos palaat entiseen, kaikki pudotetut kilot tulevat varmasti takaisin". Totta, niin totta! Mua ottaa päähän ihan hirveesti, että annoin kilojen tulla takaisin. Ja mä olen ihan vaan syönyt ne itselleni. Mä pudotin noi kilot tosi vähähiilarisella ruokavaliolla. Kyllä mä liikuinkin, mutta pääpaino tossa hommassa oli siinä, mitä laitoin suuhuni. Väsymys on mun heikko kohta. Väsyneenä en hallitse syömisiäni eikä ne oikeastaan kiinnosta mua silloin pätkääkään. Mähän oon todellinen herkuttelija. Kaikki herkut maistuu mulle vähän liiankin hyvin. Kun otan yhden palan, en voi olla ottamatta lisää, kun se vaan maistuu niin hyvälle. Sokerinhimo on ollut valtava ja annoin sen viedä mennessään sen enempää miettimättä. Suurin syy painonnousulleni on siis varmasti ollut herkuttelu ja liikkumattomuus. En voi syyttää kotiruokaa kiloistani. Toki voin miettiä ja tarkentaa annoskokoja, mutta kyllä syy on herkuissa ja leivässä. Leipää on tullut syötyä viime aikona paljon. Aiempi herkkuni rahka on unohtunut jonnekin. Miksi? Miksi se on unohtunut, vaikka tykkään siitä tosi paljon?

 Vähähiilarisen dieetin jälkeen yritin löytää kultaisen keskitien ruokailuissa, millä paino pysyisi kurissa eikä nousisi. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta lopulta homma salakavalasti riistäytyi käsistä. Yks'kaks vaan huomasin syöväni taas kuten ennenkin ja vaa'alle meno pelotti eikä syyttä. Mä vihaan sanoja dietti ja laihdutus. Niillä ei kukaan onnistu. En minä aikakaan. Kyllä ne ruokailutottumukset pitää muuttaa sellaisiksi, että pystyt noudattamaan niitä lopun ikääsi eikä vain jonkun pienen ajan. Itselle pitää sallia myös niitä herkkupäiviä, jos pystyy sitten niiden jälkeen palaamaan takaisin ns. ruotuun. Mä luulen, että kaiken tämän takana on se oma, aito halu muuttaa niitä ruokailutottumuksia ja sitä kautta voida paremmin.

Me ollaan juteltu miehen kanssa tästä asiasta. Olen aina saanut mieheltä parhaan mahdollisen tuen asiaan ja niin saan nytkin. Aion nimittäin pienin askelin alkaa remontoimaan omaa ruokavaliotani sellaiseksi, että tehdyt muutokset pysyvät siellä vihdoinkin koko mun loppuelämän. Liian ehdoton ruokavalio ei toimi enkä halua sitä enää itselleni. Mua miellyttää hurjasti Jonnan (toinen blogi, jota olen tutkinut) tapa syödä. Syödään terveellistä, mutta myös herkutellaan. Liikkumisesta puhuimme myös. Meiltä on kuntosalille matkaa 11 kilometriä. Käyn siellä mieluiten vähän myöhemmin illalla, kun siellä on rauhallisempaa. Silloin ei tarvitse jonottaa laitteisiin eikä mun tarvitse hävetä makkaroitani ja leveää ahteriani, kun puhisen laitteissa. Viimeisen vuoden aikana mun omatunto ei ole antanut myöden ajaa illalla erikseen enää salille, kun muutenkin on pitänyt hyvin tarkkaan miettiä riittääkö bensa kaikkiin pakollisiin ajoihin ennen seuraavaa tilipäivää. Mietin myös sitä, olenko liian itsekäs, jos meillä on bensaa mun kuntosalireissuihin, mutta ei kaikkiin lasten vapaa-ajan ajoihin, joista olen vähän niille tai ainakin miehelle naputtanut? Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että voin ja pitääkin olla terveellä tavalla itsekäs, koska omasta tilipussistanihan ne bensarahat kuitenkin otetaan ja hänkin tietää, kuinka hyvää kuntosalitreenaaminen minulle tekee...monella tapaa.

Tälläisissä mietteissä täällä aloittelen viikonlopun viettoa. Tänään kotipäivä ja huomenna velipojan luo kesärenkaiden vaihtoon. Täksi päiväksi on luvattu ihanaa ilmaa. Iltapäivällä kaivetaan siis lenkkarit kaapin perältä ja lähdetään nauttimaan keväisestä auringosta lenkkipoluille. Mukavaa viikonloppua kaikille ♥ 

Ps. Voit nyt seurata blogiani myös facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tässä, klik.
Muista myös merkitä ruksi Arjen Helmien facebook sivujen tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa ilmoitukset-kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.