Ajatuksia liikunnan merkityksestä ja synttäriarvonnan voittaja

Lokakuu lähenee loppuaan ja eilen oli päivälleen kaksi kuukautta jouluun. Minusta tuntuu, että tämä lokakuu on mennyt jotenkin supersuurin harppauksin eteenpäin ja loppuu ennenkuin ehdin tajuta, että se edes alkoikaan. Päivät ja viikot kuluvat vauhdikkaasti töissä. Vapaa-ajalla on sitten harrastukset ja sosiaaliset kohtaamiset. Luppoaikaa ei lokakuussa juuri ole ollut, mutta ehkä se on vaan hyvä, koska niinhän vanha kansakin sanoi, että vierivä kivi ei sammaloidu.

Olen tietoisesti lisännyt liikuntaa elämääni ja arkeeni. Viikottainen liikuntasuositus olisi 2,5 tuntia reipasta liikuntaa viikossa. Määrä kuullostaa pieneltä, mutta kun alan miettimään ei se kohdallani ole useinkaan täyttynyt. Pieni puolen tunnin kävelylenkki viitenä päivänä viikossa täyttäisi tuon vaatimuksen ja sillä olisi jo merkittävä vaikutus elinikäennusteeseemme. Lisäksi se pienentäisi riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja aikuisiän diabetekseen. Nyt kun lapset ovat lentäneet pesästä ja on enemmän aikaa vain itselleen, on tullut mietittyä myös ennemmän omaa hyvinvointia ja terveyttä. Myös saavutettu keski-ikä ja mittarissa olevat lukemat vaikuttavat. Olen aina ihastellut niitä vanhuksia, jotka vielä yli 85 vuotiaina puuhastelevat puutarhassa ja liikkuvat ikäänsä nähden hyvin. Minulle on tullut halu olla aikanaan samanlainen, mutta tiedän, että jos en nyt harrasta yhtään liikuntaa, tuo haave jää saavuttamatta. Muistan kuinka jo pikku tyttönä olen miettinyt, että en halua koskaan kuolla. No, kukapa haluaisi ja kyllä tuo ajatus on nytkin käynyt mielessä, vaikka koskaan emme voikaan tietää, milloin on se viimeinen päivä. Siitä huolimatta haluaisin elää vielä pitkään ja kokea kauniin ja hyvän vanhuuden. Nyt on siis korkea aika tehdä voitavansa sen eteen, että tuo haave toteutuisi.

Töissä minulle kertyy helposti paljon askeleita ja ulkoilukin kuuluu jokapäiväiseen ohjeelmaan säällä kuin säällä. Tämä on syy, miksi aina ei sitten kotona tee enää mieli tai ei ole jaksamista lähteä lenkille ja liikkumaan. Minua vaivanneet alaselän vaivat ovat myös rajoittaneet liikkumista työpäivien jälkeen. Esikoiseni on urheiluhieroja ja sain häneltä hyviä venyttelyohjeita vaivoihini. Lisäksi hän suositteli myös kävelyä, vaikka se vähän kipeää tekisikin, koska liikunta on lääke. Kävelyn lisäksi olen nyt ottanut viikko-ohjelmaani vesijuoksun. Vesi on elementti, josta olen aina pitänyt. Pidän vedessä olemisesta, vaikken olekaan kovin hyvä uimari. Vesijuoksu ei vaadi hyvää uimataitoa ja se on myös todella nivelystävällinen liikuntamuoto. Ystäväni Kati on houkutellut minut myös avantoon. En olisi jokunen vuosi sitten voinut kuvitellakaan, että jonain päivänä kävisin avannossa. Mutta kylmävesiuinti yhdistettynä rantasaunan löylyihin on todella rentouttavaa ja mukavaa vesijuoksun jälkeen. Kylmäähän tuo vesi jo on ja minulla tuntuu vielä kipuja nilkoissa vedessä käynnin jälkeen, mutta silti sinne vaan menen kerta toisensa jälkeen uudelleen. 

Se hyvänolontunne avantouinnin ja saunomisen jälkeen on ihan mahtava. Sen vuoksi aion jatkaa kylmävesiuintia säännöllisesti läpi talven. Sunnuntaisin käymme Katin kanssa yhdessä ja viikolla käyn töiden jälkeen yhden kerran yksin. Uintireissun jälkeen on ihana kotona kääriytyä vilttiin ja juoda kuppi kuumaa teetä. Muutenkin avantouinnin jälkeen ja jo sen aikana pitää muistaa juoda tosi paljon. Avantouinti vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja vessassa saakin sitten hypätä normaalia useammin. 

Blogin synttäriarvonta on nyt päättynyt ja Ilona Pietiläisen uuden joulukirjan; Olisipa aina joulu, voitti My Sweet Home-blogin Sari Riekkola. Voittajan arvoin netistä löytyvän arvontakoneen avulla. Onnea Sarille arvontavoitosta ♥ Olen pitkään seurannut Sarin blogia ja Sari on yksi oman blogini aktiivisista seuraajista, joten mieltäni lämmitti todella paljon, että saan lähettää kirjan juuri hänelle. Sari on jo saanut tiedon asiasta ja ensi viikon alkupuolella pääsen käymään postissa ja kirja lähtee matkaan. 

Mukavaa tulevaa viikonloppua kaikille ♥