Käydessäni reilu viikko sitten blogiystäväni, Marjon, kanssa Kuusankosken Taideruukissa törmäsin yhteen aika hauskaan asiaan. Taideruukissa toimii nimittäin Taidelainaamo. Taidelainaamosta voit lainata taidetta itsellesi kuukausimaksua vastaan. Miten kätevää. Taideteoksen ostaminen ei ole helppo homma ja vaatii suurta harkintaa. Lainaamalla teosta voit kokeilla sopiiko teos suunnittelemaasi paikkaan. Taideteokset ovat myös melko hinnakkaita eikä kaikilla ole aina välttämättä varaa ostaa niitä itselleen. Taidelainaamon avulla on siis kenen vain mahdollista saada taidetta omaan kotiinsa tai vaikkapa työpaikalle. Kuukausivuokrat ovat ihan kohtuullisia ja jos sitten haluatkin jossain vaiheessa ostaa teoksen itsellesi jo maksetut kuukausivuokrat toimivat teoksen osamaksuna. Kuukausivuokrat ovat 20e:sta ylöspäin. Esimerkiksi ylimmäisessä kuvassa olevan Sanna Majanderin teoksen Kruunu 1:n kuukausivuokra on 30e. Toisessa kuvassa oleva Ulla Sinkkosen Minäkö muka itkupilli ja kolmannessa kuvassa oleva Sanna Majanderin Ja lehmät lentää-teos ovat vuokrattavissa 20e:n kuukausihintaan. Minusta tälläinen Taidelainaamo on ihan huippu hyvä juttu. Itse en ollutkaan kuullut tästä koskaan aikaisemmin. Tämä Kaakon Taidelainaamo on Suomen ainoa taidelainaamoketju. Siihen kuuluvat Kouvolan ja Lappeenrannan Taidelainaamot, joita ylläpitävät paikalliset taideseurat.

Taideruukissa toimii myös vuonna 2015 avattu Patoklubi, joka on aivan uudenlainen kulttuuriklubi. Siellä on jatkuvasti vaihtuvia näyttelyitä sekä erilaisia kultturitapahtumia ja paikka soveltuu hyvin myös erilaisten musiikki- ja teatteriesitysten pitopaikaksi. Patoklubi on vuokrattavissa myös yksityiskäyttöön esimerkiksi juhlien pitopaikaksi. Patoklubin Galleriassa oli helmikuussa esillä Johanna Ryönänkosken näyttely Näkyjä. Tämän kuvasarjan ylimmässä kuvassa oleva taulu ei ole Johannan vaan Samuli Heimosen teos Sininen ja valkoinen. Teos oli kuitenkin niin vaikuttavan näköinen, että halusin ottaa sen mukaan tähän postaukseeni. Luulenpa, että aika moni on huokaillut pysähtyessään tuon teoksen eteen. Teos on muuten myös vuokrattavissa (300e/kk), mutta Taide Tupa PikkuSelman kautta.

Poiketkaa ihmeessä siis Taideruukissa, kun käytte Kuusankoskella. Hyvällä omallatunnolla voin sanoa, että se kannattaa. Taideruukin tiloissa toimii myös monia muita liikkeitä, joista voi ostaa erilaisten käsityöläisten valmistamia tuotteita. Lisäksi Taideruukista löytyy kirpputori ja iki-ihana kahvila, Cafe Ruukitar, mutta siitä lisää joku toinen kerta.

Laskiaisviikonloppu ♥

Kivaa laskiaissunnuntaita kaikille! Oletteko olleet mäessä ja syöneet laskiaispullia? Me ei olla laskettu mäkeä, mutta hiihtämistä ollaan harjoiteltu meidän pienien viikonloppuvieraiden kanssa. Äkkiä nuo lapset kyllä oppivat ja kehittyvät taidoissaan. Fanni jopa näytti mummolle, kuinka hiihdetään taaksepäin. Vieläköhän sama onnistuisi mummolta? Eilen jännättiin myös tytön kanssa iltapäivällä naisten yhdistelmähiihtoa Lahdesta. Hienosti Krista taisteli maailmanmestaruudesta ja komeasti hiihti sitten lopulta hopealle. Hyvä Suomi ja suomen naishiihto!

Ulkoiluilmat ovatkin olleet taas tänä viikonloppuna ihan tosi hyvät. Eilen saatiin nauttia ihan huikean kauniista auringonpaisteestakin. Tänään nuuhkin ja vedin ulkona keuhkot täyteen raikasta ulkoilmaa. Ah, miten hyvältä se tuntuikaan ja ihan selkeästi se tuoksui ihan keväältä ♥ Nyt täällä alkoikin taas satamaan lisää lunta, joten ei puutu ainakaan hiihtolomalaisilta lunta. Täällä meillä koululaisilla on ensi viikko hiihtolomaa. Itse jo talviloman pidinkin pari viikkoa sitten, mutta hyvin taitaa noiden meidän nuorten loma mennä muutenkin. Jokaiselle on ilmaantunut monenlaista ohjelmaa ja menoa loman ajaksi.

Tänään sitten päikkäreiden jälkeen herkuteltiin ihanilla laskiaispullilla. Tänäkin vuonna tein pullat noista raakapakastepullista, jotka ovat minusta todella hyviä. Kuohkeita ja pehmeitä. Pullat paistoin lasten päikkäreiden aikaan ja kun pienet heräsivät täytettiin pullat sitten yhdessä. Meidän laskiaispullista löytyy hilloa ja kermavaahtoa. Meillä laskiaispullista pidetään paljon enemmän kuin Runebergin tortuista. Itse kyllä tykkään niistäkin, mutta se ei varmasti ole kenellekään yllätys. Olenhan tunnetusti suuri herkkusuu. Illalla syödään vielä lämpimiä voileipiä, kun mies lupasi tehdä niitä ♥

 Mukavaa alkavaa hiihtolomaa kaikille lomalaisille ja työniloa kaikille työmyyrille! :)

Kymin Huvila ♥

Viime viikon lauantaina sain vieraakseni blogiystäväni Espoosta. Tiesin ystäväni Marjon suureksi blinien ystäväksi, joten päätin viedä hänet Kymin Huvilalle nauttimaan blinibuffeesta. Kymin Huvila sijaitsee aivan Kuusankosken keskustan läheisyydessä Kymintehtaan tuntumassa. Moni on varmasti kulkenut paikan ohi, mutta ei ole kuitenkaan huomannut koko paikkaa. Niin oli käynyt myös minulle. Siinä ehkä syy, miksi minäkään en ollut käynyt siellä vielä koskaan aikaisemmin. 

Kymin Huvila on rakennettu vuonna 1873 ja sen on piirtänyt arkkitehti Deodor Decker. Huvila on aikanaan toiminut Kymin paperitehtaan johdon edustus- ja asuinpaikkana. Nykyisin paikka toimii siis ravintolana sekä juhlapaikkana. Huvilan päärakennukseen mahtuu noin 100 juhlavierasta. Kesäaikaan piha- ja terassialue mahdollistaa tarvittaessa myös suurempien juhlien järjestämisen. Huvilan yläkerrassa on kolme viihtyisää sviittiä, joissa on mahdollista yöpyä vaikkapa juhlien jälkeen. Huvilan 70-luvulla rakennetusta lisäsiivestä löytyy vielä tilat erilaisten yritystilaisuuksien ja kokousten pitämiseen sekä lisää huoneita majoittumista varten.

Olin tavannut blogiystäväni vain pikaisesti yhden kerran aikaisemmin, joten mikäpä olisikaan ollut parempi tapa tehdä tuttavuutta kuin istua saman pöydän ääreen syömään ja juttelemaan. Itse olin syönyt vain pari kertaa aikaisemmin blinejä, joten edessä oli varsin mielenkiintoinen ruokahetki. Blinibuffetissa oli tarjolla blinien lisäksi savumuikkuja, sillikaviaaria, muikunmätihyydykettä, graavilohta, kirjolohenmätiä, smetanaa, sipulia, suolakurkkuja, hunajaa ja metsäsienisalaattia. En ole kyllä koskaan aiemmin syönyt niin hyviä blinejä kuin mitä nuo olivat. Blinit olivat tosi maukkaita ja niissä oli ihanan rapea kuori. 

Blinien jälkeen pääsimme vielä herkuttelemaan ihanilla jälkiruoilla. Tarjolla oli juustokakkua, voisilmäpullia, suklaata sekä kahvia tai teetä. Kaikki oli edelleenkin tosi hyvää, slurps! Kymin Huvilalla on muuten mahdollista käydä nauttimassa arkisin myös lounasta. Buffetlounaan hinta on 10e ja keitto- ja salattilounaan hinta on 8e. Itse ajattelin käydä testaamassa Kymin Huvilan lounaan heti, kun minulla vaan on seuraavan kerran viikolla vapaata tai lomaa. 

Kymin Huvilan tilat jakautuvat neljään erilliseen huoneeseen, joten myös pienempien juhlien järjestäminen onnistuu täällä hyvin. Meidän pöytämme oli huvilan valkoisessa salissa. Pidin todella paljon huvilasta ja sen tunnelmasta. Huvila on kalustettu kauniilla kustavilaistyylisillä kalusteilla ja on kyllä mielestäni tosi juhlava paikka. Olen tosi iloinen, että pääsin vihdoin tutustumaan ja käymään Kymin Huvilalla. Hyvällä omallatunnolla voin suositella paikkaa myös kaikille muille.

Ystäväni, Marjo, kirjoittaa blogia Marjon matkassa ja sieltä löytyy myös hänen postauksensa Kymin Huvilan blinilauantaista. Kiitos Marjo, kun otit kutsun vastaan ja tulit tutustumaan kanssani tähän ihanaan pitsihuvilaan! ♥

Arkikuva 7/52

Meidän perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste bongattu Päiviltä Nakit ja Mutsi-blogista.

Viime viikon arkikuva tulee pari päivää myöhässä, mutta älkää antako sen häiritä. En unohtanut sitä. En vain ehtinyt aiemmin. Olin viime viikon talvilomalla ja siksi valitsemani kuva toisen bonuslapseni vanhojentansseista kuvastaa mielestäni hyvin mennyttä viikkoa. Viikko oli siis yhtä juhlaa arjen keskellä. Minulle kiireettömät aamut, vapaapäivät töistä, yhteinen aika perheen ja ystävien kanssa on kuin yhtä juhlaa. Menneellä lomaviikollani minulla olikin yllättävän paljon kaikenlaista ohjelmaa. Muutamia tilaisuuksia/menoja oli jopa päällekkäin. Kivoja tapaamisia ja tilaisuuksia sattui ikäväkseni useampi samalle päivälle enkä pystynyt osallistumaan kaikkiin ja se kyllä vähän harmittaa.

Viime perjantai-iltana pääsimme siis katselemaan tätä upeaa pukuloistoa, kun toinen bonuslapsistani vietti omaa prinsessapäiväänsä. Noin tunnin mittainen iltaohjelma Mansikka-ahon hallissa oli siis suunnattu vanhemmille, isovanhemille, kummeille ja muille sukulaisille. Halli oli ääriään myöden täynnä ja osa porukasta joutui jopa seisomaan. Siitä huolimatta kukaan tuskin lähti pettyneenä pois, olihan nuorten tansseja niin mukava katsella. Tytöt olivat kauniita ja pojat komeita upeissa puvuissaan. Tanssijoiden kasvoilta saattoi nähdä onnellisen ja tyytyväisen ilmeen. Päivä oli selkeästi ollut onnistunut ja varmasti yksi lukioajan kohokohdista. Pääsipä meidän perheen isä-ihminenkin lopuksi vielä tanssittamaan yhtä upeaa kaunotarta ♥

Naantali Spa ♥

Marraskuussa voitin Maritan Villejä Lupiineja blogin arvonnassa lahjakortin Naantalin Kylpylään. Lahjakortti oli kahdelle hengelle ja piti sisällään majoituksen, buffetaamiaisen ja vapaan allas- ja kylpyläosaston käytön kahdeksi päiväksi. Olen ollut tämän viikon talvilomalla, niinpä sitten viikolla otin pienen irtioton arjesta ja käytin lahjakortin pois. Halusin tarjota pienten lasten arkea elävälle ystävälleni myös pienen irtioton arjesta ja pyysin häntä mukaani. Ystäväni tarjosi minulle kyydin, joten sain istua repsikkana ja ihastella kauniita keväisiä maisemia koko matkan. Naantalissa kevät oli jotenkin paljon pidemmällä kuin meillä täällä Kouvolassa. Ah, mä niin tykkään ja nautin tästä vuodenajasta ja odotan jo kuumeisesti lumien sulamista ja sitä kun luonto alkaa taas heräämään henkiin.

Saavuimme juuri sopivasti iltapäivä kahden aikaan Naantaliin eli saimme heti huoneemme. Huoneemme oli tilava, kahden hengen Standard Deluxe huone kylpylän päärakennuksessa. Huoneet ovat vuonna 2012 täysin uusittuja ja niissä on iso king side-parivuode, tv, wifi, vedenkeitin, puhelin, suihku, hiustenkuivain sekä minibaari. Lisäksi huoneesta löytyy kylpytakit ja pyyhkeet. 

Kylpylään kirjautumisen jälkeen veimme matkatavarat huoneeseemme ja suunnistimme suorinta tietä allas- ja kylpyläosastolle uimaan ja saunomaan. Allas- ja kylpyläosastolta löytyy lämmin, perinteinen poreallas, virkistysallas & hierovat vesisuihkut, kevyin porein varustettu roomalainen allas kauniin turkoosin kupolin alla sekä +30 asteinen ulkoallas. Omiksi suosikeikseni osoittautuivat tuo lämmin poreallas sekä ulkoallas. Lämpöisissä poreissa "oleilu" oli todella rentouttavaa ja siellä olisi voinut olla vaikka kuinka kauan. Ulkoaltaalla uiminen höyryävässä vedessä oli todella mukava kokemus sekin. Tuntui niin jännältä uida siellä ja samaan aikaan katsella järven jäällä liikkuvia ulkoilijoita. Allasosastolta löytyy myös allasbaari, josta voi ostaa huonelaskuun virvoittavia juomia. Pitihän se tietenkin testata ja juoda yhdet Fresitat lomareissun kunniaksi. Sauna- ja allasparatiisista löytyy neljä suomalaista saunaa sekä rentouttava aromaattinen turkkilainen sauna. Mä ihastuin tuon turkkilaisen saunan lempeisiin löylyihin. Niin ihana ♥

Kylpylän aulatiloista löytyvät myös viihtyisä kahvila ja baari, joissa on mukava istua hetkeksi seurustelemaan tai vaikkapa vain hengähtää hetki ja seurata, mitä ympärillä tapahtuu. Kahvilan vierestä alkavat Naantali Span kokous- ja juhlatilat. Rakennuksesta löytyy kaiken kaikkiaan 17 tilavaa kokoushuonetta. Kylpylä toimii myös juhlapaikkana esimerkiksi häille tai muille perhejuhlille. Juhlien järjestäminen täällä on helppoa ja vaivatonta, kun kaikki järjestelyt hoidetaan puolestasi ja sinun ei tarvitse kuin saapua paikalle.

Yksi tärkeimmistä asioista reissulla kuin reissuilla on hyvä ruoka ♥ Rentouttavan uimisen ja saunomisen jälkeen oli mukava pistää hiukan parempaa päälle ja mennä syömään hyvin ja kiireettä. Valintamme oli ravintola Le Soleil, jossa tarjoillaan myös buffetaamiainen. Koska oli keskiviikkoilta ravintolassa ei ollut mahdollisuutta tilata ruokaa a'la carte listalta, joten päädyimme syömään buffetpäivällisen. Tämä ei suinkaan ollut huono valinta. Buffetpöydästä löytyi niin kalaa kuin lihaakin salaattien ja muiden lisukkeiden lisäksi. Kalavalikoima saa minulta erityismaininnan ♥ Lämpiminä ruokina tarjolla oli siikaa, ankkaa ja naudan ulkofilettä keitettyjen perunoiden, riisin ja kasvisten kanssa.

Hyvän ruoan kruunaa aina tietenkin hyvä seura, mutta myös hyvä jälkiruoka. Vaikka olisit syönyt kuinka paljon tahansa, jaksat aina syödä vielä jälkiruoankin. Minulla on ainakin ihan oma vatsa jälkiruokia varten. Ruoka oli siis hyvää ja sitä oli riittävästi. Täytyy kyllä todeta, että ihminen on kyllä aika hullu, kun syö (ahneuksissaan) itsensä ihan ähkyyn niin, että loppuilta menee tosiaankin vain ähkiessä. Ruokailun jälkeen nämä äiti-ihmiset vetäytyivät huoneeseensa pyjamabileisiin. Tosin bileet eivät kestäneet kovinkaan kauaa, kun oli vain yksinkertaisesti annettava periksi ja suljettava valojen lisäksi myös silmät. Noh, se hyvä puoli tässä oli, että sitten jaksoi taas aamulla nousta virkeänä uuteen päivään...ja syömään! Buffetaamiaisen jälkeen kävimme vielä nauttimassa allas- ja kylpyläosaston palveluista ennen kotimatkaa.

Naantalin Kylpylä on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja sopii mainiosti myös perhelomailuun. Lisää tietoa Naantalin Kylpylästä löydät heidän nettisivuiltaan.

Kirppislöytöjä ♥

Viime lauantaina käydessäni siivoamassa ja täydentämässä omaa kirppispöytääni kiertelin itsekin pitkästä aikaa kirppiksellä. Edellisestä kerrasta on kuukausia ja tänä vuonna tämä oli tosiaankin vasta ensimmäinen kerta. Kierrokseni kannatti, sillä tein muutamia kivoja löytöjä ja vieläpä todella edullisesti. Esimerkiksi tuo vanha Riihimäen lasin Ilves-tölkki maksoi vain 4,50e Löysin sen pöydästä, jossa kaikki tuotteet olivat -50%. En voinut olla ostamatta sitä, koska yleensä noista lasipurkeista pyydetään kirppareillakin aika suolaisia hintoja. Lisäksi näitä vanhoja kaunottaria ei voi koskaan olla liikaa. Ne kun ovat niin monikäyttöisiä. Toinen puolenhinnan ostos oli tuo pikkuinen köyhän hopeinen tarjoiluasetti. Niin suloinen, että en voinut vastustaa sitä millään, kun hinnaksi ei jäänyt kuin 2e. Tuohon on kiva laittaa kahvipöytään vaikkapa pipareita tarjolle tai jouluna vihreitä kuulia. Tykkään ♥

Ei kahta ilman kolmatta. Kolmas puolenhinnan ostokseni oli tämä kaunis, vanha tarjoilulautanen. Olen ihaillut näitä kuviollisia astioita somessa ja huomannut yllätyksekseni, että olen pitänyt niistä ja varsinkin sini-valkoisina. Vaikka tämä ei sini-valkoinen olekaan, nappasin sen koriini, koska hintaa tälle ihanuudelle jäi vain yksi euro. Tänä keväänä minua on muutenkin alkanut hurjasti kiehtoa värit. En tiedä, mistä se johtuu, mutta mintunvihreä, vaaleansininen ja hennon vaaleanpunainen esimerkiksi ovat aivan ihania värejä. Nyt vaan pitäisi saada jotenkin tuotua niitä omankin kodin sisustukseen, en vain tiedä miten. Ehkäpä ostan muutaman uuden tyynynpäällisen tuonne puusohvan päälle ja lähden siitä makustelemaan noita ihania värejä.

Oma kirppisviikko ei mennyt ihan niinkuin odotin. Mulla ei tosiaan ollut vaaterekkiä tuossa pöydässä ja se toi pientä lisähaastetta myyntiin ja pöydän ylläpitoon. Mulla oli isossa ikean kassissa vaatteita kirppispöydän alatasolla ja kyllä mä vaan niin ihmettelen ihmisiä, jotka sieltä osasi hienosti pengata vaatteita, mutta ei osannut enää laittaa niitä sinne takaisin. Jos ei vaate miellyttänyt, niin miksi sitä ei voinut laittaa takaisin sinne kassiin, vaan se piti heittää siihen pöydälle ns. tavaroiden päälle?! Lisäksi kirppipöytää olisi kyllä pitänyt käydä siivoamassa joka päivä, että olisi ollut myyvämpi, mutta kun en vain päässyt niin se siitä. Omasta mielestäni hinnoittelin myytäväni aika edullisesti. Kauppa ei siitä huolimatta käynyt odottamallani tavalla. Joko ihmiset eivät ole valmiita maksamaan kirpparilla juurikaan mitään ostoksistaan tai sitten sinne ei vaan nyt sattunut sellaisia ihmisiä, jota olisivat olleet juuri myymieni tuotteiden tarpeessa, huoh... Noh, joka tapauksessa plussalle jäätiin ja sain myynnistä kuitenkin hiukan matkarahaa tämän viikon Naantalin reissulleni! Tuntuu vaan jotenkin niin turhauttavalle roudata viikon jälkeen kotiin monta kassia tavaroita, kun tarkoitus oli kuitenkin päästä niistä eroon. Nyt onkin edessä tavaroiden läpikäyminen ja lajittelu, mitä jätän odottamaan seuraavaa myyntikertaa ja mitkä kiikutan suoraan Uffin keltaiseen laatikkoon. Sillähän se lomaviikko mukavasti lähtee käyntiin...

Arkikuva 6/52

Meidän perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste bongattu Päiviltä Nakit ja Mutsi-blogista.

Tämän viikon arkikuva ei todellakaan kuvasta meidän tavallista arkea. Mä en siis ole mikään ompelija enkä minkään sortin käsityöihminen. Ihailen ja arvostan kyllä esimerkiksi muiden neulomia kauniita villasukkia, mutta itse en niitä neulo. Joskus nuorena neuloin lapsille pieniä villasukkia ja -tumppuja, mutta ei musta minkään suuremman neuleen tekijäksi ole. Mulla ei ensinnäkään ole taitoja tehdä enkä mä jaksa tehdä niitä kuitenkaan loppuun, vaikka aloittaisinkin. Kyllä mä silloin nuorena ompelin kaverin innoittamana lapsille collagevaatteita ja kyllä, lapset ihan käytti niitä. Tosin lasten lapsuuskuvista, joissa heillä on noita tekemiäni vaatteita päällä, riittää joka kerta hupia pitkäksi aikaa. Ne baskerit...voi luoja :))

Mutta mitä sitten olen tällä viikolla ommellut? No, verhot! Ostin kirpparilta viidelläkymmenenllä sentillä pitsikangaspalan ja siitä ompelin sitten meidän kirjahyllyn lasivitriinin oviin verhot. Ihan nätit tuli ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Ompelujälki on mitä on, mutta se ei näy, kun verhot on tietenkin kiinnitetty kaapin sisäpuolelle. Nyt kirjahylly on hiukan rauhallisemman näköinen, kun kaikki astiat ei ole suoraan näkösällä. Ihan vielä en täysin ole tyytyväinen tuohon meidän kirjahyllyyn, kun kirjoja on pystyssä ja poikittain. Joku siellä pistää vieläkin mun silmään ja tekee edelleenkin kokonaisuudesta jotenkin rauhattoman (vieläkin). Täytyy taas istua nojatuoliin ja vähän funtsailla, mitä sille voisi tehdä. Itsehän myisin koko hyllyn pois, mutta kun se on miehen lapsuuden unelma, että olohuoneessa on iso kirjahylly, niin meillähän sitten sellainen on ja piste.

Ikimuistoinen viikonloppu ♥

Viime viikonloppuna saimme pitkästä aikaa lapsenlapset meille viikonlopun viettoon. Monien yhteensattumien vuoksi edellisestä tapaamisestamme oli kulunut ihan liian kauan. Pääasia kuitenkin oli, että vihdoin tapasimme. Ikävä oli ollut puolin ja toisin, niinpä ensi hetket kuluivat sylitellen ja halaillen ♥ Jälleen kerran saimme huomata, kuinka lapset olivat loppujen lopuksi kuitenkin pienessä ajassa kasvaneet ja kehittyneet tosi paljon. Pian viisi vuotiaan tytön piirrokset olivat muuttuneet entistä tarkemmiksi ja yksityiskohtaisemmiksi ja kaksi ja puoli vuotias poika puhui välillä kuin papupata, joka meistä on kyllä aika ihmeellistä. Mutta niinkai se menee, että pienempi ottaa monessa asiassa isommasta sisaruksesta mallia ja sen vuoksi oppii ja kehittyy nopeammin. Tässä tapauksessa asiaa varmasti edistää myös se, että isosisko on mitä parhain esimerkki ja ope veljelleen. Hän tykkää neuvoa ja auttaa veljeään ja mikä ihaninta myös tsemppaa ja kannustaa entistä parempiin suorituksiin ♥

Näiden pikkuisten kanssa riittää aina monenlaista touhua eikä aika käy pitkäksi. Viikonlopun aikana luettiin Nalle Puhin löytämistä ihmeellisistä ötököistä ja Ruun äitienpäiväyllätyksestä useampaankin kertaan, piirrettiin, rakenneltiin legoilla ja ihmeteltiin dalmatialaiskoiran pilkkuja. Lauantaina ennen syntymäpäiväjuhliin lähtöä lapset leipoivat ukin kanssa porkkanasämpylöitä. Leipominen on asia, josta lapset aina tykkäävät ja tiukan paikan tullen sillä saa vaikkapa pienen koti-ikävän taltutettua. Lauantai-illan kohokohta on aina saunominen. Nuo pienet ihmiset meinaavat kyllä pestä mummon mennen tullen löylykisassa, hih... Saunomisen yhteydessä kaivetaan aina esille myös kumiankat ja -sammakot. Niitä uitellaan runsaalla vaahdolla varustetussa pesuvadissa ja tehtiinpä siitä saippuavaahdosta taas itselle se joulupukin partakin ♥ Illan kruunaa makkaranpaisto tikun nenässä pystyuunissa. Jännää, vaikkakin hikistä hommaa.

Eikös mummolassa saa ja pidäkin vähän herkutella? No, kyllä! Sunnuntaina paistettiin sitten lettuja ja herkuteltiin niillä. Pakkohan se oli tehdä, kun viikonlopun kakkuhommista jäi vähän kermavaahtoa yli eikä sitä voinut missään nimessä heittää pois. Läysinkin Liemessä-blogista hyvän lettuohjeen, jossa osa nesteessä korvataan jollakin hiilihapollisella juomalla. Itse käytin taikinaan maidon lisäksi vichyä. Hiilihapollisen nesteen ansiosta lettuihin pitäisi tulla kauniit pitsireunat. Kannattaa kokeilla!

Mutta summa summa rum, viikonloppu noiden rakkaiden pienten kanssa oli onnistunut. Jälleen saimme tallentaa muistojen arkkuun monta ikimuistoista hetkeä ♥ Nyt täällä jo kovasti odotellaan seuraavaa yhteistä viikonloppua, johon ei onneksi ole enää kovin pitkä aika.

Syntymäpäivillä

Viime lauantaina saimme olla mukana juhlistamassa anoppini kummitädin 95-vuotis syntymäpäivää. Aika kunnioitettava ikä, jos en sanoisi. Olisipa ihana itsekin saada elää noin vanhaksi. Minusta on aika pelottavaa ajatella, kuinka kauan itse saa vielä elää. Muistan jo lapsena ajatelleeni, etten haluaisi koskaan kuolla. No, kukapa haluaisi?! Monesti lukiessani paikallislehtemme sunnuntaipainoksesta kuolinilmoituksia mietin, kuinka arvaamatonta ihmisen elämä voikaan olla. Koskaan ei voi tietää, milloin kullekin se lähtö tulee. Ihan liian monelle, ihan liian varhain. Sen vuoksi meidän jokaisen pitäisi saada elää elämämme onnellisena ja rakastettuna. Meidän ei pitäisi sortua turhaan surkutteluun ja pikku asioista valittamiseen. Elämä on liian lyhyt surkutteluun. Voi, kumpa muistaisimme sen ja eläisimme elämämme niin kuin sen parhaaksi näemme, emmekä vain suorittaisi sitä. 

Näiden juhlien sankari ei turhista valita. Elämä on sen hänelle opettanut. Vaikka näkö on jo huono, lonkkaa kolottaa eikä muistikaan ihan enää pelaa, ei hänellä ole omasta mielestään mitään vaivoja. Kaikki on hyvin. Nostan hattua kyllä anopilleni, joka vuosi sitten ryhtyi kummitätinsä omaishoitajaksi päästyään itse hiukan aiemmin ansaitulle eläkkeelle omasta työstään. Mutta omatunto ei jättänyt häntä rauhaan, vaan hän otti rakkaan kummitätinsä, toisen äitinsä, kuten hän jo lapsena oli joskus sanonut, luokseen asumaan ja alkoi hänen omaishoitajakseen. Miten ihanaa tuon vanhan ihmisen on asua heidän luonaan, hyvässä hoidossa. Minä niin toivoisin, että jokainen vanhus voisi nauttia samanlaisesta elämästä turvassa läheisten luona, mutta ikävä kyllä tähän ei taida kovinkaan monella olla mahdollisuutta.

Mutta me siis kokoonnuimme läheisimpien sukulaisten kanssa lauantaina juhlistamaan tämän "ikinuoren" syntymäpäiviä. Itse tein tälle kalastajan tyttärelle savulohikakun kahvipöytään. Tarjolla oli myös appeni leipomia korvapuusteja, kälyni tekemää juustokakkua, pähkinöitä ja Kouvolan Lakua (suomen parasta). Kahvipöydässä saimme jälleen kuulla tämän sotiemme veteraanin kertomuksia vuosien takaa. Kuinka hän oli 17 vuotiaana jättänyt kotinsa, pakannuut matkalaukkuun itse ompelemansa suomen lipun ja kansallispukunsa, pistänyt kanat pyörän tarakalle ja lähtenyt Lotaksi rintamalle. Yksin ja niin nuorena. Tämä tarina pysähdyttää minut aina. Se koskettaa. Uskaltaisinko itse tehdä saman? Olisiko minusta tuohon samaan? Epäilen, että ei olisi, mutta hän ei pelännyt. Se oli kuulema aivan turhaa. 

Juhlat on nyt juhlittu ja olen iloinen, että sain olla mukana. Silmin nähden myös sankari nautti juhlistaan ja muistamisista. Taisi hän sen siinä ihan ääneenkin mainita, kuinka mukava iltapäivä meillä oli yhdessä ♥ Vuoden päästä otetaan uusiksi. Siitäkin puhuttiin :))

Arkikuva 5/52

Meidän perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste bongattu Päiviltä Nakit ja Mutsi-blogista.

Tämän viikon arkikuvaksi valikoitui kuva, joka kuvaa hyvin tämän viikon iltoja. Varasin nimittäin ensi viikoksi kirppispöydän ja nyt olenkin sitten iltaisin haalinut ylimääräistä tavaraa kasaan ja hinnoitellut niitä. Ylimääräistä tavaraahan on vaikka kuinka paljon, mutta jotenkin olen taas järjestänyt itselleni stressin tästäkin asiasta. Olen nimittäin parina yönä herännyt siihen, kun olen miettinyt, mitä vien kirpparille myyntiin ja panikoinut saanko sitten kuitenkaan pöytään riittävästi myytävää. Miten ihmeessä musta on taas kuoriutunut tälläinen stressaaja?

Parasta olisi tietenkin alkaa käymään rauhassa kaappi kerrallaan tavaroita läpi ja ottaa eroon kaikki ylimääräinen. Nyt vaan tuntuu, että aika ei riitä siihen ja raavin taas tavaran sieltä ja toisen täältä kirppiskasseihin. Pientä haastetta asettaa se, että en saanut rekillistä pöytää, kun sellaisen saaminen olisi mennyt kolmen viikon päähän ja minähän halusin pöydän juuri ensi viikolle. Pointtina nopealle kirppispöydän hommaamiselle on se, että minulla alkaa ensi viikon jälkeen talviloma ja tarkoituksenani on haalia kirppismyynnillä hiukan itselleni lomarahaa. Olen lomalla nimittäin lähdössä pikku reissulle enkä haluaisi käyttää siellä meidän talousrahoja omiin menoihini. Noh, nyt vaan peukut pystyyn, että saan haalittua riittävästi tavaraa myyntiin ja osaan hinnoitella ne niin, että kauppa käy ja saan hyvän myynnin ansiosta itselleni lomarahaa. Pitäkäähän peukkuja!

Blogitreffit ♥

Viime viikon sunnuntaina oli meidän pikkuisen blogiporukkamme ensimmäiset blogitreffit tälle vuodelle. Tällä kertaa kokoonnuimmekin sitten meillä. Edelliseen kerran olimme kokoontuneet meillä yli vuosi sitten, joten oli tosi ihanaa saada nämä ihanaiset ystävät pitkästä aikaan meille kylään. Jotenkin onnistuin pari tuntia ennen vieraiden saapumista järjestämään itselleni hirveän paniikin ja jännityksen päälle, vaikka kylään oli tulossa jo todella tutuiksi tulleita ystäviä. Noh, naisen mieli vaan on niin arvaamaton...

Tällä kertaa myös muu perheemme oli kotona, mutta kuten ennalta jo arvelinkin, jokainen vetäytyi omiin oloihinsa ja me saimme naisten kanssa kahvitella ja vaihtaa kuulumisia kaikessa rauhassa. Yksi vieraista oli meillä kuitenkin ensimmäistä kertaa, joten kierreltiin me sitten vähän meidän kotiakin ja juteltiin meille kaikille niin rakkaasta aiheesta eli sisustamisesta ja remontoinnista. Mies myös kutsuttiin paikalle kertomaan hiukan talomme historiasta niin remontointien kuin edellisten asukkaiden osalta.

Meillä on aina näillä blogitreffeillä tapana kokoontua nyyttäriperiaatteella ja niin nytkin. Tälläkin kertaa pöytä suorastaan notkui ihanista herkuista ja mikä parasta erilaisista ruokavalioista huolimatta pöydästä löytyi kaikille rutkasti syötävää. Itse tein suolaisen kasvispiirakan ja miehen avustuksella vihannesdipin sekä keitin tietenkin kahvia ja teetä.

Blogitreffit olivat tälläkin kertaa todella onnistuneet ja aika suorastaan juoksi siinä jutellessa. Olemme ilmeisesti niin samanhenkisiä ihmisiä, että meillä vaan aina riittää juteltavaa vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Jutun aiheet vaihtelevat kyllä niin laidasta laitaan eikä me todellakaan jutella aina vain blogijutuista. Tällä kertaa blogitreffeillä olivat mukana Laura - Raparperin alla blogista, Marika - Palanutta Siirappia ja Pumpernikkeliä blogista sekä Katja - Sydämellä Tehtyä blogista. Heidän nimiensä kautta pääset lukemaan heidän päivityksensä meidän ihanilta blogitreffeiltä ♥

Kiitos kaikille mukana olleille ihanasta iltapäivästä ja niistä lukemattomista kauniista sanoista noissa teidän päivityksissänne♥ Itse tulee ajan myötä jotenkin sokeaksi oman kotinsa suhteen. Kai se johtuu siitä, kun päivästä toiseen katselee näitä samoja nurkkia ja kyllä mielialakin vaikuttaa tähän asiaan. Huonona päivänä näkee vaan ne kaikki remppaamattomat paikat ja sotkuiset nurkat. Noita blogiystävien postauksia onkin sitten kiva lukea ja katsella, millaisia kuvakulmia toinen on löytänyt omasta kodista. Voin sanoa, että ihan uudenlaisia ♥