Meidän perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste bongattu Päiviltä Nakit ja Mutsi-blogista.
Tämän viikon arkikuva ei todellakaan kuvasta meidän tavallista arkea. Mä en siis ole mikään ompelija enkä minkään sortin käsityöihminen. Ihailen ja arvostan kyllä esimerkiksi muiden neulomia kauniita villasukkia, mutta itse en niitä neulo. Joskus nuorena neuloin lapsille pieniä villasukkia ja -tumppuja, mutta ei musta minkään suuremman neuleen tekijäksi ole. Mulla ei ensinnäkään ole taitoja tehdä enkä mä jaksa tehdä niitä kuitenkaan loppuun, vaikka aloittaisinkin. Kyllä mä silloin nuorena ompelin kaverin innoittamana lapsille collagevaatteita ja kyllä, lapset ihan käytti niitä. Tosin lasten lapsuuskuvista, joissa heillä on noita tekemiäni vaatteita päällä, riittää joka kerta hupia pitkäksi aikaa. Ne baskerit...voi luoja :))
Mutta mitä sitten olen tällä viikolla ommellut? No, verhot! Ostin kirpparilta viidelläkymmenenllä sentillä pitsikangaspalan ja siitä ompelin sitten meidän kirjahyllyn lasivitriinin oviin verhot. Ihan nätit tuli ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Ompelujälki on mitä on, mutta se ei näy, kun verhot on tietenkin kiinnitetty kaapin sisäpuolelle. Nyt kirjahylly on hiukan rauhallisemman näköinen, kun kaikki astiat ei ole suoraan näkösällä. Ihan vielä en täysin ole tyytyväinen tuohon meidän kirjahyllyyn, kun kirjoja on pystyssä ja poikittain. Joku siellä pistää vieläkin mun silmään ja tekee edelleenkin kokonaisuudesta jotenkin rauhattoman (vieläkin). Täytyy taas istua nojatuoliin ja vähän funtsailla, mitä sille voisi tehdä. Itsehän myisin koko hyllyn pois, mutta kun se on miehen lapsuuden unelma, että olohuoneessa on iso kirjahylly, niin meillähän sitten sellainen on ja piste.
Tämän viikon arkikuva ei todellakaan kuvasta meidän tavallista arkea. Mä en siis ole mikään ompelija enkä minkään sortin käsityöihminen. Ihailen ja arvostan kyllä esimerkiksi muiden neulomia kauniita villasukkia, mutta itse en niitä neulo. Joskus nuorena neuloin lapsille pieniä villasukkia ja -tumppuja, mutta ei musta minkään suuremman neuleen tekijäksi ole. Mulla ei ensinnäkään ole taitoja tehdä enkä mä jaksa tehdä niitä kuitenkaan loppuun, vaikka aloittaisinkin. Kyllä mä silloin nuorena ompelin kaverin innoittamana lapsille collagevaatteita ja kyllä, lapset ihan käytti niitä. Tosin lasten lapsuuskuvista, joissa heillä on noita tekemiäni vaatteita päällä, riittää joka kerta hupia pitkäksi aikaa. Ne baskerit...voi luoja :))
Mutta mitä sitten olen tällä viikolla ommellut? No, verhot! Ostin kirpparilta viidelläkymmenenllä sentillä pitsikangaspalan ja siitä ompelin sitten meidän kirjahyllyn lasivitriinin oviin verhot. Ihan nätit tuli ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Ompelujälki on mitä on, mutta se ei näy, kun verhot on tietenkin kiinnitetty kaapin sisäpuolelle. Nyt kirjahylly on hiukan rauhallisemman näköinen, kun kaikki astiat ei ole suoraan näkösällä. Ihan vielä en täysin ole tyytyväinen tuohon meidän kirjahyllyyn, kun kirjoja on pystyssä ja poikittain. Joku siellä pistää vieläkin mun silmään ja tekee edelleenkin kokonaisuudesta jotenkin rauhattoman (vieläkin). Täytyy taas istua nojatuoliin ja vähän funtsailla, mitä sille voisi tehdä. Itsehän myisin koko hyllyn pois, mutta kun se on miehen lapsuuden unelma, että olohuoneessa on iso kirjahylly, niin meillähän sitten sellainen on ja piste.
Minäkin olen oikea anti-ompelija, mutta niin vain pakon edessä lyhensin muutaman sentin tytön vanhojenpäivämekkoa tänä viikonloppuna. Jes! Sitä osaa yllättävän paljon kun vaan aloittaa:)
VastaaPoistaHyvä sinä! Kyllä sitä kai just pakon edessä pystyy vaativampiinkin suorituksiin, mutta en mä olis uskaltanut ikimaalilmassa alkaa ompeleen juhlapukua :))
PoistaMinäkin käytin tänään ompelukonetta...korjasin äitini luona pojan farkut.
VastaaPoistaHyvä, hyvä! Säästää rahaa ja vaivaa, kun pystyy itse tekemään pikkuisia ompeluhommia.Mun ei ainakaan tulisi vietyä vaatteta ompelijalle korjaukseen.
Poista