Tänä vuonna olemme saaneet nauttia hyvästä marjasadosta. Metsät ovat olleet pullollaan mustikoita ja puolukoita. Jokainen halukas on saanut täytettä marjavarastoihinsa joko itse poimien tai torilta ostaen. Meillä kyllä syödään marjoja, mutta emme ole mitenkään innokkaita marjanpoimijoita. Tämän lisäksi minua ei edes voi yksin laskea metsään, koska eksyn välittömästi pyörähdettyäni siellä kerran ympäri. Suuntavaistoni on siis todella surkea, mutta se on kyllä ihan sukuvika :))

Näin loppusyksystä meiltä lähdetään kuitenkin korin kanssa metsään, jos ei ihan päivittäin niin ainakin useamman kerran viikossa. Mieheni on nimittäin todella kova sienestäjä. Meillä keittiön kaapin päälliset täyttyvät joka syksy lasipurkeista ja paperipusseista, joissa on kuivattuja sieniä. Pääasiassa suppilovahveroita, mutta myös esimerkiksi kanttarelleja ja mustiatorvisieniä. Mies säilöö sieniä myös muhentamalla niitä. Muhennetut sienet hän sitten pakastaa sopivan kokoisiin annospusseihin pakattuna. Yleensä käytämme kuivatuja sieniä murentamalla niitä ruokiin; kastikkeisiin sekä pata- ja laatikkoruokiin. Muhennetuista sienistä teemme sitten piirakoita ja esimerkiksi sienikeittoa. Näin syksyllä kyllä tuntuu, että miehen mielestä ei ole ruokaa, johon sieniä ei voisi käyttää :))

Pari viikkoa sitten vanhempi lapsenlapsistamme pääsi ensimmäisen kerran Ukin mukaan sieneen. Voitte vain kuvitella, kuinka sanoin kuvaamaton se jännitys edellisenä iltana oli, kun kerroimme tytölle hänen pääsevän ukin mukana sienestämään. Tarkkaavaisena katseltiin sienien kuvia sienikirjoista ja tyttö esitti kysymyksiä. "Mikä sieni tämä on?" "Entäs tämä?" "Ai, tämä on myrkyllinen!".

Itse retki meni hyvin. Ukki näytti, millainen sieni se suppilovahvero on ihan luonnossa ja millaisista paikoista sitä helpoiten löytyy eikä aikaakaan, kun tyttö löysi jo ihan itse ensimmäiset suppikset omaan koriinsa. Lapset ovat nopeita oppimaan ja jos innostusta vaan riittää niin lapsista saa ihan mahtavia apulaisia sienireissuille. Ihmettelin aina, miten naapurin rouva onnistuu aina löytämään kaikista parhaimmat tattipaikat. Tatithan viihtyvät/kasvavat usein kuusien alaoksien katveessa ja kuka onkaan näppärämpi niitä sieltä löytämän ja poimimaan kuin lapsi. Naapurin tytöt konttasivat ketterästi kaikki kuusien aluset ja keräsivät parhaat tatit talteen.

Ukin ja vanhimman lapsenlapsemme sieniretken jälkeen tyttö vielä putsasi ukin kanssa pikku koriin itse keräämänsä sienet ja laittoi ne ukin avustuksella kuivuriin. Kotiin lähteissä seuraavana päivänä sienet olivat valmiita pussitettavaksi ja mikä olikaan ihanampaa, kuin viedä kotiin ihan itse kerätyt sienet. Uskon ja toivon, että lapsenlapsemme oli jälleen yhtä ikimuistoista kokemusta rikkaampi ja muistaa sieniretken ukin kanssa vielä pitkään.

Kukkailoittelua - Piristystä päivään kukista

Täällä ollaan taas oltu tiistaista asti sairaslomalla. Mulla alkoi jo viime viikolla kova nuha ja viikonloppuna se sai kaverikseen kurkkukivun ja rähmivän silmän. Maanantaina käydessäni työterveydessä kuulemassa verikokeideni tuloksia pyysin, että multa otettaisiin nieluviljely ja crp. Sehän kannatti sillä mun kurkusta paljastui streptokokkibakteeri. Sain tuohon angiinaan penisiliinit ja rähmivään ja tulehtuneeseen silmän tipat. Kuumetta ei ollut, joten päätin pärjätä töissä enkä ottanut saikkulappua vastaan. Apteekkiin sain pulittaa sievoisen summan rahaa, kun ostoslistalla oli myös yskänlääkettä ja buranaa. Siinä meni meikäläisen kampaajarahat, snif...

Tiistai aamuun heräsin toinenkin silmä rähmässä ja olo entistä huononpana. Niinpä oli vaan yksin kertaisesti pakko luovuttaa ja jäädä pitkin hampain jälleen saikulle. Huoh...viimeisen reilun kuukauden aikana meidän sohvan nurkka on tullut minulle vähän liiankin tutuksi enkä millään olisi enää halunnut tehdä sen kanssa tuttavuutta. Vielä keskiviikkonakaan en havainnut paranemisen merkkejä ja kun yskiminen sattui päähän ihan sairaaan paljon, marssin uudestaan työterveyteen lääkärin pakeille. Tulehdusarvot olivat vain tuplaantuneet maanantaista eli lääkkeet eivät olleet lähteneet puremaan. Lääkäri tutki myös mun poski- ja otsaontelot todeten, että niissäkin oli jo alkavaa tulehdusta. Niinpä resepti kourassa taas aptekkiin ja hetken päästä olin jälleen muutaman kympin köyhempi.

Nyt toivotaan, että lepo ja lääkkeet tehoavat ja pääsen maanantaina palaamaan töihin. Täällä sohvan nurkassa maatessani olen miettinyt omaa hyvinvointiani ja terveyttäni. Tällä hetkellä vast'ikään leikkauksessakin olleena täytyy kyllä todeta, että olen kyllä aika huonossa kunnossa. Noh, tästä ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin. Jatkossa aion panostamaan entistä enemmän itseeni ja omaan hyvinvointiini, mutta siitä lisää myöhemmin. 

Tämän postauksen kuvissa on upea kukkakimppu, jonka sain eilen mieheltäni. Olipa mukava yllätys ja piristi kyllä päivääni ja mieltäni tämän sairastelun keskellä. Näillä kukkakuvilla aion osallistua tämän viikon kukkailoitteluun Mansikkatilan mailla-blogissa. Kukkailoitteluun voi osallistua kuka vaan linkittämällä oman kukka-aiheisen postauksensa tuonne Tainan blogiin. Linkki on auki sunnuntai-iltaan asti. Kukkailoitteluun voi osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin #kukkailoittelua #mansikkatilanmailla. Lisäksi haasteeseen kuuluu, että käydään kommentoimassa toisten mukana oleiven bloggaajien kukkapostauksia.

Tyttökin sai eilen poikaystävältään näin kauniin ruusun ♥ Vuoden päivät ovat jo kulkeneet yhdessä ja sen kunniaksi poika halusi muistaa tyttöystäväänsä ♥ Tytöllä alkoikin eilen ensimmäinen koeviikko lukiossa. Nyt siis tsempataan tyttöä lukuhommissa ja pidetään peukkuja, että kokeet menevät hyvin.

Kivaa perjantaita Teille kaikille ♥

Roskiin vai kirppikselle?

Toisen romu on toisen aarre. Niinhän sitä tavataan sanoa. Minä olen jo ainakin 15 vuoden ajan harrastanut epäsäännöllisen säännöllisesti kirppistelyä. Olen tehnyt paljon ostoksia kirppikseltä, mutta myös monesti myynyt siellä itselle tarpeettomia tavaroita ja vaatteita pois. Minä en ole oikeastaan koskaan ollut mikään tavaran hamstraaja, vaan tosiaankin mieluummin myyn tai laitan ylimääräisen tavaran kiertoon. Roskiin en juurikaan koskaan tavaroita laita. Ainostaan rikkinäiset tai likaiset tavarat/vaatteet päätyvät roskiskuskin kuormaan. Likaisella tarkoitan tässä kohtaan esimerkiksi sellaista vaatetta, jossa on joku tahra, mikä ei vaan lähde pois, kuten öljy tai ruohotahrat. Minusta sellaisen vaatteen paikka on roskis eikä esimerkiksi kirpputori. Itseäni nimittäin ärsyttää ihan suunnattomasti, jos kirppiksellä käsiini osuu joku valmiiksi likainen tai rikkinäinen tuote. Miksi sellainen on viety myyntii? En ymmärrä. Itse en edes kehtaisi tehdä niin.

Kirppikset ovat siitä ihmeellisiä paikkoja, että niillä menee kaupaksi mitä kummallisimmat tavarat. Senkään vuoksi en ole koskaan heittänyt ehjiä tavaroita roskikseen, vaan olen vienyt myös kaikki ihmeellisetkin tavarat kirppikselle myyntiin. Kannattaako sitten nähdä se vaiva, että laputtaa tuotteet, raahaa ne kirppikselle ja käy melkeinpä päivittäin siistimässä myyntipöytää ja kaiken tämän lisäksi vielä maksaa kirppiksen pitäjälle pöytävuokraa? Minusta se kannattaa. Koskaan en ole jäänyt miinukselle. En edes silloin, kun pöydän siistiminen on jäänyt myyntiviikon aikana vähemmälle. Minusta ihmiset ostavat tänä päivänä yllättävän paljon jopa vaatteita, varsinkin lapsille, kirpputoreilta. Sisustusharrastajillehan kirpputorit ovat oikein aarreaittoja, kun koskaan ei voi tietää, millainen aarre siellä tänään odottaakaan poimijaansa.

Viimeisen vuoden aikana olen tehnyt tuottavuutta myös nettikirppareiden kanssa. Olen itse liittynyt oman paikkakuntani nettikirppisryhmiin ja tehnyt kauppaa myös niiden kautta. Kännykällä kuva tuotteesta ja muutamassa minuutissa myynti-ilmoitus on laitettu kännykällä kirppisryhmään. Tälläisessä oman paikkakunnan nettikirppisryhmässä on se hyvä puoli, että ostaja hakee tuotteen sinulta kotoa, ellet sitten itse halua sitä viedä hänelle johonkin sovittuun paikkaan. Tässä on tietenkin se, että pitää sopia ostajan kanssa aika, mikä sopii molemmille, jolloin tavaran luovutus voidaan tehdä. Itse en ole kokenut tätä hankalaksi. Olen vain onnellinen, kun saan taas varastojani tyhjemmäksi ja muutaman euron pussin pohjalle. 

Mihin sitten päätyvät ne tavarat ja vaatteet, mitkä eivät vain mene kaupaksi? Ennen vein kaikki myymättömät vaatteet, kengät ja kodin tekstiilit UFF:n keltaiseen laatikkoon ja toivoin, että ne päätyvät niitä tarvitseville käyttäjille. Jokin aika sitten liityin paikalliseen facebookin Roskalava ryhmään. Tässä ryhmässä ei käytetä lainkaan rahaa eikä tehdä vaihtokauppoja (sellainenkin kirppisryhmä löytyy). Tässä ryhmässä tavarat vain luovutetaan ilmaiseksi sille, joka ne haluaa/huolii ja miten kätevää taas, kun vastaanottaja hakee tavarat kotiovelta. Tässä ryhmässä vähän heikompi kuntoinenkin tavara löytää helposti uuden omistajan, koska tavarat ovat tosiaan ilmaisia. Tässä ryhmässä saa helposti itselleen hyvän mielen eikä vain siksi, että pääsee vihdoin jostain itselle turhasta tavarasta eroon. Meiltäkin on nimittäin lähtenyt paljon tavaraa; kirjoja, soittimia, putkitelkkari ja vaatteita monilapsisiin perheisiin, jossa vaatteita kuluu ja raha on tiukalla.

Kierrättäminen on siis monella tavalla hyvinkin kannattavaa ja suositeltavaa. Sait siitä sitten itsellesi rahaa tai et, saat jokatapauksessa aina hyvän mielen, kun itsellesi tarpeeton tavara löytää uuden omistajan. Roskiin ei siis tavaroita kannata laittaa (vain ne rikkinäiset), Kirppisten, roskalavaryhmien ja Uffin kautta sinulle tarpeeton tuote löytää varmasti uuden ja onnellisen käyttäjän. Muistathan siis kierrättää!

Auringonkukkapelto ♥

Tänään pääsin vihdoin monen viikon tauon jälkeen käymään taas äitini luona. Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa ♥ Vaihdettiin kuulumisia ja juotiin yhdessä perinteiset kahvit. Veljeni asuu ihan naapurissa, joten saimme hänetkin seuraksemme. Kotiin lähteissä pääsin vielä ihastelemaan veljeni upeaa auringonkukkapeltoa ♥

Vaikka en todellakaan ole mikään keltaisen värin ystävä niin näistä auringonkukista mä tykkään. Ne ovat vaan niin kauniita ja miten upea näky tuo pelto olikaan, kun se oli melkein kokonaan jo täydessä kukassa ♥ Sainkin sitten kerätä itselleni noita ihanuuksia mukaani ihan reilummaltikin :)) Halusin myös viedä muutaman kukan appivanhemmilleni, jotka aina ovat niin mielellään meitä auttamassa tässä arjen pyörityksessä. Tänä päivänä olen siis erittäin kiitollinen niistä kaikista rakkaista, joita minulla tässä lähipiirissäni on ♥ ♥ 

Nyt haluan toivottaa kaikille hyvää yötä ♥

Tervetuloa syksy

Aurinkoista uutta, alkanutta viikkoa teille kaikille! Tänään täällä meillä tosiaan taas paistaa aurinko ja ulkona on tosi lämmintäkin. Tälläisestä ilmasta mä kyllä pidän ja tästä meidän kaikkien olisi varmasti hyvä imeä itseemme energiaa niiden harmaampien päivien varalle.

Kesäkukat olivat nähneet jo parhaat päivänsä, joten leikkasin pari petunian oksaa talteen ennenkuin ne päätyivät tunkioon.  Oksat laitoin vanhaan pulloon. Minusta nuo vanhat pullot ovat niin kauniita ja sopivat mainiosti myös kukkamaljakoiksi. Nyt petunian kukinnot koristavat ruokailuhuonetta ♥  

Kesäkukkien tilalle olemme hankkineet pari pallokrysanteemia. Ne kuuluvat meillä syksyyn. Vähän myöhemmin syksyllä ostamme vielä callunoita ja hopealankoja ulos ruukkuihin ja isoon pataan. Ostoslistalla on myös pari uutta lyhtyä ulos. Aika monesta vanhasta lyhdystä on mennyt lasit rikki tai ne ovat muuten vain kokeneet kovia. Uusia laseja ei kannata teettää, kun kokonaan uuden lyhdyn saa varmasti halvemmalla. Minusta lyhtyjä ei voi koskaan olla liikaa. Niillä saa niin ihanan tunnelman ulos ♥  Miten teillä on valmistauduttu syksyyn? Joko kesäkukat ovat vaihtuneet syksyisempiin asetelmiin?

Someriippuvuuteni

Tartutko aamulla ensimmäiseksi kännykkään? Roikutko kaiket illat koneella? Näistä merkeistä tiedät, että vietät liikaa aikaa sosiaalisessa mediassa vai tiedätkö sittenkään? Näiden merkkien perusteella minä olisin ehdottomasti someriippuvainen. Osittain tämä varmasti pitää paikkansakin. Voin täysin rehellisesti tunnustaa, että monesti saattaa tunti jos toinenkin vierähtää koneella. Ajantaju vain häviää eikä sitä hoksaakaan, kuinka on tullut istuttua (taas) koneella ihan liian pitkään. Jokainen aamuni alkaa sillä, että saatuani itseni ylös sängystä ja laskeuduttuani makuuhuoneestamme alakertaan istahdan koneen ääreen kahvikupposeni kanssa ja alan somettaa. Facebook, blogger, youtube, gmail...uusien postausten/päivitysten lukemista ja läpikäyntiä. Sen jälkeen kännykän kautta instagram ja snapchat. Tämän jälkeen omien uusien päivitysten tekeminen ainakin Instagramiin ja Snapchattiin.

Onko tämä sitten niin väärin? Minusta ei. En tahdo puollustella itseäni ja runsasta somen käyttöäni tällä vastauksella, mutta minusta tämä on nykyaikaa. Maailma  muuttuu kehityksen myötä ja sen myötä myös meidän ihmisten käyttäytyminen muuttuu. Monet ovat surullisia, kun käsinkirjoitetut kirjeet ja kortit ovat muuttuneet chattiin ja sähköiseen postikorttiin. Minustakin on kiva välillä saada ja lähettääkin ihan paperinen kortti jollekin, en kiellä. Minusta on kuitenkin tärkeintä se, että vielä otetaan yhteyttä toiseen ihmiseen, vaikkapa sitten sen facebookin yksityisviestin kautta. Itse olen muutaman kerran tehnyt facebookissa suursiivouksen kaverilistallani. Olen poistanut paljon ns. puolituttuja, joita en ole koskaan edes nähnyt tai joiden kanssa en ole mitenkään muuten tekemisissä. Haluan jakaa omat fb-päivitykseni vain niiden kesken, jotka oikeasti tuntevat minut. Fb-päivityksiä teen nykyisin enää todella harkitusti ja harvoin. Pääosa fb-ajastani kuluu siis lueskellen, tykkäillen ja välillä kommentoiden toisten päivityksiä.

Mä olen aina rakastanut katsella valokuvia. Minusta on ihana uppoutua niiden maailmaan ja antaa ajatuksen lentää siihen hetkeen, kun kuva on otettu. Mikä onkaan parempi paikka katsella valokuvia kuin Instagram?! Päivän aikana tulee selattua toisten kuvia useampaan kertaan. Odotan aina suurella innolla seuraamieni jäsenten uusia kuvapäivityksiä. Itsekin pyrin päivittämään omaa instagram-tiliäni mahdollisimman aktiivisesti. En kiellä, etteikö instagram kuvieni tykkäysten tai instagram tilini seuraajien määrällä ole mitään merkitystä minulle. Kyllä sillä on. Tuntuu tosi hyvältä ja kivalta, kun saan uuden seuraajan tai jokin kuvani saa paljon tykkäyksiä. Totta kai. Itselle sata tykkäystä on paljon, kun monelle muulle se on vasta alkua tykkäysten tulvassa. Myös instagramissa voit huikata heipat ystävälle tai muuten kommentoida hänen kuvaansa. Se on sitä yhteydenpitoa somen avulla. Nykyaikaa.

Miksi sitten haluan olla aktiivinen somessa ja esimerkiksi juuri instagramissa? Olen bloggari ja sosiaalisessa mediassa näkyvillä olo on bloggarille tärkeää. Sillä pyritään saamaan näkyvyyttä sille omalle pikkuiselle blogille. Ei kukaan bloggari jaksa kauaa blogata, jos ei saa minkäänlaista vastakaikua kirjoituksilleen. Bloggarin on luotava seuraajilleen kaikin keinoin itsestään ja blogistaan mahdollisimman mielenkiintoinen kuva. Somettaminen on osa bloggaamista vai sotkenko nyt kaksi asiaa toisiinsa? Korjatkaa, jos olen mielestänne väärässä! Nykyaikana se, että päivität blogiasi aktiivisesti ei enää riitä. Sinun on oltava näkyvillä aktiivisesti myös sosiaalisessa mediassa.

Pari vuotta sitten en tiennyt snapchatistä vielä mitään. Korkeintaan olin kuullut lasten puhuvat kuvista, jotka kestävät kännykässä (siis snapissä) hetken ja katoavat sitten johonkin bittiavaruuteen. Nyt minulla on oma snäppi blogini nimellä ja opettelen käyttämään sitäkin mahdollisimman aktiivisesti. Aluksi seurasin vain toisten snäppejä, mutta nyt päivittelen jo itsekin. Snapchat on siitä kiva, että se on vähän rouheampi ja eikä siellä kaiken tarvitse olla ihan niin justiinsa. Moni bloggari on snäpissä paljastanut esimerkiksi kodistaan sen toisen puolen, mitä ei koskaan tule esille hänen blogissaan. Tykkään.

Itselle on vielä vaikea kuvata snappiin videoita, joissa näkyy omat kasvot. Meikitöntä naamaa ei nyt ainakaan voi kuvata ilman filtteriä, heh... Omaa snäppäämistä ja sen esille tuomista on vielä rajoittanut se yleinen, mutta varsin ikävä ajattelumalli, että snappääminen on vain nuorten juttu. Tiedän perhetuttumme 13-vuotiaan tyttären sanoneen, että: "Miksi ihmeessä se Krisse on snapissä ja snäppää? Eihän aikuiset tee niin". Itsetuntoni ei ehkä ole niin vahva, ettenkö välillä sortuisi miettimään sitä, mitä muut tästä minun snäppäämisestä  ajattelevat. Onneksi en ole kuitenkaan ainut yli 4-kymppinen snäppääjä. Onhan niitä aikusia tubettajiakin. Itsekin olen tehnyt muutaman videon YouTubeen ja onhan minulla siellä se oma kanavakin. Tällä hetkellä snäppi korvaa minun tubettamisen, koska minun editointitaidoillani videoiden muokkaamiseen ei vain nyt ole aikaa. Mieluummin käytän aikani blogipostauksen tekemiseen, koska ei sekään ihan hetkessä synny ja lisää merkittävästi sitä aikaa, minkä vietän koneella.

Olenko sitten someriippuvainen vai en? Jokainen tehköön siitä omat johtopäätäksensä. Kirjoittaminen ja blogin ylläpitäminen on harrastukseni, jota ilman en pysty elämään. Instagram, snapchat ja muut somekanavat kulkevat sujuvasti siinä rinnalla. Vaikka vietänkin paljon aikaa koneella, minulla on myös paljon ihan sitä normaalia elämää, johon kuuluvat niin työ, ystävät kuin perhekin. En ole siis huolissani itsestäni ja käyttäytymisestäni. Teen vain vihdoin sitä, mistä oikeasti pidän ♥

Minun sosiaaliset mediani:

 http://heimitasateet.blogspot.fi

 https://www.facebook.com/arjenhelmia/ 

 Instagram @krissekomonen 

Löydät minut myös Snapchatista Arjenhelmia

 ♥ ♥ ♥ Tervetuloa mukaan! ♥ ♥ ♥

Kukkailoittelua

Niin se on taas perjantai ja yksi viikko on jälleen lähellä loppuaan. Minulla takana toinen sairaslomaviikko. Voimat ovat pikku hiljaa palautuneet ja elämä alkaa voittaa. Mies palaa tänään Lappeenrannasta kertausharjoituksista eli takana on myös viikko sotaleskenä oloa. Hyvin ollaan tytön kanssa pärjätty kahdenkin ♥ Flunssa vain kiusaa tyttöä. Jouduttiin hakemaan hänelle toinen antibioottikuuri.  Toivottavasti kaikki bakteerit nyt kuolee ja tyttö paranee ihan kunnolla ja kokonaan. Inhottavia ja niin raastavia tuollaiset flunssakierteet.

Sairasloman aikana on ollut ihana huomata, etä ystävät välittävät ja että niitä oikeesti on ♥ Olen saanut nauttia muutaman ihanaisen seurasta ♥ ja miten ihanaa onkaan ollut istua kaikessa rauhassa ja jutella. Kuulumiset on päivitetty ja maailmaa parannettu. Ihan parasta ♥ Alakuvan ruusut ovatkin tuliaisia ystävältä. Onneksi olin juuri lukenut Tainan ruusujen hoito-ohjeet hänen blogistaan, niin ruusuista on ollut minulle iloa jo viikon. Tainan postauksen leikkoruusujen ostosta ja hoidosta löytät TÄÄLTÄ. Ylempien kuvien kukkailoittelu on meidän jäljelläolevista kesäkukista. Valkoinen taitaa olla morsiuskello. Minusta jotenkin niiin kaunis ♥ Pelargonian kaikki varmasti tuntee. Näiden väri houkutteli minut keväällä ostamaan juuri nämä yksilöt. Hyvin ne ovatkin viihtyneet koko kesän kuistilla vanhan vaakan päällä. Mitenhän nämä onnistuisi säilyttämään talven yli?

Tällä postauksella ja lähinnä näillä kuvilla osallistun Mansikkatilan mailla-blogin tämän viikon kukkailoitteluun. Tule sinäkin jakamaan kukka-aiheisia kuvia tai postauksia ja osallistu Kukkailoitteluun. Linkki Kukkailoitteluun on auki Tainan blogissa koko viikonlopun ajan, aina sunnuntai-iltaan saakka! Muista käydä linkittämässä oma postauksesi tuonne Mansikkatilan mailla olevaan postaukseen. Voit osallistua kukkailoitteluun myös Instan puolella lisäämällä kukkakuviisi #kukkailoittelua #mansikkatilanmailla.

Kaunista viikonloppua Teille kaikille! Toivottavasti saamme nauttia siitä aurinkoisessa ja kuivassa syyssäässä. Kiitos myös kaikille niille, jotka ovat muistaneet minua kannustavin tsemppiviestein tuon minun umpparileikkaukseni jälkeen! Olen otettu ja iloinen ihan jokaisesta saamastani kommentista ♥

Heipat Elokuulle

Tänäänkö se sitten virallisesti alkaa? Syksy. Elokuu meni tosi nopsaan ja siihen mahtui tosi paljon kaikenlaista. Minulla alkoi työt kesäloman jälkeen heti kuun ensimmäisenä päivänä ja miehellä ne sitten taas virallisesti loppuivat kuun viimeisenä päivänä. Töiden ohella mies on ahkerasti rakentanut meille tuota uutta terassia tuonne talon päätyyn ja laudoittanut räystäiden alusia, jotka ovat olleet jo seitsemän vuotta ilman laudoitusta, hups... Välillä mies on osannut kuitenkin hiukan relata ja silloin hän ottaa varastosta kumisaappaat ja sienikorin ja lähtee metsään. Tyhjin käsin ei ole tarvinut tänä syksynä tulla kertaakaan kotiin. Niinpä ollaankin saatu pakastimeen täytettä, mutta myös herkutella sienikastikkeella uusien perunoiden kanssa ♥ 

Alkukuusta kävin ihanaisen ystäväni Marikan Palanutta Siirappia ja Pumpernikkeliä-blogista kanssa kiertelemässä avoimia puutarhoja. Sade meinasi pilata meidän päivän, mutta onneksi kuitenkin lähdettiin. Oli mukava tutustua kohteissa erilaisiin pihoihin ja puutarhoihin ja jutella niiden isäntäväen kanssa. Seuraavalla viikolla täällä meillä alkoikin lapsilla jo koulu. Varma syksyn merkki sekin. 

Ilokseni ehdin viettää viikonlopun rakkaiden lastenlasteni kanssa elokuun puolivälissä ennenkuin jouduin yllättäen kovien vatsavaivojen vuoksi sairaalaan ja umpparileikkaukseen. Loppukuu onkin sitten mennyt ihan vaan lepäillessä ja kerätessä voimia. Kynttilät on kaivettu esiin ja niitä onkin ollut ihana poltella aina, kun ulkona on vaan ollut vähänkään hämärämpää. Ilokseni olen saanut nauttia myös ihanien ystävieni seurasta sairaslomani aikana. On tuntunut tosi hyvältä, kun joku on tullut käymään. Mä tiedän, että varsinkin moni vanhempi ihminen joutuu viettämään paljonkin aikaa yksin. Itselle nämä toimettomat saikkupäivät ovat olleet aika puuduttavia, kun on kuitenkin tottunut aina tekemään jotain ja nyt yks'kaks et vain saakaan tehdä mitään. Terkkuja siis kaikille työkavereille, jos joku teistä sattuu tätä postausta lukemaan, että paljon mieluummin olisin siellä töissä kuin toimettomana täällä kotona. 

Arki on siis alkanut meilläkin elokuun aikana. Nyt vain toivotaan hartaasti, että mies saisi hakemansa työpaikan, kun edellisestä ei jatkoa herunut. Nähtäväksi siis jää, mitä tuleva syksy tuo tullessaan.

Kivaa syksyä kaikille!