Tartutko aamulla ensimmäiseksi kännykkään? Roikutko kaiket illat koneella? Näistä merkeistä tiedät, että vietät liikaa aikaa sosiaalisessa mediassa vai tiedätkö sittenkään? Näiden merkkien perusteella minä olisin ehdottomasti someriippuvainen. Osittain tämä varmasti pitää paikkansakin. Voin täysin rehellisesti tunnustaa, että monesti saattaa tunti jos toinenkin vierähtää koneella. Ajantaju vain häviää eikä sitä hoksaakaan, kuinka on tullut istuttua (taas) koneella ihan liian pitkään. Jokainen aamuni alkaa sillä, että saatuani itseni ylös sängystä ja laskeuduttuani makuuhuoneestamme alakertaan istahdan koneen ääreen kahvikupposeni kanssa ja alan somettaa. Facebook, blogger, youtube, gmail...uusien postausten/päivitysten lukemista ja läpikäyntiä. Sen jälkeen kännykän kautta instagram ja snapchat. Tämän jälkeen omien uusien päivitysten tekeminen ainakin Instagramiin ja Snapchattiin.
Onko tämä sitten niin väärin? Minusta ei. En tahdo puollustella itseäni ja runsasta somen käyttöäni tällä vastauksella, mutta minusta tämä on nykyaikaa. Maailma muuttuu kehityksen myötä ja sen myötä myös meidän ihmisten käyttäytyminen muuttuu. Monet ovat surullisia, kun käsinkirjoitetut kirjeet ja kortit ovat muuttuneet chattiin ja sähköiseen postikorttiin. Minustakin on kiva välillä saada ja lähettääkin ihan paperinen kortti jollekin, en kiellä. Minusta on kuitenkin tärkeintä se, että vielä otetaan yhteyttä toiseen ihmiseen, vaikkapa sitten sen facebookin yksityisviestin kautta. Itse olen muutaman kerran tehnyt facebookissa suursiivouksen kaverilistallani. Olen poistanut paljon ns. puolituttuja, joita en ole koskaan edes nähnyt tai joiden kanssa en ole mitenkään muuten tekemisissä. Haluan jakaa omat fb-päivitykseni vain niiden kesken, jotka oikeasti tuntevat minut. Fb-päivityksiä teen nykyisin enää todella harkitusti ja harvoin. Pääosa fb-ajastani kuluu siis lueskellen, tykkäillen ja välillä kommentoiden toisten päivityksiä.
Mä olen aina rakastanut katsella valokuvia. Minusta on ihana uppoutua niiden maailmaan ja antaa ajatuksen lentää siihen hetkeen, kun kuva on otettu. Mikä onkaan parempi paikka katsella valokuvia kuin Instagram?! Päivän aikana tulee selattua toisten kuvia useampaan kertaan. Odotan aina suurella innolla seuraamieni jäsenten uusia kuvapäivityksiä. Itsekin pyrin päivittämään omaa instagram-tiliäni mahdollisimman aktiivisesti. En kiellä, etteikö instagram kuvieni tykkäysten tai instagram tilini seuraajien määrällä ole mitään merkitystä minulle. Kyllä sillä on. Tuntuu tosi hyvältä ja kivalta, kun saan uuden seuraajan tai jokin kuvani saa paljon tykkäyksiä. Totta kai. Itselle sata tykkäystä on paljon, kun monelle muulle se on vasta alkua tykkäysten tulvassa. Myös instagramissa voit huikata heipat ystävälle tai muuten kommentoida hänen kuvaansa. Se on sitä yhteydenpitoa somen avulla. Nykyaikaa.
Miksi sitten haluan olla aktiivinen somessa ja esimerkiksi juuri instagramissa? Olen bloggari ja sosiaalisessa mediassa näkyvillä olo on bloggarille tärkeää. Sillä pyritään saamaan näkyvyyttä sille omalle pikkuiselle blogille. Ei kukaan bloggari jaksa kauaa blogata, jos ei saa minkäänlaista vastakaikua kirjoituksilleen. Bloggarin on luotava seuraajilleen kaikin keinoin itsestään ja blogistaan mahdollisimman mielenkiintoinen kuva. Somettaminen on osa bloggaamista vai sotkenko nyt kaksi asiaa toisiinsa? Korjatkaa, jos olen mielestänne väärässä! Nykyaikana se, että päivität blogiasi aktiivisesti ei enää riitä. Sinun on oltava näkyvillä aktiivisesti myös sosiaalisessa mediassa.
Pari vuotta sitten en tiennyt snapchatistä vielä mitään. Korkeintaan olin kuullut lasten puhuvat kuvista, jotka kestävät kännykässä (siis snapissä) hetken ja katoavat sitten johonkin bittiavaruuteen. Nyt minulla on oma snäppi blogini nimellä ja opettelen käyttämään sitäkin mahdollisimman aktiivisesti. Aluksi seurasin vain toisten snäppejä, mutta nyt päivittelen jo itsekin. Snapchat on siitä kiva, että se on vähän rouheampi ja eikä siellä kaiken tarvitse olla ihan niin justiinsa. Moni bloggari on snäpissä paljastanut esimerkiksi kodistaan sen toisen puolen, mitä ei koskaan tule esille hänen blogissaan. Tykkään.
Itselle on vielä vaikea kuvata snappiin videoita, joissa näkyy omat kasvot. Meikitöntä naamaa ei nyt ainakaan voi kuvata ilman filtteriä, heh... Omaa snäppäämistä ja sen esille tuomista on vielä rajoittanut se yleinen, mutta varsin ikävä ajattelumalli, että snappääminen on vain nuorten juttu. Tiedän perhetuttumme 13-vuotiaan tyttären sanoneen, että: "Miksi ihmeessä se Krisse on snapissä ja snäppää? Eihän aikuiset tee niin". Itsetuntoni ei ehkä ole niin vahva, ettenkö välillä sortuisi miettimään sitä, mitä muut tästä minun snäppäämisestä ajattelevat. Onneksi en ole kuitenkaan ainut yli 4-kymppinen snäppääjä. Onhan niitä aikusia tubettajiakin. Itsekin olen tehnyt muutaman videon YouTubeen ja onhan minulla siellä se oma kanavakin. Tällä hetkellä snäppi korvaa minun tubettamisen, koska minun editointitaidoillani videoiden muokkaamiseen ei vain nyt ole aikaa. Mieluummin käytän aikani blogipostauksen tekemiseen, koska ei sekään ihan hetkessä synny ja lisää merkittävästi sitä aikaa, minkä vietän koneella.
Olenko sitten someriippuvainen vai en? Jokainen tehköön siitä omat johtopäätäksensä. Kirjoittaminen ja blogin ylläpitäminen on harrastukseni, jota ilman en pysty elämään. Instagram, snapchat ja muut somekanavat kulkevat sujuvasti siinä rinnalla. Vaikka vietänkin paljon aikaa koneella, minulla on myös paljon ihan sitä normaalia elämää, johon kuuluvat niin työ, ystävät kuin perhekin. En ole siis huolissani itsestäni ja käyttäytymisestäni. Teen vain vihdoin sitä, mistä oikeasti pidän ♥
Onko tämä sitten niin väärin? Minusta ei. En tahdo puollustella itseäni ja runsasta somen käyttöäni tällä vastauksella, mutta minusta tämä on nykyaikaa. Maailma muuttuu kehityksen myötä ja sen myötä myös meidän ihmisten käyttäytyminen muuttuu. Monet ovat surullisia, kun käsinkirjoitetut kirjeet ja kortit ovat muuttuneet chattiin ja sähköiseen postikorttiin. Minustakin on kiva välillä saada ja lähettääkin ihan paperinen kortti jollekin, en kiellä. Minusta on kuitenkin tärkeintä se, että vielä otetaan yhteyttä toiseen ihmiseen, vaikkapa sitten sen facebookin yksityisviestin kautta. Itse olen muutaman kerran tehnyt facebookissa suursiivouksen kaverilistallani. Olen poistanut paljon ns. puolituttuja, joita en ole koskaan edes nähnyt tai joiden kanssa en ole mitenkään muuten tekemisissä. Haluan jakaa omat fb-päivitykseni vain niiden kesken, jotka oikeasti tuntevat minut. Fb-päivityksiä teen nykyisin enää todella harkitusti ja harvoin. Pääosa fb-ajastani kuluu siis lueskellen, tykkäillen ja välillä kommentoiden toisten päivityksiä.
Mä olen aina rakastanut katsella valokuvia. Minusta on ihana uppoutua niiden maailmaan ja antaa ajatuksen lentää siihen hetkeen, kun kuva on otettu. Mikä onkaan parempi paikka katsella valokuvia kuin Instagram?! Päivän aikana tulee selattua toisten kuvia useampaan kertaan. Odotan aina suurella innolla seuraamieni jäsenten uusia kuvapäivityksiä. Itsekin pyrin päivittämään omaa instagram-tiliäni mahdollisimman aktiivisesti. En kiellä, etteikö instagram kuvieni tykkäysten tai instagram tilini seuraajien määrällä ole mitään merkitystä minulle. Kyllä sillä on. Tuntuu tosi hyvältä ja kivalta, kun saan uuden seuraajan tai jokin kuvani saa paljon tykkäyksiä. Totta kai. Itselle sata tykkäystä on paljon, kun monelle muulle se on vasta alkua tykkäysten tulvassa. Myös instagramissa voit huikata heipat ystävälle tai muuten kommentoida hänen kuvaansa. Se on sitä yhteydenpitoa somen avulla. Nykyaikaa.
Miksi sitten haluan olla aktiivinen somessa ja esimerkiksi juuri instagramissa? Olen bloggari ja sosiaalisessa mediassa näkyvillä olo on bloggarille tärkeää. Sillä pyritään saamaan näkyvyyttä sille omalle pikkuiselle blogille. Ei kukaan bloggari jaksa kauaa blogata, jos ei saa minkäänlaista vastakaikua kirjoituksilleen. Bloggarin on luotava seuraajilleen kaikin keinoin itsestään ja blogistaan mahdollisimman mielenkiintoinen kuva. Somettaminen on osa bloggaamista vai sotkenko nyt kaksi asiaa toisiinsa? Korjatkaa, jos olen mielestänne väärässä! Nykyaikana se, että päivität blogiasi aktiivisesti ei enää riitä. Sinun on oltava näkyvillä aktiivisesti myös sosiaalisessa mediassa.
Pari vuotta sitten en tiennyt snapchatistä vielä mitään. Korkeintaan olin kuullut lasten puhuvat kuvista, jotka kestävät kännykässä (siis snapissä) hetken ja katoavat sitten johonkin bittiavaruuteen. Nyt minulla on oma snäppi blogini nimellä ja opettelen käyttämään sitäkin mahdollisimman aktiivisesti. Aluksi seurasin vain toisten snäppejä, mutta nyt päivittelen jo itsekin. Snapchat on siitä kiva, että se on vähän rouheampi ja eikä siellä kaiken tarvitse olla ihan niin justiinsa. Moni bloggari on snäpissä paljastanut esimerkiksi kodistaan sen toisen puolen, mitä ei koskaan tule esille hänen blogissaan. Tykkään.
Itselle on vielä vaikea kuvata snappiin videoita, joissa näkyy omat kasvot. Meikitöntä naamaa ei nyt ainakaan voi kuvata ilman filtteriä, heh... Omaa snäppäämistä ja sen esille tuomista on vielä rajoittanut se yleinen, mutta varsin ikävä ajattelumalli, että snappääminen on vain nuorten juttu. Tiedän perhetuttumme 13-vuotiaan tyttären sanoneen, että: "Miksi ihmeessä se Krisse on snapissä ja snäppää? Eihän aikuiset tee niin". Itsetuntoni ei ehkä ole niin vahva, ettenkö välillä sortuisi miettimään sitä, mitä muut tästä minun snäppäämisestä ajattelevat. Onneksi en ole kuitenkaan ainut yli 4-kymppinen snäppääjä. Onhan niitä aikusia tubettajiakin. Itsekin olen tehnyt muutaman videon YouTubeen ja onhan minulla siellä se oma kanavakin. Tällä hetkellä snäppi korvaa minun tubettamisen, koska minun editointitaidoillani videoiden muokkaamiseen ei vain nyt ole aikaa. Mieluummin käytän aikani blogipostauksen tekemiseen, koska ei sekään ihan hetkessä synny ja lisää merkittävästi sitä aikaa, minkä vietän koneella.
Olenko sitten someriippuvainen vai en? Jokainen tehköön siitä omat johtopäätäksensä. Kirjoittaminen ja blogin ylläpitäminen on harrastukseni, jota ilman en pysty elämään. Instagram, snapchat ja muut somekanavat kulkevat sujuvasti siinä rinnalla. Vaikka vietänkin paljon aikaa koneella, minulla on myös paljon ihan sitä normaalia elämää, johon kuuluvat niin työ, ystävät kuin perhekin. En ole siis huolissani itsestäni ja käyttäytymisestäni. Teen vain vihdoin sitä, mistä oikeasti pidän ♥
Minun sosiaaliset mediani:
http://heimitasateet.blogspot.fi
https://www.facebook.com/arjenhelmia/
Instagram @krissekomonen
Löydät minut myös Snapchatista Arjenhelmia
♥ ♥ ♥ Tervetuloa mukaan! ♥ ♥ ♥
Myönnän olevani somekoukussa. Tiedon hakeminen vie niin mennessään että välillä unohtuu alkuperäinen aihe vallan. Bloggerin toki pitääkin olla jollain tavalla someaktiivinen eihän se muuten kehity. Toki voisin itse vähentää Sometoimintaa mutta en nyt näe sitä vielä ongelmana joten jatkan samaan malliin! Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaKiitos, Katja ♥ Niinhän se on jo nykyisin koulumaailmassakin, että tietoa haetaan netistä eikä enää tietosanakirjoista, kuten ennen. Ajat muuttuvat. Se on totta, että some koukuttaa ja nappaa helposti mukaansa, mutta jokainen fiksu aikuinen tietää varmasti omat rajansa ja toimii sen mukaan.
PoistaMinun harrastukseni on somettaminen ja sitä tulee kyllä harrastettuakin reilusti. Osaan kuitenkin irrottautua myös täältä ja siksi en näe sen olevan ongelma.
VastaaPoistaSopivasti kaikkea.
Kivaa viikonloppua!
Kiitos, Outi ♥ Juuri näin. Sopivassa suhteessa kaikkea on varmasti hyvä ohje meille kaikille. Monet sosiaalisen median muodot vaan liittyvät hyvinkin sulavasti niihin muihinkin tekemisiin, kuten esimerkiksi Instagram ja Snapchat.
PoistaVoisin ihan nyvin sanoa nuo samat asiat. Näin se vaan menee mutta kuten sanoit, minäkin tykkään siitä :)
VastaaPoistaSnapin kanssa on vielä hieman tahmeaa, täytyisi oikein ajan kanssa perehtyä siihen muutenkin kuin vain ottaa hauskoja kuvija :D
Mukavaa viikonloppua!
Kiitos, Marina ♥ Joku voi pitää vaikkapa ruoka-annoksen kuvaamista eräänlaisena someriippuvuuden merkkinä, mutta varsinkin meille bloggaajille se on yksi varsin tärkeä osa harrastustamme ja siksi täysin luonnollista.
PoistaSnappia tai tubettamista (vaikka mulla olis ammattikuvaaja omasta takaa) en ole edes kokeilut, blogissa, Instassa ja facessa on enemmän kuin tarpeeksi tehtävää ja seurattavaa. Pitää sitä elämääkin elää....
VastaaPoistaJokainen somettaa juuri sen verran kuin parhaakseen näkee ja haluaa/ehtii. Insta ja fb on osa bloggaamista, joka ainakin minulle on jo melkeinpä elämäntapa. Kaikkien ei tarvitse käyttää kaikkia somekanavia. Minusta on ihan fiksuakin bloggarina keskittyä vain muutamaan. Itselle esimerkiksi Twitter ja periscope on ihan vieraita.
PoistaNäin työttömänä kotiäitinä (en siis kotitöistä työtön :D) joutilasta aikaa on paljon enemmän kuin töissä käydessä, joten somessa tulee roikuttua aika paljonkin. Ja onhan nuo sosiaaliset suhteet päiväsaikaan aika mitättömät, joten mikäs sen mukavampaa kuin lukea blogeja ym. Somesta irrottautuminen ei tee kuitenkaan vaikeaa, jos tulee sellainen tilanne. Olenko riippuvainen vai en, se on kai tilanteesta kiinni. Ja onhan tämä somettaminen jonkinlainen harrastus ja elämäntapakin nykyään. Meille ei tuu aamun lehtiä, vaan kaikki uutiset luetaan netistä eli jo senkin takia puhelin on aamulla ekana kädessä.
VastaaPoistaSuloista viikonlopun jatkoa :)
Kiitos, Tuija ♥ Kyllä se itselläkin on hyvin pitkälti tilanteesta kiinni, miten paljon somessa tulee roikuttua. Nyt sairaslomalla, kun ei ole ollut muuta kuin aikaa, siellä on tullut oltua luonnollisestikin paljon enemmän kuin normiarkena.Meillekään ei tule sanomalehtiä, joten uutiset luetaan sähköisesti. Siihenhän se lehtimaailmakin vaan on siirtynyt, digiaikaan ja digilehtiin.
PoistaMinä niin tunnustan olevani someriippuvainen. Tarkistan kaikki somekanavani useampaan kertaan päivässä, mutta en jaksa tuntea tästä huonoa omaatuntoa. Meillä nyt jokaisella on kännykät käsissä vähintäänkin, mutta kyllä sitä ihan naamutesten keskustelua riittää silti ja muuta yhdessä oloa. Mutta siihen se minunkin mielestä menee, maailma muuttuu. Snappi minulla kyllä on asennettuna, mutta se on sellainen mitä en ole vielä oikein opetellut käyttämään, kai sekin pitäisi :)
VastaaPoistaMeillä kokoonnutaan päivittäin yhteiselle illalliselle perheen kanssa. Silloin puhelimet on kaikilta poissa ja päivän tapahtumia käydään läpi ihan face to face. Muuloin kännykät ja some on kaikilla aika aktiivisessa käytössä. Minäkään en tunne siitä huonoa omaatuntoa. Snapchatin käyttö on minullakin vielä harjoitteluasteella, mutta aion jatkaa sitä, koska se on kyllä aika kivaa :))
PoistaSama täällä...Aina ei vain ehdi...Aamulla kyllä pitää ottaa heti puhelin ja katsoa kaikki tärkeä läpi. Ihanaa iltaa <3
VastaaPoistaKiitos, Jassuntassu ♥ Saman kaavan mukaan mennään siis sielläkin :)
PoistaTätänykyä varmaan aika moni olemaan koukussa, jos niinkseen tulee sillä tästä somettamisesta on tullut vastine tv:n, vuokrattujen elokuvien, pitkien puheluiden, tekstiviestien ja monen muun rinnalle. Mullakin aamuun rutiineihin kuuluu facen ja instan kurkkaus, mutta muut kanavat jää iltaan ja monesti viikonloppuun. Snappiä en oikein osaa käyttää, näissä muissakin aivan riittävästi :) Kivaa iltaa!
VastaaPoistaKiitos, Maiccu ♥ Juuri näin tämä maailma on muuttunut. Sosiaalinen media on vallannut alaa ja tarjoaa käytettäväksi monia erilaisia mahdollisuuksia ja kanavia. Maailma vaan muuttuu...
PoistaNyt on tullut pakostakin hieman vähennettyä somettelua, kun on koiravauva talossa...muuten roikkuisinkin melkein yötä päivää koneella.
VastaaPoistaNiin ne erilaiset sosiaalisen median kanavat vaan viihdyttävät meitä ihmisiä. Saamme helposti vietettyä yllättävän suuriakin aikoja sen parissa. Bloggarille se on ihan jokapäiväistä arkea ja siitä kannattaa ottaa kaikki hyöty irti.
PoistaMä koen omalla kohdallani ongelmalliseksi tän somessa olemisen, vaikka mä en oo kuin blogeissa ja facessa. Ja siis huom, omalla kohdallani... jokainen tekee ihan miten tykkää, mutta itse koen näin.
VastaaPoistaKaiken aikaa mietin, että lähden facesta pois, siis kokonaan pois, mutta en sitten kuitenkaan saa aikaan, koska sitä kautta kuitenkin pysyy jotenkin kärryillä vaikkapa kaukaisempien sukulaisten jutuista. Seuraan siellä myös paria ryhmää. Instaa ja noita kaikkia muita mä en ole koskaan käyttänyt, en osais edes... ja toivottavasti en niihin koskaan "sorru", koska todella mä jo nyt koen notkuvani liikaa netissä.
Älypuhelintakin vastaan olin pitkään, koska pelkäsin, että sitten mä vasta roikunkin somessa... no, tavallaan joo, sitä kautta mä useimmiten katson uudet blogipostaukset ja pikapikaa myös facen, mutta sitä kautta kommentointi on niin ärsyttävää, että harvemmin sinne sitten jumitun. Älypuhelin on ihan kivaa seuraa silloin, kun vaikka joutuu odottelemaan jossain ja ei ole kirjaa kassissa mukana... (mä siis todella kannan kirjaa mukana, jos tiedän, että jossain joutuu odottelemaan). Tietokoneella roikkuminen siis kyllä vähentyi ton puhelimen myötä hitusen.
Siinä olen kyllä eri mieltä, että bloggaajan pitäisi olla esillä muuallakin somessa. Mä en ole, enkä aio ollakaan. Mä koen sen kaikenlaisen blogin esille tuomisen niin vieraana itselleni, että en voi kuvitellakaan sitä mainostavani missään. Kiva, että siellä on lukijoita ja kommentoijia, mutta voi apua, jos siellä kävis enemmänkin tuttuja...
Taidan olla jonkunlainen some-vastainen somen käyttäjä. =D
Kiitos kommentistasi, Heli ♥ Oli kiva lukea sun tuntemuksia sosiaalisesta mediasta ja sen käytöstä. Jokainen todellakin käyttää sitä juuri sen verran kuin parhaakseen näkee, myös bloggari. Sosiaalinen media tarjoaaa esimerkiksi bloggarille hyvät mahdollisuudet tuoda itseään julki silloin, kun sitä itse haluaa. En tiedä olenko saanut itse yhtään seuraajaa blogiini sosiaalisen median avulla, mutta en myöskään ole huomannut siitä olevan mitään haittaakaan. Itsekin välillä ajattelen, että apua, jos joku tuttu lukee mun blogia. Mitähän se tästä ajattelee? Koskaan en kuitenkaan ole saanut (koputan puuta) blogistani mitään negatiivista palautetta mistään päin eli hengissä ollaan, vaikka tututkin ovat sitä lukeneet, hih...
PoistaTäällä ainakin yksi joka "roikkuu linjoilla" jatkuvasti :D Facessa lähinnä pyörin ompelu- ja kirppisryhmissä ja kyllä niissä saa aikansa kulumaan hyvin ;) Instassa tulee vilkuiltua kuvia vähän väliä ja melkein päivittäin laitettua itsekin kuvia. Se on tätä nykyviihdettä! Olen nimittäin huomannut katsovani telkkaria tosi vähän nykyään! Kumpi sitten on pahempi? Telkkarin edessä ihminen on ainakin täysin passiivinen, somessa taas mielestäni aktiivinen ;)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, Marika ♥ Nykyviihdettä, juuri sitähän se on. Itse katson myös nykyisin telkkaria tosi vähän ja tuo on ihan totta, että somessa ihminen on paljon aktiivisempi kuin telkun edessä. Itsekin olen löytänyt useamman fb-ryhmän, mitä seuraan. Viime aikoina erilaiset kirppis- ja roskalavaryhmät ovat olleet suosiossani. Ne ovat aktivoineet ainakin minua karsimaan ylimääräistä tavaraa pois nurkista.
PoistaMinä taas edustan antisomettajaa monessa mielessä. Olen työni puolesta niin paljon koneen äärellä, että vapaa-aikana karsin kaiken minimiin. En esim. ole facessa enkä instassa tai pinterestissä. Tämä bloggaus harvakseltaan on minun juttuni.
VastaaPoistaJos työni olisi erilaista ja minulla olisi enemmän vapaa-aikaa, hurahtaisin taatusti someen. Esim. my day- vloggaus kyllä kiinnostaisi, mutta tällä hetkellä siihen ei vaan ole aikaa/ mahdollisuutta.
Kiitos kommentistasi, Villa Kardemumma ♥ Minäkin työskentelen tietokoneen äärellä päivät, mutta silloin en ole netissä/somessa. Somettaminen vapaa-ajalla on jotenkin tosi rentouttavaakin, kun pääsee katsomaan Instasta toisten kuvia jne, mutta meillä kaikilla on omat tapamme ja se riittää. Kiva, kun kuitenkin päivität blogiasi, vaikka sitten vähän harvemminkin.
PoistaHyvää pohdintaa Krisse! Kyllähän some on tätä päivää ja ellet bloggaajana ole siellä niin olet kyllä ihan out. Itse olen mukana Facebookissa (mukana jo vuodesta 2005), Instagramissa ja Bloggerissa. Twitteriin en ole tietoisesti lähtenyt ja snäppäilyn aion kokeilla nyt Instan uudella sovelluksella. Eilen oli jo melkein postaamassa pikku snäpin ihanista pizzoista Raumalla mutta sitten nälässä jäi :D
VastaaPoistaOlen riippuvainen somesta - hmmmmm....jollain tasolla kyllä. Yritän vastata blogin postauksiin tulleisiin kaikkiin kommenteihin melko nopeasti ja lukea/kommentoida myös muiden lukulistallani olevien juttuja. Totta kai Instan seuraaminen mutta en usko käyttäväni tähän kuin murto-osan vapaa-ajastani. Saatan työpäivän aikana piipahtaa somessa mutta en pidä sitä auki koko ajan.
Pinterestiä käytän satunnaisen epäsäännöllisesti eli tulee kausia, että käytän paljon ja sitten taas suvantovaiheita. Telkkaria en katso juuri koskaan. En seuraa mitään tv-sarjoja joten ehkä se aika jonain iltana voi vierähtää sitten Youtuben tai blogien parissa. Tulen toimee myös ilman nettiä jos vaikka akkua loppu :) Pidän itseäni säännöllisesti some-kohtuukäyttäjänä :D
Kiitos, Marjo ♥ Me olemme sinun kanssasi hyvin samanlaisia somekäyttäjiä. Facebook, Instagram, Blogger, satunnainen Pinterest, aktiivinen kommentteihin vastaavinen blogissa ja muiden blogien kommentointi. Itse olen valmis tekemään tämän kaiken oman blogini eteen. Olisihan se niin mahtavaa, jos oma blogi olisi niin mielenkiintoinen, että se saisi mahdollisimman paljon seuraajia.Tärkeintä on varmasti se, että on itse sinut oman somekäyttäytymisensä kanssa.
PoistaOlen tietoisesti vähentänyt somessa roikkumista, ihan perheen pyynnöstä. Elämä on kuitenkin muualla kuin verkossa, mikä oli minunkin tärkeä huomata. En voi kuunnella lapsien juttuja vain toisella korvalla ja samalla kommentoida jonkun muun ig-kuvia. Toisaalta en halua vaikuttaa epäkohteliaalta ja tässä kultaisen keskitien löytämisessä on taitelua. Pidän kuitenkin somettomia päiviä ihan tarkoituksella.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, Tiina ♥ Kultaisen keskitien löytäminen on tärkeää tässäkin asiassa. Itse en ole vielä koskaan pitänyt noita somettomia ppäiviä, mutta pystyn kyllä tekemään muutakin :))
PoistaTunnustan, että olen someriippuvainen! Iltaisin tosiaan tunti jos toinenkin kuluu notkuessa täällä somessa. Mutta en vielä koe sitä mitenkään ongelmaksi...päivittäiset hommat tullee sentään tehtyä. Jos pyykkivuori kasvaa ulos kaapista ja ne harmaat villakoirat kasvavat isommiksi kuin nuo lemmikkimme niin sitten ollaan ongelman äärellä.
VastaaPoistaMukavaa alkanutta viikkoa!
Kiitos, Marita ♥ Sama juttu minulla, mutta kun arki rullaa kuitenkin siitä huolimatta, niin kaikki on hyvin :))
PoistaKyllä minäkin tunnustan olevani aika someriippuvainen. Voisi tehdä hyvää olla viikko täysin ilman. Tuota snachattiä en ole oikein tajunnut, tai siis perehtynyt. Tyttäreni tekevät sillä höpsöjä kuvia ja tein itsekin profiilin mutten tajua mitä muuta siitä saa irti. Mutta minä tykkään kovasti Pinterestistä. Onko sinulla siellä tiliä? Sieltä vasta kaikkea ihanaa löytyykin.. ainakun haluan etsiä ideoita netistä, menen Pinterestiin. Se on taivas!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, Matkatar ♥ Kyllä minullakin on Pinterest tili, mutta jotenkin sitä tulee käytettyä vähemmän. Sillä on kyllä tosi helppo ja hyvä, etsiä juuri esim. ideoita ja inspiraatiokuvia. Minun Pinterest tiliini pääsee tuosta blogini sivupalkista, jos sinua kiinnostaa käydä tutustumassa siihen.
PoistaHyvää pohdintaa somesta Krisse.
VastaaPoistaOn aina helppo syyllistää puhelimessa roikkuvia, mutta todellisuus ei ihan aina ole sitä, miltä se näyttää. Puhelin on tänä päivänä muutakin kuin puhelin ja some - tai puhelin, some ja google. Sen mukana kulkee monella melkein puoli elämää valokuvista, päivän lehdistä, kalenterista ja kartoista alkaen, joten olisihan se nyt aika ihme, jos puhelin ei olisi silloin tärkeä.
Minusta kyse on enemmänkin näkökulmasta. Bloggaajakollegamme Lähiömutsi kirjoitti eilen todella avartavan ja hyvän näkökulman tähän paljon julkisuudessa puhuttaneeseen aiheeseen. Olen miettinyt usein samoja asioita.
Linkki tarinaan on tässä: http://www.mutsiavautuu.com/2016/09/mita-eroa-on-alypuhelimen.html
Olen ollut aina intohimoinen lukija, mutta lukemiseni päättyi lähes kokonaan melkein 10 vuodeksi - ja vain siksi, koska lapset olivat pieniä. En ehtinyt somettaa, enkä lukea. Sittemmin olen käynnistänyt rakkaan lukemisharrastukseni uudestaan, mutta minulla ei edelleenkään ole mahdollisuutta lukea niin paljon kuin haluaisin.
Lasten (ja perheen) vinkkelistä on siis aivan sama, mille äiti ja vanhempi on lopulta riippuvainen, jos hän on kiinni ja varattu jollekin muulle. Joku on kiinni somessa, joku toinen kirjassa. Molemmat ovat lapsen kannalta yhtä huono asia: tärkeä tyyppi perheessä ei ole läsnä.
Tärkeintä kai on, että kaikkea on jokaisen elämässä itselleen ja läheisilleen sopivassa suhteessa. Ettei asioista tule addiktioita ja pakkoja. Että arjessa on aikaa myös läheisille.
Anna palaa vain Krisse <3!
Kiitos, Rouva Sana todella hyvästä kommentistasi ♥ Puhelin ei tosiaankaan enää ole pelkkä puhelin eikä niin paha kuin, miksi moni sen mieltää. Puhelimessa/somessa kiinni olemista pidetään paljon pahempana kuin esimerkiksi kirja nenässä kiinni olemista. Itse olen joskus joutunut selittelemään koneella oloani ja kertonut kyselijöille, että mä luen. Minunkin mielestäni tärkeintä on, että jokaisen elämässä on sopivassa suhteessa niitä itselle tärkeitä asioita.
Poista