Me olemme jo useamman vuoden ajan treffanneet pienen, paikallisen blogiporukan kesken muutamia kertoja vuodessa. Alussa hiukan tiiviimmin, mutta viimeisen vuoden aikana vähän harvemmin. En tiedä voisiko tässäkin kohdassa puhua jostain blogiväsymyksestä vai olemmeko kaikki vaan niin kiireisiä, ettemme vaan yksinkertaisesti ehdi tavata. Pienestä porukastamme puolet opiskelee perhe-elämän ja ruuhkavuosien tiimellyksessä ja toisia pitää kiireisenä työt tai elämä ja sen kuviot yleensä. Ymmärrän hyvin, että kaikille sopivaa yhteistä aikaa ei aina ole helppo löytää. Aina yritämme kuitenkin sopia treffit niin, että mahdollisimman moni pääsisi paikalle. Niin nytkin.

Tällä kertaa kokoonnuimme Kotoisaa arkea-blogin Helin kotiin treffeille. Heli asuu perheensä kanssa kotoisassa rintamamiestalossa peltojen keskellä. Heidän kotinsa on remontoitu kauniiksi ja viihtyisäksi vuosien saatossa. Ihailen suuresti tuossa kodissa selkeyttä ja sitä, että kaikki ylimääräinen on karsittu pois. Jokainen tavara ja huonekalu on tarkoin harkittu ja niille on oma paikkansa. Voi kun itsekin joskus pääsisi tuohon, että saisi kotoa kaiken ylimääräisen pois. Se taitaa kuitenkin olla vain haave, koska jokin minun mielestäni ylimääräinen tavara voi olla miehelle tärkeä eikä sitä sen vuoksi  voi hävittää. No, kunhan saisi edes jokaiselle tavaralle oman paikkansa niin sekin olisi jo paljon. 

Meillä on aina näillä treffeillä ollut tapana, että jokainen tuo vähän tarjottavia, joko itsetehtyjä tai kaupan hyllystä, tullessaan kahvi-/teepöytään. Sen vuoksi poikkeuksetta joka kerta pöydät ovat suorastaan notkuneet niin suolaisista kuin makeistakin herkuista. Itse vein tällä kertaa valmista eli koukkasin kaupasta hamppusnäcksejä. Olen aivan ihastunut näihin siemennäkkärin kaltaisiin pikkunaposteltaviin ja mikä parasta ne sopivat myös vegaaneille ja gluteenitonta ruokavaliota noudattaville blogiystävilleni. Itselle tuo vegaaninen leipominen on vielä vähän vierasta, mutta enköhän minäkin sen opi, kun vaan rohkenen joku kerta yrittää. 

Herkullisten tarjottavien ja höyryävän teekupposen äärellä vaihdoimme kuulumisia ja nautimme tarjoiluista. Tällä kertaa jokainen pääsikin vuorollaan kertomaan kuulumisiaan, joka olikin minusta oikein hyvä juttu. Naisporukassa usein jutut lähtevät lentämään sellaisella vauhdilla, että joku saattaa sitten jäädä ns. sivustaseuraajaksi, kun ei saa ääntään kuuluville. Muutenkin oli tosi kivaa kuulla kaikkien kuulumisia, kun edellisestä tapaamisestamme oli jo useampi kuukausi eikä silloin kaikki  nyt paikalla olevat olleet paikalla. Joidenkin kanssa treffasimme siis aivan liian pitkän tauon jälkeen.

Viiden jälkeen kun tulimme Helille oli vielä valoisaa, mutta pikku hiljaa kuin huomaamatta, ilta hämärtyi. Aika vierähti tosi nopsaan siinä keittiön pöydän ympärillä jutellen ja kuulumisia vaihdellen. Varmasti meillä olisi riittänyt jutelttavaa vielä pitkäksi aikaa, mutta kello (ja väsymys) pakottivat jo lähtemään kotiin. Onneksi juttuja voi taas jatkaa seuraavilla treffeillä. Tällä kertaa mukana olivat Helin lisäksi Marika Palanutta Siirappia ja Pumpernikkeliä-blogista, Katja Sydämellä tehtyä-blogista ja Laura Raparperia alla-blogista. Kiitos kaikille seurasta ja Helille tietenkin suuret kiitokset kutsusta! 

Asukuvien vaikeus ja arvontamuistutus

Missäpä sitä ihminen tapaa enemmän sukulaisiaan kuin hautajaisissa. Itselläni on todella pieni suku, mutta sitäkin läheisempi ja tiiviimpi. Miehelläni on juuri päinvastoin; valtava suku ja pelkkiä serkkujakin on jo monta kymmentä. Eilen minulla oli mahdollisuus tavata tuota mieheni laajaa sukua, kun mieheni isotäti saatettiin viimeiselle matkalleen. Pieni kappeli, jossa isotäti siunattiin, oli ääriään myöden täynnä. Kappeli oli kaunis ja jotenkin tosi kotoisa juurikin tuon kokonsa vuoksi. Näin jälkeenpäin ajateltuna oli tosi hyvä valinta suorittaa siunaaminen juuri tuossa kappelissa. Saattoväki saatii vieläkin tiiviimmin yhteen, lähelle toisiaan.

Minulle oli suuri kunnia saada olla mukana tässä tilaisuudessa. Katselin tuota väkijoukkoa hiukan kadehtien. He olivat kuin yhtä perhettä; niin lähellä toisiaan, vaikka jotkut heistä tapasivatkin eilen vuosien tauon jälkeen. Suuri suku on voimavara, jonka voimaa kannattaa vaalia ja kuten eräs mieheni serkuista sanoi puheessaan; "Käykää niiden ihmisten luona silloin, kun he vielä elävät". Miten viisaasti sanottu. Kuinka moni onkaan joskus kuullut ihmisten harmittelevan sitä, että kun ei käynyt katsomassa  esimerkiksi suvun vanhusta vielä hänen eläessään. Tämä päteee ihan keneen tahansa, sillä koskaan emme voi tietää, milloin on liian myöhäistä.

Itse harmittelen usein sitä, etten ehdi käydä rakkaan äitini luona riittävän usein; niin usein kuin haluaisin. Oma elämä on tällä hetkellä hektistä, vaikka lapset ovatkin jo kaikki maailmalla. Onko opiskelujen aiheuttama kiire elämässä kuitenkin vain tekosyy? Ehkäpä menen nyt hiukan itseeni, mietin asiaa ja otan jatkossa useammin aikaa tavatakseni äitiäni ja viettääkseni enemmän aikaa hänen kanssaan.

Juhlapukeutuminen on aina tälläiselle farkku- ja trikoopöksytyypille haasteellista. Tällä kertaa kolttu löytyi onneksi kaapista eikä se edes ollut siellä kutistunut, kuten monille vaatteilleni yleensä tapaa käydä. Tosin en ole kovinkaan tottunut pitämään tuon mallisia melko vartalonmyötäisiä mekkoja niiden paljastavuuden vuoksi. Minä kun en vielä oikein ole ymmärtänyt sitä, etten suurilla paidoilla tai jakuilla pysty peittämään muotojani tai suurta kokoani. Päinvastoin. Tämä mekko paljasti hyvinkin selkeästi vuoren kokoisen takamukseni, mutta nyt en antanut sen häiritä. Enhän onnekseni nähnyt sitä itse. 

Mies nappasi ennen lähtöä minusta pari asukuvaa. Poseeraaminen kameran edessä ei sitten olekaan minulle ihan helppoa. Joissain kuvissa seisoin kuin mottimies ja joissain ilmeeni oli kuin puusta pudonneella. Ihailen suuresti teitä kaikkia bloggareita, jotka osaatte olla niin luonnollisesti kuvissanne. Miten ihmeessä te sen teette? Parhaat vinkit onnistuneisiin asukuviin saa nyt jakaa tämän postauksen kommenttilootaan, kiitos ♥

Olettehan huomanneet Sekaisin kesästä-kirja arvonnan? Vielä on muutama päivä aikaa osallistua, joten käy jättämässä kommenttisi arvontapostaukseen, jos et ole sitä vielä tehnyt. Postaukseen pääset TÄSTÄ. Onnellinen voittaja arvotaan jo ensi viikolla. 

Sekaisin kesästä + Arvonta

Tänään on kevätpäiväntasaus. Kun juuri nyt katsoo ikkunasta ulos, tätä on vaikea uskoa. Lunta tulee taivaan täydeltä ja sää on kuin keskitalvella. Tästä huolimatta minun katseeni ja ajatukseni ovat jo tulevassa keväässä ja kesässä. En anna yhden maaliskuisen lumimyräkän lannistaa minua. Kyllä se kevät sieltä tulee, ihan kohta!

Sain eilen todella mieluisan paketin, joka suorastaan tulvii kevättä ja kesää. Sain nimittäin Docendolta arvostelukappaleen Ilona Pietiläisen uuden uutukaisesta kirjasta Sekaisin kesästä. Kirjan takakannessa kuvaillaan kirjaa seuraavin sanoin: "On aika täyttää auton perä kesäkukilla, istuttaa pelargoniat ruukkuihin, ja kohta kerätä juhannusruusut maljakoihin. Syödään kotiterassilla, tehdään yöretki kasvihuoneeseen ja jatketaan kodin sisustusta puutarhaan. Mukaan napataan kirjan sivuilta idea tai kaksikin - tai villiinnytään niistä jokaisesta!

Tämä kirja on seikkailu, sellainen matka, joka ei unohdu. Sieltä löytyvät ihanimmat kesäkodit, maalaisjuhlat, kesäiset matkakohteet sekä maistuvien herkkujen reseptit. Kirjoittaessaan tätä kirjaa Ilona on nipistänyt itsensä hereille - uskomatonta, miten sekaisin kesästä voikaan mennä!"  Juuri tätä tuo kirja on.

Kirja pursuaa toinen toistaan kauniimpia kuvia ihanista kesäisistä jutuista; maisemista, sisustuksista, terasseista ja kesän herkuista. Kirjan kuvia katsellessa kevään ja kesän kaipuu vain kasvaa sisälläni. Terassikahvit, grilli-illat, puutarhahommat ja leikkimökkileikit lastenlasten kanssa. Pian ne kaikki ovat taas mahdollisia ♥

Mutta vielä pitää malttaa odottaa, vielä hetki. Onneksi voin uppoutua nojatuoliini ja heittäytyä tämän ihanan kirjan vietäväksi. Sulkea silmät ja kuvitella itseni istumassa aurinkoisella terassilla tai pellon laidalla poimimassa kukkia luonnonkukkakaupasta. 

Nyt sinullakin on mahdollisuus päästä herkuttelemaan tätä kirjaa. Sain nimittäin arvostelukappaleeni lisäksi yhden uunituoreen kirjan arvottavaksi täällä blogissa teidän lukijoiden kesken. 

Tässä säännöt arvontaan: jos liityt lukijakseni tai olet jo lukijani Bloggerissa, saat yhden arvan. Jos tykkäät Arjen Helmistä facebookissa, saat yhden arvan. Seuraamalla Arjen Helmiä Instagramissa saat yhden arvan. Jätä kommentti tämän postauksen lopussaa olevaaan kommenttilaattikkoon. Kerro kommentissasi, mitä sinä odotat eniten tulevalta kesältä sekä monellako arvalla olet mukana arvonnassa. Arvonta alkaa nyt ja kestää ensi tiistaihin 27.03.2018 klo.18.00 asti. Onnea kaikille ♥

* Kirjat saatu blogin kautta*

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT. 

Eteisen pieni pintaremontti

 

Kun nainen saa päähänsä jotakin, niin silloin alkaa kyllä tapahtumaan eikä asiaa yksinkertaisesti vaan voi sivuuttaa tai jättää huomioimatta. Torstai aamuna sain nimittäin loistavan ajatuksen, että voisin maalata eteisen harmaat panelit valkoiseksi. Kun sain mieheltäkin siunauksen asialle, päätin alkaa heti lauantaina tosi toimiin. Siitä mies oli hiukan yllättynyt ja sanoi: "Ai niin pian?!" No, mitä sitä maaleja turhaan säilöö purkissa, kun ne voi sutia seinällekin. 

Ei meillä aina näiden kodinmuutostöiden totteutuksen kanssa ole ollut näin helppoa, mutta mies taitaa alkaa pikku hiljaa nyt uskomaan, että en hellitä ennekuin saavutan mieluisan lopputuloksen. Tuumasi itsekin lauantai-iltana tehdessäni viimeisiä maalauksia, että "Helpommalla oltaisiin päästy, kun oltaisiin suoraan vedetty aikanaan nämä valkoiseksi". Niinpä, mutta kun silloin se mies ei vielä ollut siihen valmis! 

Koko lauantaipäivä tuohon meni, mutta nyt se on valmis. Eteisen seinien alaosassa olevat panelit olivat siis aiemmin harmaat ja ne maalasin valkoiseksi. Tummemman värin saaminen täysin piiloon vaati kolme kerrosta maalia. Tuo vessa/kylpyhuoneen ja kuistin ovi olivat myös aiemmin kaksiväriset, joten nekin täytyi maalata ennenkuin sain sielulleni rauhan. Pitkä päivä tuli, mutta nyt on kyllä hyvä mieli. Eteisestä tuli heti paljon valoisampi ja isomman tuntuinen. Kustannuksia tähän pieneen pintaremonttiin ei tullut, koska maalit oli jo entuudestaan kotona. Samalla maalilla on siis maalattu meidän olohuoneen katto. Katon maalausprojektista voit lukea tästä.

Mutta niinhän siinä aina melkein poikkeuksetta käy, että kun jotain tekee niin siitä alkaa sellainen lumipalloefekti. Nyt täytyisi saada eteiseen uusi pikku lipasto ison peilin eteen ja valkoinen verho portaiden alapuolella olevan tilan suuaukolle. Matot ovat muutenkin olleet jo hankintalistalla, joten niitä ei voi lisätä tuohon listaan, hih... Eli nyt vaan sitten sisustelemaan ja etsimään uutta lipastoa. Vanha pesukomuutti olisi paras ja mieluisin vaihtoehto, mutta sellaisen hankkiminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä enkä tiedä onko minulla juuri nyt sitä. 

Oletko sinä kokenut koskaan lumipalloefektiä? Onko kevät saanut sinut innostumaan kodin laittamisesta ja remontoinnista?

*maali saatu blogin kautta*

Hyvinvoinnin merkitys elämässä

Olen tunnetusti ollut koko ikäni niinsanottu jojo laihduttaja. Monenlaiset dietit ja kaalisoppakuurit ovat tulleet vuosin varrella tutuiksi. Olen siis lähestulkoon aina kamppaillut ylipainon ja vääristyneen minäkuvan kanssa. Nuorempana liikunta oli luontevasti osa elämääni, koska pelasin pesäpalloa ja muutenkin tuli liikuttua enemmän jo pelkän koululiikunnan vuoksi kuin nykypäivänä. Ruuhkavuosina liikunta jäi kokonaan pois elämästä ja tilalle tuli ns. hyötyliikunta. Minä en voi sanoa, että raskaudet olisivat lihottaneet minua. Nämä nykyiset kilot ovat tulleet iän myötä, kun olen laittanut muiden edun omani edelle ja unohtanut hoitaa myös itseäni. 

Aikuisiällä olen useamman kerran yrittäny saada uudelleen liikunnan osaksi elämääni. Jonkin aikaa olen säntillisesti noudattanut saamiani ohjeita, mutta viimeistään parin kuukauden (usein jo aiemminkin) into ja voimat ovat loppuneet ja liikunta on jäänyt. Tuo orjallinen liikuntaohjelman noudattaminen onkin kenties ollut se syy, miksi näin on käynyt. Kävin tiistai-iltana Lahdessa Salon Luxissa hieroja-opiskelija tyttäreni ja hänen työharjoittelu ohjaajansa luona ja heidän kanssaan juttelimme juuri tästä. Moni noudattaa liian orjallisesti saamiaan liikuntaohjeita ja usein myös vasten omaa tahtoaan. Tälläinen tyyli ei toimi pitkään, koska ihminen ei vaan jaksa sitä, vaan väsyy ja into liikkumiseen loppuu, koska ei vaan enää yksinkertaisesti ole voimia harrastaa liikuntaa.

En tiedä onko iän tuomaa viisautta vai hoitajaopintojen ansiota, mutta viime aikoina oma hyvinvointi on alkanut kiinnostaa minua entistä enemmän. Hyvänolon tunne ja hyvä terveys ovat nousseet arvoasteikossani todella korkealle. Tämän hyvänolon tunteen kautta olen pikku hiljaa alkanut jälleen liikkua. Onhan se totta, että paremmalla peruskunnolla tulen ilmanmuuta jaksamaan paremmin tulevassa ammatissani. Lasten lennettyä pesästä on ollut aikaa miettiä asioita ja keskittyä myös itseensä. Mutta muutokset eivät tapahdu hetkessä ja kuten tyttäreni ohjaaja sanoi, elämäntapamuutosprosessille on annettava aikaa. Tämä on malttamattomalle luonteelleni vaikeaa, mutta tällä kertaa olen yrittänyt malttaa. En ole lähtenyt rynnimään kuntosalille kolmea neljää kertaa viikossa enkä ole jättänyt ruokavaliostani kertaheitolla pois kaikkea kiellettyä ja epäterveellistä. Olen päättänyt edetä pienin askelin, koska nyt tiedän, että se on ainut tapa päästä voittajana maaliin.

Esikoistyttäreni on siis opiskellut viime syksystä lähtien Pajulahden Urheiluopistolla urheiluhierojaksi. Opintoja on vielä muutama kuukausi jäljellä, mutta jo nyt hän hieroo asiakkaita opiskelijahinnoilla Lahdessa Rautatienkatu 16:ssa Salon Luxin tiloissa. En ole aiemmin ymmärtänyt, kuinka tärkeä merkitys hieronnalla on ihmiselle ja miten suuria muutoksia sillä voidaan tehdä ihmisen hyvinvointiin. Tiistai-illan liikkuvuustestien ja lihastasapainokartoituksen avulla omalla kohdallani selvisi, että minun alaselän kipuiluni mitä ilmeisemmin johtuvatkin vain jumittuneista, kireistä ja hierontaa kaipaavista lihaksista. Lääkkeenä tähän vaivaan on liikuntaa ja hierontaa. Jos asut Lahdessa tai sen lähiympäristössä ja lihaksesi kaipaavat hierontaa, tekstissä olevasta linkistä pääset varaamaan oman aikasi tyttäreni hierottavaksi. Täytyy käydä itsekin tsekkamassa vapaat ajat ja varata itsellekin taas aika. Salon Luxin tiloissa toimii myös kampaaja/ekokampaaja sekä kauneushoitola. Muista palveluista voit lukea lisää täältä.

Käytkö sinä säännöllisesti hierojalla? Onko liikunta osa sinun elämääsi? Mitä hyvinvointi sinulle merkitsee?

Ystävien voima ja keittiön korihyllyn uusi paikka

Hiihtolomaviikko on edennyt jo viikonloppuun ja monenlaista on ehtinyt tapahtua viikon aikana. Viikko alkoi jäätävän ihanalla avantouinnilla ystävän kanssa, josta kerroinkin jo edellisessä postauksessa. Ihan huikea kokemus ja olen niin iloinen siitä, että rohkenin lähteä kokeilemaan, miltä se oikasti tuntuu. Nyt jo odotan innolla, koska pääsen seuravan kerran pulahtamaan tuonne jäätävän kylmään veteen. Viikko jatkui niin, että tein toisen ystäväni innoittamana ja tsemppaamana paluun kuntosalille ihan liian pitkän (en edes kehtaa sanoa, kuinka pitkän) tauon jälkeen. Vaikka sali oli eri kuin, missä olen tähän asti käynyt, tuntui paluu laitteiden ja treenaamisen pariin ihan siltä kuin olisi kotiin mennyt. Mitään muskeleiden kasvatus treenejä ei ole tarkoitus tehdä, vaan hakea sitä hyvääolo itselle ja jos siinä samalla kroppa vähän kiinteytyisi niin se olisi vain pelkkää plussaa. Tähän kohtan on ihan pakko kyllä mainita, että kyllä ystävissä on voimaa ja on ihanaa omistaa niitä. Heidän avullaan sitä saa itsensä liikkeelle ja kokemaan ihan mahtavia juttuja. Se on nyt tullu taas kerran todistettua. 

Alkuviikosta kävin myös äidin luona päiväkahveilla. Matkassa oli mukana kaksi nuorimmaista tytärtäni ja tapasimpa siellä myös velipoikani, joka asuu siinä äidin naapurissa. Meillä on aina niin mukavat kahvitelutuokiot tuolla äidin luona, kun melkein poikkeuksetta paikalla on useampi läheinen. Meillä, kun suku ei ole kovinkaan suuri, niin nämä hetket ovat meille aina tosi tärkeitä. 

Hiihtoloman säät ovat jatkuneet täällä Kaakonkulmalla kirpeinä ja poikkeuksetta lämpömittari on aamuisin näyttänyt reippaasti yli 20 pakkasastetta. Meillä taloa lämmitetään pääasiallisesti sähkön lisäksi puilla, joten pystyuuneissa onkin sitten poltettu puita ihan korikaupalla. Onneksi olemme jo maaliskuussa ja päivisin paistanut aurinko on lämmittänyt ilman niin, että pakkanen on lauhtunut reippaasti aamupäivän aikana. Ulkona on ollut tosi kaunista ja kevätfiilis on alkanut pikkuhiljaa vallata minunkin mieltäni. Tosin en tykkää yhtään, kun kirkas kevätaurinko paljastaa kaikki pölyt ja kurat ikkunoissa. Pitäisi tehdä oikein kunnon kevätsiivous ja hiukan vaihdella somisteitakin keväisemmiksi. Talviset sisustusjutut saisivat nyt väistyä ja sukeltaa johonkin laatikon syövereihin odottamaan jo seuraavaa talvea. 

Pikkasen jo keittiössä rymsteerasin noita tasoja, kun näin Marikan Kolmen tähden koti-blogissa kivan idean rippustaa tuon RM:n kerroskorin seinälle. Niin minulla kuin Marikallakin tuossa seinällä on kiinnitettynä tuollainen Ikean tanko, jossa on noita koukkuja. Siihen vaan sitten kori roikkumaan koukkuihin ja onhan kiva. Systeemi vaikuttaa ihan tukevalta, joten ei tarvitse edes pelätä, että se putoaisi sieltä pois ja siinä olevat tavarat menisivät rikki. Olen tässä vähän jo aiemmin vähentänyt kaikenlaisten koristeiden määrää keittiössä, mutta jotkut asiat kuitenkin ovat ja pysyvät, kuten nämä RM:n rottingit. Pitkään tuossa tangossa olikin ollut jo samat jutut, joten ehkä olikin korkea aika vähän uudistaa tuotakin nurkkaa. 

 Nyt loppuviikosta olenkin ollut töissä ja sama moodie jatkuu koko viikonlopun. Tänään ja huomenna olen menossa keikkatöihin minulle ennestään vieraisiin paikkoihin, mutta uskon, että pärjään siellä ihan hyvin, vaikka uusi paikka aina vähän jännittääkin. Ja kun paikat tulevat tutuiksi on seuraavalle keikalle taas jo paljon helpompi mennä. Tälläinen viikko siis täällä. Miten teidän viikkonne on mennyt? Mukavaa talvista viikonloppua kaikille ♥