Kesä on monenlaisten juhlien oikeaa kulta-aikaa. On häitä, rippijuhlia, synttäreitä, grillijuhlia, puutarhajuhlia, paljubileitä ja vaikka mitä. Itse rakastan kaikkia juhlia. Niitä on kiva järjestää ja niissä on kiva olla mukana, mutta miten ihmeessä voi olla kuitenkin niin vaikeaa saada itseään liikkeelle ja lähtemään pois kotoa?!

Minusta on vuosien mittaan tullut oikein kunnon kotihiiri. Vietän suurimman osan vapaa-ajastani kotona ja harvoin käyn oikein missään muualla kuin kaupassa. Viikolla en niinkään edes jaksa lähteä enkä kaipaa mitään menoja, koska kuten edellisessä postauksessani kerroinkin en vaan yksinkertaisesti jaksa. Mutta sitten on vapaapäivät ja viikonloput. Aikaa olisi, mutta kun ei vaan saa itseään liikkeelle ja tarkoitan tällä nyt sitä yksin lähtemistä esimerkiksi ystävän kanssa tai sitten ihan yksin. Hyvin harvassa ovat ne kerrat, kun lähden johonkin yksikseni. Kun viettää paljon aikaa kotona, niin aina vaikeammaksi tulee sitten lähteä sieltä ylipäätään yhtään mihinkään ja kyse ei todellakaan ole siitä, etteikö mies laskisi minua tai tykkäisi, että käyn jossain. Päinvastoin. Itsellä on vaan joku lukko niin pahasti kiinni tuolla päässä ja ilmeisesti avain hukassa, kun en vaan saa lähdettyä mihinkään.

Osasyynä tähän on varmasti se, että meillä ei yksinkertaisesti ole oikein käytettävissä rahaa mihinkään ylimääräiseen. Tuntuu, että elämme ihan kädestä suuhun ja kaikki rahat, mitä tienaamme töillämme menee laskuihin ja elämisen pakollisiin menoihin. Autotkin tuntuu syövän varoja ihan tolkuttoman paljon. Mutta onhan paljon olemassa myös sellaista tekemistä, mihin ei rahaa juurikaan tarvitse, mutta siitäkin huolimatta sitä vaan jyyrää täällä kotona kaiken aikaa. 

Pari viikkoa sitten sain kutsun ystävältäni eilen illalla pidettyihin pool partyihin. Ihanaa, kun joku jaksaa järjestää juhlia ja miten ihanaa, että myös minulle oli kutsu juhliin laitettu. Mutta siten alkoi se suuri taistelu itseni kanssa, että osallistunko bileisiin vai en. Kyseessä oli siis lauantai-ilta ja tyttöjen bileet. Aloin heti kutsun saatuani pyörittelemään päässäni tekosyitä, miksi en muka voisi osallistua. En ole koskaan aikuisiällä käynyt hirveästi missään tyttöjen kesken ja se ehkä vaikuttaa myös edelleenkin siihen, että lähteminen on niin vaikeaa, vaikka se muuten olisikin mahdollista. En vain ole yksinkertaisesti tottunut tälläiseen. Ihan kuin pelkäisin, ettei mies pärjää kotona yksin tai että jotain kauheaa tapahtuu kotona sillä aikaa. Ihan hulluja ajatuksia varmasti monen mielestä, mutta minulle niin tuttua. 

Eilen sain kuin sainkin lopulta lähdettyä ystäväni luo. Asiaa edesauttoi se, että toinen ystäväni lupasi tulla hakemaan minut ja pääsin juhliin hänen kyydillään. Yhdessä toisen kanssa oli jotenkin helpompi mennä kuin yksin. Ja kuinkas sitten kävikään. Pool partyissa oli oikein mukavaa, viihdyin enkä kertaakaan miettinyt siellä ollessani, että miten kotona menee. Minulla oli oikein mukava ilta, hyvää seuraa ja tarjoilutkin olivat kohdillaan. Suurin osa porukasta siemaili boolia ja muita alkoholipitoisia juomia, mutta minä viihdyin juhlissa hvvin vaikka olinkin ihan mehulinjalla. Käytän nykyisin tosi vähän alkoholia ja siksi tämä valinta, mutta se ei tehnyt juhlista yhtään huonompia. Oikeastaan oli ihanaa huomata, että juhliin voi osallistua myös tällä tavalla.

Löytyykö täältä muita kotihiiriä vai onko kotoa lähteminen sinulle helppoa? Käytkö paljon tyttöjen kesken ulkona vai lähdetkö ulos vain kumppanisi kanssa? Voiko sinun mielestäsi juhliin osallistua ihan mehulinjalla?

Parisuhdepohdintaa ja pionien kukkia

Eilen päättynyt työviikko oli harvinaisen raskas. Muutama aikainen herätys, tiiviit työpäivät ja uusien asioiden kokeminen töissä on vaatinut veronsa. Normaalistikin heräämme miehen kanssa aika varhain, mutta kello neljän herätykset ovat jo vähän liian aikaisia minullekin. Odotin vapaita ja viikonloppua enemmän kuin pitkään aikaan. Viikonlopun vapaat tulivat siis enemmän kuin tarpeeseen. Ilmakin on viilentynyt sen verran, että yöllä ei tarvinut herätä kertaakaan kuumuuden vuoksi kääntelemään tyynyä, josko siitä löytyisi vielä yksi kuiva ja vähän viileämpi kohta. Tänään nukuimme siis oman mittapuumme mukaan vähän pidempään ja se teki kyllä hyvää.

Iltaisin en ole juurikaan jaksanut tehdä kotona mitään muuta kuin katsella telkkaria ja olla möllöttää. Kotihommia olisi kyllä, mutta välillä ei vaan jaksa eikä edes huvita. Olen sitä ihmistyyppiä, joka vähän kuin lamaantuu, jos mieltä painaa jokin asia. Meillä kun arki ei tosiaankaan ole aina ruusuilla tanssimista eikä parisuhdekaan aina ole sellainen kuin ehkä haluaisin. Silloin vajoan nojatuoliini ilta toisensa jälkeen enkä jaksa innostua oikein mistään. Tiedän, että parisuhteessakin pitää antaa toiselle tilaa, mutta jos itsestä tuntuu, että kaikki päivät ovat vain pelkkää tilan antamista ja toisella on aina jotakin tärkeämpää tekemistä kuin yhteisen ajan viettäminen, ei sekään ole hyvä juttu. Olen nauttinut suunnattomasti meidän yhteisistä sunnuntaiajeluista ja yhdessä vietetystä ajasta. Nyt sitä aikaa ei taas ole ollut pitkään aikaan ja annetut lupaukset ovat osoittautuneet katteettomiksi. Olen tehnyt paljon ajatustyötä asian suhteen, mutta en ole vielä päässyt itseäni tyydyttävään lopputulokseen. Olen miettinyt onko vika vain omassa asenteessani vai jossakin muussa. 

Tänä aamuna mies lähti tyttärensä appivanhempien kesäpaikalle auttelemaan remppahommissa. Jäin yksin kotiin ja tunsin, että minulla oli enemmän tilaa hengittää. Näillä kilometreillä nautin myös itse siitä, että saan olla yksin kotona ja tuntuu, että silloin saan jopa jotain tehtyä, kuten tänäänkin. Kävelin katsomaan pionipenkkiäni ja synkän viikon aikana olin melkein missannut vaaleanpunaisten pionieni kukinnan. Napsin poikki jo kukkineet ja kuihtuneet kukinnot ja haravoin nurmelle varisseet terälehdet tunkioon. En ymmärrä, miksi pionit olivat kasvattaneet niin hurjan paljon vartta tänä kesänä ja siitä syystä osa olikin suurien ja painavien kukkien vuoksi painunut melkein maahan asti. Muutama kukkavana oli melkein poikki, joten napsin ne mukaani sisälle maljakkoon. Pionin tuoksu on niin huumaava ja kukka niin kaunis.

Aamupäivällä ajelin pitkästä aikaa äidin luokse maalle. Matkalla on paikka, missä on joka kesä ja monesti myös joulun aikaan jokin hauska taideteos tien laidassa kaikkien ohikulkijoiden ilona. Takaisin tullessa oli pakko pysähtyä kuvaamaan tien varteen nuukahtanutta supermaniä. Se oli vähän kuin minä; väsynyt ja ilmiselvästi polla sekaisin.

Miten sinun viikkosi on mennyt? Onko sinulla virtaa työpäivän jälkeen vai kutsuuko sohva sinuakin? Onko arki aina ihanaa ja kukoistaako parisuhde päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen? 

Mittumaari - valon ja keskikesän juhla

Juhannus alkaa olla tältä erää ohi vai luetaanko tämä sunnuntai vielä juhannukseksi? No, ainakin osaksi juhannusviikonloppua. Miten meni? Oletteko viettäneet juhannusta perinteitä noudattaen? Meillä ei ole erityisesti mitään juhannusperinteitä. Lapsuudessa koti koristeltiin aina juhannuskoivuilla, mutta sekin perinne on miehen myötä jäänyt pois. Saunassa meillä on joskus ollut vihta tai koivun oksia, mutta tänä vuonna ei niitäkään.  Suurimmaksi osaksi olemme siis viettäneet juhannukset ihan vain kotona, kuten tänäkin vuonna. Huomasin instasta, että moni on tehnyt juhannuksena luonnonkukista ihania kukkaseppeleitä. Itse en ole koskaan tehnyt kukkaseppelettä enkä siis osaa sellaista tehdä, mutta luonnonkukkia kävin kuitenkin aattoaamuna vähän poimimassa maljakkoon.

Monena juhannuksena lapsenlapset ovat olleet myös meillä. Yksi juhannus on erityisesti jäänyt mieleeni. Se on juhannus viiden vuoden takaa. Silloin elimme tosi jännittäviä aikoja, koska tyttäreni oli synnärillä ja toinen lapsenlapsemme teki tuloaan. Juhannusaattona hän sitten pitkän odotuksen jälkeen syntyi, terve poikavauva. Nyt tuo pikkuinen on jo vauhtia täynnä oleva viskari. Miten ihmeessä nämä vuodet voivat mennä näin nopeasti?! 

Juhannusaattona ajelin lasten toiseen mummolaan, jossa he olivat vanhempiensa kanssa olleet yötä. Ilma oli todella kesäinen ja kuuma. Oli mukava ajella maalaismaisemissa halki peltojen ja samalla ihastella kesän kauneutta. Hain siis lapset meille tänne mummolaan juhannuksen viettoon. Samalla tapasin vävyn perhettä ja sukua sekä näin lasten isänsä kanssa rakentaman puumajan. Harmi, kun en ottanut siitä kuvaa. Maja oli kyllä tosi hieno. Ukki oli silläaikaa laittanut meillä sadettajan nurmikolle, joten lapsetkin saivat siitä sitten mukavaa viilennystä liki 30 asteen helteessä. Kävimme viikolla ostamassa tuohon meidän patiolle ison aurinkovarjon, joka osoittautui nyt hyväksi hankinnaksi. Sen suomassa varjossa oli ihana istua lapset kainalossa.

Aattoiltana kävin appivanhempieni ja lasten kanssa paikallisessa leirikeskuksessa sellaisessa juhannustapahtumassa. Joimme ensin sisällä pullakahvit, joiden jälkeen kävelimme rantaan. Lapset kävivät laiturilla isoukin kanssa ihmettelemässä ja katsomassa, kun "isot pojat" hyppivät laiturilta veteen. Ennen kotiin lähtöä söimme vielä yhdet grillimakkarat. Tuolla oli ihan mukava käydä lasten kanssa, vaikka emme varsinaista yhteistä ohjelmaa jääneetkään seuraamaan. Lasten kanssa on oppinut siihen, että pienet asiatkin voivat olla suuria ja merkityksellisiä. 

Juhannuspäivän aamuna tytön olo ei hänen perussairaudestaan johtuen ollut paras mahdollinen, mutta muutaman tunnin aamu-unien ja hitaan aamupäivän jälkeen olo kohentui ja pääsimme lähtemään Iittiin Olgan farmille. Olgan farmi on ihana kotieläinpiha, jossa pääsee rapsuttelemaan ja ihastelemaan monenlaisia eläimiä. Pojan mielestä luppakorvakanit olivat parhaita ja tytön mielestä kaikki eläimet olivat kivoja. 

Farmilla on myös kahvilarakennus ja blogiani pidemmän aikaa seuranneet tietävät, että olen ihan hulluna kaikkiin kahviloihin. Niinpä hetken kierreltyämme menimme nauttimaan kahvilan antimista. Haluan aina jo pelkästään kannatuksenkin vuoksi suosia tälläisiä paikkoja. Jos joku näkee sen vaivan, että ylläpitää tälläistä kahviota, pitää sitä suosia. Lapset ottivat vohvelit kermavaahdolla ja hillolla/suklaakastikkeella. Itse maistoin Olgan paljon kehuja saanutta porkkanakakkua kahvin kanssa. Mies joi pelkän kahvin, kun ei oikein ole noiden makeiden herkkujen ystävä. Kahvilarakennuksessa oli myös erillinen leikkihuone, jossa lapset kävivät leikkimässä. Kahvilan eteisessä oli Olgan ihana lasten kirjojen kierrätyspiste. Mikä ihana idea ja voin kertoa, että lapset ilahtuivat ihan suunnattomasti saamistaan kirjoista. 

Hetki sitten talo hiljeni jälleen, kun lapsenlapset lähtivät kotiin. Ehdimme kuitenkin aamupäivän aikana katsoa yhden leffan ja olla ulkonakin. Leikkimökki on edelleen suosittu leikkipaikka ja siellä lasten mielikuvitus pääsee hyvin valloilleen. Ukki opetti lapsia myös naulaamaan. Siihen ei tarvittu kuin kaksi pientä vasaraa, laudan pätkä ja nauloja niin johan oli viihdykettä lapsille pitkäksi aikaa. Jokaikinen esillä ollut naula paukutettiin lautaan kiinni, joka homman lopuksi muistutti lähinnä piikkisiiliä. Varastosta löytyi myös pieni lasten polkupyörä, jolla tyttö ajelikin pihassa hienosti ilman apupyöriä. 

Monelnlaista ehdittiin siis tehdä juhannuksen aikaan ja parasta oli tietenkin se, että saimme viettää aikaa yhdessä lasten kanssa. Huomenaamuna kello herättää jo ennen kukon laulua, joten loppupäivän ajattelin ottaa ihan rennosti ja keräillä voimia tulevaa työviikkoa varten. 

Miten sinun juhannus meni? Saatko jatkaa lomailua vielä huomennakin vai kutsuuko työt sinuakin armotta huomenaamuna?

Keskikesän kukintaa omalla pihalla

Juhannus on jo ihan ovella ja edessä on kolmen päivän miniloma. Itsellä kun ei tänä kesänä ole lainkaan varsinaista kesälomaa, tuntuu kolmen päivän vapaatkin jo ihan ruhtinaalliselta. Tämän viikon työt on tehty ja nyt pitäisi kotona hiukan siivoilla ja laittaa koti juhannuskuntoon. Mitään suurempaa siivousta en aio tehdä. En siis aio vaihtaa puhtaita mattoja lattialle enkä uusia verhoja ikkunaan. Joskus on näinkin ollut, mutta ei enää. Nyt mennään siitä, mistä aita on matalin ja yritetään nauttia kesästä ihan täysillä.

Kuvailin tähän postaukseen lukuisia kesäkukkia, mitä meidän pihalta löytyy. Meillä piha on liian  suuri ja sinne saisi uppoamaan ihan loputtoman määrän kukkia. Perennoja meillä ei vielä paljon ole, vaikka luulisi, että isolla pihalla niitä olisi pilvin pimein, mutta eipä ole. Olen aina ollut enemmän ruukkupuutarhuri, koska olen ollut sitä mieltä, että en oikein omaa minkäänlaisia puutarhurin taitoja. Näiden kesäkukkienkin suhteen aina innostun kovasti alkukesästä, mutta melkeinpä joka vuosi innostus sitten loppukesää kohti hiipuu, kun en enää jaksa panostaa niiden hoitoon ja kasteluun. Mutta vielä kukkii ja komeasti. 

Tänä vuonna kaikki kesäkukat tuli luonnollisestikin hankittua ennen valmistujaisiani. Valmistujaisista on nyt kolmisen viikkoa (vajaa kuukausi) aikaa ja ottamistani valokuvista huomasin, kuinka paljon kukat ovat jo siinä ajassa taas kasvaneet. Kyllä se jokailtainen kastelu ja suht'säännöllinen lannoitus vaan auttaa.

Petuniat ja miljoonakellot ovat suosikkejani kesäkukissa. Niitä ostan joka vuosi niin yksittäisinä taimina kuin amppeleinakin. Melko uusi ihastus on tuo harmaa hopeaputous, jota löytyy tänä vuonna kahdesta eri asetelmasta. Sekin on aluksi ihan pieni taimi, mutta kasvaa kesän aikana nimensä mukaisesti upeaksi, riippuvaksi köynnökseksi. Suosittelen sitä kaikille, koska on edullinen, helppohoitoinen ja näyttävä kesäkukka. Monesti otan noista petunia amppeleista tuon ripustuskoukun pois ja laitan itse amppeliosan sinkkiämpäriin tai johonkin muuhun astiaan. Tuon vanhan fillarin tarakalla on joka kesä tälläinen amppelikukka. Kesähuoneessa minulla on vielä riippapelargonia, jonka sain appivanhemmiltani ennen valmistujaisia. Kesähuoneen ulkopuolta löytyy sitten puolestaan valmistujaislahjakseni saama kaksivärinen petunia-amppeli. Niin kauniita molemmat.

Samettikukan alkuja ostin keväällä paikallisen fb-kirppiksen kautta ja kasvatin ne itse. Nyt laskin, että samettikukkia on ainakin kahdeksassa eri paikassa. Kauniita ja perinteisiä kesäkukkia nekin ja eikös ne pidä kaikki öttiäisetkin loitolla?!

Mutta nyt lopetan höpinät kesäkukista, toivotan sinulle oikein ihanaa juhannusta ja aloitan pikasiivouksen. Huomennameille saapuu pieniä juhannusvieraita, joten meidän juhannus menee rauhallisissa merkeissä lasten ehdoilla. Grillataan, saunotaan ja ollaan vaan. Nautitaan yhteisestä ajasta. 

Millaisia juhannussuunnitelmia sinulla on? Menetkö mökille vai vietätkö juhannusta kaupungissa? Onko mökillepääsy sinulle juhannuksena ihan must-juttu vai voiko juhannusta viettää muutenkin?

Päiväkahvilla vanhassa viljamakasiinissa

Olemme miehen kanssa tämän alkukesän aikana käyneet muutaman kerran viikonloppuisin ajelemassa. Minusta on ollut hämmentävää huomata, että tässä omassa kotikaupungissakin on paljon paikkoja, joita en ole koskaan nähnyt tai joissa en ole koskaan käynyt. Aina ei siis kannata mennä merta edemmäs kalaan.

Eilen lähdimme taas sunnuntaiajelulle ja tällä kertaa suuntasimme Korian kautta kohti Anjalaa. Olen toki käynyt Anjalassa ennenkin ja miehen tämänhetkinen työmaakin sijaitsee siellä, mutta Vanhassa Makasiinikahvilassa en ollut käynyt koskaan aiemmin. Viime keväänä sinne yritimme kerran mennä, mutta silloin se oli vielä kiinni. Nyt kahvila oli auki ja pääsimme kahvittelemaan sen ihanalle aurinkoterassille.  

Maksiinikahvila sijaitsee Anjalan kartanon vanhassa viljamakasiinissa, joka on rakennettu vuonna 1842. Kahvilakäyttöön makasiini on kunnostettu ja otettu vuonna 1958. Makasiini on kaksikerroksinen ja vuonna 1977 sen toisessa kerroksessa alkoi pienimuotoinen taidenäyttelytoiminta, kun silloinen yrittäjä asetti yläkertaan tauluja esille. Perinne jatkui seuraavina vuosina kehittyen lopulta Anjalankosken kaupungin ylläpitämäksi ”Anjalankosken taidetömäys”-näyttelyksi. 2000-luvun alussa nimeksi vaihtui ArtPurha. Nykyisin Ankkapurha Art -näyttelyt esittelevät paikallisia taiteilijoita. Taidenäyttelyt toteutetaan yhteistyössä Kouvolan taiteilijaseura Kouta ry:n kanssa. 

Minä rakastan kahviloita. Makasiinikahvila oli ihana ja sen hyvä kahvi ja herkulliset jäätelöt ovatkin saaneet suuren suosion. Kahvista tuli hetkessä vieläkin parempaa, kun se kaadettiin vanhoihin Arabian kahvikuppeihin. Vitriinistä löytyi useampaa erilaista kakkua, macaronceja sekä Kymenlaaksolainen perinneruokauutuus Läppä, jota meidänkin piti tietenkin maistaa. Ruisläppää löytyy lammas- ja kasvistäytteillä. Lammasläpässä ruiskuoren päällä on palvilammasta rouheena sekä emmental-juustoa. Kasvisversio taas pitää juuston lisäksi sisällään rakuunalla maustettua punasipulia ja porkkanaa.  Leivonnaisen juju on siinä, että yksi reuna käännetään kaksinkerroin. Silloin syntyy pieni läppä, josta on helppo pitää kiinni. Suolaisen alkupalan lisäksi piti tietenkin ottaa myös jälkiruokaa ja se oli sitten jotain makeaa. Mies valitsi appelsiinisorbetin ja itse otin juustokakkujen ystävänä mangojuustokakkua. Minusta oli hienoa, että jäätelöpallot laitettiin esille pieniin lasisiin purkkeihin pahvisten pikarien sijaan. Leivonnaiset ja jäätelöt olivat kaikki todella hyviä eikä niitä oltu pilattu edes liian korkeilla hinnoilla. Leivonnaiset leivotaan Nuorisokeskus Anjalan keittiössä kivenheiton päässä. 

Makasiinikahvila sijaitsee todella kauniissa miljöössä Anjalan kartanon mailla. Itse kartano on vielä tällä hetkellä remontissa, mutta aukeaa yleisölle jälleen heinäkuussa Asuntomessujen alkaessa ja on avoinna joka päivä klo.12-18 kuukauden ajan. Kartanon historia alkaa jo 1600-luvulta, mutta nykyinen päärakennus on rakennettu 1800-luvun vaihteessa. Kartano oli Wrede-suvun omistuksessa 1837. Kartano edustaa varhaista uusklassismia ja toimi kartanomuseona vuosina 1957 – 2010. Vuodesta 2017 kartano on ollut yksityisomistuksessa ja Ankkapurhan kulttuurisäätiön hallinnassa. Kannattaa siis suunnata Asuntomessujen aikaan myös Anjalaan, Ankkapurhan kulttuuripuistoon. Messualueelta on noin 20 kilometrin matka Anjalaan. Ankkapurhan kulttuuripuisto ja siihen sisältyvät Alvar Aallon suunnittelemat mestaritalot Inkeroisissa muodostavat yhden asuntomessujen etäkohteen. Messuvieraat pääsevät tutustumaan oheiskohteisiin maksutta koko asuntomessujen aukiolon ajan. 

Ankkapurhan kultturipuistossa järjestetään paljon erilaisia tapahtumia ja ohjattuja kierroksia, joiden aiheina ovat mm. historia, arkkitehtuuri ja myös alueen kummitukset. Tapahtumista voit lukea lisää heidän nettisivuiltaan.

Miten sinun viikonloppusi sujui? Harrastako sinä maakuntamatkailua vai lennätkö mieluummin sinivalkoisin siivin lämpimään? Oletko aikeissa tulla asuntomessuille Kouvolaan? 

Hyvää alkavaa uutta viikkoa sinullekin ♥

Lupiinikimppu maljakossa kohti viikonloppua

Eilen pysähdyin kotimatkalla poimimaan viikonlopuksi kukkia maljakkoon. Valmistujaislahjaksi saamani ihana Riviera Maisonin laukkumallinen maljakko oli ammottanut tyhjyyttään kuistin lipaston päällä jo monta päivää. Nyt oli siis jo korkea aika saada maljakkoon täytettä. 

Tällä kertaa maljakkoon pääsi tien pientareelta kauniit vaaleanpunaiset ja valkoiset lupiinit. Olen lukenut ja kuullut, että lupiini luetaan nykyisin haittalajiksi ja ne pitäisi hävittää kokonaan. Ihmisiä on kehoitettu keräämään lupiineja, jotta niiden siementäminen luontoon vähenisi. Itse kyllä henkilökohtaisesti pidän tosi paljon lupiineista, koska ovat niin kauniita. En siis toivo, että ne häviäisivät kokonaan tien pientareilta. Ymmärrän kyllä, että tämä sitkeä laji leviää ja valtaa alaa hyvin helposti, koska se viihtyy ja pystyy kasvamaan hyvin vähäravinteisessakin maassa. Lupiinien leviämisen myötä lukuisat niittyjen ja laitumien kasvit ja hyönteiset ovat tulleet uhanalaisiksi. Lisäksi lupiini sitoo juurinystyröillään typpeä ilmasta rehevöittäen kasvupaikkaansa. Lupiini vaikuttaa paikallisiin päiväperhospopulaatioihin, koska se ei kelpaa toukille eikä aikuisille ravintokasviksi. Se heikentää myös kulttuurimaisemia valtaamalla alaa kedoilta ja vanhoilta koristekasveilta vanhoissa kulttuuriympäristöissä. Kerätäänpä siis kaikki sankoin joukoin lupiineja maljakoihin ja hävitetään kukkineet lupiinit sekajätteen mukana, niin saadaan tämä vieraslaji kuriin, vaikka niin kaunis kukka onkin. 

Viime viikot tai oikeastaan koko mennyt kuukausi on ollut todella kiireistä aikaa. Niinpä vapaa-ajallakaan en oikein ole ehtinyt kunnolla lepäämään. Se on tuntunut kropassa ja olossa ylipäätään. Tälle viikonlopulle ei ole sovittu eikä suunniteltu mitään erityistä, joka on kyllä enemmän kuin tervetullut ajatus. Kotikin on ollut vähän huonolla hoidolla valmistujaisteni jälkeen, joten olen pikku hiljaa tehnyt siivouksia rennolla otteella ja ilman paineita. Saunan pesu ei ole lempipuuhaani, mutta eilen töiden jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja laitoin tuulemaan. Nyt sauna tuoksuu puhtaalta ja raikkaalta ja on valmis ottamaan vastaan juhannuksen pienetkin saunojat. 

Tänä aamuna olen myös nauttinut ihanasta ja ennenkaikkea kiireettömästä aamusta. Sisäinen kello herättää näillä kilometreillä vapaapäivänäkin hyvin varhain, joten aikaa on ja päivällä pituutta. Tänään join ensimmäiset kahvit uusimmasta muumimukistani, jonka ostin viikolla kauppareissun yhteydessä. Tykkään mukista yllättävän paljon, vaikkei vihreä olekaan lempivärejäni. 

Tein viikolla myös ihan super hyvän löydön kauppareissullani. Löysin ihan täydellisen muromyslin, jossa on paahdettuja maapähkinöitä ja maapähkinävoita (Kellogg's crunchy musli). Muromysli on niin hyvää turkkilaisen jogurtin ja tuoreiden marjojen kanssa, hmmm...

Ihanaa viikonloppua kaikille!